Olihan veto Minna Niemiseltä ja Sanna Sténiltä, välierän kakkostila ja paikka A-finaalissa! Pari oli verrattuna alku- ja keräilyeriin kuin uudesti syntynyt, nyt todella vedettiin eikä meinattu. Kisaa 1980 metriin johtaneiden suomalaisten keskimmäinen tonni oli todella raudanluja, tonnilla lähti sellainen nosto että oksat pois.
Hollannin Marit van Eupen ja Kirsten van der Kolk on ennakkokaavailuissa esitetty vahvimpina kandidaatteina olympiakullan ottajiksi, nyt he pääsivät vasta viimeisellä 20 metrillä suomalaisten ohi ja olivat 0.04 sekuntia nopeampia. Sténin ja Niemisen ei kuitenkaan tarvinnut ottaa loppukiriä, kun tässä vaiheessa merkitsi vain sijoitus kolmen joukossa. Suomlaisia alkuerävaiheessa selkeästi parempi Saksa jäi nyt paristamme 1.04 sekuntia.
Aikavertailu kahden välierän välillä tuo mielenkiintoisia tuloksia. Suomalaisten erä oli ennakkoon astetta kovempi, mutta nyt voittoajoissa oli eroa peräti 7.17 sekuntia! Kanada pääsi erässä jopa helpolla, joten siltä voi odottaa vielä lisävaihdetta finaaliin, suomalaisia läskeiksi nimitelleiden ja finaalista pudonneiden aussien kanssa tiukasti taistelleilta Kiinalta ja Kreikalta sen sijaan ei.
Suomalaisten ero toisessa erässä kakkoseksi tulleeseen Kiinaan oli 7.68 sekuntia. Olosuhteet muuttuivat jonkin verran ja kakkossemissä puhalsi pieni vastatuuli, mutta että se olisi vaikuttanut näin paljon, tuntuu epätodennäköiseltä. Tästä vedämme johtopäätöksen, että mitalitaistelu tullaan käymään Hollannin, Suomen, Saksan ja Kanadan välillä. Ratkaisu tulee menemään aivan kalkkiviivoille, se on jo nyt selvää.
Saksa ja Hollanti ovat äärimmäisen kovia viimeisellä 500 metrillä. Näin ollen suomalaisten tulisi voittaakseen hankkia keskimmäisellä tonnilla riittävästi puskurisekunteja, jotta johtopaikka sitten kestäisi loppurynnistykseen. Kanadalaiset lähtevä todella kovaa, ja oma haasteensa on siinäkin, etteivät suomalaiset anna soutunsa häiriintyä kandalaisten mahdollisesta piikkipaikasta. Hermojen on oltava kohdallaan. Valmentaja Veikko Sinisalo puhui soutamisesta muun maailman ulkopuolelle sulkevan kuplan sisällä.
Suomalaisten vauhti löytyi siis juuri silloin kuin pitikin. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun piti vetää todella tosissaan. Välierien perusteella voi sanoa, että nyt on todella lähellä, että soutuun tulee olympiamitali. Voitto vaatii ainakin yhtä vahvaa keskimmäistä tonnia ja viimeisen 200 metrin tiukentamista. Kisaa johtaneiden suomalaisten ohi tultiin MM-kisoissa sekä 2005 että 2007. He tiedostavat tämän totta kai itsekin ja saavat asian sunnuntaina toivottavasti korjatuksi. Silloin päästään kuuntelemaan Maamme-laulua.
