Elokuvissa näkee usein loppukohtauksena "tapahtui tämän jälkeen" -tiivistelmän, jossa tärkeimpien roolihenkilöiden myöhemmät vaiheet käydään lauseella parilla läpi. Vaikka vaalirahadraaman huipennus saattaa vielä olla edessäpäin, on mielenkiintoista katsoa, mitä nyt jo poliittisen historiamme legendaariseksi toimijaksi nousseen Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n tukemille vuoden 2007 eduskuntavaaliehdokkaille sittemmin on tapahtunut, ja ennen kaikkea, mitä kuuluu tällä hetkellä. Mennään leffojen tapaan tärkeysjärjestyksessä, eli saadun rahamäärän mukaan. Kirjoituksen ensimmäisessä osassa aloitetaan eniten rahaa saaneesta ykkösketjusta ja tullaan 5000 euron tasolle.
Marja Tiura, kokoomus, 20 000 euroa: Pirkanmaan äänikuningattarelle (17557) tuki on osoittautunut melkoiseksi kivireeksi. On ollut Novan piikkiin hankittua lentolippua, kalustetta, erikoisia pesukonevirityksiä Anna Tapion koululla ja julkista nokittelua Arto Merisalon kanssa. Tilasi itse sudet kimppuunsa tarinoillaan kelmi-Korhosen värväysyrityksestä, joille ei todistajia löytynyt. Kiusalliseen välikäteen joutunut Tiuran mies toimittaja Olli Ainola erosi YLEn palveluksesta. On ehdolla Pirkanmaalla, mutta ilman kalkkiviivojen ihmettä äänimäärä romahtaa, varsinkin, kun päällä on lahjustutkinta. Veti 2007 mukanaan läpi Harri Jaskarin ja Heikki A. Ollilan, nykyisessä kilpailuasetelmassa saattaa tarvita vetoapua itse välttääkseen putoamisen. Samlle kohderyhmälle kokoomuksen listoilla tarjolla viisi vuotta nuorempi ylöjärveläinen Satu Telemäki, demareilla taas kunnallisvaaleissa 4402 ääntä Tampereelta kerännyt Hanna Tainio. Persujen kortit Pirkanmaalla eivät ole ihan huonoja nekään: Veltto-Pertti Virtanen, kunnallisvaaleissa 2191 Tampereelta saanut Leila Koskela, ex-kansanedustaja Lea Mäkipää ja rockabilly-piirien oma ehdokas Jussi Syren.
Jyrki Katainen, kokoomus, 15 000 euroa: valtiovarainministeri lähtee vaaleihin kilpailemaan pääministerin paikasta. On onnistunut pitämään puolueensa gallup-listojen kärjessä, vaikka negatiivista julkisuutta mm. toverien Tiura ja Kanerva ansiosta on ympärillä riittänyt. Puolueen sisäisten asetelmien kannalta mielenkiintoisessa tilanteessa siirryttyään Pohjois-Savon vaalipiiristä isojen tykkien Uudellemaalle, jossa vastaan todellisissa liekeissä oleva ja jo presidenttikisaankin ilmoittautunut Alexander Stubb.
Paula Lehtomäki, keskusta, 15 000 euroa: vielä pari vuotta sitten keskustan tulevaksi ykkösnimeksi sekä pääministeri- ja pressakandidaatiksi veikkaillun kuhmolaisen hohde on pahasti himmennyt jätevesiasetuksen ja Talvivaaran kaivososakekohun ansiosta. Nyt ehdolla Uudellamaalla kisaamassa mm. Stubbin, Kataisen, Timo Soinin sekä jätevesiasiassa kovasti irtopisteille pyrkineen puoluetoveri Paavo Väyrysen kanssa.
Eero Heinäluoma, SDP, 10 000 euroa: demarien likaisten temppujen osastoa eduskuntaryhmän johtajan paikalta pyörittävä don Eero ei ole suostunut ottamaan KMS-rahasta tahraa itseensä. Ehdolla Helsingissä puolueen todellisissa kohtalon vaaleissa. Jutta Urpilaisen voi jo nyt sanoa pitkälti epäonnistuneen oppositiojohtajana, ja Heinäluoman nimi mainitaan yhä useammin niin puoluejohtaja- kuin presidenttiehdokaspohdintojenkin yhteydessä.
Sauli Niinistö, kokoomus, 10 000 euroa: puolivallaton poikamies panttaa kantaansa presidenttiehdokkuuden suhteen, mutta eduskuntaan ei enää ole ehdolla. Uudellemaalle jää Niinistön jäljiltä 60 000 kodintonta ääntä, joita Sauli ei ole ainakaan ei-kaverilleen Kataiselle testamenttaamassa.
Matti Vanhanen, keskusta, 10 000 euroa: kaksi vuotta vaalirahakohun myrskynsilmässä lautakasoineen ja lasivaaseineen riitti Vanhaselle, joka kesällä 2010 siirtyi syrjään pääministeriydestä ja keskustan johdosta. Vaalirahoista ainakin toistaiseksi ehdottomasti kovimman poliittisen hinnan maksanut Vanhanen siirtyi Perheyritysten liiton johtoon, vaikka oli aiemmin jo ilmoittanut julkisuudessa tavoittelevansa vielä kolmatta kautta pääministerinä. Sai perustuslakivaliokunnalta nuhtelut Nuorisosäätiö-RAY -asiassa, mutta vältti syytteet.
Ilkka Kanerva, kokoomus, 10 000 euroa: tekstiviestitteli itsensä pois ulkoministerin paikalta ja tempautui uuden kohun syövereihin KMS-liikemiesten rahoittamien 60-vuotisjuhliensa takia. Syyttämiskynnys ylittyi ja epäillään törkeästä lahjuksen ottamisesta. Hädän suuruudesta kertoo se, että nyt Ike puolustautuu korruptiosyytteitä vastaan vetoamalla asiantuntemattomuutensa eli siihen, ettei hän juurikaan tunne kaavoitusasioita eivätkä ne häntä edes kiinnosta, vaikka hän on toiminut yli puolitoista vuosikymmentä maakuntakaavasta vastaavan Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtajana. Kanervalla lienee yksi vahvimpia ja uskollisimpia peruskannattajapohjia koko maassa, mutta näin tahriutuneella track recordilla ei Lokalahden neljännesmaileri ole vaaleihin kertaakaan aiemmin osallistunut.
Stefan Wallin, rkp, 10 000 euroa: hallituksen Pahkasika-asiantuntija on kerännyt kiitosta liikuntarahoituksen lisääjänä ja pyrkinyt julkisuudessa innokkaasti profiloitumaan valtakunnan johtavana antisovinistina. Puoluejohtajana vaaleissa kovan paikan edessä: alkaako rkp:n salkkuautomaatti yskiä, jos Säätytalon hallitusneuvotteluissa pitäisi istua samaan pöytään pakkoruotsin poistamisen puolueohjelmaansa kirjannaiden persujen kanssa?
Timo Kalli, keskusta, 10 000 euroa: mies, joka yllättällä avoimuudenpuuskallaan toukokuussa 2007 koko vaalirahatunkion räjäytti. Vaikka sotku epäilemättä ennemmin tai myöhemmin olisi kiehunut yli ilman euralaisen maanviljelijän herkkää hetkeäkin, on paikkansa Suomen poliittisessa historiassa ansainnut. Ainoastaan tunnetut nyrkkeilytaidot lienevät pelastaneet Kallin kollegojen löylytykseltä kohun laineiden lyödessä kiivaimmillaan, esimerkiksi Vanhanen ja kanki-Kaikkonen varmasti muistelevat lämmöllä. Vaikka samalla hallituspohjalla jatkettaisiin, hiukan tuntuu siltä, että ellei Satakunnassa ehdolla oleva Kalli kerää todella veretseisauttavaa henkilökohtaista äänipottia, häntä ei tälläkään kerta tulla salkkujenjaossa näkemään. Hänen kohdallaan onkin erityisen mielenkiintoista nähdä, mitä äänestäjät sanovat.
Kauko Juhantalo, keskusta, 10 000 euroa: rahakaan ei auttanut myöhempien aikojen poliittiselle rötösherruudelle kasvonsa antanutta kankaanpääläistä hevosmiestä kipuamaan Arkadianmäen portaita sisälle saakka. Kun tulos myös eurovaaleista 2009 oli yhtä laiha, heitti pyyhkeen kehään.
Jyri Häkämies, kokoomus, 10 000 euroa: tukilistoja yhdessä Merisalon kanssa laatinut kotkalainen on toiminut sekä Vanhasen että Kiviniemen puolustusministerinä, ja on kykypuolueen ehdotonta ykkösketjua myös jatkossa. Mikäli Nato-kysymys nousee Afganistanin tapahtumien vuoksi vaalien isoksi kysymykseksi, Häkämiehellä on potentiaalisesti suuri rooli niin hyvässä kuin pahassakin.
Anu Vehviläinen, keskusta, 10 000 euroa: liikenneministeri Vehviläisen julkinen kinastelu VR:n kanssa haiskahtaa pahasti vaalityöltä, kun aikaa ongelmien korjaamiseen on ollut kaksi kovaa talvea ja pian neljä vuotta ministerinä. Väen väheneminen pudotti Pohjois-Karjalan vaalipiirin edustajamäärän seitsemästä kuuteen, eikä Vehviläisen valintapuskuri ollut maaliskuussa 2007 kuin parituhatta ääntä. Jos perussuomalaisille ennustettu lähes 15 prosentin kannatus toteutuu, demarien, kokoomuksen ja keskustan jaettavaksi jää vain viisi paikkaa. Vaalipiirin asetelmien avoimuutta lisää se, että jaettavana ovat myös kalapuikkoviiksijournalismiin kyllästyneen ääniharava Esa Lahtelan lähes 11 000 ääntä.
Pekka Ravi, kokoomus, 10 000 euroa: kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana Ravi on saanut kantaa kortensa kekoon vaaliraha-asioiden ja ryhmätoveriensa kompastelujen selittelijänä, vaikka ei ihan kallimaisiin sfääreihin sentään olekaan yltänyt. Puolueensa ehdoton ykköskortti Pohjois-Karjalassa.
Petri Salo, kokoomus, 10 000 euroa: ollut julkisuudessa lähinnä ehdotettuaan ylinopeussakkoa (138 km/h kahdeksankympin alueella) kirjoittaneille poliiseille neuvottelua asiasta kahvikupposten ääressä. Kunnallisvaaleissa 2008 hävisi kokoomuksen kärkipaikan Pekka Keltolle. Salolle persujen nousu saattaa muodostua kovaksi haasteeksi, sillä näillä on heittää peliin Raimo Vistbackan luoma vahva peruskannatuspohja, Soinin oikea käsi Vesa-Matti Saarakkala sekä kunnallisvaaleissa Vimpelissä jyrännyt vanhempi konstaapeli Reijo Hongisto.
Mika Lintilä, keskusta, 10 000 euroa: Neljännelle kaudelleen pyrkivä keskustan Keski-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja kuuluu eduskuntaryhmän kovaan ytimeen ja on saamastaan KMS-tuesta huolimatta onnistunut pysyttelemään melko etäällä kohun roiskeista. Mikäli keskusta jatkaa hallituksessa, Lintilää tuskin salkkujaossa ohitetaan. Oli ensimmäisenä ruttaamassa Urpilaisen eiliset talouspuheet, josta voi päätellä puolueen kaavailevan hänelle kampanjassa näkyvää roolia.
Lasse Hautala, keskusta, 10 000 euroa: Isosta panostuksesta huolimatta putosi varasijalle keväällä 2007, mutta Susanna Haapojan kuoltua nousi takaisin eduskuntaan kesällä 2009. Yritti myös europarlamenttiin peräti 177 000 euron kampanjalla, mutta jäi varasijalle sielläkin. Kiisti saaneensa tukea kunnes oli pakko myöntää. Toisin kuin monella muulla keskustalaisella, Hautalalla ei vaikuta olevan takanaan mitenkään jakamatonta tukea kotiseudullaan.
Mauri Pekkarinen, keskusta, 10 000 euroa: Elinkeinoministeri kiiruhti korjailemaan vaalirahoitusilmoitustaan ja selvittelemään mahdollisia jääviyksiä nyttemmin yrityssaneeraukseen ajautuneelle Suomi-Soffalle vuonna 2006 annetun 840 000 euron investointituen suhteen. On paheksunut toistuvasti mediaa sinänsä sallitun vaalituen antamisen leimaamisesta lähes rikolliseksi puuhaksi. Yksi Suomen poliittisesti vaikutusvaltaisimpia henkilöitä, uusii huhtikuussa paikkansa Keski-Suomen äänikuninkaana.
Matti Ahde, SDP, 10 000 euroa: Tapani Yli-Saunamäen ystävä oli yksi harvoja KMS-rahaa saaneita demareita. Eläkeikäinen (s. 1945) moninkertainen ministeri on vetänyt viimeisen vaalikautensa matalalla profiililla eikä asetu enää ehdolle.
Hannes Manninen, keskusta, 10 000 euroa: Tornion kaupunginjohtajan paikalta 15 vuotta virkavapaalla ollut Manninen totesi, ettei aio enää asettua ehdolle, koska meneillään on poliitikkoihin kohdistuva julkinen ajojahti ja vasikkoja on kaikkialla: "41 vuotta julkisena kusitolppana riittää".
Paavo Väyrynen, keskusta, 10 000 euroa: Paavo ei anna periksi. Vetää keskustan sisällä omaa puoluejohtoa kritisoivaa linjaansa, vaikka ministerinä istuukin. Ehdolla Uudellamaalla, mikä selittänee meneillään olevan julkisen nokittelun samalla kaukalolla tungeksivan Stubbin suuntaan.
Martti Huhtamäki, 7 000 euroa, keskusta: Novan oman miehen äänille tuli hintaa, sillä mittavasta panostuksesta huolimatta jäi 543 ääneen, jolla keskustan listallakin oli jääminen vaalipiirin kahdeksannelle sijalle.
Jari Isometsä, keskusta, 6 600 euroa: Ilmeisesti Yli-Saunamäen hiihtotaustan ansiosta tukilistoille päätynyt karpaasi hyytyi 943 ääneen eikä eduskuntaan vielä saatu ensimmäistä dopingista käytöstä kiinni jäänyttä. Käyttäneitä saattaa ollakin, joskaan varmaa tietoa ei ole. Jari ei enää yritä sen paremmin hiihtomaajoukkueeseen kuin eduskuntaankaan.
Päivi Lipponen, SDP, 5 000 euroa: KMS-miehet lienevät rahoittaneet Päiviä, koska Paavoa eivät enää voineet. 4202 ääntä neljä vuotta sitten, nyt kovassa kilpailutilanteessa Helsingissä, kun samaiselle älykkö-akateemis-feministiselle kohderyhmälle ovat tarjolla jo SDP:stä myös tohtorit Pilvi Torsti ja Thomas Wallgren sekä vuoden 2010 pakolaisnainen Nasima Razmyar. Wikileaks-paljastukset Paavo-Mooses "So what" Lipposen taannoisista juoruiluista sekä niitä seuraavat aviomiehen äkkiväärät julkiset ulostulot tuskin ainakaan helpottavat urakkaa.
Juha Hakola, kokoomus, 5 000 euroa: Mahtipotin Helsingistä keränneen Ben Zyskowiczin komeaksi paisuttamalla vertailuluvulla läpi mennyt Hakola on matalan profiilin ensimmäisen kauden kansanedustaja, joka Google-rankkauksessa häviää samannimiselle jalkapalloilijalle. Eduskunnan poliisiosastoa.
Merja Vanhanen, keskusta, 5 000 euroa: Pääministerin ex-vaimo jäi valitsematta, vaikka komean 3274:n äänen potin keräsikin. Erosta huolimatta tie Mäntyniemeen tai oikeammin Mäntyniemeksi (nykyinen sukunimi mentyään uusin naimisiin) löytyi. Ei enää ehdolla.
Riina Nevamäki, keskusta, 3 000 euroa: kolmekymppinen valtiotieteiden maisteri on jo politiikan kulissien veteraani toimittuaan mm. viiteen otteeseen ministeriavustajana. 1100 ääntä tuottaneiden vaalien jälkeen Vanhasen EU-avustajan paikalta ensin Veikkauksen yhteysjohtajaksi vuoden 2009 alussa ja sieltä saman vuoden elokuussa Pekkarisen valtiosihteeriksi työ- ja elinkeinoministeriöön. Amerikassa tätä kutsuttaisiin termillä "grooming".
Markku Uusipaavalniemi, keskusta, 5 000 euroa: meni 2007 läpi "Uudenmaan erikoisella" eli lähinnä Vanhasen suuren äänisaaliin ansiosta (omia ääniä 2817), loikkasi persuihin ja on ollut julkisuudessa curling-hallinsa rahoitus- ja kirjanpitoepäselvyyksien vuoksi. Persujen noususta huolimatta jatkokautta ei kannata kirkossa eikä curling-hallissakaan kuuluttaa.
Merikukka Forsius, vihreät: läpi rimaa hipoen Heidi Hautalan imussa, puolusti Vanhasta Vihdin terveyskeskuksessa aseenaan vessapaperirulla, vaikka ei edes seurustellut tämän kanssa, loikkaus kokoomukseen. Kilpailee nyt äänistä mm. toisen Hjalliksen ex-vaimon Leena Harkimon kanssa, eikä lukeudu ennakkosuosikkeihin.
Kirjoituksen jälkimmäisessä osassa mm. Sampsa Kataja, Paula Sihto, Juha Mieto, Seppo Kääriäinen, Henna Virkkunen ja Suvi Lindén.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaalirahoitus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaalirahoitus. Näytä kaikki tekstit
lauantaina, helmikuuta 19, 2011
torstaina, helmikuuta 17, 2011
Politiikan arkipäivää?
Tein aamulla puhelimitse YLEn Ykkösaamuun muutaman minuutin visiitin kommentoimassa vaalirahakeskustelun ajankohtaista tilannetta. Koska tuossa ajassa ei kovin syvällisiä pohdita, jatkan aiheesta tässä.
Perustuslakivaliokunta ilmoitti eilen yksimielisenä kantanaan, että ex-pääministeri Matti Vanhanen oli jäävi käsittelemään RAY:n avustuksia Nuorisosäätiölle, mutta syytekynnys asiassa ei ylity. Vanhanen rikkoi valiokunnan mukaan tuottamuksellisesti virkavelvollisuuttaan, mutta hänen menettelynsä ei ollut törkeän huolimatonta eikä perustuslain syyksiluettavuusvaatimus sen vuoksi täyty.
Perustuslain 116 § toteaa ministerisyytteen nostamisen edellytyksistä seuraavaa:
”Syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.”
Kohdassa on monia sellaisia tarkentavia ja rajaavia määreitä, jotka puoltavat syytteen nostamatta jättämistä. Teon on oltava tahallinen tai törkeästä huolimattomuudesta johtuva. Vaikka Vanhanen Nuorisosäätiön palveluksessa itse olikin, olisi maalaisjärkisesti kohtuutonta edellyttää, että pääministerin työtaakalla varustettu henkilö olisi tarkoin selvillä kaikista RAY:n avustuskohteista ja niiden kytköksistä poliittiseen rahoitustoimintaan.
Vaikka Vanhanen oli itse toiminut pitkään säätiön luottamustoimissa, ”tahallisuuden” tai ”törkeän huolimattomuuden” toteen näyttäminen rutiininomaisessa päätöksessä on vaikeaa. Pääministerin valtavassa työtaakassa RAY:kin on pienehkö asia, sen avustamista järjestöistä puhumattakaan. Kun Vanhanen pääministerinä RAY:n avustukset hyväksyi, hän oli ollut jo vuosikausia poissa säätiöstä, joskaan tätä ei ollut huomattu jostain syystää päivittää patentti- ja rekisterihallituksen tietokantoihin.
Perustuslakivaliokunta lähti uudessa vaalirahoituslaissakin peräänkuulutetun avoimuuden tielle julkistamalla Vanhasen tapauksen käsittelyn materiaalit esitutkinta-aineistoineen kaikkineen. Kun lukee Vanhasen kuulustelupöytäkirjoja, huomaa, että viranomaiset ovat kyllä ottaneet tehtävänsä tosissaan. Materiaalista käy ilmi, että Nuorisosäätiöstä epäillään vuosina 1998-2009 maksetun 148000 euroa erilaisille Keskustapuoluetta lähellä oleville tahoille. Samaan aikaan RAY on tukenut säätiötä yhteensä 23 miljoonalla eurolla. Vanhanen toimi Nuorisosäätiössä 1980-luvun alusta alkaen, eroten säätiön hallituksen johtajan paikalta tultuaan pääministeriksi. Keskustan puheenjohtajana 13.10.2003-13.6.2010. Nämä asiat huomioiden Vanhanen on kuulusteluissa varsin tietämätön Nuorisosäätiön poliittisista aktiviteeteista ja sen merkittävästä roolista keskustan tukijana.
Se on käynyt selväksi, että ns. maan tapa eli vuosikymmenten saatossa muodostuneet käytännöt eivät enää ole politiikkaa seuraavan yleisön mielestä hyväksyttäviä. Asiaan liittyy myös se, että politiikan julkisuuden muututtua näistä toimintatavoista on tullut tietoa yhä enemmän ja niitä seurataan tarkemmin, osin tietyllä saalistusmielelläkin. Valta säätää kaikkia kansalaisia koskevia lakeja on kuitenkin sellainen juttu, että tilivelvollisuuden on syytä toimia, vaikka sitten ylilyöntien uhallakin.
"Poliittisten ajojahtien" ja "ajokoirajournalismin" valittajat voisivat tehdä vaikkapa kansainvälistä vertailua siitä, kuinka kovaa meikäläinen poliittinen julkisuus lopulta on. Monet vaaliraha-asian yhteydessä ilmi tulleet seikat ovat sellaisia, että ne ovat omiaan murentamaan edustuksellisen demokratian kivijalan muodostamaa luottamusta sekä sotivat monien suomalaisten oikeudentajua ja avoimuuskäsityksiä vastaan.
On alettu epäillä yhä laajemmin sitä, että edelleen julkiseen päätöksentekoon kaikista juhlapuheista huolimatta pääsee vaikuttamaan salaisia sivureittejä pitkin, kabineteissa, saunan lauteilla ja kelohonkamökeissä. Samaan aikaan, kun tavalliset ihmiset törmäävät erityisesti työelämässä kilpailukykyideologian voimistumiseen, kasvaviin vaatimuksiin ja alati kovenevaan taisteluun elintilasta, politiikan kultapossukerhomeiningille ja poliittisten läänitysten kautta saavutetuille eduille ei enää löydy ymmärtämystä.
Yhä useammat näkevät politiikan pyyteettömän yhteisten asioiden hoidon sijaan kapeiden ryhmäetujen, pahimmassa tapauksessa poliitikon omien henkilökohtaisten etujen, ahneena ja periaatteettomana ajamisena. Ajojahtipuheiden sijaan poliitikot voisivat miettiä sitä, mitä seurauksia tällaisella muutoksella on demokratian toimivuuden ja legitimiteetin kannalta.
Vanhasen tapaus on korkeimman profiilin osa toukokuusta 2008 saakka vaihtelevin voimakkuuksin vellonutta vaalirahakohua. Vaikka syytettä ei tulekaan, on jo se, että entisen pääministerin kampanjarahoituskuvioita ja jääviyksiä pohtivat niin oikeuskansleri, valtakunnansyyttäjä, oikeusoppineet kuin perustuslakivaliokuntakin, melko lailla ainutlaatuista. Asian perinpohjainen selvittäminen on ollut koko poliittisen järjestelmän uskottavuuden kannalta tärkeää. Se, että valtakunnan entistä korkeinta poliittista toimijaa epäillään neljästä virkavelvollisuuden rikkomisesta, herättää monen mielessä ajatuksen siitä, että tässä on kyseessä niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin vain jäävuoren huippu.
Tilanne, jossa erilaisten tutkintojen, selvitysten ja syyteharkintojen piirissä on tällainen määrä valtakunnan tason poliitikkoja, on tietysti historiallisesti ennen kokematon, sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä tietysti lukuun ottamatta. Yhä selvemmältä näyttää se, että pyörityksellä tulee olemaan myös dramaattisia konkreettisia seurauksia huhtikuussa 2011. Vaikka vaaliraha-asiassa ei jaettaisi yhtäkään langettavaa oikeustuomiota, luottamus poliitikkoihin on kärsinyt matkan varrella sellaisia kolhuja, että sen palauttaminen vaatii radikaaleja muutoksia. Osa äänestäjistä vaikuttaa menettäneen uskonsa siihen, että nykyiset valtapuolueet tai niitä edustavat poliitikot olisivat tällaiseen muutokseen kykeneviä.
