Suomen tie pohjoismaaksi

Myönnän radiohiljaisuuden venähtäneen pitkäksi ja kiitän runsaista kommenteista. Tunsin piston sydämessäni viikonloppuna, kun blogini sai positiivista huomiota yhdeltä valtakunnan kovimmista Mikkelin Jukurit-faneista eli IS:n Tuomas Manniselta hänen lähinnä Heikki Ylikangasta käsitelleessä kolumnissaan. Toisin kuin emeritus, en aio poistaa blogiani verkosta, enkä moderoi kommenttejakaan. Vuosien saatossa lienen poistanut jälkikäteisesti vain muutaman kommentin, ja silloin syynä on ollut rasistisvoittoinen täydellisesti asian vierestä puhuminen (aina kyseessä yksi ja sama henkilö) tai sitten nämä englanninkieliset muita ties mitä saitteja mainostavat roskapostityyliset kommentit.

Kesässä 1944 taitaa riittää käsiteltävää vielä Ylikankaan ja Meinanderin jälkeenkin. Viime aikoina olen itse yrittänyt lähestyä aihetta vähän laajemmasta kulmasta, kun olen opettanut Turun yliopiston Baltic Sea Region Studies -maisteriohjelman vuosittaista luentosarjaani, nyt toista vuotta peräkkäin megalomaanisella otsikolla "History of the Baltic Sea Region in the 20th Century". Alueen tapahtumahistoria on katettu jo aiemmassa luentosarjassa, joten olen voinut omassa osuudessani keskittyä historialliseen spekulointiin.

Yritys tarkastella Saksan, Venäjän, Ruotsin, Tanskan, Suomen, Puolan, Viron, Latvian ja Liettuan historioita yhdessä ja samassa 24 tunnin tarinassa Itämeren tarjoamalta alueelliselta näkökulmalta on hyvin haasteellinen mutta samalla äärimmäisen mielenkiintoinen. Suurena kysymyksenäni on ollut etsiä sellaisia korkean tason muuttujia alueen historiassa, jotka parhaiten selittäisivät kansallisten kehityskulkujen saamat erilaiset suunnat.

Suomen historia muodostaa tämän näkökulman sisällä kenties kaikkein erikoisimman tarinan. Maa aloitti 1900-luvun osana sitä puolalais-baltialaista maaryhmää, joka 1920-luvun taitteen molemmin puolin itsenäistyi tsaari-Venäjän alta ja jonka Saksan häviö ensimmäisessä maailmansodassa pelasti joutumasta toisen imperiumin vallan alle. Vuodet 1918-1921 olivat näiden valtioiden historiassa täynnä erilaisia pienemmän mittaluokan sotilaallisia konflikteja niin sisäisiä kuin ulkoisiakin vihollisia vastaan, yhtenä näistä Suomen sisällissota 1918.

Mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä merkittävämmältä selittävältä tekijältä sotien välinen poliittinen kehtiys vaikuttaa. Puola ja Liettua irtautuivat demokratiasta jo 1926, Viro ja Latvia 1934, Suomi ei missään vaiheessa, vaikka toki kovasti porvarillinen ja oikeistolainen olikin, ja vaikka yritystä tähän suuntaan Kosolalla ja kumppaneilla olikin. Lapuan liike, kommunistilait ja IKL noudattivat täysin yleiseurooppalaisia kehitystrendejä, tapahtumien lopputulema sen sijaan ei. Siinä missä kaikissa muissa Itä- ja Keski-Euroopan maatalousvaltaisissa maissa vedettiin salkoon autoritaarinen lippu, Suomessa sinniteltiin eteenpäin demokratian kanssa. Sitä, pitäisikö kiitoskortti tästä lähettää suomalaisen porvariston valistuneemmalle osalle, vallankumouksesta luopuneille sosiaalidemokraateille vai kenties Suomea pohjoismaisen suuntauksen tielle houkutelleelle Ruotsille, pitää vielä pohtia lisää.

Itämeren alueen maiden historiallisten taloustunnuslukujen vertailu on kiehtovaa sekin. Tässäkin suhteessa Suomi vuonna 1920 on pikemminkin neljäs Baltian maa (jollaisena se toki Neuvostoliitossa nähtiinkin vielä syksyllä 1939) kuin pohjoismaa. 1930-luvulla Suomi alkaa tehdä kuitenkin eroa (kenties Viroa lukuunottamatta) balttilais-puolalaisiin valtiosisariinsa, ja toisen maailmansodan jälkeisen jälleenrakennusvaiheen aikana, Puolan muututtua kommunistiseksi ja Baltian maiden neuvostotasavalloiksi, ero kasvaa kasvamistaan.

Itämeren piirissä hahmottuu 1900-luvun osalta kolme selvästi toisistaan erottuvaa historiallista valtioryhmää ja historiallisen kokemuksen muotoa, jotka luentosarjassani nimesin suurvalta-totalitaariseksi, skandinaavis-demokraattiseksi ja itäiseksi autoritaaris-alisteiseksi ryhmäksi. Suomeksi käännettynä termit kuulostavat vielä kömpelömmiltä kuin englanniksi, mutta ensimmäisesessä ryhmässä on tietysti kyse Saksasta ja Venäjästä, toisessa Ruotsista, Tanskasta ja Suomesta, kolmannessa Puolasta ja Baltian maista.

Mielenkiintoisimpia ovat tietysti siirtymät ryhmien välillä. Suomi ei ole täysin vailla itäisen autoritaaris-alisteisen ryhmän tunnusmerkkejä, mutta mitä pidemmälle vuosisata eteni, sitä selvemmin se oli demokraattinen pohjoismaa. Kansallisen historiamme kannalta mielenkiintoisin kysymys on se, mitkä olivat ne yksittäiset tekijät, joiden ansiosta Suomi onnistui välttämään Itämeren itä- ja etelärantojen maiden raskaan kehityksen. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tätä poikkeuksellista historiallista reittiä on yhä useammin selitetty lähes yksinomaan toisen maailmansodan torjuntavoiton eli täydellisen sotilaallisen tappion välttämisen kautta, mikä tietysti onkin yksi perusedellytyksistä. Talvisodan 70-vuotismuistopohdinnoissa on kiitettävästi muisteltu myös "talvisodan hengen" eli kansallisen eheytymisen syitä. Oikeistoautoritaarinen Suomi olisi tullut 1939-1940 jyrätyksi.

Ruotsin ja Tanskan menestystarinoiden takaa paistaa vahvasti läpi maiden kompromissihakuinen poliittinen kulttuuri, jossa eri poliittisia puolueita yksittäisissä kysymyksissä ilmenevistä näkemyseroista huolimatta liitti toisiinsa yhteinen näkemys pitkän linjan kehityksen tärkeimmistä tavoitteista. Tällaista visiota tai ainakaan laajaa tukea sille ei löytynyt Baltiasta tai Puolasta. Suomessakin sellaisen kehittymiseen tarvittiin vuoden 1918 ja toisen maailmansodan yhdistetyt tapahtumat. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion taustalta löytyy vahva poliittinen keskikenttä, joka kykenee sekä näkemään ryhmäkohtaisten intressien yli ja ohi että vastustamaan äärilaidoilta, niin oikealta kuin vasemmaltakin, nousevia kumouksellisia muutospaineita.

Hyvä kysymys on, oliko 1970-luvun konsensuskulttuuri ilmaus tästä skandinaavisesta valtioviisaudesta vai liittyikö se sittenkin enemmän suomettuneisuuteen, siihen, että kaikista kulttuurisesti länsimaiksi lukeutuneista Kylmän sodan maista Suomi oli kiistatta kaikkein läheisimmissä suhteissa Neuvostoliittoon. On hyvä muistaa sekin, millä ilmansuunnalla sijaitsi se ulkomaankaupallinen kivijalka, joka merkittävältä osaltaan mahdollisti Suomen sodanjälkeisen nousun maatalousvaltaisesta maasta jälkiteolliseksi palvelu- ja informaatioyhteiskunnaksi. Yhteistyö veljeskansojen miehittäjän kanssa on ollut Suomelle tuottoisaa puuhaa useammankin kerran.

Maantiede näyttäisi loppujen lopuksi selittävän lähes masentavan paljon. Puola ja Baltian maat sijaitsevat Saksan ja Venäjän valtapiirien välimaaston keskiosassa ja niiden välisten hyökkäysreittien varrella, ja ovat kaiken lisäksi hyvää panssarivaunumaastoa. Jossain muualla sijaitessaan Puola olisi voinut 1900-luvun mittaan nousta kukoistavaksi keskitason eurooppalaiseksi valtioksi, nyt se aina kriisin koittaessa joutui ensimmäisenä tallatuksi ja alistetuksi, niin kuin tietysti jo aiempinakin vuosisatoina. Vaikka esimerkiksi presidentit Paasikivi ja Koivisto usein viittasivat Suomen maantieteelliseen asemaan jos ei nyt haittatekijänä niin ainakin kovasti rajoittavana tekijänä, kyllä tämä asema kiistatta esimerkiksi toisessa maailmansodassa pelasi Suomen hyväksi, kun ajattelee, mikä oli välivyöhykkeen eteläisemmillä osilla sijanneiden maiden kohtalo.

Suomen historiassa usein liian vähälle huomiolle jäävä seikka on Ruotsin läheisyyden hiljainen vaikutus. Baltian mailla tai Puolalle ei niitä kohti länttä näkymättömän magneetin tavoin vetänyttä omaa Ruotsiaan ollut. Ruotsin puolueettomuudella oli jo 1930-luvulla historiallisen linjansa pituuden vuoksi sellaista uskottavuutta, joka Suomen osalta jäi täysin haaveeksi. Samalla tavoin kuin epäusko Suomen puolueettomuuden aitouteen (tai ainakin maan kykyyn varjella sitä eurooppalaisen kriisin koittaessa) oli Stalinille tärkein syy ryhtyä ratkomaan suhteitaan pohjoiseen länsinaapuriinsa sotilaallisesti, luottamus Ruotsin puolueettomuuden jatkuvuuteen antoi neuvostodiktaattorille pelivaraa olla toisen maailmansodan loppuvaiheessa ja sen jälkiselvittelyissä Suomen suunnalla armollisempi. Tämä oli hänelle tietysti sitäkin helpompaa, kun maa oli ainoana Saksan koalitiossa taistelleista maista jäänyt miehittämättä. Jos ainakin puolueettomuuden julkisivun säilyttäneen Ruotsin tilalla olisi ollut esimerkiksi Saksan koalitiossa taistellut Ruotsi, ei Stalinilla olisi ollut varaa pysäyttää kesän 1944 Suomen-vastaista suurhyökäystä.

Tältä kannalta ajateltuna voisi jopa heittää ilmoille kryptisen kysymyksen, oliko kesä 1944 sittenkin enemmän seuraus kuin syy?

It's not my cross to bear

Joka vuosi bloggaamiseen tulee näemmä aina pari tällaista pidempää taukoa. Ei sillä, etteikö aiheita olisi ollut. Ylikankaan Heikki näkyy uuden kirjansa perusteella tehneen jonkinlaisen historiantutkimuksen Suomen ennätyksen suivaantumisessa, syyttäen kaikkea mikä liikkuu ja viskoen tikareita ympäriinsä kädet propelleina heiluen. Ensin ajattelin, että kirjan nimi "Yhden miehen jatkosota" on pilke silmässä valittu, mutta jo esipuheesta kävi ilmi, etteivät Stalinin Neuvostoliiton syyttäjäviranomaisetkaan onnistuisi löytämään huumoria tästä eteläpohjalaisen nuijan heilumisesta. Makuasioista ei tietysti passaa kiistellä, mutta kyllä ainakin minulle sävellaji oli tällä kertaa väärä. No, jos on kauhalla annettu, ei tietysti voi lusikalla ammentaa.

Ruotsinmaalla Arnstadin Henkka ja Holokaust-tutkija Paul Levine ovat syyttäneet Henrik Meinanderia jos ei nyt Holokaustin kieltämisestä mutta ainakin sen rankasta vähättelystä, kun viimeksi mainittu ei uudessa Suomi 1944 -kirjassaan käsittele tätä eurooppalaisen menneisyydenhallinnan ykköskysymystä kuin parilla sivulla. Mitähän mahtaisivat sanoa vaikkapa Ohto Mannisesta, jos osaisivat suomea lukea. Meinander on kyllä HIFK-fani, mutta mielestäni hyökkäys on kohtuuton. Arnstadin uusi kirja Skyldig till skuld kannattaa kyllä lukea, perspektiivi on suomalaiselle varsin piristävä ja ajatuksia herättävä, ajoittain tulee mieleen Ian Buruman Wages of Guilt.

Silti en malta olla tässä herättämättä lahden yli kliseistä kysymystä siitä, mistä suunnasta Erkko kuvitteli selkänojaa löytyvän lyödessään Stalinille nyrkkiä pöytään 70 vuotta sitten. Ei tullut selkänojaa, eivätkä saaneet Göteborgs Handels- och Sjöfartstidningenissä edes pidettyä turpaansa kiinni. Ja se rautamalmi. Ja ne kuulalaakerit. Jos saat Henrik (A.) tästä Googlen translate-toiminnolla selvää, niin vänliga hälsningar vaan, suomalais-ruotsalaista jatkosotaa voidaan jatkaa vaikka turkulaisella baaritiskillä.

Lopuksi vielä pikku tehtävä kaikille haasteita kaipaaville, silläkin riskillä, että se Turun yliopiston Baltic Sea Region Studies -maisteriohjelman opiskelija, jolle sen annoin, pistää täällä Googlen käännöstoiminnon sjungaamaan. Hänellä ratkaisuaikaa on ensi viikon perjantaihin saakka, saa katsoa, ehtiikö teistä kukaan ennen sitä. Alla on kymmenen nimen lista, jotka kaikki liittyvät jollakin lailla tiettyyn maaliskuun päiväykseen. Keitä nämä tyypit ovat, mitkä ovat heidän etunimensä, mikä on haussa oleva päivämäärä tarkalleen (päivä ja vuosi), ja millä tavalla nimet liittyvät toisiinsa? On politiikkaa, on historiaa.

1. N. Grinde
2. J. Giordano
3. J. Browning
4. J. Donohue
5. G.A. Custer
6. T. Bickle
7. N. Davis
8. O. Homolka
9. Tecumseh
10. R. Crenna

Palkinnoksi oikean ratkaisun esittäjille annan uuden, vaikeamman tehtävän.

