Melkoinen antikliimaksi

Menihän melkoiseksi pelleilyksi The Boat Race 2012. Toivottavasti ensimmäisen startin keskeyttämisen aiheuttanut uimari sai prosessissa vähän mustelmia, niin kusipäisestä tempusta oli kyse. Kehkeytymässä oli kunnon spektaakkeli, kun vastoin ennakko-odotuksia Cambridge kesti Oxfordin kovan startin ja oli soutamassa Surreyn mutkaa edullisempaa sisärataa pitkin, kun keskeytys tuli. Olisin totta vie halunnut nähdä, olisiko Cambridge kestänyt rohkean starttinsa loppuun saakka ja vienyt yllätysvoiton normaalissa kisassa.

Uudessa startissa Oxfordin perämies Zoe de Toledo teki karun ohjausvirheen ajaessaan kipponsa suoraan Cambridgen ajolinjalle. Seuranneessa miekkataistelussa ilmeisesti Hanno Wienhausenin airo pamahti poikki ja se oli siinä. Seitsemällä miehellä ei tämän tason kisoissa ole mitään mahdollisuuksia. Dramatiikka jatkui maaliintulon jälkeen, kun Oxfordin Alex Woods romahti totaalisesti ja hänet jouduttiin auttamaan pois veneestä. Woods yritti soutaa kahden miehen edestä.

Kaiken kaikkiaan kisa jäi valtavaksi pettymykseksi. Ratkaisulla ei ollut mitään tekemistä joukkueiden soututason kanssa. Kiitos radalla uineen neropatin, vuosi 2012 jää The Boat Racen historiaan vuotena, jolloin voittoa ei ratkaistu soutamalla.

The Boat Race - miten käy?

Oxfordin ja Cambridgen tämän vuotinen kisa on yksi niitä, joissa toinen joukkueista on todella selkeä ennakkosuosikki. Brittiläiset vedonlyöntitoimistot tarjoavat Oxfordin voittokertoimeksi 1.4:n kieppeillä olevia lukemia, Cambridgelle taas lukuja 2.7:sta kolmeen. Numerot eivät ole yhtään pielessä, sen verran paljon paremmilta Oxfordin tummansiniset näyttävät niin paperilla kuin vesilläkin.

Oxfordin voiton puolesta puhuu monta yksittäistä tekijää. Heidän miehistönsä keskimääräinen aiempi meriittilista on selkeästi kovempi, ja aiemmin otettu menestys tietysti ennustaa myös tulevaa. Hanno Wienhausen on istunut Saksan maajoukkuekasissa ja -nelosessa, tahtiairo Roel Haen puolestaan Hollannin kasissa ja kaksikossa. U23-mitalisti Karl Hudspith taas olisi aivan realistisesti voinut lähteä hakemaan paikkaa myös brittien olympiajoukkueessa, mutta päätti valita The Boat Racen. Cambridgen joukkueesta ei löydy yhtäkään yksilölliseltä tasoltaan lähelle näitä kolmea pääsevää soutajaa.

Oxfordilla on puolellaan myös valmennuskokemus. Koutsi Sean Bowden on ollut mukana Boat Race -kuvioissa 16 vuotta, ensin 1990-luvulla kaksi kautta Cambridgessä ja sitten vuodesta 1998 alken Oxfordissa. Hänen valmentamansa joukkueet ovat voittaneet kisan kymmenen kertaa. Voitto on tullut lähes aina kun Bowdenilla on ollut käsissään etukäteen vahvempi joukkue niin kuin nyt. Muutamaan kertaan hän on onnistunut voittamaan myös altavastaajakahdeksikolla, eli hän hallitsee matkaltaan, reitiltään, valmistautumiseltaan ja traditioiltaan ainutlaatuisen kilpailun erikoisniksit.

Oxford oli vakuuttavampi myös Leanderin ja Moleseyn seurajoukkueita vastaan käydyissä fixture-kilpailuissa. Se suorastaan murskasi Moleseyn joukkueen, jota vastaan Cambridge taas joutui käymään tiukan taiston. Teknisesti Oxfordin joukkue näyttää selkeästi Cambridgea paremmalta ja yhtenäisemmältä. Cambridge on vaihdellut soutujärjestystä moneen otteeseen ja teki muutoksia veneen hankainjärjestykseen vielä maaliskuun puolivälissä, mikä yleensä kertoo tietystä epätoivosta. Tahtiairosoutajien vertailussa Oxfordin 29-vuotias moninkertainen MM-kävijä Roel Haen vie kirkkaasti voiton Cambridgen kokemattomasta 23-vuotiaasta Niles Garrattista.

Ennakkoasetelmat paistoivat läpi myös valmentajien eilisessä tiedotustilaisuudessa annetuista kommenteista. Oxford University Boat Clubin presidentti, erittäin rennon ja itsevarman oloinen Hudspith totesi näin: "We are feeling good. We've had some good results in our fixtures and been producing some good speed. We are ready to go out and race." Cambridgen valmentaja, soutaja kahdeksikon olympiakultaa Sydneyssä ottanut 37-vuotias Steve Trapmore kuulosti paljon varovaisemmalta: "The guys have been training really hard and they have come together really well. We have a really tight team unit, they are there for each other and supporting each other. We know Oxford's very strong and will be very, very fast. We have to put it together on the day to be able to compete with the speed they are going to produce."

Oxford-Cambridge 2012

Lauantaina 7.4. kello 16:15 Suomen aikaa Oxfordin ja Cambridgen yliopistojen soutukahdeksikot asettuvat Putneyn sillan luona 158:nnen kerran vastakkain vuotuisessa The Boat Racessa. Kilpailu on tunnetuin yksittäinen soutukilpailu ja yksi kuuluisimpia urheilutapahtumia maailmassa kaikkikin lajit huomioiden.

Cambridge on voittanut vuonna 1829 ensimmäistä kertaa soudetun kisan 80 kertaa ja Oxford 76 kertaa. Viime vuoden kisan voitti Oxford, mutta tuosta miehistöstä mukana on enää Karl Hudspith. Cambridgella viimevuotisia ovat David Nelson ja Michael Thorp. Kakkosjoukkueitten Isis-Goldie-kisasta täksi vuodeksi päälähtöön ovat ylenneet Oxfordissa Dan Harvey ja Alexander Woods, Cambrdigessa Alex Ross ja Moritz Schramm. Siinä missä 1990-luku oli Cambridgen heiniä (voitot 7-3, vuodet 1993-1999 seitsemän putkeen), tätä vuosituhatta on hallinut Oxford (8-4).

Kilpailu käydään vastavirtaan mutta nousevan vuoroveden suuntaisesti. Kisa ajoitetaan aina niin, että vuoroveden myötäinen vaikutus on suurin mahdollinen. Tämä selittää sen, miten on mahdollista, että rataennätys on 16:19 vaikka kilpailumatka on 6779 metriä. Virtaamattomassa vedessä tällaista kyytiä ei pääsisi edes kovaan myötätuuleen. Rata on hevosenkengän muotoinen ja virtaus on kovin joen keskellä syvimmässä kohdassa. Pyrkiessään parhaalle ajolinjalle perämiehet ajavat niin lähellä toisiaan, että lähes joka vuosi jossain kohtaa kisaan vähintään airojen lavat kolisevat yhteen.

Kun puhutaan kilpailun urheilullisesta tasosta, olympiavuosi ja sitä seuraava vuosi ovat erityistapauksia. Olympiavuosina miehistöissä on vähiten kansainvälisen huipputason soutajia, ensimmäisenä vuotena niiden jälkeen taas eniten. Esimerkiksi Oxfordin vuoden 2009 voittoisassa joukkueessa istuivat Colin Smith ja Acer Nethercott (perämies) brittien Pekingin hopeakahdeksikosta sekä perämiehettömän kaksikon pronssia samoissa kisoissa ottanut George Bridgewater (NZL).

Tämän vuoden kisan miehistöt noudattavat tätä yleislinjaa. Mukana on vain kaksi maataan MM-kisoissa aikuisten tasolla edustanutta soutajaa, saksalainen Hanno Wienhausen ja hollantilainen Roel Haen, kummatkin Oxfordin joukkueessa. Heidän lisäkseen kansainvälistä arvokisakokemusta Oxfordin joukkueessa omaavat alle 23-vuotiaiden MM-kisoissa kilpailleet britti Karl Hudspith (kahdeksikon pronssia 2010) ja amerikkalainen Kevin Baum. Cambridgen joukkueessa kansainvälisellä tasolla ovat soutaneet ainoastaan U23-kisoissa kilpailleet amerikkalainen Niles Garratt ja australialainen David Nelson sekä juniorien MM-kisoissa soutanut amerikkalainen Jack Lindeman. Hudspithia lukuunottamatta kenelläkään ei ole arvokisamitaleja. Viimevuotisesta voittajajoukkueesta Oxfordilla on mukana ainoastaan Karl Hudspith, Cambridgella tappion katkeraa kalkkia nielleistä Mike Thorp ja David Nelson.

Meininki on kansainvälistä, vaikka peribrittiläistä perinteestä onkin kysymys. Selvimmin tämä käy ilmi Cambridgen kokoonpanosta, jonka soutajista ainoastaan yksi on Isosta-Britanniasta. Muista soutajista kolme tulee Yhdysvalloista, kaksi Australiastasta sekä yksi Saksasta ja Uudesta-Seelannista kummastakin. Oxfordin joukkueesta löytyy viisi brittiä, kaksi amerikkalaista, yksi saksalainen ja yksi hollantilainen. Kummankin joukkueen perämiehet (joista Oxfordin Zoe Toledo on nainen) ovat brittejä.

Olen yrittänyt etsiä historiatilastoa kisassa soutaneiden kansallisuuksista, mutta huonolla menestyksellä. Ison-Britannian lisäksi mukana on ollut totta kai Yhdysvaltojen, Australian, Kanadan, Irlannin ja Uuden-Seelannin kansalaisia sekä useampia saksalaisia ja hollantilaisia soutajia. Englanninkielisen maaailman ulkopuolelta soutajia alkoi tulla mukaan 1990-luvulta alkaen, mm. Puolasta (M. Plotkowiak), Ranskasta (Bastien Ripoll), Kroatiasta (Ante Kusurin, Marko Banovic ja Luka Grubor), Bosnia-Herzegovinasta (Boris Mavra), Ruotsista (Henrik Nilsson) ja Norjasta (Eirik Lilledahl). Tanskan Stephan Moelvig pyrki kisaan vuonna 2005 voitettuaan vuotta aiemmin kevyen nelosen olympiakultaa Ateenassa, mutta ei mahtunut ykkösjoukkueeseen. Edelleenkään kukaan suomalainen ei ole kisassa esiintynyt, ei edes kakkosjoukkueissa tai spare pair -kaksikkokisassa. Jos olisin nuorempi, jättäisin kaiken ja lähtisin yrittämään.

Tämän vuoden kisassa kokemuksen ja aikaisempien meriittien valossa Oxford on ehdoton ennakkosuosikki. Mielenkiintoinen piirre Oxfordin joukkueessa on se, että mukana on peräti kolme kevyessä luokassa (alle 72.5 kg) kilpaillutta soutajaa: britit Alexander Woods (188 cm) ja Dan Harvey (186 cm) sekä amerikkalainen William Zeng (186 cm). Kuten Moelvigin vuonna 2005 saama kohtelu kertoo, kevyen luokan soutajat ovat olleet kisassa harvinaisuuksia, eikä Cambridgen joukkueesta heitä löydy ensimmäistäkään. Ero näkyy erityisesti joukkueiden keskimitoissa: Cambridge 195cm/96.3kg ja Oxford 192cm/88.5kg. Kisan isoin mies löytyy Cambridgen joukkueesta, 203-senttinen ja 109.6-kiloinen Steve Dudek.

Kisaa edeltävä punnitus onkin perinteisesti ollut se hetki, jolloin ensimmäisiä veikkauksia tuloksesta aletaan esittää. Historiallisesti voittajaksi nimittäin on yleensä soutanut juuri raskaampi joukkue. Brittiläisessä akateemisessa soutuperinteessä "massa on voimaa"-koulukunnalla on ollut ja on edelleenkin vankat kannattajansa, mutta tosiasiassa pelkät kilot eivät kerro juuri mitään.

William Zeng souti viime vuonna 75-kiloisena Concept2-sisäsoutulaitteella 2000 metrin matkalla tuloksen 6:19.9, Cambridgen iso mörkö Dudek puolestaan 5:56.1. Iso massa lisää veneen märkäpinta-alaa ja siksi teho/paino-suhde on erittäin tärkeää huomioida. Laitevalmistaja Concept2:n painokertoimeilla korjattuna Zengin tulos oli 5:40.7 ja Dudekin taas 5:47.0, eli näistä kahdesta nimenomaan Zeng kuljettaa venettä eteenpäin kovempaa (olettaen, että tekniikka on yhtä hyvä kummallakin).

Lauantaina lähetys Eurosportilta alkaa klo 16. Sitä ennen kannattaa oikeaan tunnelmaan pääsemiseksi vetää tuo kisamatka 6779 metriä Concept2-sisäsoutulaitteella. Edellisestä postauksesta voi hakea vertailukohtaa omalle vauhdille. Lontoon olympialaisiin toukokuun karsintaregatasta Luzernissa paikkaa hakevan Juho Karppisen viimevuotinen kärkinoteeraus 22:15.4 keskivauhdilla 1:38.4/500 metriä on sellaista kyytiä, että tämän vuoden miehistöistä ei taitaisi siihen monikaan pystyä. Esimerkiksi normaalikokoisten Zengin, Woodsin ja Harveyn kohdalla voi 2000 metrin tuloksesta interpoloida tuonne 22min30sek - 22min50sek haarukkaan menevän tuloksen. Iso mies Dudek kyllä Juhon päihittäisi, sillä hän todennäköisesti vetäisi matkan tuonne 21min 30sek tienoille.

Kaikkien aikojen sankarit

Tässä eilen lupailemani lista kaikista 2008-2011 tehdyistä Oxford-Cambridge-kisamatkan 6779 metriä sisäsoututuloksista. Ensimmäinen lukema on kokonaisaika, toinen 500 metrin keskivauhti, kolmas suoritusvuosi. Useampia kertoja vetäneiden nimen perässä sulkeissa oleva numero kertoo ko. henkilön tuloksen paremmuusjärjestyksen.