Vaalirahakohu näyttää sytyttäneen aiemmin suurimmaksi osaksi pinnan alla kyteneen tyytymättömyyden liekkiin. Pohdittaessa syitä perussuomalaisten kannatuksen nousuun on yhtenä tärkeimmistä noussut esiin juuri yleinen tyytymättömyys ja pettymys siihen tapaan, miten vallan kahvassa pitkään olleet ns. vanhat puolueet ovat asioita hoitaneet. Osaksi tässä on kysymys tietysti politiikan sisällöistä, mutta hyvin suurta roolia vaikuttaisi näyttelevän yleisempi puoluejärjestelmän legitimiteettikriisi. Viimeisimmät gallupit, joissa kaikkien kolmen suuren kannatus on pudonnut alle 20 prosentin, näyttäisivät viestittävän samaa. Tuntuu siltä, että ennennäkemättömän suuri joukko ihmisiä on radikaalilla tavalla uudelleen arvioimassa poliittista ajatteluaan ja etsimässä uutta kohdetta kannatukselleen.
Jo 2003 Toni Halme sai yli 16000 ääntä, mikä oli enemmän kuin vaalit voittaneen keskustan puheenjohtajan Anneli Jäätteenmäen äänisaalis. 2007 perussuomalaiset lähes kolminkertaisti äänimääränsä, ja nyt gallupit lupailevat kannatuslukemia, jotka osaksikin toteutuessaan merkitsisivät historiallista muutosta. Soinin johdolla yksi perussuomalaisten kestoteemoista on ollut vanhojen puolueiden poliittisen elitismin ja kansasta vieraantumisen arvostelu. Merkille pantavaa on, ettei perussuomalaisilla ole edustusta perustuslakivaliokunnassa.
Media on omalla aktiivisella toiminnallaan voimistanut tätä reaktiota, eikä ylilyönneiltäkään ole vältytty. Timo Kalli käynnisti avoimuudenpuuskallaan eräänlaisen suomalaisen poliittisen kulttuurin Wikileaks-ilmiön, jossa päivänvaloon on tullut paljon raadollista ja äänestäjäkunnan moraalikäsityksiä vastaan sotivaa tietoa siitä, miten Suomessa julkinen päätöksenteko toimii.
Kyse ei ole enää Vanhasesta, vaalirahasta tai Timo Soinista, vaan jostain suuremmasta. Vaalirahapaljastukset näyttävät olleen monelle jonkinlainen viimeinen naula arkkuun ja vahvistus sille, että poliittinen eliitti on vieraantunut todellisuudesta ja toimii aivan omien, huomattavan löysien sääntöjensä mukaan. On herätty kysymään esimerkiksi poliittisten läänitysten ja virkanimitysten ajanmukaisuutta tilanteessa, jossa vain kuudella prosentilla suomalaisia on puoluejäsenkirja. Samaan yhtälöön kuuluvat myös poliittista tukea jakavat yleishyödylliset säätiöt ja verovapaita jäsenmaksuja nauttivien ammattiliittojen kytkökset vasemmistopuolueisiin, sekä epäilyt kuntatason päätöksenteon ei-hyväksyttävistä kytköksistä.
Kun vaalirahakohu alkoi, toivoivat media, politiikan tutkijat ja huomattava osa poliitikoistakin sen tuovan mukanaan poliittisen kulttuurin muutoksen. Osin hyvinkin armottomaksi muuttuneessa politiikan julkisuudessa näin voi sanoa jo tapahtuneen, ja nyt näyttää siltä, että myös poliittinen kannatus on saapunut vedenjakajalle.
Perustuslakivaliokunta ilmoitti eilen yksimielisenä kantanaan, että ex-pääministeri Matti Vanhanen oli jäävi käsittelemään RAY:n avustuksia Nuorisosäätiölle, mutta syytekynnys asiassa ei ylity. Vanhanen rikkoi valiokunnan mukaan tuottamuksellisesti virkavelvollisuuttaan, mutta hänen menettelynsä ei ollut törkeän huolimatonta eikä perustuslain syyksiluettavuusvaatimus sen vuoksi täyty.
Perustuslain 116 § toteaa ministerisyytteen nostamisen edellytyksistä seuraavaa:
”Syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.”
Kohdassa on monia sellaisia tarkentavia ja rajaavia määreitä, jotka puoltavat syytteen nostamatta jättämistä. Teon on oltava tahallinen tai törkeästä huolimattomuudesta johtuva. Vaikka Vanhanen Nuorisosäätiön palveluksessa itse olikin, olisi maalaisjärkisesti kohtuutonta edellyttää, että pääministerin työtaakalla varustettu henkilö olisi tarkoin selvillä kaikista RAY:n avustuskohteista ja niiden kytköksistä poliittiseen rahoitustoimintaan.
Vaikka Vanhanen oli itse toiminut pitkään säätiön luottamustoimissa, ”tahallisuuden” tai ”törkeän huolimattomuuden” toteen näyttäminen rutiininomaisessa päätöksessä on vaikeaa. Pääministerin valtavassa työtaakassa RAY:kin on pienehkö asia, sen avustamista järjestöistä puhumattakaan. Kun Vanhanen pääministerinä RAY:n avustukset hyväksyi, hän oli ollut jo vuosikausia poissa säätiöstä, joskaan tätä ei ollut huomattu jostain syystää päivittää patentti- ja rekisterihallituksen tietokantoihin.
Perustuslakivaliokunta lähti uudessa vaalirahoituslaissakin peräänkuulutetun avoimuuden tielle julkistamalla Vanhasen tapauksen käsittelyn materiaalit esitutkinta-aineistoineen kaikkineen. Kun lukee Vanhasen kuulustelupöytäkirjoja, huomaa, että viranomaiset ovat kyllä ottaneet tehtävänsä tosissaan. Materiaalista käy ilmi, että Nuorisosäätiöstä epäillään vuosina 1998-2009 maksetun 148000 euroa erilaisille Keskustapuoluetta lähellä oleville tahoille. Samaan aikaan RAY on tukenut säätiötä yhteensä 23 miljoonalla eurolla. Vanhanen toimi Nuorisosäätiössä 1980-luvun alusta alkaen, eroten säätiön hallituksen johtajan paikalta tultuaan pääministeriksi. Keskustan puheenjohtajana 13.10.2003-13.6.2010. Nämä asiat huomioiden Vanhanen on kuulusteluissa varsin tietämätön Nuorisosäätiön poliittisista aktiviteeteista ja sen merkittävästä roolista keskustan tukijana.
Se on käynyt selväksi, että ns. maan tapa eli vuosikymmenten saatossa muodostuneet käytännöt eivät enää ole politiikkaa seuraavan yleisön mielestä hyväksyttäviä. Asiaan liittyy myös se, että politiikan julkisuuden muututtua näistä toimintatavoista on tullut tietoa yhä enemmän ja niitä seurataan tarkemmin, osin tietyllä saalistusmielelläkin. Valta säätää kaikkia kansalaisia koskevia lakeja on kuitenkin sellainen juttu, että tilivelvollisuuden on syytä toimia, vaikka sitten ylilyöntien uhallakin.
"Poliittisten ajojahtien" ja "ajokoirajournalismin" valittajat voisivat tehdä vaikkapa kansainvälistä vertailua siitä, kuinka kovaa meikäläinen poliittinen julkisuus lopulta on. Monet vaaliraha-asian yhteydessä ilmi tulleet seikat ovat sellaisia, että ne ovat omiaan murentamaan edustuksellisen demokratian kivijalan muodostamaa luottamusta sekä sotivat monien suomalaisten oikeudentajua ja avoimuuskäsityksiä vastaan.
On alettu epäillä yhä laajemmin sitä, että edelleen julkiseen päätöksentekoon kaikista juhlapuheista huolimatta pääsee vaikuttamaan salaisia sivureittejä pitkin, kabineteissa, saunan lauteilla ja kelohonkamökeissä. Samaan aikaan, kun tavalliset ihmiset törmäävät erityisesti työelämässä kilpailukykyideologian voimistumiseen, kasvaviin vaatimuksiin ja alati kovenevaan taisteluun elintilasta, politiikan kultapossukerhomeiningille ja poliittisten läänitysten kautta saavutetuille eduille ei enää löydy ymmärtämystä.
Yhä useammat näkevät politiikan pyyteettömän yhteisten asioiden hoidon sijaan kapeiden ryhmäetujen, pahimmassa tapauksessa poliitikon omien henkilökohtaisten etujen, ahneena ja periaatteettomana ajamisena. Ajojahtipuheiden sijaan poliitikot voisivat miettiä sitä, mitä seurauksia tällaisella muutoksella on demokratian toimivuuden ja legitimiteetin kannalta.
Vanhasen tapaus on korkeimman profiilin osa toukokuusta 2008 saakka vaihtelevin voimakkuuksin vellonutta vaalirahakohua. Vaikka syytettä ei tulekaan, on jo se, että entisen pääministerin kampanjarahoituskuvioita ja jääviyksiä pohtivat niin oikeuskansleri, valtakunnansyyttäjä, oikeusoppineet kuin perustuslakivaliokuntakin, melko lailla ainutlaatuista. Asian perinpohjainen selvittäminen on ollut koko poliittisen järjestelmän uskottavuuden kannalta tärkeää. Se, että valtakunnan entistä korkeinta poliittista toimijaa epäillään neljästä virkavelvollisuuden rikkomisesta, herättää monen mielessä ajatuksen siitä, että tässä on kyseessä niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin vain jäävuoren huippu.
Tilanne, jossa erilaisten tutkintojen, selvitysten ja syyteharkintojen piirissä on tällainen määrä valtakunnan tason poliitikkoja, on tietysti historiallisesti ennen kokematon, sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä tietysti lukuun ottamatta. Yhä selvemmältä näyttää se, että pyörityksellä tulee olemaan myös dramaattisia konkreettisia seurauksia huhtikuussa 2011. Vaikka vaaliraha-asiassa ei jaettaisi yhtäkään langettavaa oikeustuomiota, luottamus poliitikkoihin on kärsinyt matkan varrella sellaisia kolhuja, että sen palauttaminen vaatii radikaaleja muutoksia. Osa äänestäjistä vaikuttaa menettäneen uskonsa siihen, että nykyiset valtapuolueet tai niitä edustavat poliitikot olisivat tällaiseen muutokseen kykeneviä.
Vaalirahakohu näyttää sytyttäneen aiemmin suurimmaksi osaksi pinnan alla kyteneen tyytymättömyyden liekkiin. Pohdittaessa syitä perussuomalaisten kannatuksen nousuun on yhtenä tärkeimmistä noussut esiin juuri yleinen tyytymättömyys ja pettymys siihen tapaan, miten vallan kahvassa pitkään olleet ns. vanhat puolueet ovat asioita hoitaneet. Osaksi tässä on kysymys tietysti politiikan sisällöistä, mutta hyvin suurta roolia vaikuttaisi näyttelevän yleisempi puoluejärjestelmän legitimiteettikriisi. Viimeisimmät gallupit, joissa kaikkien kolmen suuren kannatus on pudonnut alle 20 prosentin, näyttäisivät viestittävän samaa. Tuntuu siltä, että ennennäkemättömän suuri joukko ihmisiä on radikaalilla tavalla uudelleen arvioimassa poliittista ajatteluaan ja etsimässä uutta kohdetta kannatukselleen.
Jo 2003 Toni Halme sai yli 16000 ääntä, mikä oli enemmän kuin vaalit voittaneen keskustan puheenjohtajan Anneli Jäätteenmäen äänisaalis. 2007 perussuomalaiset lähes kolminkertaisti äänimääränsä, ja nyt gallupit lupailevat kannatuslukemia, jotka osaksikin toteutuessaan merkitsisivät historiallista muutosta. Soinin johdolla yksi perussuomalaisten kestoteemoista on ollut vanhojen puolueiden poliittisen elitismin ja kansasta vieraantumisen arvostelu. Merkille pantavaa on, ettei perussuomalaisilla ole edustusta perustuslakivaliokunnassa.
Media on omalla aktiivisella toiminnallaan voimistanut tätä reaktiota, eikä ylilyönneiltäkään ole vältytty. Timo Kalli käynnisti avoimuudenpuuskallaan eräänlaisen suomalaisen poliittisen kulttuurin Wikileaks-ilmiön, jossa päivänvaloon on tullut paljon raadollista ja äänestäjäkunnan moraalikäsityksiä vastaan sotivaa tietoa siitä, miten Suomessa julkinen päätöksenteko toimii.
Kyse ei ole enää Vanhasesta, vaalirahasta tai Timo Soinista, vaan jostain suuremmasta. Vaalirahapaljastukset näyttävät olleen monelle jonkinlainen viimeinen naula arkkuun ja vahvistus sille, että poliittinen eliitti on vieraantunut todellisuudesta ja toimii aivan omien, huomattavan löysien sääntöjensä mukaan. On herätty kysymään esimerkiksi poliittisten läänitysten ja virkanimitysten ajanmukaisuutta tilanteessa, jossa vain kuudella prosentilla suomalaisia on puoluejäsenkirja. Samaan yhtälöön kuuluvat myös poliittista tukea jakavat yleishyödylliset säätiöt ja verovapaita jäsenmaksuja nauttivien ammattiliittojen kytkökset vasemmistopuolueisiin, sekä epäilyt kuntatason päätöksenteon ei-hyväksyttävistä kytköksistä.
Kun vaalirahakohu alkoi, toivoivat media, politiikan tutkijat ja huomattava osa poliitikoistakin sen tuovan mukanaan poliittisen kulttuurin muutoksen. Osin hyvinkin armottomaksi muuttuneessa politiikan julkisuudessa näin voi sanoa jo tapahtuneen, ja nyt näyttää siltä, että myös poliittinen kannatus on saapunut vedenjakajalle.
keskiviikkona, helmikuuta 02, 2011
Titaanien taisto
Alla vähän vaalimatematiikkaa tämän päivän (2.2.2011) kolumnistani Turun Sanomissa.
Raskaan sarjan titteli jaossa
Tulevissa eduskuntavaaleissa on kerrankin panosta. Kestääkö perussuomalaisten gallupnoste sulamatta äänestyskopin kuuman ahtauden? Onko kyse Timo Soinin ympärillä pyörivästä ohimenevästä ihastuksesta vai natiseeko kolmen suuren pyhä kolminaisuus todella liitoksissaan?
Kuinka käy vaalirahasotkussa ryvettyneiden puolueiden ja poliitikkojen? Ovatko Sdp:n mittarit niin pahasti punaisella, ettei puolue saa hyödynnetyksi edes oppositioaseman tuomaa myötätuulta? Kenelle neljännesmiljoona edellisten vaalien jälkeen äänestysikään tullutta suomalaista antaa äänensä?
Vaalipäivänä yksi ehdottomista mielenkiinnon polttopisteistä sijaitsee Uudellamaalla, jonne ollaan virittelemässä todellista poliittista Harmageddonin taistelua. Vastaavaa raskaan kaluston keskitystä on tuskin koskaan ennen nähty.
On vain vähän liioiteltua sanoa, että vuoden 2011 eduskuntavaalit ratkaistaan Uudellamaalla. 700 000 äänioikeutetun vaalipiiristä valitaan eniten edustajia eli 35, kun esimerkiksi Varsinais-Suomessa Arkadianmäen valtakirjoja on jaossa 17 ja Helsingissäkin vain 21.
Uudellamaalla D’Hondtin suhteellinen vaalitapa näyttää erikoisimmat puolensa. Ääniharavien mahtipotit tuovat pulskat vertailuluvut myös seuraaville saman listan ehdokkaille, vaikka omia ääniä ei liiaksi siunautuisikaan. Koko maan äänikuningattarien ja -kuninkaiden imussa valtaan pääsee todella laihojen mandaattien ehdokkaita.
Vuoden 2007 vaaleissa Sauli Niinistön ennätykselliset 60 563 ääntä auttoivat läpi kymmenen muuta kokoomuslaista, vaikka heistä peräti seitsemän sai vähemmän kannatusta kuin 4 765 äänellä varasijalle jäänyt Sdp:n Risto Kuisma .
Vastaava messiasimu toimi vielä selkeämmin perussuomalaisten kohdalla. Timo Soinin 19 859 ääntä teki kansanedustajan myös 1 058 äänen Pirkko Ruohonen-Lerneristä , ja kun maisterisjätkä suuntasi rakastamaansa europarlamenttiin, tilalle nousi 796 äänen Pietari Jääskeläinen .
Uudenmaan tärkeys näkyy turboahdetussa ehdokasasettelussa. Viiden ministerin ja kahden puoluejohtajan ohella listoilta löytyy muun muassa SAK:n ja YLE:n entistä ylipäällikköä sekä koko joukko korkean profiilin julkkisehdokkaita. Olympiavoittajia ja Hjallis Harkimon ex-vaimoja löytyy kaksin kappalein kumpiakin. Mukaan mahtuvat myös molemmat vaalikauden loikkarit.
Pois jäävien Niinistön, Matti Vanhasen , Antti Kalliomäen , Heidi Hautalan ja Claes Andersonin jäljiltä jaettavaksi jää pitkälti toistasataatuhatta ääntä. Tätä pottia tavoitellessaan puolueet pelaavat ässänsä juuri täällä: kokoomus Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin , keskusta Paula Lehtomäen ja Paavo Väyrysen , demarit Mikael Jungnerin ja Lauri Ihalaisen , vihreät Tuija Braxin ja persut Soinin.
Uusimaa on parin viime vuosikymmenen aikana heijastellut vahvasti myös puoluekannatuksen valtakunnallisia trendejä. Demarit ovat pudonneet vuoden 1995 yhdestätoista edustajasta seitsemään, kokoomus taas tehnyt täsmälleen päinvastaisen siirtymän.
Vihreät kasvoivat 1990-luvulla, mutta ovat nyt polkeneet kahdet vaalit paikoillaan. Jaakko Laakson jäädessä pois vasemmistoliitto on vaarassa pudota yhden edustajan varaan.
Soini tuplasi persujen paikkamäärän jo 2007, mutta nyt Mannerheimintien puoluetoimistossa odotellaan todellista jättipottia. Mikäli populistinen puhuri puhaltaa vähääkään ennustusten kaltaisesti, saavat hatuistaan ja salkuistaan pitää tiukasti kiinni muutkin kuin persujen arkkiviholliseksi ilmoittautuneiden vihreiden Brax.
Raskaan sarjan titteli jaossa
Tulevissa eduskuntavaaleissa on kerrankin panosta. Kestääkö perussuomalaisten gallupnoste sulamatta äänestyskopin kuuman ahtauden? Onko kyse Timo Soinin ympärillä pyörivästä ohimenevästä ihastuksesta vai natiseeko kolmen suuren pyhä kolminaisuus todella liitoksissaan?
Kuinka käy vaalirahasotkussa ryvettyneiden puolueiden ja poliitikkojen? Ovatko Sdp:n mittarit niin pahasti punaisella, ettei puolue saa hyödynnetyksi edes oppositioaseman tuomaa myötätuulta? Kenelle neljännesmiljoona edellisten vaalien jälkeen äänestysikään tullutta suomalaista antaa äänensä?
Vaalipäivänä yksi ehdottomista mielenkiinnon polttopisteistä sijaitsee Uudellamaalla, jonne ollaan virittelemässä todellista poliittista Harmageddonin taistelua. Vastaavaa raskaan kaluston keskitystä on tuskin koskaan ennen nähty.
On vain vähän liioiteltua sanoa, että vuoden 2011 eduskuntavaalit ratkaistaan Uudellamaalla. 700 000 äänioikeutetun vaalipiiristä valitaan eniten edustajia eli 35, kun esimerkiksi Varsinais-Suomessa Arkadianmäen valtakirjoja on jaossa 17 ja Helsingissäkin vain 21.
Uudellamaalla D’Hondtin suhteellinen vaalitapa näyttää erikoisimmat puolensa. Ääniharavien mahtipotit tuovat pulskat vertailuluvut myös seuraaville saman listan ehdokkaille, vaikka omia ääniä ei liiaksi siunautuisikaan. Koko maan äänikuningattarien ja -kuninkaiden imussa valtaan pääsee todella laihojen mandaattien ehdokkaita.
Vuoden 2007 vaaleissa Sauli Niinistön ennätykselliset 60 563 ääntä auttoivat läpi kymmenen muuta kokoomuslaista, vaikka heistä peräti seitsemän sai vähemmän kannatusta kuin 4 765 äänellä varasijalle jäänyt Sdp:n Risto Kuisma .
Vastaava messiasimu toimi vielä selkeämmin perussuomalaisten kohdalla. Timo Soinin 19 859 ääntä teki kansanedustajan myös 1 058 äänen Pirkko Ruohonen-Lerneristä , ja kun maisterisjätkä suuntasi rakastamaansa europarlamenttiin, tilalle nousi 796 äänen Pietari Jääskeläinen .
Uudenmaan tärkeys näkyy turboahdetussa ehdokasasettelussa. Viiden ministerin ja kahden puoluejohtajan ohella listoilta löytyy muun muassa SAK:n ja YLE:n entistä ylipäällikköä sekä koko joukko korkean profiilin julkkisehdokkaita. Olympiavoittajia ja Hjallis Harkimon ex-vaimoja löytyy kaksin kappalein kumpiakin. Mukaan mahtuvat myös molemmat vaalikauden loikkarit.
Pois jäävien Niinistön, Matti Vanhasen , Antti Kalliomäen , Heidi Hautalan ja Claes Andersonin jäljiltä jaettavaksi jää pitkälti toistasataatuhatta ääntä. Tätä pottia tavoitellessaan puolueet pelaavat ässänsä juuri täällä: kokoomus Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin , keskusta Paula Lehtomäen ja Paavo Väyrysen , demarit Mikael Jungnerin ja Lauri Ihalaisen , vihreät Tuija Braxin ja persut Soinin.
Uusimaa on parin viime vuosikymmenen aikana heijastellut vahvasti myös puoluekannatuksen valtakunnallisia trendejä. Demarit ovat pudonneet vuoden 1995 yhdestätoista edustajasta seitsemään, kokoomus taas tehnyt täsmälleen päinvastaisen siirtymän.
Vihreät kasvoivat 1990-luvulla, mutta ovat nyt polkeneet kahdet vaalit paikoillaan. Jaakko Laakson jäädessä pois vasemmistoliitto on vaarassa pudota yhden edustajan varaan.
Soini tuplasi persujen paikkamäärän jo 2007, mutta nyt Mannerheimintien puoluetoimistossa odotellaan todellista jättipottia. Mikäli populistinen puhuri puhaltaa vähääkään ennustusten kaltaisesti, saavat hatuistaan ja salkuistaan pitää tiukasti kiinni muutkin kuin persujen arkkiviholliseksi ilmoittautuneiden vihreiden Brax.
torstaina, lokakuuta 07, 2010
Suomalainen korruptio
Puhuin eilen alma materissa otsikolla "Suomalaisen yhteiskunnan rakenteellinen korruptio". Mahdollisten kommenttien irrottamiseksi laitan ranskalaiset viivani PowerPoint -slaideista tänne.
SUOMALAISEN YHTEISKUNNAN RAKENTEELLINEN KORRUPTIO
6.10.2010
Poliittinen historia
Markku Jokisipilä
KORRUPTIO?
* lat. corrumpere = turmelus, pahaan viettely
* aseman/toimivallan väärinkäyttöä oman edun tavoitteluun
* tyypillisimmin puhutaan poliitikoista, virkamiehistä ja yritysjohtajista
* vastuun antaneen tahon (äänestäjät, kansalaiset, yrityksen omistajat) luottamuksen pettämistä ja/tai näiden etujen vastaista toimintaa
* lahjoja pyrkii saamaan oman toiveensa läpi, lahjotulle kiihokkeena taloudellinen, materiaalinen, sosiaalinen tai muu etu
* suuri haarukka muodoissa ja laajuudessa
RAKENTEELLINEN KORRUPTIO?