perjantaina, elokuuta 15, 2008
torstaina, elokuuta 14, 2008
Pekingin souduissa varapäivä käyttöön
Pekingissä Shunyin soutu- ja melontakeskuksessa vettä tulee kuin aisaa ja ukkonen jyskyy. Kilpailun jury arvoi pitkään mitä tehdään, päätti ensin siirtää aamupäivän C-finaalit iltaan ja aloittaa välierät suunnitelmien mukaan, kun ukkosmyrsky meni ohitse. Tämä oli tilanne vielä siinä kohtaa, kun Minna Nieminen ja Sanna Stén olivat laiturilta lähdössä vesille ja taisivat sinne jo ehtiäkin. Sitten alkoi taas jyskyä ja 15 minuuttia ennen suomalaisten starttia tuli päätös kisojen siirtämisestä päivällä eteenpäin. Rassaavaa totta kai urheilijoille, jotka ehtivät tehdä keskittymiset ja valmistelut jo loppuun saakka. Kevyessä luokassa rasittavinta totta kai on se, että nyt jouduttiin vetämään painoihin turhan takia, ja huomenna on sama homma taas edessä. Painonsa kanssa tiukoilla olevien suomalaisten osalta tämä tarkoittaa nyt sitä, että heidän täytyy mennä painoihin viikon sisällä viisi kertaa. Pysyvät joukkueen ravintokulut kyllä kurissa, kun ei tuo koutsi Sinisalon Veikkokaan niin isoruokainen ole...
Huomenna edessä siis sama homma ja samalla aikataululla, Minna ja Sanna tulessa kello 10.30 Suomen aikaa. Pistetään tähän nyt vähän ennakkospekulaatiota siitä, mitä pitäisi tapahtua, että suomalaiset kuuden joukkoon selviävät. Esittely suomalaisten erän joukkueista kommenttien kera ohessa.
Yaima Velasquez - Ismaray Marrero, Kuuba:
Statisteja, viime vuonna MM-kisojen 17. Marrero vetänyt kyllä kevyt yksikköä kovaa, vuoden 2005 MM-kisoissa A-finaalissa ja kuudes. Verrattain isokokoiset (176 ja 177 cm) kuubalaiset olivat alkueränsä viimeisiä, keräilyeristä jatkoon viimeisenä ja heikoimmalla ajalla.
Hester Goodsell - Helen Casey, Iso-Britannia:
Suomalaisten sijoituksen kannalta avainasemassa. Kokenut 34-vuotias Casey, tässä veneluokassa vuonna 2002 MM-pronssilla ollut soutaja, on saanut uutta potkua uralleen nuoresta parista, 24-vuotiaasta Goodsellista. Molemmilta löytyy mitalitason menestystä MM-kisoista, mutta tämän vuoden kolme maailmancupin osakilpailua eivät liikoja lupailleet, sijoitukset seitsemäs, kahdeksas ja kuudes isolla erolla kärkeen. Soutajilla on suuri kokoero, yhdeksän senttiä, Goodsell on 176 ja Case 167 senttiä. Alkuerissä voittivat Suomen 1.4 sekunnilla ja taistelivat Kanadan kanssa tiukasti suorasta välieräpaikasta. Voittivat oman keräilynsä ja siellä vuoden 2006 MM-pronssiparin Kreikasta 0.3 sekunnilla. Casey on yhdessä Jane Hallin kanssa voittanut suomalaiset MM-kisoissa 2006.
Kirsten van der Kolk - Marit van Eupen, Hollanti:
Ateenan pronssipari palasi täksi kesäksi yhteen van Eupenin keskityttyä kolme vuotta kevyeen yksikköön ja otettua siinä kolme perättäistä maailmanmestaruutta. Ikää alkaa jo olla, van der Kolkilla 33 vuotta ja van Eupenilla 39 vuotta, mutta se ei tunnu vauhdissa. Soutivat yhdessä jo Sydneyssä, silloin kuudensia. Selvittivät tiensä Pekingiin voittamalla viimeisen karsintaregatan kesäkuussa Puolan Poznanissa. Vauhti parantunut jatkuvasti, ekassa maailmancupissa neljänsiä, toisessa jo pronssilla. Välieriin suoraan alkuerävoitolla ja koko porukan nopeimmalla ajalla 6:50.90, mikä oli 5.7 sekuntia suomalaisia nopeammin. Tällä hetkellä vahvin kandidaatti olympiakullan ottajaksi.
