keskiviikkona, heinäkuuta 26, 2006

Israelin isku tappoi suomalaisen

Alkaa näyttää yhä todennäköisemmältä, että Israelin Libanonin-operaatio on vaatinut myös yhden suomalaisuhrin. Israelin eilinen ilmaisku tuhosi YK:n sotilastarkkailijoiden pommisuojan täysin ja tappoi neljä sisällä ollutta ihmistä, itävaltalaisen, kiinalaisen, kanadalaisen ja suomalaisen. Suomen tiedotusvälineissä ei asiaa vielä tätä kirjoittaessa pidetä varmana, mutta ainakin CNN uutisoi YK:n Libanonissa olevien virkailijoiden vahvistaneen aikaisin tänään keskiviikkona, että kaikki neljä ovat kuolleet.

Asiaa radion uutisille kommentoinut pääesikunnan kansainvälisen osaston rauhanturvasektorin johtaja, komentaja Kimmo Salomaa ei usko iskun olleen suunniteltu ja tahallinen, koska sellaisesta ei olisi Israelille mitään hyötyä. Kansainvälisessä uutisvirrassa hallitsevana vaikuttaa kuitenkin olevan täysin päinvastainen näkemys. Esimerkiksi YK:n pääsihteeri Kofi Annan mukaan teko oli "ilmeisen tahallinen" ja hän vaati Israelia tutkimaan asian perinpohjin. Annan esitti vaatimuksensa perusteeksi kovia ja painavia argumentteja:

Tämä koordinoitu tykistö- ja ilmahyökkäys YK:n pitkäaikaiseen ja huolellisesti merkittyyn tarkkailupisteeseen Khiyamissa tapahtui vastoin pääministeri Ehud Olmertin minulle henkilökohtaisesti antamia vakuutuksia, joiden mukaan Israel ei tulittaisi YK:n asemia. Lisäksi kenraali Alain Pelligrini, YK:n joukkojen komentaja Etelä-Libanonissa, oli läpi koko tiistain ollut toistuvasti yhteydessä Israelin upseereihin ja painottanut tarvetta suojata nimenomaan YK:n tätä asemaa hyökkäykseltä.

Kun tutustuu tapahtumien kulkuun, on vaikeaa olla yhtymättä Annanin näkemykseen. CNN:n mukaan ensimmäinen pommi räjähti vajaan kahdensadan metrin päässä YK-tarkkailijoiden pommisuojasta kello 13.20 tiistai-iltapäivällä. Heti tämän jälkeen tarkkailijat ottivat puhelinyhteyden yhdyshenkilöönsä Israelin armeijassa, jolloin tämä oli vakuuttanut määräävänsä hyökkäyksen pysäytettäväksi. Tästä huolimatta seuraavien tuntien aikana räjähti yhdeksän pommia lisää 100-400 metrin säteellä pommisuojasta . Jokaisen räjähdyksen jälkeen tarkkailijat ottivat uudelleen yhteyttä yhdysmieheensä Israelin armeijassa ja pyysivät iskuja lopetettaviksi. Viimeinen, kuolettava isku tapahtui ilmeisesti kello 19.40 illalla, jolloin YK:n Noqouran kaupungissa sijaitseva tukikohta menetti yhteyden tarkkailijoihin.

Tämän kuvauksen perusteella Israel tiesi täsmälleen, että YK:n tarkkailijat olivat jäämässä suoraan sen iskujen alle. Tarkkailijoiden ensimmäisen yhteydenoton ja viimeisen iskun välillä ehti kulua yli kuusi tuntia, jonka aikana pommisuojasta oltiin noin kymmenen kertaa yhteydessä Israelin armeijan edustajaan. Kyseessä ei siis ollut mikään yksittäinen harhalaukaus tai vahinko, vaan päinvastoin keskitetty ja nimenomaan tähän kohteeseen suunnattu isku. Kaiken lisäksi pommi oli niin voimakas, että se tuhosi täysin koviakin iskuja kestämään rakennetun pommisuojan. Kuin varmuuden vakuudeksi Israeli tulitti myös YK:n tapahtumapaikalle lähettämää lääkintäryhmää.