Kuvassa vuodelta 1916 naisten jääkiekkojoukkue Edmonton Swastikas, joka ei liity blogin tekstiin millään lailla. Aatu nappasi tagin käyttöönsä myöhemmin, eikä ylipäätään paljon lätkästä perustanut. Vuoden 1936 Garmisch-Partenkirchenin olympialaisista jääkiekon kultamitalit vei mukaansa ensimmäisen ja, niin uskallan varsinkin näin ilmaston lämmetessä sanoa, viimeisen kerran Iso-Britannia.

Same old same old

Vielä vähän tiivistystä vaaliraha-asioista, tällä kertaa Turun yliopiston Argumentti-palstalta.

Vastuuttomat poliitikot vaalirahakohun pyörteissä


Mediassa kuukausikaupalla velloneen vaalirahakohun on väitetty peittäneen alleen tärkeät työttömyyden ja laman torjuntaan liittyvät poliittiset kysymykset. Ollaanko politiikan uutisoinnissa sivuraiteilla, VTT Markku Jokisipilä Turun yliopiston poliittisen historian laitokselta?


- Puheet siitä, että vaalirahakohu olisi peittänyt alleen joitakin tärkeämpiä kysymyksiä, ovat höpötystä. Kysymykset julkisen vallankäytön laillisuudesta ja moraalista ovat poliittisen legitimiteetin ytimessä.

Jos vaalirahakeskustelu jotakin on osoittanut, niin sen, että poliittinen vastuu on Suomessa kevyt kantaa. Kun suomalainen poliitikko toteaa kantavansa "täyden poliittisen vastuun", hän pysyy kaikissa asemissaan ja toteaa, että äänestäjät antavat arvionsa hänen toiminnastaan seuraavissa vaaleissa. Hallituksessa poliitikon vastuu on jonkin verran painavampi, mutta ilman suoranaisia lainrikkomuksia tai todella raskaan luokan poliittisia virheitä erokynnys ei sielläkään ylity.

Monia lakeja rikottu


- Vaalirahoitusta järjesteltäessä rikottiin mitä ilmeisimmin ainakin vaalirahoitus-, säätiö-, osakeyhtiö- ja yhdistyslakia, mahdollisesti rikoslakiakin. Puhumattakaan äänestäjien aliarvioimisesta, vastuun väistelemisestä ja demokratian toteutumisen tietoisesta vaarantamisesta.

Poliitikot ja heidän rahoittajansa keittivät kokoon sopan, jota nyt selvittää Suomen historiassa ainutkertainen leegio eri tahoja: poliisi, oikeuskansleri, valtiontalouden tarkastusvirasto, patentti- ja rekisterihallitus, Raha-automaattiyhdistys, asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus…

Viimeisten viikkojen aikana on paljastunut, että miljoonia euroja velkojilleen pystyyn jääneen Nova Groupin rahojen ohella vaalikampanjoihin on ohjattu kansanterveyden edistämiseen, tuettuun vuokra-asumiseen ja sairaanhoitoon tarkoitettuja varoja, unohtamatta tietenkään verovähennysoikeutta nauttivia ay-jäsenmaksutuloja.

Poliittiset seuraukset kaikesta tästä ovat kuitenkin jääneet lähes olemattomiksi. Kyseenalaisia tukia saaneet poliitikot vakuuttelevat kilpaa, ettei lakia ole rikottu eikä pahaa tahdottu. Opposition sotaisasta suunpieksennästä huolimatta luottamusäänestys päättyi hallituksen hyväksi. On pakko kysyä, toimivatko suomalaisen politiikan tilivelvollisuus- ja kontrollimekanismit kunnolla?

Legitimiteettikriisi jää muhimaan


- Aina vuoteen 1991 saakka Suomen presidentillä oli poliittisen järjestelmän toimintakykyä horjuttavan sisäpoliittisen pattitilanteen tai legitimiteettikriisin sattuessa mahdollisuus hajottaa eduskunta. Vanhan hallitusmuodon aikana presidentti käytti oikeutta seitsemän kertaa, vuoden 1975 jälkeen ei kertaakaan.

Vuonna 1991 hajotusoikeutta rajattiin niin, että sen tulee perustua pääministerin aloitteeseen sekä puhemiehen ja eduskuntaryhmien kuulemiseen, mikä tekee oikeuden käyttämisestä vieläkin epätodennäköisempää. Välikysymykseen hallitus on kaatunut itsenäisen Suomen historiassa neljä kertaa, viimeksi vuonna 1958.
Poliittinen tilivelvollisuus vain kerran neljässä vuodessa

- Kun koko vaalikauden istuvista hallituksista on tullut normi, toimii poliittinen tilivelvollisuus meillä todellisuudessa vain kerran neljässä vuodessa. Politiikan sisältö ja tulevaisuus on aidosti auki vain sen muutaman viikon tai kuukauden ajan, mikä kuluu vaalikampanjoiden aloituksesta hallitusohjelman laatimiseen.

Tämän jälkeen juna on peruuttamattomasti mennyt ja sen suuntaan pääsee vaikuttamaan seuraavan kerran vasta neljän vuoden päästä. Näillä näkymin huhtikuun 2011 eduskuntavaalit ovat historiallinen tilaisuus palauttaa konkreettista sisältöä poliittisen vastuun käsitteelle.

Tämä nelivuotisrytmi on nostanut vaalikampanjavaiheen panokset huippuunsa ja korostanut vaalirahoituksen tärkeyttä. Valtiollinen puoluetuki kuluu perusrakenteiden ja poliittisen "kauhun tasapainon" ylläpitämiseen, vaalikampanjoissa yliote on hankittava muin keinoin. Tämä kysyy kekseliäisyyttä kuten nyt olemme todella nähneet. Tilanne laskee myös kynnystä likaisten temppujen käyttöön. Vuoden 2003 Irak-gatessa kilpailuetua haettiin salaisella tiedolla, vuoden 2007 Nova-gatessa salaisella rahalla.

Kapitalismin rakennuspuita derkkulasta

Alla tämän päivän nostalgiakolumini Turun Sanomista.

Ihmisten voitto

Kaksikymmentä vuotta sitten maailmaa yli neljän vuosikymmenen ajan kuristusotteessaan pitänyt Kylmä sota päättyi, kun reaalisosialismi saavutti taloudellisen, poliittisen ja sosiaalisen kestokykynsä rajat. Kommunismin ja kapitalismin kaksinkamppailua oli opittu pitämään pysyvänä olotilana, ja kun Moskovan valta-asema romahti kuin korttitalo, tuli se lähes kaikille yllätyksenä.

Murrosvaiheessa 1989–1991 maailmanhistorialliset tapahtumat seurasivat toinen toistaan valtavalla nopeudella. Kommunistihallinnot Puolassa, Unkarissa, Itä-Saksassa, Tshekkoslovakiassa, Bulgariassa ja Romaniassa kaatuivat kuin dominopalikat, Baltian maat itsenäistyivät ja Saksat yhdistyivät. Hitaimmatkin ymmärsivät muutoksen syvyyden viimeistään joulukuussa 1991, kun itse Neuvostoliitto lakkasi olemasta.

Mikä sai aikaan tämän demokratian hyökyaallon ja Kylmän sodan päättymisen? Amerikkalaiset korostavat mielellään presidentti Ronald Reaganin ja Yhdysvaltain päättäväisyyden merkitystä. Heidän mukaansa Neuvostoliitto varusteli itsensä hengiltä yrittäessään vastata Reaganin ”tähtien sotana” tunnettuun ohjuspuolustushankkeeseen.

Toiset korostavat Neuvostoliiton viimeisen johtajan Mihail Gorbatshovin ansioita. Taloutta uudistaneen perestroikan ja poliittisia vapauksia lisänneen glasnostin lisäksi ”Gorba” lanseerasi myös ulkopoliittisen Sinatra-doktriinin, jonka mukaan itäblokin valtiot saivat rauhassa kulkea omia teitään. Puna-armeija ei enää murskaisi uudistusliikkeitä niin kuin se oli tehnyt vuonna 1953 Itä-Saksassa, 1956 Unkarissa ja 1968 Tshekkoslovakiassa.

Tärkein kumousvoima tuli kuitenkin alhaalta, tavallisten ihmisten toiminnasta. Vielä 1960-luvulla monet itäblokissa uskoivat ohjelmapuheissa maalaillun tasa-arvoisen, hyvinvoivan ja onnellisen kommunistisen yhteiskunnan olevan saavutettavissa uhrausten kautta. Ajan mittaan karu todellisuus sammutti idealismin. Jonot tyhjyyttään kumisevien kauppojen edessä, huonolaatuiset elintarvikkeet ja vaatteet, rumat ja kylmät asunnot, energiapula ja elämän yleinen ankeus puhuivat aivan toista kieltä kuin kommunistinen propaganda.

Kommunismi oli pakkoon, pelkoon ja vapauksien riistämiseen nojannut totalitaarinen järjestelmä, jota pyöritti kansan ahdingosta piittaamaton puolue-eliitti. Komentotalous ja kulutustavaratuotannon kustannuksella toteutettu massiivinen teollistaminen johtivat yritteliäisyyden kuoleentumiseen, negatiiviseen talouskasvuun, resurssien hukkaamiseen ja ympäristötuhoihin.

Kommunistihallinnot valvoivat kansalaisiaan ja polkivat perusvapauksia. Neuvostoliiton KGB:n, Itä-Saksan Stasin ja Romanian Securitaten kaltaiset massiiviset salaisen poliisin organisaatiot vakoilivat omia kansalaisiaan ja ilmiantajiksi pakotetut tavalliset ihmiset kyttäsivät toisiaan vainoharhaisessa ilmapiirissä.

Berliinin Museosaarella, entisessä Itä-Berliinissä, kohoaa massiivinen tuomiokirkko, joka on seissyt paikallaan yli sata vuotta poliittisia tuulia ja niiden muutoksia uhmaten. Se on nähnyt kaksi hävittyä maailmansotaa ja todistanut, kuinka Saksan keisarillinen, kansallissosialistinen ja kommunistinen versio ovat kukin vuorollaan sukeltaneet historian roskatynnyriin.

Kirkkoa vastapäätä sijainneesta Palast der Republikista, DDR:n puolue-eliitin ylpeydenaiheesta, ei sen sijaan ole jäljellä mitään. Purkutyöt saatiin päätökseen joulukuussa 2008, ja nyt paikalla on nurmikko, jolla berliiniläiset voivat viettää vapaahetkiään ja rentoutua. Se on mitä sopivin muistomerkki vuoden 1989 tapahtumille, sortoon kyllästyneiden tavallisten ihmisten vallankumoukselle.

35 tonnia terästä puretusta palatsista laivattiin Arabiemiirikuntiin käytettäväksi valmistumassa olevan maailman korkeimman rakennuksen, 818-metrisen Burj Dubain, todellisen kapitalismin majakan, rakentamiseen. Toivottavasti Erich Honecker ja kumppanit näkevät tämän sieltä, missä ikinä tällä hetkellä ovatkaan.

Pojat palaverissa

Kuunnellessani Arto Merisaloa viime viikolla Arto Nybergin haastateltavana ja eilen pääministeri Matti Vanhasta haastattelutunnillaan, panin merkille mielenkiintoisen yhtäläisyyden. Molemmat ilmoittivat istuvansa vuositasolla n. 2000 palaverissa. Olisihan se ihme näin pienessä maassa, elleivät muutamat noista olisi yksiä ja samoja...

Milloin pidetään seuraavat eduskuntavaalit?

Alla Turun Sanomissa tänään 24.9. julkaistu alakertajuttuni vaaliraha-asian tämänhetkisestä tilanteesta. Blogin pitäjä jatkaa keskustelua illalla A-Talk -ohjelmassa Timo Kallin (kesk), Timo Soinin (ps) ja Arto Merisalon (Nova Kiinteistökehitys) kanssa.


Vaalirahakohu tuskin johtaa ennenaikaisiin vaaleihin

Puolitoista vuotta jatkunut vaalirahoituskohu on nakertanut pahasti suomalaisten luottamusta politiikan rehellisyyteen. Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n (KMS), Nova Groupin ja mystisten tukiyhdistysten tukia puutteellisesti ilmoittaneet poliitikot ovat kiemurrelleet selityksissään, vedonneet huonomuistisuuteen, muunnelleet totuutta ja jääneet kerta toisensa jälkeen kiinni siitä, etteivät sittenkään ole kertoneet kaikkea.

On ollut hälyttävää havaita, kuinka helppoa eduskunnan kokoonpanoon ja sitä kautta myös hallituspohjaan oli ulkopuolelta vaikuttaa. 400 000 euron vipurahalla KMS oli nostamassa eduskuntaan neljääkymmentä ehdokasta, joista 12:sta tuli myös ministereitä. KMS:n keskeinen taustavoima Nova Group antoi vaalirahaa myös puolueiden kassaan.

Nyt Nova Group on konkurssissa ja sen sisäpiiriä epäillään talousrikoksista. Jo kesällä joutui eroamaan vaalirahoja junaillut Kuntien Eläkevakuutuksen toimitusjohtaja Markku Kauppinen (kesk). Nyt on käynyt ilmi, kuinka Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) tukema Nuorisosäätiö jakoi sääntöjensä ja säätiölain vastaisesti vaalirahaa puheenjohtajalleen kansanedustaja Antti Kaikkoselle (kesk) ja ex-puheenjohtajalleen pääministeri Matti Vanhaselle (kesk). RAY:n hallituksen puheenjohtaja Jukka Vihriälä, entinen keskustan kansanedustaja, erosi paikaltaan, kun tuli esiin, että myös hän oli rahansaajien joukossa.

Viime päivinä puolueet ovat kilvan palauttaneet rahoja Novan konkurssipesään, mutta eduskunnan kokoonpano on ja pysyy. Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) on syyllistänyt tiedotusvälineitä mustamaalaamisesta, valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) taas on ilmoittanut jo kyllästyneensä koko aiheeseen. Poliittinen itsesuojeluvaisto on sulkenut ay-liikkeen tukeman pääoppositiopuolue SDP:n suut, eikä suomalaisen politiikan virallisen rakkikoiran Timo Soinin (ps) haukkukaan tänne oikein enää Brysselistä kantaudu.

Suomen historiassa hallitus on kaatunut välikysymykseen vain neljä kertaa, viimeksi yli puoli vuosisataa sitten. Viimeisen 20 vuoden aikana kuusi yksittäistä ministeriä on eronnut poliittisten virheiden synnyttämän luottamuspulan vuoksi. Presidentti taas on hajottanut eduskunnan yhteensä seitsemän kertaa, viimeksi Kekkonen vuonna 1975. Ennenaikaisia vaaleja tulemme siis tuskin näkemään, vaikka sellaisia on vaadittu ja perusteitakin olisi.