Berit Carow - Marie-Louise Draeger, Saksa:
Viime vuoden pronssipari, Draegerilla tästä veneluokasta myös kaksi MM-kultaa (2003 ja 2005). Carowilla MM-hopeaa myös kevyestä yksiköstä vuodelta 2006. Maailmancupissa ailahteli: voitto, hopea ja kuudes tila. Suora välieräpaikka alkuerävoitolla ja toiseksi nopeimmalla ajalla Hollannin jälkeen (6:51.96), olivat 4.5 sekuntia suomalaisia nopeampia. Ehdoton mitalikandidaatti, saumoja aina voittoon saakka.
Katrin Olsen - Juliane Rasmussen, Tanska:
Saksan tavoin viime vuoden MM-pronssimitalisteja, kun kolmas sija jaettiin sadasosilleen saman ajan jälkeen. Kaksi MM-hopeaa kevyestä pariaironelosesta 2005-2006. Maailmancupissa kolmekymppiset tanskalaiset eivät esittäneet ihmeitä, sijoitukset yhdestoista, seitsemäs ja neljäs. Kova loppukirijoukkue, viime vuoden MM-kisoissa olivat vielä 500 metriä ennen maalia kuudensina ja nousivat sieltä pronssille. Alkuerässään kakkonen Kiinan jälkeen, mutta aika ei ollut ihmeellinen, 6:58.63, eli 2 sekuntia suomalaisia hitaammin. Eivät ole milloinkaan voittaneet Sténiä ja Niemistä.
Sanna Stén - Minna Nieminen, Suomi:
Viime vuoden MM-hopeamitalistit, vuonna 2005 pronssilla. Niemisellä myös pronssimitali kevyestä yksiköstä vuodelta 2004. Ovat nyt uransa kovimman paikan edessä, vauhdin on löydyttävä, sillä tähänastiset edesottamukset eivät tuo paikkaa A-finaalissa, mitalista puhumattakaan. Trendi on kuitenkin nouseva, ja ovat ennenkin petranneet suorituksiaan kisaviikon mittaan. Vetivät viimeisessä maailmancupissa todella hurjaa vauhtia ja olivat avoimessa luokassa palkintopallilla. Jos tuon saman vauhdin saavat päälle, menevät jatkoon. Iso kysymys kuitenkin on, kuinka paljon painonpudotus on syönyt voimavaroja, varsinkin kun nyt tuli yksi ylimääräinen laihdutuskerta.
Ennakkoon näyttää siltä, että Hollanti ja Saksan menevät selvästi jatkoon, kolmannesta paikasta käydään todella kovaa taistoa Iso-Britannian, Suomen ja Tanskan välillä, tässä järjestyksessä. Suomi ja Iso-Britannia ovat vetäneet keräilyuerän ja pudottaneet painonsa jo kolme kertaa, kuinka paljon tuntuu vauhdissa? Tässä erässä useammalla joukkueella (DEN, GBR, GER) on todella kova loppukiri, suomalaisilla taas ei, eli heidän on todella panostettava omaan vahvuuteensa kovaan keskimmäiseen kilometriin, tai vaihtoehtoisesti löydettävä lopussa yksi vaihde lisää. Tahtien puolesta siihen kyllä olisi varaakin, sillä suomalaiset vetävät yleensä kilpakumppaneitaan 2-3 vetoa minuutissa alemmalla tempolla.
Toivotaan, että palaset loksahtavat kohdalleen ja sijoitus kuuden joukossa tulee. Finaalissa peli avataan taas uudestaan, ja marginaalien ollessa pienet mikä tahansa on mahdollista. Taistelu jatkuu huomenna.
Huomenna edessä siis sama homma ja samalla aikataululla, Minna ja Sanna tulessa kello 10.30 Suomen aikaa. Pistetään tähän nyt vähän ennakkospekulaatiota siitä, mitä pitäisi tapahtua, että suomalaiset kuuden joukkoon selviävät. Esittely suomalaisten erän joukkueista kommenttien kera ohessa.
