torstaina, syyskuuta 24, 2009

Milloin pidetään seuraavat eduskuntavaalit?

Alla Turun Sanomissa tänään 24.9. julkaistu alakertajuttuni vaaliraha-asian tämänhetkisestä tilanteesta. Blogin pitäjä jatkaa keskustelua illalla A-Talk -ohjelmassa Timo Kallin (kesk), Timo Soinin (ps) ja Arto Merisalon (Nova Kiinteistökehitys) kanssa.


Vaalirahakohu tuskin johtaa ennenaikaisiin vaaleihin


Puolitoista vuotta jatkunut vaalirahoituskohu on nakertanut pahasti suomalaisten luottamusta politiikan rehellisyyteen. Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n (KMS), Nova Groupin ja mystisten tukiyhdistysten tukia puutteellisesti ilmoittaneet poliitikot ovat kiemurrelleet selityksissään, vedonneet huonomuistisuuteen, muunnelleet totuutta ja jääneet kerta toisensa jälkeen kiinni siitä, etteivät sittenkään ole kertoneet kaikkea.

On ollut hälyttävää havaita, kuinka helppoa eduskunnan kokoonpanoon ja sitä kautta myös hallituspohjaan oli ulkopuolelta vaikuttaa. 400 000 euron vipurahalla KMS oli nostamassa eduskuntaan neljääkymmentä ehdokasta, joista 12:sta tuli myös ministereitä. KMS:n keskeinen taustavoima Nova Group antoi vaalirahaa myös puolueiden kassaan.

Nyt Nova Group on konkurssissa ja sen sisäpiiriä epäillään talousrikoksista. Jo kesällä joutui eroamaan vaalirahoja junaillut Kuntien Eläkevakuutuksen toimitusjohtaja Markku Kauppinen (kesk). Nyt on käynyt ilmi, kuinka Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) tukema Nuorisosäätiö jakoi sääntöjensä ja säätiölain vastaisesti vaalirahaa puheenjohtajalleen kansanedustaja Antti Kaikkoselle (kesk) ja ex-puheenjohtajalleen pääministeri Matti Vanhaselle (kesk). RAY:n hallituksen puheenjohtaja Jukka Vihriälä, entinen keskustan kansanedustaja, erosi paikaltaan, kun tuli esiin, että myös hän oli rahansaajien joukossa.

Viime päivinä puolueet ovat kilvan palauttaneet rahoja Novan konkurssipesään, mutta eduskunnan kokoonpano on ja pysyy. Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) on syyllistänyt tiedotusvälineitä mustamaalaamisesta, valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) taas on ilmoittanut jo kyllästyneensä koko aiheeseen. Poliittinen itsesuojeluvaisto on sulkenut ay-liikkeen tukeman pääoppositiopuolue SDP:n suut, eikä suomalaisen politiikan virallisen rakkikoiran Timo Soinin (ps) haukkukaan tänne oikein enää Brysselistä kantaudu.

Suomen historiassa hallitus on kaatunut välikysymykseen vain neljä kertaa, viimeksi yli puoli vuosisataa sitten. Viimeisen 20 vuoden aikana kuusi yksittäistä ministeriä on eronnut poliittisten virheiden synnyttämän luottamuspulan vuoksi. Presidentti taas on hajottanut eduskunnan yhteensä seitsemän kertaa, viimeksi Kekkonen vuonna 1975. Ennenaikaisia vaaleja tulemme siis tuskin näkemään, vaikka sellaisia on vaadittu ja perusteitakin olisi.

Toimiiko suomalaisen politiikan tilivelvollisuus? Mitä vaaditaan, että poliitikko vetää omalta osaltaan ne kuuluisat johtopäätökset? Tällä hetkellä näyttää siltä, että niin kauan kun poliitikon toimista ei voida osoittaa selvää lainrikkomusta, erokynnys ei ylity.