Toimiiko suomalaisen politiikan tilivelvollisuus? Mitä vaaditaan, että poliitikko vetää omalta osaltaan ne kuuluisat johtopäätökset? Tällä hetkellä näyttää siltä, että niin kauan kun poliitikon toimista ei voida osoittaa selvää lainrikkomusta, erokynnys ei ylity.

Menetettyään eduskuntaryhmänsä luottamuksen ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok) erosi huhtikuussa 2008 pakon edessä. Demokratian kannalta vaaliraha-asiassa puhutaan tekstiviestiflirttailua paljon vakavammasta asiasta, mutta poliittisen vastuun käsite näyttää nyt kadonneen keskustelusta kokonaan.

Vaalituen ja lahjonnan raja on veteen piirretty viiva, jonka lainsäädännöllisen paaluttamisen asiaa pohtinut hallintoneuvos Lauri Tarastikin on myöntänyt äärimmäisen vaikeaksi tehtäväksi. Viime kädessä on kyse moraalisista pohdinnoista, sekä poliitikkojen itsensä että heidän toimintaansa arvioivien äänestäjien.

Jatkossa poliitikot ovat takuulla varovaisempia ottaessaan rahaa ja selvittävät tarkoin lahjoitusten lähteet. Toisaalta tarjoajiakaan ei välttämättä kerry jonoksi saakka, niin negatiivista julkisuutta ovat rahoittajat nyt saaneet.

Luottamus poliitikkojen rehellisyyteen on romahtanut. Seuraavien, maaliskuussa 2011 pidettävien eduskuntavaalien ennakkoasetelma on jopa historiallinen, sillä näihin mittoihin paisunutta poliittista skandaalia ei aiemmin ole nähty. Vaaleista saattaa hyvinkin tulla protesti kähminnäksi ja valehtelemiseksi miellettyä vanhaa poliittista kulttuuria ja siihen leimautuneita poliitikkoja vastaan.

2000-luvun Suomessa poliittinen moitteettomuus tarkoittaa paljon muutakin kuin pelkkää lain noudattamista, jota pikemminkin pidetään luottamushenkilön alkeellisena minimivaatimuksena. Yhä keskeisempään asemaan ovat nousseet politiikan moraali ja se, miltä asiat näyttävät.

Vaalirahoitussotku on osoittanut, kuinka pieni ja ristiin kytketty suomalainen päätöksentekokenttä on. Samat henkilöt istuvat eduskunnassa, kaupungin- ja kunnanvaltuustoissa, eläkevakuutusyhtiöissä, säätiöissä, valtion yrityksissä sekä erilaisissa yhdistyksissä. Viimeistään nyt on syytä herätä luottamustoimien kasaantumisen aiheuttaman jääviysharkinnan välttämättömyyteen.

Kaikki kolme suurta puoluetta ovat saaneet roiskeista osansa, keskusta ja kokoomus KMS:n ja Novan kautta, SDP puolestaan ay-liikkeen monessa mielessä kyseenalaisten tuen vuoksi. Tunkiota pengottaessa on löytynyt yhä uusia kytkentöjä, jossa poliittisilla mandaateilla eläkerahastoissa, säätiöissä ja valtionyhtiöissä istuvat poliitikot ovat jakaneet vaalirahaa puolueilleen. Jatkuvien paljastusten virta takaa, että kohu jatkuu seuraaviin vaaleihin saakka.

Olisi syytä käynnistää vakava keskustelu poliittisten läänitysten tarpeellisuudesta. Onko perusteltua jakaa virkoja ja edustuksia poliittisin perustein, kun vain kuudella prosentilla kansasta on jonkin puolueen jäsenkirja? On hälyttävää, kuinka häikäilemättömällä ja ilmeisesti lainvastaisellakin tavalla puolueet ovat näitä läänityksiä hyödyntäneet. Esimerkiksi pääministeri Vanhanen otti sairaanhoitajan vuosipalkan verran kampanjarahaa säätiöltä, jonka julkilausuttuna tarkoituksena on ”tukea nuoria aikuisia itsenäiseen elämään ja asumiseen”.

Onko moraalisesti kestävää, että jäsenmaksujensa verovähennysoikeuden kautta valtion verotuloja yli 200 miljoonalla eurolla vuodessa kaventava ay-liike syytää satojatuhansia euroja vasemmistopuolueille? Onko oikein, että verottaja subventoi ay-liikkeen jäsenhankintaa, jos jäsenmaksutuloja käytetään SDP:n ja Vasemmistoliiton vaalikoneistojen rasvaamiseen? Myös työntekijöiden edustamisen monopolia nauttivalla ay-liikkeellä on monia sellaisia poliittisia läänityksiä, joiden yhteyttä liikkeen perustehtävään on vaikea hahmottaa.

Puolueiden taustakytkennät nousevat taatusti yhdeksi seuraavien vaalien ydinteemoista. Vuoden 2007 hämärä vaaliraha on raskas risti sitä saaneille poliitikoille, vahva kampanja-ase taas tilinsä puhtaana pitäneille ehdokkaille. Moitteettomimmin toimineet puolueet tulevat epäilemättä saamaan uusia kannattajia, osa äänestäjistä taas ilmaisee kyllästymistään politiikan likaisuuteen jäämällä kotiin. Monet keskustan, kokoomuksen ja SDP:n kannattajista etsivät puolueestaan uuden, kohussa ryvettymättömän ehdokkaan, mutta taatusti löytyy niitäkin, jotka äänestävät vanhaa tuttua ehdokasta aivan rahoituslähteistä riippumatta.

Kampanjointi voi muuttua radikaalistikin, koska rahaa siihen saattaa olla käytössä aiempaa vähemmän. Vaalirahakohu voi tehdä poikkeuksellisen näkyvästä mainonnasta jopa poliittisen riskin. Jo aiemmin muutamat ehdokkaat ovat pyrkineet kääntämään vähäisen vaalimainonnan edukseen korostamalla sen osoittavan, ettei taustalta löydy hämärää rahaa tai muita epäilyttäviä kytköksiä.

Maaliskuussa 2011 eduskuntavaalien ensikertalaisina pääsee äänestämään yli 250 000 suomalaista, mikä vastaa lähes 10 prosenttia koko äänestäjäkunnasta. Heidän äänestyskäyttäytymisensä kertoo paljon siitä, millaisia muotoja poliittinen osallistuminen tulevaisuudessa saa. Vaalirahakohu on epäilemättä vaikuttanut suuresti tämän ikäryhmän poliittiseen maailmankuvaan.

Vuosina 1989-1993 syntyneet ovat ensimmäisiä vaaliuurnille pääseviä ns. diginatiiveja eli henkilöitä, jotka ovat eläneet koko ikänsä internetin ja mobiilipalvelujen vaikutuksen alaisina. Facebookista, Twitteristä, blogeista ja sosiaalisesta mediasta on puhuttu paljon, mutta niiden hyödyntäminen politiikassa on vasta alussa. Diginatiivien tulo äänestysikään saattaa tuoda suuria mullistuksia myös poliittiseen mainontaan ja vähentää kalliiden tv- ja lehtimainoksien tarvetta ja tehoa.

Tästä ei meininki parane

Muutaman aiemman vuoden tavoin tänäkin vuonna käy niin, että joulu tai ainakin joulupukin paha serkkupoika saapuu maahamme etuajassa. Viime viikolla kuulin sen loistavan ilouutisen, että aidon rock'n'rollin apostoli, asennetasolla suoraan Little Richardista alenevaa polvea edustava brittigentlemanni Ian Kilmister saapuu 15.12. Helsinkiin esiintymään mainion Motörhead -rytmiorkesterinsa kanssa. Session paikkana on jo useasti tähän tarkoitukseen hyväksi havaittu Nordenskiöldinkadun jäähalli.

Lemmy, joka Helsingistä jatkaa Pietariin ja vie päättää metallisirkuksensa tämänvuotisen konserttikiertueen Moskovan Luzhniki-hallissa kuuloetäisyyden päässä (ainakin tässä tapauksessa) Kremlistä, täyttää jouluaattona 64 vuotta. Sen verran vakavaa harrastuneisuutta päihteiden ja huumausaineiden alalla Stoke-on-Trentin suuri poika on uransa mittaan osoittanut, ettei näiden synttäreiden puolesta olisi parikymmentä vuotta sitten monikaan ollut valmis lyömään vetoa.

Lemmy on rockin tinkimätön työhevonen ja kansanmies. Niinkuin Foo Fightersin ja Nirvanan Dave Grohl asian jäljittelemättömästi ilmaisi: "Fuck Keith Richards, fuck all those dudes that survived the '60s flying around on Learjets, living up their gunslinger reputations as they fuck supermodels in the most expensive hotel in Paris. You know what Lemmy's doing? Lemmy's probably drinking jack and cokes and writing another record."

Joulukuinen konsertti on peräti 31. kerta kun Motörhead esiintyy Suomessa. Itsellänikin on ollut ilo ja kunnia näistä jokunen nähdä, alkupäästä tosin jo iänkin puolesta vähän heikommin vaikka kyllä ensimmäistä kertaa jo 1980-luvulla. Suomessa olen tavannut keikoilla parikin heppua, jotka väittävät olleensa paikalla joka kerta. Yhteensä bändi lienee soittanut pitkälti yli 2000 keikkaa, joten usean kymmenen show'n näkeminen ei Motörhead-fanien joukossa ole mitenkään poikkeuksellista, varsinkin kun monet heistä ovat asialleen varsin omistautuneita. Kerran Saksassa luulin olevani kokenutkin tekijä kun kerroin ennen keikkaa paikallista väriä edustaneelle vieruskaverilleni nähneeni bändin jo 20 kertaa aiemmin. Kaveri onnitteli hyvän harrastuksen löytämisestä ja mainitsi sivumennen päässeensä itse jo toiselle sadalle.

YouTubea selaillessani vastaan osui suomalaisille MH-harrastajille todellinen helmi, 27.4.1984 Vehkalahden Husulan Casinolta taltioitua verrattain hyvätasoista livekuvaa. Sittemin Casino hylättiin ja joutui pahuuden haltuun, nyttemmin sitä on korjattu ja sitä käytetään varastona. 25 vuotta sitten meininki oli eri. Husulan keikka oli osa kuutena peräkkäisenä iltana osin varsin erikoisilla paikkakunnilla soitettua kuuden keikan Suomen kiertuetta (Lepakko Helsingissä, Husula, Nivala, Siilinjärvi, Alavus ja Tampere). Turneen tarkoituksena oli ajaa sisään bändin uutta kokoonpanoa. Klassisen kokoonpanon kitaristi Fast Eddie Clarke oli lähtenyt lätkimään Iron Fistin levyttämisen jälkeen, eikä hänen tilalleen tullut ex-Thin Lizzy -kepittäjä Brian Robertson kestänyt Motörhead-elämää kuin vuoden verran. Samalla ovenavauksella Robertsonin kanssa poistui myös rumpali Phil "Animal" Taylor, ja Lemmy oli hetken aikaa bändin ainoa jäsen.

Nelimiehisessä vuoden 1984 lineupissa kitaroja soittivat Phil Campbell ja Wurzel, rumpuja paukutti ex-Saxon Pete Gill. Vuonna 1984 almanakka puski vapun kohdalle todellista jackpot-ränniä, ja torstaista seuraavan viikon tiistai-iltaan jatkuneen minikiertueen alle jäivät sekä vapunaatto että vapunpäivä. Husulan keikka oli perjantai-iltana, ja klipeistä on selkeästi aistittavissa, että vapun juhlinta oli lähtenyt Vehkalahdella jo tanakasti käyntiin vaikka aatto oli vasta maanantaina. Välispiikeissään Lemmy joutui jopa isällisesti moittimaan Casinon yleisön epäilemättä varsin estottomaksi äitynyttä käytöstä: "You're an unruly bunch of drunken motherfuckers", "now I want you to stop all this unruly behaviour, what do you think this is, Come Dancing?" (viittaus BBC:n pitkäaikaiseen kilpatanssiohjelmaan). Elämäkerrassaan Lemmy muisteli tätä Suomen-kiertuetta lämmöllä ja kertoi todella hämmästelleensä sitä, kuinka sekaisin jengi keikkapaikoilla oli. Hawkwindista huumeidenkäytön vuoksi potkut saaneelta alan mieheltä tämä on harvinaislaatuinen komplimentti.

Yksi elämäni tragedioista on se, etten ole koskaan päässyt kuulemaan livenä "We Are The Road Crew" -biisiä, joka on yksi Motörheadin parhaita. Lemmy on todennut jossain haastattelussa, ettei se vaan kertakaikkiaan kulje nykyisellä kokoonpanolla. Toisaalta toivoa saattaa vielä olla, muuttihan hän mielensä "Damage Casenkin" suhteen. Husulassa akti sen sijaan pamahti tiskiin. Ennen kappaleen alkua yksi yleisön edustaja kiipeää lavalle, jolloin kuuluu spontaaniudessaan hupaisa välispiikki "Where're you going? You'r going back down yeah that's where you're going", kun järjestysmies kippaa ko. herran (?) alas lavalta.

No, katsokaa itse, ja laittakaa muisteloita, jos olitte paikalla. Voi jospa oisin saanut olla mukana...

We Are The Road Crew


Ace Of Spades


Stay Clean


America


Iron Fist

Kaasuputki

Huomenna Radio Ylen Ykkösellä aloittaa uusi Jan Erolan isännöimä ohjelma Ajankohtainen Ykkönen. Blogin pitäjällä on kunnia päästä vieraaksi ensimmäiseen lähetykseen, joka kuullaan kello 12.15-13.00. Aiheena on Nord Streamin kaasuputkihanke ja tarkemmin ottaen se, miksi Baltiassa, Puolassa ja Ruotsissa monenlaisia epäilyjä herättänyt projekti ei Suomessa ainakaan johtavien poliitikkojen mukaan ole missään määrin turvallisuuspoliittinen kysymys. Tyynnyttelyn pohjathan vetäisi vähän aikaa sitten pääministeri Matti Vanhanen, jonka mukaan kaasuputki ei ole missään nimessä Suomelle turvallisuuskysymys eikä juuri edes ympäristökysymys, vaikka se Suomen alue- ja talousvesillä toteutuessaan tulisikin kulkemaan. Laitan tähän vähän omaa tajunnanvirtaani aiheesta.