Yaima Velasquez - Ismaray Marrero, Kuuba:
Statisteja, viime vuonna MM-kisojen 17. Marrero vetänyt kyllä kevyt yksikköä kovaa, vuoden 2005 MM-kisoissa A-finaalissa ja kuudes. Verrattain isokokoiset (176 ja 177 cm) kuubalaiset olivat alkueränsä viimeisiä, keräilyeristä jatkoon viimeisenä ja heikoimmalla ajalla.
Hester Goodsell - Helen Casey, Iso-Britannia:
Suomalaisten sijoituksen kannalta avainasemassa. Kokenut 34-vuotias Casey, tässä veneluokassa vuonna 2002 MM-pronssilla ollut soutaja, on saanut uutta potkua uralleen nuoresta parista, 24-vuotiaasta Goodsellista. Molemmilta löytyy mitalitason menestystä MM-kisoista, mutta tämän vuoden kolme maailmancupin osakilpailua eivät liikoja lupailleet, sijoitukset seitsemäs, kahdeksas ja kuudes isolla erolla kärkeen. Soutajilla on suuri kokoero, yhdeksän senttiä, Goodsell on 176 ja Case 167 senttiä. Alkuerissä voittivat Suomen 1.4 sekunnilla ja taistelivat Kanadan kanssa tiukasti suorasta välieräpaikasta. Voittivat oman keräilynsä ja siellä vuoden 2006 MM-pronssiparin Kreikasta 0.3 sekunnilla. Casey on yhdessä Jane Hallin kanssa voittanut suomalaiset MM-kisoissa 2006.
Kirsten van der Kolk - Marit van Eupen, Hollanti:
Ateenan pronssipari palasi täksi kesäksi yhteen van Eupenin keskityttyä kolme vuotta kevyeen yksikköön ja otettua siinä kolme perättäistä maailmanmestaruutta. Ikää alkaa jo olla, van der Kolkilla 33 vuotta ja van Eupenilla 39 vuotta, mutta se ei tunnu vauhdissa. Soutivat yhdessä jo Sydneyssä, silloin kuudensia. Selvittivät tiensä Pekingiin voittamalla viimeisen karsintaregatan kesäkuussa Puolan Poznanissa. Vauhti parantunut jatkuvasti, ekassa maailmancupissa neljänsiä, toisessa jo pronssilla. Välieriin suoraan alkuerävoitolla ja koko porukan nopeimmalla ajalla 6:50.90, mikä oli 5.7 sekuntia suomalaisia nopeammin. Tällä hetkellä vahvin kandidaatti olympiakullan ottajaksi.
Berit Carow - Marie-Louise Draeger, Saksa:
Viime vuoden pronssipari, Draegerilla tästä veneluokasta myös kaksi MM-kultaa (2003 ja 2005). Carowilla MM-hopeaa myös kevyestä yksiköstä vuodelta 2006. Maailmancupissa ailahteli: voitto, hopea ja kuudes tila. Suora välieräpaikka alkuerävoitolla ja toiseksi nopeimmalla ajalla Hollannin jälkeen (6:51.96), olivat 4.5 sekuntia suomalaisia nopeampia. Ehdoton mitalikandidaatti, saumoja aina voittoon saakka.
Katrin Olsen - Juliane Rasmussen, Tanska:
Saksan tavoin viime vuoden MM-pronssimitalisteja, kun kolmas sija jaettiin sadasosilleen saman ajan jälkeen. Kaksi MM-hopeaa kevyestä pariaironelosesta 2005-2006. Maailmancupissa kolmekymppiset tanskalaiset eivät esittäneet ihmeitä, sijoitukset yhdestoista, seitsemäs ja neljäs. Kova loppukirijoukkue, viime vuoden MM-kisoissa olivat vielä 500 metriä ennen maalia kuudensina ja nousivat sieltä pronssille. Alkuerässään kakkonen Kiinan jälkeen, mutta aika ei ollut ihmeellinen, 6:58.63, eli 2 sekuntia suomalaisia hitaammin. Eivät ole milloinkaan voittaneet Sténiä ja Niemistä.
