Parlamentaarista nyrkkeilyä

Kaikkea sitä tv-lupamaksun maksamalla saakin. Maanantai-illalla Voimala-ohjelmassa (TV1, 22.30, uusintana tänään keskiviikkona klo 16.10) Sport-lehden päätoimittaja ja kirjailija, Me Naiset -lehteä 18 vuotta päätoimittanut Ulla-Maija Paavilainen väitti naama peruslukemilla, että eduskunnan mieskansanedustajista 20 prosenttia pahoinpitelee aviopuolisoitaan. Ohjelma oli otsikoitu "Rakennekynsillä vallan kahvaan", ja keskustelun pääteemana oli käsitellä naisen menestymismahdollisuuksia työelämässä. Muina keskustelijoina olivat vaaleissa eduskunnasta pudonnut Arja Alho ja mediatutkija Iiris Ruoho, joka mainitsee erikoisaloikseen mm. journalistisen tv-kritiikin ja feministisen mediatutkimuksen.

Paavilaisen väite, jonka mukaan siis nykyisessä eduskunnassa on 23 vaimoaan hakkaavaa miestä, painui keskustelussa ässänä kenttään. Sitä eivät vaivautuneet kommentoimaan, kyseenalaistamisesta puhumattakaan, sen paremmin toimittajat kuin muut vieraatkaan. Episodi oli oireellinen tasa-arvokeskusteluun pesiytyneestä poliittisen korrektiuden ilmapiriistä. Naisiin kohdistettu väkivalta on syystä yksi feministisen yhteiskuntakritiikin peruspilareista, mutta aika usein näkee hyvää asiaa edistettävän kyseenalaisilla, osin jopa pöyristyttävillä argumenteilla. Paavilaisen väitteen sylttytehdas lienee moneen kertaan diskreditoitu mutta silti yhä tiuhaan siteerattu taannoinen Amnestyn "Joku raja" -kampanja, jonka mukaan viidennes eli 20 prosenttia suomalaisnaisista elää väkivaltaisessa parisuhteessa.

Aiheen todellinen asiantuntija, rikosylikonstaapeli ja väkivaltarikostutkija Marja Vuento on useampaan otteeseen esittänyt julkisuudessa teräviä kommentteja suomalaisesta väkivaltakeskustelusta. Hänen seuraava toteamuksensa auttaa ymmärtämään ja selittämään, miksi Voimala-ohjelmassa esitettyjen väitteiden kaltaisia syytöksiä voidaan meillä esittää niin kevyesti ja perustelematta:

Julkisessa keskustelussa väkivallasta on paljolti vallalla feministinen maailmankuva, jonka mukaan väkivalta on ilmaus sukupuolten välisestä valtasuhteesta yhteiskunnassa, ja miehinen väkivalta on mekanismi, jonka avulla miehet sekä ryhmänä että yksilöinä kontrolloivat naisia ja pitävät yllä valta-asemaansa. Feministisen väkivaltatutkimuksen heikkous on se, että se on uhrifeminismiä, jossa nainen nähdään passiivisena uhrina. Naiset ovat sen mukaan avuttomia ressukoita ja uhreja ja kaikki miehet ovat potentiaalisia väkivallan tekijöitä ja raiskaajia.

Samaa henkeä on aistittavissa esimerkiksi Naisasialiitto Unionin periaatejulistuksessa, jonka mukaan "naisiin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa ei nähdä sen laajoista vaikutuksista huolimatta yhteiskunnallisena epäkohtana eikä toteutumattoman tasa-arvon ilmentäjänä, vaan yksityisasiana, vaikka väkivallantekijä lähes poikkeuksetta on mies ja uhri nainen". Yksiulotteinen näkemys tekijöiden ja uhrien jakautumisesta sukupuolen mukaan vahvistaa Vuennon näkemyksen. Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksella on tehty asiasta tutkimusta, jonka mukaan perheväkivalta on paljon monimuotoisempi ilmiö kuin mitä yleensä ajatellaan, ja että niin tekijöinä kuin uhreinakin on sekä miehiä että naisia.