Puolassa puolustusministeri, nykyinen ulkoministeri Radoslav Sikorski vertasi Venäjän ja Saksan kahdenvälisenä projektina käynnistynyttä ja valmisteltua hanketta elokuun 1939 Molotov-Ribbentrop -sopimukseen. Sikorskin mukaan Berliini ja Moskova ovat jälleen sopimassa koko Eurooppaa koskevista asioista Saksan ja Venäjän välisen alueen maiden tahdosta piittaamatta ja niiden yli kävellen. Ruotsissa on pelätty Venäjän voivan käyttää Gotlannin edustalle tulevaa putken väliasemaa vakoilutarkoituksiin. Ympäri Itämeren rantavaltioita on kuultu mielipiteitä, joiden mukaan putken ympäristöriskit ovat paljon suuremmat kuin Nord Stream -yhtiö, josta venäläinen maakaasujätti Gazprom omistaa määräävät 51 prosenttia, Venäjä tai Saksa ovat halunneet myöntää. Yhdysvalloista Eurooppaa taas on varoiteltu joutumasta energiansaannissaan riippuvuussuhteeseen Venäjästä, jolla businessintressien lisäksi on valvottavanaan monenlaisia muitakin etuja Euroopan suunnalla.

Jos muualla ollaan näin huolissaan, miten voi olla, että Suomen poliittiselle eliitille putki on suoranainen epäkysymys? Onko tosiaan niin, ettei 375 kilometrin matkalta Suomen rannikolla kulkevalla putkella, jonka valvojaksi ja suojelijaksi pääministeri Vladimir Putin on nimenomaisesti ja kiertelemättä todennut Venäjän Itämeren-laivaston, ole maallemme minkäänlaisia turvallisuuspoliittisia vaikutuksia? Onko Venäjän motiivien perään kyselemisessä vain kyse Kylmän sodan tai peräti toisen maailmansodan juoksuhautoihin jämähtäneiden russofobistien horinoista?

Vastaukset tuntuvat riippuvan täysin siitä, keneltä kysyy. Kokeillaanpa ja tehdään blogin virtuaalisen ulkomaanreportterin kuvitteellinen kyselykierros niillä seuduilla, joihin putkella on vaikutusta.

Haastateltavana Dmitri, Punainen tori, Moskova:

"Vastarinnassa on kyse uuden putken myötä vaille transitomaksuja jäävien ja perinteisesti venäläisvihamielisten itäeurooppalaisten kroonisesta vinkumisesta. He haluaisivat myös jatkossa pitää itsellään sen mahdollisuuden, että voisivat tilanteen niin vaatiessa pitää omien alueidensa kautta maanpäällisissä putkissa Länsi-Eurooppaan matkaavan venäläisen kaasun ikään kuin panttivankina omien intressiensä ajamiseksi. Venäjä haluaa palvella asiakkaitaan mahdollisimman hyvin, ja Länsi-Euroopan kaasuvarmuus nousee aivan uusiin sfääreihin Itämeren putken avulla. Venäjä on energiasuurvalta, eikä se voi antaa poliittisesti ailahtelevien Itä-Euroopan pikkuvaltioiden häiritä liiketoimiaan."

Haastateltavina Lech ja Jaroslaw, Lazienki-puisto, Varsova:

"Venäläiset haluavat energiatoimitustensa avulla lisätä valtaansa Länsi-Euroopassa ja alistaa kaasutoimituksistaan riippuvaiset Itä-Euroopan maat mielivaltansa alle. Venäjän ja Ukrainan välisen kaasusodan toistumista lännempänä Euroopassa on toistaiseksi estänyt se, että katkaisemalla toimituksensa esim. Puolaan, Slovakiaan tai Tshekkiin Venäjä olisi samalla tullut katkaisseeksi myös samoja putkia käyttävät kaasutoimitukset Länsi-Eurooppaan. Kun se nyt saa Itämeren-putkensa, voi se kurmottaa itäeurooppalaisia mielensä mukaan läntisten toimitusten jatkuessa häiriöttä. Ukrainan ja Valko-Venäjän esimerkit osoittavat, ettei Kreml epäröi käyttää Gazpromia poliittisena käsikassaranaan tilanteen niin vaatiessa."

Haastateltavana Gerhard, Unter den Linden, Berliini:

"Länsi-Euroopan ja Venäjän toisiinsa ensimmäistä kertaa kytkevä pohjoinen kaasuputki on upea ja historiallinen hanke. Toimitusväyliä lisätessään se parantaa merkittävästi Euroopan energiariittävyyttä ja onhan maakaasu myös monia muita energiamuotoja huomattavasti ekologisempi. Lisätessään suoria ja konkreettisia taloudellisia kytköksiä Euroopan ja Venäjän välillä se myös lisää vakautta alueella ja ehkäisee vaarallisten poliittisten kriisien syntyä. EU:n on sidottava Venäjä eurooppalaiseen kehitykseen ja eurooppalaisiin arvoihin, ja energiayhteistyö palvelee tätä tarkoitusta mitä parhaiten. Kaasuputkihanke avaa uuden ajanjakson eurooppalais-venäläisissä suhteissa ja niiden kehittämisessä. Nord Streamin suorittamat mittavat merenpohja-analyysit ja muut tutkimukset osoittavat, että hankkeeseen liittyvät ympäristöriskit ovat paljon pienemmät kuin jos olisi kyse esimerkiksi uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta."

Haastateltavana Mikael, Sergel Bageriet, Tukholma:

"Venäjä verhoaa energiaretoriikkaansa kaasuputkihankkeen todelliset motiivit, jotka ovat poliittisia ja sotilaallisia. Kaasuputken teknistä infrastruktuuria voidaan käyttää aivan yhtä hyvin myös Itämeren rantavaltioiden vakoiluun, ja kun Venäjän laivasto vartioi putkea, heilahtaa turvallisuuspoliittinen tasapainotila Itämerellä merkittävästi Venäjän suuntaan. Energiasupervalta Venäjä pyrkii luonnonvarojensa avulla nyt palauttamaan myös sen poliittisen ja sotilaallisen vallan, joka sillä Kylmässä sodassa Neuvostoliiton kaudella oli. On huomionarvoista, että uudella kaasuputkellaan se haluaa kiertää Viron, Latvian ja Liettuan sekä Puolan, jotka ovat perinteisesti kuuluneet sen valtapiiriin, ensin tsaari-Venäjän osina ja sitten Kylmän sodan kauden neuvostotasavaltoina (Baltian maat) ja kansandemokratiana (Puola). Saksa on nyt omien taloudellisten intressiensa nojalla uhraamassa Itämerta ja sen alueella vaivoin saavutettua voimatasapainoa arvaamattoman Venäjän armoille. Se, että Venäjän kaasuvaroihin johtaa Euroopasta yksi putki lisää, on tärkeäksi tavoitteeksi nostetun tuontienergian monipuolistamisen näkökulmasta pikemminkin heikennys kuin parannus. Saksan ja Venäjän yhteistyö vetää täysin maton alta kaikilta niiltä puheilta, joissa on peräänkuulutettu yhteisen eurooppalaisen energiapolitiikan tärkeyttä."

Haastateltavana Paavo, kauppatori, Helsinki:

"Turvallisuus- ja ympäristöriski? Höpö höpö - käsittämätöntä hysteriaa ja kaunaista piipertämistä. Pulinat pois ja usvaa putkeen!"

Ota näistä sitten selko. Se on kuitenkin selvää, että energiansaanti on modernin yhteiskunnan normaalin toiminnan kannalta aivan keskeinen tekijä, jonka häiriytymisestä aiheutuu monenlaista pahaa. Energia on koulukirjaesimerkki strategisesta resurssista, ja historiankirjoja selaamalla löytyy helposti esimerkkejä tilanteista, jossa energiansaanti, sen puuttuminen tai siitä kilpailu ovat johtaneet varsin dramaattisiin poliittisiin ja sotilaallisiin seurauksiin.

Suomelle lienee jonkinlainen luottamuksen osoitus, että meidät toisin kuin Baltian maat on kelpuutettu putken alusmaaksi. Toisaalta voi miettiä, mitä tarkoittaa Suomen strategiselle asemalle sekä Suomen ja Venäjän suhteille se, että aivan rajan pinnassa sijaitsisivat sekä Venäjän suurin öljynvientisatama Primorsk (ex-Koivisto) sekä Länsi-Eurooppaan 55 miljardia kuutiometriä maakaasua toimittavan merenalaisputken alkupiste.

Gazpromin päämajassa kiertää suosittu vitsi, jonka mukaan "kun täällä katkaisijaa napsauttaa, sammuvat valot Frankfurtissa". Mutta Suomessa putki on pelkkä putki eikös juu.

Huomioita soudun MM-kisoista

Miesten kasit tulivat maaliin puoli tuntia sitten ja MM-kisat Puolan Poznanissa on nyt soudettu. Vaikka Eurosportin lähetyksissä suurin osa tärkeistä huomioista tulikin jo tehtyä ja monia turhempiakin, analysoidaan tässä nyt vielä muutamia parhaiten mieleen jääneitä hetkiä.

Omasta ja monen muunkin mielestä kohokohta oli miesten yksikköfinaali, jossa Uuden-Seelannin Mahé Drysdale otti kullan uudella ME-ajalla 6:33.35. Hurjasta ajastaan Drysdale saa pitkälti kiittää Ison-Britannian Alain Campbellia, joka ahdisti häntä loppuun saakka, vetäen myös alle vanhan ME-ajan tuloksellaan 6:34.30. Drysdalella on mahdollisuudet parempaankin, sillä viimeisellä 250 metrillä keli tuuli ja aallokko olivat jo niin kovia, että ne pikemminkin söivät vauhtia. Drysdalen tekniikka oli lähellä hajota lopussa, airot kävivät vedessä lähes kaulusta myöten ja palautukset läpsivät vedenpintaan.

Kun aloitin soudun 1980-luvun jälkipuoliskolla, yksikössä eräänlainen aatelisraja oli seitsemän minuuttia. Sen alle menivät lähinnä vain arvokisojen A-finaalimiehet. Pertti Karppisen paras aika muistaakseni oli 6:49, eli melkoisesti ovat vauhdit kasvaneet. Kirvesairojen tulo aiheutti suuremman hyppäyksen vuonna 1992, ja materiaalit veneissä ja airoissa ovat jatkuvasti parantuneet. Tästä huolimatta 6:33 on jotain sellaista, mitä en ole kyllä oikeastaan pitänyt edes mahdollisena.

Kotiyleisön positiivinen psykologinen kannustava voima tuli myös todettua. Magdalena Fularczyk ja Julia Michalska vetivät naisten pariairokaksikossa elämänsä soudun ja ottivat maailmanmestaruuden. Naisten kevyessä pariairokaksikossa Magdalena Kemnitz ja Agnieszka Renc työntyivät kahden sadasosan turvin Ison-Britannian ohi hopealle, vaikka he eivät välierien jälkeen todellakaan kuuluneet mitalisuosikkeihin. Puolan miesten kevyt nelonen kesti olympiahopean asettamat paineet ja otti kovien Saksan ja Tanskan takana pronssia. Kahdeksikossa etukäteen lähinnä statisteiksi lasketut Puolan miehet rynnistivät hurjasti lopussa, mutta hävisivät lopulta pronssin Hollannille 0.08 sekuntia.

Saksa yllätti miesten kevyessä nelosessa lähtemällä liikkeelle "kaikki peliin alusta saakka" -taktiikallaan ja ennen kaikkea sillä, että se onnistui kovaa Tanskaa vastaan. Puolivälissä saksalaiset johtivat sekuntikaupalla, kangistuivat lopussa mutta ylittivät maaliviivan 0.25 sekuntia ennen perinteidensä mukaisena hurjan loppukirin kehittänyt Tanskaa.

Uusi-Seelanti otti kisoissa kolme maailmanmestaruutta. En tunne kovinkaan tarkoin maan systeemejä, mutta saavutus on hurja 4.3 miljoonan ihmisen väestöpohjalla. Toisaalta pienemmälläkin väestöpoolilla pärjää, jos scouttaus on kohdallaan. Maailmassa on paljonkin sellaisia kavereita, jotka koossa ja potentiaalisessa suorituskyvyssä pärjäisivät Drysdalelle, mutta heitä ei missään vaiheessa saada soutuvenettä lähellekään. Näin on Suomessakin.

Tshekin ikisoutaja Vaclav Chalupa haki 43-vuotiaana uransa ensimmäistä MM-kultaa nyt ei-olympialuokassa eli perämiehellisessä kaksikossa, mutta samalla tavalla kävi kuin niin monta kertaa aiemmin. 1500 metrille thsekit tulivat vielä johdossa, mutta lopussa amerikkalaiset tulivat ohi, ja niin Chalupa saa palkintokaappiinsa ties monennenko arvokisahopean. Enää ei taida tilaisuuksia MM-kullan ottamiseen tulla.

Suomalaisilta kisat menivät alavireisesti. Sanna Sténin ja Minna Niemisen tavoite oli A-finaalissa, lopullinen sijoitus B-finaalin kolmas eli yhdeksäs ajalla 6:59.51. Eilen uutisoitiin virheellisesti, että he olisivat B-finaalissa soutaneet ensimmäisen kerran urallaan alle seitsemän minuutin. Pekingin finaalissa heidän aikansa oli 6:56.03, Gifun vuoden 2005 MM-kisojen pronssia tuoneessa finaalissa jopa 6:49.02, joskin Gifun ajat pyyhittiin tilastoista pois virtaavan veden tuloksina.

Suomalaiset johtivat B-finaalia vielä 500 metriä ennen maalia, mutta niin Pekingissä kuin Münchenin 2007 MM-kisoissakin voiton maksanut ylimääräisen loppukirivaihteen puuttuminen realisoitui nyt kahden ohi päässeen vastustajan verran. Puolan voittoaika kolme tuntia aiemmin soudetussa A-finaalissa oli 6:47. Kärkeen suomalaisilla oli siis matkaa tuollaiset 12-13 sekuntia, eli marginaali oli kevyestä avoimeen siirtyvälle venekunnalle aika lailla odotettu.