THE CONCEPT2 BOAT RACE
TULOKSET 2008-2011

JUNIORIT
1. Samuli Cederström       27:53.0   2:03.3   2010
2. Otso Siirilä            28:30.5   2:06.2   2010
3. Saku Siirilä            29:12.9   2:09.3   2010
4. Luukas Jokisipilä (1)   39:45.6   2:56.0   2011
5. Luukas Jokisipilä (2)   43:05.3   3:10.7   2010

NAISET
1. Ilona Hiltunen (1)      26:24.6   1:56.8   2011
2. Ilona Hiltunen (2)      26:32.1   1:57.4   2010
3. Marika Kivistö          26:38.0   1:57.9   2010
4. Marjaana Risku (1)      26:58.9   1:59.4   2011
5. Paula Jääskeläinen      27:13.2   2:00.4   2011
6. Marjaana Risku (2)      27:32.8   2:01.9   2010
7. Johanna Mäkelä          28:02.0   2:04.1   2011
8. Päivi Parikka-Sinisalo  28:35.2   2:06.5   2009
9. Teija Jokela            28:43.7   2:07.1   2010
10. Inna Nurmi             28:44.9   2:07.2   2011
11. Johanna Soini          28:46.8   2:07.3   2010
12. Teija Jokela           28:53.8   2:07.8   2011
13. Anne Kujala            29:34.7   2:10.8   2011
14. Aino Jalkanen          29:50.5   2:12.0   2011
15. Tiia Kujala            29:51.3   2:12.1   2010
16. Anu Hautasaari         30:04.1   2:13.1   2010
17. Nea Toivanen           30:05.2   2:13.1   2010
18. Johanna Keskitalo      30:05.9   2:13.1   2011
19. Johanna Kosunen        30:38.7   2:15.6   2011
20. Marianne Soikkeli      30:39.4   2:15.6   2011
21. Elisa Mikkilä          31:05.4   2:17.5   2011
22. Tiina Ven              31:10.0   2:17.9   2010
23. Anna Hellgrén          31:29.8   2:19.3   2011
24. Olga Moiseeva          31:47.1   2:20.6   2011
25. Reetta Ylöstalo        32:15.3   2:22.7   2011
26. Marita Lumiaho         32:31.2   2:23.9   2011
27. Pia-Sofia Yrjölä       36:27.4   2:41.3   2011
 
MIEHET
1. Juho Karppinen          22:15.4   1:38.4   2011
2. Heikki Keskinen (1)     23:00.7   1:41.8   2011
3. Heikki Keskinen (2)     23:09.6   1:42.5   2010
4. Toni Patrikainen        23:23.1   1:43.4   2011
5. Toni Pyykkö             23:25.8   1:43.6   2011
6. John Karlsson           23:30.0   1:43.9   2011
7. Aimo Sironen (1)        23:31.4   1:44.1   2011
8. Antti Järvinen          23:34.1   1:44.3   2010
9. Aimo Sironen (2)        23:41.8   1:44.8   2009
9. Jaakko Hasu             23:41.8   1:44.9   2010
11. Aimo Sironen (3)       23:45.8   1:45.2   2010
12. Matti Korpi            23:48.6   1:45.4   2010
13. Markku Jokisipilä (1)  23:55.5   1:45.9   2008
14. Riku Lehto             24:01.6   1:46.3   2010
15. Pekka Nieminen (1)     24:03.8   1:46.4   2010
16. Markku Jokisipilä (2)  24:04.1   1:46.5   2009
17. Jussi Koponen          24:05.7   1:46.6   2011
18. Markku Jokisipilä (3)  24:05.9   1:46.6   2011
19. Olli-Pekka Karppinen   24:11.2   1:47.0   2011
19. Pekka Nieminen (2)     24:11.2   1:47.0   2011
21. Petteri Aaltonen       24:13.7   1:47.2   2011
22. Juha Järvinen          24:14.0   1:47.2   2011
23. Crister Nyberg         24:15.1   1:47.3   2011
24. Markku Jokisipilä (4)  24:22.2   1:47.8   2010
25. Sami Ruoholahti        24:33.1   1:48.6   2011
26. Tomas Cervinka         24:44.1   1:49.4   2011
27. Jouko Lehtelä          24:49.1   1:49.8   2011
28. Mikko Tähtinen         24:53.0   1:50.1   2010   
29. Panu Soitso (1)        24:55.5   1:50.3   2010
30. Hannu Liekola          24:55.7   1:50.3   2011
31. Jyrki Järvinen         24:56.0   1:50.3   2011
32. Panu Soitso (2)        25:01.3   1:50.7   2011
33. Panu Soitso (3)        25:08.4   1:51.2   2008
34. Mika Salonen           25:09.3   1:51.3   2010
35. Veikko Sinisalo (1)    25:09.7   1:51.3   2011
36. Jaakko Nieminen (1)    25:12.7   1:51.5   2011
37. Markku Saari           25:13.1   1:51.6   2010
38. Joonas Rokkanen        25:17.9   1:52.0   2010
39. Jaakko Nevalainen      25:18.1   1:52.0   2010
40. Kim Koskinen           25:20.0   1:52.1   2010
41. Seppo Peltola          25:21.8   1:52.2   2010
42. Osmo Mäntylä (1)       25:25.0   1:52.5   2010
43. Juho-Ville Saarela (1) 25:25.8   1:52.5   2011
44. Veikko Sinisalo (2)    25:28.6   1:52.7   2009 
45. Jaakko Nieminen (2)    25:28.8   1:52.8   2010
46. Veikko Sinisalo (3)    25:29.1   1:52.8   2010 
47. Juho-Ville Saarela (2) 25:35.5   1:53.3   2010
48. Osmo Mäntylä (2)       25:36.8   1:53.3   2011
49. Panu Soitso (4)        25:40.5   1:53.6   2009
49. Kai Ellfolk            25:40.5   1:53.6   2009
51. Olli Kumpulainen       25:51.7   1:54.4   2011
52. Pedro Pietiläinen      25:56.3   1:54.8   2011
53. Antti Saari            25:58.7   1:55.0   2010
54. Juha Nieminen (1)      26:00.8   1:55.1   2010
55. Hans Sandvik           26:09.0   1:55.7   2010
56. Kalervo Kujala         26:14.2   1:56.1   2010
57. Kalle Malin            26:14.9   1:56.1   2011
58. Erik Anderson          26:15.4   1:56.2   2008
59. Juha Nieminen (2)      26:20.2   1:56.5   2011
60. Jari Turkki            26:25.5   1:56.9   2011
61. Timo Pitkänen (1)      26:35.1   1:57.6   2010
62. Marko Perälä           26:47.0   1:58.5   2010
63. Vesa Ruuska            27:00.0   1:59.5   2010
64. Juha-Pekka Jokinen     27:06.6   2:00.0   2011
65. Timo Pitkänen (2)      27:09.1   2:00.1   2011
66. Kenneth Lassila        28:09.9   2:04.6   2010
67. Hannu Kaila            28:10.6   2:04.6   2009
68. Mikko Vahtera          28:30.6   2:06.2   2011
69. Rauli Lautkankare      28:35.2   2:06.5   2009
70. Pekka Petäjäniemi      28:38.4   2:06.7   2010
71. Veikko Sinisalo (4)    29:32.2   2:10.7   2008 (1x)
72. Marcus Bäckman (1)     29:34.3   2:10.9   2010
73. Marcus Bäckman (2)     29:53.7   2:12.3   2009
74. Elias Aarnio (1)       29:56.4   2:12.4   2011
75. Elias Aarnio (2)       29:58.8   2:12.6   2009
76. Matias Backlund        30:19.6   2:14.2   2011
77. Elias Aarnio (3)       30:20.0   2:14.2   2008
78. Mikko Syrjälä          31:31.3   2:19.5   2011

6779 metriä nautintoa

Pitkän matkan sisäsoutajan vuoden huippukohta lähestyy. 31.3. kisataan Evijärvellä 10 kilometrin Suomen mestaruuksista. Viikko siitä eteenpäin eli lauantaina 7.4. soudetaan Lontoon Thamesilla kisattavan The Boat Race eli Oxfordin ja Cambridgen yliopistojen välinen legendaarinen kisa. Jo tutuksi käyneeseen tapaan haastan kaikki suomalaiset soutajat vetämään samana päivänä Oxford-Cambrdige-soudun kisamatkan eli 6779 metriä Concept2-sisäsoutulaitteella. Haastesoudun vetämällä pystyy sitten elämään paremmin mukana, kun asettuu kotisohvalle tai baaritiskille katsomaan Eurosportilta kello 16 alkavaa lähetystä itse kisasta.

Virtuaali-Boat Race alkaa olla jo perinne, sillä nyt on käsillä jo viides kerta. Aikaisempien vuosien tulokset löytyvät näiden linkkien takaa: 2008, 2009, 2010, 2011. Osallistujamäärän kehityksessä trendi on ollut ilahduttavasti nouseva: vuoden 2008 neitsytmatkalle lähti kuusi soutajaa , 2009 saatiin kymmenen tulosta, 2010 jo 43 ja viime vuonna 52 noteerausta. Määrät eivät olet päätähuimaavia, mutta toisaalta suoritus on oikein tehtynä melkoisen kova, mikä ei kannusta lähtemään matkaan heikosti valmistautuneena. Laitan lähiaikoina kaikki tulokset sisältävän all-time listan näkyville, jotta saadaan tulevaan koitokseen vähän vertailupohjaa ja mukana olleet voivat tarkastella omaa kehitystään.

Soutukollegat levittäkää taas tietoa seuroissanne ja sopikaa kisa vedettäväksi vaikka kimpassa, niin kuin ainakin Evijärvellä, Tampereella, Turussa ja Porvoossa on tehty. Maitohapon sietokyky on ryhmässä parempi. Turussa kokoonnutaan Kupittaan urheiluhallille klo 12. Kaikkien tulokset ovat tervetulleita. Concept2-soutulaitteita löytyy sadoittain kuntosaleilta ympäri maata ja perustekniikan oppii helposti. Vielä on pari viikkoa aikaa viimeistellä kuntopiikkiä!

Veljessota

Sunnuntaiaamuna 2.8.1992 Lago de Banolasilla 12 soutajaa ja kuusi perämiestä asettui lähtöviivalle taistelemaan viimeisiksi jääneistä perämiehellisen kaksikon olympiamitaleista. Vuoden 1996 Atlantan olympialaisiin mennessä miesten perämiehetön kaksikko ja nelonen sekä naisten perämiehetön nelonen saivat tehdä tilaa kolmelle uutena mukaan tulleelle kevyen luokan lähdölle.

Line-up oli kova. Ehdottomina ennakkosuosikkeina matkaan lähtivät radan neljä napolilaiset Abbagnalen veljekset Giuseppe ja Carmine perämiehenään Giuseppe di Capua. Italialaisilla "due con" oli kulkenut viimeiset kymmenen vuotta siihen malliin, että heistä oli tullut lähes koko veneluokan synonyymejä. Haussa oli kolmas perättäinen olympiakulta MM-kisoissa voitettujen seitsemän mestaruuden, kahden hopean ja yhden pronssin kruunuksi. He olivat olleet arvokisoissa mitaleilla 11 vuotta yhteen menoon. Voitolla Barcelonassa 30-vuotias Carmine, 33-vuotias Giuseppe ja 34-vuotias Giuseppe di C. olisivat päässeet Vjatseslav Ivanovin ja Pertti Karppisen kanssa kolme peräkkäistä olympiavoittoa samassa veneluokassa ottaneiden kerhoon. Joukkueveneissä kukaan ei ollut tässä tempussa aiemmin onnistunut.

Soutupiireissä perämiehellisestä kaksikosta oli totuttu puhumaan todella isojen miesten veneluokkana. Se oli kaikista raskain vene soutaa, koska kolmea ihmistä liikuttaa vain kaksi airoa. 2000 metrin matkan taittamiseen meni sillä noin 10 sekuntia kauemmin kuin yksiköllä. Abbagnalet eivät kuitenkaan olleet samanlaisia korstoja kuin veneluokan arvokisafinaaleissa yleensä nähdyt soutajat. Tahtiairoa soutanut Giuseppe oli 187-senttinen ja 97-kiloinen, Carminella pituutta oli vain 182 senttiä ja painoa 90 kiloa.

Muilta radoilta korstoja sitten kyllä löytyi. Kovimpana haastajana matkaan lähti radalta kolme eli heti Abbagnalejen vasemmalta puolelta toinen veljespari, vain yhden kesän tässä veneluokassa yhdessä soutaneet Greg (196/100) ja Jonny Searle (198/95) perässään Garry Herbert. Searlet olivat päinvastaisessa päässä soutu-uraansa kuin Abbagnalet; Jonny oli 23-vuotias, Greg vasta kahdenkymmenen. Italialaisiin verrattuna meriitit olivat kevyet. Kummatkin olivat soutaneet vuoden 1991 Wienin MM-kisoissa pronssia ottaneessa brittien kahdeksikossa, ja Jonny oli lisäksi voittanut Oxford-Cambridge-kilpailun kolme kertaa vuosina 1988, 1989 ja 1990. Nuoret britit olivat nousseet mitalisuosikiksi voittamalla kuukautta aiemmin legendaarisen Luzernin regatan, jossa huonon kisan soutaneet Abbagnalet jäivät peräti kuudensiksi.

Radalta kaksi brittien vasemmalta puolelta eli lähempää kameraa starttasivat Romanian urakoitsijat Neculai Taga (192/94)ja Dimitrie Popescu (197/100) perämiehenään Dumitru Raducanu. Päivää aiemmin Taga ja Popescu olivat jo voittaneet olympiakultaa perämiehellisessä nelosessa. 31-vuotias Popescu oli aiemmalla urallaan voittanut kaksi olympiahopeaa ja yhden pronssin sekä yhden maailmanmestaruuden, 25-vuotiaalle Tagalle lauantain kulta oli ollut ensimmäinen arvokisamitali.

Radalla viisi italialaisten oikealla puolella olivat Saksan Michael Peter ja Thomas Woddow perässään Peter Thiede. Ensimmäisessä yhdistyneen Saksan olympiajoukkueessa soutaneet herrat olivat kivikovan itäsaksalaisen järjestelmän tuotteita, ja olivat molemmat ottamassa DDR:n viimeiseksi jäänyttä soudun arvokisamitalia, vuoden 1990 Tasmanian MM-kisojen kahdeksikkopronssia. Woddow oli lisäksi kaksinkertainen juniorien maailmanmestari vuosilta 1986 ja 1987. Ennakkolaskelmissa kisan statistin roolit lankesivat radan kuusi Kuuballe (Ismael Carbonell Same, Arnaldo Rodriguez Silva, cox Roberto Ojeda Gonzales) ja radan yksi Ranskalle (Patrick Berthou, Laurent Lacasa, cox Emmanuel Bunoz).