Unionin periaateohjelmassa todetaan lisäksi, että "vaikka 40 % suomalaisista naisista on jossain elämänsä vaiheessa joutunut väkivallan kohteeksi, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ei suhtauduta yhtä vakavasti kuin muuhun väkivaltaan". Väitteet, jonka mukaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tietoisesti vähäteltäisiin "naista alistavien ja kontrolloivien yhteiskunnan valtajärjestelmien" vuoksi, leimaavat yliampuvuudessaan koko suomalaisen yhteiskunnan. Kyllä ainakin minun maalaisjärkeni sanoo, että pahoinpitelyn uhriksi joutuneeseen naiseen suhtaudutaan Suomessa huomattavasti suuremmalla vakavuudella kuin baaritappelussa, kadulla tai nakkikioskin jonossa turpiinsa saaneeseen mieheen, vaikka tämäkin olisi joutunut väkivallan uhriksi täysin sivullisena ja itse tapahtumia provosoimatta. Jos naisista väkivallan uhriksi elämänsä aikana joutuu 40 prosenttia, on sama luku miesten osalta huomattavasti korkeampi, luultavasti 80-90 prosentin luokkaa. Vuentokin toteaa yksiselitteisesti, että "suurin riski joutua vakavan väkivallan uhriksi Suomessa on miehillä". Sinänsä tällainen kilpailu prosenteilla on tietysti typerää, mutta asiat on hyvä pitää oikeassa perspektiivissä.

Väkivalta kaikissa muodoissaan on tuomittavaa. On sääli, että feminismin nimissä käydään julkisuudessa tällaista sotaa oikeudesta uhrin statukseen. Lähtökohdat järkevän keskustelun käymiseen ovat olemattomat, jos 50 prosentille väestöstä on tarjolla vain kollektiivista syyllisyydentunnetta ja potentiaalisen raiskaajan roolia. Pohjimmiltaan Paavilaisen kommentin kaltaiset ulostulot eivät ole juuri muuta kuin ärsyttävää oman lähtökohtaisen paremmuuden asettamista näyteikkunaan kaikkien ihailtavaksi.

Niin se on jotta oikiat asiat vaan pysyy ja paranoo

Postataan tähän nyt vielä sellainenkin tuore tieto alan miehille/naisille, jota ei näytä vielä Suomessa ollenkaan julkistetun, että maailman paras rockyhtye Motörhead konsertoi ensi kesänä Suomessa Seinäjoen Race & Rock -festivaaleilla perjantaina 28.7. Esiintyminen on meillä ensimmäisen kerran vuonna 1979 nähdylle bändille kaikkien aikojen ensimmäinen Seinäjoella, kahdeskymmeneskuudes Suomessa. Merkkaan tämän kalenteriini paksuin kirjaimin, kuten myös Slayerin esiintymisen Ruisrockissa. Suosittelen lämpimästi muillekin. Kuvassa Mika Suomesta.

Pahan A:n iso G

Asiaa korkeakoulupolitiikan ja suomalais-saksalaisen aseveljeyden risteymäkohdasta: 1.8.2005 Suomen yliopistoissa astui voimaan kaksiportainen tutkintorakenne, jonka tarkoituksena oli tehdä suomalaisista tutkinnoista paremmin vertailtavia muualla Euroopassa käytössä olevien järjestelmien kanssa. Uudessa järjestelmässä opiskelijat suorittavat ensin 180 opintopisteen laajuisen alemman korkeakoulututkinnon, jonka jälkeen voivat joko lähteä työelämään, tai, niinkuin ylivoimainen enemmistö yhä tekee, jatkaa 120 opintopisteen laajuisiin maisteriopintoihin.

Järjestelmä on käytössä myös kadettikoulussa, joka on osa suomalaista korkeakoulutusjärjestelmää. Sen lisäksi, että valmistuminen tietää kadeteille ylennystä yliluutnanteiksi, napsahtaa tilille myös maisterin titteli. Kadetit on perinteisesti ylennetty marsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä 4. kesäkuuta, kuten tänäkin vuonna maisterikadeteille tapahtuu. Sotatieteen kandidaatteja sen sijaan juhlitaan jo aiemmin eli 20. huhtikuuta, joka on ei enempää eikä vähempää kuin Adolf Hitlerin syntymäpäivä! Päivästä on vuosikymmenten saatossa tullut ympäri Eurooppaa myös uusnatsien vuotuinen juhlapäivä, jonka yhteydessä eri maiden kaljupäät järjestävät monenlaista kunniasaattuetta ja mielenilmaisua Johtajan kunniaksi.

Suomen kadettikoulun juhlapäivän osuminen samalle päivälle lienee puhdasta sattumaa, mutta ehkäpä se saa tuoreet sotatieteen kandidaadit muistelemaan suomalais-saksalaisen sotilasyhteistyön kunniakkaita vaiheita 1900-luvulla. Samalla kahden suuren ylipäällikön syntymäpäiviin ajoittuvilla valmistujaisjuhlilla tulee sopivasti rivien välissä julki näkemys siitä, että korpraali-Hitler loppujen lopuksi kuitenkin oli näissä sotahommissa pelkkä kandinplanttu. Kadettikoulu pistää kandidaatit tutkinnon jälkeen 3-4 vuodeksi käytännön töihin syventämään ja soveltamaan oppimaansa. Ovet maisterintutkintoon avautuvat vasta tämän työelämävaiheen jälkeen.