Kuriositeettina todettakoon, että suomalaisten B-finaalin ajalla ei olisi sijoituttu mitaleille tänään soudetussa naisten kevyessä pariairokaksikossa. Kreikka voitto tämän kisan ylivoimaisesti ajalla 6:51.46, Puola oli kakkosena 6:56.65 ja Iso-Britannia kolmantena 6:56.67. Neljänneksi tulleen Saksan aika oli 6:59.75. Vaikka vertailut eri luokkien välillä eri vuosista puhumattakaan ovat vaikeita, oma käsitykseni on, että Stén ja Nieminen olivat nyt kahdella kilometrillä 3-5 sekuntia hitaampia kuin viime vuonna olympiaregatassa. Tulos ei ole missään nimessä huono, kun ottaa huomioon sen pyörityksen, johon he Suomessa olympiahopean ansiosta joutuivat. Edellisen olympiadin aikana naisten syyskauden valmistautuminen oli taatusti aivan eri luokkaa kuin tällä kaudella. Sekin on hyvä muistaa, että vaikka he avoimessa soutavatkin, pituutta ei ole tullut senttiäkään lisää kummallekaan.

Matti Jääskeläinen oli yössä koko kisaviikon ja veti ainakin 10 sekuntia hitaammin kuin parhaimmillaan. Mattia sen enempää arvostelematta tulee väkisinkin mieleen, että Ulla Varvio naisten yksikössä ja Juho Karppinen miesten yksiköstä olisivat varmasti päässeet ainakin samanlaiseen tulokseen, mikäli heidät olisi kisoihin lähetetty. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että valinnat ovat vaikeita ja jälkikäteen on helppo viisastella. Toivottavasti ensi vuonna Uuden-Seelannin kisoissa nähdään kaikki kolme ja kovassa iskussa. B-finaalitason saavuttaminen siihen mennessä ei ole mahdotonta heistä kenellekään.

Veteraaniosaston selviytymistä MM-kisoissa tulee sattuneesta syystä seurattua aina tarkkaan. Naisten yksikön mestaruuden kuin varkain ottanut ja maailmancupin kokonaan väliin jättänyt Ekaterina Karsten-Khodotovich osoitti, ettei 37 ikävuotta ole mitään. Chalupa jo mainittiinkin, mutta on syytä ottaa esille myös Hollannin kasin MM-pronssille tahtiairona piiskannut 39-vuotias Diederik Simon. Hän oli mukana Hollannin Atlantassa kultaa voittaneessa kahdeksikossa, oli Sydneyssa pariaironelosen hopealla ja Ateenassa taas kasin hopealla. Uusi olympiadi käynnistyi nyt hyvin ja kasin tahtipaikka osoittaa, että Simon on Hollannin valmennusjohdon laskelmissa keskeinen tekijä Lontoon olympialaisia ajatellen. Tuolloin Simon on 43-vuotias, eli samanikäinen kun Juri Jaanson ottaessaan Pekingissä pariairokaksikon pronssia.

Sinisalon Veikon osalta kisat olivat täynnä harmittavia pettymyksiä. Putoaminen 0.1 sekunnilla A-finaalista kääntyi Veikon valmentamalle Tshekin pariaironeloselle lopulta B-finaalin viidenneksi eli 11. sijaksi, eli odotuksiin nähden homma meni aika lailla poskelleen. Michal Dolecek taas oli perämiehettömän nelosen puolella kiinni mitalissa vielä 1500 metrillä, mutta maalissa tshekit olivat neljänsiä. No, aikaa korjausliikkeisiin on vielä kolme vuotta.

Loput finalistit selville

Tässä samanlainen veikkaus selityksineen soudun maailmanmestaruuskisojen perjantain välieristä. Edellisen viestin alussa selvitetty vetotarjous on voimassa edelleen, ja lupaan voittaa molemmat laskutavat eli oikein arvattujen finalistien määrän sekä täsmälleen oikein myös järjestyksessä osuneet veikkaukset. Eli jos Janne kaipaat seuraa omalle satasellesi, ei muuta kuin uutta listaa tulemaan.


Naisten kevyt yksikkö, välierä 1

1 ESP Spain
Teresa MAS DE XAXARS

2 USA United States
Meghan SARBANIS

3 AUT Austria
Michaela TAUPE-TRAER

4 SUI Switzerland
Pamela WEISSHAUPT

5 SWE Sweden
Sara KARLSSON

6 GRE Greece
Triantafyllia KALAMPOKA

Weisshaupt ja Taupe-Trauer voittivat oman alkueränsä selvästi ja menevät tästä finaaliin. Kolmannesta tilasta tiukka kisa Karlssonin ja Sarbanisin välillä, jotka ottivat yhteen jo alkuerässä, tuolloin Karlsson tuli lopussa ohi ja tekee saman nytkin. Kalampoka ja Xarxas taistelevat keskenään. Marginaalit eivät hirveän isoja, ae-ajoissa kaikki kuusi seitsemän sekunnin sisällä.

Finaaliin SUI, AUT ja SWE


Naisten kevyt yksikkö, välierä 2

1 CZE Czech Republic
Klara JANAKOVA

2 DEN Denmark
Juliane RASMUSSEN

3 CRO Croatia
Mirna RAJLE BRODANAC

4 ITA Italy
Laura MILANI

5 GER Germany
Daniela REIMER

6 BEL Belgium
Evi GEENTJENS

Milani alkuerien nopein koko porukasta, Rajle taisteli tiukasti suorasta välieräpaikasta DEN Rasmussenin kanssa ja voitti. Reimerilla ei mc-noteerauksia, mutta olympiahopea/MMkultatausta kertoo, että mahdollisuuksia todella kovaankin vauhtiin on, alkuerässä löysäsi lopussa. Tulee tiukka taistelu neljän soutajan välillä, jossa Rasmussen joutuu pettymään.

Jatkoon GER, CRO ja ITA


Miesten kevyt yksikkö, välierä 1

1 CHI Chile
Felipe LEAL ATERO

2 IRI Iran
Mohsen SHADI NAGHADEH

3 NED Netherlands
Jaap SCHOUTEN

4 DEN Denmark
Mads RASMUSSEN

5 HUN Hungary
Tamas VARGA

6 BRA Brazil
Ailson SILVA

Alkuerässä, joista oli jaossa vain yksi suora ve-paikka, Schouten kävi 1500 metriin tiukkaa taistoa GBR Freeman-Paskin kanssa, mutta murskasi tämän täysin viimeisellä 500 metrillä ja voitti 7 sekunnin turvin. Rasmussen kiristi omassa ae:ssaan pikku hiljaa ja siirtyi johtoon 1250 metrin jälkeen ohi todella kovaa startanneen RSA Dnlovun ja HUN Vargan. Atero päästi omassa alkuerässään jo kahdeksalla sekunnilla johtamansa iranilaisen ohi, ja on kovempi kuin ratasijoitus kertoo. Kolmannesta sijasta tulee tiukka kisa chileläisen ja unkarilaisen välillä.

Finaaliin DEN, NED ja CHI



Miesten kevyt yksikkö, välierä 2

1 GBR Great Britain
Adam FREEMAN-PASK

2 RSA South Africa
Lawrence NDLOVU

3 NZL New Zealand
Duncan GRANT

4 GRE Greece
Vasileios POLYMEROS

5 JPN Japan
Daisaku TAKEDA

6 ITA Italy
Fabrizio GABRIELE

Kaikki MC-voitot tässä erässä, yksi Polymerosilla, kaksi Grantilla, jotka eivät vielä kohdanneet. Kovaa lähtevä Polymeros otti muilta ae:ssa luulot pois ekalla tonnilla kuten myös Duncan Grant omassa erässään. Freeman-Pask kävi suorasta semipaikasta hirvittävää taistoa Schoutenin kanssa aina 1750 metriin saakka mutta luovutti sitten. Takeda jäi Münchenissä Freeman-Paskille 4.3 sekuntia ja hävisi tälle myös Luzernissa. RSA:n Ndlovu on arvoitus, johti alkueräänsä 1250 metriä mutta kangistui lopulta neljänneksi. Keräilyssä Ndlovu lähti rauhallisesti ja tuli lopussa CHI:n ohi ja voitti erän kolme sekuntia kovemmalla ajalla kuin Takeda toisen keräilyn. Onnistuessaan RSA saattaa haastaa GBR:n kolmannesta finaalipaikasta.

Finaaliin NZL, GRE ja GBR


Naisten kevyt pariairokaksikko, välierä 1

1 SWE Sweden
Karin HOEGBERG, Cecilia LILJA

2 NED Netherlands
Rianne SIGMOND, Maaike HEAD

3 POL Poland
Magdalena KEMNITZ, Agnieszka RENC

4 GBR Great Britain
Hester GOODSELL, Sophie HOSKING

5 GER Germany
Anja NOSKE, Marie-Louise DRAEGER

6 DEN Denmark
Helle TIBIAN, Mia ESPERSEN

Ei yksikään Pekingin mitalisteista mukana, NED:llä ja CAN:lla täysin uusi pari, suomalaiset avoimessa. POL ja veneluokan voittajasuosikki GBR voittivat alkueränsä, ei tarvinnut vetää täysillä. GER tuli omassa ae:ssaan GRE takana rauhassa kakkoseksi ja suoraan semeihin pudottaen tanskalaiset ja heille kuusi sekuntia jääneet hollantilaiset. SWE omassa ae:ssaan kolmas mutta aikavertailussa 9 sekuntia Tanskaa ja 3 sekuntia Hollantia hitaampi. Tässä ei finaalipaikoista hirvittävän kovaa kilpailua tule.

Finaaliin GBR, GER ja POL


Naisten kevyt pariairokaksikko, välierä 2

1 USA United States
Kristin HEDSTROM, Michelle TRANNEL

2 CAN Canada
Lindsay JENNERICH, Sheryl PRESTON

3 GRE Greece
Christina GIAZITZIDOU, Alexandra TSIAVOU

4 AUS Australia
Bronwen WATSON, Alice MCNAMARA

5 CUB Cuba
Yoslaine DOMINGUES CEDENO, Yaima VELAZQUEZ FALCON

6 HUN Hungary
Anna ALLIQUANDER, Zsuzsanna HAJDU

Kreikkalaiset alkuerissä ainoina alle kahdeksan minuutin, johtivat kovaa Saksaa alusta loppuun. Tsiavoun tultua kehiin kaksikko on todella kova. Australialaisilla ei ollut hätää suoran semipaikan kanssa, mutta tulivat vain 1.5 sekunnin päähän voittajasuosikki GBR:sta ja ilmoittautuivat mitalikamppailuun. Kanadalaiset saivat suoran semipaikan muita selkeästi heikommalla ajalla, eivätkä heidän mc-palkintosijansa tässä seurassa paljon paina. Kanadalaiset joutuvat tiukoille ainakin CUB, mahdollisesti myös USA:n kanssa.

Finaaliin GRE, AUS ja CAN


Miesten kevyt pariairokaksikko, välierä 1

1 POR Portugal
Pedro FRAGA, Nuno MENDES

2 CUB Cuba
Manuel SUAREZ BARRIOS, Yunior PEREZ AGUILERA

3 GBR Great Britain
Rob WILLIAMS, Paul MATTICK

4 NZL New Zealand
Storm URU, Peter TAYLOR

5 GER Germany
Christian HOCHBRUCK, Lars HARTIG

6 SRB Serbia
Nemanja NESIC, Milos STANOJEVIC

Sekä NZL että GBR voittivat alkueränsä, mutta kummankaan ei tarvinnut vetää täysillä. CUB omasta erästään selvästi jatkoon, ja Perez on olympiafinalistina kova vetäjä. Saksa pääsi kakkoseksi yhtä helpolla, mutta hävisi aikavertailussa kolme sekuntia Kuuballe. SRB ja POR keräilyerien voittajia, mutta täällä statisteja.

Finaaliin NZL, GBR ja CUB


Miesten kevyt pariairokaksikko, välierä 2

1 RSA South Africa
Andrew POLASEK, James THOMPSON

2 GRE Greece
Georgios KONSOLAS, Dimitrios MOUGIOS

3 FRA France
Jeremie AZOU, Frederic DUFOUR

4 CAN Canada
Douglas VANDOR, Cameron SYLVESTER

5 ITA Italy
Marcello MIANI, Elia LUINI

6 DEN Denmark
Steffen JENSEN, Henrik STEPHANSEN

Alkuerävoittajia FRA ja CAN, ranskalaiset kaikkein nopeimpina ja selvästi omilla sekuntilukemillaan. Kolmannesta paikasta tiukka kisa välillä ITA ja GRE, mutta ilman Polymerosia Mougious joutuu taipumaan kokeneelle Luinille. Tanskalaiset vetivät keräilyssä hämmästyttävän viimeisen 500 metrin kirin ja nousivat sijalta neljä ykköseksi, tässä seurassa ei kuitenkaan ihmekirikään riitä kolmen joukkoon.

Finaaliin CAN, FRA ja ITA


Miesten kevyt perämiehetön nelonen, välierä 1

1 FRA France
Guillaume RAINEAU, Vincent FAUCHEUX, Fabrice MOREAU, Franck SOLFOROSI

2 ITA Italy
Salvatore DI SOMMA, Catello AMARANTE I, Luca MOTTA, Giorgio TUCCINARDI

3 CZE Czech Republic
Jan VETESNIK, Ondrej VETESNIK, Jiri KOPAC, Miroslav VRASTIL JR

4 POL Poland
Lukasz PAWLOWSKI, Lukasz SIEMION, Milosz BERNATAJTYS, Pawel RANDA

5 JPN Japan
Yoshinori SATO, Takahiro SUDA, Yu KATAOKA, Hideki OMOTO

6 CAN Canada
Timothy MYERS, John SASI, Terence MCKALL, Mike LEWIS

Pekingin finalisteja kolmessa joukkueessa, mitalistejakin kahdessa. Olympiahopeajoukkue Puola johti alkueräänsä yli veneenmitalla 1500 metrillä mutta hölläsi lopussa. CZE joutui vetämään täysillä loppuun saakka GBR:n, joka ei lopulta välieriin edes selvinnyt, yrittäessä nousta kahden joukkoon. Viimeisessä MC:ssa epäonnistuneet japanilaiset johtivat omassa erässään tanskalaisia 1500 metrille asti, mutta löysäsivät lopussa. Italilaiset antoivat Saksan mennä ja keskittyivät tulemaan toisiksi, mikä helposti onnistuikin. Ranskalaiset taistelivat suorasta semipaikasta loppuun saakka NED kanssa, mutta taipuivat lopulta 0.7 sekunnilla. Kanadalaiset taas eivät olleet suoraa paikkaa lähelläkään. Keräilyssä FRA johti koko matkan ja vei erän selvästi ja vakuuttavasti. Kanadalaiset taas joutuivat tekemään täyden työn ehtiäkseen kakkosiksi ennen Australiaa. Tästä erästä putoaa finaalista 2-3 kovaa joukkuetta, tiukka taistelu tulee.

