Neuvostoliitto vuonna 1992

Jääkiekkon U20-maailmanmestaruuskisat saatiin Kanadassa pakettiin ja isäntämaa vei voiton viidennen kerran peräkkäin. Mitä todennäköisimmin jäällä luistelivat myös NHL:n seuraavat kanadalaiset supertähdet, kuudessa pelissä uskomattomat 16 tehopistettä (5+11) takonut Cody Hodgson ja vain pisteen heikommaksi jäänyt turnauksen suurimman huomion puoleensa vetänyt John Tavares (8+7).

Moraalinen finaali käytiin jo välierissä Kanadan ja Venäjän välillä, jossa Kanada nousi tasoihin vain kolme sekuntia ennen varsinaisen peliajan päättymistä ja vei ottelun jatkoajalla 6-5. Vähän samalla tavoin kuin Neuvostoliitto vuoden 1972 Summit Series -ottelusarjassa tai vuoden 1987 Kanada Cupissa venäläisiltä näytti tahto loppuvan kesken maanisesti loppuun saakka yrittävien kanukkien valtavassa prässissä.

U20-turnauksen aiempien vuosien mitalitilastosta löytyy poliittishistoriallinen kuriositeetti. Monessa paikassa, mm. kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n nettisivuilla ja YLEn teksti-tv:llä vuoden 1992 mestariksi mainitaan Neuvostoliitto, vaikka valtio lakkasi olemasta joulukuussa 1991. Tasavallat allekirjoittivat liittovaltion purkamisen vahvistavan asiakirjan 21.12., Gorbatshov erosi joulupäivänä ja korkein neuvosto lakkautti itse itsensä viimeisessä kokouksessaan 26.12. Samana päivänä alkoivat runsasta vuotta aiemmin yhdistyneessä Saksassa jääkiekon nuorten MM-kisat.

Punakoneen U20-versio oli lähtenyt matkaan Neuvostoliittona, mutta nyt siltä kaatui valtio alta. Joukkue ei ollut varautunut tilanteeseen, ja harvemminhan sitä nyt vaihtoehtoisen maan pelipaitoja mukaan pakataankaan. Se pelasi turnauksen loppuun saakka perinteisissä CCCP-paidoissa. Tähän hätään en ehtinyt selvittää, tituleerasivatko myös järjestäjät joukkuetta Neuvostoliitoksi läpi turnauksen, ja soitettiinko voittojen merkiksi Suurta ja mahtavaa myös vuoden 1992 puolella.

Jääkiekossa Neuvostoliitto siis lakkasi olemasta vasta 4. tammikuuta 1992, jolloin Saksan turnaus päättyi. Urheilulliselta näkökulmalta on aivan oikein nimittää mestarijoukkuetta Neuvostoliitoksi, vaikkei se kansainvälisoikeudellisesti enää ollutkaan pätevä nimitys. Tämän U20-mestaruuden lisäksi voi jääkiekkoilullisesti laskea neuvostokiekon viimeisten voittojen sarjaan myös IVY:n väreissä Albertvillessä vuonna 1992 otetun olympiakullan ja Venäjän paidoissa 1993 voitetun maailmanmestaruuden. Molemmissa penkin takana seisoi vielä Viktor Tihonov (kuvassa Jurzinovin kanssa).

Neuvostonuoret voittivat turnauksessa pelaamasta seitsemästä ottelusta kuusi, mm. moukaroiden Kanadan 7-2 ja USA:n 5-0. Ainoa häviö tuli Tshekkoslovakiaa vastaan. Pistepörssin kärkisijat menivät kuitenkin kaikki hopealle tulleen Ruotsin pelaajille, joiden nimet kertovat selvää kieltä siitä, kuinka kova saavutus turnauksen voitto oli: Michael Nylander, Peter Forsberg, Markus Näslund ja Mikael Renberg. Paras venäläinen, Aleksei Kovalev, löytyi viidenneltä sijalta. Kenties jotain Kylmän sodan päättymisen läntisestä triumfalismista kertoo se, että Kovalev oli mestarijoukkueen pelaajista ainoa, joka valittiin turnauksen all stars -miehistöön. Tätä kirjoitettaessa Kovalev muuten johtaa Montreal Canadiensin sisäistä pistepörssiä.

Kunnon neuvostokiekkofani liittäisi tähän punakoneen voittosarjaan vielä Detroit Red Wingsin (kuinka sattuvaa!) vuoden 1997 Stanley Cup -mestaruuden, jossa keskeistä roolia näytteli Igor Larionovin, Vjatseslav Fetisovin, Vladimir Konstantinovin, Sergei Fedorovin ja Vjatseslav Kozlovin muodostama "Russian five", kaikki entisiä CCCP-pelaajia.

Joka tapauksessa, tässä hyvä knoppi Jari Hakalaxille ja muille alan miehille ja naisille: luettele Neuvostoliiton tärkeimmät urheilusaavutukset vuodelta 1992. Jos joku lukijoista pystyy vastaamaan kysymykseen, mikä laulu soitettiin mestarijoukkueen kunniaksi, olisin äärimmäisen kiinnostunut kuulemaan. Myös joukkueen täydellinen rosteri kelpaa.