Joka vuosi bloggaamiseen tulee näemmä aina pari tällaista pidempää taukoa. Ei sillä, etteikö aiheita olisi ollut. Ylikankaan Heikki näkyy uuden kirjansa perusteella tehneen jonkinlaisen historiantutkimuksen Suomen ennätyksen suivaantumisessa, syyttäen kaikkea mikä liikkuu ja viskoen tikareita ympäriinsä kädet propelleina heiluen. Ensin ajattelin, että kirjan nimi "Yhden miehen jatkosota" on pilke silmässä valittu, mutta jo esipuheesta kävi ilmi, etteivät Stalinin Neuvostoliiton syyttäjäviranomaisetkaan onnistuisi löytämään huumoria tästä eteläpohjalaisen nuijan heilumisesta. Makuasioista ei tietysti passaa kiistellä, mutta kyllä ainakin minulle sävellaji oli tällä kertaa väärä. No, jos on kauhalla annettu, ei tietysti voi lusikalla ammentaa. Ruotsinmaalla Arnstadin Henkka ja Holokaust-tutkija Paul Levine ovat syyttäneet Henrik Meinanderia jos ei nyt Holokaustin kieltämisestä mutta ainakin sen rankasta vähättelystä, kun viimeksi mainittu ei uudessa Suomi 1944 -kirjassaan käsittele tätä eurooppalaisen menneisyydenhallinnan ykköskysymystä kuin parilla sivulla. Mitähän mahtaisivat sanoa vaikkapa Ohto Mannisesta, jos osaisivat suomea lukea. Meinander on kyllä HIFK-fani, mutta mielestäni hyökkäys on kohtuuton. Arnstadin uusi kirja Skyldig till skuld kannattaa kyllä lukea, perspektiivi on suomalaiselle varsin piristävä ja ajatuksia herättävä, ajoittain tulee mieleen Ian Buruman Wages of Guilt.
Silti en malta olla tässä herättämättä lahden yli kliseistä kysymystä siitä, mistä suunnasta Erkko kuvitteli selkänojaa löytyvän lyödessään Stalinille nyrkkiä pöytään 70 vuotta sitten. Ei tullut selkänojaa, eivätkä saaneet Göteborgs Handels- och Sjöfartstidningenissä edes pidettyä turpaansa kiinni. Ja se rautamalmi. Ja ne kuulalaakerit. Jos saat Henrik (A.) tästä Googlen translate-toiminnolla selvää, niin vänliga hälsningar vaan, suomalais-ruotsalaista jatkosotaa voidaan jatkaa vaikka turkulaisella baaritiskillä.
Lopuksi vielä pikku tehtävä kaikille haasteita kaipaaville, silläkin riskillä, että se Turun yliopiston Baltic Sea Region Studies -maisteriohjelman opiskelija, jolle sen annoin, pistää täällä Googlen käännöstoiminnon sjungaamaan. Hänellä ratkaisuaikaa on ensi viikon perjantaihin saakka, saa katsoa, ehtiikö teistä kukaan ennen sitä. Alla on kymmenen nimen lista, jotka kaikki liittyvät jollakin lailla tiettyyn maaliskuun päiväykseen. Keitä nämä tyypit ovat, mitkä ovat heidän etunimensä, mikä on haussa oleva päivämäärä tarkalleen (päivä ja vuosi), ja millä tavalla nimet liittyvät toisiinsa? On politiikkaa, on historiaa.
1. N. Grinde
2. J. Giordano
3. J. Browning
4. J. Donohue
5. G.A. Custer
6. T. Bickle
7. N. Davis
8. O. Homolka
9. Tecumseh
10. R. Crenna
Palkinnoksi oikean ratkaisun esittäjille annan uuden, vaikeamman tehtävän.
Kuvassa vuodelta 1916 naisten jääkiekkojoukkue Edmonton Swastikas, joka ei liity blogin tekstiin millään lailla. Aatu nappasi tagin käyttöönsä myöhemmin, eikä ylipäätään paljon lätkästä perustanut. Vuoden 1936 Garmisch-Partenkirchenin olympialaisista jääkiekon kultamitalit vei mukaansa ensimmäisen ja, niin uskallan varsinkin näin ilmaston lämmetessä sanoa, viimeisen kerran Iso-Britannia.
39 kommenttia:
APUVA!
Tama Ylikankaan sota:
Ylikangas vaittaa, etta 19.6.1944 Marski sai tiedon, etta puna-armeija ei aiokaan vallata Suomea kokonaan. -Ei ollut nahty viela Viipurin juttua, ei Elisenvaaran pommitusta eika Laatokan pohjoispuolen hyokkayksien alkua.
En loyda Ylikankaan tekstista enka
Paasosen raportista sita viitetta tai oivallusta, jonka pohjalla voisi ajatella nain??
Markku, missa se on tai mika juttu se on, joka tekee tallaisen tulkinnan mahdolliseksi?
Vihman liikkeelle laskema juttu 20 Ihantalassa ammutusta sotilaasta esiintyy Rentolan "kapykaartiin" kirjassa jo kymmenkunta vuotta ennen Ylikankaan oivallusta. Onko jossain, joku pieni nippeli, jonka pohjalta ajatukset voivat nain paljon muuttua? Markku, Missa?
