Kaasuputki

Huomenna Radio Ylen Ykkösellä aloittaa uusi Jan Erolan isännöimä ohjelma Ajankohtainen Ykkönen. Blogin pitäjällä on kunnia päästä vieraaksi ensimmäiseen lähetykseen, joka kuullaan kello 12.15-13.00. Aiheena on Nord Streamin kaasuputkihanke ja tarkemmin ottaen se, miksi Baltiassa, Puolassa ja Ruotsissa monenlaisia epäilyjä herättänyt projekti ei Suomessa ainakaan johtavien poliitikkojen mukaan ole missään määrin turvallisuuspoliittinen kysymys. Tyynnyttelyn pohjathan vetäisi vähän aikaa sitten pääministeri Matti Vanhanen, jonka mukaan kaasuputki ei ole missään nimessä Suomelle turvallisuuskysymys eikä juuri edes ympäristökysymys, vaikka se Suomen alue- ja talousvesillä toteutuessaan tulisikin kulkemaan. Laitan tähän vähän omaa tajunnanvirtaani aiheesta.

Puolassa puolustusministeri, nykyinen ulkoministeri Radoslav Sikorski vertasi Venäjän ja Saksan kahdenvälisenä projektina käynnistynyttä ja valmisteltua hanketta elokuun 1939 Molotov-Ribbentrop -sopimukseen. Sikorskin mukaan Berliini ja Moskova ovat jälleen sopimassa koko Eurooppaa koskevista asioista Saksan ja Venäjän välisen alueen maiden tahdosta piittaamatta ja niiden yli kävellen. Ruotsissa on pelätty Venäjän voivan käyttää Gotlannin edustalle tulevaa putken väliasemaa vakoilutarkoituksiin. Ympäri Itämeren rantavaltioita on kuultu mielipiteitä, joiden mukaan putken ympäristöriskit ovat paljon suuremmat kuin Nord Stream -yhtiö, josta venäläinen maakaasujätti Gazprom omistaa määräävät 51 prosenttia, Venäjä tai Saksa ovat halunneet myöntää. Yhdysvalloista Eurooppaa taas on varoiteltu joutumasta energiansaannissaan riippuvuussuhteeseen Venäjästä, jolla businessintressien lisäksi on valvottavanaan monenlaisia muitakin etuja Euroopan suunnalla.

Jos muualla ollaan näin huolissaan, miten voi olla, että Suomen poliittiselle eliitille putki on suoranainen epäkysymys? Onko tosiaan niin, ettei 375 kilometrin matkalta Suomen rannikolla kulkevalla putkella, jonka valvojaksi ja suojelijaksi pääministeri Vladimir Putin on nimenomaisesti ja kiertelemättä todennut Venäjän Itämeren-laivaston, ole maallemme minkäänlaisia turvallisuuspoliittisia vaikutuksia? Onko Venäjän motiivien perään kyselemisessä vain kyse Kylmän sodan tai peräti toisen maailmansodan juoksuhautoihin jämähtäneiden russofobistien horinoista?

Vastaukset tuntuvat riippuvan täysin siitä, keneltä kysyy. Kokeillaanpa ja tehdään blogin virtuaalisen ulkomaanreportterin kuvitteellinen kyselykierros niillä seuduilla, joihin putkella on vaikutusta.

Haastateltavana Dmitri, Punainen tori, Moskova:

"Vastarinnassa on kyse uuden putken myötä vaille transitomaksuja jäävien ja perinteisesti venäläisvihamielisten itäeurooppalaisten kroonisesta vinkumisesta. He haluaisivat myös jatkossa pitää itsellään sen mahdollisuuden, että voisivat tilanteen niin vaatiessa pitää omien alueidensa kautta maanpäällisissä putkissa Länsi-Eurooppaan matkaavan venäläisen kaasun ikään kuin panttivankina omien intressiensä ajamiseksi. Venäjä haluaa palvella asiakkaitaan mahdollisimman hyvin, ja Länsi-Euroopan kaasuvarmuus nousee aivan uusiin sfääreihin Itämeren putken avulla. Venäjä on energiasuurvalta, eikä se voi antaa poliittisesti ailahtelevien Itä-Euroopan pikkuvaltioiden häiritä liiketoimiaan."

Haastateltavina Lech ja Jaroslaw, Lazienki-puisto, Varsova:

"Venäläiset haluavat energiatoimitustensa avulla lisätä valtaansa Länsi-Euroopassa ja alistaa kaasutoimituksistaan riippuvaiset Itä-Euroopan maat mielivaltansa alle. Venäjän ja Ukrainan välisen kaasusodan toistumista lännempänä Euroopassa on toistaiseksi estänyt se, että katkaisemalla toimituksensa esim. Puolaan, Slovakiaan tai Tshekkiin Venäjä olisi samalla tullut katkaisseeksi myös samoja putkia käyttävät kaasutoimitukset Länsi-Eurooppaan. Kun se nyt saa Itämeren-putkensa, voi se kurmottaa itäeurooppalaisia mielensä mukaan läntisten toimitusten jatkuessa häiriöttä. Ukrainan ja Valko-Venäjän esimerkit osoittavat, ettei Kreml epäröi käyttää Gazpromia poliittisena käsikassaranaan tilanteen niin vaatiessa."

