tiistaina, huhtikuuta 14, 2009

Kerro kerro kuvastin

Sain hiljattain valmiiksi artikkelin internetin vaikutuksista historiankirjoitukseen ja -tutkimukseen. Akateemisessa historiantutkimuksessa dominoivia sosiaalisen konstruktionismin lähestymistapoja uhmaten harjoitin oikein empiiristä tutkimusta, laatien analyyseja mm. siitä, mitä Google löytää tietyillä historia-aiheisilla hakusanoilla. Lisäksi tarkastelin kansallisia historiaesityksiä Wikipediassa. Artikkeli tulee ulos syksyllä ilmestyvässä kokoomateoksessa "Consuming the Nation: Popular national histories in modern Europe".

Ainestoa kasatessa ja järjestäessä turvauduin muutamaankin mielenkiintoiseen työkaluun. Parasta antia sain Alexa-yhtiön tarjoamista internet-sivustojen ranking-lukemista sekä erään Wikipedian administratorin kehittämästä työkalusta, jolla saa esille Wikipedia-artikkelien kävijämäärät. Yksi oman artikkelini keskeisistä pointeista on, että suhtautumalla Googleen ja Wikipediaan yliolkaisesti ja akateemisen elitistisesti, niin kuin valitettavan monet historioitsijat tekevät, ammattikunta vain ampuu itseään jalkaan. Kilpailutilanne tiedon etsinnässä on jo ajat sitten muuttunut sellaiseksi, että on parempi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja tunnustaa tosiasiat.

Jos tutkimuksen tehtäväksi mielletään vaikuttaminen laajempiin historiakäsityksiin, olisi yliopistollisten historia-aineiden meillä ja muualla arvioitava uudelleen suhtautumistaan esim. julkaisufoorumien keskinäiseen painoarvoon. Tällä hetkellä online-julkaisut pistetään valitettavan usein ikään kuin automaattisesti jonnekin c-kategoriaan. Historiallisen scholarshipin lippulaivoja ovat yhä kirjamuotoinen monografia ja paperille painetuissa ammattijournaaleissa julkaistut referee-artikkelit. On monia huippuarvostettuja kansainvälisiä historillisia aikakausjulkaisuja, joilla ei ole kunnollisia nettisivuja ollenkaan, open access -tyylisestä aiemmin julkaistujen artikkelien online-arkistosta puhumattakaan.

Kuten todettua, kilpailutilanne informaation tarjonnassa on kova. Internetin läpäisemissä maissa keskivertoihminen tekee joka päivä 10-50 Google-hakua ja päätyy selailemaan useampia Wikipedia-artikkeleita. On mielenkiintoista ja kauaskantoista, että lähes aiheesta kuin aiheesta tietoa etsiessä Googlen hakutulosten kärjestä löytyy Wikipedia. 63 prosenttia kaikista nettihauista tehdään Googlella, mikä päivätasolla tarkoittaa yli 200 miljoonaa yksittäistä hakukertaa. Siten on tiedollisesti ja poliittisestikin aivan keskeistä, mitkä sivustot päätyvät Googlen hakujen kärkipaikoille.

Kävijämäärissä Google on ykkönen, Wikipedia seitsemäs. Tämän merkitystä voi miettiä vertaamalla ranking-sijoja esimerkiksi seuraavien informaationtarjoajien vastaaviin:

20. eBay
35. Amazon.com
48. Youporn
50. Twitter
58. CNN
104. New York Times
213. MiniClip.com
391. World Wrestling Entertainment
3,000. Encyclopedia Britannica Online
3,321. Nature.com
4,268. JSTOR
5,521. Oxford University
19,654. CERN

Alexa kertoo myös maakohtaiset asetelmat. Suomessa top-20 näytti tänään seuraavalta:

1. Google Suomi
2. YouTube
3. Google.com
4. Facebook
5. IRC-galleria
6. Windows Live
7. Microsoft Network
8. Iltalehti
9. Wikipedia
10. Suomi24.fi
11. Ilta-Sanomat
12. YLE
13. Blogger.com
14. MTV3
15. Yahoo!
16. Helsingin Sanomat
17. Kauppalehti
18. Huuto.Net
19. Nordea
20. Luukku.com