Menetettyään eduskuntaryhmänsä luottamuksen ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok) erosi huhtikuussa 2008 pakon edessä. Demokratian kannalta vaaliraha-asiassa puhutaan tekstiviestiflirttailua paljon vakavammasta asiasta, mutta poliittisen vastuun käsite näyttää nyt kadonneen keskustelusta kokonaan.

Vaalituen ja lahjonnan raja on veteen piirretty viiva, jonka lainsäädännöllisen paaluttamisen asiaa pohtinut hallintoneuvos Lauri Tarastikin on myöntänyt äärimmäisen vaikeaksi tehtäväksi. Viime kädessä on kyse moraalisista pohdinnoista, sekä poliitikkojen itsensä että heidän toimintaansa arvioivien äänestäjien.

Jatkossa poliitikot ovat takuulla varovaisempia ottaessaan rahaa ja selvittävät tarkoin lahjoitusten lähteet. Toisaalta tarjoajiakaan ei välttämättä kerry jonoksi saakka, niin negatiivista julkisuutta ovat rahoittajat nyt saaneet.

Luottamus poliitikkojen rehellisyyteen on romahtanut. Seuraavien, maaliskuussa 2011 pidettävien eduskuntavaalien ennakkoasetelma on jopa historiallinen, sillä näihin mittoihin paisunutta poliittista skandaalia ei aiemmin ole nähty. Vaaleista saattaa hyvinkin tulla protesti kähminnäksi ja valehtelemiseksi miellettyä vanhaa poliittista kulttuuria ja siihen leimautuneita poliitikkoja vastaan.

2000-luvun Suomessa poliittinen moitteettomuus tarkoittaa paljon muutakin kuin pelkkää lain noudattamista, jota pikemminkin pidetään luottamushenkilön alkeellisena minimivaatimuksena. Yhä keskeisempään asemaan ovat nousseet politiikan moraali ja se, miltä asiat näyttävät.

Vaalirahoitussotku on osoittanut, kuinka pieni ja ristiin kytketty suomalainen päätöksentekokenttä on. Samat henkilöt istuvat eduskunnassa, kaupungin- ja kunnanvaltuustoissa, eläkevakuutusyhtiöissä, säätiöissä, valtion yrityksissä sekä erilaisissa yhdistyksissä. Viimeistään nyt on syytä herätä luottamustoimien kasaantumisen aiheuttaman jääviysharkinnan välttämättömyyteen.

Kaikki kolme suurta puoluetta ovat saaneet roiskeista osansa, keskusta ja kokoomus KMS:n ja Novan kautta, SDP puolestaan ay-liikkeen monessa mielessä kyseenalaisten tuen vuoksi. Tunkiota pengottaessa on löytynyt yhä uusia kytkentöjä, jossa poliittisilla mandaateilla eläkerahastoissa, säätiöissä ja valtionyhtiöissä istuvat poliitikot ovat jakaneet vaalirahaa puolueilleen. Jatkuvien paljastusten virta takaa, että kohu jatkuu seuraaviin vaaleihin saakka.

Olisi syytä käynnistää vakava keskustelu poliittisten läänitysten tarpeellisuudesta. Onko perusteltua jakaa virkoja ja edustuksia poliittisin perustein, kun vain kuudella prosentilla kansasta on jonkin puolueen jäsenkirja? On hälyttävää, kuinka häikäilemättömällä ja ilmeisesti lainvastaisellakin tavalla puolueet ovat näitä läänityksiä hyödyntäneet. Esimerkiksi pääministeri Vanhanen otti sairaanhoitajan vuosipalkan verran kampanjarahaa säätiöltä, jonka julkilausuttuna tarkoituksena on ”tukea nuoria aikuisia itsenäiseen elämään ja asumiseen”.