Niinhän se meni, että Mannerheim osoitti kypsyyteensä jatko-opintoihin Venäjän-Japanin sodassa 1904-1905, suoritti syventävät opinnot ensimmäisessä maailmansodassa ja todisti työmarkkinakelpoisuutensa lopullisesti vapaussodassa 1918. Hitlerin upseeritie sen sijaan hyytyi kesken jo ensimmäisen työelämään perehdyttämisvaiheen aikana 1939-1945. Gradu jäi tekemättä. Mannerheimiltakin kyllä jäi upseerien työmarkkinanäkymissä tapahtuneiden yleiseurooppalaisten myllerrysten tiimellyksessä se miekka laittamatta tuppeen, mutta se on koko lailla toinen tarina. Kahden vuoden kuluttua Hitlerin syntymästä tulee kuluneeksi 120 vuotta ja kadettikoulu viettää 90-vuotisjuhliaan. Zum Geburtstag recht viel Glück vaan itse kullekin.

Kunnianarvoisa toveri pääsihteeri

Aina joskus yliopisto-opetustyössäkin on humoristiset puolensa. Opiskelijatyönä tuli nimittäin vastaan hieno essee, jossa kuvattiin Nikita Hrushtshevin uraa, elämää ja persoonaa neuvostokansalaisten keskuudessa kiertäneiden vitsien kautta. Joukossa oli muutama minulle aiemmin tuntematon helmi, jotka on syytä laittaa laajempaan kiertoon välittömästi.

Kysymys: Kuka on Neuvostoliiton suurin taikuri?
Vastaus: Hrushtshev: hän kylvää Kazakstanissa ja niittää Saskatchewanissa.
[NL joutui tuomaan viljaa Kanadasta ja USA:sta]

* * *

Kysymys: Miksi Hrushtshevin hiustyyliä kutsutaan?
Vastaus: Vuoden 1963 sadoksi.

* * *

Amerikkalainen turisti saapui Neuvostoliittoon ja tapasi erittäin köyhän neuvostotyöläisen. Vierailija antoi tälle seuraavan ohjeen: "Tee kuten minä. Menin Valkoiseen Taloon ja ryhdyin syömään heinää. Presidentti saapui ja kysyi: 'Miksi ihmeessä syötte heinää?' Vastasin olevani niin köyhä, ettei minulla ollut varaa ruokaan. Presidentti auttoi minua, ja nyt minulla on kaikki mitä tarvitsen."
Seuraavana päivänä neuvostotyöläinen meni Punaiselle torille ja alkoi popsia heinää. Hrustshev saapui paikalle ja kysyi, mikä oli hätänä. Työläinen selitti tilanteensa. Tähän pääsihteeri: 'Teidän olisi parasta säästä heinä myöhemmäksi, koska odotamme kylmää ja pitkää talvea. Nyt kannattaa syödä ruohoa!'

* * *

Hrustshev vieraili perunakolhoosilla. Tavatessaan kolhoosin johtajan hän kysyi, millainen sato on saatu. "Herra pääsihteeri, olemme saaneet aivan uskomattoman sadon", vastasi johtaja. "Pellot ovat täynnä, ja perunoita kasvaa lisäksi talojen katolla ja puiden oksillakin. Korjatut perunat muodostavat vuoria, jotka ulottuvat Jumalan polviin saakka!" Hrusthshev katsoi johtajaa hieman epäillen ja vastasi: "Mutta hyvä toveri, eihän jumalaa ole olemassa!" Johon johtaja: "No, eipä ole niitä perunoitakaan."

* * *

Neuvosto-opiskelija toiselle: "Tiedätkö, että olemme jo ohittaneet Yhdysvallat lihan tuotannossa?". Toinen: "Ai jaa, mistäs sen tietää?" Ensimmäinen: "No onhan Hrushtshev ainakin 20 kiloa Rooseveltia painavampi!"

* * *

Anna mennä vaan Nikita, ota amerikkalaiset kiinni jos pystyt, mutta älä herran tähden juokse heidän ohitseen, koska silloin he näkevät paljaan perseesi.

* * *

Neuvostokansalainen juoksi halki Punaisen torin huutaen "Hrushtshev on idiootti! Hrushtshev on idiootti!". Hänet tuomittiin teosta 23 vuodeksi vankeuteen. Tuomio koostui kahdesta osasta: kolme vuotta valtionpäämiehen pilkkaamisesta, 20 vuotta valtiosalaisuuden paljastamisesta.