Yliopistoissa on puhuttu viime vuosina paljon ns. kolmannesta tehtävästä ja tutkimustulosten vaikuttavuuden lisäämisestä. Jos kyse ei olisi suurimmaksi osaksi pelkästä lätinästä, luulisi tällaistenkin listojen kiinnostavan. Kun katsoo Alexan top 100 -listaa suomalaisista saiteista, ovat tieteen saralta siellä mukana vain Ilmtatieteen laitos (44.) ja Helsingin yliopiston sivut sisältävä Helsinki.fi -kaupunkiportaali (48.). Vaihdetaanpa vertailunäkökulma globaaliksi ja pudotellaan väliin vertailukohtia muilta elämän osa-alueilta (pilkut ovat selvyyden vuoksi, eivät desimaaleja):

11,472. Helsinki.fi
23,310. Jatkoaika.com
34,276. Pakkotoisto.com
36,355. Jyväskylän yliopisto
41,905. Tampereen yliopisto
42,502. Turun yliopisto
94,040. Kuopion yliopisto
106,172. WSOY
117,451. Åbo Akademi
178,241. Tekes
180,080. Tilastokeskus
193,710. Lapin yliopisto
228,816. Halla-aho.com
324,545. Turun Palloseura
363,315. Opetusministeriö
368,401. Otava
385,939. Helsingin kauppakorkeakoulu
596,738. Kokoomus
596,775. Arkistolaitos
606,987. Turun kauppakorkeakoulu
709,220. Perussuomalaiset
795,313. Suomen Akatemia
895,564. Vihreät
1,347,556. Keskusta
1,143,807. Rautaneito.com
1,432,672. Suomelaisen Kirjallisuuden Seura
1,998,170. SDP
8,360,703. RKP
9,850,419. Suomen historiallinen seura
10,899,520. Korkeakoulujen arviointineuvosto
15,497,702. Suomen naistutkimuksen seura

Nämä ovat siis ranking-lukemia globaalilla listalla, eivätkä vielä kerro varsinaisista kävijämääristä mitään. Alexa ei ilmoita täsmällisiä kävijämääriä, vaan osuuksia globaaleista page view'sta. Muutama esimerkki kolmen viimeksi kuluneen kuukauden keskiarvoista:

Helsinki.fi 0.000499 %
Jyväskylän yliopisto 0.000149 %
Turun yliopisto 0.00013 %

Eli tästä voidaan laskea, että yhtä käyntiä Turun yliopiston sivuilla kohden tehtiin maailmassa samassa ajassa 769200 käyntiä internetin muilla sivustoilla.

Tuo alussa mainittu työkalu Wikipedia-artikkelien kävijämäärien näkemiseksi löytyy osoitteesta http://stats.grok.se/. Sen avulla on mahdollista selvittää esimerkiksi seuraavat suomenkielisen Wikipedian artikkelien kävijämäärät maaliskuussa 2009:

Timo T.A. Mikkonen 31,855
Anne Moilanen 11,670
Urho Kekkonen 9,621
C.G.E. Mannerheim 7,937
Matti Vanhanen 7,047
Tarja Halonen 6,063
Martti Ahtisaari 5,942
Aino-Kaisa Saarinen 4,162
Rosa Meriläinen 3,757
Essi Pöysti 3,640
Homer Simpson 3,557
Mustanaamio 1,658
Sinuhe Wallinheimo 1,355
Ilkka Kanerva 1,235
Jukka Kemppinen 382
Juha Sihvola 276
Heikki Ylikangas 264
Sara Heinämaa 186

Entäpä sitten englanninkielisessä Wikipediassa? Muutamia poimintoja:

Kimi Räikkönen 23,951
Jean Sibelius 16,536
Sami Hyypiä 16,295
C.G.E. Mannerheim 10,007
Saku Koivu 9,817
Paavo Nurmi 7,617
Urho Kekkonen 2,863
Pekka-Eric Auvinen 2,551
Karita Mattila 1,936
Olli-Pekka Kallasvuo 1,585
Alexander Stubb 1,344
Sofi Oksanen 1,091
Virpi Kuitunen 859
Tanja Karpela 510
Matti Klinge 250
Jari Sarasvuo 196

