keskiviikkona, joulukuuta 01, 2010

WikiLeaks

Alla tämän päivän kolumnini Turun Sanomista.

Tärkeää tietoa vai poliittista pornoa?
Turun Sanomat 1.12 2010 02:35:58

WikiLeaks -sivuston ilmoitus 250.000:n Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon asiakirjan julkistamisesta synnytti globaalin diplomaattisen kriisin, joka ulottuu jo Suomeenkin saakka. Sananvapausaktivistit iloitsevat siitä, että maailmanpoliisi on vihdoin saanut vastavoiman: globaalin julkisen mielipiteen. Vuotojen tuomitsijat pelkäävät diplomatian luottamuksellisuuden vaarantumisen syöksevän maailmanpolitiikan kaaoksen ja vainoharhaisuuden tilaan.

WikiLeaks on julkistanut yli kaksi miljoonaa asiakirjaa. Näin isolla laastikauhalla rapatessa roiskuu varmasti eikä oheisvahingoilta vältytä. Kysymys kuuluukin, onko vallankäytön läpinäkyvyys niin tärkeä arvo, että se ylittää ja oikeuttaa negatiivisetkin seuraukset. Tietovuotoja on ollut aina, mutta WikiLeaks on vienyt toiminnan systemaattisuuden ja julkisuuden ennen näkemättömiin sfääreihin. Maanantaina sivustolla vieraili miljoonia kävijöitä eri puolilta maailmaa, eikä yksikään itseään kunnioittava tiedotusväline voinut olla asiaa uutisoimatta.

WikiLeaks herättää suuria kysymyksiä: mikä on sopiva tasapaino vapauden ja rajoitusten välillä? Milloin sananvapauden rajoittaminen on perusteltua yleisen turvallisuuden nimissä, ja kuka tämän turvallisuuden määrittelee? Missä kohtaa läpinäkyvyys muuttuu riskiksi? WikiLeaksin linja on ollut harvinaisen selkeä: kaikki väärinkäytöksiin viittaava tieto on julkaistava, ja ellei jokin tieto ole saatavilla, on löydettävä keinot sen hankkimiseen.

Perinteisiä tiedotusvälineitä ohjaavat vuosisatojen mittaan kehittyneet journalistisen vastuun mekanismit. Verkossa tällaisia konventioita ei ole. Totutut julkisuuden portinvartijat ovat aseettomia ja julkaisukynnys on kadonnut. Jos jossain on tieto, jolla joku katsoo olevan jotain painoarvoa, se väistämättä ennemmin tai myöhemmin myös julkaistaan.

Läpinäkyvyyden armoton liekki kutistaa viestintämaiseman varjoalueet. Tämä on se todellisuus, jossa niin luottamuksellisesta sähköpostia lähettävän poliitikon kuin Facebook-profiiliinsa henkilökohtaisia tietoja laittavan tavallisen tallaajankin on opittava elämään. Verkossa informaatio alkaa elää omaa elämäänsä ja saattaa päätyä ties minne. Vastaanottajalle se tulee usein täysin suodattamattomana, mitenkään taustoittamatta ja mihinkään suhteuttamatta. Tiedon luotettavuutta ja merkitystä arvioidessaan vastaanottaja on oman lähdekritiikkinsä ja medialukutaitonsa varassa.

Informaatiotekninen vallankumous on tuonut hallituksille yhä hienostuneempia valvonta-, vakoilu- ja tiedonkeruutekniikoita. Samalla kuitenkin seurannan potentiaaliset kohteet, joita viime kädessä ovat kaikki kansalaiset, ovat saaneet käyttöönsä mullistavia työkaluja näiden operaatioiden väistelyyn ja paljastamiseen. Jos Neuvostoliitto ei olisi hajonnut taloudelliseen ja poliittiseen mahdottomuuteensa vuonna 1991, olisi internet hoitanut homman muutamaa vuottaa myöhemmin.

Maailma on siirtynyt vastustamattoman tiedonkulun aikakauteen. Jos WikiLeaks suljetaan, sen paikan ottaa jokin toinen palvelu. Paluu aikaan, jolloin hallitukset pystyivät säännöstelemään informaatiota mielensä mukaan, edellyttäisi internetin sulkemista. Tämä taas ei ole ollut realistinen ajatus enää 15 vuoteen jo yksin verkkoon kytkeytyvien valtavien taloudellisten intressien takia. Ollaan samankaltaisessa tilanteessa kuin kirjapainotaidon keksimisen jälkeen: henki on päässyt pullosta eikä paluuta ole.

13 kommenttia:

heikki rönkkö kirjoitti...

Hyvin kuvattu. Mutta kun näkee lehtikuvia A4-kasojen takana ahertavista eduskunnan valiokunnista, niin herää epäilys, että herra-Suomi on vasta heräämässä nettiaikaan.