Startin tapahduttua lähes peilityyneen keliin soudettu kisa lähti liikkeelle täysin ennakkokäsikirjoituksen mukaan. Ranskalaiset alkavat pudota kyydistä jo ensimmäisellä 250 metrillä ja kohta eroja syntyy muidenkin välillä. Ensimmäisen 500 metrin jälkeen Italia johtaa, Romania on runsaan puolen veneenmitan päässä toisena, sitten metri vettä välissä ja yhtenä ryppäänä Saksa, britit ja Kuuba, viimeisenä Ranska puolestaan puolen veneenmitan päässä näistä. Italialaisten 500 metrin väliaika on 1:39.93, britit ovat 2.5 sekunnin päässä.

Toisella 500 metrillä tahti yleensä laskee jonkin verran, kun siirrytään matkavauhtivaiheeseen. Abbagnalet kuitenkin jatkavat koko porukan korkeimmalla tahdilla, ja kun vetoliukumaa löytyy, ero kasvaa entisestään. 750 metrin jälkeen heillä on jo puolitoista veneenmittaa etumatkaa romanialaisiin ja kaksi veneenmittaa britteihin, saksalaisiin ja kuubalaisiin. Ero jatkaa kasvuaan, ja alkaa näyttää siltä, että Abbagnalet ratkaisevat kisan voitokseen jo tässä vaiheessa.

Kun Abbagnalet tulevat puoliväliin, vain Romania ehtii heidän kanssaan samaan väliaikakuvaan, 3.91 sekuntia myöhemmin. Britit tulevat kolmansina, mutta eroa kärkeen on 4.8 sekuntia (kisan televisioinnessa näkyvä 4.42 ei pidä paikkaansa). Briteistä parin metrin päässä tulevat saksalaiset, kuubalaiset puolestaan heistä puolen veneenmitan päässä.

Searle Brothersin valmentaja Steve Gunn totesi ennen kisaa brittien kahdeksikossa soutaneelle Martin Crossille, että puolimatkassa ero voi olla enimmillään viisi sekuntia ja voitto olisi vielä mahdollinen. Kokenut Cross piti tätä epärealistisena; jos kivikovat ja kokeneet Abbagnalet pääsisivät näin kauas karkuun, eivät he taatusti enää antaisi kenenkään ottaa itseään kiinni. Samaa mieltä olivat myös BBC:n selostajat. Maali- ja varikkoalueella olevat italialaiset alkavat pikku hiljaa valmistautua juhlimaan historiallista kolmatta perättäistä olympiakultaa.

Noin 1100 metrin kohdassaa ero lakkaa kasvamasta, mutta näin usein tapahtuu yhden venekunnan ollessa selkeässä johtoasemassa. Kun eroa on riittävästi, johtava venekunta keskittyy vain pitämään eron samana ja soudun teknisesti mahdollisimman hyvänä. Mitään isompaa tonnin "big pushia" eivät näytä pystyvän tekemään sen paremmin jo melkoisen tuskaisilta näyttävät britit kuin jo ennen puoliväliä irvistelleet romanialaisetkaan. 1250 metrin kohdalla asetelmat eivät ole muuttuneet tonnilta mitenkään.

Sitten, 1500 metrin poijua lähestyttäessä, ero alkaa aavistuksenomaisesti kaveta. Romania hivuttautuu lähemmäs italialaisia ja britit seuraavat. Italialaisten soutu näyttää edelleen aivan yhtä hyvältä ja tahti on korkealla, mutta vetoliukuma alkaa lyhetä. Köyryselkäisellä tyylillä vetävien Abbagnalejen homma näyttää raatamiselta, mutta niin se on aina näyttänyt. Nyt ilmassa on kuitenkin jotain muutakin; tahtiairo Giuseppe alkaa vilkuilla sivuilleen ja huomaa eron kapenevan. Hän laskee mielessään jäljellä olevaa matkaa ja tajuaa viimeisestä 500 metristä tulevan todella pitkän. Keulapäässä venettä Giuseppe di Capua huutaa euforisessa tilassa sen minkä keuhkoista lähtee; hän ei pysty näkemään tilanteen kehittymistä takanaan ja uskoo jo olevansa kahden minuutin kuluttua kolminkertainen olympiavoittaja.

Tullaan 1500 metriin ja edelleen italaisilla on vettä välissä muihin. Romanialaiset tulevat 4.2 sekunnin päässä, britit 4.4 sekunnin. Saksalaiset ja kuubalaiset alkavat olla mitalitaistosta ulkona. Yleisö rannalla ja televisioiden ääressä on edelleen varma siitä, että kisa päättyy italialaisjuhliin. Kansainvälisen huipputason soudusta puhuttaessa 4.2 sekunnin johtoaseman menettäminen viimeisellä 500 metrillä on äärimmäisen harvinaista, sitä tapahtuu ehkä yhdessä kisasta sadassa.

1500 metrin poijun jälkeen Greg Searle vilkaisee oikealle puolelleen ja toteaa saksalaisten jäävän. Keulassa Jonny puolestaan katsoo vasemmalle ja huomaa olevansa Romanian tahtiairon Neculai Tagan kanssa aivan tasoissa. Jonny tajuaa hopeamitalien olevan otettavissa ja komentaa Gregiä nostamaan tahtia. Pikkuveli tekee työtä käskettyä ja lyö tiskiin todellisen "Hampton pushin", samalla kertaa lisää sekä tahtia että voimaa. Nosto vie britit romanialaisten ohi. Radan ulkopuolella kohti lähtöpaikkaa matkaansa tekevät Romanian ja brittien kahdeksikot ovat pysähtyneet seuraamaan loppukiritaistelua ja kannustavat omiaan vimmatusti. Kummassakaan kasissa ei uskota siihen, että kultamitali olisi enää tukevassa johdossa olevilta italaisilta riistettävissä, vaikka heidän soutunsa jo tuskaiselta näyttääkin.

1750 metrin kohdalla, kun matkaa maaliin on 250 metriä ja noin 50 sekuntia, Abbagnaleilla on edelleen yli veneenmitan johto. Romania ei pystynyt vastaamaan brittien nostoon, ja eroa heidän välillään alkaa olla puoli veneenmittaa. Epävirallinen ajanotto näyttää italialaisille 2.5 sekunnin eroa suhteessa Isoon-Britanniaan. Olympialaisten historiassa tuskin koskaan on näin pitkän takamatkan jälkeen enää viimeisellä 250 metrillä noustu ohitse.

Greg Searle lyö 1750 metrin kohdalla viimeisen vaihteen silmään. Vaikka ero Italiaan kapeneekin, näyttää siltä, että Giuseppe Abbagnale pystyy vastaamaan. Lopulta britit pystyvät työntymään saman veneenmitan sisään, mutta matkaa maaliin on enää 140 metriä. Brittien on pakko jatkaa nostoaan siksikin, että myös Taga ja Popescu kehittävät uskomattoman loppukirin ja roikkuvat puolen veneenmitan päässä. Jonny Searle vilkaisee oikealle, näkee italialaisten veneen perän ja komentaa viimeisen, ylimääräisen noston. Vaikka nosto on jatkunut jo 350 metrin matkan, Greg Searle kaivaa jostain vielä pykälän lisää. Italialaiset, britit ja romanialaiset vetävät neljänkympin kieppeillä olevia tahtilukemia, britit kaikkein tiheimmällä frekvenssillä.

Kun matkaa maaliin on alle sata metriä, Abbagnalet alkavat katketa. Searlet tajuavat saavansa italialaisia jokaisella vedolla metrin verran kiinni ja pääsevät todelliseen hurmostilaan. Abbagnalet eivät varsinaisesti romahda sen paremmin vauhdillisesti kuin teknisestikään, mutta brittien viimeisen 100 metrin lento on heille liikaa. Kun maalilinja koittaa, sen ylittävät ensimmäisenä britit ajassa 6:49.83. Italialaisten kello pysähtyy aikaan 6:50.98, eli lopulta eroa on jopa selvästi. Romaniakaan ei ole kaukana: pronssimitaliaika on 6:51.58.

Väliaikavertailu kertoo, että Searlet vetivät viimeisen 500 metriä yli viisi sekuntia italaisia nopeammin. Vieläkin hurjemman tästä tempusta tekee se, että suurin osa erosta kurottiin umpeen viimeisen 250 metrin matkalla. 1750 metristä maaliin britit olivat peräti 3.7 sekuntia italialaisia nopeampia. Tällaiset vauhtierot kilpailun viimeisellä 200 metrillä ovat mahdollisia vain perämiehettömän kaksikon ja yksikön kaltaisissa hitaissa veneissä. Nopeimmillaan alle 6:20:n tulevassa perämiehettömässä kaksikossa vain toisen soutajan totaalinen katkeaminen voi antaa tällaisen lähes neljän sekunnin tasoituksen, eikä sellaisia arvokisafinaaleissa tapahdu juuri koskaan. Pariairokaksikossa yhden hyytyessä toinen soutaja pystyy paikkaamaan ja pitämään vauhdin kohtuullisen kovana vielä jonkin aikaa.

Greg ja Jonny Searlen loppukiri lienee huimin, mitä olympialaisissa koskaan nähty. Los Angelesissa 1984 Pertti Karppinen ohitti Peter-Michael Kolben vasta noin sata metriä ennen maalia, mutta ero viimeisen 500 metrin alkaessa oli puolen veneenmitan luokkaa. Abbagnaleille olisi tietysti tuon kolmannen kullan suonut, varsinkin kun kerrotaan, että he viimeisinä vuosina olivat ajoittain niin kyllästyneitä toistensa seuraan, että keskustelivat pelkästään perämiehen välityksellä. Pakko on kuitenkin todeta, että Searle Brothersin loppukiri kaikessa eeppisyydessään oli sitä luokkaa, että kyllä se vähintään olympiakullalla oli palkittava.

Jos ette usko, käykää katsomassa YouTubesta. Itselläni toimii aina esimerkiksi ennen 4 x 1000 metrin ergovetoja (ainakin ensimmäisessä...).

Vaihtelu virkistää

Kilpasoudussa on kahdeksan erilaista venetyyppiä eli ääripäissä yksikkö ja kahdeksikko sekä niiden välissä kaksikot ja neloset, joita kumpiakin löytyy kolmea eri sorttia: perämiehetön, perämiehellinen ja pariairoversio. Vakiintuneilla veneluokkatunnuksilla asia ilmaistaan 1x, 2-, 2+, 2x, 4-, 4+, 4x ja 8+, jolloin x merkkaa pariairovenettä, miinus perämiehetöntä ja plussa perämiehellistä.

Viisi venetyypeistä on ns. yhden airon veneitä, joissa kullakin soutajalla on yksi pitkä airo, jolla hän soutaa joko veneen oikealta tai vasemmalta puolelta. Englanniksi yhden airon soudusta puhutaan termillä sweep rowing tai yksinkertaisesti vain rowing, erotuksena nimellä sculling kulkevaan pariairosoutuun. Suomessa on totuttu puhumaan yhden airon ja kahden airon soudusta.

Yhden airon joukkueveneissä on totta kai keskeisen tärkeää, että puolet ovat tasavahvoja. Mikäli toinen puoli on toista fyysisesti olennaisesti vahvempi, vene alkaa puoltaa ja suuntaa on jatkuvasti korjailtava peräsimellä, mikä hidastaa vauhtia, heikentää veneen tasapainoa ja tekee soudusta teknisesti vaikeaa. Kaksikossa tietä kiertää tätä tosiasiaa ei ole, mutta nelosissa ja kahdeksikoissa veneen virityksellä voidaan pyrkiä tasoittamaan joukkueen fyysisiä eroja.

Aina 1950-luvulle saakka neloset ja kasit viritettiin yksinkertaisesti niin, että hankaimet sijoitettiin vuoron perään oikealle ja vasemmalle. Anglosaksisessa maailmassa standardi ja käytäntö sanelivat vielä senkin, että tahtihankain oli lähes poikkeuksetta oikealla. Kukaan ei vaikuta edes harjoituksissa kokeilleen vaihtoehtoisia tapoja järjestää hankaimet, puhumattakaan siitä, että olisi testannut niiden vauhtia kilpailuissa.

1950-luvulla ja pitkään sen jälkeenkin soutu on monessa Euroopan maassa ollut kytköksissä teollisuuteen. Suomessa tällaisia rahoituksensa ja nimensä kautta tiettyyn teollisuusyhtiöön kytkeytyneitä seuroja olivat mm. Wärtsilän Soutajat, Nesteen Soutajat, Valkeakosken Vesiveikot, Pargas Kalks Roddare ja Takon Soutajat. Myös italialaisella moottoripyörätehdas Moto Guzzilla oli ja on yhä henkilöstön oma soutuseura La Canottieri Moto Guzzi, joka harjoittelee Y-kirjaimen muotoisella Lago di Comolla Lombardiassa. 1950-luvun puolivälissä seuralla oli kova nelosjoukkue, joka voitti useamman Italian mestaruuden. Italia on ollut perinteisesti yksi soudun ehdottomia suurmaita, joten kansallisen tittelin ottaminen on yleensä tarkoittanut sitä, että joukkue on kovaa tasoa myös kansainvälisesti.

Eräällä kisamatkalla Moto Guzzin nelonen päätti tehdä valmentajalleen käytännön pilan ja virittää veneen hankaimet väärään järjestykseen. Sen sijaan, että olisivat pistäneet hankaimet totutusti vuorotellen oikealle ja vasemmalle, motoguzzilaiset pistivät sekä tahtiairon että keulapaikan hankaimet oikealle ja väliin kaksi hankainta peräkkäin vasemmalle puolelle.

Valmentajaa temppu ei juurikaan huvittanut. Rangaistukseksi hän päätti laittaa soutajat vesille tässä oudossa virityksessä ja määräsi heidät soutamaan 500 metrin vetoja aikakokeena. Tässä vaiheessa lienee soutajienkin hymy hyytynyt, mutta hämmästyksekseen he laiturista vesille lähdettyään havaitsivat, että väärä hankainjärjestys tuntui jopa paremmalta kuin perinteinen. Aikakoe vahvisti tuntemukset: oikea-vasen-vasen-oikea -virityksellä he soutivat 500 metrin pätkän nopeammin kuin koskaan aiemmin.

Valmentaja halusi asialle selityksen ja kääntyi Moto Guzzin insinöörien puoleen. Inssit laskivat ja piirtelivät aikansa kaavioita, ja kertoivat sitten valmentajalle, että nopeampi vauhti selittyi uuden virityksen tuottamalla suuremmalla liikevoimien summalla. Veneen alla noin metrin verran tahtiairosoutajasta perään päin sijaitseva evä muodostaa tukipisteen, joka ikään kuin pitää venettä paikallaan estäen pyörivän liikkeen pituusakselin ympäri. Vasemman ja oikean puolen voimien on oltava mahdollisimman tasaiset suhteessa tähän tukipisteeseen, muussa tapauksessa airojen pyöreä kaari alkaa tuottaa erisuuruisia sivuttaisia voimia ja vene kääntyy joko oikealle tai vasemmalle.