Onko moraalisesti kestävää, että jäsenmaksujensa verovähennysoikeuden kautta valtion verotuloja yli 200 miljoonalla eurolla vuodessa kaventava ay-liike syytää satojatuhansia euroja vasemmistopuolueille? Onko oikein, että verottaja subventoi ay-liikkeen jäsenhankintaa, jos jäsenmaksutuloja käytetään SDP:n ja Vasemmistoliiton vaalikoneistojen rasvaamiseen? Myös työntekijöiden edustamisen monopolia nauttivalla ay-liikkeellä on monia sellaisia poliittisia läänityksiä, joiden yhteyttä liikkeen perustehtävään on vaikea hahmottaa.

Puolueiden taustakytkennät nousevat taatusti yhdeksi seuraavien vaalien ydinteemoista. Vuoden 2007 hämärä vaaliraha on raskas risti sitä saaneille poliitikoille, vahva kampanja-ase taas tilinsä puhtaana pitäneille ehdokkaille. Moitteettomimmin toimineet puolueet tulevat epäilemättä saamaan uusia kannattajia, osa äänestäjistä taas ilmaisee kyllästymistään politiikan likaisuuteen jäämällä kotiin. Monet keskustan, kokoomuksen ja SDP:n kannattajista etsivät puolueestaan uuden, kohussa ryvettymättömän ehdokkaan, mutta taatusti löytyy niitäkin, jotka äänestävät vanhaa tuttua ehdokasta aivan rahoituslähteistä riippumatta.

Kampanjointi voi muuttua radikaalistikin, koska rahaa siihen saattaa olla käytössä aiempaa vähemmän. Vaalirahakohu voi tehdä poikkeuksellisen näkyvästä mainonnasta jopa poliittisen riskin. Jo aiemmin muutamat ehdokkaat ovat pyrkineet kääntämään vähäisen vaalimainonnan edukseen korostamalla sen osoittavan, ettei taustalta löydy hämärää rahaa tai muita epäilyttäviä kytköksiä.

Maaliskuussa 2011 eduskuntavaalien ensikertalaisina pääsee äänestämään yli 250 000 suomalaista, mikä vastaa lähes 10 prosenttia koko äänestäjäkunnasta. Heidän äänestyskäyttäytymisensä kertoo paljon siitä, millaisia muotoja poliittinen osallistuminen tulevaisuudessa saa. Vaalirahakohu on epäilemättä vaikuttanut suuresti tämän ikäryhmän poliittiseen maailmankuvaan.

Vuosina 1989-1993 syntyneet ovat ensimmäisiä vaaliuurnille pääseviä ns. diginatiiveja eli henkilöitä, jotka ovat eläneet koko ikänsä internetin ja mobiilipalvelujen vaikutuksen alaisina. Facebookista, Twitteristä, blogeista ja sosiaalisesta mediasta on puhuttu paljon, mutta niiden hyödyntäminen politiikassa on vasta alussa. Diginatiivien tulo äänestysikään saattaa tuoda suuria mullistuksia myös poliittiseen mainontaan ja vähentää kalliiden tv- ja lehtimainoksien tarvetta ja tehoa.

18 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Toukokuussa 08:

"Vanhanen ei nähnyt suurta ongelmaa siinä, että vaikkapa liikemiesryhmä antaisi läpimenneelle kansanedustajalle vaalien jälkeen 20 000 euroa "vaalirahoitukseen". Eikö tässä eräällä tavalla tulkiten voisi kuitenkin olla kyse joko lahjasta tai lahjuksesta?

"Ensinnäkin vaalien tukeminen ei ole lahjontaa, se pitää tehdä selväksi. Ehdokashan ei saa niitä [tukirahoja] henkilökohtaisesti vaan ne menevät ehdokkaan tukiryhmälle. Ehdokas itse ei edes ole tukiryhmän hallituksessa vaan se on eriytetty. Jos se tulisi henkilölle itselleen, se olisi veronalaista tuloa, josta pitäisi maksaa tulovero. Raha ei saa olla ehdokkaan rahaa vaan se on tukiryhmän rahaa. Tämä periaate pitää pitää selvänä", Vanhanen sanoi. "

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Vanhanen+Vaalituki+ei+korruptiota/1135236531890

Onkohan vielä samaa mieltä asiasta?

Anonyymi kirjoitti...

