Äänestysaktiivisuus kasvaa pikku hiljaa ja aletaan päästä populaatioille, jotka mahdollistavat häpeämättömät yleistykset. Enemmistö Jokisipilä-blogin lukijoista näyttäisi hyväksyvän poliisin taannoiset toimet Asem-demonstraation yhteydessä. Yhdyn heihin siinä, että jos itse lähtisin kaupungille palestiinalaishuivilla naamioituneena pesäpallomaila toisessa ja polkupyörän ketjut toisessa kädessä, en ehkä ihan ensimmäiseksi osaisi maijan ovien heilahtaessa itkeä ihmisoikeuksieni ja sananvapauteni perään. Luulenpa kuitenkin, että kummallakin puolella mellakka-aitaa on ollut yksilöitä, jotka eivät ole panneet homman eskaloitumista kunnon käsirysyksi ollenkaan pahakseen. Olivatko poliisin toimet oikein mitoitettuja Smash Asem -mielenosoituksen yhteydessä?
Kyllä. Pesäpallomailoin ja ketjuin varustautuneet riehujat saivat tismalleen sitä, mitä tilasivat.
35 (41%)
Ei. Poliisi provosoi rauhanomaisesti alkaneen mielenosoituksen itse väkivaltaiseksi omalla liioitellulla voimankäytöllään.
25 (29%)
Kyllä ja ei. Itse mielenosoitus ei tuollaisia toimia olisi edellyttänyt, mutta kansainvälisen julkisuuden valokeilassa annettuna osoituksena Suomen poliisin kyvystä hallita vihaisia väkijoukkoja ne olivat paikallaan.
25 (29%)
Poliisien väkivaltaisuus on viime aikoina ollut tapetilla muutenkin, mutta jääkiekkokaukaloissa. En tiedä onko kyse relevanttien puheenaiheiden puutteesta vai mistä, mutta jotenkin suhteettomaksi tuo HIFK:n ja Jokerien poliisien, "Nivalan cowboy" Pasi Nielikäisen ja Ryan Vandenbusschen taannoisesta nyrkkisavotasta paisunut kohu on mennyt. Kuten kaikki kunnon julkiset keskustelut Suomessa, tämäkin on polarisoitunut inttämiseksi puolesta ja vastaan. Fasistien rintamaa on johtanut V-koodin (V niin kuin väkivalta!) puolesta lipun salkoon vetänyt Urheilulehden kolumnisti Petteri Sihvonen, kukkahattutätien ja sosiaalitanttojen ykkösketjun staraosastoa puolestaan ovat kunnialla edustaneet kulttuuriministeri Saarela ja torjuvaa suhtautumistaan väkivaltaan muissakin yhteyksissä korostanut valtiovarainministeri Eero Heinäluoma.
Väkivaltaa vastaan pitää taistella, mutta jotenkin en osaa mieltää kiekkokaukaloa siksi paikaksi, josta turpiin mättämisen synkän noidankehän purkaminen olisi loogisista aloittaa. Paikallisen sosiaalipolitiikan laitoksen professori Leo Nyqvist ehti jo Iltalehdessä firman puolesta tutkimustietona ilmoittaa, että kaukalossa väkivaltaan turvautuvat kiekkosankarit syyllistyvät sääntöjen vastaisiin otteisiin myös jään ulkopuolella, ennen kaikkea kotioloissa. En tiedä Leksan metodeista, mutta luulisi SM-liigan pelaajayhdistykselläkin olevan sanansa sanottavana tällaisiin väitteisiin.