* * *

Hrushtshev oli harvinaisesti kirjoittanut erään puheistaan itse. Hän näytti valmista tekstiä apulaiselleen ja kysyi tämän mielipidettä. "Upeaa ja inspiroivaa tekstiä", kommentoi apulainen. Seuraavaksi tekstin luki kulttuuriministeri. "Toveri Hrushtshev, puheenne on hieno ja täysin marxismi-leninismin parhaiden traditioiden mukainen", totesi ministeri. Viimeiseksi pääsihteeri näytti tekstiä vävylleen, joka toisin kuin appiukkonsa oli käynyt kouluja. Vävy totesi: "Puhe on muuten OK, mutta 'haistakaapaska' kirjoitetaan erikseen ja 'kusi pää' yhteen."

* * *

Hrushtshev oli taidenäyttelyssä avustajiensa ja henkivartijoidensa kanssa. "Mikä helvetti tämä virheä ympyrä on, jossa on keltaisia pilkkuja kaikkialla?", kysyi pääsihteeri.
"Toveri Hrushtshev, tämä maalaus kuvaa sankarillisia maatyöläisiämme uurastamassa täyttääkseen normit kahdensadan miljoonan viljatonnin tuottamisesta."
"Ai jaa. No entäs tämä musta punaisilla raidoilla varustettu kolmio?"
"Se esittää sankarillisia tehdastyöläisiämme työn touhussa."
"No mikä sitten on tämä paksu perse, jolla on korvat?"
"Toveri Hrushtshev, se ei ole maalaus, se on peili."

* * *

Kysymys: "Kun Nixon vieraili Moskovassa, hän ja Hrushtshev juoksivat kilpaa Punaisen torin ympäri. Nixon voitti. Kuinka neuvostomedian pitäisi uutisoida tämä?"
Vastaus: "Raportin pitäisi mennä näin: 'Kommunistisen puolueen pääsihteeri selvisi kansainvälisessä juoksukilpailussa kunniakkaalle toiselle sijalle. Herra Nixon puolestaan oli toiseksi viimeinen'."

* * *

Hrushtshev vieraili sikafarmilla, jossa hänet myös valokuvattiin. Sanomalehden toimituksessa käytiin keskustelu siitä, mikä olisi sopiva kuvateksti. Mm. ehdotukset "Toveri Hrushtshev sikojen kanssa", "Toveri Hrushtshev ja siat" ja "Sikoja toveri Hrushtshevin ympärillä" hylättiin. Lopulliseksi kuvatekstiksi tuli: "Toveri Hrushtshev kolmantena vasemmalta".

* * *

Brezhnev kuoli ja joutui helvettiin. Elämäntyönsä ansiosta piru antoi hänelle mahdollisuuden valita haluamansa kidutusmuodon. Brezhnev käveli ympäriinsä helvetissä katsellen. Ensin hän näki Stalinin makaamassa kiehuvalla vedellä täytetyssä kylpyammeessa, sitten Hitlerin roikkumassa köydestä pää alaspäin. Lopulta hän näki Hrushtshevin, joka piteli sylissään Marilyn Monroeta. "No niin", sanoi Brezhnev, "haluan tuota samaa kidutusta kuin Hrushtshev!". Tähän piru: "Pahoittelen, herra Brezhnev, tässä ei ole kidutettavana Hrushtshev vaan neiti Monroe."

(Ai niin, kuvassa se kenkä, jolla Hrushtshev paukutti pöytää YK:n yleiskokouksen istunnossa 11.10.1960. Historioitsijoiden keskuudessa vallitsee erimielisyyttä siitä, ottiko Hrustshev kyseisen kengän jalastaan istunnon aikana vai oliko hän tuonut istuntoon mukanaan ylimääräisen kengän tätä tarkoitusta varten)

Bad boys

Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas, eduskunnassa kauden 1999-2003 istunut Katja Syvärinen syyttää blogissaan kokoomuksen ehdokkaana olevaa Suomen yrittäjien puheenjohtaja Eero Lehteä seksuaalisesta häirinnästä Lohjalla pidetyn keskustelutilaisuuden jälkeen:

Tilaisuuden päätyttyä kaikki kättelivät nätisti toisiaan. Sanoin Eero Lehdelle ovisuussa, että kyllä tämän keskustelun perusteella samaan hallitukseen mahdutaan. Lehti katsoi rintojani ja totesi, että "Sun kanssas vaikka mihin takapenkille!"

Hyi hitto! Hyvää kansainvälistä naistenpäivää vaan! Että tuommoisia paskiaisia meillä on yrityselämän johdossa.