Please help!
Tämäpä oli mielenkiintoinen haaste.
Googlen avustamana pääsin seuraavaan tulokseen:
Päivä on 30. maaliskuuta 1981, jolloin Presidentti Ronald Reagan yritettiin salamurhata John Hinckley toimesta.
Kaikki nämä henkilöt liittyvät, jos ei nyt suoraan tähän päivään, niin ainakin Reaganiin.
1. Nick Grinde ohjasi elokuvan "Love is on the Air" joka oli Reaganin ensimmäinen elokuva ja tähtirooli
2. Joseph Giordano, lääkäri joka johti Reaganin hoitoa 30.3.1981 sairaalassa.
3. Jon Browning on Reaganin esittämä roolihahmo elokuvassa "The Killers".
4. Jim Donohue on Reaganin esittämä roolihahmo elokuvassa "Hell's Kitchen".
5. George Armstrong Custer oli amerikkalainen ratsuväen komentaja ja Reaganin esittämä roolihahmo elokuvassa "Santa Fe Trail".
6. Travis Bickle, roolihahmo, joka suunnittelee pressan salamurhaa elokuvassa "Taxikuski". Samassa elokuvassa näytteli myös Jodie Foster, johon John Hinckley oli rakastunut siinä määrin, että näyttelijättären suosioon päästäkseen päätti salamurhata Reaganin.
7. Nancy Davis, Reaganin puoliso.
8. Oscar Homolka näytteli Reaganin kanssa elokuvassa "Prisoner of War".
9. Tecumseh (ei etunimeä) oli intiaanipäällikkö, joka langetti kirouksen nollaan päättyvinä vuosina virkaansa valituille USAn presidenteille.
10. Richard Crenna esittää Reagania elokuvassa "The Day Reagan Was Shot".
Miten meni?
J.Masalin
Uolevi: Paasosen raportti avaa monia mahdollisia tulkintoja. On aivan niin kuin sanot, että ratkaisu heilui tuolloin vielä veitsen terällä, eli sellaista johtopäätöstä ei kannata vetää, että päämaja olisi tästä päätellyt vaaran olevan jotenkin ohi. Toisaalta raportti kertoo mielenkiintoisella tavalla, että päämajassa tajuttiin Suomen olevan sittenkin Stalinille toisarvoinen rintama. Olen tätä itsekin väitöskirjassani pohtinut, ja sen voi mielestäni todeta kyllä, että juuri tuon raportin päivänä Mannerheimin ajattelussa tapahtui suuri muutos. Vaatimukset hallituksenvaihdoksesta ja neuvottelukontaktin saamisesta Moskovaan loppuivat ja Hitlerille lähti yksi avunpyyntö lisää. Tästä ei ehkä voi todeta mitään sellaista, että päämajassa oli tuolloin päädytty siihen, ettei Neuvostoliitto pyri valloittamaan Suomea. Sen sijaan sellainen vakaumus näyttäisi syntyneen, että hyökkäys on torjuttavissa. Siihen, että näin todella oli tapahtunut, meni vielä pari viikkoa.
J. Masalin: vastaus on lähes täydellinen. Sellainen lisäys, että vuonna 1980 virkaansa valittu Reagan oli ensimmäinen tuosta "Tecumsehin kirouksesta" hengissä selvinnyt presidentti. Sitä ennen olivat William Henry Harrison, Abraham Lincoln, James A. Garfield, William McKinley, Warren Harding, FDR ja JFK kuolleet virantoimituksessa. Tecumseh ei myöskään saanut hengiltä George W. Bushia, joka valittiin vuonna 2000, eli näinköhän olisi Harrisonin turmiollisen viinalahjukset ja Tippecanoen taistelu pikku hiljaa hyvitetty.
Noin pegadogisessa mielessä kiinnostaa, kuinka kauan sinulta meni aikaa tämän ratkaisemiseen? Millaista tekniikkaa käytit, syötit erilaisia yhdistelmiä noista nimistä Googleen ja tarkkailit hakutulosten top tenissä toistuvia teemoja? Googlen tulo teki tällaisten tehtävien laatimisesta huomattavasti vaikeampaa.
Yllätyin itsekin, että sain vastaukset haettua suurinpiirtein tunnissa.
Aluksi oli hieman hankalaa kun käytin hakutekijöinä useampia henkilöitä samanaikaisesti eikä tulosta oikein tullut.
Aika nopeasti kuitenkin selvisi, että henkilöt eivät juurikaan suoraan liity toisiinsa tai haettuun päivämäärään, mutta kaikki liittyy Reaganiin tavalla tai toisella.
Reaganin jäljille pääsin Tecumsehin kautta kun vielä puoliksi onnekkaalla arvauksella onnistuin päättelemään maaliskuiseksi päiväksi Reaganin salamurhayrityksen.
Tämän jälkeen homma olikin helppoa kun syötin hakuun vain yhden nimistä kerrallaan Reaganin kanssa.