Haastateltavana Gerhard, Unter den Linden, Berliini:

"Länsi-Euroopan ja Venäjän toisiinsa ensimmäistä kertaa kytkevä pohjoinen kaasuputki on upea ja historiallinen hanke. Toimitusväyliä lisätessään se parantaa merkittävästi Euroopan energiariittävyyttä ja onhan maakaasu myös monia muita energiamuotoja huomattavasti ekologisempi. Lisätessään suoria ja konkreettisia taloudellisia kytköksiä Euroopan ja Venäjän välillä se myös lisää vakautta alueella ja ehkäisee vaarallisten poliittisten kriisien syntyä. EU:n on sidottava Venäjä eurooppalaiseen kehitykseen ja eurooppalaisiin arvoihin, ja energiayhteistyö palvelee tätä tarkoitusta mitä parhaiten. Kaasuputkihanke avaa uuden ajanjakson eurooppalais-venäläisissä suhteissa ja niiden kehittämisessä. Nord Streamin suorittamat mittavat merenpohja-analyysit ja muut tutkimukset osoittavat, että hankkeeseen liittyvät ympäristöriskit ovat paljon pienemmät kuin jos olisi kyse esimerkiksi uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta."

Haastateltavana Mikael, Sergel Bageriet, Tukholma:

"Venäjä verhoaa energiaretoriikkaansa kaasuputkihankkeen todelliset motiivit, jotka ovat poliittisia ja sotilaallisia. Kaasuputken teknistä infrastruktuuria voidaan käyttää aivan yhtä hyvin myös Itämeren rantavaltioiden vakoiluun, ja kun Venäjän laivasto vartioi putkea, heilahtaa turvallisuuspoliittinen tasapainotila Itämerellä merkittävästi Venäjän suuntaan. Energiasupervalta Venäjä pyrkii luonnonvarojensa avulla nyt palauttamaan myös sen poliittisen ja sotilaallisen vallan, joka sillä Kylmässä sodassa Neuvostoliiton kaudella oli. On huomionarvoista, että uudella kaasuputkellaan se haluaa kiertää Viron, Latvian ja Liettuan sekä Puolan, jotka ovat perinteisesti kuuluneet sen valtapiiriin, ensin tsaari-Venäjän osina ja sitten Kylmän sodan kauden neuvostotasavaltoina (Baltian maat) ja kansandemokratiana (Puola). Saksa on nyt omien taloudellisten intressiensa nojalla uhraamassa Itämerta ja sen alueella vaivoin saavutettua voimatasapainoa arvaamattoman Venäjän armoille. Se, että Venäjän kaasuvaroihin johtaa Euroopasta yksi putki lisää, on tärkeäksi tavoitteeksi nostetun tuontienergian monipuolistamisen näkökulmasta pikemminkin heikennys kuin parannus. Saksan ja Venäjän yhteistyö vetää täysin maton alta kaikilta niiltä puheilta, joissa on peräänkuulutettu yhteisen eurooppalaisen energiapolitiikan tärkeyttä."

Haastateltavana Paavo, kauppatori, Helsinki:

"Turvallisuus- ja ympäristöriski? Höpö höpö - käsittämätöntä hysteriaa ja kaunaista piipertämistä. Pulinat pois ja usvaa putkeen!"

Ota näistä sitten selko. Se on kuitenkin selvää, että energiansaanti on modernin yhteiskunnan normaalin toiminnan kannalta aivan keskeinen tekijä, jonka häiriytymisestä aiheutuu monenlaista pahaa. Energia on koulukirjaesimerkki strategisesta resurssista, ja historiankirjoja selaamalla löytyy helposti esimerkkejä tilanteista, jossa energiansaanti, sen puuttuminen tai siitä kilpailu ovat johtaneet varsin dramaattisiin poliittisiin ja sotilaallisiin seurauksiin.

Suomelle lienee jonkinlainen luottamuksen osoitus, että meidät toisin kuin Baltian maat on kelpuutettu putken alusmaaksi. Toisaalta voi miettiä, mitä tarkoittaa Suomen strategiselle asemalle sekä Suomen ja Venäjän suhteille se, että aivan rajan pinnassa sijaitsisivat sekä Venäjän suurin öljynvientisatama Primorsk (ex-Koivisto) sekä Länsi-Eurooppaan 55 miljardia kuutiometriä maakaasua toimittavan merenalaisputken alkupiste.

Gazpromin päämajassa kiertää suosittu vitsi, jonka mukaan "kun täällä katkaisijaa napsauttaa, sammuvat valot Frankfurtissa". Mutta Suomessa putki on pelkkä putki eikös juu.