Finaaliin POL, CZE ja FRA


Miesten kevyt perämiehetön nelonen, välierä 2

1 SUI Switzerland
Patrick JOYE, Lucas TRAMER, Silvan ZEHNDER, Mario GYR

2 NED Netherlands
Vincent MUDA, Roeland LIEVENS, Timothee HEIJBROCK, Tycho MUDA

3 DEN Denmark
Christian PEDERSEN, Jens VILHELMSEN, Kasper WINTHER, Morten JOERGENSEN

4 GER Germany
Matthias SCHOEMANN-FINCK, Jost SCHOEMANN-FINCK, Jochen KUEHNER, Martin KUEHNER

5 ESP Spain
Ruben ALVAREZ PEDROSA, Andreu CASTELLA GASPARIN, Juan Luis FERNANDEZ TOMAS, Marc FRANQUET MONTFORT

6 USA United States
Taylor WASHBURN, Nick LACAVA, Brian DE REGT, William DALY

Tanska on voittanut jokaisen tänä vuonna soutamansa lähdön ja vie myös tämän. Saksa voitti oman eränsä koko tusinan selvästi nopeimmalla ajalla. NED kävi suorasta välieräpaikasta kovan taistelun FRA kanssa ja voitti 0.7 sekunnilla. ESP johti omaa eräänsä 1250 metriä, mutta joutui lopulta tiukoille GBR:n kanssa. USA roikkui keräilyssä 1500 metriä FRA kannoilla ja työnsi GBR:n C-finaaliin. Sveitsiläiset kävivät toisen keräilyn voitosta kovan taiston kanadalaisten kanssa ja ottivat erän nimiinsä 0.13 sekunnin turvin. Kovia joukkueita jää ulos finaalista tästäkin, kolmannesta sijasta voi kehkeytyä todella tiukka taisto akselilla NED-ESP-USA-SUI.

Finaaliin DEN, GER ja NED


Miesten pariaironelonen, välierä 1

1 EST Estonia
Igor KUZMIN, Vladimir LATIN, Tonu ENDREKSON, Andrei JAEMSAE

2 SLO Slovenia
Janez ZUPANC, Gasper FISTRAVEC, Janez JURSE, Iztok COP

3 CRO Croatia
David SAIN, Martin SINKOVIC, Damir MARTIN, Valent SINKOVIC

4 POL Poland
Konrad WASIELEWSKI, Marek KOLBOWICZ, Michal JELINSKI, Adam KOROL

5 UKR Ukraine
Viktor GREBENNYKOV, Volodymyr PAVLOVSKYI, Kostiantyn ZAITSEV, Hennadiy ZAKHARCHENKO

6 AUS Australia
Nick HUDSON, Jarred BIDWELL, David CRAWSHAY, Daniel NOONAN

USA teki ensimmäisestä alkuerästä todella tiukan kisan, sijat 2-4 eli CZE, ITA ja USA 0.48 sekunnin sisällä, eikä voittanut Kroatiakaan kuin 1.43 sekunnin päässä. Tiukka oli myös Puolan erä, vielä 1500 metrillä 2-5 vain 2.3 sekunnin sisällä. Kroatian aika tusinan nopein, joskin erot erien välillä niin suuria, että vertailukelpoisuus epävarmaa. Ukrainan erässä ei ollut tiukkaa, vaan heidän marginaalinsa neljänteen sijaan oli seitsemän sekuntia. Slovenia taas sai painaa täysillä loppuun saakka 0.7 sekuntia jäänyttä Australiaa vastaan. Oman alkueränsä viimeisiksi jäänet virolaiset tuhosivat jatkosaumansa huonolla ekalla 500 metrillä, jos saavat sen kuntoon, ovat lähellä Slovenian tasoa. Ukraina saattaa olla radalla kovemmassa paikassa kuin todellinen vauhti edellyttääkään. GBR:n vetäydyttyä pois kisasta antikliimaksiksi menneessä keräilyssä Australia näytti muille taivaan merkit, virolaiset tyytyivät vain jättämään Irakin taakseen. Kroatia ja Puola ottavat omansa, mutta sitten kova taisto akselilla SLO-AUS-EST, mahdollisesti Ukraina.

Finaaliin POL, CRO, SLO


Miesten pariaironelonen, välierä 2

1 USA United States
Elliot HOVEY, Glenn OCHAL, William MILLER, Samuel STITT

2 ITA Italy
Luca GHEZZI, Luca AGAMENNONI, Matteo STEFANINI, Simone RAINERI

3 CZE Czech Republic
Petr BUZRLA, Petr VITASEK, Tomas KARAS, David JIRKA

4 GER Germany
Tim GROHMANN, Karsten BRODOWSKI, Marcel HACKER, Tim BARTELS

5 FRA France
Adrien HARDY, Jonathan COEFFIC, Jean-Baptiste MACQUET, Pierre-Jean PELTIER
- Pekingin pronssijoukkueesta jäljellä Coeffic ja Peltier, siitä porukasta Cedric Berrest ja Julien Bahain hakevat täällä pariairokaksikon mestaruutta,
6 RUS Russia
Vladislav RYABCEV, Vladimir VOLODENKOV, Artem KOSOV, Sergey FEDOROVTSEV
- WC1-4 (viimeinen), WC2-6, Fedorovtsev ainoana jäljellä Pekingin B-finaalin voittaneesta joukkueesta

Saksa alkuerävoittaja, Sinisalon valmentama CZE kakkonen kovan CRO jälkeen. Paperilla todella kova FRA (Coeffic ja Peltier pronssilla Pekingissä, Hardy voitti kaksikossa Sebastien Vielledentin kanssa MM-kultaa 2003 ja olympiakultaa Ateenassa, sitten yhdessä Macquetin kanssa MM-kultaa 2006 ja 2007} päästi lopussa Puolan ohitseen, ehkäpä jopa tarkoituksella. ITA nousi suoraan semipaikkaan liian kovaa aloittaneen USA:n kangistuttua pahasti, mutta tämänkertainen 4x-versio ei ole samaa luokkaa kuin takavuosien sikermät. RUS pääsi suoraan välieriin surffailemalla vaikeuksiin ajautuneen GBR:n edellä. USA taas on aiemmin tänä vuonna pystynyt voittamaan sekä ITAn että CZEn. Ainakin yksi kova joutuu tästä laulukuoroon, voi mennä todella tiukaksi. FRA näyttänee nyt todellisen vauhtinsa.

Finaaliin FRA, GER ja USA

Kisaveikkaus ja haaste

Kisatoimisto jatkaa soudun MM-karkeloiden pohdintaa. Torstaina soudetaan välierät niissä veneluokissa, joiden finaalit nähdään lauantaina. On tullut aika esittää valistunut arvaus niistä venekunnista, jotka tuonne finaaliin huomenna tiensä selvittävät. Samalla vähän huomioita ja meriittilistaa mielenkiintoisimpien joukkueiden ja urheilijoiden tiimoilta. Kieli on rosoista tajunnanvirtaa, mutta tällaisessa se ei paljon haittaa. Eurosport näyttää kaikki seuraavat lähdöt alkaen 14:30.

Jos joku postaa kommentteihin ennen ensimmäisen startin tapahtumista veikkauksen ja saa arvattua finaalijoukkueet paremmalla prosentilla kuin minä, lupaan jonain ensi talven lauantaina tai sunnuntaina vetää yhtämittaisena suorituksena 100 kilometrin matkan Concept 2 -sisäsoutulaitteella, videoida tapahtuman ja laittaa siitä parhaat palat näytille tänne blogiin. Heikommin arvanneille ei luonnollisesti vastaavaa velvoitetta synny, joskin päätös on luonnollisesti teidän. En kiellä enkä kehoita.

Naisten perämiehetön kaksikko, välierä 1

1 FRA France
Marie LE NEPVOU, Stephanie DECHAND

2 GBR Great Britain
Olivia WHITLAM, Louisa REEVE

3 GER Germany
Kerstin HARTMANN, Marlene SINNIG

4 NZL New Zealand
Emma-Jane FEATHERY, Rebecca SCOWN

5 CHN China
Li DAI, Liang WANG

6 BLR Belarus
Zinaida KLIUCHYNSKAYA, Nina BONDARAVA

Alkuerissä ei tarvinnut kärkijoukkueiden vetää lähellekään täysillä välieräpaikan saamiseksi, eli tähän mennessä nähdyn perusteella ei kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Uusi-Seelanti voitti oman eränsä kaikkein nopeimmalla ajalla ja menee tästä kyllä jatkoon. Myös saksalaiset voittivat oman eränsä, vaikka olivatkin 9 sekuntia NZL hitaampia, eli GER samoin helposti finaaliin. Kolmannen paikan ottavat olympiafinalistit GBR, jotka selvästi säästelivät vauhtiaan alkuerässä.

Finaaliin NZL, GER ja GBR.



Naisten perämiehetön kaksikko, välierä 2

1 CRO Croatia
Maja ANIC, Sonja KESERAC

2 ARG Argentina
Laura ABALO, Gabriela BEST

3 ROU Romania
Camelia LUPASCU, Nicoleta ALBU

4 USA United States
Zsuzsanna FRANCIA, Erin CAFARO

5 RUS Russia
Mayya ZHUCHKOVA, Alevtina PODVYAZKINA

6 AUS Australia
Kim CROW, Sarah COOK

Amerikkalaiset, kasin kultamitalistit Pekingistä, voittivat keskimmäisen kolmesta erästä, vaikka mitään pakkoa kovaa soutamiseen ei ollutkaan, sillä marginaali neljänteen sijaan oli maalissa 15 sekuntia. Kuusi sekuntia nopeampia kuin oman eränsä voittanut GER. USA ottaa jatkopaikan, ja nyt nähdään ensimmäisen kerran myös Romanian vauhtia. Akselilla ROM-USA mielenkiintoista kipinöintiä, sillä molemmat parit istuvat myös maidensa kahdeksikoissa, jotka ottivat kaksi jaossa ollut suoraa finaalipaikkaa. Pitäisi säästellä, mutta myös ottaa henkistä niskalenkkiä. Kasista molemmille mitali napsahtaa ja lähellä on täälläkin. Kolmannesta finaalipaikasta kehkeytyy kova taisto akselilla RUS-AUS. Australialaiset olivat oman ae:nsä kolmansia, mutta löysäsivät selvästi viimeisellä 500 metrillä, kun jatkopaikka tuli yhdeksän sekunnin turvin. Venäläisillä marginaali oli pienempi eli 6 sekuntia, eli 2007 MM-neloset ottavat jatkopaikan.

Finaaliin USA, ROM ja AUS.


Miesten perämiehetön kaksikko, välierä 1

1 CZE Czech Republic
Jakub MAKOVICKA, Vaclav CHALUPA JR

2 SRB Serbia
Nikola STOJIC, Goran JAGAR

3 GBR Great Britain
Peter REED, Andrew TRIGGS HODGE

4 GRE Greece
Nikolaos GKOUNTOULAS, Apostolos GKOUNTOULAS

5 RSA South Africa
Shaun KEELING, Ramon DI CLEMENTE

6 POL Poland
Lukasz KARDAS, Dawid PACZES

Ison-Britannian ykkösvene lähtee keskeltä ja brittien ylpeydenaiheena on aina voittaa. Kreikkalaiset ovat petranneet koko kesän ja vetivät kovan ae-ajan 6.36 ilman minkäänlaista vauhdinpitämisen tarvetta, marginaali oli peräti 44 sekuntia, kun se britellä oli vain 7 sekuntia. GBR on nyt ensimmäisen vauhtitestin edessä ja GRE on tultava eroa, mikäli finaalissa britit aikovat pysyä omassa alkuerässään hurjaa vauhtia päästelleiden uusiseelantilaisten kyydissä. Kolmannesta finaalipaikasta iskevät yhteen kokeneet serbit sekä Etelä-Afrikan nuoruuden ja kokemuksen yhdistelmä. Di Clementeltä löytyy palkintokaapistaan Ateenan pronssi, MM-hopeat vuosilta 2002 ja 2005 sekä MM-pronssit vuosilta 2001 ja 2003, kaikki Donovan Cechin kanssa, eli hän kyllä tietää, miten A-finaaliin mennään. Serbit ovat kovia, mutta ovat hävinneet RSA:lle aina.

Ikisoutaja Vaclav Chalupa, 41-vuotias yhden olympiahopean, neljän MM-hopean ja kolmen MM-pronssin tshekki-ikoni, hakee puuttuvaa maailmanmestaruutta nyt myös perämiehettömästä kaksikosta, ja ajatukset lienevät jo siellä. Vuosina 1989-1993 viiden perättäisen arvokisahopean putki! Lisätään siihen vielä kolme neljättä sijaa MM-kisoissa sekä kaksi olympialaisten ja neljä MM-kisojen viidettä sijaa, niin kyllähän sen voitonkin tähän sarjaan jo soisi.

Finaaliin GBR, GRE ja RSA.


Miesten perämiehetön kaksikko, välierä 2

1 CAN Canada
Daniel CASACA, Max LANG

2 FRA France
Germain CHARDIN, Dorian MORTELETTE

3 NZL New Zealand
Eric MURRAY, Hamish BOND

4 USA United States
David BANKS, Charles COLE

5 GER Germany
Nils MENKE, Felix DRAHOTTA

6 CUB Cuba
Yenser BASILIO POL, Jorber AVILA ESQUIVEL

Voittajasuosikit nro yksi NZL starttaavat keskeltä ja johtavat startista maaliin. USA:n pari, joka pääsi semeihin helpoimmasta alkuerästä ilman kunnon testiä, on parhaimmillaan jopa mitalitasoa, mutta niin on myös kesän maailmancupeista poissa pysytellyt Saksan nuorisoduo Menke-Drahotta, jotka jo Pekingissä olivat tunkeutua pronssille. Toisaalta saksalaiset joutuivat alkuerässä taistelemaan pitääkseen Kuuban takanaan, ja he hävisivät Ranskan parille Chardin ja Mortelette, jotka muodostivat Ranskan Pekingissä pronssia ottaneen nelosen tahtipään ja ovat taatusti kova luu myös pienemmässä veneessä. Hulluna päivänä mystiset kuubalaiset voivat laittaa Ranskan , Saksan ja USA:n lujillekin. Lähdöstä tulee päivän tähän mennessä kovin kisa, vaikka voitosta ei minkäänlaista taistoa käydäkään.

Finaaliin NZL, USA ja FRA.