J.Masalin
Henkka kysyy: Jos liittoutuneiden ei olisi tarvinnut sitoa divisioonia Suomea vastaan 1941-4, kuinka paljon aiemmin Auschwitz olisi vapautettu?
Henkan mielestä Suomen siis olisi pitänyt olla maailman ainoa maa, joka ei olisi ajatellut ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi itseään.
Mutta jos jätetään Suomen kohtalo sikseen, niin on aika karmeaa, jos vain juutalaisten henki on arvokas, mutta ei esim. virolaisten.
Juu, Henkka vastaa, että virolaisia ei hävitetty kokonaan. Mutta mistä sen etukäteen saattoi tietää?
Jos Henkka todella on niin läpikotaisin moraalinen, hänen pitäisi lahjoittaa kirjansa tulot vaikka Afrikan nälkäänäkeville. Sillä jos hän ei niin tee, hän on syyllinen ainakin niiden kohtaloon, joiden kuoleman olisi voinut estää.
"Ruotsinmaalla Arnstadin Henkka ja Holokaust-tutkija Paul Levine ovat syyttäneet Henrik Meinanderia jos ei nyt Holokaustin kieltämisestä mutta ainakin sen rankasta vähättelystä, kun viimeksi mainittu ei uudessa Suomi 1944 -kirjassaan käsittele tätä eurooppalaisen menneisyydenhallinnan ykköskysymystä kuin parilla sivulla."
Niin, kas kun kirjan aihe on Suomi 1944, ja ne luovutukseren Saksaan oli tehty aiemmin. Luovutuksista NL:oon Henkka ei kai piittaa.
Marjo: "Henkan mielestä Suomen siis olisi pitänyt olla maailman ainoa maa, joka ei olisi ajatellut ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi itseään."
Suomen asiat siis menivät hyvin 1941-1944?
Anonyymi kirjoitti: "Suomen asiat siis menivät hyvin 1941-1944?"
Verrattuna mihin maahan? Mitkä olivat vaihtoehdot?
Suomen selviäminen näinkin hyvin verrattuna muihin maihin, joita M-R-sopimus koski, vaati monia asioita: omaa taistelua ja taitoa, tarkkaa ajoitusta, muiden maiden sekaantumista tai sen uhkaa, samanaikaisia tapahtumia joihin NL:n voimavarat tarvittiin ja moneen kertaan suorastaan ilmiömäistä tuuria.
Siitä, olisiko toinen tie johtanut parempaan tulokseen vähemmin uhrein, ei kukaan voi sanoa mitään varmaa. Paitsi Henkka uskoo voivansa.
Meinander kertoo kirjassaan, että Suomi ei vain saanut kolmasosan viljaa Saksasta, vaan toinenkin kolmannes kasvatettiin Saksasta tuotavalla lannoitteella. Omin voimin olisi siis saatu vain yksi kolmannes.
Näin ollen, syyllisyyskysymys ei koske vain taistelemista samalla puolella kuin holokaustia suorittava Saksa, vaan myös sitä viljaa joka verellä maksetiin. Jo syömällä tuota viljaa suomalaiset veivät leivän suusta joiltakin toisilta. Mutta olisiko Henkka itse ollut niin pyhimys, että tehnyt "oikein" ja antanut lastensa nähdä nälkää?
Luin Westerlundin teoksen leirikuolleisuuden syistä ja sen sen asiallisuus vakuutti ja sai myös paremmin pohtimaan moraalikysymyksiä kuin Henkan tyyli.
Tapahtuma on kauhea, mutta tuleeko se sen kauheammaksi siitä, että Suomi oli kimpassa Saksan kanssa? Eikö tekoja pitäisi arvioida riippumatta siitä, kuka on tekijä ja kuka uhri?
Henkka löytää "syitä" puna-armeijan suorittamille saksalaisten naisten raiskauksille. Totta tietysti on, että ne olivat seuraus saksalaisten teoista NL:ssa. Mutta oliko tämä seuraus todella automaattinen eikä estettävissä? Kehtaisiko kukaan nykyisin kirjoittaa, että valkoinen terrori 1918 oli seuraus punaisesta terrorista? Ei, koska valkoisia pidetään vastuullisina teoistaan. Puna-armeijalta sellaista ei ilmeisesti odoteta.
Jos tosissaan haluat keskustella Arnstadtin kanssa Ruotsin ja Suomen historiasta, niin kysäisepäs huviksesi sitä, miksi melkoinen joukko Saksan kansallismielisten liikeiden johtohahmoja viettin ensimmäisen maailmansodan jälkeen aikaansa Ruotsissa. Oliko kyse vain Ruotsin avoimesta pakolaispolitiikasta? Keiden kanssa ne siellä keskustelivat? Pitivätkö vain keskenään turinatuokioita vai kävikö joku ruotsalainenkin kuulostelemassa germaaniveljien aatoksia?
Marjo: "Suomen selviäminen näinkin hyvin"
- menetettiin kymmeniä tuhansia nuoria
- jouduimme sotarikollisten kirjoihin
- tuomittiin sotakorvauksiin
- luovuttiin osasta territoriotamme
Rohkenen olla Marjon kanssa erittäin jyrkästi vastakkaista mieltä.