Sanna Stén - Minna Nieminen, Suomi:
Viime vuoden MM-hopeamitalistit, vuonna 2005 pronssilla. Niemisellä myös pronssimitali kevyestä yksiköstä vuodelta 2004. Ovat nyt uransa kovimman paikan edessä, vauhdin on löydyttävä, sillä tähänastiset edesottamukset eivät tuo paikkaa A-finaalissa, mitalista puhumattakaan. Trendi on kuitenkin nouseva, ja ovat ennenkin petranneet suorituksiaan kisaviikon mittaan. Vetivät viimeisessä maailmancupissa todella hurjaa vauhtia ja olivat avoimessa luokassa palkintopallilla. Jos tuon saman vauhdin saavat päälle, menevät jatkoon. Iso kysymys kuitenkin on, kuinka paljon painonpudotus on syönyt voimavaroja, varsinkin kun nyt tuli yksi ylimääräinen laihdutuskerta.
Ennakkoon näyttää siltä, että Hollanti ja Saksan menevät selvästi jatkoon, kolmannesta paikasta käydään todella kovaa taistoa Iso-Britannian, Suomen ja Tanskan välillä, tässä järjestyksessä. Suomi ja Iso-Britannia ovat vetäneet keräilyuerän ja pudottaneet painonsa jo kolme kertaa, kuinka paljon tuntuu vauhdissa? Tässä erässä useammalla joukkueella (DEN, GBR, GER) on todella kova loppukiri, suomalaisilla taas ei, eli heidän on todella panostettava omaan vahvuuteensa kovaan keskimmäiseen kilometriin, tai vaihtoehtoisesti löydettävä lopussa yksi vaihde lisää. Tahtien puolesta siihen kyllä olisi varaakin, sillä suomalaiset vetävät yleensä kilpakumppaneitaan 2-3 vetoa minuutissa alemmalla tempolla.
Toivotaan, että palaset loksahtavat kohdalleen ja sijoitus kuuden joukossa tulee. Finaalissa peli avataan taas uudestaan, ja marginaalien ollessa pienet mikä tahansa on mahdollista. Taistelu jatkuu huomenna.
sunnuntai, elokuuta 10, 2008
Suomen kaksikko aloitti olympiaurakkansa
Sanna Stén ja Minna Nieminen esiintyivät vähän aikaa sitten olympialaisten soudun alkuerissä naisten kevyessä pariairokaksikossa. Sijoitus kahden kärkeen ja suoraa jatkopaikkaa odotettiin, mutta lopullinen sijoitus oli neljäs. Tämä tarkoittaa sitä, että urakka jatkuu tiistaina keräilyerissä.
Keskustelin äsken nopeasti kaksikon valmentajan Veikko Sinisalon kanssa, ja hän kuulosti hivenen alakanttiin menneestä soudusta huolimatta hyvin rauhalliselta. Veikko totesi, että soutu oli tahmeaa eikä tällä tasolla vaadittavaa energiaa ja sähäkkyyttä ihan löytynyt. Hän sanoi jopa aiempien kokemustensa perusteella vähän odottaneensakin tällaista alkua, eikä ollut asiasta huolissaan. Hänen mukaansa kilpailutauko näkyi kaksikon otteissa jonkin verran, ja tämä asia tulee tietysti nyt starttien myötä korjautumaan.
Veikko totesi alkuerien tärkeimmän viestin olleen se, että huippujoukkueiden väliset marginaalin olivat vain muutaman sekunnin luokkaa, ja että suomalaiset olivat turvallisesti tämän marginaalin sisäpuolella. Kolmannesta alkuerästä heidän aikansa olisikin riittänyt suoraan jatkoon.
Tänä iltana Stén ja Nieminen soutavat palauttavan harjoitusken ja käyvät huomenna kerran vesillä. Se riittää vireen hiomiseksi tiistaisia keräilyjä varten. Painonpudotus on sujunut täysin totuttujen rutiinien mukaan eikä ylimääräisiä töitä ole vaa'an eteen jouduttu tekemään. Muutenkin olympiaregatta jatkuu suomalaisilta täysin ennakkosuunnitelmia ja tuttuja kisarutiineja noudattaen.