Italialaisten virityksessä tämä toteutui: vastapainoksi lähimpänä tukipistettä ollut oikean puolen airoa myös kauimpana siitä sijainnut airo oli oikealla. Toiseksi ja kolmanneksi lähimpänä olivat vasemman puolen airot, jolloin puolten voimien summat olivat mahdollisimman lähellä toisiaan ja venettä eteenpäin vievät voimat saatiin maksimoitua.Jos tahtiairon yhtälöön tuottamaa voimaa merkataan nelosella ja keulasoutajan voimaa ykkösellä, tulee spagettivirityksellä molempien puolten summaksi 5 (oikealla 1+4 ja vasemmalla 2+3), eli ne ikään kuin "kumoavat" toinen toisensa.

Italialaiset päättivät jatkaa hyväksi havaitulla uudella virityksellä ja tulosta tuli. Melbournen olympialaisissa Alberto Winkler, Romano Sgheiz, Angelo Vanzin ja Franco Trincavelli perämiehenään Ivo Stefanoni voittivat olympiakultaa samassa lähdössä, jossa Suomen Kauko Hänninen, Reino Poutanen, Veli Lehtelä ja Toimi Pitkänen perämiehenään Matti Niemi ottivat pronssia. Venevarikolla monet olivat kuulemma kovasti naureskelleet italialaisten touhuja ja puhelleet keskenään, että eiväthän nämä parat näytä edes tietävän, miten vene viritetään. Neljä vuotta myöhemmin kotikisoissaan Roomassa Sgheiz, Trincavelli ja Stefanoni olivat vielä saman veneluokan pronssilla yhdessä Fulvio Balattin ja Giovanni Zucchin kanssa, virityksenään nyt jo tuttu ja tunnustettu OVVO.

Yhtälö toimii, jos kaikki soutajat ovat täysin tasavahvoja ja teknisesti identtisiä. Näin ei tietenkään kuitenkaan koskaan ole, ja itselläni ei ole selvää kuvaa siitä, kuinka suuri täsmälleen ottaen ero eteenpäin vievissä voimissa OVVO:n ja perinteisen OVOV:n välillä on. Edelleen perinteinen viritys on dominantti malli, joskin aina silloin tällöin nelosissa näkee OVVO:n lisäksi myös VOOV:ta. Italialaisten löydöksen kanssa sopusoinnussa on se, etten muista koskaan kisoissa nähneeni VVOO:ta tai OOVV:ta, jotka tukipisteajattelussa olisivat kaikkein huonoimmat tavat virittää paatti (puolet olisivat tällöin 1+2=3 ja 3+4=7).

Kahdeksikossa homma käykin sitten jo mielenkiintoiseksi, koska valinnanvara lisääntyy. Italialaisten innovaatio levisi eurooppalaisissa soutupiireissä nopeasti, ja itse käyttivät jo 1950-luvulla kaseissaan viritystä OVVOOVVO. Tukipistekaavan mukaisia optimaalisia virityksiä kasille ovat myös VOOVVOOV, OVOVVOVO ja VOVOOVOV. Saksalainen valmennusguru Karl Adam ryhtyi kokeilemaan Ratzeburgissa OVOVVOVO:lla ja hänen valmentamansa Saksan maajoukkuekasi otti tällä virityksellä olympiakultaa Roomassa 1960 ja Mexicosssa 1968 sekä hopeaa Tokiossa 1964. Samaa viritystä käyttivät myös hallitsevat olympiavoittajat Kanadan Pekingissä 2008, kun kaikki muut viisi finaalikahdeksikkoa soutivat perinteisessä virityksessä vain tahtipuolen vaihdellessa (NED, GBR, AUS oikealla, USA ja POL vasemmalla).

Myös VVOOOOVV ja OOVVVVOO tuottavat samaa kaavaa noudattava toisensa kumoavat voimat eri puolilta, mutta ikinä en muista nähneeni näin viritettyjä kahdeksikkoja. Suurin syy tähän saattaa olla se, että tahdin ja vetopituuden synkronointi erityisesti tahdin ja keulan välillä alkaa olla melko haastavaa, kun välissä on omalla puolella neljä paikkaa "tyhjää". Lisäksi peräkkäisillä paikoilla riski iskeä aironlavalla palautuksen alkuvaiheessa seuraavan saman puolen soutajan airon veteen tekemään pyörylään on suurempi kuin oikea-vasen-virityksellä. Jos seuraava saman puolen heppu istuu suoraan takanasi, hänen loppuvedostaan kohoava useamman sentin korkuinen vesipatsas on suurimmillaan juuri silloin, kun olet aloittamassa palautusta ja airon kädensijalla on vähiten tilaa ylös-alas-suunnassa. Perinteisellä virityisellä olet pyörylän tullessa jo turvallisemmilla vesillä eli airon kädensija on matkustanut palautuksessa ohi polvien ja tilaa on enemmän.

Siihen, mikä on optimaalinen viritys pintakosketuksen välttämiseksi takana soutavien loppuvetopyörylöihin, vaikuttavat myös veneen vauhti ja vetoliukuma eli se matka, jonka vene yhden vetosyklin aikana kulkee. Viidellä vuosikymmnenellä Suomen mestaruuden perämiehenä voittanut Eino "Eikka" Ketonen laski joskus, että jos haluaa mennä alle kuuden minuutin, on tahdin ollessa kasikisalle tyypilliset 38-40 päästävä jokaisella vedolla edellisten aironiskemien ohitse. Mitä pidemmälle ohi pääsee, sitä enemmän alle kuuden mennään. Tämän voi aistinvaraisesti todeta katsomalla huippukasien vetoa vaikkapa Pekingin finaalissa, jossa Kanada parasta vauhtia pitäessään välillä 500-1200 metriä tulee n. 38:n tahdilla joka vedolla 1-2 metriä edellisten iskemien ohitse.

Ehkä ensi vuonna SM-kisoissa ratzeburgilaisittain?

Vanhaan hyvään aikaan

Nesteen Soutajat ry viettää tulevana lauantaina 50-vuotisjuhliaan. Juhliin liittyvään toimeksiantoon kytkeytyen olen selaillut vanhoja Airo-lehtiä 1980-luvun lopulta ja 1990-luvun alusta, mikä on ollut itselleni tietysti melkoinen nostalgiatrippi. Käsittääkseni liiton sivulta ei löydy kattavaa tulosarkistoa, joka ulottuisi edes 1990-luvulle, aiemmista ajoista puhumattakaan. Vanhojen kisatulosten saattamisessa sähköiseen muotoon olisi talkootyön paikka. Ajatelkaapa soutukollegat, kuinka hienoa olisi, jos meillä olisi käytössämme vaikkapa SM-mitaleja koskevaa tilastotietoa: kuka on voittanut minkäkin veneluokan ja milloin, kuinka paljon mestaruuksia löytyy joltain tietyltä soutajalta, millä seuralla on eniten kahdeksikon Suomen mestaruuksia jne.

Avaan keskustelun asiasta laittamalla tähän vuoden 1990 ergo-SM-kisojen eli nykyään sisäsoudun SM-kisoina tunnettujen masokismikekkereiden tulokset ja vähän kommentoinkin niitä, lähteenä Airo 1/1990. Kisojen tarkkaa päivämäärää ei lehdessä ollut, mutta veikkaisin kyseessä olleen lauantai 27.1.1990 ja paikkana oli Vierumäen urheiluopisto. Kilpailumatka oli tuolloin vielä 2500 metriä ja kyseessä olivat järjestyksessään kolmannet ergo-SM-kisat.

Avoin Ergo-SM

Miehet - kevyt

Pekka Teittinen NS 7:57.7
Timo Laine TAKO 8:04.3
Seppo Henriksson TS-ÅR 8:15.1
Timo Saahko VVV 8:20.6
Jan Holmén PRK 8:21.3
Harri Jokinen JSV 8:27.3
Tom Nordblad TS-ÅR 8:31.5
Panu Soitso NS 8:37.6

Juniorit - pojat

Hannu Koivusalo NS 7:57.4
Tomas Söderblom PRK 8:04.4
Tero Karppinen NS 8:05.9
Jörgen Lindblom PRK 8:24.2
Tom Bergman PRK 8:28.0
Heikki Lumme VVV 8:34.3
Antti Lumme VVV 8:34.5
Markku Jokisipilä TS-ÅR 8:43.5
Toni Patrikainen TAKO 8:50.4
Timo Aro VVV 8:50.4
Juha Nieminen TS-ÅR 8:55.5
Juha Ruusila TAKO 8:56.2

Miehet - raskas

Pertti Karppinen NS 7:22.7
Juri Jansson VIRO 7:36.9
Klaus Geiger TAKO 7:41.6
Esko Hillebrandt TAKO 7:43.9
Jorma Lehtelä NS 7:49.2
Janne Masalin TS-ÅR 7:53.5
Raimo Sihvonen HSK 7:54.1
Vesa Keso TAKO 7:54.7
Juha-Pekka Huhtanen 7:56.6
Heikki Haavikko 8:07.6
Antti Niskanen KKK 8:10.3
Jani Heino NS 8:13.9

Juniorit - tytöt

Kati Pulkkinen SU-41 9:56.5
Virpi Makkonen NS 10:26.1
Johanna Läspä ARK 10:26.4
Riikka Rusi NS 10:26.6
Salla Soini VVV 10:31.7
Katriina Aalto TS-ÅR 10:37.3
Hanna Läspä ARK 10:52.3
Mervi Kiikko TS-ÅR 11:03.0

Naiset - kevyt

Laila Finska ARK 9:22.6
Hanna-Stiina Taskinen TS-ÅR 9:58.6
Tiina Nordblad TS-ÅR 10:13.9
Laura Uimonen TAKO 11:07.3

Naiset - raskas

Päivi Hänninen NS 9:28.0
Anne Karkkonen NS 9:45.9
Nina Alm NS 9:51.8

Ensimmäisinä tuloslistassa huomio kiinnittyy kahteen aikaan, Pertti Karppisen avoimen voittotulokseen sekä Hannu Koivusalon junnujen kärkinoteeraukseen, jotka kummatkin edustivat aikanaan aivan maailman huipputasoa.

Pepen tulos oli lähellä saksalaisen Matthias Siejkowskin tuolloista ME-aikaa 7:15.7.Vuonna 1992 Siejkowski veti tiskiin kaikkien aikojen tuloksen 7:10.7, joka edelleen on 2500 metrin ME-aika ja sellaiseksi todennäköisesti jääkin, koska matkaa ei enää soudeta. Käsittääkseni kukaan muu kuin Siejkowski ei ole vetänyt Pepen tätä aikaa kovempaa, ei edes viisinkertainen olympiavoittaja Steven Redgrave, jonka ennätys oli täsmälleen sama kuin Pepellä eli 7:22.7. Itse itseään valmentanut vuonna 1967 syntynyt saksalais-puolalainen Siejkowski ei milloinkaan saavuttanut avovesillä mainittavaa menestystä, mikä pitkälti johtui siitä, että hän oli soutajaksi jo vähän liiankin suurikokoinen. Sopivan yksikkökaluston löytäminen 208-senttiselle ja 110-kiloiselle henkilölle ei ole ihan helppoa, kuten ei myöskään tällaisen poikkeuksellisella fysiikalla ja mitoilla varustetun soutajan istuttaminen osaksi joukkuevenettä. Parhaiksi saavutuksiksi jäivät Saksan mestaruuskisoissa kasista otettu hopea ja kaksi pronssia.

Pertti lopetti uransa Barcelonan kisoihin, joten hän ei huippukunnossaan tullut vetäneeksi koskaan 2000 metrin matkaa, mikä on vuodesta 1996 alkaen ollut virallinen sisäsoudun kisamatka. Näin ollen hänen vertailemisensa nykysoutajiin on hivenen hankalaa. Vuoden 1988 ensimmäisissa ergo-SM-kisoissa vedettiin tällä matkalla, mutta Pepen silloinen tulos 5:52.0 kertoo, että laite oli tuolloin vielä jonkin verran outo. Vuoden 1990 SM-kisoissa hänen 2000 metrin väliaikansa on ollut 5:54:n paikkeilla. Jos käytämme mittatikkuna Klaus Geigeria, jonka ennätykset ovat 2000 metrillä 5:46.6 (1997) ja 2500 metrillä 7:29.8 (1995), voisimme spekuloida, että Pepe olisi vuoden 1990 kunnossaan vetänyt 2000 metriä jonnekin 5:40:n tietämille. Tuolloin hän oli jo 37-vuotias, joten fyysiset huippuvuodet olivat jo takanapäin. Kovimmassa kunnossaan hän lienee ollut kaksi olympiakultaa ja yhden maailmanmestaruuden tuoneella jaksolla 1980-1985. Fyysiseltä suorituskyvyltään hän on siten ollut vähintään samaa tasoa kuin 2000 metrin ME-aikaa 5:36.6 hallussaan pitävä Uuden-Seelannin Rob Waddell, Sydneyn kisojen yksikkövoittaja.

Kuvassa Siejkowski 16.2.1997 sisäsoudun MM-kisoissa, jossa hän voitti maailmanmestaruuden uudella 2000 metrin ME-ajalla 5:39.7. Aiempi ennätyksen haltija Waddell tuli toiseksi ajalla 5:40.1. Kolmanneksi souti muuan Klaus Geiger ajalla 5:46.6. Hän nujersi pronssitaistossa ajassa 5:49.6 maaliin tulleen Greg Searlen, joka puolestaan voitti vuonna 1992 Barcelonassa viimeisen jaossa olleen perämiehellisen kaksikon olympiakullan yhdessä veljensä Jonnyn kanssa. Vuodet 2000-2009 kilpasoudusta taukoa pitänyt 39-vuotias Searle valmistautuu parhaillaan Lontoon olympialaisiin osana Ison-Britannian kahdeksikkoa.

Hannu Koivusalo puolestaan ei enää koskaan vuoden 1990 jälkeen osallistunut sisäsoutukisoihin. Siis ainakaan tähän mennessä; Hannulle tiedoksi, että vuoden 2012 sisäsoudun SM-kisat vedetään Helsingissä 4.2.2012. Vuonna 1990 maailmasta ei kovin montaa juniorisoutajaa löytynyt, jotka olisivat päässeet tuon kahdeksan minuutin maagisen rajan alle. Kaikkien aikojen ennätystulos junnuissa 2500 metrillä on saksalaisen, niin ikään jättiläiskokoisen Johannes Barthin vuonna 1995 soutama 7:34.0. Barth voitti samana vuonna pariairokaksikoissa junnujen MM-kultaa ja vuonna 1999 alle 23-vuotiaiden yksikön MM-kultaa, mutta ei koskaan lyönyt itseään läpi Saksan aikuisten maajoukkueeseen ja pisti airot naulaan vuonna 2000.