Kommunistisen diktatuurin toimintaa kuvatessaan on Milan Kundera kirjoittanut A4-dokumentin maagisesta voimasta; kuinka sen ilmestyminen työpöydälle saa byrokraatin mielessä aikaan kuohahduksen. Mustilla kirjaimilla valkoiselle paperille painetulla tekstillä on käsittämätön teho: miksi se on osoitettu minulle, kenelle muille se on jaettu, mitä sille teen, voinko joutua vastuuseen?, kyselee hämmentynyt vastaanottaja.

Kunderan sanat sopivat kuvaamaan myös tämän päivän Suomea hallitsevan sukupolven virkamiesmäisiä asenteita.

Jari Nikkola kirjoitti...

Toisaalta diplomaattijuorujen ja irrallisten sutkautusten levittelyllä a la alfauros Putin WikiLeaks tuskin edistää muuta kuin juoruilun ja mustamaalaamisen asiaa. Samalla se tietenkin markkinoi itseään objektiivisena totuudentorvena. Nähtäväksi jää mikä on instituution tulevaisuus. Suuret mahdollisuudet, suuret riskit upota disinformatiiviseen haitantekoon vaarallisella(kin) tavalla.

KPJ kirjoitti...

MJ: "Tiedon luotettavuutta ja merkitystä arvioidessaan vastaanottaja on oman lähdekritiikkinsä ja medialukutaitonsa varassa."

Eli valtamedian itsesensuurin ulottumattomilla.

Jari Nikkola: "... WikiLeaks tuskin edistää muuta kuin juoruilun ja mustamaalaamisen asiaa..."

Juoruilusta olisivat voineet pidättäytyä yhtä hyvin diplomaatit itse (mutta kun heillä ei ole muuta tekemistä). Kuulin Jimmy Carterin käyttävän juoruista määritelmää "gratuitous".

Jussi Kämäräinen kirjoitti...

Mitä oikeasti merkittävää se Wikileaks nyt oikein julkaisi? Kiinan suhde Pohjois-Koreaan oli mielenkiintoinen tieto, mutta miten paikkansapitävä? Jos sotaharjoitukset nyt muuttuvatkin sodaksi, hylkääkö Kiina oikeasti naapurinsa?

Tai se tieto USA:n diplomaattien harjoittamasta vakoilusta? Tuliko oikeasti yllätyksenä se, että suurlähetystöjen henkilökunta kerää tietoja kohdemaistaan?

Missä määrin kaupallisuus turvaa Internettiä? Eikös päinvastoin voi käydä niin, että kun homma menee täysin kaupalliseksi, raha pitää huolen ristiretkeläisten ja "villien" sivustojen sulkemisesta?

Laitetaan loppuun taas Kemppisen kommentti aiheesta:
http://kemppinen.blogspot.com/2010/11/mustanaamio-on-kuollut.html

Anonyymi kirjoitti...

Erilaisissa Wikileaksiin liittyvissä nettikeskusteluissa yksi merkillinen reaktio on julkaistavien tietojen merkityksen kiistäminen. Paitsi, että tietoja vähätellään, kaiken-jo-entuudestaan-tietäviä kansalaisia tuntuu olevan häkellyttävän paljon. Tässä kohtaa jää monelta huomaamatta nyt tapahtuvien asioiden merkitys. Wikileaksin toiminnan perusteet kytkeytyvät länsimaisen poliittisen filosofian oppeihin. Kyseessä on tiedon vapauteen liittyvä kamppailu, jolla on varmasti merkitystä sille, miten tiedon vapautta ymmärretään tulevaisuudessa. Hyvä että blogin kirjoittajalta tämä ei ole jäänyt huomaamatta.

Aki Piesala kirjoitti...

Itseäni ehkäpä eniten Wikileaksissa harmittaa sen keskittyminen (tietenkin) juuri näihin nykypäivän suurvaltoihin, jotka muutenkin ovat useimpien "tiedostavien" netinkäyttäjien huomion kohteina, ja vie huomiota entisestään pois vähemmälle mediahuomiolle jääneistä ongelmista.

Jussi Kämäräinen kirjoitti...

No nyt päästiin asiaan.

Mitä se tiedon vapaus tarkoittaa? Pitääkö kaiken tiedon vapaata?

Anonyymi kirjoitti...

Ei kai nyt kukaan vakavissaan kuvittele, että jonkun Wikileaksin kautta suurvallan sotilastiedustelupalvelun ja turvallisuuspalvelun kovan linjan tietoa saataisiin ongittua. Luultavasti noita tietoja ei pääse silmäilemään aina edes noiden suurvaltojen omat poliittiset johtajatkaan.

Anonyymi kirjoitti...

"Mitä tiedon vapaus tarkoittaa? Pitääkö kaiken tiedon olla vapaata?"

