perjantaina, maaliskuuta 23, 2007

Niin se on jotta oikiat asiat vaan pysyy ja paranoo

Postataan tähän nyt vielä sellainenkin tuore tieto alan miehille/naisille, jota ei näytä vielä Suomessa ollenkaan julkistetun, että maailman paras rockyhtye Motörhead konsertoi ensi kesänä Suomessa Seinäjoen Race & Rock -festivaaleilla perjantaina 28.7. Esiintyminen on meillä ensimmäisen kerran vuonna 1979 nähdylle bändille kaikkien aikojen ensimmäinen Seinäjoella, kahdeskymmeneskuudes Suomessa. Merkkaan tämän kalenteriini paksuin kirjaimin, kuten myös Slayerin esiintymisen Ruisrockissa. Suosittelen lämpimästi muillekin. Kuvassa Mika Suomesta.

13 kommenttia:

Rauno Rasanen kirjoitti...

"Vanhan liiton" heavy-miehenä saatan kyllä tunnustaa, että Lemmy on rrrrraautaaa!

Jussi kirjoitti...

No joo,

http://www.youtube.com/watch?v=z0XD4ZSy6yw

mutta eihän tässäkään mitään vikaa oo

http://www.youtube.com/watch?v=nUIKMyI9Oo4

A-K.H kirjoitti...

Ei siis ollutkaan Juha Mieto.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Jussi

Mä olen kerran kuullut sen riffin, jota ne soittaa tuossa jälkimmäisessä "tuubissa".

Missäköhän?

Markku Jokisipilä kirjoitti...

YouTubesta löytyy kaikenlaista: katsokaapa vaikka

http://www.youtube.com/watch?v=JuxWIvdPgG8

kuukauden takaa, jossa Lemmy on mukana veivaamassa Stray Catsin Rock This Townia tötteröpäiden kanssa Slim Jim Phantomin laulaessa. Tai tämä

http://www.youtube.com/watch?v=aXLx7OIP31E

jossa samalla poppoolla vedetään Blue Suede Shoesia. Asenteen ja omistautumisen kuulee, vaikka clipin laatu ei päätä huimaakaan.

Ja vielä

http://www.youtube.com/watch?v=h9lEMm36-WI&mode=related&search=

Lemmy itse on moneen otteeseen muistellut aikoja 1970-luvun lopussa, jolloin Britanniassa vallitsi kaiketi kovakin antagonismi punkin ystävien ja hevifanien välillä. Motörhead pärjäsi tässä kilpailutilanteessa varsin hyvin ja houkutteli porukkaa aidan molemmilta puolilta. Suomessa samoihin aikoihin vastakkainasettelu tapahtui välillä punkkarit / rockabilly-fanit. Mikäs sen sopivampaa Lemmyn kaltaiselle rockin vanhemmalle valtiomiehelle kuin harrastaa crossoveria kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Tosin Motörheadilta on vielä se ensimmäinen rockabilly-biisi levyttämättä ja bändin tuotannon tuntien luulen, että taitaa jäädäkin.

Jussi kirjoitti...

Kiitos hienoista linkeistä! Kestikö kauankin löytää, itsellä on tapana unohtua ja eksyä ties mihinkä, kun tuonne YouTuubaan lähtee seikkailemaan. Lemmy taitaa kuulua siihen taivaalliseen sotajoukkoon, joiden tekemisien arvioimiseen ei oikein meikäläisen muskelit riitä.

Viime aikoina on heikäläisiltä tullut veivailtua eniten näitä neljää Another Perfect Day, Orgasmatron, Inferno ja tämä Kiss of Death. En halua vertailla ja tietysti riippuu fiiliksistä esim Whorehouse Blues ja God was never on your side lämmittää eri tavalla. Ehkäpä se johtuu siitä, että olen sekakäyttäjä.