Suomen poliittinen johto ei onneksi ole ollut tapahtumaa kommentoidessaan yhtä varovainen kuin puolustusvoimat. Ulkoministeri Erkki Tuomioja totesi näyttävän siltä, että Israelin ns. täsmäiskut osuvat "kaikkeen muuhun kuin Hizbollahiin". Israelin hyökkäyksestä kuolleesta yli 400 ihmisestä yli 90 prosenttia on ollut siviilejä. Myös presidentti Tarja Halonen totesi tiedotteessaan, ettei tällaiselle iskulle ole olemassa mitään oikeutusta, ja että Suomi vaatii täyttä selvitystä tapahtuneesta. Tämän päivän Helsingin Sanomissa julkaistussa ja ennen iskua kirjoitetussa artikkelissaan Tuomioja myös selväjärkisesti toteaa, ettei Lähi-Idän umpisolmu ole avattavissa sotilaallisin keinoin. Ainoa kestävä tie tulevaisuuteen kulkee Tuomiojan mukaan elinkelpoisen ja täyttä suvereniteettia nauttivan palestiinalaisvaltion luomisen kautta.

Päivä päivältä Israelin toiminta alkaa näyttää yhä järjettömämmältä. Kansainvälinen yhteisö on osoittautunut masentavan voimattomaksi, kun USA näyttää tukevan tärkeintä liittolaistaan alueella aivan riippumatta siitä, mitä tapahtuu. Israel on esittänyt sotilasoperaatioidensa perusteluksi kolmen kidnapatun sotilaan pelastamisen, mutta todellisuudessa ne saattavat heidän henkensä, edellyttäen että he yhä ovat elossa, yhä suurempaan vaaraan. Rauhaa ei pommittamalla saada aikaiseksi, mutta kylläkin lisää katkeruutta ja vihaa, jotka vain lisäävät Hizbollahin ja Hamasin kannatusta sekä luovat väkivallalle ja terrorismille uutta kaikupohjaa. Israel sanoo pyrkivänsä tuhoamaan Hizbollahin ja Hamasin sotilaallisen voiman, mutta sen iskujen uhrit ovat suurimmaksi osaksi siviilejä. Onko Israelilla ylipäätään moraalista oikeutta tuomita terrorismi, kun se itse toimii tällä tavalla?

Voisin väittää, että mikä tahansa muu valtio kuin Israel olisi jo joutunut pakotetoimien kohteeksi hyökätessään tällä tavoin siviilejä vastaan. Mitä esimerkiksi tapahtuisi sellaisessa tilanteessa, että Suomen valtio toimillaan aiheuttaisi Israelin kansalaisen kuoleman? Jos tästä murhenäytelmästä pitäisi väkisin kaivaa jotain positiivista, piilee se siinä, että tapahtunut varmasti laittaa nyt meillä koto-Suomessa jäitä hattuun kansainvälisiin rauhanpakottamisoperaatioihin osallistumisen ja nopean toiminnan joukkojen puolesta intoileville. Jos suomalaisia ollaan tällaisiin tehtäviin lähettämässä, täytyy päättäjiemme myös etukäteen tulla sinuiksi sen mahdollisuuden kanssa, että kotimatka tapahtuu sinkkiarkussa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On sanomattakin selvää, että suomalaisen sotilastarkkailijan mahdollinen kuolema on erittäin valitettavaa. Suomalaisia rauhanturvaajia on koko suomalaisen rauhanturvaamisen historian aikana kuollut 45. Näistä muistaakseni kaksi on kuollut 'taistelutehtävissä' ja loput sairauskohtaukseen, liikenneonnettomuuksissa jne. Ainakin Balkanilla juuri liikenneonnettomuudet ovat suurin uhka rauhanturvaajien turvallisuudelle.

Operaatiot ovat tulleet viime vuosien aikana vaarallisimmiksi, koska joukkoja lähetetään alueille, jossa konflikti ei ole päättynyt. Turvallisuutta pyritään kohentamaan mm. mandaattien laajentamisella.

Suomalaisten osallistuminen EU:n taisteluosastoihin ja EU:n operaatioihin on seurausta yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (YUTP), johon Suomi on sitoutunut. Ymmärrän kansallisen huolen suomalaisten turvallisuudesta, mutta olisi poliittisesti aika vaikeaa olla lähettämättä suomalaisia joukkoja.

a-kh kirjoitti...

Hyvä ja maltillinen kannanotto. Lähi-itä sairastaa. YK:n rauhanturvaaminen bunkkereissa ja ylipäätään sotatoimialueella tuntuu vähintääkin irrationaaliselta. Jos palkkasotilaana osallistuu vieraisiin sotiin, tekee työtä omalla riskillään, kuten muutkin duunarit. Jos työsuojelutoimet pettävät, ei sen takia tarvitse vetää lippua salkoon.