keskiviikkona, maaliskuuta 02, 2011

Perussuomalaisten vaaliohjelma

Taannoin pohdin copy-paste-metodilla syntyneen perussuomalaisten ilmastopoliittisen ohjelman mahdollisia vaikutuksia puolueen kannatukseen. Persujen nosteen lujuudesta kertoo jotain se, että ainakaan gallupien valossa asia ei näyttänyt vaikuttavan juuri mitenkään, ei ainakaan kannatusta laskevasti. Eduskuntavaaliohjelman luulisi sitten jo jossain painavankin, mutta vaikeaa on ennakoida mihin suuntaan. Alla kolumnini aiheesta tämän päivän (2.3.2011) Turun Sanomista.

Unohdetun kansan asialla

Perussuomalaiset julkistivat viime perjantaina vesi kielellä odotetun vaaliohjelmansa. Aiemmissa vaaleissa persut ovat saaneet kampanjoida rauhassa, mutta nyt muut puolueet marssittivat kiireesti puheenjohtajansa ja puoluesihteerinä julkisuuteen haukkumaan ohjelman maan rakoon. Se, että viiden kansanedustajan puolue on kietonut poliittisen keskustelun tällä tavoin itsensä ympärille, ei ole ihan pieni saavutus.

Kolme suurta syyttivät perussuomalaisia kuin kuorossa talouden realiteettien sivuuttamisesta: ohjelma on ”tukevasti jalat irti maasta” laadittu, tolkuttoman kallis, poliittisesti harrastelijamainen eikä sisällä ensimmäistäkään reseptiä talouskasvun lisäämiseen, työllistämiseen tai valtiontalouden tasapainottamiseen. Anni Sinnemäki ilmoitti peräti jättävänsä sen ”omaan arvoonsa”.

Enemmän kuin ohjelman huonoudesta lyttäys kielii siitä, että perussuomalaisten haaste otetaan nyt tosissaan. Siksi oli mielenkiintoista, että arvostelijat lankesivat juuri siihen ansaan, jonka Timo Soini esikuntineen oli heille virittänyt. Kommenteillaan he näyttivät todistavan sen, että persujen analyysi suomalaisen politiikan vioista osuu kohdalleen.

Ohjelma syyttää valtapuolueita talouden priorisoinnista ihmisten ja hyvinvoinnin kustannuksella, vaihtoehdottomuuden politiikasta, veronmaksajille kalliista mallioppilaana esiintymisestä maailman turuilla, kiilusilmäisestä uudistusvimmasta ja vieraantumisesta tavallisen kansan elämästä.

Mitä vastasivat kolme suurta? Korostamalla, että politiikan on sopeuduttava talouden lainalaisuuksiin, alleviivaamalla kansainvälisen kilpailukyvyn ensisijaisuutta, leimaamalla EU-kriittisyyden umpimieliseksi haihatteluksi ja pilkkaamalla persuja poliittisten kotiläksyjen tekemättä jättämisestä.

Monen silmissä valtapuolueiden tavanmukaisella poliittisella kapulajargonilla esittämä kritiikki vaikutti taatusti ylimieliseltä. Perussuomalaiset leimattiin menneisyydessä eläviksi amatööreiksi, joiden taidoilla ja tiedoilla ei kauaa politiikan parketeilla luisteltaisi. Puolueen maailmankuva tuomittiin vinoutuneeksi ja heidän vaihtoehtonsa kertakaikkisen mahdottomiksi.

Vallantäyteisyydessään hallitusvastuun vuosikymmeniä marinoimat vanhat puolueet kieltäytyvät näkemästä, että heidän piirinsä ulkopuolelta voisi tulla uskottava ja elinkelpoinen poliittinen vaihtoehto. Politiikan ammatillistuminen ja omalakisuus yhdessä puoluekenttämme jähmeyden kanssa on vieraannuttanut sekä päättäjiä kansasta että äänestäjiä politiikasta.

Maaperä protestille on tuskin koskaan ollut niin otollinen kuin nyt. Vaalirahapaljastukset ja valtion kortilla kuitatut ministerien ravintolalaskut ovat vahvistaneet monien näkemyksiä, että politiikka on kultapossukerhojen kabinettikähmintää ja suoranaista äänestäjien halveksuntaa.

Juuri tähän rakoon perussuomalaiset ovat nyt työntyneet, puhumalla kansan kieltä ja keskittymällä innovaatiostrategioiden sijaan tavallisten ihmisten arkielämän kysymyksiin. He kysyvät oikeutetusti, miksi meillä ei enää ole varaa hyvinvointivaltioon, vaikka bruttokansantuotteemme on moninkertainen sen rakentamisen vuosikymmeniin verrattuna.

Yhä useammat suomalaiset ovat väsyneet hektiseen kilpailukyky-, innovaatio- ja tuottavuusvyörytykseen. He saattavat hyvinkin nähdä perussuomalaisten talouslaskelmien sijaan tarjoaman terveen kansallisen itsekkyyden arvopolitiikan keitaana uusliberalismin armottomassa erämaassa.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Esitys persujen hallitusneuvottelijoille kadonneen politiikan löytämiseksi:

Suomeen on perustettava Ajatushautomojen Keskusliitto AHK, tai vaihtoehtoisesti Suomalaisen Ajatushiomotyön Neuvottelukunta SANK.