* pysyvää systemaattista vinoutuneisuutta
* poliitikon/virkamiehen/yritysjohtajan näkemys, jonka mukaan hänen velvollisuutensa on asettua ristiriita- ja kilpailutilanteissa ennalta määrätylle kannalle, laeista, mandaatista ja/tai omistajien edusta riippumatta
* usein näkymätöntä, tottumuksen ja tradition vuoksi itsestään selvänä ja ongelmattomana pidettyä (ns. maan tapa)
* erityisesti politiikassa rajanveto oikeutettujen ”saaliiden” (spoils) ja tuomittavien, oikeudettomien etujen välille hyvin hankalaa ja kulttuurisidonnaista
* laillinen sääntely vaikeaa, esim. Suomen laki ei tunne rakenteellisen korruption käsitettä
* poliittiset virkanimitykset ja hallintoneuvostojen poliitikkojäsenyydet tulevat lähelle tätä
LAHJOMATTOMIA TERMEJÄ
* lahjonta = ”tarjota, vaatia tai vastaanottaa yksityistä etua (rahaa, palveluita, lahjoja, lahjoituksia yms.) tarkoituksena vilpillisesti vaikuttaa johon päätökseen tai tekoon”
* lahjus = oikeudettomasti saatu etu, jonka antajan tarkoituksena on saada vastaanottaja käyttämään asemaansa väärin antajan hyväksi
* lahja = normaali ystävällisyyden ja kohteliaisuuden osoitus, ei edellytä vastapalveluksia eikä tarvitse salata
* lahjan ja lahjuksen sekä lahjonnan ja normaalin vieraanvaraisuuden/kohteliaisuuden rajat ovat sidoksissa tilanteeseen, asetelmaan ja kulttuuriin, rajanveto on vaikeaa
KORRUPTIO JA POLITIIKKA
* poliittinen korruptio = ”poliittiset päätöksentekijät manipuloivat päätöksentekojärjestelmiä ja instituutioita turvatakseen valtansa, asemansa tai varansa” (Transparency Suomi)
* oikeudettoman edun saaminen, vaatiminen tai tarjoaminen poliittisen luottamusaseman tai jäsenyyden perusteella
* manipulointi voi olla sekä aktiivista omaa toimintaa että passiivisempaa järjestelmän tietoista saattamista alttiiksi ulkopuoliselle oikeudettomalle vaikuttamiselle
* rajanveto vaikeaa myös tässä: milloin intressiryhmien äänen kuuluminen muuttuu politiikassa tuomittavaksi?
SUOMALAISTA KORRUPTIOHISTORIAA
* ”keittiön läpi kulkeminen” ei ollut sotien välillä tuomittavaa, jos virkamies ei tehnyt ”tilaustyötä” tai edistänyt vääryyttä
* vaikka laki tiukentui, rajanveto vaikeaa: ”maan tapa”, ”tavanomainen vieraanvaraisuus”, ”noudatettu käytäntö” puolustusargumentteina ”voitelusta” ja ”maasuttamisesta” syytetyillä
* Salora-juttu 1970-luvulla, Metrojupakka ja Noppajuttu 1980-luvulla, Kauko Juhantalon koplausjuttu 1993
* oikeudenkäyntien ja tuomioiden vähyys voidaan tulkita kahdella tavalla: 1) ei ole 2) ei näy
* vaalirahakeskustelun myötä tultu kokonaan uudenlaiseen vaiheeseen
2000-LUKU: UUSI ULJAS MORAALI?
* Neuvostoliiton hajoaminen aiheutti muutospaineita myös poliittiselle kulttuurille
* saunan lauteilta, kelohuviloiden keväthangilta ja kabineteista kohti suurempaa avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja tilivelvollisuutta
* vaalirahoituslakia 2000 ei sanktioitu, kohu heräsi vasta toisten eduskuntavaalien jälkeen
* uusi nuhteettomuuden vaatimus, merkitystä myös sillä, miltä asiat näyttävät
* kytköksissä poliittisen julkisuuden sekä median ja vallan suhteen muutokseen
* ”kuka enää haluaa poliitikoksi?”
VAALIRAHAKESKUSTELU
* Timo Kallin avoimuuden puuska käynnisti historiallisen skandaalivyyhden
* median susilaumamekanismi on tuottanut ylilyöntejä, mutta äänestäjän kannalta vaikeaa pitää muuna kuin parannuksena
* KMS paljasti edustuksellisen demokratian haavoittuvuuden
* hallitusohjelmavetoisuus korostaa vaalimenestyksen tärkeyttä, liikkuvien äänien kalastelussa riskinottokynnys laski
* polttopisteessä ”maan tapa”, jääviysharkinnan korostettu tarve ja läänitysten ajanmukaisuus
* kuinka paljon poliitikkojen ja puolueiden on kerrottava taustakytkennöistään?
PIENEN PIIRIN MONET TUOLIT
* ”Hyvä veli –verkostot, puoluerahoitus ja muut eliitin yhteydet ovat täällä niin systeemisiä, että ketään ei tarvitse edes suoraan lahjoa” (tutkija Paavo Isaksson)
* ”Kuntasektorilla ja paikallistasolla on kaksoisrooleja. Mutta pienessä maassa osallistujia päätöksentekoon tarvitaan. Aktiivisia ihmisiä on rajattu määrä.” (rikoskomisario Jenni Juslén)
* suomalaisessa pienen maan kulttuurissa on totuttu siihen, että noin 10.000 ihmisen eliitti tuntee toisensa ja pyörittää päätöksentekoa tarvittaessa monissa eri rooleissa
* missä kohtaa verkostoitumisella saadut hyödyt muuttuvat tuomittaviksi?
ESIMERKKI: KANSANEDUSTAJAT X JA Y
KANSANEDUSTAJA X
* hallintotehtävät: Fortum Oyj:n hallintoneuvosto, KEVAn hallitus (pj), Satakunnan Osuuspankin hallintoneuvosto, Nordea Pankin neuvottelukunta
* luottamustehtävät: Porin kaupunginvaltuusto (vpj), Satakuntaliiton hallitus (vpj)
* taloudellinen asema: Asianajotoimisto Oy 25 %, Arvokarhu Oy 50 %
KANSANEDUSTAJA Y:
* virat ja toimet: Suomen Lehtiyhtymä Oy (hall.pj), Taloustutkimus Oy (hall.pj.)
* hallintotehtävät: Fennia (hall.pj), Eläke-Fennian hallitus, Nordia Managementin hallitus, Henki-Fennia (hall.pj), EilaKaisla Oy (hall.pj), Uudenmaan pääomarahaston hallitus, Talentum Oyj hallitus, Itella Oyj (hallintoneuvoston pj.), Nordea Kerava konttorin valvoja, Nordean liikeneuvottelukunta, Tekesin hallitus
* luottamustehtävät: Keravan kaupunginhallitus (pj)
MIHIN RAJA VEDETÄÄN?
* tämä on se suurin kysymys, josta pitäisi keskustella
* nykyinen monien ristikkäisten, päällekkäisten ja osin ristiriitaisten sidonnaisuuksien tilanne heijastaa maassa pitkään hyväksyttyä tilannetta
* puolueiden ja poliitikkojen kuuluukin heijastaa kannattajakuntansa ja tukijoidensa mielipiteitä, mutta voimakkaat täsmämandaatit vaarantavat edustuksellisuuden ideaalin
* onko jääviysharkinnan kulttuuri ajan tasalla, riittääkö enää se, ettei lakia suoranaisesti rikota?
* kytköksien näkyväksi tekemisen kulttuuria eletty vasta vähän aikaa, stabiilitila ei vielä muotoutunut
EHDOTUS 1: INTEGRITEETTI
* poliitikkojen, virkamiesten ja yritysjohtajien tulisi havahtua mahdollisiin jääviyksiinsä itse
* tarvitaan kulttuuria, joka ruokkii avoimuutta ja sitä kunnioittavien henkilöiden valikoitumista luottamus- ja vastuutehtäviin
* olisi ymmärrettävä se, keneltä valtuutus/valta on saatu, sekä kenelle ollaan vastuussa
* juridisten pohdintojen ohella soisi harrastettavan myös moraalista punnintaa
* ”lakia ei ole rikottu” –hokemasta sen pohtimiseen, miltä asiat näyttävät ulospäin
* jo korruptioepäilyt heikentävät demokratian uskottavuutta = hyvin vakava asia
EHDOTUS 2: JULKINEN KONTROLLI
* vaalirahakohu on tehnyt demokratialle palveluksen osoittamalla kansanvallan haavoittuvuuden manipulaatiopyrkimyksille
* poliittinen eliitti on saanut historiallisen oppitunnin, joka ei ole vielä ohi (vrt. kesken olevat tutkinnat, huhtikuun 2011 vaalit)
* nykytekniikka mahdollistaa reaaliaikaisen läpinäkyvyyden ja erittäin pitkälle viedyn avoimuuden
* julkinen korruptioepäily poliitikolle rangaistus jo itsessään
* riskinä susilauman ajojahti, mutta avoimuuden ja läpinäkyvyyden kulttuurin kehittyessä ylilyönnit vähenevät
EHDOTUS 3: LAKI JA SEN VALVONTA
* tiukemmat tulkinnat jääviydestä mahdollisia suurimmaksi osaksi jo nykylainsäädännön pohjalta --> oikeuskäytäntö
* julkisen laillisuusvalvonnan toteutumisen tukeminen ja terävöittäminen
* lakimuutoksiin vain painavin perustein (esim. kansanedustajan lahjominen)
* korruptio/sen puuttuminen niin tilannesidonnaista ja tulkinnanvaraista, että aukottomien juridisten säädösten tekeminen mahdotonta (vrt. vaalirahoituslaki)
* tärkeintä poliittisen kontrollin toteutumisen takaaminen
SUMMA SUMMARUM
* korruptio on monitahoinen ja monitulkintainen ilmiö, jolle on mahdotonta laatia yksiselitteisiä ja yleispäteviä määritelmiä
* Suomi on pieni maa, jossa yhteiskunnallisesti aktiivisen väestön määrän on rajallinen = samoilla ihmisillä useampia rooleja
* poliittinen kulttuuri on muuttumassa, yhä enemmän merkitystä sillä, miltä asiat näyttävät
* juridisen säätelyn sijaan ensisijainen lääke avoimuuden ja läpinäkyvyyden kulttuurin vahvistamisessa
* tärkeätä pitää huoli siitä, että poliittinen kontrolli ja tilivelvollisuus toimivat
* seuraavissa eduskuntavaaleissa on panosta!
SUOMALAISEN YHTEISKUNNAN RAKENTEELLINEN KORRUPTIO
6.10.2010
Poliittinen historia
Markku Jokisipilä
KORRUPTIO?
* lat. corrumpere = turmelus, pahaan viettely
* aseman/toimivallan väärinkäyttöä oman edun tavoitteluun
* tyypillisimmin puhutaan poliitikoista, virkamiehistä ja yritysjohtajista
* vastuun antaneen tahon (äänestäjät, kansalaiset, yrityksen omistajat) luottamuksen pettämistä ja/tai näiden etujen vastaista toimintaa
* lahjoja pyrkii saamaan oman toiveensa läpi, lahjotulle kiihokkeena taloudellinen, materiaalinen, sosiaalinen tai muu etu
* suuri haarukka muodoissa ja laajuudessa
RAKENTEELLINEN KORRUPTIO?
* pysyvää systemaattista vinoutuneisuutta
* poliitikon/virkamiehen/yritysjohtajan näkemys, jonka mukaan hänen velvollisuutensa on asettua ristiriita- ja kilpailutilanteissa ennalta määrätylle kannalle, laeista, mandaatista ja/tai omistajien edusta riippumatta
* usein näkymätöntä, tottumuksen ja tradition vuoksi itsestään selvänä ja ongelmattomana pidettyä (ns. maan tapa)
* erityisesti politiikassa rajanveto oikeutettujen ”saaliiden” (spoils) ja tuomittavien, oikeudettomien etujen välille hyvin hankalaa ja kulttuurisidonnaista
* laillinen sääntely vaikeaa, esim. Suomen laki ei tunne rakenteellisen korruption käsitettä
* poliittiset virkanimitykset ja hallintoneuvostojen poliitikkojäsenyydet tulevat lähelle tätä
LAHJOMATTOMIA TERMEJÄ
* lahjonta = ”tarjota, vaatia tai vastaanottaa yksityistä etua (rahaa, palveluita, lahjoja, lahjoituksia yms.) tarkoituksena vilpillisesti vaikuttaa johon päätökseen tai tekoon”
* lahjus = oikeudettomasti saatu etu, jonka antajan tarkoituksena on saada vastaanottaja käyttämään asemaansa väärin antajan hyväksi
* lahja = normaali ystävällisyyden ja kohteliaisuuden osoitus, ei edellytä vastapalveluksia eikä tarvitse salata
* lahjan ja lahjuksen sekä lahjonnan ja normaalin vieraanvaraisuuden/kohteliaisuuden rajat ovat sidoksissa tilanteeseen, asetelmaan ja kulttuuriin, rajanveto on vaikeaa
KORRUPTIO JA POLITIIKKA
* poliittinen korruptio = ”poliittiset päätöksentekijät manipuloivat päätöksentekojärjestelmiä ja instituutioita turvatakseen valtansa, asemansa tai varansa” (Transparency Suomi)
* oikeudettoman edun saaminen, vaatiminen tai tarjoaminen poliittisen luottamusaseman tai jäsenyyden perusteella
* manipulointi voi olla sekä aktiivista omaa toimintaa että passiivisempaa järjestelmän tietoista saattamista alttiiksi ulkopuoliselle oikeudettomalle vaikuttamiselle
* rajanveto vaikeaa myös tässä: milloin intressiryhmien äänen kuuluminen muuttuu politiikassa tuomittavaksi?
SUOMALAISTA KORRUPTIOHISTORIAA
* ”keittiön läpi kulkeminen” ei ollut sotien välillä tuomittavaa, jos virkamies ei tehnyt ”tilaustyötä” tai edistänyt vääryyttä
* vaikka laki tiukentui, rajanveto vaikeaa: ”maan tapa”, ”tavanomainen vieraanvaraisuus”, ”noudatettu käytäntö” puolustusargumentteina ”voitelusta” ja ”maasuttamisesta” syytetyillä
* Salora-juttu 1970-luvulla, Metrojupakka ja Noppajuttu 1980-luvulla, Kauko Juhantalon koplausjuttu 1993
* oikeudenkäyntien ja tuomioiden vähyys voidaan tulkita kahdella tavalla: 1) ei ole 2) ei näy
* vaalirahakeskustelun myötä tultu kokonaan uudenlaiseen vaiheeseen
2000-LUKU: UUSI ULJAS MORAALI?
* Neuvostoliiton hajoaminen aiheutti muutospaineita myös poliittiselle kulttuurille
* saunan lauteilta, kelohuviloiden keväthangilta ja kabineteista kohti suurempaa avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja tilivelvollisuutta
* vaalirahoituslakia 2000 ei sanktioitu, kohu heräsi vasta toisten eduskuntavaalien jälkeen
* uusi nuhteettomuuden vaatimus, merkitystä myös sillä, miltä asiat näyttävät
* kytköksissä poliittisen julkisuuden sekä median ja vallan suhteen muutokseen
* ”kuka enää haluaa poliitikoksi?”
VAALIRAHAKESKUSTELU
* Timo Kallin avoimuuden puuska käynnisti historiallisen skandaalivyyhden
* median susilaumamekanismi on tuottanut ylilyöntejä, mutta äänestäjän kannalta vaikeaa pitää muuna kuin parannuksena
* KMS paljasti edustuksellisen demokratian haavoittuvuuden
* hallitusohjelmavetoisuus korostaa vaalimenestyksen tärkeyttä, liikkuvien äänien kalastelussa riskinottokynnys laski
* polttopisteessä ”maan tapa”, jääviysharkinnan korostettu tarve ja läänitysten ajanmukaisuus
* kuinka paljon poliitikkojen ja puolueiden on kerrottava taustakytkennöistään?
PIENEN PIIRIN MONET TUOLIT
* ”Hyvä veli –verkostot, puoluerahoitus ja muut eliitin yhteydet ovat täällä niin systeemisiä, että ketään ei tarvitse edes suoraan lahjoa” (tutkija Paavo Isaksson)
* ”Kuntasektorilla ja paikallistasolla on kaksoisrooleja. Mutta pienessä maassa osallistujia päätöksentekoon tarvitaan. Aktiivisia ihmisiä on rajattu määrä.” (rikoskomisario Jenni Juslén)
* suomalaisessa pienen maan kulttuurissa on totuttu siihen, että noin 10.000 ihmisen eliitti tuntee toisensa ja pyörittää päätöksentekoa tarvittaessa monissa eri rooleissa
* missä kohtaa verkostoitumisella saadut hyödyt muuttuvat tuomittaviksi?
ESIMERKKI: KANSANEDUSTAJAT X JA Y
KANSANEDUSTAJA X
* hallintotehtävät: Fortum Oyj:n hallintoneuvosto, KEVAn hallitus (pj), Satakunnan Osuuspankin hallintoneuvosto, Nordea Pankin neuvottelukunta
* luottamustehtävät: Porin kaupunginvaltuusto (vpj), Satakuntaliiton hallitus (vpj)
* taloudellinen asema: Asianajotoimisto Oy 25 %, Arvokarhu Oy 50 %
KANSANEDUSTAJA Y:
* virat ja toimet: Suomen Lehtiyhtymä Oy (hall.pj), Taloustutkimus Oy (hall.pj.)
* hallintotehtävät: Fennia (hall.pj), Eläke-Fennian hallitus, Nordia Managementin hallitus, Henki-Fennia (hall.pj), EilaKaisla Oy (hall.pj), Uudenmaan pääomarahaston hallitus, Talentum Oyj hallitus, Itella Oyj (hallintoneuvoston pj.), Nordea Kerava konttorin valvoja, Nordean liikeneuvottelukunta, Tekesin hallitus
* luottamustehtävät: Keravan kaupunginhallitus (pj)
MIHIN RAJA VEDETÄÄN?
* tämä on se suurin kysymys, josta pitäisi keskustella
* nykyinen monien ristikkäisten, päällekkäisten ja osin ristiriitaisten sidonnaisuuksien tilanne heijastaa maassa pitkään hyväksyttyä tilannetta
* puolueiden ja poliitikkojen kuuluukin heijastaa kannattajakuntansa ja tukijoidensa mielipiteitä, mutta voimakkaat täsmämandaatit vaarantavat edustuksellisuuden ideaalin
* onko jääviysharkinnan kulttuuri ajan tasalla, riittääkö enää se, ettei lakia suoranaisesti rikota?
* kytköksien näkyväksi tekemisen kulttuuria eletty vasta vähän aikaa, stabiilitila ei vielä muotoutunut
EHDOTUS 1: INTEGRITEETTI
* poliitikkojen, virkamiesten ja yritysjohtajien tulisi havahtua mahdollisiin jääviyksiinsä itse
* tarvitaan kulttuuria, joka ruokkii avoimuutta ja sitä kunnioittavien henkilöiden valikoitumista luottamus- ja vastuutehtäviin
* olisi ymmärrettävä se, keneltä valtuutus/valta on saatu, sekä kenelle ollaan vastuussa
* juridisten pohdintojen ohella soisi harrastettavan myös moraalista punnintaa
* ”lakia ei ole rikottu” –hokemasta sen pohtimiseen, miltä asiat näyttävät ulospäin
* jo korruptioepäilyt heikentävät demokratian uskottavuutta = hyvin vakava asia
EHDOTUS 2: JULKINEN KONTROLLI
* vaalirahakohu on tehnyt demokratialle palveluksen osoittamalla kansanvallan haavoittuvuuden manipulaatiopyrkimyksille
* poliittinen eliitti on saanut historiallisen oppitunnin, joka ei ole vielä ohi (vrt. kesken olevat tutkinnat, huhtikuun 2011 vaalit)
* nykytekniikka mahdollistaa reaaliaikaisen läpinäkyvyyden ja erittäin pitkälle viedyn avoimuuden
* julkinen korruptioepäily poliitikolle rangaistus jo itsessään
* riskinä susilauman ajojahti, mutta avoimuuden ja läpinäkyvyyden kulttuurin kehittyessä ylilyönnit vähenevät
EHDOTUS 3: LAKI JA SEN VALVONTA
* tiukemmat tulkinnat jääviydestä mahdollisia suurimmaksi osaksi jo nykylainsäädännön pohjalta --> oikeuskäytäntö
* julkisen laillisuusvalvonnan toteutumisen tukeminen ja terävöittäminen
* lakimuutoksiin vain painavin perustein (esim. kansanedustajan lahjominen)
* korruptio/sen puuttuminen niin tilannesidonnaista ja tulkinnanvaraista, että aukottomien juridisten säädösten tekeminen mahdotonta (vrt. vaalirahoituslaki)
* tärkeintä poliittisen kontrollin toteutumisen takaaminen
SUMMA SUMMARUM
* korruptio on monitahoinen ja monitulkintainen ilmiö, jolle on mahdotonta laatia yksiselitteisiä ja yleispäteviä määritelmiä
* Suomi on pieni maa, jossa yhteiskunnallisesti aktiivisen väestön määrän on rajallinen = samoilla ihmisillä useampia rooleja
* poliittinen kulttuuri on muuttumassa, yhä enemmän merkitystä sillä, miltä asiat näyttävät
* juridisen säätelyn sijaan ensisijainen lääke avoimuuden ja läpinäkyvyyden kulttuurin vahvistamisessa
* tärkeätä pitää huoli siitä, että poliittinen kontrolli ja tilivelvollisuus toimivat
* seuraavissa eduskuntavaaleissa on panosta!
keskiviikkona, huhtikuuta 07, 2010
Omerta-Arto ja naisten kolmiloikka
En malttanut olla puuttumatta. Kolumni, Turun Sanomat 7.4.2010
Ei hätää, otin sen nauhalle
Vaalirahakohun ties monentenako jatko-osana kansakunta sai pääsiäisenä seurata erikoista syyttelydraamaa, jossa väiteltiin kokoomuksenMarja Tiuran mahdollisesta loikkaamisesta keskustaan vaalien 2007 jälkeen.
Tiura kertoi Apu-lehdessä puoluesihteeri Jarmo Korhosen houkutelleen häntä apilajengin riveihin. Paheksuessaan Kelmi-Korhosen toimintaa mm. kalustekaupoillaan ja lentolipuillaan profiloitunut Tiura ei moralismia säästellyt. ”Että joku kehtaa”, sivalsi Pirkanmaan äänikuningatar ja kehotti keskustan puoluetoimistoa opiskelemaan parlamentarismin pelisääntöjä. Huipennuksena maatalon tyttö vielä totesi, ettei siirtyisi keskustaan, vaikka se olisi Suomen ainoa puolue.
Toisin kuin Tiura kenties kuvitteli, Korhonen ei jäänyt tällä kertaa perunakuoppaan makaamaan. Seinäjoen consiglieri ilmoitti ykskantaan STT:n kautta, että Tiura itse oli hinkunut laitahyökkääjän paikkaa agraariporvarien joukkueessa. Välimiehenä oli toiminut vaalirahoittaja Arto Merisalo , joka laittoi asiasta kaverilleen Korhoselle tekstiviestin hallitusneuvotteluihin. Eilen Nova-mies kertoi lobanneensa Tiuraa tätä ennen turhaan kokoomuksen ministeriksi.
Merisalo vahvisti Korhosen tarinan ja ilmoitti todistajiakin löytyvän. Ruoveden verkostokeisari raotti hyväntahtoisen nallekarhun julkisivuaan ja kertoi nauhoittaneensa suuren osan puheluistaan poliitikkojen kanssa. ”Joidenkin kohdalla on nappi heti pohjassa”, totesi kaikkien kaverina ja hyvänä kestittäjänä tunnettu liikemies. Tässä kohtaa lienee lampaanviulu mennyt väärään kurkkuun muillakin kuin Tiuralla.
Nauhoja henkivakuutuksekseen kutsunut Merisalo antoi poliitikoille kaksi pahaenteistä ohjetta: jokainen pysyköön totuudessa, eikä muistivaikeuksista pidä kärsiä. Vaalirahasotkun laajuutta miettiessä tulee väkisin mieleen, kuinka monet housut Arkadianmäellä tämän kiinteistöbisneksen mustimmissa liemissä marinoidun entisen linnakundin toteamus pani tutisemaan.
