keskiviikkona, marraskuuta 30, 2011

Moraalin aateliset kettumetsällä

Vaatimus nollatoleranssista rasismille ja seksuaaliselle häirinnälle on saavuttanut laajaa myönteistä vastakaikua. Hyviä asioita on helppo ja mukava puolustaa. Kukapa nyt haluaisi kannattaa syrjintää tai törkykäyttäytymistä? Hyvien asioiden kätevyyttä lisää niiden itsestäänselvyys.

Kaikkihan tietävät jo vaistomaisesti, mitä rasismi on, tai missä kulkevat ne seksuaaliset rajat, joita ei sovi ylittää. Jos nimität kadulla vastaan kävelevää mustaa henkilöä neekeriksi, olet rasisti, jos tarraat firman pikkujouluissa luvatta työtoverin ryntäimiin, olet karsinasi ulkopuolella ilman valtuuksia törkeästi röhkivä seksistinen sika.

Vaikka tämä on päivänselvää, jostain kummasta kuitenkin kumpuaa urpoja, jotka eivät ymmärrä tai ainakaan kunnioita hyviä asioita. Heidän päihinsä järkeä on taottava osoittamalla, ettei näissä asioissa suvaita pienintäkään lipsumista hyväksyttävän käytöksen rajojen ulkopuolelle. Ympäröivän yhteisön yksimielinen tuomio ja kunnolla kirpaisevat seuraukset olkoot heille opiksi.

Hyviä asioita on paljon. Suomessa poliitikot, virkamiehet ja kansalaisjärjestöt ovat vaatineet nollatoleranssia rasismin ja häirinnän lisäksi myös muun muassa asunnottomuudelle, koulukiusaamiselle, nuorisotyöttömyydelle, hoitovirheille, harmaalle taloudelle, roskaamiselle, graffiteille, ylinopeuksille, julkijuopottelulle ja kiroilulle.
Ajatus on totta kai käännetty myös business-opiksi; asiasta kirjan kirjoittaneen valmennuskonsultti Ari Heiskasen mukaan yrityksessä ”nollatoleranssitila luo vahvan pohjan voitokkaalle etenemiselle ja vauhdin nostolle”.

Nollatoleranssilla tarkoitetaan jonkin käyttäytymistavan tai ilmiön katsomista niin tuomittavaksi, ettei sitä suvaita lainkaan. Mikäli sitä kuitenkin ilmenee, tulee siitä automaattisesti seurata rangaistus, aina ja samansuuruisena. Koska tavoitteena on eliminoida kyseinen käyttäytyminen kokonaan, teon taustaa, olosuhteita, räikeyttä, mahdollisia lieventäviä asianhaaroja tai tekijän syyllisyyden astetta ei tule ottaa huomioon lainkaan.

Nollatoleranssi on kategorinen imperatiivi, ehdoton määräys toimia tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla. Se perustuu absoluuttiseen varmuuteen siitä, missä kulkee oikean ja väärän raja. On vaikeaa kuvitella inhimillisen toiminnan sääntelyyn huonommin soveltuvaa periaatetta. Ihmiset, teot ja tilanteet ovat erilaisia, ja elämään liittyy paljon tulkinnanvaraisuutta. Asioiden kokeminen ja tulkinnat vaihtelevat suuresti, mistä kertoo vaikkapa se, että suomalaisissa käräjäoikeuksissa käsitellään vuosittain yli 300 000 riita-asiaa.

Rasismista tai seksuaalisesta häirinnästä ei ole olemassa sellaisia aukottomia ja yleispäteviä määritelmiä, joita voisi muitta mutkitta soveltaa tilanteeseen kuin tilanteeseen. Nyrkkisäännöksi on tarjottu sitä, että jos väitetyn syrjinnän tai häirinnän kohde kokee tulleensa syrjityksi tai häirityksi, teko on tosiasiallinen. Tällainen subjektiivinen määrittelyoikeus on kuitenkin oikeustajun ja tasavertaisuusperiaatteen kannalta erittäin ongelmallinen, koska se tekee syytösten kohteesta automaattisesti syyllisen ja riistää häneltä oikeuden puolustautumiseen. (TS 30.11.2011)

Nollatoleranssi lietsoo myös kollektiivista hysteriaa, jolla hyvän asian nimissä oikeutetaan kohtuuttomiakin ylilyöntejä. Uusmoralistisessa nykyilmapiirissä esimerkiksi jo pelkkä julkisesti esitetty syytös seksuaalisesta häirinnästä riittää pilaamaan henkilön maineen ja uskottavuuden pysyvästi, aivan riippumatta siitä, onko syytöksessä perää vai ei.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

1. Nollatoleranssi

Mediassa ja ministeriössä menestyt kunhan et turhaan lausu Sijoittajan nimeä.

Taisto Laine kirjoitti...

No,taas napsahti kahdesti kymppiin!

Minuakin pännii, kun nollatoleranssia hoetaan mahdottomissa yhteyksissä.Olen ohittanut asia kuittaamalla sanojan muunkin puheen löysänä höpinänä.

Vakavampi asia on sitten nämä "kokijat".
Kun nainen kokee kuulemansa vihjailevaksi, sopimattomaksi tai seksuaalisesti häiritsevöksi, hänestä tulee rikoksen uhri, todistaja, syyttäjä sekä tuomari. Esim Mauri Pekkarinen auttoi lentosalissa mikrofonin kanssa hätäilevää naisluennoitsijaa. Väärin tehty: Maurista tuli irstas käpälöijä ja naista halventama sovinisti, koska katsomossa ollut nainen koki näin. No Maurista tuli pervo, eikä tuomiosta ole valituslupaa.
Rupattelussa mainittu sana "ryntäät" liittyi paheksuttavien sanojen sankkaan joukkoon.

On selvää, että vain nainen voi "kokea" ja olla uhri. Miehelle vastaavasta hymyiltäisiin vinosti.
Mielestäni syystä.

Taisto Laine

Tapsa kirjoitti...

Vaadin nollatoleranssia nollatoleranssi-termin käytölle.

Petri Jämsä kirjoitti...

Ajatus nollatoleranssista kukoistaa kireässä henkisessä ilmapiirissä, joka vaatii ja vaalii normimoraalista ehdottomuutta.

Ulkoaohjautuvat konformistit omaksuvat aina normit sekä nollatoleranssit ja sisäistävät, ettei jostain asiasta tohdi puhua tai että jotain ei saa tehdä. Usein samoilta ihmisiltä ei ikävä kyllä löydy henkistä kapasiteettia funtsia, että minkä takia tämä tai se onkaan kiellettyä. Mutta mitäs siitä kunhan saa osoittaa hallitsevansa konventionaalisen "sivistyksen", eli vallitsevat normit.

Anonyymi kirjoitti...

Nollatoleranssi on ehdottoman totuuden toinen nimi.

Mistä mahtaisi löytyä kultuuri, jossa ajattelu perustuisi mooseksen aikaisiin asenteisiin, jossa elitti löisi kysyvää oikealta jumalan ruoskalla ja vasemmalta pyövelin miekalla, mutta säästäisi hengen?

Anonyymi kirjoitti...

Jos tartut pikkujouluissa ryntäimiin, konkreettisesti tai verbaalisesti, niin köniin tulee, joko konkreettisesti tai kuvainnollisesti. Siinä se raja menee :)