Mikäli "Suomen painavimpana kilpahiihtäjänä" aikanaan tunnetuksi tullut Hannu olisi päättänyt panostaa soutuun, hän olisi saattanut hyvinkin napsaista tästä vuoden 1990 tuloksestaan vielä 15-20 sekuntia pois. 4x10 kilometrin viestihiihdossa Vuokatti Ski Teamin riveissä yhden Suomen mestaruuden (1995) ja kaksi SM-hopeaa (1997 ja 1999) voittanut Hannu oli kropaltaan hyvin samankaltainen kuin Puolan pariaironelossa Pekingin olympiakultaa ja neljä maailmanmestaruutta voittanut 186-senttinen ja 92-kiloinen Marek Kolbowicz. Hannulla mittaa muistaakseni oli 187 senttiä ja kilpailupaino hiihdossa 90-95 kilon tietämillä. Hapenottonsa, lihasmassansa ja voimaominaisuuksiensa puolesta Hannu olisi soveltunut huomattavasti paremmin soutuun kuin hiihtoon, jossa joutuu ylämäissä taistelemaan oman massansa lisäksi 65-70-kiloisia yli 90 ml/kg hönkiviä kilpakumppaneita vastaan.

Itse olin vuonna 1990 vielä aika pitkälti treenaamisen suhteen leikki & laulu -osastossa, mikä tuloksesta näkyykin. Saman vuoden syksyllä pääsin sitten Veikko "Patu" Järvisen maankuuluun koirakouluun, jossa tulosta alkoi syntyä vauhdilla. Keväällä 1991 matka taittui jo huomattavasti nopeammin, lukemiin 8:10. Parhaan tulokseni 7:57.7 tein vuoden 1993 SM-kisoissa. Tämän jälkeen siirryin kevyen luokkaan (sisäsoudussa alle 75kg), mikä söi tehoja sen verran, että parhaaksi kevyen painossa tehdyksi tulokseksi jäi talvella 1995 vedetty 8:02.4.

Suksi kuuseen kurkottaa

Alla kolumnini tämän päivän Turun Sanomista.

Sukkelat on sukset meillä

Turun Sanomat 6.4 2011 02:33:57

Juridis-hematologinen ikiliikkuja, suomalaisen hiihdon dopingzombi, on jälleen kerran otsikoissa. Tämän Tour de Skin osakilpailuja on sompailtu vuodesta 1998 saakka, ja nyt setvitään sitä, ovatko Jari Piirainen, Pekka Vähäsöyrinki, Antti Leppävuori ja Jari Räsänen lasketelleet luikuria vakuutellessaan dopingtietämättömyyttään.

Loppunousun huipulle tuskin tälläkään kertaa päästään, vaan parempaa pitoa lähdetään hakemaan vielä hovista. Katsomon puolella alkaa monella jo pervitiini loppua ja maitohappo valua korvista. Varsinkin nahkansa vuoden 2001 jälkeen luonut hiihtoväki toivoisi, että karpaasien haamut vihdoin häipyisivät kintuille kuseksimasta.

Hiihdon dopingsotkujen inhimillinen hinta on ollut kova molemmin puolin rintamaa. Kärynsä jälkeen Mika Myllylä putosi sinivalkoisesta kansallissankarista Tervanevan antikristukseksi, jonka elämänlatu syöksyi kohti ojanpohjaa viinan toimiessa luistovoiteena.

Hiihtoliitto palkitsi syntipukiksi uhrautuneen Kari-Pekka Kyrön elinikäisellä toimitisijakiellolla, eikä valmentajaksi kouluttautunut mies kymmenen vuoden jälkeenkään saa harjoittaa ammattiaan.

STT:n päätoimittaja Kari Väisänen ja toimittaja Johanna Aatsalo-Sallinen joutuivat eroamaan tehtävistään ja saivat maksettavakseen satojentuhansien markkojen korvaukset. Kyrön ja Myllylän suhteen voivat kyynisimmät todeta, että sitä saa, mitä tilaa, mutta STT-juttu on erilainen.

Vuonna 1999 kantajat vaativat yhteensä yli viiden miljoonan markan korvauksia, ja heidän vaatimuksestaan vastaajat kustansivat tuomion julkistamisen Helsingin Sanomissa koko sivun ilmoituksena. Hiihtoliitto halusi antaa Väisäselle ja Aatsalo-Salliselle iskun, josta he kärsisivät lopun ikäänsä.

Suurin kysymys kuuluu, olivatko nyt syytteessä olevat todella niin tietämättömiä tutkinnassa esille tulleista dopingiin viittaavista asioista kuin mitä vuoden 1999 massiiviset rangaistusvaatimukset antavat ymmärtää. Mikäli heillä oli pienintäkin epäilyä vippaskonstien käytöstä, näyttäytyy heidän toimintansa hyvin erikoisessa valossa.

Tutkinnassa on käynyt ilmi, että alun perin useammat korvauksia vaatineista olivat vastahakoisia ryhtymään koko prosessiin. Kyrön mukaan innokkaimmin käräjille hinkui hiihtoliiton silloinen puheenjohtaja, presidentinvaalikampanjaansa käynnistellyt Esko Aho, joka itse vaati puolen miljoonan markan korvauksia.

Johtavan keskustapoliitikon maineen ohella vaakakupissa painoi taatusti myös hiihdon asema kansallisurheiluna. Kansallisen identiteetin tukihirtenä toimineen hiihdon maine oli niin tärkeä asia, että kovatkin otteet olivat oikeutettuja.

Kokonaisuudessaan hiihdon dopingvyyhteä voikin pitää jonkinlaisena jäänteenä menneestä maailmasta, jossa urheilumenestys oli niin tärkeää, että sen eteen oltiin valmiit tekemään lähes mitä tahansa.

Suomalainen urheilufanaattisuus saavutti huippunsa 1970-luvulla. Ajankohdan ilmapiiristä kiinnostuneille voi suositella toimittaja Juha Kanervan kaunistelematonta katsausta Suomen olympiakomitean vuonna 2007 julkaistussa juhlakirjassa Sadan vuoden olympiadi. Menestystä yli kaiken arvostaneessa kulttuurissa suhteellisuudentaju katosi helposti.

Hiihdolla oli perinteisesti ollut läheiset suhteet poliittiseen valtaan ja se tiesi, että siltä odotettiin menestystä. Hiihtolatujen ulkopuolella maailma kuitenkin muuttui, eikä sitä ”Suomen kansaa”, johon Myllylä ”testamentissaan” vuonna 2001 viittasi, enää ollut olemassa.

Haastesoutu

Tässä 6779 kuivaa metriä Concept2 -sisäsoutulaitteella urheasti taivaltaneet. Kuvassa tiukkaa vetoa Turun Kupittaalla (urheiluhallissa, ei siellä toisessa paikassa), kuvajournalistina Tuula Karppinen.

Naiset
Ilona Hiltunen 26:24.6 / 1:56.8, Nesteen Soutajat/Soutuliitto
Marjaana Risku 26:58.9 / 1:59.4 Nesteen Soutajat
Paula Jääskeläinen 27:13.2 / 2:00.4, Turun Akateemiset Soutajat (TAS)
Johanna Mäkelä 28:02.0 / 2:04.1, Evijärven Urheilijat
Inna Nurmi 28:44.9 / 2:07.2, TAS
Teija Jokela 28:53.8 / 2:07.8, Evijärven Urheilijat, kevyt
Anne Kujala 29:34.7 / 2:10.8, Evijärven Urheilujat
Aino Jalkanen 29:50.5 / 2:12.0, TAS
Johanna Keskitalo 30:05.9 / 2:13.1 TAS
Johanna Kosunen 30:38.7 / 2:15.6, TAS
Marianne Soikkeli 30:39.4 / 2:15.6 Takon Soutajat
Elisa Mikkilä 31:05.4 / 2:17.5, TAS
Anna Hellgrén 31:29.8 / 2:19.3 TAS
Olga Moiseeva 31:47.1 / 2:20.6, TAS
Reetta Ylöstalo 32:15.3 / 2:22.7, TAS
Marita Lumiaho 32:31.2 / 2:23.9 Takon Soutajat
Pia-Sofia Yrjölä 36:27.4 / 2:41.3, TAS


Miehet
Juho Karppinen 22:15.4 /1:38.4 Nesteen Soutajat
Heikki Keskinen 23:00.7 / 1:41.8 Takon Soutajat, 40-49v
Toni Patrikainen 23:23.1 / 1:43.4 Takon Soutajat
Toni Pyykkö 23:25.8 / 1:43.6, Kouvolan Soutajat
John Karlsson 23:30.0 / 1:43.9 Pargas Roddklubb
Aimo Sironen 23:31.4 / 1:44.1, Evijärven Urheilijat, kevyt
Jussi Koponen 24:05.7 / 1:46.6 SMARK Helsinki
Markku Jokisipilä 24:05.9 / 1:46.6 Nesteen Soutajat
Olli-Pekka Karppinen 24:11.2 / 1:47.0 Nesteen Soutajat
Pekka Nieminen 24:11.2 / 1:47.0, Vuokset Soutajat, kevyt
Petteri Aaltonen 24:13.7 / 1:47.2 Nesteen Soutajat
Juha Järvinen 24:14.0 / 1:47.2, Evijärven Urheilijat
Crister Nyberg 24:15.1 / 1:47.3, SMARK, kevyt 30-39
Sami Ruoholahti 24:33.1 / 1:48.6 Nesteen Soutajat
Tomas Cervinka 24:44.1 / 1:49.4 Takon Soutajat
Jouko Lehtelä 24:49.1 / 1:49.8, Evijärven Urheilijat, kevyt
Hannu Liekola 24:55.7 / 1:50.3, Kouvolan Soutajat, 40-49v
Jyrki Järvinen 24:56.0 / 1:50.3, Evijärven Urheilijat, kevyt
Panu Soitso 25:01.3 / 1:50.7, Nesteen Soutajat, kevyt 40-49v
Veikko Sinisalo 25:09.7 / 1:51.3 Vuoksen Soutajat, 77kg 46v
Jaakko Nieminen 25:12.7 / 1:51.5 Tampere
Juho-Ville Saarela 25:25.8 / 1:52.5, TAS
Osmo Mäntylä 25:36.8 / 1:53.3, Evijärven Urheilijat, kevyt 50-59v
Olli Kumpulainen 25:51.7 / 1:54.4 Nesteen Soutajat
Pedro Pietiläinen 25:56.3 / 1:54.8, Nesteen Soutajat, 40-49v
Kalle Malin 26:14.9 / 1:56.1 Takon Soutajat
Juha Nieminen 26:20.2 / 1:56.5 Turun Soutajat
Jari Turkki 26:25.5 / 1:56.9, Nesteen Soutajat
Juha-Pekka Jokinen 27:06,6 / 2:00.0, Sampo Pankki
Timo Pitkänen 27:09.1 / 2:00.1 Takon Soutajat
Mikko Vahtera 28:30.6 / 2:06.2, Sampo Pankki
Elias Aarnio 29:56.4 / 2:12.4 Kaarinan Urokset
Matias Backlund 30:19.6 / 2:14.2, TAS
Mikko Syrjälä 31:31.3 / 2:19.5, Sampo Pankki
Luukas Jokisipilä 39:45.6 / 2:56.0, Nesteen Soutajat, 9v


Virtuaali-Thamesin keisari Juho Karppinen

Selvä voitto Oxfordille

Ei ollut tämänvuotinen kisa jännityksen puolesta mikään korvaamaton spektaakkeli. Oxford otti tiukan noston puolentoista ja kahden kilometrin välillä, siirtyen veneenmitan johtoon. Surreyn mutkan puolentoista veneenmitan etu piti paikkansa, ja kun Chiswick Eyotille tultiin, vettä oli välissä jo kunnolla. Barnes Bridgeä lähestyttäessä Cambridge yritti vielä kivuta takaisin tahtia nostamalla, mutta eroa tuli metri metriltä lisää.

Simon Hislop tahdissa oli äärimmäisen vakuuttava. Hän on ilmiselvästi kovemman luokan soutaja kuin mitä ansioluettelo osoittaa. Tässä vaikuttaa viime keväänä todettu kivessyöpä,jonka vuoksi Hislopin suunnitelmat menivät täysin uusiksi. Hänelle jos kenelle voiton suo, sillä epäonnea on riittänyt. Hislop valittiin vuonna 2008 Britannian U23-maajoukkuekahdeksikkoon, mutta joutui jättämään kisat väliin loukkaantumisen takia.

Valmentaja Sean Bowden oli rakentanut joukkueen aivan tietyllä reseptillä: tahtipäähän peräkkäisinä pareina paljon yhteen soutaneet Hislop-Whittaker ja Louloudis-Hudspith. Keulanelosen tehtävänä oli yksinkertaisesti yrittää tehdä homma perässä mahdollisimman tarkoin, roikkua mukana ja olla katkeamatta. Ellison-Dent-Myers-Hafner hoitivat homman, ja eroa tuli jo aikaisessa vaiheessa niin paljon, että Oxford sai jopa pudotettua tahtia ja keskityttyä yksinkertaisesti vaan pitämän homman rentona ja hauskana puolivälin jälkeen. Valmentaja Trapmoren päätöksestä laittaa vuosikaudet kovista kisoista syrjässä ollut David Nelson tahtiin varmasti keskustellaan Cambridgen venevajalla pitkään.

Oxford-Cambridge, ennakkopohdintoja

(haastetuloksia lisätty lauantaina klo 20:05)

Lauantain kisa lähestyy kova vauhtia, Oxfordin ja Cambridgen kahdeksikot käyvät vesillä enää kolme kertaa ennen varsinaista koitosta lauantaina klo 19. Tämän vuoden kisaan on vaikea valita ennakkosuosikkia, sen verran tasaisesta ja vaikeasti ennakoitavasta asetelmasta on kyse. Alla kuitenkin plussia ja miinuksia:

Cambridge
+ kolme viime vuoden voittajaa mukana
+ kaksi soutajaa ja perämies viime vuoden voittoisasta kakkoskasista
+ kokeneempi perämies
+ MM-kultamitalisti Cubasch tuo voimaa ja kokemusta keskiosan moottoriosastoon
+ Nashilla ja Rasmussenilla mitalitason menestystä U23-MM-kisoista
+ arvokisakokemusta kuudella soutajalla kahdeksasta
+ isokokoisempi joukkue, tosin ei varmaa, onko tehoissa vastaavaa eroa
- Thorp, Jennings ja Rix-Standing varsin kokemattomia
- pärjääkö viimeksi kuusi vuotta sitten kv. tasolla kilpaillut Nelson tahdissa?
- pystyykö 185-senttinen Nelson luomaan tahdissa muuten 193-197-senttiselle joukkueelle optimaalisen rytmin?
- kuinka ensikertalaiset kestävät voiton puolustamisen paineet?