Jos poliitikoillamme olisi tuolloin ollut kykyä ja tahtoa "ajatella ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi" Suomea, maamme olisi säästynyt monelta kauhulta.
Anonyymi kirjoitti: "Jos poliitikoillamme olisi tuolloin ollut kykyä ja tahtoa "ajatella ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi" Suomea, maamme olisi säästynyt monelta kauhulta."
Tai niitä kauhuja olisi ollut vielä paljom enemmän ja ne olivat kestäneet kauemmin.
Tosiasia on, että tiedämme varmasti vain mitä tapahtui. Mutta emme koskaan voi muuta kuin arvailla, mitä olisi tapahtunnut. Arvailussa on kyse sen arvioimisessa, mikä oli enemmän, mikä vähemmän todennäköistä.
Muuttujia oli kuitenkin paljon, ja Suomen johdon toiminta oli vain yksi niistä.
Lainaus Anonyymiltä klo 2.45 ip
"- menetettiin kymmeniä tuhansia nuoria
- jouduimme sotarikollisten kirjoihin
- tuomittiin sotakorvauksiin
- luovuttiin osasta territoriotamme
Rohkenen olla Marjon kanssa erittäin jyrkästi vastakkaista mieltä.
Jos poliitikoillamme olisi tuolloin ollut kykyä ja tahtoa "ajatella ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi" Suomea, maamme olisi säästynyt monelta kauhulta."
Kerrankin toden sanoja tässä blogissa. Olen samaa mieltä siitä, että Tihvinään olisi pitänyt hyökätä, Muurmannin rata olisi pitänyt katkaista viimeistään 1942 ja Leningradin piiritykseen olisi tullut osallistua tarmokkaammin.
- Ei sotarikollisia,
- Ei sotakorvauksia,
- Ei alueluovutuksia.
Anonyymi on oikeassa. Nyt maamme ei säästynyt näiltä kauhuilta, koska päättäjät eivät ajatelleet Suomen etua.
7:17 kirjoittanut Anonyymi ei voi olla epätietoinen Itsenäisen Tasavaltamme suuresta tarinasta, kertomus ryssän (vuoteen 1991 NL:n) pelottavuudesta.
Kaikki sujuu meiltä hyvin varmasti tulevaisuudessakin, kunhan pelko ja paniikki säilyvät suomalaisten sydämissä!
Vaanikaamme jatkossakin mahdollisuutta miehittää "pelottavan" itänaapurimme maita.
Se se vasta huolenpitoa Suomesta
onkin.
Keskustelin Ihantalan kirkonmäellä juhannuksen alla 2004 melliläläisen maanviljelijan kanssa, joka kertoi toimineensa Vihman lähettinä taistelun aikana.
Silloin en osannut kysyä totuutta teloituksista, mutta muun kerronnan ohessa hän mainitsi Vihman pelotelleen ja uhkailleen takamaastossa hiippailevia sotilaita.
Hän mm. oli ollut Vihman mukana, kun tämä oli pysäyttänyt kaksi taaksepäin pyrkijää, vetänyt pistoolin esiin ja ärähtänyt, että hyvä selitys liikkumiselle heti tai teloitan teidät saman tien tähän paikkaan.
Lähetti kertoi, että hän pelkäsi todella Vihman ampuvan ne miehet. Vihma oli kuitenkin kai sitten uskonut miesten kertomuksen ammusten hausta tms. En enää muista, mikä se syy oli.
Ymmärtääkseni lähetti ei ollut nähnyt Vihman ketään ampuvan, eikä tiennyt karkureita muutenkaan teloitetun. Muuten hän olisi käsitteekseni asiasta maininnut.
Tämä tapahtui vain 400 metria etulinjan takana, joten kuolema ei siellä ollut ihan tuntematon ilmiö. Teloitusuhka kyllä tuntui järkyttävän vanhaa miestä vielä nytkin.
(Viikon päästä siitä Vihma kuoli - lähetti näytti tarkan paikan, missä se tapahtui.)
ad Tapsa P
Mielenkiintoinen asia Vihmasta. En jaksa uskoa tahan Ylikankaan mainitsemaan Vihman 20 miehen vaittamaan ammuttamiseen Ihantalassa. Kun tama uhkaus nayttaa olleen yleisessa tiedossa iat ja ajat, niin kylla siita olisi jalkia jaanyt, jos se olisi toteutettu.
Vertaan tassa lahinna yksittaisten miesten ampumisiin, joista jo nousi aika kohu. Vastavasti v. 1918 tapahtuneet 'piilo' teloitukst; kyllahan nekin tahtovat olla tiedossa paika paikalta.
Tormasin sattumalta Sota-arkistossa Pajarin vastaavaan uhkaukseen, joka loytyy JR 11 sotapaivakirjasta jo 12.6.1944 vaiheilta.
Uskon kuitenkin, etta taistelutilanteessa ja heti rintaman takana tapahtui omien ampumisia enemman kuin, mita on kirjattu. Mutta se on toinen juttu ja ne lienevat yksittaistapauksia.