Kovaotteisuus ja fyysisyys on lajin historian alkuhämäristä ollut yksi jääkiekon suosion salaisuuksista niin kaukalon kuin katsomonkin puolella. Ihan Petteri Sihvosen "meillä on omat sääntömme ja teemme mitä haluamme" -linjalle ei tarvitse lähteä, mutta pientä asioiden suhteuttamista voitaisiin toisellakin puolella harjoittaa. Aikuiset miehet mätkivät toisiaan (lyöden valtaosan iskuista ohi) vaikeissa asennoissa, huonossa tasapainossa, alla liukas jää ja jalassa luistimet, ja tekevät niin omasta halustaan. Kun toinen putoaa jäähän, seeprat lopettavat touhun. Pukarit saavat sääntökirjan mukaiset rangaistuksensa ja show jatkuu. 13 päivää tapahtumien jälkeen SM-liigan taholta seuroille langetettavat sakkorangaistukset ovat olleet tämän episodin pahin pohjanoteeraus. Ja jos vanhemmat ovat huolissaan jääkiekon tarjoamista roolimalleista, onko niitä sitten pakko hakea sieltä kaukalon suunnalta? Jos joku 15-vuotias jannu haluaa apinoida Jere Karalahtea, väittäisin vahingon tapahtuneen jo aikaisemmin ja peiliin katsomisen syytä löytyvän muualtakin kuin HIFK:n pukukopista.
3 kommenttia:
”Väkivaltaa vastaan pitää taistella, mutta jotenkin en osaa mieltää kiekkokaukaloa siksi paikaksi, josta turpiin mättämisen synkän noidankehän purkaminen olisi loogisista aloittaa.”
- Ahaa, kyseessä on siis nollasummapeli; kiekkokaukalon väkivallan vastustaminen on poissa muulta väkivallan vastaiselta työltä. En ollut tajunnutkaan.
Muuten, mikseihän historia-blogeissa kommentoida ajankohtaista Huhtiniemen tapausta?
Sitä tarkoitin, että vaikka en kannattakaan Petteri Sihvosen kaltaista näkemystä jääkiekosta muusta maailmasta ja elämästä irrallisena omana saarekkeenaan, jossa lajin sisäiset säännöt ja konventiot ajavat kaikkien muiden asioiden edelle, pidän pahasti hakoteillä olevina niitä, jotka yrittävät vetää yhtäläisyysmerkit Nielikäinen vs. Vandenbussche -tyylisten matsien ja esim. perheväkivallan välille. En voi hyväksyä näkemystä, jonka mukaan kyseessä olisi sama asia, ja sen jälkeen kun joku sellaista väittää, minulla on vaikeuksia suhtautua vakavasti hänen muihinkaan sanomisiinsa.
Mielenkiintoinen blogi, paras blogimaailman historia-politiikka-jääkiekko-Motörhead -yhdistelmä, vaikka kaksi jälkimmäistä ovat itselleni vähän kuriositeetin asemassa.
Edelliselle anonyymille: ainakin Kemmpinen on kirjoittanut Huhtiniemestä: http://kemppinen.blogspot.com/2006/10/lapeenranta-ja-muuta.html
Äänestyksestä vielä:
Äänestysaktiivisuus olisi saattanut kasvaa suuremmaksikin, mikäli vaihtoehdot eivät olisi olleet niin provokatiivisia ja yksisilmäisiä - jokotai-äänestyksessä sinänsä hyviä ominaisuuksia mielipiteiden löytämiseksi.
Kyllä-vaihtoehto saattoi edustaa kannattajiensa mielipidettä, ja mikäli siellä olisi ollut lähinnä riehujia, sitä olisi varmaan äänestetty enemmänkin. Ei-vaihtoehto oli hankalampi: noinhan ei tapahtunut, poliisi oli niin tehokas, että väkivalta pysyi valtiollisen monopolin hallinnassa. Sen sijaan olisin äänestänyt eitä, mikäli siinä olisi huomioitu poliisin todelliset ylilyönnit mm. summittaisten kiinniottojen ja perusteettoman rekisteröinnin suhteen. Kompromissivaihtoehto oli sekin pilattu kansainvälisellä huomiolla - ylilyönnit saattoivat johtua huonosta tiedustelu- ja analyysityöstäkin (vaikka kv. huomio varmaan on realistisempi, harmillista kyllä).
Lähetä kommentti