Oxford

+ kaksikolla kovaa vetäneet Hudspith-Louloudis veneen keskiosassa vahva moottoriosasto
+ edellisten edessä istuva George Whittaker on myös kova tekijä
+ Hudspith-Louloudis ja Whittaker-Hislop soutaneet paljon yhdessä aiemmin
+ Hudspith ja Louloudisilla mitalimenestystä U23-MM-kisoista
- soutajista Dent ja Ellison sekä perämies Winter-Levy täysin vihreitä
- Myersillä ja Hislopilla ei heilläkään juuri kv. tason kokemusta
- iso vaihtuvuus: vain Myers mukana viime vuoden miehistöstä
- selvästi pienempi joukkue, kevyen luokan mies Hafner vain 180-senttinen, Whittaker 182-senttinen
- teknisen harmonian löytämisessä ja vetopituuksien sovittamisessa riittää haastetta, kun 180- ja 182-senttisten vastapainoksi mittanauhan toisesta päästä löytyvät 199-senttinen Hudspith ja 193-senttiset Dent ja Hislop
- pysyykö fyysisesti heterogeeninen joukkue teknisesti kasassa vaikeille viimeisillä kilometreillä?
- perämies varsin nuori (18v) ja kokematon, pystyykö hallitsemaan vaikean radan ja kilpailutilanteen paineet?

Myös virtuaali-Thamesilta kuuluu, eli ensimmäiset tulosnoteeraukset on jo tehty. Alla nimet, ajat ja 500 metrin keskivauhdit.

Naiset
Paula Jääskeläinen 27:13.2 / 2:00.4, Turun Akateemiset Soutajat (TAS)
Inna Nurmi 28:44.9 / 2:07.2, TAS
Teija Jokela 28:53.8 / 2:07.8, Evijärven Urheilijat, kevyt
Anne Kujala 29:34.7 / 2:10.8, Evijärven Urheilujat
Aino Jalkanen 29:50.5 / 2:12.0, TAS
Johanna Kosunen 30:38.7 / 2:15.6, TAS
Marianne Soikkeli 30:39.4 / 2:15.6 Takon Soutajat
Elisa Mikkilä 31:05.4 / 2:17.5, TAS
Olga Moiseeva 31:47.1 / 2:20.6, TAS
Reetta Ylöstalo 32:15.3 / 2:22.7, TAS
Marita Lumiaho 32:31.2 / 2:23.9 Takon Soutajat
Pia-Sofia Yrjölä 36:27.4 / 2:41.3, TAS

Miehet
Juho Karppinen 22:15.4 /1:38.4 Nesteen Soutajat
Heikki Keskinen 23:00.7 / 1:41.8 Takon Soutajat, 40-49v
Toni Patrikainen 23:23.1 / 1:43.4 Takon Soutajat
John Karlsson 23:30.0 / 1:43.9 Pargas Roddklubb
Aimo Sironen 23:31.4 / 1:44.1, Evijärven Urheilijat, kevyt
Jussi Koponen 24:05.7 / 1:46.6 SMARK Helsinki
Markku Jokisipilä 24:05.9 / 1:46.6 Nesteen Soutajat
Olli-Pekka Karppinen 24:11.2 / 1:47.0 Nesteen Soutajat
Pekka Nieminen 24:11.2 / 1:47.0, Vuokset Soutajat, kevyt
Petteri Aaltonen 24:13.7 / 1:47.2 Nesteen Soutajat
Juha Järvinen 24:14.0 / 1:47.2, Evijärven Urheilijat
Crister Nyberg 24:15.1 / 1:47.3, SMARK, kevyt 30-39
Sami Ruoholahti 24:33.1 / 1:48.6 Nesteen Soutajat
Tomas Cervinka 24:44.1 / 1:49.4 Takon Soutajat
Jouko Lehtelä 24:49.1 / 1:49.8, Evijärven Urheilijat, kevyt
Jyrki Järvinen 24:56.0 / 1:50.3, Evijärven Urheilijat, kevyt
Panu Soitso 25:01.3 / 1:50.7, Nesteen Soutajat, kevyt 40-49v
Veikko Sinisalo 25:09.7 / 1:51.3 Vuoksen Soutajat, 77kg 46v
Jaakko Nieminen 25:12.7 / 1:51.5 Tampere
Juho-Ville Saarela 25:25.8 / 1:52.5, TAS
Osmo Mäntylä 25:36.8 / 1:53.3, Evijärven Urheilijat, kevyt 50-59v
Olli Kumpulainen 25:51.7 / 1:54.4 Nesteen Soutajat
Pedro Pietiläinen 25:56.3 / 1:54.8, Nesteen Soutajat, 40-49v
Kalle Malin 26:14.9 / 1:56.1 Takon Soutajat
Juha Nieminen 26:20.2 / 1:56.5 Turun Soutajat
Jari Turkki 26:25.5 / 1:56.9, Nesteen Soutajat
Juha-Pekka Jokinen 27:06,6 / 2:00.0, Sampo Pankki
Timo Pitkänen 27:09.1 / 2:00.1 Takon Soutajat
Mikko Vahtera 28:30.6 / 2:06.2, Sampo Pankki
Elias Aarnio 29:56.4 / 2:12.4 Kaarinan Urokset
Matias Backlund 30:19.6 / 2:14.2, TAS
Mikko Syrjälä 31:31.3 / 2:19.5, Sampo Pankki
Luukas Jokisipilä 39:45.6 / 2:56.0, Nesteen Soutajat, 9v

Kuvassa herrat Syrjälä, Jokinen ja Vahtera tekemässä lämmittelyvetojaan Uittamon Pitkäsalmessa (Pitkäsalmella?).

The Boat Race, joukkue-esittelyt

Tässä lyhyet esittelyt lauantaina soudettavan Oxford-Cambridge -kisan joukkueista.

CAMBRIDGE BLUE BOAT

MIKE THORP
Viime vuonna oman kisansa voittaneessa kakkoskasissa (Goldie). Edustanut Britanniaa junnujen epävirallisissa EM-kisoissa (Coupe de la Jounesse) vuonna 2008, jossa souti kisan voittaneessa kahdeksikossa. Tavoittelee paikkaa brittien olympiajoukkueessa, mutta matka on pitkä, sillä ei ole vielä onnistunut raivaamaan tietään edes brittien soutuliiton kehitysryhmään. Toisen vuoden historianopiskelija.
Kansallisuus: britti
Ikä: 20
Mitat: 193 cm, 88.4 kg

JOEL JENNINGS
Viime vuoden voittoisan kakkoskasin tahtiairo. Sheffieldiläisellä ei ole kansainvälistä kisakokemusta eikä hän ole maajoukkueeseen edes pyrkimässä. Kovan tason kilpailukokemus rajoittuu kahteen Boat Racen kakkoskasien kisan starttiin. Isä ja isoisä pelasivat ammattilaisina rugbya. Aloitti biofysiikan alan väitöskirjantekijänä viime syksynä.
Kansallisuu: britti
Ikä: 23
Mitat: 195 cm, 98.2 kg

DAN RIX-STANDING
Edusti Britanniaa juniorien maailmanmestaruuskilpailussa 2008 Itävallan Linzissä kahdeksikkosoutajana, tuloksena viides sija. 2009 voitti juniorien pariaironeloskisan (Fawley Cup) Henley regatassa ja souti samalla joukkueella saman vuoden Head of the Rivers-kisan kaikkien joukkueiden kuudenneksi nopeimman ajan. Ei kuulu liiton valmennusryhmiin. Toisen vuoden luonnontieteiden opiskelija.
Kansallisuus: britti
Ikä: 20
Mitat: 197 cm, 89.0 kg

HARDY CUBASCH
Oli häviämässä vuoden 2009 kisaa. Viime vuonna putosi ykköskasista sitkeän rannevamman vuoksi, mutta oli mukana voittamassa kakkoskasien lähtöä. Edustanut Australiaa MM-tasolla aikuisissa, alle 23-vuotiaissa ja junioreissa. Perämiehellisen kaksikon (ei-olympialuokka) maailmestaruus 2005, kahdeksikon MM-hopeaa U23-kisoissa 2003. 2000 metrin sisäsoudussa useita kertoja alle kuuden minuutin. Opiskelee vuoden mittaisessa maganement-koulutusohjelmassa, eli suomeksi sanottuna roikkuu mukana päästäkseen kisaamaan.
Kansallisuus: australialainen
Ikä: 30
Mitat: 196 cm, 99.8 kg

GEORGE NASH
Yksi kolmesta jäljellä olevasta viime vuoden voittajasta. Viime vuonna perämiehettämän nelosen U23-MM-hopeaa Valko-Venäjän Brestissä ja kahdeksikkosoudun mestaruus Unkarissa yliopistosoudun MM-kisoissa, jossa jättivät toiseksi Viroa aikuisten EM-tasolla maajoukkueena edustaneen ja vuonna 2007 U23-maailmanmestaruuden napanneen kasin. Junioreissa perämiehettömän nelosen maailmanmestaruus 2007, mukana brittisoutuliiton kehitysryhmässä. Helmikuussa maajoukkuetesteissä kaksikolla 11 yhdessä Daniel Ouseleyn kanssa. Veti 2007 ergolla BIRC:ssä 18-vuotiaana 6:12.1
Kansallisuus: britti
Ikä: 21
Mitat: 194 cm, 97.4 kg

GEOFF ROTH
Toinen kolmesta viime vuoden voittajasta tämän vuoden joukkueessa. Nostettiin viime vuonna Code Sternalin tilalle kakkoskasin tahtiairon paikalta ykkösmiehistöön kun starttiin oli alle kolme viikkoa aikaa.
Edustanut Kanadaa kahdeksikkosoutajana U23-tasolla, tuloksina 7. sija (2007) ja 5. sija (2009). Voittanut USA:n suurimman kahdeksikkokilpailun San Diego Crew Classicin University of California, Berkeleyn joukkueessa. Tavoitteena päästä Kanadan maajoukkueeseen. Pääaineena kaksivuotinen ”land economy”, viimeistä vuotta viedään.
Kansallisuus: kanadalainen
Ikä: 23
Mitat: 195 cm, 91.6 kg

DEREK RASMUSSEN
Cambridge University Boat Clubin presidentti ja viime vuoden voittaja tällä samalla paikalla veneessä. Souti vuonna 2008 U23-maailmanmestaruuden voittaneessa USA:n kahdeksikossa. Samana vuonna voitti 17 amerikkalaisen soutuyliopiston Eastern Sprints –mestaruusregatan ja USA:n kansallisen yliopistomestaruuden Wisconsinin yliopiston kahdeksikossa. Jälkimmäisen kisan voittoaika 5:31.1 kertoo paljon siitä, millä tasolla amerikkalaisessa yliopistosoudussa liikutaan. Kolme tuosta joukkueesta istui myös USA:n U23-maailmanmestarikahdeksikossa. Ainakaan tällä hetkellä pitkällä mutta varsin hoikalla Rasmussenilla ei ole maajoukkueambitioita, vaan soutu-uran ykköstavoitteena voittaa The Boat Race toistamiseen. Toisen vuoden taloustieteen opiskelija.
Kansallisuus: amerikkalainen
Ikä: 24
Mitat: 196 cm, 81.4 kg

DAVID NELSON
Viime syksynä opiskelunsa aloittanut täysin uusi nimi suoraan tahtiairon paikalle. Nelson edusti Australiaa juniorien MM-kisoissa perämiehellisessä nelosessa 2001 (7. sija) ja U23-MM-kisoissa kahdeksikossa (8. sija) vuonna 2005. Kilpaillut Australiassa myös siellä erittäin suositussa surfboat rowingissa. Ensimmäisen vuoden taloustieteen opiskelija.
Kansallisuus: australialainen
Ikä: 27
Mitat: 185 cm, 94.8 kg

LIZ BOX
Viime vuoden kakkoskasien kisan voittoisa peränainen. 2009 ohjasti Cambridgen aiemmin kisaviikolla käytävän kevyen luokan kilpailun voittoon. Perämiehistä selvästi kokeneempi. Opiskelee teologiaa yhden vuoden mittaisella kurssilla.
Kansallisuus: brittiläis-australialainen
Ikä: 23
Mitat: 161 cm, 52.6 kg


OXFORD BLUE BOAT

MORITZ HAFNER
Oli viime vuonna häviämässä kakkoskasien kisaa. Zürichiläinen on edustanut Sveitsiä U23-maailmanmestaruuskisoissa 2002 kevyessä pariaironelosessa (8. sija), 2005 kevyessä nelosessa (6. sija) ja 2006 kevyessä nelosessa (8. sija). Tämän jälkeen vaihtoi Saksan edustusasuun, soutaen aikuisten tasolla MM-kisoissa 2009 kevyttä kahdeksikkoa (6. sija). Sisäsoudun MM-kisoissa 2009 kevyen pronssilla ajalla 6:15.3. Souti vuosina 2007-2009 Harvardin yliopiston kahdeksikkojoukkueessa, tuloksena USA:n yliopistomestaruuskisojen hopeaa 2007 ja pronssia 2009. Tuli syksyllä 2009 Harvardista Oxfordiin opiskelemaan kaksivuotiseen taloustieteen koulutusohjelmaan.
Kansallisuus: sveitsiläis-saksalainen
Ikä: 26
Mitat: 180 cm, 80.4 kg

BEN MYERS
Oxford University Boat Clubin presidentti ja ainoa viime vuoden hävinneessä miehistössä soutanut edelleen mukana oleva. Kansainvälisellä tasolla kilpaillut Englannin, Irlannin, Walesin ja Skotlannin joukkueiden välisessä Home International Regatassa, jossa voitti Walesin kahdeksikossa juniorimestaruuden 2008 ja perämiehettömässä nelosessa 2009. On pyrkimässä Britannian U23-maajoukkueeseen, souti lokakuun testileirillä 2000 metriä ergolla aikaan 6:10.0 ja oli viiden kilometrin yksikkökisassa 67. yhteensä 89 soutajan joukossa. Kolmannen vuoden fysiikan opiskelija.
Kansallisuus: britti/walesilainen
Ikä: 21
Mitat: 188 cm, 98 kg