Eikös Aadolf E:kin uhkaillut siihen tapaan, että jos ei vihollinen tapa, niin minä tapan (siis jos lähdette täältä)?
Ehkä emme oikein pysty eläytymään ko. tilanteisiin.
Niin se Aadolfin puhuttelu Vuosalmen puolella meni Er.P 25:n miehille suurinpiirtein näin: "Minä lähetän teidät paikkaan (Äyräpään sillanpäähän) josta voi palata vain 1. kaatuneena, 2. haavoittuneena tai 3. minun käskystäni. Ja minulta ei perääntymiskäskyä koskaan tule."
Tämän kertoi minulle 17-vuotias kaveri, joka A-pään kirkonraunioissa jäi vangiksi, mutta palasi, ja asuu USA:ssa. Uiskossa hän kertoi ajatelleensa, että olipa kaunis-Aatulta ruma puhe lapsisotilaalle, jollainen hän koki olleensa. Ja kv-lainsäädännön mukaan oikeasti olikin.
Veikko-setä
ad Veikko-seta
Mitahan Veikko-seta tarkoittaa talla kv-lainsaadannolla?
Onko jossain pykala, joka puree tallaisiin komentakjan uhkailuihin?
Yst. valaisepa minua.
"Jos poliitikoillamme olisi tuolloin ollut kykyä ja tahtoa ajatella ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi Suomea, maamme olisi säästynyt monelta kauhulta."
Ja mikä saa luulemaan, että poliitikot Suomessa toteuttivat kansan tahdosta riippumatonta politiikkaa? Toisen maailmansodan ajalta on useita esimerkkejä maista joiden johto toteutti kansan tahdon vastaista politiikkaa. Tämä näkyi myös sotilaiden toiminnassa rintamalla. Italia, Romania ja Unkari ovat hyviä esimerkkejä.
500 000 miehen vahvuinen armeija ei kärsi 70.000 miehen tappioita hyökkäyssodassa, jos se ei usko siihen mitä se on tekemässä. Poliitikkoja oli hyvä syyttää sitten kun lopputulos tiedettiin. Omista sukulaisistani tiedän, että he halusivat takaisin kotiin vuonna 1941 ja olivat valmiit jopa sotaan jotta se olisi onnistunut. Jatkosodan jälkeen niiden jotka olivat vielä hengissä oli sitten pakko tunnustaa koti menetetyksi.
Jokisipilän kanssa olen samaa miletä siitä, että päämaja eri lähteistä keräämänsä tiedon perusteella tuli 19.-20.6.44 siihen tulokseen, että venäläisten hyökkäys kyettäisiin torjumaan. Sitä en usko, että päämaja olisi uskaltanut vetää sellaista johtopäätöstä, että venäläisten tavoite olisi ollut siten rajattu että he olisivat omasta aloitteestaan pysähtyneet jollekin tietylle tasalle. Eivät ainakaan jos suomalaiset olisivat lopettaneet taistelemisen.
Kun on ollut itse tutkailemassa tapahtumapaikkoja, ymmärtää paremmin tilanteen vakavuuden ja upseerien hermopaineen.
Niinhän von Essenkin kertoo kauhistelleensa, että mitä hän tekee jos lähes vauhkona perääntyvä rintama ei pysähdykään määrätylle paikalle Ihantalaan ja Pyörökankaalle.
Hän kertoo seisseensa ase kädessä näyttämässä uusia ryhmittymispaikkoja, mutta tiettävästi hän ei ketään uhannut ampua.
Mutta miten henkensä hädässä perääntyvän saisi muuten pysyähtymään kuin tylysti käskemällä? Äkkiä siinä lipsahtaa uhkaus rauhallisemmankin miehen huulilta.
von Essen kertoo tunteneensa valtavaa helpotusta, kun miehet todella pysähtyivät ja saivat hyökkäyksen torjuttua.
Tiedossahan on, että jänkäjääkärien piti antaa rintamavastuu muille, mutta Vihma määräsi von Essenin joukot jatkamaan sanoen "ettei luota muihin".
Toisin sanoen hän ei uskaltanut heittää siihen ketään tottumatonta, vaan ajatteli varmaan, että jänkäjääkärit ovat jo pakokauhunsa voittaneet.
Ratkaisuhan oli oikea. (Isäni oli muuten jänkäjääkäri.)
Jari: "Sitä en usko, että päämaja olisi uskaltanut vetää sellaista johtopäätöstä, että venäläisten tavoite olisi ollut siten rajattu että he olisivat omasta aloitteestaan pysähtyneet jollekin tietylle tasalle."
Tämä on muuten mielenkiintoinen kysymys.
Kun kysyin tältä Vihman oto-lähetiltä, että tiesivätkö he että nyt kyseessä ovat saodan ratkaisutaistelut, niin hän vastasi että eivät tienneet.
Hän kertoi, että kun hyökkäys oli hetkeksi pysäytetty - en tiedä oliko jo heinäkuu - niin hän kuuli korkeiden upseerien keskustelevan, ettei vihollisen saa antaa kerätä voimia, vaan nyt on itse hyökättävä heti ja rajusti.
