Same old same old

Vielä vähän tiivistystä vaaliraha-asioista, tällä kertaa Turun yliopiston Argumentti-palstalta.

Vastuuttomat poliitikot vaalirahakohun pyörteissä


Mediassa kuukausikaupalla velloneen vaalirahakohun on väitetty peittäneen alleen tärkeät työttömyyden ja laman torjuntaan liittyvät poliittiset kysymykset. Ollaanko politiikan uutisoinnissa sivuraiteilla, VTT Markku Jokisipilä Turun yliopiston poliittisen historian laitokselta?


- Puheet siitä, että vaalirahakohu olisi peittänyt alleen joitakin tärkeämpiä kysymyksiä, ovat höpötystä. Kysymykset julkisen vallankäytön laillisuudesta ja moraalista ovat poliittisen legitimiteetin ytimessä.

Jos vaalirahakeskustelu jotakin on osoittanut, niin sen, että poliittinen vastuu on Suomessa kevyt kantaa. Kun suomalainen poliitikko toteaa kantavansa "täyden poliittisen vastuun", hän pysyy kaikissa asemissaan ja toteaa, että äänestäjät antavat arvionsa hänen toiminnastaan seuraavissa vaaleissa. Hallituksessa poliitikon vastuu on jonkin verran painavampi, mutta ilman suoranaisia lainrikkomuksia tai todella raskaan luokan poliittisia virheitä erokynnys ei sielläkään ylity.

Monia lakeja rikottu


- Vaalirahoitusta järjesteltäessä rikottiin mitä ilmeisimmin ainakin vaalirahoitus-, säätiö-, osakeyhtiö- ja yhdistyslakia, mahdollisesti rikoslakiakin. Puhumattakaan äänestäjien aliarvioimisesta, vastuun väistelemisestä ja demokratian toteutumisen tietoisesta vaarantamisesta.

Poliitikot ja heidän rahoittajansa keittivät kokoon sopan, jota nyt selvittää Suomen historiassa ainutkertainen leegio eri tahoja: poliisi, oikeuskansleri, valtiontalouden tarkastusvirasto, patentti- ja rekisterihallitus, Raha-automaattiyhdistys, asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus…

Viimeisten viikkojen aikana on paljastunut, että miljoonia euroja velkojilleen pystyyn jääneen Nova Groupin rahojen ohella vaalikampanjoihin on ohjattu kansanterveyden edistämiseen, tuettuun vuokra-asumiseen ja sairaanhoitoon tarkoitettuja varoja, unohtamatta tietenkään verovähennysoikeutta nauttivia ay-jäsenmaksutuloja.

Poliittiset seuraukset kaikesta tästä ovat kuitenkin jääneet lähes olemattomiksi. Kyseenalaisia tukia saaneet poliitikot vakuuttelevat kilpaa, ettei lakia ole rikottu eikä pahaa tahdottu. Opposition sotaisasta suunpieksennästä huolimatta luottamusäänestys päättyi hallituksen hyväksi. On pakko kysyä, toimivatko suomalaisen politiikan tilivelvollisuus- ja kontrollimekanismit kunnolla?

Legitimiteettikriisi jää muhimaan


- Aina vuoteen 1991 saakka Suomen presidentillä oli poliittisen järjestelmän toimintakykyä horjuttavan sisäpoliittisen pattitilanteen tai legitimiteettikriisin sattuessa mahdollisuus hajottaa eduskunta. Vanhan hallitusmuodon aikana presidentti käytti oikeutta seitsemän kertaa, vuoden 1975 jälkeen ei kertaakaan.

Vuonna 1991 hajotusoikeutta rajattiin niin, että sen tulee perustua pääministerin aloitteeseen sekä puhemiehen ja eduskuntaryhmien kuulemiseen, mikä tekee oikeuden käyttämisestä vieläkin epätodennäköisempää. Välikysymykseen hallitus on kaatunut itsenäisen Suomen historiassa neljä kertaa, viimeksi vuonna 1958.
Poliittinen tilivelvollisuus vain kerran neljässä vuodessa

- Kun koko vaalikauden istuvista hallituksista on tullut normi, toimii poliittinen tilivelvollisuus meillä todellisuudessa vain kerran neljässä vuodessa. Politiikan sisältö ja tulevaisuus on aidosti auki vain sen muutaman viikon tai kuukauden ajan, mikä kuluu vaalikampanjoiden aloituksesta hallitusohjelman laatimiseen.

Tämän jälkeen juna on peruuttamattomasti mennyt ja sen suuntaan pääsee vaikuttamaan seuraavan kerran vasta neljän vuoden päästä. Näillä näkymin huhtikuun 2011 eduskuntavaalit ovat historiallinen tilaisuus palauttaa konkreettista sisältöä poliittisen vastuun käsitteelle.

Tämä nelivuotisrytmi on nostanut vaalikampanjavaiheen panokset huippuunsa ja korostanut vaalirahoituksen tärkeyttä. Valtiollinen puoluetuki kuluu perusrakenteiden ja poliittisen "kauhun tasapainon" ylläpitämiseen, vaalikampanjoissa yliote on hankittava muin keinoin. Tämä kysyy kekseliäisyyttä kuten nyt olemme todella nähneet. Tilanne laskee myös kynnystä likaisten temppujen käyttöön. Vuoden 2003 Irak-gatessa kilpailuetua haettiin salaisella tiedolla, vuoden 2007 Nova-gatessa salaisella rahalla.