Tiura vaihtoi taktiikkaa ja ryhtyi uhriksi. Blogissaan hän heitti vesille kaikki sympatiaverkot vedoten niin poliittiseen ajojahtiin, sukupuoliseen syrjintään, mustaan makkaraan kuin Jeesuksen kärsimystiehenkin. Pisteitä ropisi, mutta eri asia on, kenen laariin. Eilisaamuna tekstiä ei Tiuran sivuilta enää löytynyt.
Merisalo varmisteli selustaansa täsmentäen, ettei tallentanut keskustelujaan johtavien poliitikkojen, esimerkiksiMatti Vanhasen tai Jyrki Kataisen , kanssa. Kataiselle, Jyri Häkämiehelle , Taru Tujuselle ja Pekka Raville lähettämässään sähköpostissa Merisalo manasi sitä, ettei Tiura ”osaa pitää suutaan kiinni”. Muut ilmeisesti ovat osanneet.
Heinäkuussa 2007 Tiura kieltäytyi kommentoimasta Helsingin Sanomille sitä, miksi hänestä ei tullut ministeriä. Hän totesi olevan turhaa märehtiä menneitä, koska ikää on vasta 37 vuotta eikä ”arkku ihan vielä tossa häämötä”. Paljon on kolmessa vuodessa tapahtunut. Ainakin poliittisen hautausmaan kirkonkellojen kumu kuuluu jo, sillä kukaan kokoomuslainen ei ole noussut puolustamaan Tiuraa.
Kuka vielä muistaa, kun Nova-miehet ja poliitikot kilvan vannoivat, ettei vaalirahalla pyritty ostamaan mitään tai ketään? Merisalo kuitenkin näyttää istuneen hallitusneuvotteluissa. Tiuraa hän ei ministeriksi saanut, mutta miten mahtoi käydä muiden toiveiden kohdalla? Tiura kertoi eläneensä kaksi vuotta painostuksen ja uhan alla, ja haluavansa elämänsä takaisin. Kenen kaulaa köysi vielä kiristää?
maanantaina, syyskuuta 28, 2009
Pojat palaverissa
Kuunnellessani Arto Merisaloa viime viikolla Arto Nybergin haastateltavana ja eilen pääministeri Matti Vanhasta haastattelutunnillaan, panin merkille mielenkiintoisen yhtäläisyyden. Molemmat ilmoittivat istuvansa vuositasolla n. 2000 palaverissa. Olisihan se ihme näin pienessä maassa, elleivät muutamat noista olisi yksiä ja samoja...
tiistaina, heinäkuuta 28, 2009
Piikki auki
Vaaliraha-asiassa katseet alkavat kääntyä myös mediaan päin. Viime viikolla kävi ilmi, että toimittajat Seija Sartti (HS Kuukausiliite), Aarno "Loka" Laitinen (Iltalehden kolumnisti, jota IL itse asian uutisoidessaan tituleerasi "vapaaksi toimittajaksi", Sartin aviomies), Rita Tainola (Ilta-Sanomat) ja Nina af Enehjelm (free lance, bloggari) olivat ennen Nova Kiinteistöyhtiöiden konkurssia nauttineet 10.000-15.000 edestä Arto Merisalon vieraanvaraisuudesta.
Sartti ja Laitinen kiiruhtivat toteamaan kyseessä olleen täysin normaali suhdetoiminta, jonka tarkoituksena oli hankkia tietoja ja luoda kontakteja. Enehjelm oli blogissaan hyökkäävämmällä kannalla, peräänkuuluttaen selvitystä median tekemistä mokista. Kaikki korostivat kovasti, etteivät tarjotut lounaat vaikuttaneet heidän kirjoituksiinsa, ja ettei Merisalo sellaista missään vaiheessa yrittänytkään.
Kestitys on ollut toistuvaa. Sartti, Laitinen, Enehjelm ja Merisalo näkyvät viime vuonna viettäneen myös juhannusta yhdessä. Toiseenkiin suuntaan kuluja on ystävien kesken maksettu, korosti Laitinen asiasta kirjoittaessaan. Mutta kuitenkaan ei ole objektiivisuus vaarantunut.
Mitenkä on? Maalaisjärki panee epäilemään. Esimerkiksi minulla ei ole ollut täällä blogissa tapana haukkua niitä ihmisiä, joiden kanssa olen juhannusta tai muita juhlapyhiä viettänyt, vaikka joskus olisi aihettakin ollut. En usko toimittajien olevan tässä suhteessa erilaisia. Tässä kohtaa kyse ei ole niinkään korruptiosta, vaan ihan alkeellisesta kohteliaisuudentajusta ja lojaaliudesta.
Julkisuuseettisesti Merisalon ja toimittajien juhannusseurue on kuitenkin paljon kyseenalaisempi yhdistelmä kuin omat mittumaariporukkani. Merisalolla on ollut bisneksensä sekä poliittiset kontaktinsa ja tavoitteensa, toimittajilla lukijoidensa huomio ja takanaan välineidensä arvovalta.
On erikoista, ettei aikanaan "Tamminiemen pesänjakajissa" ja "Mustassa monopolissa" suomalaisen poliittisen korruption muotoja viiltävän kriittisesti analysoinut Laitinen näe omassa asemassaan mitään ongelmaa. Hänestä itsestään näyttää tulleen jonkinlainen vallan liepeillä viihtyvä narri, joka viihtyy herrojen seurassa ja nauttii pöydältä putoilevista murusista. Häntä ei vaikuta häiritsevän edes tieto siitä, että konkurssin myötä Merisalon piikkiin nautitut lounaat jäävät nyt velkojien maksettaviksi.
Vaikka Merisalo yhteiskunnallisten kontaktipintojen taitajana onkin profiloitunut, herättää nyt julkitullut toimittajien nimilista kuitenkin suuria kysymyksiä hänen julkisuuspoliittisesta pelisilmästään? Kuinka suuri julkinen vaikuttaja viherpiipertäjiä, feministejä ja terveysintoilijoita itseään toistavissa ja kelkasta pudonneen keski-ikäisen miehen katkeruudella ryyditetyissä omahyväisissä kolumneissaan kurmoottava Laitinen lopulta nyky-Suomessa on? Ohjaako "lajinsa viimeisenä" mieluusti julkisuudessa paistatteleva veteraanitoimittaja julkista keskustelua, omaako hän kriittisen journalismin tarkimman silmäparin ja terävimmän kynän? Tai edes Kuukausiliitteen Sartti?
Ja vielä: Nina af Enehjelm ja Rita Tainola? Tämän kvartetin avullako omien bisnestensä edistämiseen poliittisen vaikuttamisen kautta pyrkinyt Merisalo on ajatellut agendaansa vauhdittaa? Ei ole taittu tässä asiassa Novassa paljon kustannushyötylaskelmia tehdä. Vai onko kyse siitä, että he olivat epäilemättä huomattavasti laajemmasta Merisalon vieraana olleesta toimittajajoukosta ainoat, joilla oli aikaa ja halua istua kiinteistönkehittäjäparoonin seuroissa pysyvällä kontrahdilla? Olisiko ollut niin, että monen muun toimittajan kohdalla kävi kuin kansanedustaja Timo Kaunistolla (kesk), joka totesi taannoin: "Vaalien jälkeen tapasin kerran Nova Groupin Arto Merisalon keskustaväen liepeiltä. En halunnut tavata toista kertaa. Luultavasti ei hänkään."
Heikoksi on Merisalon saalis jäänyt, jos suhteuttaa hänen tarjoiluihin pistämänsä rahat realisoituneen julkisuuden määrään. Tuoreen puolustuskolumninsa lisäksi Laitinen näyttää kirjoittaneen Merisalosta vain kerran, 16.5.2009:
"Kehittyvien Maakuntien Suomen puuhamies Arto Merisalo on ylpeä vaalilaskelmastaan, jolla sai Tiuran siivellä pari mieleistään kokoomusmiestä eduskuntaan." (IL 16.5.2009)
Vaalirahoituksesta yleisemmällä tasolla kirjoittaessaan 18.6.2009 Laitinen päätyi seuraavaan, nyt valoon tulleen oman toimintansa huomioiden yllättävänkin moralisoivaan toteamukseen:
"Esimerkiksi viime vaaleissa kiinteistöyhtiö Nova Groupin rahoilla keskusta pysyi täpärästi suurimpana puolueena ja Matti Vanhanen säilytti pääministerin paikkansa. Suuri osa hallituksen ministereistä on Nova Groupin seteliselkärankaisia poliitikkoja."
Laitisen maailmassa seteliselkärankoja näkyy olevan yksillä, mutta ei toisilla. Sartti ei näytä Merisalosta kirjoittaneen.
Nina af Enehjelmin blogissa Merisalo esiintyy juhannuspäivänä 2008 ja vieläpä yhdessä Aarno Laitisen kanssa:
"Ystävämme Arto halusi vastata ruokahankinnoista, mikä yleensä tietää sitä, että tarjoilu on runsas! Ja kun vielä kokkina on Aarno Laitinen voi olla varma, että jokainen nousee pöydästä enemmän kuin tyytyväisenä."
Rita Tainolan kriittistä journalistista panosta Merisaloon liittyen odotamme yhä, ja hänen itsensä mukaan saamme odottamaan jäädäkin. Aamulehti kysyi häneltä, tuntuiko hänestä siltä, että Merisalo olisi pyrkinyt vaikuttamaan tarjoiluillaan juttujen sisältöön. Tainolan vastaus oli napakka ja selväjärkinen: "Ei, koska viihdetoimittajalla ja kiinteistöalalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa." Taidatkos sen paremmin sanoa.
Yksittäisten viihdetoimittajien kurtiseerauksia isompi ja tärkeämpi keskustelunaihe median ja vaalirahan suhteessa olisi pohtia sitä, miten lehtitalojen kassaan tasaisin väliajoin tulevat miljoonien eurojen vaalimainostulot vaikuttavat niiden toimintaan yhteiskunnallisen vallankäytön kriittisinä valvojina. Tästä ei ole vielä juurikaan keskusteltu, vaikka ainakin osaksi näidenkin rahojen suhteen puhutaan siitä samasta lopulta lunastamatta jääneestä piikistä, jonne herkkusuu-Laitisenkin pihvit ja parfait't pistettiin.
Sartti ja Laitinen kiiruhtivat toteamaan kyseessä olleen täysin normaali suhdetoiminta, jonka tarkoituksena oli hankkia tietoja ja luoda kontakteja. Enehjelm oli blogissaan hyökkäävämmällä kannalla, peräänkuuluttaen selvitystä median tekemistä mokista. Kaikki korostivat kovasti, etteivät tarjotut lounaat vaikuttaneet heidän kirjoituksiinsa, ja ettei Merisalo sellaista missään vaiheessa yrittänytkään.
Kestitys on ollut toistuvaa. Sartti, Laitinen, Enehjelm ja Merisalo näkyvät viime vuonna viettäneen myös juhannusta yhdessä. Toiseenkiin suuntaan kuluja on ystävien kesken maksettu, korosti Laitinen asiasta kirjoittaessaan. Mutta kuitenkaan ei ole objektiivisuus vaarantunut.
Mitenkä on? Maalaisjärki panee epäilemään. Esimerkiksi minulla ei ole ollut täällä blogissa tapana haukkua niitä ihmisiä, joiden kanssa olen juhannusta tai muita juhlapyhiä viettänyt, vaikka joskus olisi aihettakin ollut. En usko toimittajien olevan tässä suhteessa erilaisia. Tässä kohtaa kyse ei ole niinkään korruptiosta, vaan ihan alkeellisesta kohteliaisuudentajusta ja lojaaliudesta.
Julkisuuseettisesti Merisalon ja toimittajien juhannusseurue on kuitenkin paljon kyseenalaisempi yhdistelmä kuin omat mittumaariporukkani. Merisalolla on ollut bisneksensä sekä poliittiset kontaktinsa ja tavoitteensa, toimittajilla lukijoidensa huomio ja takanaan välineidensä arvovalta.
On erikoista, ettei aikanaan "Tamminiemen pesänjakajissa" ja "Mustassa monopolissa" suomalaisen poliittisen korruption muotoja viiltävän kriittisesti analysoinut Laitinen näe omassa asemassaan mitään ongelmaa. Hänestä itsestään näyttää tulleen jonkinlainen vallan liepeillä viihtyvä narri, joka viihtyy herrojen seurassa ja nauttii pöydältä putoilevista murusista. Häntä ei vaikuta häiritsevän edes tieto siitä, että konkurssin myötä Merisalon piikkiin nautitut lounaat jäävät nyt velkojien maksettaviksi.
Vaikka Merisalo yhteiskunnallisten kontaktipintojen taitajana onkin profiloitunut, herättää nyt julkitullut toimittajien nimilista kuitenkin suuria kysymyksiä hänen julkisuuspoliittisesta pelisilmästään? Kuinka suuri julkinen vaikuttaja viherpiipertäjiä, feministejä ja terveysintoilijoita itseään toistavissa ja kelkasta pudonneen keski-ikäisen miehen katkeruudella ryyditetyissä omahyväisissä kolumneissaan kurmoottava Laitinen lopulta nyky-Suomessa on? Ohjaako "lajinsa viimeisenä" mieluusti julkisuudessa paistatteleva veteraanitoimittaja julkista keskustelua, omaako hän kriittisen journalismin tarkimman silmäparin ja terävimmän kynän? Tai edes Kuukausiliitteen Sartti?
Ja vielä: Nina af Enehjelm ja Rita Tainola? Tämän kvartetin avullako omien bisnestensä edistämiseen poliittisen vaikuttamisen kautta pyrkinyt Merisalo on ajatellut agendaansa vauhdittaa? Ei ole taittu tässä asiassa Novassa paljon kustannushyötylaskelmia tehdä. Vai onko kyse siitä, että he olivat epäilemättä huomattavasti laajemmasta Merisalon vieraana olleesta toimittajajoukosta ainoat, joilla oli aikaa ja halua istua kiinteistönkehittäjäparoonin seuroissa pysyvällä kontrahdilla? Olisiko ollut niin, että monen muun toimittajan kohdalla kävi kuin kansanedustaja Timo Kaunistolla (kesk), joka totesi taannoin: "Vaalien jälkeen tapasin kerran Nova Groupin Arto Merisalon keskustaväen liepeiltä. En halunnut tavata toista kertaa. Luultavasti ei hänkään."
Heikoksi on Merisalon saalis jäänyt, jos suhteuttaa hänen tarjoiluihin pistämänsä rahat realisoituneen julkisuuden määrään. Tuoreen puolustuskolumninsa lisäksi Laitinen näyttää kirjoittaneen Merisalosta vain kerran, 16.5.2009:
"Kehittyvien Maakuntien Suomen puuhamies Arto Merisalo on ylpeä vaalilaskelmastaan, jolla sai Tiuran siivellä pari mieleistään kokoomusmiestä eduskuntaan." (IL 16.5.2009)
Vaalirahoituksesta yleisemmällä tasolla kirjoittaessaan 18.6.2009 Laitinen päätyi seuraavaan, nyt valoon tulleen oman toimintansa huomioiden yllättävänkin moralisoivaan toteamukseen:
"Esimerkiksi viime vaaleissa kiinteistöyhtiö Nova Groupin rahoilla keskusta pysyi täpärästi suurimpana puolueena ja Matti Vanhanen säilytti pääministerin paikkansa. Suuri osa hallituksen ministereistä on Nova Groupin seteliselkärankaisia poliitikkoja."
Laitisen maailmassa seteliselkärankoja näkyy olevan yksillä, mutta ei toisilla. Sartti ei näytä Merisalosta kirjoittaneen.
Nina af Enehjelmin blogissa Merisalo esiintyy juhannuspäivänä 2008 ja vieläpä yhdessä Aarno Laitisen kanssa:
"Ystävämme Arto halusi vastata ruokahankinnoista, mikä yleensä tietää sitä, että tarjoilu on runsas! Ja kun vielä kokkina on Aarno Laitinen voi olla varma, että jokainen nousee pöydästä enemmän kuin tyytyväisenä."
Rita Tainolan kriittistä journalistista panosta Merisaloon liittyen odotamme yhä, ja hänen itsensä mukaan saamme odottamaan jäädäkin. Aamulehti kysyi häneltä, tuntuiko hänestä siltä, että Merisalo olisi pyrkinyt vaikuttamaan tarjoiluillaan juttujen sisältöön. Tainolan vastaus oli napakka ja selväjärkinen: "Ei, koska viihdetoimittajalla ja kiinteistöalalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa." Taidatkos sen paremmin sanoa.
Yksittäisten viihdetoimittajien kurtiseerauksia isompi ja tärkeämpi keskustelunaihe median ja vaalirahan suhteessa olisi pohtia sitä, miten lehtitalojen kassaan tasaisin väliajoin tulevat miljoonien eurojen vaalimainostulot vaikuttavat niiden toimintaan yhteiskunnallisen vallankäytön kriittisinä valvojina. Tästä ei ole vielä juurikaan keskusteltu, vaikka ainakin osaksi näidenkin rahojen suhteen puhutaan siitä samasta lopulta lunastamatta jääneestä piikistä, jonne herkkusuu-Laitisenkin pihvit ja parfait't pistettiin.
lauantaina, heinäkuuta 18, 2009
Verinen loukkaus
Tässä tänään Turun Sanomissa julkaistu kolumnini tutusta aiheesta.
Kaikille "ei tässä mitään ihmeellistä ole, ihan normaalia toimintaa" -porukan edustajille voisin suositella Kari A. Hintikan vaaliraha-asiasta laatiman kuvion katsomista.
Sitä saa, mitä tilaa
Turun Sanomat 18.7 2009 02:26:58
Pian puolitoista vuotta pyörinyt vaalirahafarssi sai ensimmäisen poliittisen ruumiinsa, kun Kevan eli Kuntien Eläkevakuutuksen toimitusjohtaja Markku Kauppinen (kesk) joutui eroamaan paikaltaan. Eropaineita on kohdistunut myös keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhoseen , jota omat ministeritkin jo kehottivat harkitsemaan asemaansa ja tarvittaessa vetämään siitä asiaan kuuluvat johtopäätökset.
Tämän viikon maanantaina ääni kellossa muuttui. Ensin jyrähti Korhonen, joka tiedonannossaan totesi, ettei mediassa esitetyillä koplausväitteillä ole mitään katetta ja ettei hänellä henkilökohtaisesti ole pienintäkään syytä eroon. Isokaliiberista sivustatukea Korhoselle tarjosi pääministeri Matti Vanhanen (kesk), joka blogissaan paheksui voimakkaasti keskustan saaman vaalirahoituksen ja Kevan 20 miljoonalla eurolla ostaman Rovaniemen moottorikelkkatehtaan toisiinsa kytkemistä.
* * *
Pääministerin mukaan jo epäilyt tällaisista kytköksistä ”loukkaavat puoluetta ja sen piirissä toimivia ihmisiä”. Hänen mukaansa väitettyjen kytkentöjen olemassaolo ”ei kerta kaikkiaan ole mahdollista”. Onko siis kyseessä pelkkä ”etelän medioiden” ajojahti ja pahansuopa asioiden sotkeminen? Katsotaanpa.
Tehdashanke sai alkunsa Rovaniemen kaupunginjohtaja Mauri Gardinin (kesk) ja Nova Group Oy:n edustajien keskusteluista. Kaupungin elimissä sen edellyttämiä kaavamuutoksia oli ajamassa Ari Ruotsalainen (kesk), joka sai eduskuntavaalikampanjaansa 10000 euroa Nova Groupin rahoittamalta ja keskustan puoluetoimistossa perustetulta Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistykseltä (KMS).
* * *
Tehtaan peruskiven muurasi 10000 euroa KMS:lta saanut ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen (kesk). Harjakaisissa puhui KMS:n samoin kymppitonnilla tukema elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk), joka myöhemmin myönsi tehtaalle myös miljoona euroa investointitukea. Tilaisuuksista kertoi näyttävästi Nova Groupin Uutisnova-lehti, jonka päätoimittaja Martti Huhtamäki pyrki 2007 eduskuntaan keskustan ehdokkaana ja sai KSM:ltä 7000 euroa.
Kevan hallitukselle tehtaan ostamista esitti aiemmin muun muassa Pekkarisen avustajana toiminut Kauppinen (kesk), joka vaalien alla palaveerasi Kesärannassa Vanhasen, Korhosen sekä Nova Groupin Arto Merisalon ja Tapani Yli-Saunamäen kanssa. Kevan hallituksessa tehtaan ostosta oli 5000 euroa KMS:lta saaneen Sampsa Katajan (kok) lisäksi päättämässä samasta lähteestä 3000 euroa kuitannut mutta valitsematta jäänyt Varpu-Leena Malmgren (kesk). Myöhemmin Gardinista, hankkeen alullepanijasta, tuli sen rahoittajan, Kevan hallituksen jäsen.
* * *
Sen verran runsaasti KMS:n tukemia ja/tai Nova Groupin liikemiesten kanssa hyvää pataa olevia keskustalaisia avainrooleissa on huseerannut, että maalaisjärjelläkin ajateltuna ”syytä epäillä” -kynnys ylittyy. Keskustan kannalta kuviossa vaikuttaneiden henkilöiden motiivien epäily on varmasti ikävää ja kiusallista, mutta loukattu asiassa on korkeintaan äänestäjien älyä ja arvostelukykyä.
Laitilalainen kansanedustaja Timo Kaunisto (kesk) on julkisesti kysynyt, mihin tarvitaan ”ulkopuolisia rahanpesujärjestöjä”, joissa puoluetoimiston väki häärää yhdessä liikemiesten kanssa, ja millä perusteilla puolue vaalirahoituksensa ohjaa. Hän on myös hämmästellyt, mihin tarvitaan puolueen Apollo Group -yhtiötä ja miksi keskustasta on tullut ”kirkkotaulua, seminaarilippua, urhous-kampanjaa ja arpaa” kauppaava osto- ja myyntiliike.
* * *
Kun jo puolueen omassa eduskuntaryhmässä on tällaista epätietoisuutta, ei ole ihme, että media ja kansalaiset ovat epäluuloisia, varsinkin, kun vastaukset, selitykset ja muistikuvat ovat matkan varrella moneen kertaan muuttuneet.
Penkoessaan poliitikkojen taustakytkentöjä media ei harjoita ajojahtia, vaan tärkeintä tehtäväänsä, yhteiskunnallisen vallankäytön kriittistä tarkastelua. Ellei kaiken nyt tapahtuneen jälkeen esitettäisi ikäviäkin kysymyksiä, olisi suomalaisen demokratian tilasta syytä olla todella huolissaan. Sama keskustelu tulee käydä kaikkien puolueiden kohdalla.
PS
Pitkään en päivittänyt tuota rock'n'roll-palkkia lainkaan. Nyt kannattaa tsekata uusin lisäys, nashvilleläisbändi Hillbilly Casino. Näin sirkuksen livenä juhannuksenä Ellivuoren Rock'n'Roll Jamboree -tapahtumassa, ja olihan keikka! Eturivissä seisseet saivat kaupan päällisiksi melkoiset sylki- ja hikinäytteet laulaja Nic Roulettelta. Ja bonuksena Iron Fist encorena! Blame it on the PBR!
Kaikille "ei tässä mitään ihmeellistä ole, ihan normaalia toimintaa" -porukan edustajille voisin suositella Kari A. Hintikan vaaliraha-asiasta laatiman kuvion katsomista.
Sitä saa, mitä tilaa
Turun Sanomat 18.7 2009 02:26:58
Pian puolitoista vuotta pyörinyt vaalirahafarssi sai ensimmäisen poliittisen ruumiinsa, kun Kevan eli Kuntien Eläkevakuutuksen toimitusjohtaja Markku Kauppinen (kesk) joutui eroamaan paikaltaan. Eropaineita on kohdistunut myös keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhoseen , jota omat ministeritkin jo kehottivat harkitsemaan asemaansa ja tarvittaessa vetämään siitä asiaan kuuluvat johtopäätökset.
Tämän viikon maanantaina ääni kellossa muuttui. Ensin jyrähti Korhonen, joka tiedonannossaan totesi, ettei mediassa esitetyillä koplausväitteillä ole mitään katetta ja ettei hänellä henkilökohtaisesti ole pienintäkään syytä eroon. Isokaliiberista sivustatukea Korhoselle tarjosi pääministeri Matti Vanhanen (kesk), joka blogissaan paheksui voimakkaasti keskustan saaman vaalirahoituksen ja Kevan 20 miljoonalla eurolla ostaman Rovaniemen moottorikelkkatehtaan toisiinsa kytkemistä.