Jostakin syystä sitä hyökkäystä ei tullut. Mutta se syy ei siis ollut rintamakomentajien.
Ajattelin jo silloin, siis 2004 Ihantalassa, että käsky pidättäytyä hyökkäyksestä tuli Mikkelistä.
Mutta siitä olen täysin samaa mieltä Jarin kanssa, että venäläiset olisivat tulleet niin syvälle Suomeen kuin olisivat sillä suurhyökkäyksellä päässeet. Tuohon asti pääsivät.
PAKKORAKO
En usko, etta kenellakaan oli kasitysta 19-20.6.1944, etta suurhyokkays pystytaan torjumaan!
MUTTA VKT linja oli ainoa mahdollisuus, koska Hitler asetti Viipuri-Vuoksi kannaksen pitamisen aseavun ehdoksi. Ymmartaakseni oli pakkorako. Varmaan oli niita, jotka nakivat, etta saattaisi olla mahdollista pitaa VKT linja, mutta tietoa, ettei sovietin pojat mene lavitse...ei sita voinut kellaan olla. -- Jos joku tietaa niitteen hartaillen iltarukousten maaran...
---
"Tassa auttoi herra" vois lukea Ihantalassakin kuten lukee Joutsijarvella.
KESALLA 1944 OLI VENALAISELLA PANNA NARVAAN KAKSI KERTAA KANNAKSEN SUURHYOKKAYKSEN MAARA
JOUKKOJA!!
Kun kerran kesalla 1944 puna-armeija hyokkas Narvaa vastaan kaksinkertaisella voimalla, niin
jos Suomi olisi ollut tarkeysjarjestyksessa tosi tarkea,
niin olisihan ne nelja Armeijaa ym rojut voitu ohjeistaa Tornionjoelle.
Oli se pirun hyva, etta Stalinilla oli Riianlahti, Varsova ja Berliini ym etusijalla.
Jos Narvik, Ruotsin malmi ja Skandinavia olisivat olleet tarkeimpia, niin...
"tuli 19.-20.6.44 siihen tulokseen, että venäläisten hyökkäys kyettäisiin torjumaan"
Täsmennetään edellistä sen verran, että "kyettäisiin torjumaan" on tässä merkityksessä "on mahdollista torjua". Päämaja arvioi sekä omat että vihollisen voimat ja päätteli siitä, että taistelua kannatti jatkaa. Varmuutta lopputuloksesta ei tietenkään voinut olla.
SE HYOKKAYS
ad Tapsa P
Entapa, jos se hyokkays tulikin..?
Sillahan voitaisiin tarkoittaa sita panssarimakkaran sulkemista pihtiliikkeella, joka oli Tali-Ihantalan hurjin sotatoimi. Valitettavasti pihti jai 1 km verran auki. -- Voimat eivat riittaneet. (Lagus itse valitteli, etta johtovoimaa olisi tarvittu; moitti IV AK:n johtoportaan pysymista koko ajan taistelualueen ulkopuolella; olis pitanyt tulla johtamaan tata suurisuuntaista sotatointa).
Ymmärsin silloin, että komentajien keskustelu oli käyty tämä tunnetun ja viittä vaille jääneen valtavan motitusyrityksen jälkeen. Että sen jälkeen jämähdettiin niille sijoilleen.
En silloin osannut sitä niin tarkkaan kysyä, sillä hyvin käsitettävistä syistä veteraanit siellä paikan päällä eivät tehneet kovinkaan laajoja yhteenvetoja, vaan keskittyivät yksityiskohtiin.
Oli muuten aika outo tunne katsella kaksinkertaisen Mannerheim-ritarin poikaa, joka kertoi, että juuri tuossa makasin 18-vuotiaana kolmen panssarinyrkin kanssa ja tuossa 30 metrin päässä möyrysivät tankit...
Ilman mitään uhoa, hiljaa hymyillen.
Kommentti ja vinkki tekniikkaan: kun lisäät kuvan, joka on ikävänkokoinen, sen rinnalle saattaa jäädä yksi sana, kuten nyt.
Jos asia häiritsee itseäsi, laita kuvaan lähdekoodin jatkoksi
-tagi (siis hakasulkeiden väliin br). Se heittää tekstit kuvan alle. Tai editorissa yksi rivinsiirto.
Ellei auta, muuta kuvan koodissa oleva merkintä align="left" merkinnäksi align="none" .
"Oli muuten aika outo tunne katsella kaksinkertaisen Mannerheim-ritarin poikaa, joka kertoi, että juuri tuossa makasin 18-vuotiaana kolmen panssarinyrkin kanssa ja tuossa 30 metrin päässä möyrysivät tankit..."
Kenen pojasta oli kyse? Kaksinkertaisia mannergeim-ristin ritareita on kovin vähän ja käsittääkseni kenelläkään heistä ei ollut 18-vuotiasta poikaa rintamalla. Minäkin pitäisin tilannetta outona.