Tämä säätiö-juttu on oleellisesti erilainen asia kuin firmojen antamat avustukset. Firmoila ei ole säädekirjaa.

Säädekirjassa sanotaan rahoituksen tarkoitus. Vaaliavustus se ei ole.
Onko päärikos säätiöltä varkaus, kavallus, petos mikälie. Syyllistyykö rahan vastaanottaja kätkemisrikokseen? Ja näillä rahoilla vaalimainoksen julkaissut lehti myös.

Aarne kirjoitti...

En ihan purematta niele käsitystäsi, että palkansaajajärjestöjen tuki vasemmistolle on jotenkin epäilyttävää.

Eiköhän ole aika realistista sanoa, että puolueen tukija odottaa tai tietää saavansa vastiketta antamalleen tuelle. Ei ole sattumaa, että oikeistoa ovat tukemassa työnantajien TT-säätiö, useat raha- ja liikemaailman nokkamiehet, K. Kakkonen, H. Harkimo, Kai Mäkelä, A. Vilppula (Neitsytsaaret;-), B. Wahlroos ym. Lisänä tietysti nämä Nova-hahmot.

Ei tietenkään ole sattumaa sekään, että ay-liitot tukevat vasemmistopuolueita. Samalla tavalla nekin tietävät, että nämä puolueet ajat eduskunnassa työelämään liittyviä parannuksia niiden toivomaan suuntaan. Esimerkkejä ei varmaan sinullekaan tästä tarvitse kertoa.

Minusta on aika outoa, että jatkuvasti nousee sinunkin teksteissäsi ongelmaksi jäsenmaksujen verovähennysoikeus. Vastaavasti voi tietysti luetella elinkeinoelämän tai maatalouden vähennyksiä, mutta minun pointtini on seuraava:

Ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeudesta (ja sen keräämisestä) sovittiin aikoinaan tulopoliittisessa neuvottelussa. Osapuolina valtio ja työmarkkinajärjestöt eli ns kolmikannassa. Jos se nyt poistettaisiin, rikottaisiin yksipuolisesti sopimusta. Eduskunta tietysti niin voi tehdä.

Tes-neuvotteluissa (myös tupoissa)sovitaan karkeasti ottaen palkankorotuksista ja ns. tekstikysymyksistä. Teksteissä sovitaan esim. työajoista, irtisanomisjärjestyksistä, lomista ... Lait antavat tietysti raamit näillekin.

Usein tekstikysymyksille lasketaan jokin rahallinen arvo. Työntekijät ovat valmiita luopumaan palkankorotuksesta, jos jokin työelämän uudistus saadaan läpi jne.

Samalla tavalla jäsenmaksun verovähennykselle on luultavasti (en tiedä)laskettu jokin arvo. Jos siis verovähennysoikeudesta pitää luopua, pitääkö se korvata takautuvasti summalla joka palkankorotuksissa jäi saamatta.

Summasummarum. Asia ei niin yksinkertainen ole miltä näyttää. Eikä kauhistuttava.

Palaan jutun alkuun. Raadollisesti voi sanoa, että tukijoista tietää kenen lauluja puolue laulaa. Ns. työväenpuoluekin.

Lisäänpä vielä lopuksi sen, että ammattijärjestöt ovat demokraattisesti toimivia ja vapaaehtoisia järjestöjä, jotka ajavat jäsentensä etuja (myös työelämän lainsäädäntökysymyksissä). Jostain syystä luottamusmiehiksi, ay-aktiiveiksi ja toimijoiksi valitaan pääsääntöisesti demareita ja vassareita. Luulisi, että niin suurien omaisuuksien haltijoiksi olisi tunkua muistakin puolueista.

Naapuri on ison työpaikan pääluottamusmies ja tulipalokommunisti. Hänet valitaan hommaan vuodesta toiseen, koska hän osaa hommat parhaiten. Tuskin ideologisista syistä.

Anonyymi kirjoitti...