Näitä taitaa soitella myös tuo nuorempi sukupolvi, vaikka en oikein usko, että kovinkaan moni oikeastaan bonjaa mistä tässä oikein on kysymys - pistin Infernon soimaan - energiaa.

Tuossa Charles Bukowskin Postitoimiston ekalla välilehdellä lukee aika suuri viisaus - otin tuon suomenkielisen version tuosta hyllyltä, mutta kyllä se on siinä Post Officessakin - eli
" Tämä on silkkaa mielikuvituksen tuotetta eikä tätä omisteta kenellekään "

Mitenkäs tuon nuoremman väen saisi sen ymmärtämään, kas kun olin itsekin joskus nuori, eikä kukaan tuota minulle kertonut. Eipä silti, muistot lämmittää, mutta eivät kaikki. Tuosta viime aikoinakin kovasti kehutusta Wikipediasta voi lukea aiheesta seuraavaa; " Vuoteen 1975 mennessä Lemmyn voimakas persoona ja hänen tapansa nauttia valtavia määriä amfetamiinia johti yhteenottoihin yhtyeen muiden jäsenten kanssa."

Monet janoavat elämänkokemuksia. Enpä nyt muista kuka sanoi, että hulluus on diagnoosi tai tuomio.
Wikipedia kertoo myös, että " Hänen isänsä, joka oli kirkonmies, jätti perheen Lemmyn ollessa kolmen kuukauden ikäinen. Tapaus aiheutti Lemmylle syvän vihan uskontoa kohtaan ja tämä heijastuukin useissa hänen kappaleissaan.Hänen isänsä, joka oli kirkonmies, jätti perheen Lemmyn ollessa kolmen kuukauden ikäinen. Tapaus aiheutti Lemmylle syvän vihan uskontoa kohtaan ja tämä heijastuukin useissa hänen kappaleissaan."

En ole vieläkään lukenut sitä Lemmyn kirjaa, joten en tiedä miten tuo asia siinä kerrotaan. Aikamoista herkkyyttä 3 kk ikäiseltä vauvelilta, mutta ehkä tapahtui jotakin muutakin. 14 vuotias nuorimmaiseni - tyttö - pyysi tässä aiemmin tuota Lemmyn opusta luettavaksi, lupasin.

Kuka se sanoi, että epäonnistuneet papit erikoistuvat herjaamiseen. Toisaalta onko usko pelkkään älyyn hulluutta? Mitä se hevy oikein on? Taidetta? Mitähän se sitten on? Ideoiden ja keskustelun synnyttämistä?

Mitähän tuo Wikipedia sanoo Antonin Artaudista? - sukujuuriltaan turkkilainen, sairasti aivokalvontulehduksen, mielenterveysongelmia, käytti ooppiumia - nyt muuten soi Whorehouse Blues -
ja sitten siinä lukee, että " Artaud'n näkemyksen mukaan länsimaisen teatterin perisynti on se, että sen keskiössä on ihminen. Itämaisessa teatterissa maailmankaikkeus on tärkein, ei ihminen. Artaud’n mielestä länsimaissa teatterin perusajatus on prostituoitu, kuten kaikki muukin." Jostakin syystä Jouko Turkka on sotkettu juttuun mukaan.

Mites on, onko "Artaudin kiljunta älyllinen suoritus ja hyökkäys yhdeksännentoista vuosisadan taiteen uskontoa vastaan " vai ei ja mitä se Lemmy oikein meinaa?

Markku Jokisipilä kirjoitti...