Kapitalismin rakennuspuita derkkulasta

Alla tämän päivän nostalgiakolumini Turun Sanomista.

Ihmisten voitto

Kaksikymmentä vuotta sitten maailmaa yli neljän vuosikymmenen ajan kuristusotteessaan pitänyt Kylmä sota päättyi, kun reaalisosialismi saavutti taloudellisen, poliittisen ja sosiaalisen kestokykynsä rajat. Kommunismin ja kapitalismin kaksinkamppailua oli opittu pitämään pysyvänä olotilana, ja kun Moskovan valta-asema romahti kuin korttitalo, tuli se lähes kaikille yllätyksenä.

Murrosvaiheessa 1989–1991 maailmanhistorialliset tapahtumat seurasivat toinen toistaan valtavalla nopeudella. Kommunistihallinnot Puolassa, Unkarissa, Itä-Saksassa, Tshekkoslovakiassa, Bulgariassa ja Romaniassa kaatuivat kuin dominopalikat, Baltian maat itsenäistyivät ja Saksat yhdistyivät. Hitaimmatkin ymmärsivät muutoksen syvyyden viimeistään joulukuussa 1991, kun itse Neuvostoliitto lakkasi olemasta.

Mikä sai aikaan tämän demokratian hyökyaallon ja Kylmän sodan päättymisen? Amerikkalaiset korostavat mielellään presidentti Ronald Reaganin ja Yhdysvaltain päättäväisyyden merkitystä. Heidän mukaansa Neuvostoliitto varusteli itsensä hengiltä yrittäessään vastata Reaganin ”tähtien sotana” tunnettuun ohjuspuolustushankkeeseen.

Toiset korostavat Neuvostoliiton viimeisen johtajan Mihail Gorbatshovin ansioita. Taloutta uudistaneen perestroikan ja poliittisia vapauksia lisänneen glasnostin lisäksi ”Gorba” lanseerasi myös ulkopoliittisen Sinatra-doktriinin, jonka mukaan itäblokin valtiot saivat rauhassa kulkea omia teitään. Puna-armeija ei enää murskaisi uudistusliikkeitä niin kuin se oli tehnyt vuonna 1953 Itä-Saksassa, 1956 Unkarissa ja 1968 Tshekkoslovakiassa.

Tärkein kumousvoima tuli kuitenkin alhaalta, tavallisten ihmisten toiminnasta. Vielä 1960-luvulla monet itäblokissa uskoivat ohjelmapuheissa maalaillun tasa-arvoisen, hyvinvoivan ja onnellisen kommunistisen yhteiskunnan olevan saavutettavissa uhrausten kautta. Ajan mittaan karu todellisuus sammutti idealismin. Jonot tyhjyyttään kumisevien kauppojen edessä, huonolaatuiset elintarvikkeet ja vaatteet, rumat ja kylmät asunnot, energiapula ja elämän yleinen ankeus puhuivat aivan toista kieltä kuin kommunistinen propaganda.

Kommunismi oli pakkoon, pelkoon ja vapauksien riistämiseen nojannut totalitaarinen järjestelmä, jota pyöritti kansan ahdingosta piittaamaton puolue-eliitti. Komentotalous ja kulutustavaratuotannon kustannuksella toteutettu massiivinen teollistaminen johtivat yritteliäisyyden kuoleentumiseen, negatiiviseen talouskasvuun, resurssien hukkaamiseen ja ympäristötuhoihin.

Kommunistihallinnot valvoivat kansalaisiaan ja polkivat perusvapauksia. Neuvostoliiton KGB:n, Itä-Saksan Stasin ja Romanian Securitaten kaltaiset massiiviset salaisen poliisin organisaatiot vakoilivat omia kansalaisiaan ja ilmiantajiksi pakotetut tavalliset ihmiset kyttäsivät toisiaan vainoharhaisessa ilmapiirissä.

Berliinin Museosaarella, entisessä Itä-Berliinissä, kohoaa massiivinen tuomiokirkko, joka on seissyt paikallaan yli sata vuotta poliittisia tuulia ja niiden muutoksia uhmaten. Se on nähnyt kaksi hävittyä maailmansotaa ja todistanut, kuinka Saksan keisarillinen, kansallissosialistinen ja kommunistinen versio ovat kukin vuorollaan sukeltaneet historian roskatynnyriin.

Kirkkoa vastapäätä sijainneesta Palast der Republikista, DDR:n puolue-eliitin ylpeydenaiheesta, ei sen sijaan ole jäljellä mitään. Purkutyöt saatiin päätökseen joulukuussa 2008, ja nyt paikalla on nurmikko, jolla berliiniläiset voivat viettää vapaahetkiään ja rentoutua. Se on mitä sopivin muistomerkki vuoden 1989 tapahtumille, sortoon kyllästyneiden tavallisten ihmisten vallankumoukselle.

35 tonnia terästä puretusta palatsista laivattiin Arabiemiirikuntiin käytettäväksi valmistumassa olevan maailman korkeimman rakennuksen, 818-metrisen Burj Dubain, todellisen kapitalismin majakan, rakentamiseen. Toivottavasti Erich Honecker ja kumppanit näkevät tämän sieltä, missä ikinä tällä hetkellä ovatkaan.