Itse muotoilisin saman muotoon: Miten pitkälle tiedon vapaus ulotetaan? Rinnastaen ihmisyksilöihin; maailmanhistoriassa ihmiset ovat olleet eri tavoin vapaita. Vielä 1800-luvulla Suomessa oli äänestysoikeus vain rikkailla ja köyhät/maattomat jäivät vaille äänioikeutta. Tänä päivänä äänioikeus on ulotettu pidemmälle. Vastaavalla tavalla voi olla niin, että tiedon vapaus politisoituu ja että sillä tulee olemaan suuri merkitys tulevaisuudessa. Wikileaks on Assangen oma sovellus tästä poliittisesta filosofiasta ja sellaisenaan se epätäydellinen kuten kaikki ideologioiden käytännön sovellukset, mutta sellaisenaan se saattaa aukoa uusia uria kansalaisten poliittiseen ymmärrykseen.

Anonyymi kirjoitti...

KPJ sanoi: "Juoruilusta olisivat voineet pidättäytyä yhtä hyvin diplomaatit itse (mutta kun heillä ei ole muuta tekemistä). Kuulin Jimmy Carterin käyttävän juoruista määritelmää "gratuitous"."

Kyllä minä jonain isompana pamppuna haluisin diplomaateiltani ihan rehellisiä vaikutelmia heidän kohtaamistaan tärkeistä ja vähemmän tärkeistä ihmisistä, ilman tavanomaiseta julkisuudessa tarvittavaa diplomatiaa. En tiedä miten kannattaa sitten jatkossa arkistoida raportit/keskustelut, missä kerrotaan jonkun olevan esim. "rasittava hölmö".

Anonyymi kirjoitti...

Jussi Kämäräinen kysyy, mitä merkittävää tietoa WikiLeaks julkaisi. Ns. tavalliselle kansalaiselle ei mitään, sillä kenellepä tulisi yllätyksenä se, mitä kansainvälinen yhteisö ajattelee Berlusconista tai että Hamid Karzai ei ole luotettava yhteistyökumppani länsimaille.

Valitettavasti juorujen lisäksi WikiLeaksi julkaisi myös sensitiivisiä ja luottamuksellisia keskusteluja, joihin myös työantajani osallistuu eräässä Aasian maassa. Vuodatettu tieto liittyy korkean tason korruptioon ja niihin liittyviin oikeusjuttuihin. Sen lisäksi, että julki tullut informaatio asettaa työantajaorganisaationi hankalaan asemaan korruption vastaisessa työssä, se voi pahimmillaan asettaa kolleegani hengenvaaraan.

Matsi kirjoitti...

Nurnbergistä puheenollen. Siellä ei saanut missään tapauksessa puhua mm. seuraavista tapahtumista liittyen kesäkuuhun 1941.

http://pelontorjunta.suntuubi.com/fi/Blogi/#topografikartta

Raimo kirjoitti...

Lokakuun lopussa 1915 lähti suomalainen lähetystö Tukholmaan: senaattori Otto Stenroth, Samuli Sario ja A. H. Saastamoinen, Axel Lille. Aaro Pakaslahti kertoo tästä teoksessaan Suomen politiikka maailmansodassa. Ruotsin valtakunnanmarsalkka kreivi Douglas vaati Suomelta Kemijokea rajaksi ja tarjosi korvaukseksi "niin suuren osan Venäjän Karjalaa kuin se haluaisi."

Suomalaisten lähetystö ei kuitenkaan halunnut luovuttaa Pohjois-Suomea, mitä Ruotsi yritti anastaa vielä 1918.

"Presidentti Relander kaatui ruotsalaismielisyyteensä kuusi vuotta sitten [1931]. Olin mukana siinä kokouksessa, jossa maalaisliitto päätti olla asettamatta presidentti Relanderia uudelleen presidenttiehdokkaaksi. Ja se tapahtui juuri hänen ruotsalaisystävällisen politiikkansa takia."

"Presidentti Svinhufvud ei kaatunut yksin ruotsalaisystävälliseen politiikkaansa, mutta se kuitenkin hyvin oleellisesti edisti hänen kukistumistaan."

Veikko Heiskanen, kansanedustaja (ml), professori

lyyxem.freehostia.com/1930.htm

Kultakeräys puolustusvoimien hyväksi 1940: 100 000 ihmistä lahjoitti kultasormuksensa ja muita kultaisia esineitään puolustusvoimien hyväksi. Kultasormusten vastineeksi lahjoittajille annettiin rautaiset sormukset tilalle, muut kultaesineet jäivät vastineetta. Kultaa kertyi kaikkiaan 1700 kiloa, joka kuljetettiin 1945 salaa Ruotsiin ja myytiin sinne polkuhinnalla.

lyyxem.freehostia.com/teljo.htm