Lemmyn taidenäkemystä täytyy formuloida vähän pidemmän aikaa, elämäkertateoksesta White Line Fever kannattaa aloittaa. Sillä välin vielä edelliseen kommenttiini liittyen pari linkkiä.Belgialainen kantria, punkia ja rockabillya yhdistelevä kombo nimeltä Hetten Des, joka itse kutsuu kategorisoi musiikkinsa lehmipunkiksi (cowpunk), on levyttänyt mielenkiintoisen version Ace of Spadesista. YouTubestakin löytyy ainakin kaksi versiota, rockabillyhenkinen

http://www.youtube.com/watch?v=
qePZhn0dYZQ&mode=related&search=

ja lähes samanlainen mutta aavistuksen verran enemmän kantrin puolelle menevä

http://www.youtube.com/watch?v=
xMPVaey312E&mode=related&search=

Myös norjalainen kitaravelho Bjorn Berge on levyttänyt asiasta näkemyksensä, puhtaasti akustisen version Pataässästä. YouTubesta löytyy kyllä Bergeä (mm. RHCP:n Give it Away), mutta ei tätä. Toki se varmaan jossain netissä on.

Markku Jokisipilä kirjoitti...

Ja vielä sama banjolla ja mandoliniilla tykitettynä country & western -versiona. Toimii kuin tauti!

http://www.youtube.com/watch?v=
l6eyeR2UE0o

Rauno Rasanen kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=
l6eyeR2UE0o

YouTube kommentoi: "The url contained a malformed video id."

Markku Jokisipilä kirjoitti...

Kaikissa luettelemissani osoittessa täytyi painaa enteriä kesken osoitteen, jotta sai näkyville, kun Blogger ei jostain syystä hallinnut tuota rivitystä. Eli rivinvaihto yhtäläisyysmerkin jäljestä pois osoiteriville kopioimisen jälkeen, niin johain pitäisi alkaa toimia.

Jos ei onnistu näin, löytyvät em. pätkät myös YouTuben haulla seuraavilla hakutermeillä

Lemmy Slim Jim

Ace of Spades country

ainur kirjoitti...

Nuoremman polven edustajana rohkenen paljastaa että "löysin" Motörheadin tuuvalaisen kurkkulaulupunkbändi Yat-Khan ansiosta. Albumilta Re-Covers löytyy tajuntaa laajentava versio Orgasmatronista:

http://www.yat-kha.com/html/what/yat_kha_cd_recovers.php

Vasarahammer kirjoitti...

Minulle yksi syy seurata tätä blogia on kirjoittajan Motorhead- ja Thin Lizzy -sympatiat.

Itse olin vuonna 1988 katsomassa Motorheadia Hämeenlinnan Ahvenistolla. Tuosta konsertista äänitettiin live-levy No Sleep At All, johon tosin yleisön äänet oli selkeästi äänitetty jälkikäteen.

Motorhead-faniuteni alkoi 80-luvun alussa ja jatkuu pienemmällä innolla edelleenkin. Lemmyn White Line Fever -elämäkerta löytyy hyllystä. Vaikka kyseinen opus on ehkä pieni pettymys kirjana, se jonkin verran laajentaa kuvaa bändin nokkamiehestä samalla, kun se vahvistaa naistenkaatajan imagoa.

Motorhead ei loppujen lopuksi ollut Lemmylle suuri taloudellinen menestys, sillä mies tienasi parhaat rahansa sanoittamalla biisejä Ozzy Osbournelle. Sanoittajana Lemmy onkin mielestäni aliarvostettu.

Paradoksaalisesti Thin Lizzy -yhteys oli Motorheadille taloudellinen katastrofi, vaikka Brian Robertsonin tulo kitaristiksi piristikin yhtyettä musiikillisesti. Another Perfect Day on mielestäni paljon parempi levy kuin myyntiluvut kertovat.

Matti kirjoitti...

Tässä vielä katkerana maailman parhaan punk-yhtyeen kotikaupunkini keikan missanneena pitää tännekin tulla sulle mainostamaan NoMeansNo:n uuden levyn "All roads lead to Ausfahrt"-tasoa. Harmaantuvat sedät jaksavat edelleen tehdä loistavaa poppia! Ja kuten jo aiemmin totesin, niin saat multa sen vahingossa tilaamani ylimääräisen kappaleen kyseisestä levystä. :)