Heitetään vertailupohjaksi englanninkielisestä Wikipediasta vielä vähän historian tapahtumia, prosesseja ja suuria hahmoja käsittelevien artikkelien lukemia:

Adolf Hitler 955,167
Hiroshiman ja Nagasakin atomipommit 383,672
Josif Stalin 338,862
Julius Caesar 337,790
Normandian maihinnousu 175,415
Stalingradin taistelu 169,008
Waterloon taistelu 102,765
Nokia (yhtiö) 95,801
Rolling Stones 58,920
Talvisota 49,776
New Wave of British Heavy Metal 22,605
Hanoi Rocks 13,723
Suomen 1918 sisällissota 7,920
Helsingin yliopisto 5,870

Siitä vaan tekemään lisää hakuja itse. Numerot pistävät miettimään monessakin kohtaa. Ja siitä kilpailutilanteesta: kuinkahan monta lukijaa erittäin suositulla Mannerheim-aiheisella kirjallisuudella, siis paperimuotoisella, on päivässä? Wikipedian yhteenlaskettu lukema suomenkieliseltä ja englanninkieliseltä puolelta on kuudensadan tietämissä. Siihen päälle tulevat tietysti muut kieliversiot, joista varsinkin ruotsin- ja venäjänkielisillä artikkeleilla voisi kuvitella olevan muutama sata päivittäistä lukijaa tähän päälle.

Informaation jatkuvasti lisääntyessä ja tiedonhaun alkaessa yhä automaattisemmin osoitteista Google ja Wikipedia on äärimmäisen tärkeää se, kuka saa äänensä kuuluviin. Tässä olisi akateemisella yhteisöllemme verrattomasti tärkeämpi pohtimisen aihe kuin monet niistä, johon työtunnit tällä hetkellä valuvat. Paljon puhutun brändityöryhmänkin tehtäviin voisi kuvitella virtuaalinäkyvyyden kuuluvan.

17 kommenttia:

J-V kirjoitti...

Sitten kun joku vielä tekisi tutkimuksen, jossa vertaillaan kouluopetuksen ja wikipedian & kumppaneiden osuutta netin aikana kasvaneen sukupolven maailmankuvan muodostamisessa. Wikipediaa tosin voi pitää varsin hyvänä vaihtoehtona kaikenkarvaisille keskustelupalstoille, joissa teinit tuputtavat toisilleen omia näkemyksiään sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi tuoda. Ja totta kai joukossa pyörii sankka joukko varttuneempaa väkeä, joiden lääkitys ei ainakaan kirjoitusten perusteella ole ihan kohdallaan.

Yhtään psykologia/kasvatustieteilijää/kenelle-tämä-kuuluukaan, jolla olisi pari väikkärin- ynnä graduntekijää nurkissa pyörimässä? ;)

Jyrki Ilva kirjoitti...

Kuulostaa kiinnostavalta! Kuten ehkä tiedätkin, Roy Rosenzweig -vainaa kirjoitti jokunen vuosi sitten erinomaisen nimenomaan historioitsijoita ja Wikipediaa käsittelevän artikkelin, joka on luettavissa CHNM:n sivuilla:

Can History be Open Source? Wikipedia and the Future of the PastAihe herätti jonkin verran keskustelua myös pari vuotta sitten, kun kirjoitin siitä Digitaalinen kirjasto -blogiin:

Wikipedia ja asiantuntijatAlexan ranking-listojen luotettavuuden suhteen olisin vähän skeptinen. Ymmärtääkseni ne perustuivat ainakin takavuosina Alexa Toolbarin käyttäjien verkkoselailusta kerättyihin tietoihin, eli kyseessä ei todennäköisesti ole kovinkaan edustava otos kaikista verkon käyttäjistä.

Alexius kirjoitti...

Hienoa kun kirjoitat juuri historiantutkimuksesta ja Wikipediasta. Minusta se on hieno projekti tällaiselle historioitsijallekin itsekin olen. Ehkäpä Wikiaineistoa voisi vielä kehittää juuri julkaisujen suhteen ja tietenkin Wikiyliopistoa. Mielestäni kun on artikkeli Wikipediassa, niin siihen voitaisiin listä linkit Wikiaineistoo ko.l kirjoittajan artikkeleihin. Esim. tri Jokisipilä voisi hyvin aloitta tuon Wikiaineiston hyväksikäytön.

