tag:blogger.com,1999:blog-21949463.post3152506012428570408..comments2024-03-28T09:17:18.842+02:00Comments on Markku Jokisipilä: Vielä pronssisoturistaMarkku Jokisipilähttp://www.blogger.com/profile/06067682204963938457noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-21949463.post-18754826054721338682007-06-11T22:33:00.000+03:002007-06-11T22:33:00.000+03:00Erilaisten narratiivien yhtäaikaisen olemassaolon ...Erilaisten narratiivien yhtäaikaisen olemassaolon salliminen lienee paras tilanne, mihin on mahdollista päästä. Suurin osa historiakeskusteluista ei kuitenkaan koskaan pääse tälle pääte(?)pysäkille. Valitettavan usein mennään juuri toiseen suuntaan, eli kavennetaan sallitun tulkinnan rajaa kunnes jäljellä ei ole kuin yksi virallisesti sallittu. <BR/><BR/>Mitä taas tulee yritykseen nähdä erilaiset tragediat yhtenä kokonaisuutema, on se yksi helpoimmista tavoista houkutella kritiikkiä eri kansallisista keskusteluista. Monien kansakuntien virallisissa tai semivirallissa tarinoissa kun aika usein painoteaan omien uhrausten ja kärsimysten ainutlaatuisuutta. Holokaust-tutkimuksen piirissä kritisoidaan ekspilisiittisesti kaikkia yrityksiä vertailla juutalaisen kansanmurhaa mihinkään muuhun, koska sen katsotaan olevan vaarallista asioiden suhteellistamista.Markku Jokisipilähttps://www.blogger.com/profile/06067682204963938457noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-21949463.post-71744040324656902052007-06-08T23:48:00.000+03:002007-06-08T23:48:00.000+03:00Viimeisin patsaskirjoitus on saanut ansaitsemattom...Viimeisin patsaskirjoitus on saanut ansaitsemattomasti vain muutaman kommentin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kirjoitus olisi kommentoinnin arvoinen. Siihen vain on harvinaisen vähän lisättävää.<BR/><BR/>Tällä kertaa historiantutkija on pystynyt harvinaisella tavalla yhdistämään kunkin kansakunnan omat historialliset myytit ja todellisen historian sillä tavalla, että ne täydentävät ja selittävät toisiaan.<BR/><BR/>Jouni kysyy, miten tietyt historialliset narratiivit saavuttavat dominoivan aseman. Poliittinen valta tietysti vaikuttaa asiaan, kuten myös kansakunnan sisäinen tarve selittää asioita omalta kannaltaan parhain päin.<BR/><BR/>Ajan kuluminen vie toivottavasti käsityksiä lähemmäs historiallista totuutta tai ainakin mahdollistaa useamman eri narratiivin samanaikaisen olemassaolon.Vasarahammerhttps://www.blogger.com/profile/06078925877019901124noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-21949463.post-25028272795888899562007-06-05T00:27:00.000+03:002007-06-05T00:27:00.000+03:00"Kansallisen tarkastelutavan vaihtoehtona voisi ol..."Kansallisen tarkastelutavan vaihtoehtona voisi olla kaikki sota-ajan kauheuksien näkeminen toisiinsa linkittyneenä, toisiaan toistaneena, kopioineena ja kostaneena kokonaisuutena, yleisinhimillisenä eurooppalaisena ja maailmanlaajuisena tragediana."<BR/><BR/>Tätä en ihan heti täysin hoksannut. Olisikohan tuossa vaarana, että ajaudutaan helposti toiseen ääripäähän, eli nähdään kaikki traagiset sotatapahtumat universaaleina "köntteinä", jolloin tiettyjen seikkojen ominaislaatu jää varjoon? Tästä taisi ollakin keskustelua mm. Saksan Historikerstreit-debatissa väiteltäessä holokaustin singulaarisuudesta ja siitä, miten paljon natsien tekojen voidaan katsoa olevan reaktiota Neuvostoliiton uhkaan.<BR/><BR/>Tietysti sota-ajan tapahtumat ovat lähes poikkeuksetta kaameita ja tietyllä tavalla kytköksissä laajempiin tapahtumavyyhteihin, mutta mielestäni "ongelma" on alkujaan ilmiötä kuvaavan kielen metonyymisyydessä. Käytännössä mitä tahansa kohdetta kuvailtaessa ei voida koskaan saavuttaa yhdellä kertaa sen kaikkia ominaisuuksia, jolloin väistämättä jotkin attribuutit tai osat valitaan enemmän tai vähemmän tietoisesti kuvaamaan kokonaisuutta - esim. tässä tapauksessa vaikkapa jatkosodan tarkasteleminen torjuntavoittona, kuten tuossa Markun tekstissä mainittiinkin. Tässä mielessä historiankirjoitus millä tahansa tasolla on aina läpeensä poliittista. <BR/><BR/>Siksi onkin erittäin kiinnostavaa tarkastella, miten ja millaisilla muistamisen, muistuttamisen, unohtamisen ja unohduttamisen keinoilla tietyille narratiiveille pyritään luomaan dominoiva asema vaikkapa toistamisen avulla esimerkiksi niin sanotussa kollektiivisessa muistissa tai kansallisessa identiteetissä, jotka molemmat ovat abstraktioita, joiden sisältöä on mahdoton vangita kokonaan. Tähän taas liittyy minusta kiinnostavasti tuo Markunkin mainitsema omien kokemusten tulkinta suurempien kertomusten kautta.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-21949463.post-40515347451008847212007-06-04T19:28:00.000+03:002007-06-04T19:28:00.000+03:00Ja sitten lisää patsas-asiaa:Minulle tulee Mannerh...Ja sitten lisää patsas-asiaa:<BR/>Minulle tulee Mannerheimin patsaasta aina mieleen vuonna 1918 teloitetut alaikäiset tytöt. Pitäisiköhän patsas sen takia siirtää jonnekin sivummalle minua häiritsemästä?Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-21949463.post-43834853169840040802007-06-03T22:51:00.000+03:002007-06-03T22:51:00.000+03:00Kyllä oli outo se Alfredssonin maali. Selänne sano...Kyllä oli outo se Alfredssonin maali. Selänne sanoi osuvasti, että häntä hävetti tuomarien toiminta. Anaheim voittaa seuraavan matsin, melkein voitti tämänkin. Ja Giguerre ei oo kertaakaan hävinnyt ratkasuottelua kotonaan.Anonymousnoreply@blogger.com