Pronssipatsas

Tallinnassa mellakoidaan pronssipatsaan vuoksi. Asia nousi nopeasti myös hallitusten väliseksi, kun Venäjän viralliset tahot kiirehtivät kommentoimaan. Venäjän duuman ylähuone jopa vaatii Putinia katkaisemaan suhteet Viroon, ja monella muullakin taholla on pyrkimystä vääntää tästä suuremman luokan poliittista kysymystä. Virossa Venäjän herkkyys venäläisvähemmistön asioissa tulkitaan haluksi sekaantua maan sisäisiin asioihin, Venäjällä taas katsotaan patsasepisodin olevan vain yksi oire Virossa kytevästä yleisestä venäläisvastaisuudesta ja halusta revisioida toisen maailmansodan historiaa.

Luulen kuitenkin, että tässä kohtaa sofistikoituneet selitysyritykset ampuvat ohi maalistaan. Patsaan luona lienevät nujakoineet ja Tallinnan keskustassa riehuneet lähinnä kahden ryhmittymän edustajat eli yhtäältä venäläisvähemmistön vähiten integroitunutta osaa edustavat syrjäytyneet ja moniongelmaiset nuoret miehet ja toisaalta entisesti virolaiset skinheadit ja muut häiriköintiin taipuvat äärikansalliset jolpit. Suurin osa rähinöitsijöistä kuuluu olleen teinejä, jotka Neuvostoliiton hajotessa eivät olleet vielä edes syntyneet tai korkeintaan olivat pikkulapsia. Mistään historiakiistasta ei siis heidän tapauksessaan ole kyse.

Sattuneesta syystä meiltä Suomestakin löytyy runsaasti halua lähteä ainakin sanallisella tasolla mukaan kiistaan, yleensä Viron valtaväestöä tukevilla kommenteilla. "Sitä saa mitä tilaa" -henkeä on ilmassa aika lailla, eikä Venäjän valtioelinten uhitteleva esiintyminen kysymyksessä ainakaan tuo mellakoiville vironvenäläisille kansainvälisiä sympatiapisteitä. Paha on mennä neuvomaan, mutta luulen syitä löytyvän sekä sysissä että sepissä, niin kuin aina tällaisissa kysymyksissä. Viron historiassaan kärsimiä vääryyksiä, joista suurimmasta osasta vastaa Neuvostoliitto, kukaan ei halua kiistää, mutta eipä voi väittää uudelleen itsenäistyneen Viron vähemmistöpolitiikankaan olleen kaukonäköisintä mahdollista.

Vandalismiin osallistuneiden kohdalla selkein selittävä tekijä käytökselle taitaa löytyä turhautuneisuudesta, joka yksittäisten ihmisten kohdalla on seurausta mm. työttömyydestä, tylsistyneisyydestä, syrjäytyneisyydestä ja yleisestä vailla valtaa olemisen tunteesta. Venäläisvähemmistön puolella osalla näistä syistä on selkeitä liittymäkohtia Viron kansallisuuspolitiikkaan, mutta osaksi on myös kysymys nuorten miesten tekemistä omaa elämää koskevista tietoisista ratkaisuista ja/tai laiminlyönneistä. Viron valtio ei ehkä ole halunnut integroida, mutta eipä siihen ole löytynyt juuri haluakaan. Alle parikymppiset skinheadit taas käyttävät historiaa tekosyynään purkaakseen omia, osin täysin samoista syistä johtuvia frustraatioitaan. Viro on EU:n uusliberalistisin maa, ja kapitalismin rattaiden vinhasti pyöriessä paska tuppaa tippumaan rattailta niin kuin asia vulgaaristi ilmaistaan.

Luulenpa, että suurimmalle osalle riehujista koko patsasjupakka on toiminut vain kätevänä tekosyynä ikkunoiden särkemiseen. Vaikka Venäjän valtio vihdoin ottaisikin vastuun Neuvostoliiton teoista tunnustaen Viron miehityksen ja Viro vastaavasti hoitaisi venäläisvähemmistön asiat parhaalle mahdolliselle tolalle, tämä porukka ei olisi yhtään sen tyytyväisempi. Jos tästä farssista nyt jotain hyötyä on ollut, piilee se siinä, että jälleen kerran on saatu todistus siitä, että historian painolasteista olisi politiikan keinoin pyrittävä vapautumaan. Viron ja Venäjän välillä näitä keskeneräisiä asioita riittää, eikä nyt käynnissä oleva tapahtumasarja valitettavasti taida edistää haluja näiden tilien setvimiseen kummallakaan puolella aitaa.