Ystävllisesti Alexius Manfelt

Tapio Onnela kirjoitti...

Olen paljolti samaa mieltä, mitä sanoit tuosta akateemisen maailman elitistisestä asenteesta Wikipediaa ja Googlea kohtaan ja erityisesti mitä totesit julkaisufoorumeista (onko se muuten erityisesti humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden synti?) Maailma on todellakin jo aikoja sitten muuttunut, mutta ilmeisesti on helpompi pistää pää pensaaseen ja leikkiä ettei tämä minua koske. Onhan ilmiselvää, ettei paperille painetulla vähälevikkisellä julkaisulla ole pitkää tulevaisuutta, eihän mikään estä julkaisemasta myös referee artikkeleita verkossa (Suomessa esim historian alalla Ennen ja nyt historian tietosanomat on tehnyt tätä jo vuosia. Kysymys on tosiaan siitä miten tiedeyhteisö itse haluaa järjestää tieteenalansa julkaisutoiminnan ja miten se niitä itse arvostaa.

Mitä tulee yliopistojen kolmanteen tehtävään ja esim historiallisen tiedonkäytön asemaan siinä, olen samaa mieltä siitä, että verkkoläsnäolon pitäisi olla lähes velvollisuus suurta yleisöä kohtaan, joka sentään maksaa meidän palkkamme. Minusta kuitenkin historia-alalla asiat ovat sentään kohtuullisen hyvin ja tässä yhteydessä on kerrottava vuodesta 1996 toimineesta Agricola-Suomen historiaverkko portaalista, (pakko sanoa, koska itse osallistun sen toimittamiseen, sori) joka tavoittaa kuukausittain noin 15 000 absoluuttisesti yksilöityä kävijää, 89 000 sivulatausta, 23 000 kävijää Google analyticsin mukaan.

Käyttämäsi Alexan luotettavuudesta, johon jo Jyrki Ilva viittasi, niin siinähän on sekin ongelma, ettei se ilmeisesti (?) pysty erottamaan alihakemistoja jollainen esim on Agricola Turun yliopiston domainin alla. Eräs tapa selvittää verkkosivujen ranking listaa on muuten tietysti Googlen käyttämä PageRanking(linkissä Wikipedia-artikkeli siitä) ja Google analytics. Agricolan tapauksessa page ranking muuten on esimerkiksi on 6/10, joka on sama kuin Helsingin Sanomilla tai Uudella Suomella. Luulen, että kaikkia näitä mittareita, joilla nettiä mitataan voidaan manipuloida, mutta kai niillä sentään silti edes jotain suuntaa antavaa tulosta saadaan esille?

Pakko muuten kysyä vielä tästä, kun kerroit syksyllä ilmestyvästä artikkelistasi. Miksi vasta syksyllä? Miksi paperilla?

Miksei nyt heti ja netissä?

Markku Jokisipilä kirjoitti...

Jyrki: tuo Rosenzweigin artikkeli oli keskeisenä alkupisteenä omalle selvitystyölleni. Sääli, ettei sen jälkeen ole muita yrittäjiä tällä historiantutkimus ja internet -areenalla paljoa näkynyt. Esimerkkinä mainitsen tuossa artikkelissani, että monen historianfilosofian lippulaivana pitämä History and Theory ei ole julkaissut ensimmäistäkään internetiä käsittelevää tai edes sivuavaa artikkelia.

Alexius: olen miettinyt, mitä tapahtuisi, jos joku arvostettu guru lähettäisi rahoitushakemuksen jonnekin ja ilmoittaisi aikomuksekseen Wikipedia-artikkelien kirjoittamisen ja editoimisen. Tieteen käytännöt ja suhtautumisen tuntien ajatus kuulostaa tietysti pöhköltä, mutta jos ajatellaan vaikuttavuutta, tutkimustulosten tunnetuksi tekemistä ja tutkimustiedon popularisointia, mikä olisi parempi ja relevantimpi idea? Valitettava tosiasia omalla kohdallani on, että suurimmaksi osaksi perinteinen paperimuotoinen julkaiseminen pitää minut niin kiireisenä, ettei oma panokseni Wikipedian puolesta sisällöntuottamisen suhteen mainintaa ansaitse.