Kuntohuippu on tähdätty viikon päähän sunnuntaihin, ja silloin on kaikki tahmeus tipotiessään, vakuutti Veikko.
Keskustelin äsken nopeasti kaksikon valmentajan Veikko Sinisalon kanssa, ja hän kuulosti hivenen alakanttiin menneestä soudusta huolimatta hyvin rauhalliselta. Veikko totesi, että soutu oli tahmeaa eikä tällä tasolla vaadittavaa energiaa ja sähäkkyyttä ihan löytynyt. Hän sanoi jopa aiempien kokemustensa perusteella vähän odottaneensakin tällaista alkua, eikä ollut asiasta huolissaan. Hänen mukaansa kilpailutauko näkyi kaksikon otteissa jonkin verran, ja tämä asia tulee tietysti nyt starttien myötä korjautumaan.
Veikko totesi alkuerien tärkeimmän viestin olleen se, että huippujoukkueiden väliset marginaalin olivat vain muutaman sekunnin luokkaa, ja että suomalaiset olivat turvallisesti tämän marginaalin sisäpuolella. Kolmannesta alkuerästä heidän aikansa olisikin riittänyt suoraan jatkoon.
Tänä iltana Stén ja Nieminen soutavat palauttavan harjoitusken ja käyvät huomenna kerran vesillä. Se riittää vireen hiomiseksi tiistaisia keräilyjä varten. Painonpudotus on sujunut täysin totuttujen rutiinien mukaan eikä ylimääräisiä töitä ole vaa'an eteen jouduttu tekemään. Muutenkin olympiaregatta jatkuu suomalaisilta täysin ennakkosuunnitelmia ja tuttuja kisarutiineja noudattaen.
Kuntohuippu on tähdätty viikon päähän sunnuntaihin, ja silloin on kaikki tahmeus tipotiessään, vakuutti Veikko.
torstaina, elokuuta 07, 2008
Olympialaiset - onko järkee vai ei?
Olympialaiset avataan Pekingissä huomenna. Soutu alkaa lauantaina, kuten myös oma rupeamani Eurosportin selostuskopissa. Soudun lisäksi selostan koskipujottelut ja ratamelonnan, viimeksi mainitun yhdessä kajakkiyksikköjen 200 metrin EM-pronssimitalistin, viisi kertaa MM-kisojen top-vitoseen sijoittuneen ja kahdet olympialaiset käyneen Kimmo Latvamäen kanssa. Tunnelmaan virittäytyminen on hyvässä käynnissä, ohessa todisteena tänään Turun Sanomissa julkaistu kolumnini.
On meillä harraste terve verraton
(Turun Sanomat 7.8.2008)
Pekingin olympialaiset alkavat huomenna ja lukemattomat ihmiset ympäri maailmaa liimautuvat televisioiden ääreen seuraamaan suurta draamaa. Suomen henkinen hyvinvointi riippuu jälleen kerran keihäsfinaalin tuloksesta.
*
Välillä mietityttää, onko kilpaurheilussa mitään järkeä. MM-tasolla itse soutaneena, soutuliiton entisenä valmennuspäällikkönä ja kaupallisen urheilukanavan kommentaattorina pitäisi kai vastata myönteisesti. Tästä huolimatta en ole vakuuttunut.
Terveenä pysyy vähemmälläkin, eikä fyysistä huippukuntoa nykyaikana tarvita oikein missään. Suot on kuokittu, puut kaatuvat koneellisesti, eikä ravinnonsaanti ole kiinni metsästystaidoista. Siirtymisiin on kulkuvälineet, eikä töissäkään hiirtä napsutellessa iske sen paremmin hiki kuin happivelkakaan.
Miksi ylipäätään on tärkeää edetä A:sta B:hen mahdollisimman nopeasti, hypätä mahdollisimman pitkälle tai korkealle tai törmäillä rajatulla alueella pallon tai kiekon perässä? Miksi tällaista puuhaa pitäisi muiden seurata tv:stä tai tukea verorahoin?