Aarne sanoi ensin: "En ihan purematta niele käsitystäsi, että palkansaajajärjestöjen tuki vasemmistolle on jotenkin epäilyttävää."

Ja sitten vähän myöhemmin:

"Ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeudesta (ja sen keräämisestä) sovittiin aikoinaan tulopoliittisessa neuvottelussa. Osapuolina valtio ja työmarkkinajärjestöt eli ns kolmikannassa. Jos se nyt poistettaisiin, rikottaisiin yksipuolisesti sopimusta."

Tämähän siinä juuri on se ongelman ydin!

Edustuksellisessa demokratiassa lainsäädännöstä, verotuksesta ja valtion rahankäytöstä tulisi päättää demokraattisesti valittujen edustajien toimesta, eikä minkään "kolmikannan" tai muunkaan kuppikunnan kesken. Mutta kukapa sitä purisi kättä joka ruokkii....

Se, ettei tätä edes nähdä ongelmallisena, on suomalaisen demokratian kannalta ehkä vieläkin murheellisempaa kuin Sukarin ja kumppaneiden kytkökset.

Aarne kirjoitti...

Tulopolitiikalla eli työnantajien, työntekijöiden ja valtion sopimisella on mielestäni kuitenkin saavutettu kokonaisuuden kannalta merkittäviä tuloksia. Itse asiassa koko ajan käydään kaikenlaisia kolmikantaneuvotteluja.

Nousukautena työnantajat irrottautuivat tupoista. Nyt kuitenkin ääni näyttää kellossa muuttuneen. Varsinkin kun monet liitot ovat katsoneet jääneensä jälkeen esim. Tehyn palkkakehityksestä

Eikös näissä sopimuksissa aina ole kuitenkin ollut mukana myös veronmaksajien edustaja, joka on katsonut sopimuksen kokonaishyötyä? Ei eduskunnankaan tarvitse mitä tahansa hyväksyä. Aina on päätäntävalta säilynyt. Demokratian kannalta en näe tässä ongelmaa.

Aika vähissä ovat olleet suuret työtaistelut tupo-sopimusten aikana. Ainakin kansatalouden kannalta hyvä asia.

Anonyymi kirjoitti...

A-Talk meni sinulle ja Soinille 6 -0.
Hienot arkumentit molemmilla.

Haluan toistaa saman minkä julkaisin Kemppisen blogissa.

Viime eduskuntavaaleissa, Ison Pajan vaalivalvojaisissa Vanhanen huomasi 'sudenhetkensä' tulleen. Epäröintiä kesti viitisentoista minuuttia vaalitulosten julkistamisen jälkeen. Tappiosta huolimatta, suurimman puolueen mandaatin turvin, Vanhanen ymmärsi tuona hetkenä asemansa politiikan johtajana.

Vanhasen henkilökohtainen dilemma on - pikkupoikamainen impulsiivisyys ja 'katteeton' omahyväisyys. Valta hurmaannuttaa taitavankin.



JR50

Anonyymi kirjoitti...

Aarne, itseasiassa kyse on enemmän periaatteellinen kuin pragmaattinen. Ei ole oikein, että Eduskunnan päätäntävaltaan kuuluvat päätökset valmistellaan (ja käytännössä päätetään) normaalin parlamentaarisen keskustelun ja julkisuuden ulkopuolella sen mukaan, miten EK ja SAK haluavat. Kansasta kuitenkaan suuri osa ei noihin järjestöihin kuulu, eikä voikaan kuulua, mutta heitäkin ne päätökset kuitenkin koskevat.

Kolmikannalla on varmasti joissain tilanteissa ollut tasapainottava vaikutus, eikä sellaisen tekemistä pitäisi tietenkään kategorisesti sulkea pois. Mutta kyllä järjestely on ihan käytännössäkin johtanut ongelmiin.