Tapsa: Agricola on hyvä esimerkki ja ansaitsisi enemmän huomiota. Historia-alan tapahtumien tiedottajana ja valistuneen keskustelun foorumina Agricola on vertaansa vailla. Vanhan ja uuden julkaisemisen erot tulevat hyvin esiin verrattaessa Agricolaa ja HAikia, jonka lukijamäärä ei taida yltää tuohon 15.000 edes kymmenessä vuodessa... Mutta eikö vaan ole Agricolallakin ollut vaikeuksia järjestää rahoitustaan säälliselle tolalle?

Alexalla ei tosiaan saanut esille Agricolan tai muidenkaan alihakemistojen lukemia. Googlen PageRank on yksi hyvä mittari eri sivustojen luotettavuuden arviointiin, mutta tieteen alalla uskon jonkin sortin sosiaalisen indeksoinnin olevan tulevaisuuden juttu, minkä kehittämiseen tiedeyhteisön itsensä pitäisi panostaa.

Artikkelin julkaisufoorumista ja -ajankohdasta: touche! Kansainvälisten julkaisuprojektien, olivat ne sitten kokoomateoksia tai referee-artikkeleita, julkaisuaikajänne on nykyaikana naurettava. Kuukausien työn upottaminen usei(mmi)ssa tapauksissa kirjastoon hautautuviin julkaisuihin on käsittämätöntä, kun käden ulottuvilla on konsteja saada paketti ulos välittömästi kaikkien ulottuville. Myönnän tämän auliisti, mutta akateemisen meriitin perässä tässä on kuitenkin juostava minunkin, ja siksi valintani. Täysin en kuitenkaan ole alistunut, kuten blogimerkintä aiheesta osoittaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kaikkien ei tarvitse pakolla vääntäytyä kirjoittamaan Wikipediaa.

Alkakaa käyttää hyväksenne näissä Agricola-palveluissa, omissa blogeissanne - missä vain sopivaksi katsomassanne yhteydessä Wikipedia-yhteensopivia lisenssejä (Creative Commons, tarkemmin CC BY-SA - J. Kemppinen voi kertoa lisää).

Jos aineisto on hyvää ja se on Wikipedia-yhteensopivalla lisenssillä saatavilla - se löytää perille ilman, että se tarvitsisi sinne osata itse sijoittaa. Nuoria ja innokkaita käsiä siellä jo on. Erityisesti laadukasta aineistoa ja kontekstien ymmärrystä puuttuu.

Wikipediasta ei voi tulla koskaan täyttä tiedon monopolia, koska se nojaa ainakin teoriassa toissijaisiin ja tertiäärisiin lähteisiin - siellä ei ole lupa tulla omiin johtopäätöksiin. Wikipedian kannalta olennaista on todennettavuus, ei totuus.

Wikipedian ulkopuolisen Open Access -julkaisun edistäminen ja avoin lisenssipolitiikka on parasta myös Wikipedian tulevaisuuden kannalta. Vaikka muitakin wikiprojekteja (aineisto, sanakirja, commons...) on - ei wikipedia voi ihan lähitulevaisuudessa viitata niihin uskottavasti.

Samaten kaikki muu aineisto kelpaa Wikipedian kirjoittajien avuksi. Historiallinen sanomalehtikirjasto on erinomainen, Google Books toki vielä parempi. Paljon on esimerkiksi kansalaisjärjestöissä piilossa arkistoja, mitkä voisi lahjoittaa Wikipedian käyttöön. Nyt niillä ei tee kukaan mitään - happanevat käsiin.

Eliaksen blogi kirjoitti...

Erinomainen veto tämä kirjoitus!

Minusta näyttää siltä, että Wikipedian ja vastaavien kollektiivisesti muotoutuvien verkkomedioiden aktiivikäyttäjien keskuudessa on jo heikkoja ja vähän vahvempiakin signaaleja siitä, että verkkomedioiden arvottamisen perusteet alkavat kohtapuoliin muotoutua.