*
Suomessa urheilu on totuttu ottamaan vakavasti. Kytkentä kansallisuusaatteeseen, homogeenisen kansakunnan aatteelliseen kivijalkaan, on ollut vahva. Huippu-urheilun avulla on kohennettu kansallista itsetuntoa ja lisätty maan kansainvälistä arvostusta. Hiihdossa ja kestävyysjuoksussa kiteytyi suomalaisuuden ydin, suosta, metsästä ja hangesta ponnistava impivaaralainen realismi, jossa karut luonnonolosuhteet käännetään kovalla työllä eduksi. Keihäänheitto puolestaan on vastoinkäymiset ja vihan voimaksi kääntävän perkele-sisun vertauskuva.
1980-luvun lopulle vallinneen yhtenäiskulttuurin aikana kaikki tiesivät, mikä oli se ”Suomen kansa”, jota urheilusankarit haastatteluissaan kiittivät ja jolle he saavutuksensa omistivat. Kansa tunsi yhteenkuuluvuutta ja kiitollisuutta siitä, että suomalaisten arvojen pätevyys ja kilpailukyky oli jälleen vahvistettu. Nationalistinen rituaali huipentui Yleisradion voittajan kasvokuvan kera soittamaan Porilaisten marssiin.
*
Paljon on muuttunut. 1990-luvun lama särki illuusion kansallisesta konsensuksesta ja ihmisillä oli urheilua tärkeämpääkin pohdittavaa. Yya muuttui EU:ksi ja urheilusta tuli osa kapitalismin koneistoa. Kun kansallislajit ryvettyivät, hiihto dopingissa, pesäpallo sopupeleissä ja kestävyysjuoksu menestymättömyydessä, kansa äänesti kaukosäätimillään jääkiekon, formuloiden ja jalkapallon puolesta.
Nykyhuiput asuvat suureksi osaksi Suomen ulkopuolella ja taistelevat kansakunnan sijaan Ferrarin, Anaheim Ducksin, Liverpoolin tai ihan vain tilipussinsa puolesta. Seuraintalojen pateettiset mitalijuhlat, jossa kotiin palaavaa juroa sankaria tervehtivät Suomen liput, kylän ihmiset vauvasta vaariin ja kunnan napamiesten lupaukset tontista, ovat menneisyyttä.
*
Yleisurheilun EM-kisoissa Münchenissä 2002 maratonin voittanut Janne Holmén katui kunniakierrostaan Suomen lipun kanssa, koska ei olisi halunnut sotkea urheilua ja nationalismia toisiinsa. Perinteisten urheiluniilojen oli vaikea niellä ajatusta, että kestävyysjuoksun pelastajaksi nousi suomea kankeasti puhuva Ruotsissa asuva ahvenanmaalainen, joka kaiken lisäksi oli vielä kääntynyt muslimiksi naituaan marokkolaisnaisen. Holménin ohella suomalaisvärejä Pekingin maratonilla puolustaa kenialaissyntyinen Francis Kirwa.
Ryppyotsaisen nationalismin otteen heikentyminen ei kuitenkaan ole heikentänyt urheilun vetovoimaa. Näytelmä, jossa kaksi miljoonaa suomalaista seuraa, kun yksi elämänsä alumiiniputken viskomiselle omistanut nuori mies yrittää voittaa joukon kaltaisiaan, on absurdiudessaan upea.
Urheilu on pakoa rationaalisuudesta lapsuuden fantasiamaailmaan, jossa sankaruus on yhä puhdasta ja uroteot suuria. Kun leipä on selvyys, ovat sirkushuvit entistä tärkeämpiä.
*
Entäpä ne verorahat? Kyllä sitä julkista rahaa turhempaankin syydetään. Voisin heti mainita esimerkiksi muutaman yliopistollisen oppiaineen, jonka rahat voisi minun puolestani saman tien siirtää vaikkapa melontamaajoukkueen leiritykseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