Ilta-Sanomat oli tavoittanut Lehden kommenttia varten. Mies oli Syvärisen syytöksistä kuultuaan hämmästynyt, mutta totuuden nimissä on sanottava, että hänen toimittajalle antamansa vastauksen sanavalinta olisi voinut olla onnistuneempikin, mikäli tarkoituksena oli kiistää syytös: "En ole koskaan aiemmin tavannut häntä. Luulin että hän halusi kyytiä", totesi Lehti lehdelle ja jatkoi vielä täsmennyksellä: "Sanoin sitten vain, että voimme jatkaa juttua takapenkillä, koska minulla oli kuljettaja".

Onkohan Syvärinen tehnyt asiasta tutkintapyynnön? Totuudesta on paha mennä sanomaan ja vaalien läheisyys tietysti tuottaa herkkyyttä molemmin puolin. Julkisuudessa esitettyinä tällaiset syytökset ovat kovia, ja kun niitä vielä säestetään "paskiaiseksi" ja "törkimykseksi" nimittelyllä, voisi olla, että kovan pelin miehenä ainakin luottamismiesten erottamista koskevilla lausunnoillaan profiloituneella Lehdellä olisi halua katsoa kortit loppuun saakka.

Päivän uutistarjonnasta käy ilmi, että kansainvälisessä vertailussa täkäläinen väitetty seksuaalinen ylilyönti kuitenkin putoaa jo alkuerissä. Israel nimittäin on kutsunut El Salvadorin lähettiläänsä Tsuriel Raphaelin kotiin kurinpitotoimena. Ja mikä ettei, vai mitä pidätte tapahtumakuvauksesta (IS):

Raphael löytyi virka-asuntonsa pihalta alastomana, humalassa ja sidottuna. Raphaelin suuhun oli tungettu kuminen pallo suukapulaksi, hänen yllään oli sidontaleikeissä käytettäviä välineitä ja seksileluja lojui myös ympäri pihamaata.

Raphael ei tehnyt asiasta poliisille tutkintapyyntöä, mistä sitten vedettiin Jerusalemissa tietyt johtopäätökset. Israelin ulkoministeriön edustaja Zehavit Ben-Hillel myönsi lehdistössä olleet tiedot paikkansa pitäviksi ja totesi, että vaikka Raphael ei ollut lakeja rikkonutkaan, oli hänen käytöksensä ollut "diplomaatille sopimatonta".

Ehkäpä Ben-Hillel kirjoitti tapauksesta blogiinsa jotenkin seuraavasti: "Tsuriel Raphael on törkimys ja paskiainen. Hän on paha poika, joka nyt on käyttäytynyt huonosti ja ansaitsee saada piiskaa."

Näistäkin voisi joku loukkaantua...

Tuolla Rauno Rasanen jo edellisen postauksen kommenteissa esitti hyviä ehdotuksia SAK:n hyllytettyjen spottien kaltaisiksi mainoksiksi ihmisten paimentamiseksi kokoomusta äänestämään. Tuo ajatus sosiaaliturvarahojaan Tallinnan risteilyllä polttavasta kännissä örveltävästä alempien sosiaaliluokkien edustajasta olisi vastaavalla tavalla puhutteleva kiteytys aidan toisella elelevistä ihmisistä vallitsevista stereotypioiden kuin SAK:n Lohtander-pätkä. Pääosiin aviopari Kalliala-Vilpas? Eihän tätä tähän voi jättää. Kaikkiin valtapuolueihiin liittyy suuri määrä stereotypioita ja niiden omista käsityksistä on helposti löydettävissä koko joukko muihin yhteiskuntaryhmiin kohdistuvia ennakkoluuloja, joita voi herkullisesti kärjistää. Ja liikuttavan usein käy niinkin, että parodia on mahdotonta, koska ne tekevät sen itse. Seuraavassa muutama ehdotus.