Minä puolestani olen Jukka Kemppisen kanssa täysin samaa mieltä, että Mannerheimin ja Paasikiven myönnytyslinja ei olisi auttanut. Neuvostoliitto ei olisi toiminut Suomen suhteen juurikaan eri tavalla kuin balttien kanssa. Kiristykset olisivat ensimyönnytysten jälkeen jatkuneet Moskovasta. TS. Erkon ja Cajander linja oli sittenkin se parempi.
Onko Jokisipilä pohtinut sitä mahdollisuutta millaiseen sisäpoliittiseen kriisiin maa olisi ajautunut? Miten olis Mäntsälän kapina pikkuisen kovemmin panoksin -tälle kertaa johtavat upseerit sen takana? Sotilasvallankaappaus? Entä maanalaiset kommunistit lyömässä häkäpönttöön lisää tavaraa?
Syksyllä 1939 Suomea ei pelastanut mikään uhkaavalta tuholta. Ainoa mihin pieni maa saattoi turvata oli sen pienoiskivärit. Tulevan tuhon mittasuhteet olivat enää spekuloinnin kohteena. Joten suomalaisten valinta oli oikea - mieluummin kuula päähän rintamataisteluissa kuin kuula niskaan NKVD:n pyssystä.
Siksi Markku - on aika kaataa J.K. Paasikiven patsas. Ja marskin myönnytyshumpuukille pyyhkeitä. (Onneksi kesäkuun lopulla 1944 ukko katsoi kuin katsoikin sen Saksa-kortin.)
PS. Päämajan tiedusteluraportti (19.6.44) on enemmän täynnä kysymyksiä ja spekulointeja kuin vastauksia. Jos joku tyyppi tuon sepustuksen perusteella olisi tehnyt "käänteentekevän päätöksen" olisin heti (lähes) luku-ja kirjoitustaitoisena reservin kersanttina ehdottonut valtuuksillani tuon tyypin kiikuttamista psykiatrin hoitoon.
Mitä taas hyökkäyksen pysäyttämiseen tulee niin kai nyt olette kiinnittäneet huomiota siihen että sekä talvi- että jatkosodassa aseiden vaiettua rintamalinjat olivat hämmästyttävästi (?) samoilla seuduilla. Syy ei kylläkään ole mitenkään hämmästyttävä. Suomihan on topografisesti suorastaan älyttömän hankala maa vallata - melkein kuin Afganistan. Ja herra Govorovin joukot ajaa köröttelivät vaunuillaan noihin aika inhoittaviin Viipurin viereisiin kapeikkoihin.
Oikeastaan vasta paljon varusmiesajan jälkeen tajusin miksi niitä sinkoja ja miinoja sielläkin varikoilla oli ladottu varastoihin aivan tolkuttomia määriä. Hägglund sen kiteytty kuvatessaan Suomen puolustusperiaatetta: "Joka kolmannesta puskasta miinaa kylkeen".
Ellen aivan väärin muista niin suurinpiirtein kesäkuun puolivälissä 1944 mutta joka tapauksessa ennen 19.6.44 ilmavoimien ylemmän johdon puolelta annettiin ensimmäisen kerran varsin positiivinen kommentti siitä että NL:n ilmavoimat eivät olleet kyenneet viemään suomalaisilta toimintavapautta. Tässä vaiheessa oli jo havaittu, että esim. NL:n ilmavoimat olivat aika heikkoja estämään suomalaisreservien siirtyminen Itä-Karjalasta Kannakselle. Samoin venäläisten ilmajoukkojen maalinmääritys havaittiin heikonlaiseksi. Hyökkääjällä näytti olevan tässä suhteessa vaikeuksia heti varsinkin VT-linjan jälkeen.
Jos ajatellaan hyökkäävää armeijaa II maailmansodassa niin yleensäkin se oli vahvimmillaan juuri hyökkäyksen alussa jolloin sillä oli jo valmiiksi määritellyt maalit läpimurtoalueella. Suomalaiset upseerit olivat hyvin pitkään käyneet keskenäistä tiedonvaihtoa saksalaisten kanssa tästäkin asiasta ja saksalaiset suorastaan opastivat suomalaisia olemaan edes yrittämättä estää läpimurtoa alkuvaiheessa. Ts. puolustuksella pitää olla syvyyttä - jopa yli 100 km.
Takaisin lentojoukkoihin. Mitä tekee hyökkääjän laivueet kun riittävästi hyviä maaleja ei sille kyetä osoittamaan (esim. maalinmäärittelijät saaneet ikävällä tavalla surmansa)? No todennäköisesti ne paukuttelevat metsänlaitoja tai hyökkäävät yksinäisiä ajoneuvoja vastaan.
NL:n ilma-ase oli tunnetusti pari luokkaa heikompi kuin RAF tai USAF. Sen taktiikka oli kömpelö. Koska maataistelukoneilla oli tärkein asema ja ne lensivät matalalla, niiden hävittäjäsuojan oli myös laskeuduttava. Yleensä rintamalle syntyi näitä 10-20 km aukkoja joihin suomalaiset ja saksalaiset iskivät. Ne tulivat ylhäältä ja pudottivat tavallisesti aika määrän hyökkääjien koneita alas (suomalaisille 459 pudotusta, saksalaisille oman ilmoituksen mukaan 151, lisäksi it:n useita satoja pudotuksia).
