keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007

Taistoihin tiemme taas käy

Syksy on taas ollut, kuten aina, suomalaisen poliittisen historian tutkimuksen kulta-aikaa. Uusia kirjoja ja muita julkaisuja pusketaan ulos siihen tahtiin, että alaa aktiivisesti seuraavankin alkaa olla vaikeaa pysyä kärryillä kaikesta siitä, mitä puhutaan. Eniten keskustelua on herättänyt tietysti Heikki Ylikankaan teos Romahtaako rintama? Suomi puna-armeijan puristuksessa kesällä 1944, ja hyvänä kakkosena lienee huomattavasti edellistäkin kontroversiaalimpi Jukka Seppisen omaelämäkerrallinen teos Mies joka sanoi KGB:lle ei. Itse sain Ylikankaan teoksen hankituksi vasta eilen, ja samalla selailin myös Seppisen opusta, jonka kuitenkin ainakin tällä kertaa jätin suosiolla kirjakaupan hyllyyn. Siellä se oli Muistelmat-osastolla, vaikka taannoisessa julkistamistilaisuudessa professori Juhani Suomi taisi esittää sen oikeaksi paikaksi fantasiakirjallisuuden.

Omakin lusikka on tukevasti sopassa. Tänään sain kirjapainosta tuoreet tekijänkappaleet 16.10. eli ensi viikon tiistaina virallisesti julkistettavaa toimittamaani Sodan totuudet -kirjaa. Täytyy toivoa, että osa Ylikankaan herättämän keskustelun luomasta nosteesta osuisi myös meidän kirjamme osalle. Uskoisin, että nämä kaksi kirjaa toimivat hyvin vaikkapa rinnakkaisina lukukokemuksina. Sunnuntai-Hesarin henkilökuvassa Ylikangas esitti puhuttelevan ja mielestäni varsin oikeaan osuneen luonnehdinnan siitä, kuinka Suomessa on totuttu ajattelemaan omasta toiminnasta kriisiaikoina:

Suomessa on ollut kuvitelma, että pahoissakin kriiseissä asioita on hoidettu eettisesti korkeatasoisesti, ikään kuin lakia noudattaen. Mitä enemmän näitä asioita on tutkittu, sitä useammin on tultu lopputulokseen, että meillä on menetelty ihan samalla tavalla kuin muuallakin, ja se ero on meidän kuvitelmaa eikä todellisuutta.

Sodan totuuksissa käsitellään paljolti tätä samaa problematiikkaa. Kenties lähimmäksi Ylikankaan esiin nostamia asioita tulee oma artikkelini "Kappas vaan, saksalaisia!", jossa luodataan erillissodan oikeutuksesta käytyä keskustelua ja pyritään potkimaan sitä muutama askel eteen- tai jopa ylöspäin. Kansallisen historiankirjoituksen pakkopaitoihin saa mielenkiintoisen näkökulman, kun lukee peräkkäin professori Timo Soikkasen artikkelin ajopuukeskustelusta ja venäläisprofessori Juri Kilinin artikkelin jatkosodan käsittelystä Neuvostoliitossa ja Venäjällä. Liikuttavan usein syntyy vaikutelma siitä, että suomalaispatrioottinen ja neuvostoliittolais-venäläisvirallinen näkemys ovat toistensa tarkkoja peilikuvia!

Historiantutkimus on kuitenkin vain historiantutkimusta, myös todellisen yleisönsä määrän suhteen. Vesa Vares tekee varsin mielenkiintoisen avauksen tähän problematiikkaan artikkelissaan "Me voitimme sittenkin", jossa hän pyrkii rekonstruoimaan populaarikulttuurissa talvi- ja jatkosodista luotua kuvaa. Lähdeaineiston tärkeimmän osan muodostavat sotaelokuvat ja, kyllä vaan, Korkeajännitys-sarjakuvat.

Sodan totuudet on luonnollisesti esillä tulevilla Helsingin kirjamessuilla. Sunnuntaina 28.10. allekirjoittanut saattaa joutua kovaan keskitykseen esitellessään kirjaa (klo 15.30), haastattelijana kun on sotahistorioitsija ja eversti Sampo Ahto, jonka historianfilosofia on piirun verran patrioottisempaa kuin omani. Samana päivänä Helsingin Sanomat järjestää messuilla pyöreän pöydän keskustelun (14.30-16.00) aiheella "Suomi, konepistooli ja Rokka - Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja 90-vuotias Suomi", keskustelijoina toimittaja Ilkka Malmberg, Britannian entinen Moskovan-lähettiläs Roderic Braithwaite ja Jokisipilä.