Anti-Kepu-mainos: pääosaan Mikko Kivinen, musiikiksi joko Sleepy Sleepersin "On se niin väärin" tai Popedan "Arskan kone". Alkaa helikopterista kuvatulla yleiskuvalla eteläpohjalaisesta maalaismaisemasta, sitten zoomaantuu maiseman keskellä jököttävään massiiviseen pastellisävyillä maalattuun ökykartanoon, jonka pihalta löytyy ainakin viisi kalliimman hintaluokan autoa (pari kaupunkimaasturia, isolla koneella ja suksiboksilla varustettu farmari-Volvo, E-sarjan mersu ja iso paku) ja pari kolme uutuuttaan kiiltelevää John Deere 8530 Autopower -traktoria (ovh 206.000 €). Helikopteri kiertää vasemmalle kohti useamman tuhannen neliön kokoista huoltorakennusta, jonka seinustalle on parkkeerattu nättiin riviin viisi isoa leikkuupuimuria ja lisää traktoreita. Matkan jatkuessa kuviin ilmestyy myös harjoitusravirata ja hevostalli, jonka seinustalla sojottaa hevoskuljetusvaunuja ja raviohjastuskärryjä. Kopteri kaartaa takaisin kartanon pihalle ja kuva zoomaantuu tarkemmaksi, jolloin huomataan, että piha on piukassa mönkijää ja moottorikelkkaa. Myös uima-allas ja poreallas löytyvät. Pihalle on parkkeerattu Euroopan Unionin tunnuksin varustettu avokuorma-auto, jonka lavalta haalareihin, MTK:n t-paitaan ja Hankkijan lippalakkiin sonnustautunut maanviljelijä purkaa heinäpaaleja. Kuvan tarkentuessa paaleihin havaitaan, että ne ovat täynnä 500 euron seteleitä. Tekstiksi kuvan päälle "Kuluttaja, älä äänestä! Maajussille pätäkkää, kansalliset tuet ylös!"

Anti-vihreät: pääosaan Leea Klemola, Juha Milonoff ja Markus Kajo, musiikiksi Appendixin "Ei raha oo mun valuuttaa" tai Sex Pistolsin "Anarchy in the UK". Kuvassa joukko iskulauseita ("Ei ydinvoimalle!", "Fasistit! Fasistit!", "Katu kuuluu kaikille!") huutavia valkoisiin haalareihin pukeutuneita ja palestiinalaishuivein naamioituneita nuoria, jotka viskovat kiviä ja polttopulloja eteensä ryhmittyneen kilvin ja pampuin varustautuneen mellakkapoliisiosaston päälle. Kamera kääntyy sivulle, josta sitä kohti kävelee kokomustiin pukeutunut palavakatseinen Klemola. Hän tuijottaa hetken mielipuolisesti kameraan, huutaa sitten "Globalisaatio vittu tuhoaa maailman!" ja kohottaa näkyville vasemman kätensä, jossa roikkuu pyristelevä naali. Klemolan oikeaan käteen ilmestyy spraymaalipurkki, jolla hän spreijaa naalin yltä päältä veren punaiseksi. Vasemmalta kuvaan ilmestyy humalaisen Juha Milonoffin pää, joka huutaa: "Turkis on murhaa!". Tämän jälkeen kaksikko pakenee paikalta ja nousee raitiovaunuun, lippuja maksamatta ja HKL:n kuukausikorttia omistamatta. Invalidipaikoille istuttuaan he sytyttävät hasis-sätkät. Kuvakulma vaihtuu näyttämään taustalla palavia makasiineja. Oikealta etualalle kävelee Markus Kajo, joka surumielisenä ja alistuneena toteaa: "Että tällaista ilmastonmuutosta tällä kertaa". Päälle teksti: "Kunnon ihmiset, pysykää kotona! Antakaa prekariaatin päättää puolestanne!"

Anti-vasemmistoliitto: pääosiin Vesa Vierikko ja Juha Muje. Propellihattuinen ja piippua polttava Vierikko istuu puiston penkillä lehteilemässä Marxin "Pääomaa" vieressään puoliksi juotu punaviinipullo. Katsoja kuulee Vierikon ajatuksia: "Demokratia on tie sosialismiin", "Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan", "Vallankumous on historian veturi", "Pääoma on kuin työläisten verellä itseään ravitseva vampyyri" jne. Tässä kohtaa tausta vaihtuu Punaiseksi toriksi ja Kremlin muuriksi, jolla erehdyttävästi Andrei Zdanovilta näyttävä Juha Muje, Stalin ja Jaakko Laakso seisovat ja heiluttavat kättään ohi ajaville mannertenvälisille ydinohjuksille. Tämän jälkeen taustalla seuraavat nopeassa tahdissa toisiaan välähdykset Katynin metsän joukkohaudoista, Prahan kaduilla ajavista neuvostopanssareista, Moskovan ruokakauppojen tyhjille hyllyille jonottavista ihmisistä, Tiananmenin aukiolta ja itkevästä Suvi-Anne Siimeksestä. Tässä kohtaa Vierikko havahtuu kirjansa äärestä, katsoo kameraan, sanoo: "Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!" ja röyhtäisee. Päälle teksti: "Vasemmistolaisuus on kansojen välistä veljeyttä, ystävyyttä ja yhteisvastuuta. Porvarit pysykööt kotonaan!"