* * *
Pääministerin mukaan jo epäilyt tällaisista kytköksistä ”loukkaavat puoluetta ja sen piirissä toimivia ihmisiä”. Hänen mukaansa väitettyjen kytkentöjen olemassaolo ”ei kerta kaikkiaan ole mahdollista”. Onko siis kyseessä pelkkä ”etelän medioiden” ajojahti ja pahansuopa asioiden sotkeminen? Katsotaanpa.
Tehdashanke sai alkunsa Rovaniemen kaupunginjohtaja Mauri Gardinin (kesk) ja Nova Group Oy:n edustajien keskusteluista. Kaupungin elimissä sen edellyttämiä kaavamuutoksia oli ajamassa Ari Ruotsalainen (kesk), joka sai eduskuntavaalikampanjaansa 10000 euroa Nova Groupin rahoittamalta ja keskustan puoluetoimistossa perustetulta Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistykseltä (KMS).
* * *
Tehtaan peruskiven muurasi 10000 euroa KMS:lta saanut ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen (kesk). Harjakaisissa puhui KMS:n samoin kymppitonnilla tukema elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk), joka myöhemmin myönsi tehtaalle myös miljoona euroa investointitukea. Tilaisuuksista kertoi näyttävästi Nova Groupin Uutisnova-lehti, jonka päätoimittaja Martti Huhtamäki pyrki 2007 eduskuntaan keskustan ehdokkaana ja sai KSM:ltä 7000 euroa.
Kevan hallitukselle tehtaan ostamista esitti aiemmin muun muassa Pekkarisen avustajana toiminut Kauppinen (kesk), joka vaalien alla palaveerasi Kesärannassa Vanhasen, Korhosen sekä Nova Groupin Arto Merisalon ja Tapani Yli-Saunamäen kanssa. Kevan hallituksessa tehtaan ostosta oli 5000 euroa KMS:lta saaneen Sampsa Katajan (kok) lisäksi päättämässä samasta lähteestä 3000 euroa kuitannut mutta valitsematta jäänyt Varpu-Leena Malmgren (kesk). Myöhemmin Gardinista, hankkeen alullepanijasta, tuli sen rahoittajan, Kevan hallituksen jäsen.
* * *
Sen verran runsaasti KMS:n tukemia ja/tai Nova Groupin liikemiesten kanssa hyvää pataa olevia keskustalaisia avainrooleissa on huseerannut, että maalaisjärjelläkin ajateltuna ”syytä epäillä” -kynnys ylittyy. Keskustan kannalta kuviossa vaikuttaneiden henkilöiden motiivien epäily on varmasti ikävää ja kiusallista, mutta loukattu asiassa on korkeintaan äänestäjien älyä ja arvostelukykyä.
Laitilalainen kansanedustaja Timo Kaunisto (kesk) on julkisesti kysynyt, mihin tarvitaan ”ulkopuolisia rahanpesujärjestöjä”, joissa puoluetoimiston väki häärää yhdessä liikemiesten kanssa, ja millä perusteilla puolue vaalirahoituksensa ohjaa. Hän on myös hämmästellyt, mihin tarvitaan puolueen Apollo Group -yhtiötä ja miksi keskustasta on tullut ”kirkkotaulua, seminaarilippua, urhous-kampanjaa ja arpaa” kauppaava osto- ja myyntiliike.
* * *
Kun jo puolueen omassa eduskuntaryhmässä on tällaista epätietoisuutta, ei ole ihme, että media ja kansalaiset ovat epäluuloisia, varsinkin, kun vastaukset, selitykset ja muistikuvat ovat matkan varrella moneen kertaan muuttuneet.
Penkoessaan poliitikkojen taustakytkentöjä media ei harjoita ajojahtia, vaan tärkeintä tehtäväänsä, yhteiskunnallisen vallankäytön kriittistä tarkastelua. Ellei kaiken nyt tapahtuneen jälkeen esitettäisi ikäviäkin kysymyksiä, olisi suomalaisen demokratian tilasta syytä olla todella huolissaan. Sama keskustelu tulee käydä kaikkien puolueiden kohdalla.
PS
Pitkään en päivittänyt tuota rock'n'roll-palkkia lainkaan. Nyt kannattaa tsekata uusin lisäys, nashvilleläisbändi Hillbilly Casino. Näin sirkuksen livenä juhannuksenä Ellivuoren Rock'n'Roll Jamboree -tapahtumassa, ja olihan keikka! Eturivissä seisseet saivat kaupan päällisiksi melkoiset sylki- ja hikinäytteet laulaja Nic Roulettelta. Ja bonuksena Iron Fist encorena! Blame it on the PBR!
lauantaina, heinäkuuta 11, 2009
Mäntsälä mielessäin
En tiedä, panitteko merkille seuraavaa, käsittääkseni eivät ainakaan isot tiedotusvälineet meillä eivät ole tätä havainneet.
Kyösti Kakkosen Tokmanni-ketjun logistiikkakeskus nousi Mäntsälään vuoden 2008 aikana. Urakan "kiinteistönkehittäjänä" (what the hell ever that is) toimi vanha tuttumme Nova Group, jolla oli, niin kuin tiedämme, yhteistä yritteliäisyyttä Kakkosen kanssa myös vaalirahoituksessa. Se on päässyt jo unohtumaan, että Nova Groupin suunnitelmissa oli tuoda myös kuljetusliike DHL:n logistiikkakeskus Mäntsälään.
Mäntsälän kunta neuvotteli Nova Groupin kanssa pitkin vuotta 2008 DHL:n sijoittumisesta Kapuli II:n yritysalueelle. Nova Groupin mukaan DHL halusi ostaa koko alueen, ensin kaksi hehtaaria 6000 neliön toimistoa varten, sitten viisi hehtaaria 22.500 neliön varastoa varten. Nova Groupin ehtona oli, että alue (koko seitsemän hehtaaria) tasaittaisiin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen kokonaan samaan tasoon. DHL:n perään ymmärrettävästi kuolannut Mäntsälän kunta ryhtyi tätä tasausta toteuttamaan omaan piikkiinsä kesällä 2008. Ihan halpaa ei lanaaminen ollut; kokonaiskustannukset olivat lähes 1,5 miljoonaa euroa.
Alun perin arvioidusta mentiin pitkäksi 385.000 euroa, eikä Mäntsälän kunnan kaavailemasta kustannusten vaiheistamisestakaan tullut mitään, eli kaikki oli maksettava heti ja kunnan toimesta. Rahaa siis paloi enemmän ja nopeammin kuin on ajateltu. "Asiakkaan kiireen johdosta" kunta päätti myöntää 1.364.000 euroa hankkeen toteuttamiseen. Rahat otetttiin terveysaseman rakentamiseen varatulta momentilta, ja sekä kunnanhallitus että -valtuusto siunasivat päätöksen. Voitte piruuttanne arvuutella, minkä puolueen enemmistöllä molempia elimiä pyöritettiin.
Mitään vahvistusta sille, että DHL olisi suunnitellut Mäntsälään yhtään mitään, ei löydy. Etelä-Suomen Sanomat julkaisi 26. elokuuta 2008 uutisen, jonka mukaan neuvottelut ovat käynnissä DHL:n ja Mäntsälän välillä. Kumpikaan osapuolista ei suostunut tällaisia väitteitä kommentoimaan. DHL kyllä ilmoitti vain kahta päivää ESS:n jutun jälkeen aikovansa irtisanoa tuotannollisista ja taloudellisista syistä Suomessa 120 työntekijää. Mäntsälän kunnanhallitus ja -valtuusto tekivät em. päätöksensä 29.9. ja 13.10., eli tämän jo kuultuaan. Mahtoivat luottaa asiaansa.
Vielä 8.10. Mäntsälän lehti kirjoitti, että Tokmannin tuoreen logistiikkakeskuksen viereen on nousemassa "uutta logistiikkaa". Samalla lehti kuitenkin kaunistelematta kertoi, että kunnalle asiasta saattaisi tulla 1,365 miljoonan euron lisäpieti.
Vain viikkoa myöhemmin, 15.10., Mäntsälän viikkouutiset tiesi kertoa, että DHL oli "perunut tulonsa". DHL:n www-sivuilta ei löydy ensimmäistäkään viitettä siitä, että yrityksellä olisi ollut mitään Mäntsälään liittyviä suunnitelmia. Homman jäätyä kunnan syliin kunnanjohtaja Esko Kairesalo ilmoitti, ettei peruuntuminen johtunut kunnasta, vaan asiakkaasta, ja että alueelle "vuorenvarmasti" saataisiin merkittäviä toimijoita ja uusia työpaikkoja. Blogia lukevat mäntsäläläiset voivat valistaa, miten tässä on käynyt. Käsittääkseni on ollut hiljaisempaa kautta.
Eli summa summarum: Mäntsälän kunta katsoi ex-linnakundi Arto Merisalon Nova Groupin lupauksen ison kuljetusfirman tulosta niin vakuuttavaksi, että siirsi lähes puolitoista miljoonaa euroa rahoja kuntalaisten terveyspalvelujen parantamisesta maan lanaamiseen DHL:n tieltä.
En käynyt tsekkaamassa, mutta toivottavasti tuli tasaista. Entä miksi DHL karkasi? Sanna Ukkola ja kumppanit, puhelin kouraan ja ainakin seuraava lista läpi: 1) Esko Kairesalo 2) Suomen DHL 3) Arto Merisalo 4) Mauri Pekkarinen (just in case)
Tokmannin logistiikkakeskus Mäntsälän Kapuliin sen sijaan nousi, ja kyllä on komea. Kun Kyösti Kakkoselle taannoin oltiin ehdottamassa vuorineuvoksen arvonimeä, asiaa ajoivat mm. Ilkka Kanerva (kok), Paavo Lipponen (sd), Mauri Pekkarinen (kesk), Paula Lehtomäki (kesk), Liisa Hyssälä (kesk), Sauli Niinistö (kok), Jarmo Korhonen (kesk)ja Toivo Sukari (Maskun kalustelato) sekä ei ehkä aiemmat tiedot huomioiden kauhean yllättäen Kevan ex-toimari Markku Kauppinen (kesk) ja Mäntsälän kunnanjohtaja Esko Kairesalo. Ainoa valopilkku tämän tarina tunnelin päässä on se, ettei arvonimeä näin jykevästä nimilistasta huolimatta myönnetty.
Pohjimmiltaan on tietysti niin, että arvonimet ovat kansanomaisesti ilmaistuna yksi paskan hailee. Enemmän on merkitystä sillä, miksi nämä nimet ovat tällaisessa projektissa tämän nimen taakse keräytyneet, ja sen pohtiminen on masentavaa, koska ennen vuorineuvokseksi kanonisoimista voisi kuvitella olleen vireellä monenlaista pienempääkin projektia. Pidä kiinni kukkarostasi, kansalainen. Ja integriteetistäsi.
Kyösti Kakkosen Tokmanni-ketjun logistiikkakeskus nousi Mäntsälään vuoden 2008 aikana. Urakan "kiinteistönkehittäjänä" (what the hell ever that is) toimi vanha tuttumme Nova Group, jolla oli, niin kuin tiedämme, yhteistä yritteliäisyyttä Kakkosen kanssa myös vaalirahoituksessa. Se on päässyt jo unohtumaan, että Nova Groupin suunnitelmissa oli tuoda myös kuljetusliike DHL:n logistiikkakeskus Mäntsälään.
Mäntsälän kunta neuvotteli Nova Groupin kanssa pitkin vuotta 2008 DHL:n sijoittumisesta Kapuli II:n yritysalueelle. Nova Groupin mukaan DHL halusi ostaa koko alueen, ensin kaksi hehtaaria 6000 neliön toimistoa varten, sitten viisi hehtaaria 22.500 neliön varastoa varten. Nova Groupin ehtona oli, että alue (koko seitsemän hehtaaria) tasaittaisiin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen kokonaan samaan tasoon. DHL:n perään ymmärrettävästi kuolannut Mäntsälän kunta ryhtyi tätä tasausta toteuttamaan omaan piikkiinsä kesällä 2008. Ihan halpaa ei lanaaminen ollut; kokonaiskustannukset olivat lähes 1,5 miljoonaa euroa.
Alun perin arvioidusta mentiin pitkäksi 385.000 euroa, eikä Mäntsälän kunnan kaavailemasta kustannusten vaiheistamisestakaan tullut mitään, eli kaikki oli maksettava heti ja kunnan toimesta. Rahaa siis paloi enemmän ja nopeammin kuin on ajateltu. "Asiakkaan kiireen johdosta" kunta päätti myöntää 1.364.000 euroa hankkeen toteuttamiseen. Rahat otetttiin terveysaseman rakentamiseen varatulta momentilta, ja sekä kunnanhallitus että -valtuusto siunasivat päätöksen. Voitte piruuttanne arvuutella, minkä puolueen enemmistöllä molempia elimiä pyöritettiin.
Mitään vahvistusta sille, että DHL olisi suunnitellut Mäntsälään yhtään mitään, ei löydy. Etelä-Suomen Sanomat julkaisi 26. elokuuta 2008 uutisen, jonka mukaan neuvottelut ovat käynnissä DHL:n ja Mäntsälän välillä. Kumpikaan osapuolista ei suostunut tällaisia väitteitä kommentoimaan. DHL kyllä ilmoitti vain kahta päivää ESS:n jutun jälkeen aikovansa irtisanoa tuotannollisista ja taloudellisista syistä Suomessa 120 työntekijää. Mäntsälän kunnanhallitus ja -valtuusto tekivät em. päätöksensä 29.9. ja 13.10., eli tämän jo kuultuaan. Mahtoivat luottaa asiaansa.
Vielä 8.10. Mäntsälän lehti kirjoitti, että Tokmannin tuoreen logistiikkakeskuksen viereen on nousemassa "uutta logistiikkaa". Samalla lehti kuitenkin kaunistelematta kertoi, että kunnalle asiasta saattaisi tulla 1,365 miljoonan euron lisäpieti.
Vain viikkoa myöhemmin, 15.10., Mäntsälän viikkouutiset tiesi kertoa, että DHL oli "perunut tulonsa". DHL:n www-sivuilta ei löydy ensimmäistäkään viitettä siitä, että yrityksellä olisi ollut mitään Mäntsälään liittyviä suunnitelmia. Homman jäätyä kunnan syliin kunnanjohtaja Esko Kairesalo ilmoitti, ettei peruuntuminen johtunut kunnasta, vaan asiakkaasta, ja että alueelle "vuorenvarmasti" saataisiin merkittäviä toimijoita ja uusia työpaikkoja. Blogia lukevat mäntsäläläiset voivat valistaa, miten tässä on käynyt. Käsittääkseni on ollut hiljaisempaa kautta.
Eli summa summarum: Mäntsälän kunta katsoi ex-linnakundi Arto Merisalon Nova Groupin lupauksen ison kuljetusfirman tulosta niin vakuuttavaksi, että siirsi lähes puolitoista miljoonaa euroa rahoja kuntalaisten terveyspalvelujen parantamisesta maan lanaamiseen DHL:n tieltä.
En käynyt tsekkaamassa, mutta toivottavasti tuli tasaista. Entä miksi DHL karkasi? Sanna Ukkola ja kumppanit, puhelin kouraan ja ainakin seuraava lista läpi: 1) Esko Kairesalo 2) Suomen DHL 3) Arto Merisalo 4) Mauri Pekkarinen (just in case)
Tokmannin logistiikkakeskus Mäntsälän Kapuliin sen sijaan nousi, ja kyllä on komea. Kun Kyösti Kakkoselle taannoin oltiin ehdottamassa vuorineuvoksen arvonimeä, asiaa ajoivat mm. Ilkka Kanerva (kok), Paavo Lipponen (sd), Mauri Pekkarinen (kesk), Paula Lehtomäki (kesk), Liisa Hyssälä (kesk), Sauli Niinistö (kok), Jarmo Korhonen (kesk)ja Toivo Sukari (Maskun kalustelato) sekä ei ehkä aiemmat tiedot huomioiden kauhean yllättäen Kevan ex-toimari Markku Kauppinen (kesk) ja Mäntsälän kunnanjohtaja Esko Kairesalo. Ainoa valopilkku tämän tarina tunnelin päässä on se, ettei arvonimeä näin jykevästä nimilistasta huolimatta myönnetty.
Pohjimmiltaan on tietysti niin, että arvonimet ovat kansanomaisesti ilmaistuna yksi paskan hailee. Enemmän on merkitystä sillä, miksi nämä nimet ovat tällaisessa projektissa tämän nimen taakse keräytyneet, ja sen pohtiminen on masentavaa, koska ennen vuorineuvokseksi kanonisoimista voisi kuvitella olleen vireellä monenlaista pienempääkin projektia. Pidä kiinni kukkarostasi, kansalainen. Ja integriteetistäsi.
torstaina, heinäkuuta 09, 2009
Normaalia suhdetoimintaa
Niin katoaa mainen kunnia! Vielä pari päivää sitten Kevan hallituksen piiristä kiiteltiin toimitusjohtajan pallilta eroavan Markku Kauppisen toimintaa, tänään sitten jo lähti poliisille tutkintapyyntö Kauppisen edustustilaisuuksien kuitteihin tekemistä muutoksista.
Homma lähti kesäkuussa käyntiin Rovaniemen kelkkatehtaasta, aluksi vähän tunnustellen ja hitaanlaisesti, mutta viimeistään Kauppisen eroilmoituksesta lähti pyörimään niin iso pyörä, että nyt voinee luottaa siihen, että kaikki kivet käännetään ja kuitit pengotaan. Ja hyvä niin.
Kulissien kaatuessa kuvio paljastuu vielä laajemmaksi ja järjestelmällisemmäksi kuin aikaisemmin on luultu. Tänään HS ja MTV3 kertoivat Nova Groupin, Kevan, vaalirahaa saaneiden poliitikkojen ja uutena nimenä taustapirujen joukkoon nyt liitetyn konkurssiliikemies Juha Kajon keskinäisistä tapaamisista. Tiedotusvälineet ovat kaivaneet esiin toistakymmentä paperi- ja kuittijälkiä jättänyttä tapaamista vaihtuvilla seurueilla, maksajana milloin Keva, milloin Nova.
Tämän aamun Hesari kertoi Kevan Kauppisen ottaneen osaa ainakin 16 sellaiseen tapaamiseen, jonka muina osallistujina oli vaalirahoituskuvion keskeisiä toimijoita, mm. Nova Groupin Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki, keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen, Tokmanni-ketjun omistaja ja Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n suurrahoittaja Kyösti Kakkonen sekä koko joukko vaalirahaa saaneita poliitikkoja: Paula Lehtomäki (kesk), ex-puoluesihteeri ja Työeläkevakuuttajat Telan johtaja Eero Lankia (kesk), Timo Kalli (kesk), Jyri Häkämies (kok) ja Pekka Ravi (kok).
MTV3:N mukaan Novan kestityksistä ovat nauttineet mm. puoluesihteeri Korhonen (kesk), Paavo Väyrynen (kesk), Kauko Juhantalo (kesk), Eero Lankia (kesk) ja Kevan Markku Kauppinen (kesk) sekä Ilkka Kanerva (kok). Näistä Korhonen ja Kauppinen olivat vaalirahan jaossa järjestely-, konsultti- ja jakamisrooleissa, muut saamapuolella. Lankia ja Juhantalo tosin jäivät valitsematta.
Poliittisen helteen paahteessa on nyt kepuministerienkin piiristä (Anu Vehviläinen, Mari Kiviniemi) alkanut kuulua kehotuksia puoluesihteeri Jarmo Korhosen suuntaan esiintulosta ja mahdollisesta erostakin. Jopa Nova-mies Arto Merisalo yhtyi tänään lomallaan julkisuudesta piilossa pysytelleen Korhosen arvostelijoiden kuoroon, vaikka tyyli- ja tilannetajun huomioiden Arton olisi kenties ollut arvokkaampaa pitää suunsa kiinni. Tätä kirjoittaessa uutisoitiin Korhosen ilmoittaneen, että hän aikoo astua julkisuuteen vaaliraha-asiassa ensi maanantaina.
Kaiken nyt julki tulleen nojalla Kevan Kauppisen puheet julkisesta ajojahdista, totuuden vääristelystä ja "mediamurhan" uhriksi joutumisesta sekä HS:n toimittaja Tuomo Pietiläisen puolueettomuuteen kohdistetut epäilyt näyttävät vähintään erikoisilta. Aluksi tiedettiin Kauppisen ottaneen osaa vain Kesärannan tapaamiseen, nyt puhutaan ainakin 16:sta eri tilaisuudesta. Ero oli tässä valossa oikea ja ainoa mahdollinen ratkaisu.
Kauppinen on syyttänyt mediaa valehtelusta. Katsotaanpa, mitä hän itse ehti ennen eroaan asiasta sanoa:
"En ole ollut keräämässä rahaa yrityksiltä - en yksin enkä yhdessä muiden [Kesärannan kokouksen] läsnäolleiden kanssa."
"Julkisuudessa on syntynyt virheellinen käsitys yhteyksistäni vaalirahoitukseen."
"Kevan toimitusjohtajana en voi osallistua vaalirahoituksen keräämiseen."
"Se, että myös Nova Group oli yhdistyksen [Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n] rahoittajia, selvisi minulle vasta keväällä 2008." (Kauppinen tapasi Merisalon ja/tai Saunamäen ainakin kuuteen otteeseen aikavälillä maaliskuu 2006 - tammikuu 2008)
"Henkilökohtaisesti en ole osallistunut yhteenkään neuvotteluun [Rovaniemen moottorikelkkatehtaan] kaupasta enkä sen yksityiskohdista kiinteistökehittäjän, rakentajan tai vuokralaisen kanssa." (mitäköhän Saunamäki ja Merisalo tekivät Kevan pääkonttorissa Kauppisen vieraina 19.12.2007, vähän sen jälkeen kun Keva oli päättänyt ryhtyä hankkeen rahoittajaksi).
Nämä tarinat Kevan hallitus sitten palkitsi 200.000 - 400.000 euron haarukassa liikkuvalla eropaketilla.
Keskustan kentältä on pitkin kesää tullut viestejä, joiden mukaan puolueen uskottavuus ei kestä enää yhtään uutta paljastusta vaaliraha-asiassa. Pikku hiljaa tässä on pakko kysyä, jokohan alkaisi olla tarpeeksi?
Keskustan www-sivuilla oli tänään seuraava ilmoitus: "Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen on parhaillaan kesälomamatkalla. Hän vastaa mahdollisiin Keskustan vaali- ja puoluerahoitusta koskeviin kysymyksiin maanantaina 13.7.2009 palattuaan lomamatkaltaan." Pääministeri Matti Vanhanen on viimeksi kommentoinut vaaliraha-asiaa Keskustan sivujen blogissaan 25.6.
Homma lähti kesäkuussa käyntiin Rovaniemen kelkkatehtaasta, aluksi vähän tunnustellen ja hitaanlaisesti, mutta viimeistään Kauppisen eroilmoituksesta lähti pyörimään niin iso pyörä, että nyt voinee luottaa siihen, että kaikki kivet käännetään ja kuitit pengotaan. Ja hyvä niin.
Kulissien kaatuessa kuvio paljastuu vielä laajemmaksi ja järjestelmällisemmäksi kuin aikaisemmin on luultu. Tänään HS ja MTV3 kertoivat Nova Groupin, Kevan, vaalirahaa saaneiden poliitikkojen ja uutena nimenä taustapirujen joukkoon nyt liitetyn konkurssiliikemies Juha Kajon keskinäisistä tapaamisista. Tiedotusvälineet ovat kaivaneet esiin toistakymmentä paperi- ja kuittijälkiä jättänyttä tapaamista vaihtuvilla seurueilla, maksajana milloin Keva, milloin Nova.
Tämän aamun Hesari kertoi Kevan Kauppisen ottaneen osaa ainakin 16 sellaiseen tapaamiseen, jonka muina osallistujina oli vaalirahoituskuvion keskeisiä toimijoita, mm. Nova Groupin Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki, keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen, Tokmanni-ketjun omistaja ja Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n suurrahoittaja Kyösti Kakkonen sekä koko joukko vaalirahaa saaneita poliitikkoja: Paula Lehtomäki (kesk), ex-puoluesihteeri ja Työeläkevakuuttajat Telan johtaja Eero Lankia (kesk), Timo Kalli (kesk), Jyri Häkämies (kok) ja Pekka Ravi (kok).