II maailmansota merkitsi lopullisesti "sodan jumalan" tittelin siirtymistä ilmavoimille. Kannaksella VKT-linjalla suomalaisten ja saksalaisten operaatioaika piteni kun taas hyökkääjälle se väheni vähenemistään. Ne ikäänkuin vain piipahtivat enää alueella pidentyneen lentomatkan ja ajan takia. Painopiste siirtyi puolustajalle. 20.6.44 Neuvostoliiton Kannaksella operoivat ilmajoukot saattoivat menettää tuhoutuneina ja vaurioituneina jopa lähes 100 lentokonetta. Se ei ollut aivan pikkujuttu.
Ilmavoimien johtavien upseerien analyysi NL:n ilma-aseen tehottomuudesta jo hyökkäyksen ensimmäisen viikon jälkeen saattoi olla ensimmäinen analyysi siitä miten tulee tapahtumaan myöhemmin myös maanpinnallakin.
Nyttemmin tiedetään jo jotain oleellista Kannaksen hyökkääjän tilanteesta kesällä 1944. Vaikuttaa siltä ettei Kannaksen taistelujen kulminaatiopiste suinkaan ollut Ihantala vaan jo sitä ennen käydyt 12 päivän taistelut, joissa hyökkääjä olisi menettänyt 60 000 miestä vähintäin mutta jopa 75 000. Pelkästään Siiranmäki-Kuuterselkä olisi maksanut hyökkääjälle 20 000 miestä. Nämä tiedot löytyvät mm. Ohto Mannisen ja Tapio Tiihosen tutkimuksista. Tiihonen taisi selvittää peräti 10 vuotta Kannaksen taistelujen taustoja ja logiikkaa eteenkin Neuvostoliiton perspektiivistä.
Manninen ja myös Tiihonen analyysissään päätyivät siten siihen, että hyökkääjän hyökkäysvoima olisi Viipuriin mennessä vähentynyt peräti 50%:lla - tappiothan keskittyivät yli 90%:sti juuri rynnäkköiviin pataljooniin.
Viipurin jälkeen täydennys ei vastannut määrällisesti eikä varsinkaan laadulliseesti vaatimuksia. Voi olla että Tali-Ihantala on kuin onkin myytti. Ei siksi etteikö siellä hyökkääjän voima lopullisesti uupunut vaan siksi että sitä tärkeämmät vaiheet ehdittiin kokea VT-linjalla. Käytiinhän tällä alueella varsin erikoinen taistelu, jossa kokonaista kolme puna-armeijan yksikköä, mm. kaksi panssariyksikköä iskivät toisiaan vastaan. Tämä Mustamäen panssaritaistelu ei varmaankaan ole kenenkään kestostalinistin iltalukemista.
"Kuuletko meren riehuvan,
keskellä ...da da daa da da
entä kuuletko yössä hiljaisen,
kun nimesi kiljaisen!"(hatusta)
Viimeksi oli 34 kommenttia! Eikö miehellä ole mielipiteitä: Yleiseen jakoon, kansalaisten tarpeisiin? Siitä me teille palkkaa maksetaan!
"Soura, soura"... vaan ajatuksia minä airoja enemmän arvostan!
pekka s-to.
Kas, en huomannutkaan, että anonyymi kyselee nimiä:
"Kenen pojasta oli kyse? Kaksinkertaisia mannergeim-ristin ritareita on kovin vähän ja käsittääkseni kenelläkään heistä ei ollut 18-vuotiasta poikaa rintamalla."
Aho.
Ettei kukaan nyt vaan luulisi, että laskettelen omiani, niin tässä vähän tarkennusta. Tämä on suora sitaatti erään sotilaan muistelmista, tapahtuu 1941:
"Läpipäässyt panssarivaunu seikkaili suomalaisten selustassa ja kohtasi ambulanssin esikunta-alueella. Teräshirviö ajoi auton yli ja jatkoi kulkuaan. Myöhemmin se saatiin tuhottua. Lähellä olleet miehet hämmästyivät, kun murskatusta ambulanssista ryömi pieni poika. Tämä oli ollut yksin autossa ja selvinnyt vahingoittumattomana. Kaveri oli sotilaspoika Kalevi Aho, rykmentin komentajan Martti Ahon poika."
Aho oli pieni kyllä kooltaan, mutta syntymävuosi on 1925.
Making money on the internet is easy in the undercover world of [URL=http://www.www.blackhatmoneymaker.com]blackhat tools[/URL], It's not a big surprise if you have no clue about blackhat marketing. Blackhat marketing uses not-so-popular or not-so-known avenues to produce an income online.
top [url=http://www.c-online-casino.co.uk/]free casino games[/url] check the latest [url=http://www.realcazinoz.com/]casino games[/url] unshackled no set aside hand-out at the leading [url=http://www.baywatchcasino.com/]no put reward
[/url].
Lähetä kommentti