Naisten pariairokaksikko, välierä 1

1 BLR Belarus
Katsiaryna SHLIUPSKAYA, Anastasiya FADZEYENKA

2 GER Germany
Sophie DUNSING, Tina MANKER

3 GBR Great Britain
Anna BEBINGTON, Annabel VERNON

4 AUS Australia
Sally KEHOE, Philippa SAVAGE

5 CZE Czech Republic
Jitka ANTOSOVA, Lenka ANTOSOVA

6 UKR Ukraine
Nataliia LIALCHUK, Natalia RYZHKOVA

Pariairokaksikossa on nyt tilaa, kun Pekingin finalistit lopettivat tai siirtyivät tauolle joukolla. Parhaiden venekuntien ei täälläkään tarvinnut vetää alkuerissä täysillä, mutta kenties jotain osviittaa saatiin. Aussit innostuivat vetämään viimeisen 500 metriä todella reippaasti ja kuittasivat ohi USA:n olympiafinalisteista ja ottivat nimiinsä nopeimman ajan. Kehoe ja Savage ovat huipputason soutajia, jotka hakevat MM-kultaa. Brittien vauhti on hyvää, mutta nyt on vastus eri luokkaa kuin Banyolesin maailmancupissa, jossa he ottivat voiton. Parit taatusti haluavat jo testata toistensa vauhtia finaalia ajatellen. Näiden jälkeen taso putoaa, ja taistelu viimeisestä finaalipaikasta käydään Tshekin ja Saksan välillä. Jitka Antosova kääntää homman kokemuksella tshekeille.

Finaaliin AUS, GBR ja CZE.



Naisten pariairokaksikko, välierä 2

1 DEN Denmark
Fie GRAUGAARD - UDBY, Lea JAKOBSEN

2 NZL New Zealand
Anna REYMER, Paula TWINING

3 USA United States
Megan KALMOE, Ellen TOMEK

4 POL Poland
Magdalena FULARCZYK, Julia MICHALSKA

5 BUL Bulgaria
Rumyana NEYKOVA, Miglena MARKOVA

6 FIN Finland
Sanna STEN, Minna NIEMINEN

Täällä hakevat henkistä yliotetta toisistaan USA ja Puola. Luzernin maailmancupissa amerikkalaiset olivat aavistuksen nopeampia, täällä taas puolalaisten alkueräsuoritus oli astetta vakuuttavampi. Kolmannesta paikasta sitten tapellaan, ja realistisia tarjokkaita ovat niin BUL, FIN kuin NZL, ja tässä järjestyksessä. Sanna ja Minna ottivat ensimmäisen mitalinsa yhdessä Gifun MM-kisoissa 2005, jolloin tuli kevyen kaksikon MM-pronssia. Samoissa kisoissa avoimen kaksikon hopeamitalit vei Bulgarian pari Neykova-Markova, eli sen kokoista kantoa on nyt kaskessa Suomen naisille tarjolla. Ja onhan Neykova tietysti yksikkösoudun hallitseva olympiavoittaja, joka Pekingissä piti parhaan vauhtiinsa visusti piilossa finaaliin saakka. Pelkään, että niin käy myös nyt.

Finaaliin POL, USA ja BUL.



Miesten pariairokaksikko, välierä 1

1 UKR Ukraine
Artem MOROZOV, Vitaliy KRYVENKO

2 BEL Belgium
Bart POELVOORDE, Christophe RAES

3 GBR Great Britain
Matthew WELLS, Stephen ROWBOTHAM

4 FRA France
Julien BAHAIN, Cedric BERREST

5 SLO Slovenia
Luka SPIK, Jan SPIK

6 SRB Serbia
Marko MARJANOVIC, Dusan BOGICEVIC

Ranskalaiset laittoivat koko porukan nopeimmalla ajalla tulleella alkuerävoitollaan mitalispekulaatiot uusiksi, joskaan siellä vastassa ollut NZL ei ehkä ole ihan yhtä kova sarka kuin GER tai GBR. Bahain ja Berrest ottivat Pekingissä pariaironelosen pronssia, ja mitalivauhti näyttää löytyneen myös pienemmässä kipossa. Kotimaassaan voittopaineita kovastikin niskaansa saaneet britit saavat tehdä täyden työn viedäkseen erävoiton gaullisteilta. Oman lusikkansa soppaan haluaa heittää myös olympiavoittaja Spik pikkuveljensä kanssa, joskaan ainakaan vielä heidän veneensä ei ole kulkenut lähellekään sitä vauhtia kuin mitä Luka veteli aiemman parinsa Iztok Copin kanssa. Näiden lisäksi ei kolmeen joukkoon tulijoita tästä erästä löydy.

Finaaliin GBR, FRA ja SLO.


Miesten pariairokaksikko, välierä 2

1 POL Poland
Michal SLOMA, Wiktor CHABEL

2 EST Estonia
Allar RAJA, Kaspar TAIMSOO

3 GER Germany
Eric KNITTEL, Stephan KRUEGER

4 NZL New Zealand
Matthew TROTT, Nathan COHEN

5 SUI Switzerland
Andre VONARBURG, Florian STOFER

6 CUB Cuba
Yoennis HERNANDEZ ARRUEZ, Janier CONCEPCION HERNANDEZ

Raketin lailla maailmancupin voittoon ja kansainväliselle soutuhuipulle tämän kesän aikana nousseet saksalaiset hoitivat varman oloisesti nimiinsä myös alkuerävoiton, ja ovat veneluokan voittajasuosikki. Todella kovaa lähtevät uusiseelantilaiset ottivat jalkansa kaasulta 750 metrin jälkeen ja ottivat jatkopaikan mahdollisimman helpolla. Nyt voi olla eri ääni kellossa ja psykologinen yliote nuorista ja aina voittoa haluavista saksalaisista haussa. Näiden kahden takana tullaan kolmannesta finaalipaikasta käymään tuima taisto pariaironelosen MM-pronssimitalisti Rajan kipparoiman Viron sekä yksiköstä siirtyneen Vonarburgin ja nelosesta tulleen Stoferin välillä. Jos Vonarburg löytää viimeisellä 250 metrillä samanlaisen hurmosvaihteen kuin joskus yksikkökisoissaan, ovat sveitsiläiset finaaleissa. Uskon kuitenkin, että Rajan kokemus finaalipaikan ottamisesta kääntää vaa’an virolaisille.

Finaaliin GER, NZL ja EST.



Miesten perämiehetön nelonen, välierä 1

1 CRO Croatia
Ante JANJIC, Alen BANOVAC, Josip STOJCEVIC, Marin BOGDAN

2 GER Germany
Hanno WIENHAUSEN, Martin RUECKBRODT, Thomas PROTZE, Falk MUELLER

3 SLO Slovenia
Tomaz PIRIH, Rok ROZMAN, Rok KOLANDER, Miha PIRIH

4 GBR Great Britain
Alex PARTRIDGE, Richard EGINGTON, Alex GREGORY, Matthew LANGRIDGE

5 NZL New Zealand
Jade URU, Simon WATSON, Hamish BURSON, Tyson WILLIAMS

6 FRA France
Julien DESPRES, Jean-David BERNARD, Benjamin RONDEAU, Laurent CADOT

Ehkäpä jopa brittien ykkösveneeksi Luzernin voitolla nousseella nelosella on niskassaan valtaisan menestystradition paineet. Tässä veneluokassa ovat soutaneet Steven Redgrave, Matthew Pinsent, James Cracknell ja Steve Williams. Tähän joukkoon Partridgen pitäisi nyt itseään tunkea, ja se onnistuu ainoastaan voittamalla. Hyvät asemat finaaliin edellyttävät vakuuttavaa työnäytettä jo välierävaiheessa. Slovenian nelonen taistelee kovasti pariairokaksikon ja Copin kipparoiman pariaironelosen kanssa maan parhaan veneen tittelistä ja on parantanut vauhtiaan jatkuvasti, todisteena tästä alkuerävoitto vain kymmenyksen brittejä heikommalla ajalla. Näiden kahden mitalitarjokkaan takana peli on auki ja nimet outoja. Ranskalla on Pekingin pronssijoukkueestaan jäljellä kaksi miestä mutta ei lähellekään samaa vauhtia. Sekä Saksa että Uusi-Seelanti vetivät alkuerässä alle kuuden minuutin, ja Australian olympiahopeanelonen tuli Saksasta ohi vasta viimeisellä 250 metrillä. Saksan keskitettyä kaikki kovimmat tykkinsä kahdeksikkoon näillä herroilla varmasti näyttöhaluja riittää.

Finaaliin GBR, SLO ja GER.



Miesten perämiehetön nelonen, välierä 2

1 ESP Spain
Alexander SIGURBJORNSSON BENET, Pau VELA MAGGI, Marcelino GARCIA CORTES, Noe GUZMAN DEL CASTILLO

2 BLR Belarus
Vadzim LIALIN, Andrei DZEMYANENKA, Yauheni NOSAU, Aliaksandr KAZUBOUSKI

3 POL Poland
Patryk BRZEZINSKI, Jaroslaw GODEK, Sebastian KOSIOREK, Piotr BUCHALSKI

4 AUS Australia
Matthew RYAN, James MARBURG, Cameron MCKENZIE MCHARG, Francis HEGERTY

5 CZE Czech Republic
Jan GRUBER, Milan DOLECEK JR, Milan BRUNCVIK JR, Karel NEFFE JR

6 GRE Greece
Ioannis TSAMIS, Stergios PAPACHRISTOS, Georgios TZIALLAS, Pavlos GAVRIILIDIS

Aussit eivät ole kilpailleet kansainvälisesti Pekingin hopeasoutunsa jälkeen, mutta alkuerävoitto osoitti, ettei se ole vauhtia syönyt. Alkuerässä hurjalla viimeisellä 500 metrillään sekä USA:n että Kreikan kuitanneet ja toiselle suoralle jatkopaikalle työntyneet puolalaiset, jotka Pekingin jälkeen laittoivat kasin hyllyyn, ahdistavat kovasti Tshekkiä, joiden ei kuitenkaan helpommassa alkuerässä tarvinnut vielä lyödä kaikkia korttejaan tiskiin. Kreikka, Belarus ja Espanja jäävät statisteiksi.

Finaaliin AUS, CZE ja POL



Naisten yksikkö, välierä 1

1 EST Estonia
Kaisa PAJUSALU

2 NZL New Zealand
Emma TWIGG

3 BLR Belarus
Ekaterina KARSTEN - KHODOTOVITCH

4 CZE Czech Republic
Mirka KNAPKOVA

5 SWE Sweden
Frida SVENSSON

6 GER Germany
Juliane DOMSCHEIT

Suurin kysymys ei ole se, pääseekö Karsten jatkoon, vaan se, millaisella soudulla ja vauhdilla hän sen tekee, ja ylittääkö hän maalilinjan ennen Knapkovaa. Alkuerissä koko kesän terveysongelmien takia kilpailusta syrjässä pysytellyt valkovenäläinen veti koko porukan nopeimman ajan, eli kaikki alkanee olla sillä puolella kunnossa. Luulenpa, että tämän välierän voittaja on lauantaina myös maailmanmestari. Karstenin ja Knapkovan jälkeen tulee vettä välissä, sitten Uuden-Seelannin Twigg. Ruotsin Svensson ei ole lähellekään samanlaisessa iskussa kuin MM-pronssivuotenaan 2006 ja tyytyminen on B-finaaliin.

Finaaliin BLR, CZE ja NZL.



Naisten yksikkö, välierä 2

1 BEL Belgium
Annick DE DECKER

2 SRB Serbia
Iva OBRADOVIC

3 RUS Russia
Julia LEVINA

4 CHN China
Xiuyun ZHANG

5 GBR Great Britain
Katherine GRAINGER

6 POL Poland
Agata GRAMATYKA

Kiinan tätiosastoa edustava Zhang näkyy vertyneen uransa loppupuolella kovaan vauhtiin. Ylivoimainen alkuerävoitto lupaa saumoja mitalitaistoon. Kovin toivein kauteen lähteneen Graingerin vauhti taas on yskähdellyt sitä enemmän, mitä pidemmälle kausi on edennyt. Vuosikaudet ensin pariaironelosta, sitten ip-kaksikkoa ja sitten taas pariaironelosta soutaneelle britille yksi kesä saattaa sittenkin olla liian lyhyt aika yksikkösoudun haltuun ottamiseen. Myös Julia Levina tulee pariaironelosesta, mutta voitti Graingerin Münchenissä ja kellotti alkuerissä selvästi kovemman ajan. Näiden kolmen jälkeen on tilaa.

Finaaliin CHN, RUS ja GBR.



Miesten yksikkö, välierä 1

1 USA United States
Warren ANDERSON

2 LTU Lithuania
Mindaugas GRISKONIS

3 GBR Great Britain
Alan CAMPBELL

4 NOR Norway
Olaf TUFTE

5 CZE Czech Republic
Ondrej SYNEK

6 GRE Greece
Ioannis CHRISTOU

Campbell ja Tufte purjehtivat kärkisijoille, eikä heidän keskinäisestä sijainnistaan kannata vielä tehdä minkäänlaisia finaalia koskevia johtopäätöksiä. Tufte saattaa vedellä finaaliin hyvinkin pienellä marginaalilla paukkuja säästelläkseen. Campbell sen sijaan lähtee matkaan aina miehekkäästi ja tänä kesänä on pystynyt myös pitämään menon riskinä loppuun saakka. Erän mielenkiintoisin kysymys on se, pystyykö Liettuan 24-vuotias nouseva tähti, yksikkösoutajaksi pienikokoinen (186/79) Griskonis sysäämään todella heikkoa kesää soutavan Pekingin hopeamitalisti Synekin B-finaaliin. Jos Synek ei petraa menoaan alkuerästä, se on lähellä.

Finaaliin: GBR, NOR ja LTU.



Miesten yksikkö, välierä 2

1 ARG Argentina
Ariel SUAREZ

2 SWE Sweden
Lassi KARONEN

3 NZL New Zealand
Mahe DRYSDALE

4 BEL Belgium
Tim MAEYENS

5 CUB Cuba
Angel FOURNIER RODRIGUEZ

6 GER Germany
Mathias ROCHER

Drysdale on voittanut tänä vuonna joka ainoan soutamansa lähdön ja voittaa ainakin vielä tämän. Ensimmäistä arvokisamitaliaan vuosikausia jahdannut Belgian Mayens ei ole mitalivauhdista tänä vuonna ainakaan kauempana kuin vuosi sitten, jolloin hän oli Pekingissä neljäs. Ruotsin Suomi-leijonalla tatuoidulle Karoselle on tarjolla finaalipaikka Pekingin ja vuoden 2007 MM-kisojen tapaan. Varmisteluun Lassilla ei kuitenkaan ole varaa, sillä sen verran yrmy mies on vitosradalta matkaan lähtevä Kuuban 21-vuotias kaksimetrinen ja satakiloinen Angel, joka alkuerässä johti itseään Drysdalea lähes tonnille saakka. Nuhaa ei ainakaan saa tulla.