MTV3:N mukaan Novan kestityksistä ovat nauttineet mm. puoluesihteeri Korhonen (kesk), Paavo Väyrynen (kesk), Kauko Juhantalo (kesk), Eero Lankia (kesk) ja Kevan Markku Kauppinen (kesk) sekä Ilkka Kanerva (kok). Näistä Korhonen ja Kauppinen olivat vaalirahan jaossa järjestely-, konsultti- ja jakamisrooleissa, muut saamapuolella. Lankia ja Juhantalo tosin jäivät valitsematta.
Poliittisen helteen paahteessa on nyt kepuministerienkin piiristä (Anu Vehviläinen, Mari Kiviniemi) alkanut kuulua kehotuksia puoluesihteeri Jarmo Korhosen suuntaan esiintulosta ja mahdollisesta erostakin. Jopa Nova-mies Arto Merisalo yhtyi tänään lomallaan julkisuudesta piilossa pysytelleen Korhosen arvostelijoiden kuoroon, vaikka tyyli- ja tilannetajun huomioiden Arton olisi kenties ollut arvokkaampaa pitää suunsa kiinni. Tätä kirjoittaessa uutisoitiin Korhosen ilmoittaneen, että hän aikoo astua julkisuuteen vaaliraha-asiassa ensi maanantaina.
Kaiken nyt julki tulleen nojalla Kevan Kauppisen puheet julkisesta ajojahdista, totuuden vääristelystä ja "mediamurhan" uhriksi joutumisesta sekä HS:n toimittaja Tuomo Pietiläisen puolueettomuuteen kohdistetut epäilyt näyttävät vähintään erikoisilta. Aluksi tiedettiin Kauppisen ottaneen osaa vain Kesärannan tapaamiseen, nyt puhutaan ainakin 16:sta eri tilaisuudesta. Ero oli tässä valossa oikea ja ainoa mahdollinen ratkaisu.
Kauppinen on syyttänyt mediaa valehtelusta. Katsotaanpa, mitä hän itse ehti ennen eroaan asiasta sanoa:
"En ole ollut keräämässä rahaa yrityksiltä - en yksin enkä yhdessä muiden [Kesärannan kokouksen] läsnäolleiden kanssa."
"Julkisuudessa on syntynyt virheellinen käsitys yhteyksistäni vaalirahoitukseen."
"Kevan toimitusjohtajana en voi osallistua vaalirahoituksen keräämiseen."
"Se, että myös Nova Group oli yhdistyksen [Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n] rahoittajia, selvisi minulle vasta keväällä 2008." (Kauppinen tapasi Merisalon ja/tai Saunamäen ainakin kuuteen otteeseen aikavälillä maaliskuu 2006 - tammikuu 2008)
"Henkilökohtaisesti en ole osallistunut yhteenkään neuvotteluun [Rovaniemen moottorikelkkatehtaan] kaupasta enkä sen yksityiskohdista kiinteistökehittäjän, rakentajan tai vuokralaisen kanssa." (mitäköhän Saunamäki ja Merisalo tekivät Kevan pääkonttorissa Kauppisen vieraina 19.12.2007, vähän sen jälkeen kun Keva oli päättänyt ryhtyä hankkeen rahoittajaksi).
Nämä tarinat Kevan hallitus sitten palkitsi 200.000 - 400.000 euron haarukassa liikkuvalla eropaketilla.
Keskustan kentältä on pitkin kesää tullut viestejä, joiden mukaan puolueen uskottavuus ei kestä enää yhtään uutta paljastusta vaaliraha-asiassa. Pikku hiljaa tässä on pakko kysyä, jokohan alkaisi olla tarpeeksi?
Keskustan www-sivuilla oli tänään seuraava ilmoitus: "Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen on parhaillaan kesälomamatkalla. Hän vastaa mahdollisiin Keskustan vaali- ja puoluerahoitusta koskeviin kysymyksiin maanantaina 13.7.2009 palattuaan lomamatkaltaan." Pääministeri Matti Vanhanen on viimeksi kommentoinut vaaliraha-asiaa Keskustan sivujen blogissaan 25.6.
maanantaina, heinäkuuta 06, 2009
Kauppinen lähti, mitä seuraavaksi?
Keväällä 2008 alkanut vaalirahoituskohu on sitten tuottanut ensimmäisen korkean tason poliittisen ruumiin. Kevan toimitusjohtaja Markku Kauppinen ilmoitti eilen eroavansa, vain päivää sen jälkeen, kun oli julkisessa vastineessaan ilmoittanut harkitsevansa oikeustoimia ja kantelua Julkisen Sanan neuvostolle Kevan kytköksiä Nova Groupiin käsitelleeseen uutisointiin liittyen. Valtiovarainministeriön ja Finanssivalvonnan pikaselvitys Kevan ja Novan yhteyksistä päätyi odotetusti johtopäätökseen, ettei lakia ja normaaleja menettelytapoja ollut rikottu. Kauppisen puoluetoveri, hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi kiirehti kiittämään eroratkaisua ryhdikkääksi.
In the meantime, lisää tietoa vaalirahan lähteistä tulee. Aamulehden eilen uutisoiman selvityksen mukaan ei vain Keva vaan myös viisi muuta työeläkeyhtiötä tuki poliitikkoja 2007 eduskuntavaaleissa osallistumalla puolueiden maksullisiin tukiseminaareihin. Kevan lisäksi tukea tässä muodossa antoivat Eläke-Tapiola, Eläke-Fennia, Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Varma ja Veritas Eläkevakuutus.
Aivan niin kuin Kevan tapauksessa, on aika lailla erikoista, että kaikkien suomalaisten eläkkeistä vastaavat yhtiöt lähtevät tukemaan jotain tiettyä ehdokasta tai puoluetta. Tai oikeammin, että ne ylipäätään harjoittavat tällaista poliittista sponsorointia. Sama pätee totta kai ay-liikkeeseen, joka jäsenkuntansa poliittisesta moninaisuudesta huolimatta on tottunut syytämään rahaa vasemmistopuolueille.
Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela), jonka vastuulla nykyisin ovat myös apurahatutkijoiden ja -taitelijoiden eläkeasiat, oli tukenut entistä hallituksensa puheenjohtajaa, keskustan ex-MTK-pomo Esa Härmälää ostamalla 2250 eurolla lippuja tämän vaaliseminaareihin. Eläke-Tapiola taas ilmoitti osallistuneensa vuosina 2006-2009 viiteen sosiaalidemokraattien seminaariin noin 4 700 eurolla ja yhteen keskustan seminaariin 350 eurolla.
Kysymys ei tietysti ole suurista summista, mutta periaatteellisesti asia on tärkeä. Suurin osa eläkeyhtiöiden asiakkaista on puoluepoliittisesti sitoutumattomia, ja jäsenkirjan omaavatkin tulevat koko poliittisen kentän leveydeltä. Siten on vähintään erikoista ja arveluttavaa, että eläkerahastot lähtevät tukemaan jonkin tietyn puolueen tai poliitikon kampanjaa yhdelläkään eurolla.
Ensi vuoden vietän todennäköisesti apurahatutkijana, enkä piru vieköön halua, että Mela sponsoroi keskustapuolueen poliitikkoja minun rahoillani. Yhtä lailla karsastan sitä, että ay-liikkeelle maksamani jäsenmaksut saattavat päätyä demari- tai vasemmistoliittolaisehdokkaan tukemiseen. Ylipäätään en halua olla epäsuorasti ja minulta kysymättä tukemassa minkään poliittisen puolueen toimintaa.
Tavallisen kansalaisen silmissä eläkerahastojen osallistuminen poliittisten kampanjojen kustannuksiin näyttää pahalta, varsinkin kun eläkeyhtiöiden hallituksissa työmarkkinajärjestöjen mandaateilla istuvilla henkilöillä monesti on poliittisia kytkentöjä jo muutenkin.
In the meantime, lisää tietoa vaalirahan lähteistä tulee. Aamulehden eilen uutisoiman selvityksen mukaan ei vain Keva vaan myös viisi muuta työeläkeyhtiötä tuki poliitikkoja 2007 eduskuntavaaleissa osallistumalla puolueiden maksullisiin tukiseminaareihin. Kevan lisäksi tukea tässä muodossa antoivat Eläke-Tapiola, Eläke-Fennia, Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Varma ja Veritas Eläkevakuutus.
Aivan niin kuin Kevan tapauksessa, on aika lailla erikoista, että kaikkien suomalaisten eläkkeistä vastaavat yhtiöt lähtevät tukemaan jotain tiettyä ehdokasta tai puoluetta. Tai oikeammin, että ne ylipäätään harjoittavat tällaista poliittista sponsorointia. Sama pätee totta kai ay-liikkeeseen, joka jäsenkuntansa poliittisesta moninaisuudesta huolimatta on tottunut syytämään rahaa vasemmistopuolueille.
Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela), jonka vastuulla nykyisin ovat myös apurahatutkijoiden ja -taitelijoiden eläkeasiat, oli tukenut entistä hallituksensa puheenjohtajaa, keskustan ex-MTK-pomo Esa Härmälää ostamalla 2250 eurolla lippuja tämän vaaliseminaareihin. Eläke-Tapiola taas ilmoitti osallistuneensa vuosina 2006-2009 viiteen sosiaalidemokraattien seminaariin noin 4 700 eurolla ja yhteen keskustan seminaariin 350 eurolla.
Kysymys ei tietysti ole suurista summista, mutta periaatteellisesti asia on tärkeä. Suurin osa eläkeyhtiöiden asiakkaista on puoluepoliittisesti sitoutumattomia, ja jäsenkirjan omaavatkin tulevat koko poliittisen kentän leveydeltä. Siten on vähintään erikoista ja arveluttavaa, että eläkerahastot lähtevät tukemaan jonkin tietyn puolueen tai poliitikon kampanjaa yhdelläkään eurolla.
Ensi vuoden vietän todennäköisesti apurahatutkijana, enkä piru vieköön halua, että Mela sponsoroi keskustapuolueen poliitikkoja minun rahoillani. Yhtä lailla karsastan sitä, että ay-liikkeelle maksamani jäsenmaksut saattavat päätyä demari- tai vasemmistoliittolaisehdokkaan tukemiseen. Ylipäätään en halua olla epäsuorasti ja minulta kysymättä tukemassa minkään poliittisen puolueen toimintaa.
Tavallisen kansalaisen silmissä eläkerahastojen osallistuminen poliittisten kampanjojen kustannuksiin näyttää pahalta, varsinkin kun eläkeyhtiöiden hallituksissa työmarkkinajärjestöjen mandaateilla istuvilla henkilöillä monesti on poliittisia kytkentöjä jo muutenkin.
Kauppinen jyrähti
Kevan toimitusjohtaja Markku Kauppinen on julkaissut Kevan ja Nova Groupin yhteyksiä vaalirahoitusasiassa koskevan vastineen, jossa hän tuomitsee kovin sanoin uutisoinnin tason ja kertoo pohtivansa sekä oikeustoimia että kantelua Julkisen Sanan Neuvostolle.
Nopeana kommenttina Kauppisen ulostuloon on sanottava, että ottaen huomioon asian mittasuhteet, vakavuuden ja koko kuvion erikoisuuden, yllättävää ärhäkkyyttä Kevan toimitusjohtajalta. En tiedä ovatko suhteellisuuden- ja tilannetaju ihan pysyneet kyydissä.
Mielenkiintoisimpaan ja polttavimpaan kysymykseen Kauppinen ei tarjoa vastausta. Mitä ihmettä teki Kuntien eläkevakuutusrahaston johtaja vaalirahoitusta koskeneessa tapaamisessa? Keskustan puoluetoimiston mukaan tapaaminen kutsuttiin yrittäjien eli paikalla myös olleiden Arto Merisalon ja Tapani Yli-Saunamäen pyynnöstä. Pyysivätkö nämä herrat puoluetoimistoa kutsumaan Kauppisen vai lisäsikö hänet jakeluun esimerkiksi puoluesihteeri Korhonen? Ja minkä vuoksi? Se on Vanhasen suullakin kuultu, että tapaamisen aiheena oli Nova Groupin tuki keskustapuolueelle ja puoluerahoitus muutenkin (HS 19.6.2009).
Merisalo kertoi myöhemmin, että Tapani Yli-Saunamäki laati niiden kansanedustajien listan, joita Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n ja Nova Groupin kautta sittemmin tuettiin, tämän tapaamisen jälkeen.
Vastineessaan Kauppinen alleviivaa, ettei Keva ole "missään vaiheessa maksanut euroakaan Nova Groupille eikä millekään muulle tähän ryhmään kuluvalle yritykselle". Kuitenkin Ylen uutisten mukaan Keva on kolmen vuoden aikana ostanut 240 000 euron edestä Novan vuokravälityspalveluja. Sen voisi joku journalisti penkoa esiin, välittikö Nova Kevalle vuokralaisina keskustalaisen liikenneministeri Anu Vehviläisen, kansanedustaja Hannes Mannisen ja Mirja Vehkaperän sekä kokoomuslaisen sisäministeri Anne Holmlundin. Näistähän kaksi ensin mainittua saivat myös KMS:n vaalitukea. Eihän asiassa mitään rikollista tai sääntöjenvastaista olisi, mutta olisipa se taas hassu sattuma sekin.
Lueskelin ajankulukseni laitilalaisen keskustan kansanedustajan Timo Kauniston blogia. 13.6. julkaistun kirjoituksen perusteella voisi kuvitella, ettei Kaunisto lukeudu ihan sisäpiiriin tai ainakaan puoluetoimiston suosikkeihin. Suora sitaatti:
"Ensiksikin: mihin puolue tarvitsee järjestön ulkopuolisia rahanpesujärjestöjä? Miksi niissä touhuavat liikemiehet ja puoluetoimiston väki yhdessä. Toiseksi: kenelle, miten ja millä perusteilla vaalirahoitus ohjataan. Kolmanneksi: mikä ihme on puolueen ympärille rakennettu Apollo-group, mikä sen tarkoitus oikein on."
Kun nyt on vauhtiin päästy, voisivat tiedotusvälineet ryhtyä valaisemaan yleisöä myös tuosta Apollo Group Oy:sta ja sen tarkoituksesta. Patentti- ja rekisterihallituksen tietojen mukaan yrityksen strateginen johtoo koostuu seuraavista henkilöistä: Elsi Katainen, Aki Haaro, Jarmo Korhonen ja Antti Rantakangas. Apollo Groupin nimi tuli esiin myös taannoisten vaalirahoitusilmoitusten yhteydessä taulukaupan harjoittajana.
Nopeana kommenttina Kauppisen ulostuloon on sanottava, että ottaen huomioon asian mittasuhteet, vakavuuden ja koko kuvion erikoisuuden, yllättävää ärhäkkyyttä Kevan toimitusjohtajalta. En tiedä ovatko suhteellisuuden- ja tilannetaju ihan pysyneet kyydissä.
Mielenkiintoisimpaan ja polttavimpaan kysymykseen Kauppinen ei tarjoa vastausta. Mitä ihmettä teki Kuntien eläkevakuutusrahaston johtaja vaalirahoitusta koskeneessa tapaamisessa? Keskustan puoluetoimiston mukaan tapaaminen kutsuttiin yrittäjien eli paikalla myös olleiden Arto Merisalon ja Tapani Yli-Saunamäen pyynnöstä. Pyysivätkö nämä herrat puoluetoimistoa kutsumaan Kauppisen vai lisäsikö hänet jakeluun esimerkiksi puoluesihteeri Korhonen? Ja minkä vuoksi? Se on Vanhasen suullakin kuultu, että tapaamisen aiheena oli Nova Groupin tuki keskustapuolueelle ja puoluerahoitus muutenkin (HS 19.6.2009).
Merisalo kertoi myöhemmin, että Tapani Yli-Saunamäki laati niiden kansanedustajien listan, joita Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n ja Nova Groupin kautta sittemmin tuettiin, tämän tapaamisen jälkeen.
Vastineessaan Kauppinen alleviivaa, ettei Keva ole "missään vaiheessa maksanut euroakaan Nova Groupille eikä millekään muulle tähän ryhmään kuluvalle yritykselle". Kuitenkin Ylen uutisten mukaan Keva on kolmen vuoden aikana ostanut 240 000 euron edestä Novan vuokravälityspalveluja. Sen voisi joku journalisti penkoa esiin, välittikö Nova Kevalle vuokralaisina keskustalaisen liikenneministeri Anu Vehviläisen, kansanedustaja Hannes Mannisen ja Mirja Vehkaperän sekä kokoomuslaisen sisäministeri Anne Holmlundin. Näistähän kaksi ensin mainittua saivat myös KMS:n vaalitukea. Eihän asiassa mitään rikollista tai sääntöjenvastaista olisi, mutta olisipa se taas hassu sattuma sekin.
Lueskelin ajankulukseni laitilalaisen keskustan kansanedustajan Timo Kauniston blogia. 13.6. julkaistun kirjoituksen perusteella voisi kuvitella, ettei Kaunisto lukeudu ihan sisäpiiriin tai ainakaan puoluetoimiston suosikkeihin. Suora sitaatti:
"Ensiksikin: mihin puolue tarvitsee järjestön ulkopuolisia rahanpesujärjestöjä? Miksi niissä touhuavat liikemiehet ja puoluetoimiston väki yhdessä. Toiseksi: kenelle, miten ja millä perusteilla vaalirahoitus ohjataan. Kolmanneksi: mikä ihme on puolueen ympärille rakennettu Apollo-group, mikä sen tarkoitus oikein on."
Kun nyt on vauhtiin päästy, voisivat tiedotusvälineet ryhtyä valaisemaan yleisöä myös tuosta Apollo Group Oy:sta ja sen tarkoituksesta. Patentti- ja rekisterihallituksen tietojen mukaan yrityksen strateginen johtoo koostuu seuraavista henkilöistä: Elsi Katainen, Aki Haaro, Jarmo Korhonen ja Antti Rantakangas. Apollo Groupin nimi tuli esiin myös taannoisten vaalirahoitusilmoitusten yhteydessä taulukaupan harjoittajana.
lauantaina, heinäkuuta 04, 2009
Baby I’ve been here before
Näin se meni.1980-luvun nousukauden puskiessa päälle olin vielä nuori jolppi, mutta täynnä suunnitelmia ja itseluottamusta. Isot pojat julistivat riskisijoittamisen ilosanomaa, nopean ja helpon vaurastumisen polte koetteli kupeita kuin kiima lavatansseissa orkesterin kiivetessä lauteille illan viimeiseen settiin. Ilmapiiri oli kuuma, kostea ja täynnä lupausta. Katteetonta optimismia, paisuneita egoja, hyväuskoisia hölmöjä, sopivasti mausteeksi sekaan orastavaa epätoivoa ja tax free –parfyymin alle kätkettyä pyrkyryyttä. Mahtava sekoitus, tajusin heti, ennen kaikkea sellaiselle, jolla pokkaa riitti ja joka uskalsi. Ja minä poikahan uskalsin.
1980-luvun loppu meni humussa. Vetelin hatusta mullistavia visioita ja käänteentekeviä liikeideoita liukuhihnatuotantona. Katetta jutuissa ei ollut nimeksikään, mutta enpä minä tuotetta myynytkään, vaan mielikuvia ja odotuksia. Vanhan suljetun talouden kasvatit pelkäsivät putoavansa kelkasta sääntelyn purkamisen huumassa ja kuuntelivat alle kolmekymppisen kukon visioita kun parempaakin gurua. Harvoin tuli muulla matkustettua kuin taksilla, useimmiten humalassa, eikä ollut yksi tai kaksi kertaa, kun mukana reissussa kulki samana iltapäivänä paikallisesta pankista haettu muovikassillinen seteleitä. Kekkosen kun gerberokselle lykkäsi, jonottaa ei tarvinnut, ei sillä kertaa eikä myöhemmin. Laulu soi ja naisia riitti.
Eihän sitä tietenkään loputtomiin kestänyt. Yleinen taloustilanne syöksyi ja sitä myötä happanivat omatkin bisnekseni. Sen verran oli kiinnitystä, vekseliä ja trattaa henkseleihin kertynyt, että nurinhan siitä rosiksen kautta mentiin ja komeasti. Ulosottomies vei kaiken minkä löysi. Onneksi olin matkan varrella tajunnut, ettei tällaisella kohelluksella juuri huomista ole ja jemmannut pesämunaa voudin ulottumattomiin. Ei sitä paljon jäänyt, mutta ihan pelkällä tuulen huuhtomalla paljaalla perseellä ei tarvinnut myöhemminkään olla liikkeellä.
Sen verran isoksi pääsi piikki kuitenkin kasvamaan, ettei siitä lopulta pelkällä rahalla selvitty. Vajaat kolme vuotta pistivät ehdotonta petoksista ja kavalluksista, mutta charmanttina kaverina palasin kuvioihin alta puolentoista vuoden. Sen verran oli jäänyt palveluksia lunastamatta ja humuvuosien partnereita asemiin, että pääsin ihan mukavasti uuden elämän alkuun. Maa vielä laman jäljiltä kärvisteli, mutta uuden nousun saattoi jo aistia. Paavo perkele oli mies paikallaan, vaikka demari olikin.
Vaikka 1980-luvun kisällintyöni kiinteistöbisneksessä pohjaan paloikin, ei taito kadonnut mihinkään. Puhelahjat olivat ennallaan ja karismaakin sanoivat löytyvän. Menneisyyttä ei saanut katoamaan, mutta sen paha haju lieveni. Tässä on mies, joka pistää asiat rullaamaan, sanoivat. Tunsin totta kai paljon porukkaa jo edelliseltä kierrokselta, ja vuosikymmenen alun grillauksesta pystyyn jääneiden avulla tutustuin moniin uusiin tekijöihin. Ennen pitkää olin taas hommien päällä niin kuin mitään ei olisi välissä tapahtunutkaan. Minä löysin ostajat ja myyjät, ja minun avullani he toisensa. Tontit ja kiinteistöt vaihtoivat omistajaa, ja minä korotin provikkaani sitä mukaa kun tahti kiihtyi.
Muutamassa vuodessa linnasta pääsyn jälkeen olin taas mukana isoissa peleissä. Verkostoitumisen tärkeyden tajusin vuosia ennen sarasvoita, vaikka sitä eri nimellä kutsuinkin. Mietin seuraavaa askelta ja halusin tikkailla ylemmäs. Jos jotain olin lamavuosien jälkilaskuista oppinut, oli se, ettei kiitollisuudenvelan voimaa passannut aliarvioida. Paras tilanne oli, jos oli yhteistä mutta paljastumatta jäänyttä häpeää ja syntiä. Tältä pohjalta lähdin upgreidaamaan portfoliotani.
Homman nimi oli nyt nationwide. Pommitin isoja gryndereitä ja kauppaketjumiehiä yhteistyötarjouksilla, jossa lupailin joko isoja urakkoja tai hyviä liikepaikkoja riippuen siitä, kumpien kanssa puhuin. Sen verran sutjakkaasti tarinaa lähti, että taas alkoi liittoa syntyä ja tarvitsija löytää kaipaamansa. Ja minulle provikat, as usual. Bisnes paisui samaa tahtia kännykän puhelinluettelon kanssa. Isoja maakunnallisia projekteja, paljon työvuosia, suurta vaikuttavuutta, iloa ja onnea.
Niin tyytyväisiä olivat rakentajat ja rakennuttajat toisiinsa, ettei minun lopulta tarvinnut omia rahoja liottaa hommissa paskan vertaakaan. Minun valuuttani, likviditeettini ja markkina-arvoni piili kontakteissa. Tiesin mistä puhua ja kenelle, ja osasin tehdä sen tavalla, joka ei paljon vastalauseille tilaa jättänyt. Oli halvempaa ostaa kaappi täyteen pukuja ja kravatteja kuin täyttää talli kaivinkoneilla.
Pian jouduin kuitenkin tekemään tuttavuutta myös luomani paratiisin käärmeen kanssa. Hyvät hankkeet tyssäsivät älyttömiin kuntatason vaikeuksiin kaavojen, ympäristönsuojelun, maankäyttösuunnitelmien ja ties minkä nurkkapatrioottisen pilkunnussimisen takia. Myyjät ja ostajat olivat jo näpissäni, maksimivauhdin saavuttamiseksi päätin keskittyä kitkan poistamiseen. Avainasemassa olivat tietysti päättäjät ja byrokraatit. Tonttien ja kiinteistöjen ohella oli ryhdyttävä ostamaan politiikkaa.