Elitistisessä suhtautumisessa ei ole ole mitään ongelmaa muuten kuin elitistisesti suhtautuvan yhteisön kannalta. Tällainen porukka kaivaa yksinkertaisesti hautaa itselleen. Jos ymmärrys ei riitä siihen, millä tavoin tutkimukselle saadaan aikaan yhteiskunnallista vaikuttavuutta, muullakaan tekemisellä ei ole mitään merkitystä - oli se miten hyvää ja laadukasta tahansa. Tieteellä, joka ei näy missään muualla kuin tieteellisissä paperijulkaisisuissa ei ole kovinkaan ruusuisia tulevaisuudennäkymiä.

Antti Halonen kirjoitti...

Hei!

Mielenkiintoinen tekstisi tärkeästä aiheesta muistutti mieleeni erään melko tuoreen yhdysvaltalaisen blogitekstin, jonka kirjoittaja pitää yliopistossaan kurssia historiallisen tiedon tuottamisesta Wikipediaan.

Mielestäni hauska idea, jonka avulla opiskelijoiden ymmärrys Wikipedian toimintaperiaatteista ja käyttökelpoisuudesta historiantutkimuksen apuvälineenä varmasti kehittyy.

Linkki blogiin:
http://clioweb.org/2009/04/05/assigning-wikipedia-in-a-us-history-survey/

Tapio Onnela kirjoitti...

Markku:Mutta eikö vaan ole Agricolallakin ollut vaikeuksia järjestää rahoitustaan säälliselle tolalle?
Näin on, olemme raapineet rahoituksen kasaan milloin mistäkin, pikkurahoja kerätään laitoksilta ja seuroilta jne… nyt onneksi saimme Koneen säätiöltä vähän paremman apurahan, jonka avulla voidan taas nilkuttaa eteenpäin. Uusien instituutioiden rahoitus on vaikeaa järjestää, vakiintuneilla on hiukan helpompaa.

Markku:julkaisuaikajänne on nykyaikana naurettava. Kuukausien työn upottaminen usei(mmi)ssa tapauksissa kirjastoon hautautuviin julkaisuihin on käsittämätöntä, kun käden ulottuvilla on konsteja saada paketti ulos välittömästi kaikkien ulottuville.Totta! On uskomatonta, että kirjapainotaidon alkuaikoina satoja vuosia sitten syntyneet käytännöt hidastavat edelleenkin tieteellisen tiedon julkaisemista. Uskon, että elämme nyt kuitenkin ohimenevässä välivaiheessa, sillä eihän tässä ole mitään järkeä, että tutkijat käyttävät digitaalisia välineitä tutkimusprosessissa (aineistotietokannat) tutkimuksen kirjoittamisessa (tietokoneet) ja tutkimustuloksen siirtämisessä (tietoverkot) mutta sitten tuotos painetaan kuukausien päästä papereille ja kuljetetaan kalliin logistiikan avustamana ympäri planeettaa. Käsittääkseni luonnontieteen puolella merkittävä tieteellinen julkaiseminen on jo aikoja sitten siirtynyt verkkoon.

Oma kysymyksensä on tietysti sekin, että verkko voisi synnyttää kokonaan uudenlaisen tavan käsitellä tieteellistä tietoa. Minusta se ajatus wikipedista, jonka mukaan ihmiset TIETÄVÄT, että Wikipedian tieto voi olla epäluotettavaa on parempi kuin se, että sokeasti LUOTTAVAT siihen, että tieto on luotettavaa.

MrrKAT kirjoitti...

T.O.:"Käsittääkseni luonnontieteen puolella merkittävä tieteellinen julkaiseminen on jo aikoja sitten siirtynyt verkkoon."Jep. Kuten kosmologi Syksy Räsänen kirjoittaa:
http://www.tiede.fi/blog/2009/01/30/hedelmien-jalleenmyyntiarvo/

"Mainitsin edellisessä merkinnässä, että (ainakaan hiukkaskosmologiassa) tieteellisiä artikkeleita ei enää lueta lehdistä, vaan suoraan netistä. Tieteellinen julkaiseminen onkin eriskummallinen ala.