Anti-perussuomalaiset: pääosaan joku kaljupäinen yli 190-senttinen ja 140-kiloinen penkiltä 250 kiloa nostava maihinnousukenkiin, pilottitakkiin ja Bikers for Veteransin "Kiitos 1939-1945" -paitaan pukeutunut heppu, musiikiksi Jääkärimarssi tai Raptorin "Me halutaan olla neekereitä". Mennään ravintola Elieliin ja sanotaan hepulle, että "et varmasti pysty juomaan 25 isoa tuoppia kaljaa" ja pistetään kamera käyntiin. Hepun päästyä hyvää nousukiitoon, viimeistään 15 tuopin jälkeen, kerrotaan asematunnelissa kiertelevästä huhusta, jonka mukaan suomalaiset miehet ovat "ämmiä" ja Suomi muutenkin kaikinpuolin "paska maa". Pidetään kamera käynnissä ja edetään ilman sen tarkempaa käsikirjoitusta. Loppuun kamerasta poispäin ajavan poliisiauton päälle heijastetaan teksti "Hyvää itsenäisyyspäivää!"

Anti-rkp: pääosiin André Wickström ja Jasper Pääkkönen, musiikiksi Abban "Dancing Queen". Kuvaa vierassatamasta jostain päin rannikko-Suomea. Pojat ajavat punaisella avo-Porschella (rekisterinumero MAN-1) laiturin viereen, pysäköivät auton poikittain puolittain ajoväylälle ja ryhtyvät purkamaan autosta tavaraa. Laiturille nousee kaksi golfbägiä, pari koria sampanjaa, laatikollinen kaviaaria ja tynnyrillinen surströmmingiä. Auto lukitaan, tavarat siirretään hulppeaan purjeveneeseen ja venettä aletaan irrottaa laiturista. Paikalle ryntää vähän rähjäisen oloinen satamavahti, joka hieman hädissään sanoo herroille: "Hei ette te tuota autoa voi tuohon jättää, se estää pelastusliikenteen viereisen kerrostalolähiön alueelle". "Ursäkta? Vad säger du?", André kysyy ja vilkaisee nauraen Jasperia. Vahti hermostuu ja alkaa sättiä herroja suomeksi. Jasper toteaa närkästyneesti: "Kuule sine juntti! Kylle me tiete ja osata aja biili. Meiden esi-iset förasi luksusmobiili jo silloin, kun sinun asui luolas ja syöde raaka kepy. Jos sinul asia, sine kontakta minu advokat!" Vahti jää laiturille haukkomaan henkeään kun purjevene lipuu kohti auringonlaskua. André ja Jasper nauravat, antavat toisilleen toverillisen suudelman ja skoolaavat sampanjalaseillaan. Kuva kääntyy kohti veneen kylkeä, jossa erottuu paatin nimi: "Pappa betalar". Lopputekstiksi "Suomenruotsalaisuus on synnynnäistä".

Nämä kun laittaisi aalloille parhaaseen katseluaikaan, johan tulisi vaalitaisteluun särmää ja säpinää.

Poliittista mainontaa ja mielikuvapoliiseja

SAK päätti eilen hyllyttää paljon kohua herättäneet, palkansaajia äänestämään kehottaneet televisiomainoksensa. Mainostoimiston suunnittelemista mainoksista kehkeytyi lopulta todellinen poliittinen farssi ja tragikomedia, jossa minun mielestäni pahimmat ylilyönnit nähtiin prosessin loppupuolella, ei niinkään itse mainoksissa. Saatiinpa taas oikein kunnon annos kaksinaismoralismia ja tekopyhyyttä.

SAK peruutuspäätöksestä antama tiedote sisälsi mm. seuraavan rimanalituksen:

SAK:n tarkoituksena ei ole loukata tai osoitella mainoksella ketään, esimerkiksi yrittäjiä, vaan rakentaa Suomea, jossa ihmisten on hyvä tehdä työtä ja yrittäjän yrittää. Kampanjan tarkoituksena ei myöskään ole vaikuttaa siihen, mitä tai ketä jäsenet äänestävät vaan ainoastaan kannustaa käyttämään äänioikeutta.

Eikö ammattijärjestöllä riitä hauista seisoa omien kantojensa takana? Jos tosiaan on niin, ettei SAK pyri vaikuttamaan, miksi se sitten on esimerkiksi teettänyt kampanjansa tueksi esitteen, josta käy ilmi, että kokoomus ja RKP ovat kannoissaan kauimpana SAK:n näkemyksistä?