ALEC DENT
Erosi OUBC:n presidentin paikalta, kun joutui pitämään treenitaukoa selkävamman takia. Ollut mukana kakkoskasien kisassa kahdesti, tuloksena voitto vuonna 2009 ja häviö viime vuonna tahtiairona. Ei lainkaan kansainvälistä kilpailukokemusta. Opiskelee yhden vuoden kurssilla ”internetin yhteiskuntatieteitä”, mikä kyllä kelpaisi minullekin.
Kansallisuus: brittiläis-ranskalainen
Ikä: 21
Mitat: 193 cm, 89.8 kg

BEN ELLISON
Voitti viime vuonna varamiesten eli soutajien numero 17-18 (8 parasta ykköskasiin, 8 seuraavaa kakkoskasiin) välisen perämiehettömän kaksikon kilpailun. Hänelläkään ei ole kansainvälistä kilpailukokemusta lainkaan, nyt oikeastaan ensimmäisessä todella isossa startissaan. Toisen vuoden politiikan tutkimuksen opiskelija.
Kansallisuus: britti
Ikä: 22
Mitat: 190 cm, 93.8 kg

KARL HUDSPITH
Soudun saralla monien huippujen (mm. Martin Cross, Greg ja Jonny Searle, vuoden 2003 Boat Racessa soutaneet Smithin ja Livingstonen veljekset) alkukasvatuksesta vastanneen Hampton Schoolin kasvatti kuuluu Britannian soutuliiton kehitysryhmään. Vuonna 2010 U23-MM-pronssia kahdeksikossa ja yliopistosoudun MM-kultaa samassa joukkueessa Cambridgen miehistössä soutavan George Nashin kanssa. 2009 U23-kisoissa yhdeksäs perämiehettömässä nelosessa, 2007 viides kahdeksikossa. Juniorien MM-kisoissa neljäs sija 2006 kahdeksikossa. Helmikuun maajoukkuetesteissä oli yhdessä edessään istuvan Constantine Louloudisin kanssa perämiehettömässä kaksikossa seitsemänsiä, voittivat mm. parin Greg Searle (kaksikon olympiavoittaja 1992 ja kahdeksan arvokisamitalin mies) – Tom Broadway (kasin MM-hopeaa 2010). Kaikki heitä kovempaa soutaneet olivat maajoukkuemiehiä ja arvokisamitalisteja kaksikosta, nelosesta tai kahdeksikosta. Opiskelee yhden vuoden kliinisen lääketieteen kurssilla.
Kansallisuus: britti
Ikä: 22
Mitat: 199 cm, 92.6 kg

CONSTANTINE LOULOUDIS
Hudspithin tavoin brittiläisen soudun koviin tulevaisuuden nimiin laskettava kreikkalaista sukujuurta oleva Louloudis voitti U23-MM-hopeaa nelosessa viime vuonna ja juniorien MM-kultaa niin ikään nelosessa vuonna 2009. Voittanut Henleyn regatan koulukaseille tarkoitetun Princess Elizabeth Challenge Cupin kahdesti Etonin joukkueessa. Lokakuussa maajoukkuetesteissä ergolla 6:09.9, 5km yksikkösoudussa 3. nopein 89:n soutajan joukossa. Hudspithin kanssa kaksikon maajoukkuekarsinnoissa seitsemäs, ks. edellä. Ensimmäisen vuoden klassisen kirjallisuuden opiskelija.
Kansallisuus: britti
Ikä: 19
Mitat: 190 cm, 93.2 kg

GEORGE WHITTAKER
29-vuotiaana tämän vuoden kisan veteraaniosastoa edustava Whittaker aloitti soudun jo vuonna 1993. Edustanut Britanniaa U23-MM-kisoissa vuonna 2003 perämiehettömässä nelosessa (11. sija, samassa veneessä Pekingissä kasin olympiahopealle soutanut Tom Broadway). Vuotta myöhemmin voitti Henleyn regatassa ensimmäisen opiskelijoiden perämiehellisen nelosen kisan. Paras vuosi 2006, jolloin palkintokaappiin tulivat Kansanyhteisön mestaruuskisoista (joihin osallistuvat soutajat ovat tyypillisimmin maajoukkueiden ja valmennusryhmien portteja kolkuttelevia nuoria nousevia kykyjä) kasin ja perämiehellisen nelosen voitot. sekä Britannian mestaruus perämiehettömässä kaksikossa (Etonin MM-kisoihin valmistautuneet maajoukkuemiehet eivät tuohon kisaan osallistuneet). Kovana meriittinä myös perämiehettömille nelosille tarkoitetun Visitor’s Challenge Cupin voitto Henleyn regatassa 2008 sekä Sculler’s Head of the River –yksikkökisan voitto vuodelta 2007. Tämän Boat Racen radalla mutta päinvastaiseen suuntaan soudettavan kisan voittajiin lukeutuvat myös mm. Mahe Drysdale ja Alain Campbell. Tämän mittaiselle kaverille kova ergoennätys 6:00.3 tehty kuusi vuotta sitten Britannian mestaruuskisoissa, lokakuussa 2010 maajoukkuetesteissä 6:09.0. Yksikkö kulkee edelleen: maajoukkuetesteissä lokakuussa 5000 metrin yksikkösoudussa nopein 89:stä viivalle asettuneesta (Uuden Seelannin MM-kisoihin osallistuneet eivät olleet mukana).

Opiskelee liikkeenjohtoa yksivuotisella kurssilla.
Kansallisuus: britti
Ikä: 29
Mitat: 182 cm, 87.2 kg

SIMON HISLOP
Whittakerin soutukaveri Imperial Collegesta, Henleyssä tämän kanssa voittamassa ensimmäistä opiskelijoiden perämiehellisen nelosen lähtöä 2004 ja Visitor’s Challenge Cupia 2008. Valittiin Britanniaan kasiin vuoden 2008 U23-MM-kisoihin, mutta loukkaantui eikä päässyt matkaan. Viime vuoden huhtikuussa Hislopilla todettiin kivessyöpä, josta on kuitenkin leikkauksen jälkeen täysin parantunut. Opiskelee yhden vuoden ortopedisen kirurgian koulutusohjelmassa. Ergolla parhaimmillaan alle kuuden minuutin, lokakuussa 2010 maajoukkuetesteissä 6:06.2, viiden kilometrin yksikkökisassa viidestoista 89:n soutajan joukossa.
Kansallisuus: britti
Ikä: 26
Mitat: 193 cm, 92.6 kg

SAM WINTER-LEVY
Aiemmin Home Countries Regatta –kisassa esiintynyt nuori mies on nyt ylivoimaisesti kovimmassa kisassaan perämiehen tehtävissä. Ei ole toiminut perämiehenä Championship Coursella aiemmin, mikä antaa selvän edun Cambridgen peränaiselle Liz Boxille. Ensimmäisen vuoden englannin kielen opiskelija.
Kansallisuus: britti
Ikä: 18
Mitat: 178 cm, 54.6 kg.

The Boat Race, 8+ ja C2

Lauantaina 26.3. kello 19 Suomen aikaa Oxfordin ja Cambridgen yliopistojen soutukahdeksikot asettuvat toisiaan vastaan Thamesilla legendaarisessa The Boat Race -kilpailussa. Kaksintaistelu on järjestysnumeroltaan 157, ja voittoa lähtee puolustamaan viime vuonna altavastaajan asemasta yllätysvoittoon soutanut Cambridge. Suomessa kisaa on mahdollista seurata Eurosportilta suorana lähetyksenä kello 19-20 korkeatasoisella suomenkielisellä selostuksella varustettuna.

Kolmen viime vuoden tapaan haastan juhlallisesti tässä ja nyt kaikki soutukollegat ja muutkin taittamaan The Boat Racen virallisen kisamatkan eli 6779 metriä Concept2-sisäsoutulaitteella kisapäivän aikana. Turussa tämä virtuaalinen soutu-urakka niveltyy osaksi akateemisen soudun alumnitapahtumaa, josta voivat kiinnostuneet kysellä lisää Matti Sankiselta ja Juho-Ville Saarelalta.

Vuonna 2008 virtuaali-Thamesilla kisamatkan taittoi viisi ihmistä, vuonna 2009 kymmenen, viime vuonna jo 44. Toivottavasti määrä kasvaa ja esimerkiksi tätä blogia Uuden Suomen Puheenvuoro-alustalta lukevat kuntosalien ei-soutajaihmiset innostuvat lähtemään mukaan. Porkkanaksi voisi heittää sen, että nyt saa kunnon tasonmittauksen ja benchmarkkauksen, sillä Suomea viime vuonna soudun MM-kisoissa miesten yksikössä edustanut Juho Karppinen on luvannut myös vetää matkan lauantai-aamuna 26.3. Soutuihmiset levittäkää tietoa, haastakaa kaverinne ja tietenkin soutakaa matka itse!

Aiempien vuosien tunnelmia, tuloksia ja mm. kuvauksia joukkueiden valmistautumisesta kovaan koitokseensa löytyy blogiarkistosta maalis-huhtikuusta 2010, maaliskuulta 2009 ja maaliskuulta 2008. Viime vuoden virtuaalisoudun tuloksia voi ihailla täältä.

Aiempien vuosien tapaan postailen tänne blogiin joukkueiden esittelyt, ennakkospekulaatiot ja muut selostusnuottini sitä mukaan kun niitä ehdin kirjoittaa. Raportti kisasta ja analyysi sen ratkaisusta tulee 30 minuutin kuluessa Eurosportin lähetyksen päättymisestä.

Kuivan maan soutajat

Viime lauantaina kisattiin Helsingin urheilutalolla sisäsoudun SM-mitaleista. Klaus Geiger, joka tänä vuonna muistaakseni täyttää 44 vuotta, jatkoi uskomatonta mestaruusputkeaan ottaen kahdeksannentoista peräkkäisen avoimen luokan mestaruutensa. Putki alkoi vuonna 1994. Juho Karppinen pääsi lähelle, mutta "Kalulta" olisi tainnut tarvittaessa löytyä vielä yksi vaihde lisääkin.

Itse taapersin maaliin miehet 30+ sarjassa ajalla 6:39.9, millä häviän aikavertailussa joukolle avoimen luokan naissoutajia. Tähän joukkoon kuuluvat ainakin ranskalainen yksikkösoutaja Sophie Balmary, Uuden-Seelannin kaksinkertainen pariairokaksikon olympiavoittaja Georgina Ewers-Swindell, Australian Sarah Hubbard (198 cm!), amerikkalainen yksikön olympiapronssinainen Michel Guerette, USA:n kasissa olympiahopeaa ja MM-kultaa soutanut Alison Cox, pariairokaksikossa olympiahopeaa ottanut Sarah Winckless, hollantilainen kasin pronssinainen Hurnet Dekkers, viisinkertainen MM-kultamitalisti ja kolminkertainen olympiahopeamitalisti Katherine Grainger. Ja varmaan muitakin. Ilolla panen merkille, etten kuitenkaan häviä näille montaa sekuntia, ja iltaisin ennen nukahtamista ajattelen, että jos olisin nainen, omaisin vielä kv. tason menestyssaumoja!

Tanskan vastaavat kisat soudettiin 29. tammikuuta. Juutit ovat panostaneet vuodesta 1994 saakka miesten kevyeen luokkaan, josta tuloksena on tullut kolme olympiakultaa ja kaksi olympiapronssia sekä luoja tietää millainen kasa MM-mitaleja kaikki veneluokat huomioiden. Lontoon olympialaisten lähestyessä kierrokset alkavat olla kohdallaan, sen verran käsittämätön on tuo miesten kevyen luokan tulosluettelo tältä vuodelta.

Voittoon vaadittiin 6:02.6, mitaliin 6:08.8, viiden sakkiin 6:13.8 ja kymmenen kärkeen 6:17.5. Viidenneksitoista nopein veti 6:24.5 ja kahdeskymmenes 6:36.2. Alle 6:30 vetäneitä oli kahdeksantoista. Helsingissä lauantaina saman sarjan voitto irtosi ajalla 6:33.9, Tomas Haltsosen vuonna 1998 vetämä SE-aika 6:14.0 olisi riittänyt kuudenteen sijaan. En usko, että yhtä kova- ja laajatasoista kevyen luokan kisaa on koskaan käyty. Kärkikymmenikön ansioluettelon tarkempi tarkastelu puhuu omaa kieltään tanskalaisen miesten kevyen luokan soudun tasosta.

1. Henrik Stephansen 6:02.6
- ME-mies ja ainoa kuuden minuutin kevyt alittaja maailmassa, viime vuonna MM-kisoissa, viime vuonna MM-kisoissa kevyen yksikön neljäs, MM-kultaa nuorista ja junioreista, 183 cm

2. Steffen Bonde Jensen 6:07.0
- 2009 Stephansenin kanssa kevyen pariairon B-finaalissa, viime vuonna MM-pronssia ja EM-hopeaa kevyestä pariaironelosesta, MM-kultaa nuorista, 183 cm ja kisapaino 68 kiloa!

3. Mads Rasmussen 6:08.8
- pariairokaksikosta olympiapronssia sekä kaksi MM-kultaa ja yksi MM-hopea

4. Jacob Sögaard Larsen 6:13.5
- kevyen kasin uusi mies, nuorten MM-kisojen A-finalisti ip-kaksikossa

5. Christian Place Pedersen 6:13.8
- 2009 MM-hopeaa kevyestä nelosesta, 189 cm

6. Morten Jørgensen 6:14.4
- kevyen nelosen olympiakultaa Pekingistä, MM-hopeaa 2009

7. Eskild Ebbesen 6:14.8
- kolme olympiakultaa, yksi olympiapronssi, kuusi MM-kultaa, kaksi MM-hopeaa, kaikki kevyestä nelosesta, tekee jo toista comebackiaan tähtäin Lontoossa

8. Jacob Barsøe 6:15.4
- kevyen kasin EM-hopeaa viime vuonna, nyt siirtynyt neloseen

9. Kasper Jørgensen 6:16.8
- 2009 kevyen nelosen MM-hopeaa

10. Jens Vilhelmsen 6:17.5
- 2009 kevyen nelosen MM-hopeaa

Kärkikymmenikön ulkopuolelle jäivät mm. kaksinkertainen olympiavoittaja Thomas Ebert, kaksinkertainen MM-kultamitalisti ja olympiapronssimitalisti Rasmus Quist, kolme ukkoa EM-pronssipariaironelosesta ja viisi ukkoa EM-hopeakasista.