2 kommenttia:

Jouni kirjoitti...

Olisiko muuten mahdollista, että tekisit tänne blogiin vähän laajemman reportaasin tai kirjoitelman tuosta kirjaesittelystä sekä esitetystä pro et contra -argumentaatiosta ja muista näkemyksistä? Olisi erittäin kiinnostavaa tietää, mutta tuskin pääsen itse paikalle omien kiireideni takia.

lauri huuskonen kirjoitti...

S'oon moro,sano rikkaat toisilleen!
Olen Jounin kanssa samaa mieltä ja
vaadin ehdottomasti,että kerrot
blogissasi Helsingin kirjamessujen
jälkeen haastattelustasi Sampo Ah-
don (joka muuten on erittäin an-
siokkaasti esitellyt mm. saksalais-
ta sotakirjallisuutta Sotilasaikak.
lehdessä ) kanssa sekä siitä kes-
kustelutilaisuudesta samana päivä-
nä.
Olisin mielelläni silloin paikal-
la,mutta muistin juuri ilmottautu-
neeni toimittaja Risto Astikaisen
28.10. vetämään retkeen ,jolla käy-
döön tutustumassa vuoden 1918 tais-
telupaikkoihin Lempäälässä.Niissä
säpinöissähän myöhempi everstiluut-
nantti ja laivanvarustaja Ragnar
Nordström menetti toisen käsivar-
tensa.Mielenkiintoinen heppu,muu-
ten.Tarinan mukaan hän sanoi ken-
raali Dietlille 1943,että Saksa on
jo hävinnyt sodan.Nyt vaan pitäis
päästä siitä Aatusta eroon...
Ja toiseksi mainitaan Kekkosen
käyneen häntä moikkaamassa matkal-
laan Novosibirskiin 1961.Nykyistä
kovin muodikasta agentti-teemaa so-
veltaen:taisi Ragnar olla jonkun
sortin Lännen yhteysmies,vai mitä?
Muutenkin olisi pirun mielenkiin-
toista tietää ketkä kaikki vakoi-
livat/vuosivat sotavuosina Idän
tai Lännen suuntaan.Saksasta nyt
puhumattakaan.Ja ketkä kaikki va-
koilivat - anteeksi tiedottivat -
USA:lle sotien jälkeen.Mistä ja
keneltä olivat peräisin ne CIA:n
oikein tarkat havainnot Kekkosesta
ja maamme sisäpolitiikasta,joista
saimme lukea viime kesänä? Selon-
teko oli sen verran fiksua tekstiä,
että väkisinkin tulee mieleeni yksi
viipurilainen.
Astikaisen nyt uusintana lähetet-
tävä tv-sarja alkaa taas pyöriä
tv-kakkosessa ensi sunnuntaina.Ai-
heena siis vuosien 1917 ja -18 ta-
pahtumat Suomessa ja Venäjällä.
Ylikangas on ihan oikeassa väit-
täessään,että meillä on väärin us-
koteltu suomalaisten olleen/olevan
muita korkeammalla tasolla kriisi-
aikojen käyttäytymisen suhteen.
P-kan marjat! Sota on sotaa.Siinä
tulee tapettua omia ja vieraita,
tarkoituksella tai vahingossa.Kai-
ken pahan alku ja juuri on usein
taipumus kuvitella olevansa muita
fiksumpi tai parempi.Tästäkin syys-tä on syytä tuoda esille aina uu-
delleen ja uudelleen myös kieltei-
siä puolia historiassamme.Ja kui-
tenkaan ei pidä pureksimatta niellä
väitteitä/huhuja ,että satoja tai
tuhansia ns. karkureita teloitet-
tiin hämärissä olosuhteissa.Homma
on tutkittava,ei hutkittava.
Ylikankaan teemaa jatkaen:kaikilla
kansallisvaltioilla on halu kau-
nistella historiaansa,ei vain Suo-
mella.Otan esimerkin.Jenkit val-
loittivat Filippiinit 1898-99.Pai-
kalliset ns. kapinalliset panivat
hanttiin ja vuosina 1899-1913 arvi-
oidaan satojentuhansien filippii-
niläisten kuolleen.Lähteestä riip-
puen 200000-1000000.Montako jenk-
kileffaa olemme nähneet tästä ai-
heesta? Tasan nolla.Ajattelin soit-
taa Spielbergille Hollywoodiin ja
ehdottaa tätä leffan ideaksi.Tämä-
kin kun on osa USA:n historiaa.
terv. Lauri Huuskonen,45v,Tampere
P.S. TamU voittoon!