Varman voittajan pelaaminen toi vain suolarahoja, sen olin oppinut jo raveissa. Niinpä päätin panostaa vaa’ankieliasemaan ja piru vieköön siinä onnistuikin. Sen verran politiikkaa tunsin, että tiesin hallituksessa olon kuluttavan suosiota. Demarimooses kuitenkin jo omalta osaltaan todisti, että jos tekee sopivaa politiikkaa, kliimaksi saattaa kestää parikin vaalikautta. Päätin tukea isolla kädellä ja laajakatseisesti, varautuen monenlaisiin vaalituloksiin. Puolueiden sisäpiirin asiantuntijoiden avulla hinnoittelin yksittäiset poliitikot haarukkaan 5000 – 30 000 euroa ja varasin käsille vastaavat seteliniput.
Maksoin kymmenien sivujen edestä lehti-ilmoituksia, ostin vaalikirjoja sellaisen pinon, että ne olisivat riittäneet takan ja saunan sytykkeeksi ja vielä paskapaperiksikin niin omilla kuin tuttavienikin mökeillä, raijasin kellariini pakettiautolasteittain kymmen-satakertaisesti ylihinnoiteltuja ehdokkaiden kampanjatilaisuuksissaan myymiä tauluja, ostin seminaarilippuja tyhjäksi jääneille tuoleille, muutamaan kertaan jopa löin epätoivoiseksi kalvenneen ehdokkaan kouraan puhdasta käteistä tarvittavan loppukirin käynnistämiseksi.
Ykkösevoseni, pääministeripuolue, tuli maaliin turvanmitan edellä saman väristä kilpailijaansa ja säilytti poliittisen ensirakastajan asemansa. Kun käytännössä kyse oli yhdestä edustajanpaikasta, minun oli helppo vaalien jälkeen kävellä puoluetoimistoon ja muistuttaa tekemästäni panostuksesta, jota ilman tuo etulyöntiasema mitä todennäköisimmin olisi jäänyt saavuttamatta. Jos asian oikein raadollisesti sanoo, puolue oli minulle velkaa pääministerin salkun.
Puoluetoimistojen (kävin kaikissa, joita rahoitin, ja niitä oli monta) hämähäkit luulivat kuitenkin olevansa ovelampia ja näkivät minussa naivin rahapumpun, enkä viitsinyt heidän vaikutelmaansa ryhtyä korjaamaan. Urpot luulivat voivansa maksimoida paikalliskannatuksensa käyttämällä minua hyvien hankkeiden synnyttämiseen, mutta eivätpä tajunneet oman kuvioni olleen paljon laajempi. Kunnanvaltuustojen sijaan tähtäimessäni oli parlamentin ja hallituksen korvan tavoittaminen. Yllättävää kyllä, lopulta se osoittautui helpommaksi kuin kuvittelinkaan.
Useampi tukemistani poliitikoista nousi hallitukseen saakka. Suoraan en mitään pyytänyt, niin tyhmä en ollut. Omissa ja liikekumppanieni intresseissä olevissa kysymyksissä kuitenkin hahmottelin heille, minkälaista politiikkaa olisi tarvis. Usein ei edes tarvittu täsmällisiä päätöksiä, vaan riitti, kun arvon ministerit olivat tekemättä jotain. Monesti kävi niinkin, että saamansa leivän leipojan muistaessaan poliitikot lauloivat juuri sen oikean laulun, ilman sen kummempia interventioita tai välipuheita.Kyse ei ollut korruptiosta, vaan samanmielisten yhteistyöstä yhteisesti jaetun poliittisen maailmankuvan edistämiseksi. Tai näin ainakin homman kustua lehdille kerroin.
Pidin huolen siitä, että olin yhtälössä ainoa, joka tunsi osapuolet pöydän kaikilla puolilla. Myin liikemiehille politiikkaa, poliitikoille bisnestä, rakennuttajille toteutusta, urakoitsijoille hankkeita jne. ”Teette tämän kaavapäätöksen, niin asiakkaani on valmis käynnistämään kunnassanne 10 miljoonan euron rakennusprojektin”, ”päätätte sijoittaa tehtaanne tähän kuntaan, niin takaan päättäjien tukevan toimianne sataprosenttisesti” ja sitä rataa. Kauniiden puheiden jälkeen sain kaiken lisäksi hallituksesta puristettua mukavan paketin erilaisia hanketukia asiakasyrityksilleni, joille taas tätä kautta investointipäätöksen tekeminen tuli helpommaksi. Kysyntä kohtasi tarjonnan, monessakin mielessä.
Meno oli kovaa, ajoittain toi mieleen kultaisen 1980-luvun. Lapissa vain moottorikelkat pärisivät ja kelohonkamökit tärisivät, kun yhteistyökumppanien kanssa verkostoiduttiin ja innovoitiin. Kultturellimpaan touhuun tykästyneitä lennätettiin Savonlinnan kiekujuhlille kymmenittäin ja näytöksen jälkeen haettiin paikallisesta Alkosta järven rantaan viinaa pakettiautolla, jotta mielentila saatiin pittoreskia maisemaa vastaavaksi.
Hotellihuoneita varattiin kerroksittain ja erikoismenua tilailtiin. Imagosyistä välttämättömiä mersuja sai autoliikkeestä kätevällä rahoitussopimuksella ja maksuaikaan sai tarvittaessa kuukausikaupalla lykkäystä. Paikalliset yrittäjät antoivat palveluksensa ystävällisesti laskua vastaan, varsinkin kun lupailin heille vähintään yhtä lukratiivista yhteistyötä myös tulevaisuudessa (mm. ”millaisia palveluja teillä löytyy hiihtokaudella?”, ”ovat nuo kuntayhtymän talvipäivät tulossa, annatteko tarjouksen”). Maksamattahan ne kaikki lopulta jäivät, mutta rapatessa roiskuu, hyvä tarkoitus pyhittää keinot jne.
Homma kasvoi isoksi ja kutsuja sateli. Ministereitä puhuttelin etunimeltä ja muutenkin arvoni tunnettiin. Sossupressalta en sentään Linnan juhliin kutsua saanut enkä sitä vanhana linnakundina totuuden nimissä odottanutkaan, mutta pääministerin virka-asunnolla kahviteltiin muutamaankin otteeseen. Puolustusministeriön edustussaunassa otettiin kokoomusministerin kanssa kaljat yhteiselle menestykselle ja vitsailtiin saunomisen jälkeen pistooliammunnassa, että touhuhan alkaa muistuttaa Ilen ja kumppanien kuvioita DDR:n lähetystön kellarissa vanhoina hyvinä aikoina.
Liian hyvää ollakseen totta vai mitä? Aikansa sitä kesti, mutta kyllähän tässäkin sitten lopulta tuli köyden pää käteen, vaikka näin jälkikäteen arvioituna se yllättävän kauan kestikin. Eniten ottaa kupoliin se, että loppusyöksyä vauhditti yksi rahaa saaneista typerällä avomielisyydellään. Monta hyvää päätöstä ehdittiin kuitenkin saada aikaiseksi ennen kuin kattila kiehui hellalle. Kun sitten myöhemmin alettiin minuakin syytellä, kuvailin operaatiota ihan vittuillakseni isänmaallisuudeksi.
Reissun varrella tuli mieleen vanhan suosikkini Hande Nurmio, joka stallariudestaan huolimatta (tai ehkäpä juuri sen takia?) on monta kertaa osunut ihmistä kuvatessaan häränsilmään. Ajatelkaapa vaikka toteamuksia ”hän raivaa tiensä salin läpi ja istuu tähtien pöytään”, ”hän työntää kätensä taskuumme ja syö meidän laskuumme” tai ”paksu lompakko, helppo on lempeä pyytää”.
Ja kuka sitä vannomaan menee, kenties tapaamme vielä.
Yhteisen hyvän merkeissä ja kehittyvän seutumme puolesta, veljellisin terveisin
XX
torstaina, heinäkuuta 02, 2009
Lisää ihmeteltävää
En tiedä, mahtaisiko Ilta-Sanomissa tänään torstaina julkaistulla komealla koko aukeaman jutulla tässä blogissa käsitellyistä Rovaniemen suhmuroinneista olla jotain osuutta asiaan, mutta niin on käynyt, että Nova Groupin nettisivut lakkasivat päivän mittaan toimimasta! Nyt tulee vaan ilmoitus, että "empty" (vähän niin kuin firman kassa).
Hyvä, että tuli ajoissa kaiveltua, vaikka tokihan välimuistitoiminto auttaa pitkälle. Allekirjoittaneelta voi liitetiedostona tilailla varsin mielenkiintoista Uutisnova 1/2008 -julkaisua, mikäli se on sattunut edelläkuvatun tyhjennyksen yhteydessä bittiavaruuteen katoamaan, niin kuin epäilemättä joidenkin tahojen harras toive on.
Huomenna keskustelu jatkunee tuosta BRP Finlandin työ- ja elinkeinoministeriöltä saamasta runsaan miljoonan euron investointituesta. Samaan pinkkaan voi vielä heittää sen tiedon, että BRP Finland sai viime vuonna myös Tekesiltä (työ- ja elinkeinoministeriön tonttia sekin) 369.400 euroa.
Tiesittekö muuten sitä, että Keski-Suomen TE-keskuksen yritysosastolta lähti aikavälillä 1.1.-30.6.2008 1839 asukkaan Kinnulan suuntaan tukea 886 250 euroa. Hakemuksia oli tullut kolme, joista kaksi sai myönteisen päätöksen. Samalla aikavälillä 128 245 asukkaan Jyväskylään matkasi 18 hankkeelle 757 180 euroa. Näkyy Kinnula olevan sen verran hyvä sijoituskohde, että kannattaisiko Kevankin ottaa se tutkalleen...
Hyvä, että tuli ajoissa kaiveltua, vaikka tokihan välimuistitoiminto auttaa pitkälle. Allekirjoittaneelta voi liitetiedostona tilailla varsin mielenkiintoista Uutisnova 1/2008 -julkaisua, mikäli se on sattunut edelläkuvatun tyhjennyksen yhteydessä bittiavaruuteen katoamaan, niin kuin epäilemättä joidenkin tahojen harras toive on.
Huomenna keskustelu jatkunee tuosta BRP Finlandin työ- ja elinkeinoministeriöltä saamasta runsaan miljoonan euron investointituesta. Samaan pinkkaan voi vielä heittää sen tiedon, että BRP Finland sai viime vuonna myös Tekesiltä (työ- ja elinkeinoministeriön tonttia sekin) 369.400 euroa.
Tiesittekö muuten sitä, että Keski-Suomen TE-keskuksen yritysosastolta lähti aikavälillä 1.1.-30.6.2008 1839 asukkaan Kinnulan suuntaan tukea 886 250 euroa. Hakemuksia oli tullut kolme, joista kaksi sai myönteisen päätöksen. Samalla aikavälillä 128 245 asukkaan Jyväskylään matkasi 18 hankkeelle 757 180 euroa. Näkyy Kinnula olevan sen verran hyvä sijoituskohde, että kannattaisiko Kevankin ottaa se tutkalleen...
Pari huomiota lisää
Täydennän vielä tuota edellisen kirjoituksen kelkkatehdastarinaa parilla huomiolla. Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen päätti alkuvuodesta 2008 (tarkkaa päivämäärää en löytänyt, TE-keskuksen ilmoittama rahoituskausi 1.1.-30.4.2008) Lapin TE-keskuksen esityksen mukaisesti myöntää BRP Finland Oy:lle 1.051.410 euron avustuksen ”Northern Lights hankkeeseen, jossa toteutetaan uuden kehityksen huippua edustavan moottorikelkkatehtaan laitteet ja palvelut, joita tarvitaan uusien tuoteperheiden valmistamiseen käyttäen uutta tuotantoteknologiaa ja –filosofiaa”. Ministeriön mukaan BRP Finland Oy on investoinut yhteensä noin seitsemän miljoonaa euroa uusiin koneisiin ja laitteisiin.
5.5.2008 Nova Groupin Arto Merisalo tapasi Pekkarisen BRP Finland Oy:n uuden tehtaan harjakaisissa Rovaniemellä. Merisalon oman kuvauksen mukaan hän kysyi keskustaministeriltä, kannattaako hän nämä ympäristöministeriössä valmisteltavana olevaa maankäyttö- ja rakennuslain tiukennusta, "joka rajoittaa kaupan kilpailua". Merisalon mukaan Pekkarinen vastasi ”ei”, kuten tekivät myös pääministeri Matti Vanhanen ja puoluesihteeri Jarmo Korhonen, jotka Merisalo tapasi kaksi päivää myöhemmin. 10.5. Vanhanen kirjoitti blogiinsa paljon huomiota saaneen Vihdin Ideaparkkia puolustavan kirjoituksen.
Kun Mauri Pekkarinen istui Esko Ahon hallituksen sisäministerinä 1990-luvun alussa, Kevan nykyinen toimitusjohtaja Markku Kauppinen toimi hänen erityisavustajanaan 2.5.1991 - 29.2.1992 välisen ajan.
5.5.2008 Nova Groupin Arto Merisalo tapasi Pekkarisen BRP Finland Oy:n uuden tehtaan harjakaisissa Rovaniemellä. Merisalon oman kuvauksen mukaan hän kysyi keskustaministeriltä, kannattaako hän nämä ympäristöministeriössä valmisteltavana olevaa maankäyttö- ja rakennuslain tiukennusta, "joka rajoittaa kaupan kilpailua". Merisalon mukaan Pekkarinen vastasi ”ei”, kuten tekivät myös pääministeri Matti Vanhanen ja puoluesihteeri Jarmo Korhonen, jotka Merisalo tapasi kaksi päivää myöhemmin. 10.5. Vanhanen kirjoitti blogiinsa paljon huomiota saaneen Vihdin Ideaparkkia puolustavan kirjoituksen.
Kun Mauri Pekkarinen istui Esko Ahon hallituksen sisäministerinä 1990-luvun alussa, Kevan nykyinen toimitusjohtaja Markku Kauppinen toimi hänen erityisavustajanaan 2.5.1991 - 29.2.1992 välisen ajan.
keskiviikkona, heinäkuuta 01, 2009
Kelkkatehdashankkeen taustoja
Monimutkaisen tapahtumasarjan konkretisoimiseksi tässä tiivis kuvaus siitä, mitä moottorikelkkatehtaan asiassa on tapahtunut tähän mennessä.
Tammikuussa 2007 pääministeri Matti Vanhanen ja puoluesihteeri Jarmo Korhonen keskustelevan pääministeri virka-asunnossa Nova Groupin Arto Merisalon ja Tapani Yli-Saunamäen kanssa Keskusta rahoittamisesta tulevissa eduskuntavaaleissa jopa 200.000 eurolla. Mukana tapaamisessa on myös Kevan johtaja ja tunnettu keskustavaikuttaja Markku Kauppinen.
Moottorikelkkayritys BRP Finlandin mukaan ensimmäiset neuvottelut tehdashankkeen toteuttamisesta käytiin helmikuussa 2007. Talousjohtaja Mika Vuoksun antaman tiedon mukaan yrityksen johdon lisäksi mukana tapaamisessa olivat Nova Groupin ja Rovaniemen kaupungin edustajat.
Kun suunnitelmat uuden kelkkatehtaan rakentamisesta 27.5.2007 BRP Finlandin ja Nova Groupin toimesta julkistettiin, kertoi Yli-Saunamäki tiedotteessa, että hanke oli käynnistynyt ”Rovaniemen Kehitys Oy:n toimitusjohtajan Juha Seppälän ja kaupunginjohtaja Mauri Gardinin aktiivisen toiminnan seurauksena heidän otettuaan meihin muutama kuukausi sitten yhteyttä”. Eli tästä voitaneen vetää se johtopäätös, että ennen kuin BRP Finland istui pöytään helmikuussa, Nova Group ja Rovaniemen kaupungin edustajat olivat valmistelleet asiaa keskenään.
BRP Finlandin mukaan yritys sai kolme tarjousta tehtaan rakennuttamisesta, ja yhtenä oli Nova Group. ”Sitä kautta se meille on tullut, Nova on ollut yhteydessä meihin. Rakennuttajan valinta on tehty pelkästään liiketaloudellisin perustein kolmen eri tarjoajan joukosta”, totesi talousjohtaja Vuosku hiljattain.
18. maaliskuuta 2007 järjestettiin eduskuntavaalit, joissa kokoomus sai kymmenen lisäpaikkaa, SDP menetti kahdeksan ja vasemmistoliitto kaksi. Keskusta menetti neljä paikkaa, mutta säilyi yhden paikan erolla suurimpana puolueena. Vanhanen jatkoi pääministerinä.
14. toukokuuta pidettiin ns. kiitoskaronkka pääministeri virka-asunnolla Kesärannassa. Keskustasta mukana olivat Vanhanen ja puoluesihteeri Korhonen, tukijoista Toivo Sukari (Maskun Kalustetalo, Ideapark), Kyösti Kakkonen ja Seppo Saastamoinen (Tokmanni), Harri Toivainen (Suomi-Soffa) ja Lauri Juntunen (Motonetin ex-pääomistaja). Nova Groupista paikalla olivat Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki.
27. toukokuuta Nova Group ja BRP Finland julkistavat suunnitelman uuden moottorikelkkatehtaan rakentamisesta. Nova Group kertoo tehneensä Rovaniemen kaupungin kanssa esisopimuksen 8,4 hehtaarin maa-alueen ostamisesta tarkoitusta varten. BRP Finlandilta Nova Group kertoo ”aiesopimuksella ostaneensa” yrityksen nykyisen tehdaskiinteistön, Rovaniemen kaupungilta taas tämän kiinteistön tontin. Vanha tehdas on tarkoitus saneerata ja muuttaa kauppakeskustyyliseksi liikerakennukseksi heti, kun uusi tehdas on luovutettu BRP Finlandille. BRP Finland ja Nova Group solmivat uutta tehdasta koskevan vuokrasopimuksen.
2. joulukuuta 2008 BRP Finland ilmoittaa käynnistävänsä Suomessa 250 työntekijää ja toimihenkilöä koskevat yt-neuvottelut. Yritys toteaa, että tuotteiden kysynnän lasku pakottaa vähentämään henkilöstöä irtisanomisten ja lomautusten kautta. Samassa kuussa Kuntien Eläkevakuutuksen (Keva) keskustalainen johtaja Markku Kauppinen esittää Kevan hallitukselle Rovaniemelle nousevan uuden moottorikelkkatehtaan ostamista Nova Kiinteistökehitys Oy:lta. Esitys hyväksytään ja uutta tehdasta koskeva vuokrasopimus siirtyy sellaisenaan Nova Kiinteistökehitykseltä Kevalle.
Kevan hallituksessa toimitusjohtaja Kauppisen esitystä moottorikelkkatehtaan ostamisesta ovat tekemässä Keskustan Uudenmaan piirin puheenjohtaja Varpu-Leena Malmgren, kansanedustaja Sampsa Kataja (kok), Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen (kok), HUS:n toimitusjohtaja Kari Nenonen, Hämeenlinnan kaupunginjohtaja Tapani Hellsten (sd), Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori (sd), Lapin ja Oulun yliopistojen yhteisen Meri-Lappi Instituutin johtaja Aaro Tiilikainen, Keskustan Karjalan piirin varapuheenjohtaja, ylilääkäri Irmeli Henttonen sekä Suomen lähi- ja perushoitajaliiton SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomäki.
7. toukokuuta 2008 keskustan kansanedustaja Timo Kalli käynnistää vaalirahakohun toden teolla kertomalla jättäneensä tahallaan noudattamatta lain määräämää vaalirahoituksen ilmoitusvelvollisuutta. Kehittyvien Maakuntien Suomen ja Nova Groupin vaalirahoitus tulee julkisuuteen tipoittain.
Kesäkuussa 2008 Rovaniemellä laitetaan vireille BRP Finlandin vanhaa tehdaskiinteistöä koskeva kaavamuutos, jonka tarkoituksena on mahdollista muuttaa se liikekiinteistöksi, johon sijoittuisi halpatavaratalo, huonekalukauppa ja kodinkoneliike. Kaavamuutosta hakee BRP Finland, eli ainakaan vielä tällöin vanha tehdaskiinteistö ei ollut siirtynyt Nova Groupin omistukseen. Nova Group kyllä on teettänyt sen selvityksen ”kaupan suuryksikön kaupallisista ja liikenteellisistä vaikutuksista”, joka muutoshakemuksen liitteenä kaupungille toimitetaan.
Samaan aikaan Rovaniemen kaupunginvaltuustossa halutaan selvitettäväksi kaupunginhallituksen puheenjohtajan, Nova Groupilta 10000 euroa eduskuntavaalikampanjaansa saaneen mutta valitsematta jääneen Ari Ruotsalaisen (kesk), kaupunginjohtaja Gardinin (kesk) ja kaupungin muiden virkamiesten asema ja toimet Nova Groupin ja kaupungin välisissä tonttikaupoissa ja sopimuksissa. Kuntaliitto ja tarkastuslautakunta toteavat, ettei esteellisyyttä ole, koska henkilökohtaista taloudellista hyötyä em. virkamiehille ei kaupoista ja sopimuksista tullut.
Vuoden 2009 alusta Kevan hallitukseen tulee uutena jäsenenä Rovaniemen keskustalainen kaupunginjohtaja Mauri Gardin, joka oli yksi keskeisiä hahmoja uuden moottorikelkkatehtaan rakentamisessa ja sen edellyttämissä Nova Groupin ja Rovaniemen kaupungin välisissä tonttikaupoissa. Aiemmalla urallaan Gardin on mm. toiminut kolmeen eri otteeseen ministeri Paavo Väyrysen poliittisena avustajana.
Varsinkin Gardinin asema on tässä kokonaiskuviossa on mielenkiintoinen ja monenlaisia ajatuksia herättävä. Pitkäaikainen keskustan taustavaikuttaja päättyy kelkkatehdashankkeen käynnistäjästä sen päärahoittajaksi matkan varrella tulleen Kevan hallitukseen, mitä on vaikeaa uskoa kyllä pelkäksi sattumaksi.
Tammikuussa 2007 pääministeri Matti Vanhanen ja puoluesihteeri Jarmo Korhonen keskustelevan pääministeri virka-asunnossa Nova Groupin Arto Merisalon ja Tapani Yli-Saunamäen kanssa Keskusta rahoittamisesta tulevissa eduskuntavaaleissa jopa 200.000 eurolla. Mukana tapaamisessa on myös Kevan johtaja ja tunnettu keskustavaikuttaja Markku Kauppinen.
Moottorikelkkayritys BRP Finlandin mukaan ensimmäiset neuvottelut tehdashankkeen toteuttamisesta käytiin helmikuussa 2007. Talousjohtaja Mika Vuoksun antaman tiedon mukaan yrityksen johdon lisäksi mukana tapaamisessa olivat Nova Groupin ja Rovaniemen kaupungin edustajat.
Kun suunnitelmat uuden kelkkatehtaan rakentamisesta 27.5.2007 BRP Finlandin ja Nova Groupin toimesta julkistettiin, kertoi Yli-Saunamäki tiedotteessa, että hanke oli käynnistynyt ”Rovaniemen Kehitys Oy:n toimitusjohtajan Juha Seppälän ja kaupunginjohtaja Mauri Gardinin aktiivisen toiminnan seurauksena heidän otettuaan meihin muutama kuukausi sitten yhteyttä”. Eli tästä voitaneen vetää se johtopäätös, että ennen kuin BRP Finland istui pöytään helmikuussa, Nova Group ja Rovaniemen kaupungin edustajat olivat valmistelleet asiaa keskenään.
BRP Finlandin mukaan yritys sai kolme tarjousta tehtaan rakennuttamisesta, ja yhtenä oli Nova Group. ”Sitä kautta se meille on tullut, Nova on ollut yhteydessä meihin. Rakennuttajan valinta on tehty pelkästään liiketaloudellisin perustein kolmen eri tarjoajan joukosta”, totesi talousjohtaja Vuosku hiljattain.