Ensin artikkeli laitetaan nettiarkistoon arXiv, missä se on pysyvästi kaikkien luettavissa ilmaiseksi.."
Ja sitten painetaan lehtiin (joita kukaan ei juuri lue mutta yliopistot kiltisti maksaa..?)

Tuo arXiv on ilmainen..

MrrKAT kirjoitti...

Wikipedia on muuten paikoin hengästyttävän komea, tarkka, tieteellinen ja jännittäväkin.

Esim. voi lukea eoseenikauden lämpö"räjähdyksestä" (PETM)
tai permikauden joukkotuhon hirveistä kuvauksista.

Tieteellisen tarkat lämpötilakäyrät vieressä..

Spectrumissa ja Factassa ei sellaisista olisi voinut oikein uneksiakaan.

Jussi Jalonen kirjoitti...

Ohimennen voisi huomauttaa, että parhaimmin laaditut Wikipedia-sivutkin ovat sisältönsä puolesta usein viime kädessä riippuvaisia niistä perinteisistä julkaisuista.

Narsismiin sortumisen uhalla otan tässä esimerkiksi itselleni läheisimmän tapauksen, eli jääkärieversti, Mannerheim-ristin ritari Eino Polónia koskevan Wikipedia-artikkelin. Sivuhistoriasta voi havaita, että artikkeli oli joulukuuhun 2008 asti tavanomainen tynkä, joka sisälsi käytännössä vain ritarimatrikkelista kopioidut tiivistetyt henkilötiedot.

Joulukuun 27. päivänä, kolme viikkoa sen jälkeen kun Eino Polónista kirjoittamani, Apali-kustantamon julkaisema biografia oli arvosteltu Helsingin Sanomien sivuilla, muuan tarmokas Wikista täydensi artikkelin uuteen, entistä paljon kattavampaan asuun. Kirjoittamani opus on mainittu artikkelin lähdeluettelossa, mistä olen tietysti kiitollinen; voi olla, että Wikipedia-artikkeli toimi osaltaan myös pienenä lisämainoksena teokselle. Tätä voisi nähdäkseni pitää hienona esimerkkinä siitä, millaista vuorovaikutus perinteisten ja sähköisten julkaisujen välillä parhaimmillaan voi olla.

... mitä tulee akateemiseen elitismiin, niin omien kokemuksieni perusteella sanoisin, että kyseessä on yleisempikin ongelma kuin tutkijayhteisön kielteinen ja yliolkainen suhtautuminen vain sähköisiin julkaisuväyliin. Vaikuttaisi siltä, että tutkijayhteisön asenne historiallisen tiedon popularisointiin ja sen välittämiseen suurelle yleisölle yleensä on käynyt entistä nuivemmaksi. "Ammatillisen historiantutkijan" ja "populaarihistorioitsijan" välille jatkuvasti vedetty aita näkyy tässäkin asiassa, mitä ei tietystikään paranna se, että julkisuudessa taitetaan peistä jatkuvasti paljolti samoista historian kipupisteistä.

Edellämainittu kaupallisen kustantamon toimesta julkaistu biografia oli itse asiassa samalla lisensiaatintyöni. Palautteen ristiriitaisuuden vuoksi en ole vieläkään varma, oliko sen julkaiseminen mainitun kustantamon kautta ammatillisesti ottaen pelkästään myönteinen asia.



Cheers,

Jussi Jalonen

MrrKAT kirjoitti...

Eikä ainostaan kirjavinkkejä, vaan myös tietokoneohjelma-vinkkejä.

Olen löytänyt wikipedian kautta hienoja tietokoneohjelmia, ja sen lisäksi wikipedia takaa tavallaan takaa sen aitoutta ja turvallisuutta, koska monta vastuullista silmäparia valvoo enemmän kuin yksi.

Esim. DOSBox, joka on MS-DOS-emulaattori, jolla saa vanhoja DOS-ohjelmia pyörimään näissä nykyajan Windowseissa jne.

Tapio Onnela kirjoitti...

Muutos on tosiaan alkanut Jyrki Ilva kertoikin jo tuolla Agricolan uutisissa, että nyt myös Tampereen yliopistossa edellytetään tieteellisten tutkimustulosten julkaisemista rinnakkaisarkistoissa. Helsinki on jo aiemmin tehnyt asiasta päätöksen.