Stephansenin ja Ebbesenin viitoittamalla tiellä tanskalaiset ovat myös kehittäneet aivan oman tyylinsä vetää sisäsoutukisaa. Tahdit ovat nimittäin päätähuimaavia, mainitussa kisassa Stephansenilla keskimäärin 42,Bonde Jensenillä 43, Rasmussenilla 38, Pedersenillä 39, Jörgensenillä 40 ja Ebbesenillä 38. Kukaan kärkitusinasta ei vetänyt missään vaiheessa kisaa alle 36:n tahdilla. Olisi mielenkiintoista tietää, millä vastuskertoimella herrat näitä lukemia paukuttavat.

1600 tuntia vuodessa

Ei, tämä kirjoitus ei käsittele yliopiston kokonaistyöaikaa. Taannoin kertasin urheiluhistoriaa itäsaksalaisten soutajien menestyksestä ja totesin, että he yhä johtavat mitalitilastoja monessa veneluokassa. Jatketaan aiheesta, koska edelleen olen sitä mieltä, että huolimatta dopingin käytön mittavuudesta itäsaksalaiset soutajat olisivat lukeutuneet maailman parhaimmistoon myös ilman kiellettyjä aineita. Eivät ehkä yhtä suurilukuisesti ja ylivoimaisesti, mutta kuitenkin.

Itä-Saksassa kykyjenetsintä ja rekrytointi oli pitkälle formalisoitua toimintaa, jossa valtiollisen urheilukoneiston virkailijat vierailivat kouluissa ja suorittivat oppilailla erilaisia antropometrisiä mittauksia ja testejä potentiaalisten urheilijoiden löytämiseksi. Urheiluhistorioitsija Arndt Krüger on mielenkiintoisesti todennut, että derkkulan ja muiden itäblokin maiden kykyjenetsijät käyttivät Kolmannen valtakunnan rotutieteilijöiden ennen vuotta 1945 kehittämiä antropometrisiä testausmenetelmiä. Soudun tapauksessa kasvuennusteen tuli luvata pojille 190-200 ja tytöille 180-190 senttimetrin pituutta. Testin läpäisseet siirtyivät opiskelemaan johonkin Itä-Saksan 27 urheilusisäoppilaitoksesta.

Jo lapsiurhelijoiden harjoittelumäärät olivat melkoisia, hyvinkin tunnista kahteen päivässä, ja tämä oli totista treeniä, ei mitään ulkoilua tai leikkiä ja laulua. Alun yleistreenausvaiheen jälkeen nuoret urheilijat alkoivat erikoistua omiin lajeihinsa, ja juuri tässä vaiheessa tulivat kuvaan erityisräätälöidyt koulutusratkaisut. Noin 16-17-vuotiaasta alkaen treenimäärät kasvoivat valtaviksi, aina 30 viikkotuntiin saakka (eikä venyttelyä laskettu tähän määrään mukaan). Urheilukouluissa lukujärjestys ja kouluvuoden rytmitys oli suunniteltu harjoittelun ja kilpailemisen näkökulmasta. Ennen tärkeitä kilpailuja oli intensiivisiä harjoitusleirejä, joiden aikana urheilijat oli vapautettu opiskelusta kokonaan. Aikuisiän saavuttaneilla urheilijoilla harjoitusmäärät pyörivät 1300 ja 1600 vuositunnin välillä. Tällaisesta rasituskuormasta palautumiseen ei sitten enää pelkkä energiapatukka riittänyt.

Vasta 1950-luvulla olympialiikkeen pariin Neuvostoliiton johtamina tulleet itäblokin maat ryhtyivät panostamaan erityisesti naisurheiluun, koska katsoivat mitalitason olevan nopeiten ja panostuksen parhaalla hyötysuhteella saavutettavissa juuri siellä. Naisten kilpa- ja huippu-urheilu ei noina vuosikymmeninä todellakaan ollut mitään massojen puuhaa. Laskelmat osuivat oikeaan ja näkyivät komealla tavalla esimerkiksi olympialaisten mitalitaulukoissa. 1976 Montrealissa Itä-Saksan naiset ottivat yli puolet DDR:n hopea ja kultamitaleista, ja Neuvostoliitonkin mitaleista 30 prosenttia tuli naisten lajeista.

Erityisesti naisten soutu oli kommunististen maiden hallitsemaa aluetta. Vuoden 1954 EM-kisoista vuoden 1984 Los Angelesin olympialaisiin itäblokin maiden naissoutajat voittivat 82 prosenttia jaossa olleista mitaleista, eikä mitenkään tavatonta ollut, että A-finaalissa viisi itäblokin joukkuetta (tyypillisimmin DDR, Romania, Neuvostoliitto, Bulgaria ja Puola) kilpaili yhtä läntistä joukkuetta vastaan. Panostus oli erityisesti olympialaisissa, joissa myös soudun kaltaiset vähemmän mediajulkisuutta keräävät lajit pääsivät osalliseksi koko maailman huomiosta. Ylipäätään kansalliset valmennusjärjestelmät oli viritetty ja resurssit keskitetty tuottamaan menestyjiä nimenomaan olympialaisissa kilpailtavissa urheilumuodoissa.

Kaikkein kovimmat saavutukset itäblokin soudussa löi tiskiin DDR:n naisten valmennusohjelma. Ainoastaan Romanian vastaava ohjelma pystyi kilpailemaan sen kanssa edes joten kuten. Leipzigissa ja Itä-Berliinissä sijainneisiin harjoituskeskuksiin panostettiin valtavasti resursseja ja ne olivat poliittisen johdon erityissuojeluksessa. Poliittisen tahdon taustalta löytyi tietysti ajatus Itä-Saksan ja sen kommunistisen ideologian kansainvälisen maineen kasvattamisesta sekä kansallistunteen edistämisestä kansainvälisen urheilumenestyksen kautta. Panostus ei ainakaan tässä mielessä mennyt hukkaan: vuosien 1966-1990 välillä itäsaksalaiset naissoutajat kilpailivat arvokisojen (olympialaiset, MM-kisat, EM-kisat) A-finaalissa 142 kertaa ja ottivat näistä kisoista 121 mitalia, joista 70 oli kultaista, 34 hopeista ja 17 pronssista.

Itä-Saksan urheilua tutkineen professori John Hobermanin mukaan itäsaksalaisen tieteellisen valmennusjärjestelmän palveluksessa oli yli tuhat tiedemiestä, lääkäriä ja valmentajaa. Ihmiskehon suorituskyvyn maksimointia lähestyttiin fysiologisena ja lääketieteellisenä haasteena, jossa menestyksen tavoittelun keinoihin liittyvät moraalipohdiskelut olivat epäolennaisia. Lihasmassaa kasvattavien, hengityselimistön suorituskykyä parantavien ja valtavasta harjoituskuormasta palautumista edistävien lääkeaineiden käyttö oli yhtä olennainen osa valmentautumista kuin harjoitusohjelmien laatiminen. Urheilijoita doping-ohjelman piirissä oli 8000-9000, joukossa mitä todennäköisimmin satoja soutajia.

Huippuunsa viedyn kykyjenetsintäjärjestelmän ja tieteellisesti optimoidun valmentautumisen ohella menestys pyrittiin varmistamaan myös tarjoamalla urheilijoille ja valmentajille kannustimia. Olympiamenestystä tuomalla itäsaksalainen valmentaja pystyi nostamaan 1100 itämarkan palkkansa aina 2200 itämarkkaan saakka, ja samaten urheilijat saivat mitaleistaan rahallisia bonuksia. Siinä missä tavallisten itäsaksalaisten piti jonottaa asuntoa viisi ja autoa kymmenenkin vuotta, pääsivät menestyneet urheilijat ja valmentajat osallisiksi näistä eduista vuoden tai kahden odotusajalla.

Kevyt olo

Soutuliitto vietti viime lauantaina 100-vuotisjuhliaan. Iltaan kuului luonnollisesti monenlaista muisteloa menneiltä vuosilta. Lisään tähän vielä yhden omalta osaltani. Kuva on kesältä 1995, ilmeisesti ollaan laivalla menossa (tai tulossa?) Farstan tai Årungenin kisoihin.

Tammikuun alussa painoin 82 kiloa. Siitä pääsin ergo-SM-kisoihin mennessä 75 kiloon. Farstassa soudin Järvisen Teemun kanssa kaksikkoa, eli keskipaino veneessä piti saada 70 kiloon tai alle. Yksittäisen soutajan osalta raja on 72,5 kiloa. Muistaakseni vaaka heilahti vähän alle 71 kiloon, mikä oli kesän alhaisin lukema. Sitä varten piti vetää muutama vaatekerta päällekkäin tunnin verran juoksua. Lämmintä oli painonpudotukselle melko hyvät 20 astetta. Lähtöviivalla olo oli eteerinen, eikä kippo kulkenut mihinkään.

Pahin siivu tuli vastaan Kööpenhaminassa, joka oli katsastuskisa MM-kisoja varten. Osallistuimme pariaironelosella avoimen lähtöön, mutta pääkoutsi Yngve Holmen vaati miehiä kisapainoihin. Illalla ennen kisaa vaaka näytti 75,1 kiloa, aamulla kusella käynnin jälkeen 74,8. Ei muuta kun juoksemaan. Vetäisin reippaan tunnin tuollaista 4.5 minuutin kilsavauhtia, mikä tuossa painossa oli ihan peruskestävyysvauhtia, taas vaatetta päällä vähän reippaammin. Tarkistuspunnitus näytti vielä kilon liikaa, mikä lähti kahdeksan kilometrin soudulla. Kahta tuntia ennen starttia painoin 72,3 kiloa, 200 grammaa alle vaaditun.

Kisaan tehtiin ihan normaalit lämmittelyt, ja laskeskelin starttiviivalla matkanneeni sinä päivänä lihasvoimalla jo lähemmäs 30 kilometriä siinä vaiheessa kun lähettäjän lippu heilahti alas. Tällä kertaa vene jo vähän kulkikin, mutta en kyllä tiedä, tapahtuiko näin minun ansiostasi vai minusta huolimatta. Tuloksia en enää löytänyt, mutta muistaakseni maaliin ajassa 6:01. Kisan ja jäähdyttelyjen jälkeen mittarissa oli aika liki maratonin verran kilsoja. Jälkeenpäin aina joskus kun on tullut mieleen, että nyt on tiukoilla, olen koettanut palauttaa mieliin tämän aamupäivän tunnelmia.

Sen verran tuo laihdutus jälkiä jätti, että rintakarvat eivät alkaneet myöhemminkään kasvaa.

Soudun MM-kisat, heja Sverige!

Kyllä sitä aikuinen mieskin mielenkiintoisista asioista liikuttuu. Viime päivät olen selostanut Eurosportilla soudun MM-kisoja ja viime lähetyksessä tuli todellinen kisojen huippukohta. Frida Svensson Ruotsista tuli naisten yksikkökisassa todella från bakom trädet ja otti ensimmäisen soudun maailmanmestaruuden Ruotsiin sitten Maria Brandinin Tampereen MM-kisoissa 1995 voittaman yksikkökullan. Svensson veteli jo välierässä sellaista kyytiä, että uskoin hänen samalla meiningillä voivan nousta jopa palkintopallille. Ekaterina Karstenia pidin kuitenkin niin kovana luuna, etten hänen vauhtiinsa uskonut olevan Fridalla saumoja.

Svensson oli kuitenkin päättänyt toisin. Yhdellä nopeimmista koskaan näkemistäni starteista hän otti ensimmäisellä sadalla metrillä veneenmitan kaulan muihin, ja piti johtopaikan hallussaan maaliin saakka. Hän pystyi vastaamaan niin monelle vuosien saatossa kohtalokkaaksi koituneeseen Karstenin 1250 metrin nostoon, joka tälläkin kertaa niitti kumoon Tshekin Mirka Knapkovan. Viimeisellä 200 metrillä sekä Karsten että kotiyleisön kannustuksella todelliseen hurmioon päässyt Emma Twigg rynnistivät kangistuvaa Svenssonia kohti, mutta maalilinja armahti. Eroa jäi 0.18 sekuntia! Yksikin teknisesti huono veto Svenssonilta olisi pudottanut hänet kakkoseksi, mutta hän ei sulanut paineessa.

Jälkikäteisesti voi jossitella, että ilman tuota hämmästyttävää starttia Svensson olisi ollut hopealla tai jopa pronssilla. Ruotsalainen on selvästi kevyempi ja pienikokoisempi kuin Karsten tai Twigg, ja tämän vuoksi hän pääsee liikkeelle nopeammin. 29-vuotias Svensson on 172 senttiä pitkä ja painaa 73 kiloa, 38-vuotias Karsten 185 senttiä ja 82 kiloa, 23-vuotias Emma Twigg puolestaan 181 senttiä ja 80 kiloa, neljänneksi tullut 30-vuotias Mirka Knapkova 181 senttiä ja 67 kiloa. Vertailukohdaksi Uuden Seelannin MM-kisoissa esiintyneistä voisi vielä heittää naisten ip-kaksikon puolelta soutajan fyysisen arkkityypin, Yhdysvaltain Zsusanna Francian 188 senttiä ja 82 kiloa.

Svenssonin ennätys 2000 metrin ergosoudussa on 6:49.1, joka on kyllä kova mutta ei astronominen. Vertailuna voisi mainita, että ranskalainen 183-senttinen ja 73-kiloinen yksikkösoutaja Sophie Balmary (parhaimmillaan neljäs MM-kisoissa) on vetänyt 6:28.4, pariaironelosen kaksinkertainen maailmanmestari britti Sarah Winckless (190 cm, 83 kg) 6:28.8, kaksinkertainen olympiavoittaja Georgina Evers-Swindell (178 cm, 78 kg) 6:28.6, ja Karapirolla naisten kevyen kaksikon B-finaaliin jäänyt USA:n Ursula Grobler 6:54.7. Suomessa Laila Finska on vetänyt avoimessa 7:02.1 ja Minna Nieminen kevyessä 7:03.8.

Svensson osoittaa, että myös verrattain normaaleilla fyysisillä ominaisuuksilla varustetut voivat menestyä soudussa. Hän fyysinen suorituskykynsä perustuu vuosikausien kovaan työhön, ei ylivoimaiseen geeniperimään. Voitettuaan vuonna 2006 yllättävän MM-pronssimitalin hän ei pystynyt vakiinnuttamaan tasoaan vaan putosi vuosiksi B-finaalitasolle. Vuodet ovat kypsyttäneet myös psykologisesti. Kansainvälisen soutuliiton nettisivuilta löytyvässä videoprofiilissa Svensson toteaa ilmeenkään värähtämättä "My goal is to win. I want to be the best, I want to be the number one". Esimerkiksi viime vuonna MM-kisojen yhdeksännen sijan jälkeen toteamus saattoi tuntua vähän ylimitoitetulta, mutta nyt tuli sanoille katetta. Kerrassaan upeaa!