Koska tällainen ulkoparlamentaarinen järjestely on jatkunut jo vuosikymmeniä, olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa erityisesti työhön liittyvä, lainsäädäntö on tehty lähinnä suurteollisuuden ja vahvojen ammattiyhdistysliikkeiden lähtökihdista. Tämä sortaa "epätavallisissa" työsuhteissa olevia, pienyrittäjiä, palveluiden ostajia, kuluttajia ja niitä, jotka muutoin ovat näiden eturyhmien ulkopuolella. Yksi seuraus tästä on mm. korkea työttömyys, jota ei voi pitää kansantaloudenkaan kannalta hyvänä asiana.

Palkoista ja ehdoista sopimisen tulisi olla työntekijöiden ja työnantajien välinen asia eikä sitä pitäisi sitoa lainsäädännön valmisteluun ja siitä päättämiseen.

Niin totta kuin osaan kirjoitti...

Eilisestä A-talkista:

Toimittaja tekee seuraavanlaisen suorankysymyksen keskustan eduskuntaryhmän pj. Timo Kallille,
Onko pääministeri Vanhasen päivät
pääministerinä luetut?

T.K. vastaa: "Ensinnäkin toteaisin,että yhtäläisyyttä 2003 on se että,silloinkin SDP halusi että,keskustalainen pääministeri eroaa,että yhtäläisyyttä sillä tavoin on. Minä olen vakuuttunut siitä että,maassa on hyvin vakaat poliittiset olot. Meillä on enenmistö hallitus,eduskunnassa on selkeä enenmistö,joka luattaa hallitukseen,eikä suomen,en ole ainakaan itse tiedostanut sitä,että äänestäjiltä,suomen kansanenenmistö olisi vaatimassa Vanhasen eroa."

Tämä kaveri siis edustaa suomalaista poliittisista eliittiä. Olisiko syytä olla huolissaan?
Siis SDP:n vika on,Jäätteenmäen ja Vanhasen valehtelut. Lisäksi profeetta Kalli tietää,että suomen kansanenenmistö hyväksyy tämän moraalittoman kähminnän.
Mutta,henkilökohtaiseen kysymykseen hänkään ei kyennyt vastaamaan.
Tyypillinen,ylimielinen,poliittiseneliitin edustaja,joka on eristänyt itsensä tämänpäivän yhteiskunnasta.

PISTEET:
Markku Jokisipilä 10. Timo Kalli 00.

Anonyymi kirjoitti...

Erinomainen esiintyminen eilisen A-Talkissa. Merisalon hiillostamisessa paljastuivat puhujan ominaisuudet: niin kauan kuin voi toistella harjoiteltuja repliikkeja kaikki sujuu hyvin, heti kun mennään yksityiskohtiin, seuraa kiihtymystä ja henkilöihin menevää hyökkäilyä jne. Eilen tuli julki, että Lemminkäinen-konserniin kuuluva Palmberg oli luvannut maksaa puolet 100.800 e summasta, minkä Nova maksoi Keskusta / Menestyvä Suomi ry:lle eduskuntavaalien 2007 jälkeen. Palmberg/Oka oli se urakoitsija, jota Nova käytti Rovaniemen kelkkatehdashankkeessa. Miten Palmberg perustelee liiketoiminnallisesti sen, että se maksaisi 50.400 euroa keskustalle eduskuntavaalien jälkeen?

Markku Jokisipilä kirjoitti...

Kallin esiintyminen lienee ollut keskustan kriisiviestintäoppaan mukaista. En tiedä tultiinko tuosta keskustelusta hullua hurskaammaksi, mutta tulipahan käytyä. Merisalo on toistellut useaan otteeseen nyt julkisuudessa tuota mantraansa, ettei maksamattomia laskuja tullut kuin syksyllä 2008. Pesänhoitajan lausunnoista ja Nova Kiinteistökehityksen velallisselvityksestä voi päätellä jotain aivan muuta.

Toisaalta täytyy nostaa Merisalolle hattua siitä, että hän tulee julkisuuteen avoimesti selittämään ja puolustelemaan toimintaansa, vaikka argumenttien läpi näkisikin. Moni olisi hänen tilanteessaan jo jäänyt sinne perunakellariin möllöttämään.

