KVG – niin tekee pomosikin

Sain hiljattain käyntikortin, jossa tavanomaisten tittelien ja työnantajatietojen sijaan oli kuva Googlen aloitussivusta, jonka hakuikkunaan oli kirjoitettu kortin antajan nimi. Kortin tarkoituksena oli viestittää, että olennaiset tiedot sen antajasta löytyisivät netistä googlettamalla. Kun sitten haun tein, komeili tulosten kärjessä kortin antajan ylivertaisten ominaisuuksien ja urotekojen esittelyyn keskittynyt ns. henkilökohtainen laskeutumissivu.

Korttia hämmästellessäni oivalsin, että aika on todellakin ajanut ohi painetuista käyntikorteista samalla tavoin kuin tietosanakirjoista ja puhelinluetteloista. Verkossa tapahtuva itsensä brändääminen alkaa olla arkipäivää, ja Suomestakin löytyy ”sähköistä maineenhallintaa” kauppaavia hakukoneoptimointikonsultteja.

Suomessa tehdään päivässä yli 20 miljoonaa Google-hakua, joista suuri osa suuntautuu vakiintuneille viihde- ja uutissivustoille. Hakutermien top-listojen kuvaamien megatrendien alla Googlessa käy kova matalamman profiilin hakujen kuhina. Vaikka et Google Me -kortteja jakaisikaan, hakukoneesta on jo nyt tullut tärkein sinusta kertovan informaation lähde. Ihmiset googlettavat ystäviään, sukulaisiaan, työkavereitaan, naapureitaan, entisiä tyttö- tai poikaystäviään sekä tietysti itseään.

Yksityisyydestä huolissaan olevista puheenvuoroista välittyy välillä ajatus, että googlettelu olisi jonkinlainen urkkimisen, tirkistelyn ja juorujen kuuntelun moderni muoto. Vaikka sosiaalipornahtavilla motiiveilla taatusti on sijansa, ei niitä tule ylikorostaa. Ennen kaikkea olisi pyrittävä laajempaan ymmärrykseen siitä, mistä verkossa oikeastaan on kysymys.

Internet on aito ja aistein havainnoitava maailmamme osa, joka virtuaalisuudestaan huolimatta on mitä todellisin. Se on vallankumouksellisuudessaan teollistumiseen verrattava ilmiö ja yksi ihmiskunnan historian merkittävimmistä keksinnöistä. Hakukoneet tarjoavat tähän osamaailmaan jäsennellyn ja välttämättömän tähystysaukon, jota ilman olisimme toivottoman eksyksissä informaation äärettömällä merellä. Muinoin maailman pulssia havainnoitiin ikkunasta katsomalla ja naapureita kuuntelemalla, nyt tätä virkaa hoitavat tietokone, näyttöpääte ja verkkoyhteys.

Sitä on toki hyvä pohtia, vastaako hakukoneen tarjoama näkymä virtuaalimaailman todellista sisältöä. Googlen asemalle informaation portinvartijana ei ole historiallista vastinetta: sen markkinaosuus kaikista hauista on 83 prosenttia globaalisti ja Suomessa peräti 92 prosenttia. Sen hakualgoritmi ja kriteerit sivujen rankkaukseen ovat liikesalaisuuksia. Mitä tarkalleen ottaen tiedämme niistä intresseistä, jotka hakukoneen toimintaa ohjaavat?

Tiedonhaku verkosta ei ole tirkistelyä, koska internetin materiaali on julkista. Internet-kansalaistaidon ykkösasia on ymmärtää, että verkossa julkaistu materiaali on kenen tahansa luettavissa eikä kertaalleen julkaistua enää saa takaisin. Ennen ”publish”-painikkeen klikkausta kannattaa miettiä, näyttääkö video, statuspäivitys tai kommentti yhtä hyvältä myös kymmenen vuoden päästä toisenlaisessa elämäntilanteessa.

Verkko vaatii myös omanlaistaan lukutaitoa ja lähdekritiikkiä. Kaikki netissä julkaistu informaatio ei ole totta, vaikka Google sen korkealle rankkaisikin. Verkossa kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa, ja näin myös todella tapahtuu. Jos on tyytymätön itseään koskevan verkko-informaation laatuun, kannattaa ottaa härkää sarvista ja tuottaa itse parempaa. Google huomaa sen kyllä, ja sitä kautta kaikki muutkin. (TS 18.8.2011)