Soudun MM-kisat

Soudun maailanmestaruuskilpailut käynnistyivät viime sunnuntaina Puolan Poznanissa. Kisojen alkupuoli täyttyy alku- ja keräilyeristä, ja olympialuokkien osalta mitalitaisto käynnistyy tosissaan torstaina, kun välierät alkavat. Eurosport näyttää kisoja neljänä päivänä, selostajana yours truly, seuraavina lähetysaikoina:

to 27.8.
14.30-16.30 suora lähetys, välierät

pe 28.8.
10.00-11.30 kooste torstailta
14.30-16.30 suora lähetys, välierät

la 29.8.
11.00-14.15 suora lähetys, finaalit

su 30.8.
11.45-12.30 kooste lauantailta
12.30-14.15 suora lähetys, finaalit

Suomella on mukana kaksi venekuntaa eli naisten avoimen luokan pariairokaksikossa Pekingin hopeamitalistit Sanna Stén ja Minna Nieminen sekä miesten kevyen luokan (<72.5 kg) yksikössä Matti Jääskeläinen. Molemmat avasivat kisansa jo sunnuntaina. Minna ja Sanna ottivat yhden jaossa olleista yhdeksästä suorasta välieräpaikasta lähdössä, jossa venekuntia yhteensä on mukana kolmetoista. Matti taas jäi oman alkueränsä viidenneksi eli toiseksi viimeiseksi, ja jatkaa välieräpaikan metsästystä keräilyeristä. Miesten kevyen luokan yksikkösoutajia Poznaniin on saapunut yhteensä 24 kappaletta.

Sannan ja Minnan suhteen on muistettava se, että Pekingissä he kilpailivat kevyessä luokassa, jossa yksittäinen soutaja saa painaa korkeintaan 59 kiloa ja venekunnan keskipainon on oltava 57 kiloa tai alle. Avoimessa luokassa painorajoituksia ei ole, mikä näkyy veneiden kovempana vauhtina. Kun naisten pariairokaksikon ME-aika on kevyessä luokassa 6:49.77, on se avoimessa luokassa 6:38.78 eli 11 sekuntia nopeampi. Mikäli Sanna ja Minna aikoisivat uusia viime vuoden mitalisijansa, olisi heidän siis oltava suunnilleen tuon verran nopeampia kuin Pekingissä.

Sitä he eivät kuitenkaan ole, vaan nyt suomalaiset taistelevat pääsystä A-finaaliin eli kuuden parhaan joukkoon. Alkuerissä, joita soudettiin kolme ja josta kustakin kolme nopeinta pääsi suoraan välieriin, he olivat koko porukan yhdeksänneksi nopeimpia ajallaan 7:14.22. Toisin sanoen heidän aikansa oli hitain, millä välieräpaikka aukesi. Nopeimpia olivat Australian Sally Kehoe ja Philippa Savage ajalla 7:04.71, toiseksi nopeimpia Puolan Magdalena Fularczyk ja Julia Michalska ajalla 7:05.24, kolmansia USA:n Megan Kalmoe ja Ellen Tomek ajalla 7:07.18. Lisäksi täytyy muistaa se, että kun kolme pääsi jatkoon, kärkijoukkueiden ei tarvinnut vielä näyttää parasta vauhtiaan.

Suomalaisetkin pääsivät helpolla, sillä jo tuhannella metrillä eli puolivälissä heidän marginaalinsa neljänteen sijaan oli viisi sekuntia. A-finaalipaikan saamiseksi vauhdin on parannutta rutkasti. Alkuerävauhtien perusteella "varmoilta" finalisteilta näyttävät Australia, Puola, suomalaisten erän voittanut Iso-Britannian pari Anne Bebingon ja Annabel Vernon sekä USA. Nämä kaikki olivat omilla sekuntilukemillaan.

Taistelu jäljelle jäävistä kahdesta paikasta käydään Bulgarian (toisena soutajana yksikön olympiavoittaja Rumyana Neykova), Saksan, Tshekin, Uuden-Seelannin ja Suomen välillä. Nämä viisi olivat alkueräajoissa 4.3 sekunnin sisällä. Keräilystä välieriin tänään raivasivat tiensä Ukraina, Tanska ja Valko-Venäjä, joista A-finaalipaikasta saattaa välierissä nousta taistelemaan korkeintaan ensin mainittu.

Suomalaisilla kävi välierän suhteen hyvä tuuri, sillä mielestäni he saivat kahdesta erästä helpomman. Sténin ja Niemisen välierässä soutavat radalta yksi radalle kuusi lueteltuna Tanska, Uusi-Seelanti, USA, Puola, Bulgaria ja lähimpänä kameraa Suomi. Näistä Puola ja USA ottanevat ensimmäiset kaksi finaalipaikkaa, mutta kolmannesta kehkeytyy tiukka taistelu Bulgarian (alkuerässä 7:12.74), Uuden-Seelannin (7:13.97) ja Suomen (7:14.22) välillä. Kisa käydään torstaina kello 15:13 Suomen aikaa, eli se näkyy suorana Eurosportilla. 15:05 soudettavasta ensimmäisestä välierästä suurimmat suosikit A-finalisteiksi ovat alkuerävoittajat Australia ja Iso-Britannia, ja kolmannesta paikasta taistelevat Saksa ja Tshekki.

Matti Jääskeläisen urakka jatkui hetki sitten keräilyerissä, jossa hänen olisi tullut sijoittua kahden kärkeen päästääkseen taistelemaan sijoista 1-12. Näin ei käynyt, sillä jo puolivälissä jatkopaikka oli karannut yhdeksän sekunnin päähän. Jälkimmäinen tonni sujui Matilta aika katastrofaalisissa merkeissä, sillä 1500 metrin jälkeen eroa kakkoseen oli 20 sekuntia ja maalissa peräti 32 sekuntia. Näiden esitysten perusteella Matti ei näytä nyt olevan lähelläkään sitä vauhtia, mitä hän on pystynyt parhaimmillaan esittämään. Taistelu jatkuu C/D-semifinaaleissa, eli ratkeaa se, soutaako Matti sijoista 13-18 vai 19-24.

Suomalaisväriä kisoihin tuo myös Veikko Sinisalo, joka Pekingin olympiahopean jälkeen siirtyi Sténin ja Niemisen valmentajan paikalta Tshekin maajoukkueen palvelukseen. Hän on valmentanut Tshekin miesten pariaironelosta ja pariairokaksikkoa, joista jälkimmäisen osalta kisat kuitenkin loppuivat jo ennen kuin ehtivät alkaakaan, kun Milan Dolecek nostettiin perämiehettömään neloseen paikkaamaan kätensä loukannutta Michal Horvathia. Tshekin pariaironelonen sen sijaan otti maanantaina suoran välieräpaikan ja jahtaa perjantaina A-finaalipaikkaa. Alkueräaikojen perusteella Veikolla on jopa saumoja saada jatkua arvokisamitaliketjulleen. Tshekin perämiehetön nelonen, jonka soutajista Veikko on siis valmentanut yhtä koko vuoden, otti myös suoran välieräpaikan, ja taistelee A-finaalipaikasta torstaina.

Netistä kisoja voi parhaiten seurata kansainvälisen soutuliiton World Rowing -sivuilta ja kisajärjestäjien sivuilta, joilta löytyy myös sääennustuksia. Saa nähdä, ehtiikö Suomen pieni maajoukkueryhmä päivittää kisojen aikana pariairokaksikon nettisivuja. Veikon ja Tshekin joukkueen kuulumisia voi käydä katsomassa Veikon blogista. Yritän tänne omaanikin laittaa sitä mukaa kommenttia ja ennustetta kun niitä selostuksia valmistellessa syntyy.

Ja vielä, Eurosportin selostamoonhan voi lähettää kysymyksiä ja palautetta. Viestikenttään vain ESP [välilyönti] ja kysymyksesi, sitten viesti numeroon 17163. Lähetykset ovat nyt sen verran pitkiä, että yritän mahdollisuuksien mukaan kysymyksiin myös vastata.

Lopussa päälle 20 mmol/l

Kuvassa Nesteen Soutajien kahdeksikkosoudun tuore SM-kultajoukkue eilen Valkeakosken Lotilanjärven vesillä. Tahtiairossa kolminkertaisen olympiavoittajan Pertti Karppisen poika Juho, bloginpitäjä taaempana vihreässä t-paidassa. Sen verran koville koko matkan jatkunut tiukka taisto Takon Soutajien kanssa otti, että vielä jäähdyttelylenkille lähdettäessä pisti irvistämään, kuten kuvasta näkyy.

Synkkiä muistoja

Alla tämän päivän (1.8.2009) kolumnini Turun Sanomista. Olen saanut tällä välin kuulla, että Nummi-Pusulasta löytyy muistokivi viidelle kaatuneelle veljekselle. Ilmoittakaa, jos tiedätte muita tapauksia, joissa kolme tai useampia veljeksiä on kaatunut. Kuvassa tuo Rengon Niemisille omistettu muistokivi.

Jos Renny Harlin ohjaa tuon Mannerheiminsa, voisi vaikkapa Klaus Härö tarttua tähän aiheeseen.

Veljeä ei jätetä

Normandian maihinnoususta tuli kesäkuun 6. päivä kuluneeksi 65 vuotta. Muistopäivän tienoilla julkaistiin suomennos brittihistorioitsija Anthony Beevorin tuoreesta operaatiota käsittelevästä teoksesta. Kirjoittaessani teoksesta arvostelua virittäydyin tunnelmaan katsomalla Steven Spielbergin elokuvan Pelastakaa sotamies Ryan vuodelta 1998.

Filmi kertoo operaatiosta, jossa Yhdysvaltain sodanjohto lähettää pelastuspartion Normandiaan hakemaan sotamies James Ryania, jonka kaikki kolme veljeä ovat vain vähän aiemmin kaatuneet. Kenraali George C. Marshall päätti, että neljäs veljistä oli haettava pois taisteluista elossa.

Elokuvan historiallisena esikuvana olivat Nilandin veljekset, joista Frederick lähetettiin kotiin Normandiasta kun uskottiin hänen kolmen veljensä saaneen surmansa. Myöhemmin kävi ilmi, että myös Edward Niland oli elossa sotavankileirillä Burmassa. Frederick kotiutettiin ns. ainoan eloonjääneen menettelytavan nojalla, jonka USA:n sotaministeriö oli lanseerannut, kun viisi Sullivanin veljestä oli saanut surmansa Guadalcanalin meritaistelussa 13.11.1942 japanilaistorpedon upotettua risteilijä USS Juneaun.

Toisessa maailmansodassa taisteli yhteensä 13 miljoonaa amerikkalaista, joista kaatui tai katosi yhteensä noin 400.000. Suomen armeijassa talvi-, jatko- ja Lapin sodissa palveli yhteensä 700.000 miestä, joista kaatui tai katosi yli 90.000. Yksittäisen sotilaan todennäköisyys kaatua oli tästä laskettuna 13 prosentin luokkaa. Mahdollisuus, että neljä suruviestiä olisi osunut samaan perheeseen, oli häviävän pieni, mutta ainakin kahdessa tapauksessa se toteutui.

Suomessa kaatuneista veljessarjoista tietoa on vähän. Kuuluisin tapaus on sepitteellinen eli Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian Vilho, Eero ja Voitto Koskela. Yhdessä romaanin väkevimmistä kohtauksista Akseli ja Elina saapuvat asemalle katsomaan Voiton ruumista, kun heille selviää, että Koskeloita onkin kaksi. Kesän 1944 suurhyökkäyksessä kaatuu vielä Vilhokin.

Kysyin sota-arkiston tutkijapalvelusta, miten voisi selvittää, kuinka monta veljeskolmikkoa tai – nelikkoa sodissamme kaatui. Virkailijan mukaan tehtävä on lähes mahdoton, koska kaatuneiden tietoihin ei ole kirjattu heidän vanhempiaan. Esimerkiksi Virtasia kaatui 476 kappaletta, Niemisiä 448, Korhosia 411, Järvisiä 374 ja Koskeloitakin 126.

Salon Kruusilan kylässä, vanhan ykköstien varressa, kohoaa vanhan Topulin talon paikalla neljän siinä asuneen Lehtisen veljeksen, Martin, Vilhon, Kaukon ja Erkin, sekä heidän lankomiehensä Mauri Helkiön muistokivi. 25-vuotias Martti kaatui joulukuussa 1939 talvisodassa Summan lohkolla, JR 34:ssä palvelleet 28-vuotias Vilho, 25-vuotias Kauko ja 41-vuotias Mauri kolmen päivän sisällä jatkosodan hyökkäysvaiheessa Aunuksessa syyskuussa 1941, 21-vuotias Erkki puoltatoista kuukautta heidän jälkeensä Itä-Karjalassa. ”Ohikulkija: pysähdy ja ajattele”, kehottaa muistolaatta.

Nykyisin Hämeenlinnaan kuuluvasta Rengosta, Kuittilan kylän Eskolankulmalta valtatie 10:n tuntumassa löytyy Viljo, Arvi, Olavi ja Niilo Niemisen muistokivi. Se seisoo heidän 1940-luvun lopulla palaneen kotitalonsa vanhan kivijalan ympäröimänä. JR 15:n 24-vuotias Viljo kaatui Tammisuolla neljä päivää ennen talvisodan päättymistä, 28-vuotias Arvi kaksi päivää myöhemmin samassa paikassa. 29-vuotiaan Olavin taival päättyi Syvärillä jatkosodan hyökkäysvaiheen lopulla lokakuussa 1941, 34-vuotiaan Niilon saman vuoden joulun alla puna-armeijan vastahyökkäyksessä Syvärin eteläpuolella Goran kylässä.

Suomessa viimeisen eloonjääneen menettelyä ei tunnettu, eikä Erkki Lehtisen tai Niilo Niemisen perään lähetetty pelastuspartiota. Kuultuaan viimeisenkin aseisiin kutsutun poikansa kuolemasta viisi tyttöä ja viisi poikaa kasvattanut, vuonna 1934 leskeksi jäänyt Miina Nieminen totesi: ”Nyt Jumala koettelee minua. Kaikki mitä tapahtuu, on otettava Jumalan kädestä.” Harva on kannettavakseen yhtä kauheaa taakkaa saanut.