Ay-liikkeen ongelmana on juuri tuo työelämän muuttuminen. Epätyypillisissä työsuhteissa (jotka nykyään taitavat olla pikemminkin tyypillisiä) painavalle jengille liikkeen toiminta näyttäytyy usein pysyvissä työsuhteissa olevien verrattain hyvätuloisten ihmisten saavutettujen etujen varjelemisena kaikkien muiden kustannuksella. Samalla tavalla kuin tätä säätiötukea voidaan hämmästellä yleishyödyllisyyden nimissä saadun verovapauden ja valtiontukien vuoksi, voidaan myös kysyä, onko ay-liikkeen mandaatti ja ennen kaikkea toiminta niin yleispätevää, että sitä pitää kaikkien veronmmaksajien subventoida.

Eilen jäi siitä Merisalolle kuittaamatta, että he ostivat 100.000 eurolla lippuja keskustan järjestämään "Maailmantalouden visiot" -seminaariin, joka pidettiin tammikuun lopulla 2007. Joko seminaari on ollut todella huono tai sitten ei oppi tarttunut Novan miehiin, kun taantuma pääsi yllättämään ja työntämään bisnekset kumolleen. Ehkäpä Novan pitäisi tehdä kepusta valitus kuluttajasuoja-asiamiehelle...

Jouni kirjoitti...

Lopulta taitaa aika harvassa olla tapaukset, joilla on sillä tavalla älyä ja argumentointitaitoa, että osaavat debatoida ilman puolueohjelman tms. linjauksen välitöntä tukea. Tukalissa paikoissahan ne jyvät erotellaan akanoista, tässäkin.

Tuossa kevättalvella keskustelin sähköpostitse erään kansanedustajan kanssa yliopistolaista, niin muutaman viestin jälkeen - hallitusohjelmasta apinoitujen fraasien ehdyttyä - homma meni sille linjalle, että yhtäkkiä olinkin "säälittävä" ja muuta vastaavaa siinä kunnianloukkauksen rajoilla. Ei tietysti passaa yleistää liikaa näiden tapausten perusteella, mutta kiinnostavaa joka tapauksessa.

Noh, toisaalta kansanedustaja ei tietenkään automaattisesti ole poliitikko. ;)

-rh kirjoitti...

MJ:
Toisaalta täytyy nostaa Merisalolle hattua siitä, että hän tulee julkisuuteen avoimesti selittämään ja puolustelemaan toimintaansa, vaikka argumenttien läpi näkisikin. Moni olisi hänen tilanteessaan jo jäänyt sinne perunakellariin möllöttämään.

Joo, ja näkyy olevan puolustuskykyinen. Kyllähän se totta on, että jossain provinssiseudulla "kiinteistökehittäminen" on korostetusti riskibusiness, ja enemmän jotain muuta, halua jeesata noita ihmisiä, että niillon duunia ja palveluja,
kauppakeskus jossa on Alko, apteekki kahvila ja iltsikka myynnissä (Ilta-Sanomien kuskaaminen päivittäin monille alueille on tappiollista, mutta palvelee levikkiä ja mainontaa).

Anonyymi kirjoitti...

Onkos siihen kukaan vielä hoksannut puuttua, että miksi tämä maa ylipäänsä on pullollaan erinäisiä myötähäpeää herättävillä nimillä varustettuja kannatusyhdistyksiä? Eikös niiden kohdalla ole kyse siitä, että yhdistysten verokohtelu on varsin lempeää - onko siis moraalisesti oikein, että Suomen johtaviksi poliitikoiksi pyrkivät luistavat yhteisestä rahoitusvastuusta ohjaillessaan rahavirtoja kaikenkarvaisten yhdistysten kautta? Yritä siinä sitten vakuutella kansalle, että nyt on vaikeat ajat ja yhteisvastuun merkitys korostuu jne...

Anonyymi kirjoitti...