AHK/SANK on tarpeen sekä toiminnan koordinoimiseksi että resurssien turvaamiseksi viime vuosina villisti yleistyneille "ajatushiomoille" (ml. EVA,Sitra,Magma, Demos,E2 jne). Tosin pääministeripuolue Keskusta on jo rekrytoinut E2:n johtajan omaksi suunnittelujohtajakseen.

Maabrändityöryhmän esitysten jatkotyöstäminen sopisi sekin oivallisesti SANK:n tehtäväksi.

Maailman paras maa ajattelun suurvallaksi!

Anonyymi kirjoitti...

Juuri näin. Ehkä noin 0,0001 % äänestysikäisistä lukee vaaliohjelmia. PS:n ohjelmaa, joka on muistaakseni 69 sivua paksu ei tarvitsekaan lukea. "Ne tekevät sen itse" - eli juuri tuo ylimielinen mitätöinti ja "arvoonsa jättäminen" jatkaa sitä mistä vastaan tässä henki on noussut. Ihan relevantteja kysymyksiä persujen osalta: miksei muka ole varaa noihin oikeasti tärkeisiin ja ihmisten elämään niin olennaisesti koskeviin asioihin?
Veikko

Anonyymi kirjoitti...

Olikos se 5 tähden moka? Vai ½:n tähden? Muistaako kukaan enää sitä?

Nyt ollaan niin lähellä vallakumousta kuin se rauhanomaisesti on mahdollista. Vaikka Tiuraa ei syytetty, niin niiden rahojen alkuperä on edelleen epäselvä ja jotenkin pitää selittää parikymmentä tuhatta euroa ja lentolippuja. Kyllä kansa muistaa

Anonyymi kirjoitti...

http://timosoini.fi/2011/03/vaalipaivakirja-on-tarpeen/

Olisiko osunut?

Anonyymi kirjoitti...

Vaaliohjelmien esittelyä varten olisi hyvä järjestää Messukeskuksessa kansainväliset Puoluemessut, joskaan eivät tähän hätään taida ehtiä?

Onhan meillä Kirjamessut, Talomessut ja mitä niitä onkaan.

Puoluemessuilla sokea Reettakin kuulisi suomenkansan kielellisen monimuotoisuuden variaatioita puolueen kojulta toiselle siirtyessään, ja kuuro Kalle näkisi ulkoisen habituksen äärimmäisiä eroja maakuntien persujen ja rkp:läisten välillä.

Tosin julkinen messuilu saattaisi ainakin ulkomaalaisesta vaikuttaa silmiinpistävän läpinäkyvältä. Joku voisi pitää eroja jyrkimpinä ns. modernissa maailmassa löytyy. Aika ilkeää, ehkä tuumittaisiin ajatushautomoissa.

Anonyymi kirjoitti...

Mannerheimiin henkilöity Suomen linja on jatkanut piispa Henrikistä polveutuvaa rajamaan perinnettä olla hyvän puolella pahaa vastaan.

"Aika hyviä ihmisiksi", pääteltiin lopputuotoksesta HY:n ja HS:n viimeviikkoisessa seminaarissa (mutta ei hirmuhyviä - heitä varten on Hanken ja HBL).

Muumioita monottava Mooses haluaakin pystyttää virtuaalisen Berliinin muurin itärajalle. Ja koska zeitgeist vaatii yksilöille oikeutta päättää omilla valinnoillaan omasta identiteetistään, esittää oppilapsi Jutta Urpilainen kaikkien kielikysymysten keskittämistä pääministerin alaisuuteen.

Anonyymi kirjoitti...

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Perussuomalaiset+nousi+gallupkakkoseksi/1135264670843

Näin sitä muutetaan voimasuhteita rauhanomaisesti. Olisiko tästä vientituotteeksi?

aabee kirjoitti...

Salaliitto perussuomalaisten ajamiseksi oppositioon:

Saksalaiset lehtimiehet vaativat PS:n eristämistä jo ennen vaaleja

Perussuomalaisia vaati oppositioon saamenkieliset tv-uutiset Oddasat 19.4.2011, Norjan ja Ruotsin hallituksen käskystä.

9.5.2011 YLEn ja MTV3n tv-uutisissa Paavo Lipponen vaati PS:n jättämistä oppositioon. Lipposen taustavoimina ovat ruotsalainen rahavalta sekä hallitus.

Miksi sdp kieltäytyi 10.6 hallitustunnustelijan vaihdosta? Koska Kataisen syrjäyttäminen olisi tuonut PS:n taas hallitusneuvotteluihin. EU-asioissa Sdp ei ole niin dogmaattisen jyrkkä kuin kokoomus, joten hallituspohja spd-ps-kepu olisi täysin mahdollinen. Mutta salaliittolaiset haluavat nimenomaan jättää Perussuomalaiset oppositioon.

9.6.2011 Nelonen halusi PS:n oppositioon, samoin 13.6 YLEn radiouutisten poliittinen toimittaja Jarkko Juselius.

14.6.2011 Ilta-Sanomat väitti PS:a hallituskelvottomaksi, vaikka oli viikkoa aiemmin pääkirjoituksessaan pohtinut Timo Soinia mahdollisena valtiovarainministerinä.

http://www.thoughts.com/aabee/ps