Ei yllätystä - Oxford voitti

(Sisäsoutuhaasteen tulokset ks. seuraava kirjoitus)

Nopea post-race analyysi Oxford-Cambridge -kisasta: 155th Boat Race päättyi Oxfordin voittoon niin kuin etukäteen laskeskelinkin. Ennen kisaa odotettiin, että Cambridge pääsisi nopeammin liikkeelle ja yrittäisi leikata veneenmitaan kaulan saatuaan Oxfordin eteen ajolinjalle. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä startin tapahtuessa Cambridgen perämies Dowbigging oli juuri nostamassa kättään ylös pyytäkseen lisää valmistautumisaikaa suunnan korjaamiseksi. Tuomari ei tätä kuitenkaan noteerannut, jolloin Cambridgen ensimmäiset vedot kärsivät pahasti. Oxford otti ensimmäisellä 300 metrillä puolen veneenmitan johdon.

Vihdoin vauhtiin päästyään Cambridge kyllä tuli takaisin tasoihin, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Etukäteen joukkueen kovimmaksi valtiksi ajateltu ase kova startti jäi toteutumatta. Tämän jälkeen matkan puoliväliä lähestyttäessä Cambridge teki rohkean vedon ja yritti siirtyä kunnolla johtoon Surreyn hevosenkengän sisäkurvin avulla, mutta ei onnistunut pääsemään kokonaista veneenmittaa karkuun. Mitä ilmeisemmin joukkue oli tässä kohtaa fyysisen suorituskykynsä aivan ylärajoilla, eli riskillä mentiin, mutta toisaalta vaihtoehtoja ei juuri ollut.

Sitten tuli ratkaisu. Colin Groshong Oxfordin perässä ajoi aggressiivisesti avain Cambridgen kylkeen kiinni ja airojen liikeradat menivät päällekkäin. Oxford tuli jatkuvasti lähemmäs ja pian Cambridgen seiskasoutaja Tom Ransleyn airon lapa iskeytyi voimalla Oxfordin kakkossoutaja Colin Smithin airon varteen. Soudun kannalta tahtisoutajan rytmin sekoaminen on monin verroin pahempi juttu kuin keulapään sotkeutuminen, sillä se sotkee koko joukkueen tahdin. Airot kolisivat toisiinsa muutamaankin otteeseen, ja Cambridgen flow särkyi totaalisesti.

Nähdäkseni kummatkin perämiehet tekivät korjausliikkeen, mutta Dowbiggin isomman, mikä saattoi olla virhe. Groshong käänsi vain sen verran kuin pakko oli, ja mikä tärkeintä, Oxfordin harmonia ei kärsinyt kolinoista kovinkaan pahasti. Cambridge sen sijaan joutui kasaamaan soutunsa kokonaan uudestaan, ja veneen vauhti putosi hetkellisesti pahemman kerran.

Cambridgen kootessa itseään Oxford, joka läpi kontaktikohdankin piti tahtinsa 35:ssä, näki tilaisuutensa tulleen ja Groshong komensi noston. Kun Kusurin tahdissa hilasi vetotiheyden 38 vetoon minuutissa, Oxford tuli hetkessä rinnalle ja ohi. Cambridge pystyi vielä jonkinlaiseen vastaukseen ja roikkui hetken mukana, mutta pian eroa alkoi tulla tasaisesti. Oxfordin soutu oli teknisempää, harmonisempaa, rennompaa ja helpomman näköistä. Kuten Kusurin sanoi, tämän jälkeen matkanteko oli helppoa.

Jonkinlainen yllätys oli Cambridgen silminnähden puutteellinen yhteensoutu. Varsinkin kansainvälisesti kokematon McEachern nelospaikalla näytti olevan jatkuvasti vähän epätahdissa. Roiskeet ja vaahtoavat aironjäljet kertoivat epäpuhtaasta lapatyöskentelystä monella Cambridgen soutajalla.

Oxfordin voitto ei tainnut olla missään vaiheessa kisaa ihan oikeasti uhattuna. Cambridgen soutajista huomasi maaliintulon jälkeen, että oli jouduttu menemääm fyysisesti aivan äärirajoille ja vähän ylikin, eikä tekniikka enää aivan pysynyt kasassa. Oxfordin joukkue oli niin kova, ettei 110-prosenttinenkaan onnistuminen olisi välttämättä Cambrdigelle riittänyt. Nyt kun sitä ei tullut, kisa ratkesi hyvissä ajoin ja selvästi.