18. maaliskuuta 2007 järjestettiin eduskuntavaalit, joissa kokoomus sai kymmenen lisäpaikkaa, SDP menetti kahdeksan ja vasemmistoliitto kaksi. Keskusta menetti neljä paikkaa, mutta säilyi yhden paikan erolla suurimpana puolueena. Vanhanen jatkoi pääministerinä.
14. toukokuuta pidettiin ns. kiitoskaronkka pääministeri virka-asunnolla Kesärannassa. Keskustasta mukana olivat Vanhanen ja puoluesihteeri Korhonen, tukijoista Toivo Sukari (Maskun Kalustetalo, Ideapark), Kyösti Kakkonen ja Seppo Saastamoinen (Tokmanni), Harri Toivainen (Suomi-Soffa) ja Lauri Juntunen (Motonetin ex-pääomistaja). Nova Groupista paikalla olivat Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki.
27. toukokuuta Nova Group ja BRP Finland julkistavat suunnitelman uuden moottorikelkkatehtaan rakentamisesta. Nova Group kertoo tehneensä Rovaniemen kaupungin kanssa esisopimuksen 8,4 hehtaarin maa-alueen ostamisesta tarkoitusta varten. BRP Finlandilta Nova Group kertoo ”aiesopimuksella ostaneensa” yrityksen nykyisen tehdaskiinteistön, Rovaniemen kaupungilta taas tämän kiinteistön tontin. Vanha tehdas on tarkoitus saneerata ja muuttaa kauppakeskustyyliseksi liikerakennukseksi heti, kun uusi tehdas on luovutettu BRP Finlandille. BRP Finland ja Nova Group solmivat uutta tehdasta koskevan vuokrasopimuksen.
2. joulukuuta 2008 BRP Finland ilmoittaa käynnistävänsä Suomessa 250 työntekijää ja toimihenkilöä koskevat yt-neuvottelut. Yritys toteaa, että tuotteiden kysynnän lasku pakottaa vähentämään henkilöstöä irtisanomisten ja lomautusten kautta. Samassa kuussa Kuntien Eläkevakuutuksen (Keva) keskustalainen johtaja Markku Kauppinen esittää Kevan hallitukselle Rovaniemelle nousevan uuden moottorikelkkatehtaan ostamista Nova Kiinteistökehitys Oy:lta. Esitys hyväksytään ja uutta tehdasta koskeva vuokrasopimus siirtyy sellaisenaan Nova Kiinteistökehitykseltä Kevalle.
Kevan hallituksessa toimitusjohtaja Kauppisen esitystä moottorikelkkatehtaan ostamisesta ovat tekemässä Keskustan Uudenmaan piirin puheenjohtaja Varpu-Leena Malmgren, kansanedustaja Sampsa Kataja (kok), Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen (kok), HUS:n toimitusjohtaja Kari Nenonen, Hämeenlinnan kaupunginjohtaja Tapani Hellsten (sd), Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori (sd), Lapin ja Oulun yliopistojen yhteisen Meri-Lappi Instituutin johtaja Aaro Tiilikainen, Keskustan Karjalan piirin varapuheenjohtaja, ylilääkäri Irmeli Henttonen sekä Suomen lähi- ja perushoitajaliiton SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomäki.
7. toukokuuta 2008 keskustan kansanedustaja Timo Kalli käynnistää vaalirahakohun toden teolla kertomalla jättäneensä tahallaan noudattamatta lain määräämää vaalirahoituksen ilmoitusvelvollisuutta. Kehittyvien Maakuntien Suomen ja Nova Groupin vaalirahoitus tulee julkisuuteen tipoittain.
Kesäkuussa 2008 Rovaniemellä laitetaan vireille BRP Finlandin vanhaa tehdaskiinteistöä koskeva kaavamuutos, jonka tarkoituksena on mahdollista muuttaa se liikekiinteistöksi, johon sijoittuisi halpatavaratalo, huonekalukauppa ja kodinkoneliike. Kaavamuutosta hakee BRP Finland, eli ainakaan vielä tällöin vanha tehdaskiinteistö ei ollut siirtynyt Nova Groupin omistukseen. Nova Group kyllä on teettänyt sen selvityksen ”kaupan suuryksikön kaupallisista ja liikenteellisistä vaikutuksista”, joka muutoshakemuksen liitteenä kaupungille toimitetaan.
Samaan aikaan Rovaniemen kaupunginvaltuustossa halutaan selvitettäväksi kaupunginhallituksen puheenjohtajan, Nova Groupilta 10000 euroa eduskuntavaalikampanjaansa saaneen mutta valitsematta jääneen Ari Ruotsalaisen (kesk), kaupunginjohtaja Gardinin (kesk) ja kaupungin muiden virkamiesten asema ja toimet Nova Groupin ja kaupungin välisissä tonttikaupoissa ja sopimuksissa. Kuntaliitto ja tarkastuslautakunta toteavat, ettei esteellisyyttä ole, koska henkilökohtaista taloudellista hyötyä em. virkamiehille ei kaupoista ja sopimuksista tullut.
Vuoden 2009 alusta Kevan hallitukseen tulee uutena jäsenenä Rovaniemen keskustalainen kaupunginjohtaja Mauri Gardin, joka oli yksi keskeisiä hahmoja uuden moottorikelkkatehtaan rakentamisessa ja sen edellyttämissä Nova Groupin ja Rovaniemen kaupungin välisissä tonttikaupoissa. Aiemmalla urallaan Gardin on mm. toiminut kolmeen eri otteeseen ministeri Paavo Väyrysen poliittisena avustajana.
Varsinkin Gardinin asema on tässä kokonaiskuviossa on mielenkiintoinen ja monenlaisia ajatuksia herättävä. Pitkäaikainen keskustan taustavaikuttaja päättyy kelkkatehdashankkeen käynnistäjästä sen päärahoittajaksi matkan varrella tulleen Kevan hallitukseen, mitä on vaikeaa uskoa kyllä pelkäksi sattumaksi.
maanantaina, kesäkuuta 29, 2009
Moottorikelkkatehdas, Nova ja Keva
Kyllä ovat erikoisia nämä kytkökset Nova Groupin ja Kuntien Eläkevakuutuksen eli Kevan välillä. Paljon on kohistu ns. moottorikelkkatehtaan jutusta, jossa Keva sijoitti 20 miljoonaa euroa työntekijöiltä ja työnantajilta kerättyjä eläkerahoja Novan rakennuttaman moottorikelkkatehtaan rahoittamiseen. Lynx- ja Ski-Doo -merkkisiä moottorikelkkoja tehtaassa valmistaa BRP Finland Oy, joka on osa kanadalaista Bombardier Recreational Products -konsernia.Voi olla, että en ole seurannut asiaa riittävän tarkoin, mutta en ole nähnyt kirjoitettavan siitä, että tähän moottorikelkkatehtaan episodiin liittyy jatko-osa, jossa siinäkin Nova on pääosassa ja jolla on vahva kytkentä politiikkaan. Parhaillaan Rovaniemen kaupungin elimissä on nimittäin käsiteltävänä hakemus asemakaavan muuttamiseksi, jonka allekirjoittajana on BRP Finland Oy:n toimitusjohtaja Stig Måtar.
Rovaniemen kaupungin sivuilta löytyy seuraava kuvaus hakemuksesta:
BRP Finland Oy allekirjoittajana Stig Måtor hakee asemakaavan muutosta tontille 9-9024-7 niin, että käyttötarkoitusmerkintä teollisuus- ja varastorakennusten korttelialue T muutetaan kaavamerkinnäksi KM, liikerakennusten kortteli-alue, jolle saa sijoittaa vähittäiskaupan suuryksikön (alaviitteellä, jossa merkintä PT-kaupasta) tai KL, liikerakennusten korttelialue (alaviitteellä, jossa sallitaan em. ohjauksen piiriin kuuluvat kaupat, joiden pinta-ala voi olla 3000-6000 m2).
Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä, että kun BRP Finlandin vanha tuotantokiinteistö uuden tehtaan rakentamisen myötä vapautuu, siihen suunnitellaan sijoitettavaksi kauppakeskusta. Sijainti on hyvä, aivan valtatie 4:n varressa. Liitteenä kaupungin sivuilta löytyy 4.6.2008 päivätty selvitys, joka on otsikoitu "Rovaniemi BRP - Kaupan suuryksikön kaupalliset ja liikenteelliset vaikutukset", jossa asiaa on selostettu tarkemmin.
Mielenkiintoisinta asiakirjassa on sen yhteenveto-osan ensimmäinen kappale:
"Nova Group Oy suunnittelee Rovaniemen Teollisuuskylään BRP:ltä vapautuvaan kiinteistöön kaupan yksikköä. Hanke olisi kokoluokaltaan noin 10.000 neliötä ja se sisältäisi todennäköisesti halpatavaratalokauppaa sekä tilaa vievää kauppaa."
Kun selaa vähän eteenpäin, mainitaan kiinteistön uusina mahdollisina toimijoina halpatavaratalo, kodinkoneliike ja huonekalukauppa, joiden vuosimyynti olisi yhteensä 24 miljoonaa euroa.
Eli: Nova Group järjesti uuden moottorikelkkatehtaan rakentamiseen 20 miljoonaa euroa eläkerahoja, sopi ilmeisesti tässä yhteydessä BRP:n toimitusjohtajan kanssa siitä, että hyvältä paikalta vapautuvalle kiinteistölle haettaisiin kaavamuutosta, jotta Nova voisi avata sinne kauppakeskuksen.
Nova Groupin asiakaslehden Uutisnovan numerossa 1/2008 on kuvattu moottorikelkkatehdashankkeen taustoja ja vaiheita. Peruskiven muurasi Paavo Väyrynen (kesk.), harjakaisissa puhui Mauri Pekkarinen (kesk.). Keva-pomo Markku Kauppinen (kesk.) yritti viime viikolla esittää, ettei Kevalla ja Nova Groupilla olisi ollut tehdasjutussa rahaliikennettä keskenään. Uutisnovan kuvaus antaa asiasta vähän toisenlaisen käsityksen:
"Uuden 22 miljoonan euron moottorikelkkatehdashankkeen toteuttaja on Nova Group-konserniin kuuluva Nova Kiinteistökehitys Oy. Tehtaan rakentajana ja saneerajana toimii Lemminkäinen-konserniin kuuluvat Palmberg-Rakennus Oy ja Oka Oy työyhteenliittymä. Tehdaskiinteistön omistaja on Kuntien eläkevakuutus Keva, jolla tämä on ensimmäinen teollinen sijoitus Suomessa."
Ja löytyypä sieltä Nova Groupin lehdestä selitettynä myös tämä kaavamuutosjuttu:
"BRP Finland Oy:n vanha moottorikelkkakiinteistö on siirtynyt Nova Kiinteistöyhtiö Oy:n omistukseen ja tavoitteena on saneerata nk. Eteläkeskuksen alueelle 12 000 neliömetrin laajuinen vahva kauppakeskuskokonaisuus."
Vielä on todettu sekin, että Nova etsii Eteläkeskuksesta myös sopivaa tonttia noin 6 000–8 000 neliön liikekiinteistölle, johon sijoittuisivat Maskun Kalustetalon ja Suomi-Soffan uudet myymälät.
Lehdestä löytyy myös komea kuva harjakaisista, joissa Stig Måtar, elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) ja Kevan johtaja Markku Kauppinen (kesk.) myhäilevät tyytyväisinä. Peruskiven muurauksen yhteydessä otetussa kuvassa taas pönöttävät Rovaniemen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Maarit Airaksinen (kok.), ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen (kesk.), Nova Kiinteistökehityksen toimitusjohtaja Arto Merisalo, Stig Måtar ja Rovaniemen kaupunginjohtaja Mauri Gardin (kesk.)
18. kesäkuuta pääministeri Vanhanen (kesk.) sanoi Brysselissä, että häntä olisi pitänyt informoida Novan ja Kevan käynnissä tai suunnitteilla olevista liiketoimista. No, olisi kysynyt ministerikollegoiltaan Pekkariselta (kesk.) tai Väyryseltä (kesk.)!
Em. kaavamuutos oli Rovaniemen kaupunginvaltuuston käsiteltävänä 18.5.2009. Asiasta olivat päättämässä mm. 10 000 euroa Kehittyvien Maakuntien Suomelta 2007 eduskuntavaalikampanjaansa saanut mutta valitsematta jäänyt Ari Ruotsalainen (kesk.) ja Keskustan kehittämispäällikkö, KMS:n perustamisessa mukana ollut Lasse Kontiola (kesk.). Valtuusto hyväksyi muutoksen yksimielisesti. Se on sitten eri asia, kuka kauppakeskusta nyt Nova Groupin jouduttua konkurssiin ryhtyy pykäämään. Puljun nettisivut tosin toimivat vanhaan malliin: "Varma valinta valtakunnallisesti".
LISÄYS 30.6.
Seuraava looginen askel olisi tietysti käydä tarkoin läpi kunnallisvaalien 2008 vaalirahoitusilmoitukset Rovaniemeltä, mutta arvatkaapa mitä. Kun yritin päästä Rovaniemi.fi:n vaalisivustolta ilmoituksiin, tulee vaan herjaa , että "Sivu, jolle yritit päästä on joko vaihtanut paikkaa tai poistettu". Voitte käydä itse kokeilemassa täällä. Jos keksitte konstin saada ilmoitukset näkyville, ilmoittakaa.
perjantaina, toukokuuta 23, 2008
Vielä vaalirahoituksesta
Eilisessä A-Talk -keskustelussa jatkettiin puhetta vaalirahoituksesta. Ministeri Mauri Pekkarinen pyrki aivan ohjelman loppupuolella ojentamaan allekirjoittanutta lopulla siitä, että pääministeri Vanhanen kyllä oli antanut oman vaalirahailmoituksensa aivan lain vaatimalla tavalla ja osaltaan siis ollut avoin. Vanhanen toki ilmoitti saaneensa rahaa Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:ltä, mutta vuosi sitten ilmoituksia jätettäessä julkisuudessa ei ollut hajuakaan siitä, mitä tahoja yhdistyksen taakse kätkeytyy. Lauantaina 10.5. Vanhanen otti blogissaan kantaa Ideaparkin puolesta, minkä useat uutisvälineet uutisoivat tiistaina 13.5. Torstaina 15.5. Ilta-Sanomat kertoi Vanhasen saaneen rahaa Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:ltä, jonka johtaviin taustavoimiin Ideaparkia Vihtiin kaavaileva Toivo Sukari kuuluu. Ilta-Sanomat oli kertonut Sukarin osuudesta yhdistyksessä jo joulukuussa 2007.
16.5. sekä Vanhasen kampanjapäällikkö Jari Flinck ja pääministeri itse kiistivät Helsingin Sanomissa tienneensä rahoittajien henkilöllisyyttä. No tänään sitten Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen kertoo Ilta-Sanomissa Vanhasen tienneen Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistyksestä alusta alkaen. Keskustan puoluejohto oli antanut hyväksyntänsä sille, että puolueen kehittämispäällikkö Lasse Kontiola oli mukana perustamassa yhdistystä. Hesarin mukaan Vanhanen sentään blogikirjoitusta tehdessään jo tiesi, keitä KMS:n takana on. Ideaparkista kirjoittaessaan hän ei kuitenkaan tätä vaalirahoituskytköstä maininnut.
Vanhasen blogatessa vaalirahakohu oli jo käynnissä, kun keskustan Timo Kalli oli A-Studion lähetyksessä 7.5. ilmoittanut tietoisesti rikkovansa lakia vaalirahoituksen julkisuudesta, koska siitä ei ole määrätty rangaistusseuraamuksia.
16.5. sekä Vanhasen kampanjapäällikkö Jari Flinck ja pääministeri itse kiistivät Helsingin Sanomissa tienneensä rahoittajien henkilöllisyyttä. No tänään sitten Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen kertoo Ilta-Sanomissa Vanhasen tienneen Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistyksestä alusta alkaen. Keskustan puoluejohto oli antanut hyväksyntänsä sille, että puolueen kehittämispäällikkö Lasse Kontiola oli mukana perustamassa yhdistystä. Hesarin mukaan Vanhanen sentään blogikirjoitusta tehdessään jo tiesi, keitä KMS:n takana on. Ideaparkista kirjoittaessaan hän ei kuitenkaan tätä vaalirahoituskytköstä maininnut.
Vanhasen blogatessa vaalirahakohu oli jo käynnissä, kun keskustan Timo Kalli oli A-Studion lähetyksessä 7.5. ilmoittanut tietoisesti rikkovansa lakia vaalirahoituksen julkisuudesta, koska siitä ei ole määrätty rangaistusseuraamuksia.
keskiviikkona, toukokuuta 23, 2007
Harmaita eminenssejä ja taulukauppaa
Kertokaapa minulle valistuneemmat, että mikä pulju on Kehittyvien Maakuntien Suomi ry? Patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisterin mukaan kyseessä on 18. tammikuuta 2007 rekisteröity Vaasassa kotipaikkaansa pitävä yhdistys. Googlekaan ei osaa kertoa asiasta mitään muuta kuin sen, että minun lisäkseni asiaa on ehditty ihmetellä myös Hesarin ja Suomi24:n keskustelupalstalla. Vastauksia ei ole sieltäkään löytynyt. Kun Google ehtii indeksoida tuoreita sivuja vähän enemmän, tulee hakutuloksia jonkin verran runsaammin, sillä kyseessä on tietyllä elämän saralla ilmeisen merkittävä yhteenliittymä. Kyseinen yhdistys nimittäin jakoi eduskuntavaaliehdokkaille vaalirahaa melkoisen avokätisesti ja vieläpä hämmästyttävän värisokeasti. Summat olivat sellaisia, että läpipäässeiden oli ne vaalirahoitusilmoituksissaan raportoitava. Ovat muuten erikoista joskaan ei kauhean informatiivista luettavaa.
Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n kukkarosta pulitettiin ainakin seuraavat avustukset:
Sauli Niinistö (kok) 10.000 euroa
Matti Vanhanen (kesk) 10.000 euroa
Paavo Väyrynen (kesk) 10.000 euroa
Suvi Lindén (kok) 5.000 euroa
Juha Mieto (kesk) 5.000 euroa
ja sokerina pohjalla
Meri-Kukka Forsius (vihr) 5.000 euroa.
Kaikkein näiden tapauksessa KMS:n tuki edustaa huomattavaa osuutta kokonaisrahoituksesta, eli toivottavasti osaavat olla kiitollisia.
Jossain on siis poppoo, joka 1) omistaa (omisti?) kohtuullisen paljon ylimääräistä rahaa, 2) ei pode turhantarkkuutta puoluekirjan suhteen, ja 3) ei tykkää tehdä suurta numeroa itsestään. Edellämainituilta täytyy löytyä myös jokin yhteinen nimittäjä, mikä on saanut juuri tämän yhdistyksen tukemaan juuri näitä ehdokkaita. Vielä kun keksisi mikä. Riittävällä näkökentällä varustettu Väyrynen maaliin, siniviivalle kokoa Miedon ja Vanhasen muodossa, hyökkäykseen luisteluässä Niinistö - tennisässä Forsius - golfässä Linden? Vai tuleeko muuta mieleen?
Muitakin helmiä ilmoituksista löytyy. Tiesittekö esimerkiksi että Espoon Nuuksiosta löytyy ilmeisen sikarikas keskustapuolueen paikallisjaosto (Nuuksion Keskustakerho, perustettu jo vuonna 1967), joka halusi Tanja Saarelan niin kovasti eduskuntaan, että tuki tämän kampanjaa peräti 44.300 eurolla? Eivätkä rahat siihen loppuneet, Vanhasen Matillekin jäi vielä 16.000 euroa annettavaksi.
Paljon näkyvät arvon ehdokkaat käyneen myös "taulukauppaa" ja "myyneen grafiikkaa" kampanjoitaan rahoittaakseen. Ja hyvin olivat menneet kaupaksi, eli monien kotien seiniltä löytyy nyt ihan kansanedustajalta ostettua arvotaidetta. Toivottavasti ovat kuvat kauniita ja raamit jalopuuta.
Ihan ruusuilla tanssimista ei kampanjointi kaikkien osalta kuitenkaan ollut. Ex-ulkoministeri Erkki Tuomioja nimittäin ilmoitti omassa lipukkeessaan puoluejärjestöiltä saadun rahoituksen määräksi tasan nolla euroa ja totesi vielä lakoniseen tapaansa senkin, että puolue oli kaiken lisäksi vielä perinyt häneltä ehdokasmaksunkin! Happamuuden ymmärtää, listasihan esimerkiksi toveri Heinäluoma omaan lappuunsa SDP:ltä tulleen kassavirran määräksi 13.000 euroa.
Mutta onneksi ei raha ratkaise kaikkea eduskuntavaaleissakaan. Demokratian valopilkku Pertti "Veltto" Virtanen nimittäin ponkaisi Arkadianmäelle Perussuomalaisten listoilta 2.000 eurolla, josta siitäkin 500 euroa tuli omasta taskusta ja toinen laskennallinen viisisatanen oli talkootyötä. Sentään tonnin edestä oli Veltto saanut jonkun maksamaan lehtimainoksiaan.
Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n kukkarosta pulitettiin ainakin seuraavat avustukset:
Sauli Niinistö (kok) 10.000 euroa
Matti Vanhanen (kesk) 10.000 euroa
Paavo Väyrynen (kesk) 10.000 euroa
Suvi Lindén (kok) 5.000 euroa
Juha Mieto (kesk) 5.000 euroa
ja sokerina pohjalla
Meri-Kukka Forsius (vihr) 5.000 euroa.
Kaikkein näiden tapauksessa KMS:n tuki edustaa huomattavaa osuutta kokonaisrahoituksesta, eli toivottavasti osaavat olla kiitollisia.
Jossain on siis poppoo, joka 1) omistaa (omisti?) kohtuullisen paljon ylimääräistä rahaa, 2) ei pode turhantarkkuutta puoluekirjan suhteen, ja 3) ei tykkää tehdä suurta numeroa itsestään. Edellämainituilta täytyy löytyä myös jokin yhteinen nimittäjä, mikä on saanut juuri tämän yhdistyksen tukemaan juuri näitä ehdokkaita. Vielä kun keksisi mikä. Riittävällä näkökentällä varustettu Väyrynen maaliin, siniviivalle kokoa Miedon ja Vanhasen muodossa, hyökkäykseen luisteluässä Niinistö - tennisässä Forsius - golfässä Linden? Vai tuleeko muuta mieleen?
Muitakin helmiä ilmoituksista löytyy. Tiesittekö esimerkiksi että Espoon Nuuksiosta löytyy ilmeisen sikarikas keskustapuolueen paikallisjaosto (Nuuksion Keskustakerho, perustettu jo vuonna 1967), joka halusi Tanja Saarelan niin kovasti eduskuntaan, että tuki tämän kampanjaa peräti 44.300 eurolla? Eivätkä rahat siihen loppuneet, Vanhasen Matillekin jäi vielä 16.000 euroa annettavaksi.
Paljon näkyvät arvon ehdokkaat käyneen myös "taulukauppaa" ja "myyneen grafiikkaa" kampanjoitaan rahoittaakseen. Ja hyvin olivat menneet kaupaksi, eli monien kotien seiniltä löytyy nyt ihan kansanedustajalta ostettua arvotaidetta. Toivottavasti ovat kuvat kauniita ja raamit jalopuuta.
Ihan ruusuilla tanssimista ei kampanjointi kaikkien osalta kuitenkaan ollut. Ex-ulkoministeri Erkki Tuomioja nimittäin ilmoitti omassa lipukkeessaan puoluejärjestöiltä saadun rahoituksen määräksi tasan nolla euroa ja totesi vielä lakoniseen tapaansa senkin, että puolue oli kaiken lisäksi vielä perinyt häneltä ehdokasmaksunkin! Happamuuden ymmärtää, listasihan esimerkiksi toveri Heinäluoma omaan lappuunsa SDP:ltä tulleen kassavirran määräksi 13.000 euroa.
Mutta onneksi ei raha ratkaise kaikkea eduskuntavaaleissakaan. Demokratian valopilkku Pertti "Veltto" Virtanen nimittäin ponkaisi Arkadianmäelle Perussuomalaisten listoilta 2.000 eurolla, josta siitäkin 500 euroa tuli omasta taskusta ja toinen laskennallinen viisisatanen oli talkootyötä. Sentään tonnin edestä oli Veltto saanut jonkun maksamaan lehtimainoksiaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