Se, miksi herneet varsinkin SDP:n eduskuntaryhmän sisällä menivät mainoksen ansiosta nenään, piili juuri siinä, että totta kai mainokset osoittelivat sormella ja kehottivat äänestämään tietynsuuntaisesti. SDP ei kuitenkaan pelästynyt suinkaan sitä, että kehotettiin ohjaamaan äänestyskäyttäytymistä, vaan se, että tällä kampanjalla ohjausvaikutus saattaisi muodostua päinvastaiseksi kuin mitä oli haettu, ts. että tällainen räväkkä mielikuvatason loanheitto saisi monet SDP:n kannattajat lipeämään rintamasta ja antamaan sympatiaääniä porvareille.

Keskustelu asiasta meni heti alkumetreiltä saakka täysin tosikkomaiseksi hurskahteluksi. Mielikuvilla pelaavaan fiktiiviseen mainokseen suhtauduttiin ikään kuin se olisi jonkinlainen objektiivinen kuvaus todellisuudessa vallitsevista olosuhteista. Uutisissa on kerrottu "työnantajien" laajalla rintamalla "loukkaantuneen" asian takia. Jos näin oli, emme pääse paljon suomalaisella ironiantajulla ja keskusteluilmapiirin sallivuudella henkseleitä paukuttelemaan.

Siinä missä vielä perjantaina kampanja sekä SAK:n että SDP:n edustajien mielestä oli "normaalia poliittista keskustelua", nitkahdutti ilmeisesti SDP:n puolentoista prosenttiyksikön kannatuksen menetystä näyttänyt tuorein gallup-tutkimus vasemmistopamppujen uskon ilmaisuvapauteen ja kärjekkään vuoropuhelun hedelmällisyyteen. Erityisesti SDP:n kansanedustajat kiiruhtivat tuomitsemaan Oiva Lohtanderin ökysikajohtajana tähdittämää mainosta "loukkaavaksi", "hyvän maun vastaiseksi", "inhottavaksi", "ihmistä aliarvioivaksi" ja niin edespäin. Hei c'mon toverit, vähän luokkataisteluasennetta peliin...

Hesarin toimittaja Tanja Aitamurto totesi työnantajien loukkaantumisen olevan ymmärrettävää ja käänsi asetelman päinvastaiseksi"Jos työnantajien edunvalvoja EK kannustaisi jäseniään uurnille luomalla kuvaa laiskoista ja moraalittomista palkollisista, pidettäisiinkö sitä sopivana?" Ei varmaan pidettäisi ja "loukkaantuneita" ilmaantuisi taas sankka joukko, mutta olisi sellainen hauska nähdä. Netissä jo kiertää muokattuja versioita mainoksesta, jossa Lohtanderin pään tilalle on laitettu Paperiliiton Jouko Ahosen pää. Tämähän olisi suorastaan oiva lähtökohta kunnon vastahyökkäykselle!

Nykyään tuntuu aika usein siltä, että "loukkaavasta" on tullut julkisuudessa todellinen taikasana, jolla eri tahot tavoittelevat himottua uhrin statusta itselleen. Kun tuo tunnussana lausutaan, ryppyotsainen moralismi saa vallan ja aletaan kilvan rystyset valkoisina vannomaan "hyvän maun" ja "asiallisuuden" nimiin. Ja tietysti loukattua tahoa kovasti joka käänteessä ymmärretään ja sympatisoidaan. Monta kertaa tässä kuitenkin on kysymys ihan samanlaisesta sumutuksesta kuin silloin, kun joku rapaa silmilleen saanut poliitikko pyrkii väistämään kritiikin peräämällä "asiallista poliittista keskustestelua". Kyllä meikäläinenkin poliittinen mielipideilmasto kestäisi pienen likasankojen kaatamisen aina silloin tällöin, ainakin vaalikampanjojen yhteydessä.

"Hyvän maun" sijaan tässä mainosjupakassa mielenkiintoisempi keskustelunaihe olisi se, mitä tapahtumasarja kertoo vaikkapa SAK:n ja SDP:n suhteista, tai vaikkapa se, mikä Suomessa on työmarkkinajärjestöjen ja parlamentarismin suhde. Toisessa SAK:n mainoksessa ökyporvari kehotti duunaria olemaan äänestämättä, koska hän kyllä osaa päättää duunarin puolesta. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että lainsäädäntötyöhön kolmikannan puitteissa osallistuessaan myös SAK osaa päättää monesta asiasta duunarien ja kaikkien muidenkin suomalaisten puolesta.

Joka tapauksessa on mielenkiintoista nähdä tänään illalla, mitä televisiosta puskee mainoskatkojen aikana. SAK kuitenkin on ostanut 200.000 eurolla mainosaikaa ja ensimmäiset paikat ovat tämän päivän ohjelmistossa.