Demokratialle, jota sanotaan myös ihmiskunnan kehittyneimmäksi hallintomuodoksi, on aina tarjolla vaihtoehto alkaa kulkea taaksepäin kohti harvainvaltaa.

Nykyisin sitä edustaa puhtaimmillaan raha, raha ja raha!
Työnantajien ja työntekijöiden järjestöjen sopimusyhteiskunta SuomiFinland on paljon lähempänä 20-30 lukujen Italiaa kuin HS:n paljon pilkkaamaa Berlusconin Italiaa.

Sitä hämärtämään kutsuttiin eduskunnan pitkäkasvuisin johtamaan edestä, vrt. Il Capo.

Anonyymi kirjoitti...

Ay-liikkeen vaalituen kritiikki Jokisipilän esittämässä muodossa on perusteltua (verovapaus). Toisaalta säätiöiden veroeduissa tai yritysten alv-vähennyksissä on yhtä vaikeita ja vaikeasti hallittavia ongelmia.

Se viime aikoina yleistynyt väite taas ei ole perusteltu, jonka mukaan kuka tahansa ammattiliiton jäsen tietämättään maksaisi vaalitukia tai -lahjuksia. Kyseessä ovat ilmeisesti lähinnä eräät SAK:laiset liitot, joilla on vahvat puolueyhteydet ja kyky niiden perusteella tehdä tukipäätökset liittojen hallitusten enemmistöllä.

Sen sijaan suurin osa liitoista -- etenkin Akavassa, STTK:ssa ja luultavasti aika pitkälle SAK:ssa -- ei luultavasti ole edes harkinnut vaalirahojen maksamista jo jäsenistöprofiilinkin takia. Ainakin akavalaisissa liitoissa on sellaisiakin, jotka ovat profiililtaan selvästi lähempänä kokoomusta kuin vasemmistoa.

Kaiken kaikkiaan ammattiliittojen vaalirahoituksen voisi mielestäni periaattellisista syistä kieltää. Jäljelle jää kuitenkin kysymys säätiöistä -- olisi vaikea kuvitella, että esim ruotsinkielisen säätiölaitoksen veroedut ja tuki "kaksikieliselle Suomelle" saataisiin samalla lopetettua.

Aarne kirjoitti...

Enpä viitsi kummemin enää palkansaajajärjestöjen vaalitukia kommentoida. Viittaan vain aiempaan. Totean silti, että niihin kuuluminen on vapaaehtoista eli myös jäsenmaksun maksaminen.

Jäsenmaksun verovähennysoikeus on sovittu Liinamaa kakkosessa.

Tuet eivät nyt ihan kokonaan mene vaalityöhön, vaan yhteistyötä monien liittojen ja vasemmistopuolueiden välillä on muutenkin.

Myös säätiöt ovat joutuneet sattuneesta syystä liipasimelle. Kaikilla puolueillahan niitä riittää. Mikähän lienee työnantajien TT-säätiön olemassaolon tarkoitus? Sehän on jakanut tukea huomattavia summia.

RKP näyttää toimineen rahoituksensa kanssa viisaasti. Jääköhän se loppupeleissä ainoaksi, joka saa puoluetuen lisäksi ulkoista rahaa?

Aarne kirjoitti...

Kuuntelin Vanhasen selityksiä asuntosäätiön "vastikkeellisesta tuesta". Samalla logiikalla ammattiliittojen vaalitukea ei ole annettu verovähennyskelpoisista jäsenmaksurahoista, vaan ulkomaisten sijoituksien tuotoista ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Se, että jostakin on "sovittu Liinamaa kakkosessa" ei tarkoita, että se on oikein.

KEPUn säätiö-kikkailut ovat täydellistä moraalittomuuta. JA AY-liikkeen kautta kulkeva veronmaksajien tuki SDPlle ja Vasemmistoliitolle on yksinkertaisesti väärin.

Poliittisen eliitin käsitys oikeasta ja väärästä (moraali) on totaalisen hukassa. Ja niin on Aarnenkin.