Tampereen yliopiston rehtori Krista Varantola allekirjoitti 16.4.2009 päätöksen, joka "kehottaa yliopiston tutkijoita 1.1.2011 alkaen tallentamaan tieteellisissä julkaisuissa julkaistavaksi hyväksyttyjen artikkeliensa rinnakkaiskopiot Tampereen yliopiston tarjoamaan avoimeen julkaisuarkistoon; ja kannustaa tutkijoita tallentamaan rinnakkaisjulkaisujaan yliopiston julkaisuarkistoon jo ennen päätöksen voimaan tulemista".Tampereen yliopisto päätti rinnakkaistallennuksesta(Jyrki Ilva, Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit, 17.4. 2009)

Mitenkäs sitovia tuollaiset päätökset sitten mahtavat olla tutkijan kannalta. Jos Turun yliopistossa siis olisi tehty vastaava päätös eikös nyt sitten tuo Markunkin puheena ollut artikkeli tulisi julkaista TY:n avoimessa rinnakkaisarkistossa?

Jyrki Ilva kirjoitti...

Tapio: Mitenkäs sitovia tuollaiset päätökset sitten mahtavat olla tutkijan kannalta. Jos Turun yliopistossa siis olisi tehty vastaava päätös eikös nyt sitten tuo Markunkin puheena ollut artikkeli tulisi julkaista TY:n avoimessa rinnakkaisarkistossa?Periaatteessa näin, tosin kustantajan kanssa tehdyllä julkaisusopimuksella (jos sellainen on!) voi olla vaikutusta siihen mikä versio artikkelista julkaistaan ja milloin. Yliopiston tekemien päätösten sitovuus on myös kieltämättä hivenen tulenarka kysymys, etenkin nyt kun tekijänoikeuslakiin kaavailtu työsuhdeolettamus on herättänyt kovasti vastarintaa, ja nämä asiat tietysti sotkeutuvat ihmisten mielissä helposti toisiinsa.

Turun yliopistossa rinnakkaisjulkaisemista ei ole käsittääkseni vielä vakavammin pohdittu, mutta jos kiinnostusta löytyy, voisimme toki yrittää kysellä sikäläisten vastuuhenkilöiden kantaa siihen voisiko yliopiston julkaisuarkistoon tallentaa artikkeleita ihan vapaaehtoisesti.

-rh kirjoitti...

Hmmm ...
Kukahan nyt täydentäisi esimerkiksi tätä artikkelia:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota
"Suhteet ulkomaihin huononivat Suomen joukkojen edetessä. Yhdistynyt kuningaskunta katkaisi diplomaattisuhteet 1. elokuuta ja uhkasi sodalla 22. syyskuuta, jollei etenemistä katkaistaisi. Suomen liityttyä antikomintern-sopimukseen 25. marraskuuta Britannia jätti ultimaatumin, jossa se vaati vihollisuuksien lopettamista 5. joulukuuta mennessä. Jäätyään ilman tyydyttävää vastausta Lontoo ilmoitti 6. joulukuuta sodanjulistuksesta Suomelle, mutta varsinaisia taisteluja ei sen jälkeen maiden välillä käyty ... Myös Australia, Kanada ja Uusi-Seelanti toimittivat sodanjulistuksen Suomelle."

Markku Jokisipilän Aseveljiä vai liittolaisia? - vajaat 500-sivuisen kirjansa sivulle 167. piilottamalla tiedolla:
" ..Suomi oli Saksan toivomuksesta syksyllä 1941 igornoinut kokonaan Neuvostoliiton Tukholman kautta esittämän rauhatarjouksen, vaikka sille oli tarjottu vuoden 1939 rajoja."

Ja jos oikein Wikissä pröystäilemän aletaan niin kertoisi vaikka kaikki ne toisistaan riippumattomat lähteet, joista löytyy nämä samat, ja/tai toisiaan täydentävät tiedot ko. rauhantarjouksesta (joka oli mm. USA:n tiedossa).

condos in hyde park kirjoitti...

i would like to read on new posts. how can i set up the rss again? thanks so much!