Mitä kovempi keli, sitä kovemmat jätkät

Pekingin olympialaiset lähestyvät, ja itselläni on ilo seurata ihan työn puolesta sekä soutua, ratamelontaa että koskipujottelua. Mikä parasta, suomalaisia menestyssaumoja mitaleille saakka löytyy kahdesta ensin mainitusta. Soudussa olympiaglooriaa tavoittelee naisten kevyessä pariairokaksikossa pari Sanna Stén - Minna Nieminen, melonnassa taas kajakkiyksikössä Anne Rikala ja kaksikossa pari Rikala - Jenni Mikkonen.

Soudussa kansainväliset kisat ovat tähän saakka sujuneet ennen kaikkea kiinalaismerkeissä. Soudussa kilpaillaan 14 olympialähdössä, ja kahden maailmancupin osakilpailun jälkeen näyttää siltä, että Kiinalla on realistiset mahdollisuudet ottaa viisikin voittoa. Viimeksi soudetussa Luzernin maailmancup-regatassa kiinalaisvenekunta nappasi voiton viidessä olympialähdössä, hopeaa yhdessä (miesten kahdeksikko!) ja pronssia kahdessa. Maajoukkueiden mc-pistetaulukossa Kiina johtaa kahden osakilpailun jälkeen 112 pisteellä ennen Iso-Britanniaa (95 pistettä), Saksaa (87 pistettä), Australiaa (71 pistettä) ja Ranskaa (54 pistettä). Kun muistelee, millä tasolla Kiinan soutu oli vielä kymmenen vuotta sitten, suoritus on vähääkään liioittelematta käsittämätön.

Pohjoismaat eivät ole kansainvälisessä soudussa laajalla rintamalla jyränneet, mutta Pertti Karppisen kaltaisia yksittäisiä huippuvenekuntia on jatkuvasti löytynyt, ennen kaikkea Norjasta ja Tanskasta. Yksi mielenkiintoisimmista Pekingin venekunnista löytyykin Tanskasta, nimittäin miesten kevyen luokan (keskipaino 70 kg, yksittäinen soutaja 72.5 kg) nelosesta. Tanskan nykyisen joukkueen juuret ulottuvat aina syksyyn 1993 saakka, ja vaikka miehistö on vuosien mittaan suuresti vaihdellut, on periaatteessa aina ollut kyse yhdestä ja samasta joukkueesta. Joukkue on eri kokoonpanoissaan aina näyttänyt samalta teknisesti, se on kisannut samankaltaisella taktiikalla ja harjoittelu on noudattanut samaa kaavaa. Joukkue on tanskalaisen soudun kaikkien aikojen menestyneinen venekunta; kaksi olympiavoittoa (1996 ja 2004), kuusi maailmanmestaruutta (1994, 1997, 1998, 1999, 2002, 2003), kaksi MM-hopeaa (1995, 2001) ja yksi olympiapronssi (2004).

Valtaisan mitalikasan arvoa nostaa entisestään se tosiasia, että kevyt nelonen on yksi kansainvälisen soudun kovatasoisimpia veneluokkia. Kevyen luokan miehillä olympialähtöjä on vain kaksi, eli pariairokaksikko ja tämä nelonen, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki maailman parhaat kevyen luokan miessoutajat soutavat näissä kahdessa lähdössä. 1990-luvun jälkipuoliskolla monet pitivät tanskalaisnelosta kaikkien aikojen nopeimpana venekuntana kaikki lähdöt huomioiden. Punavalkoisilla jopa oli pari vuotta hallussaan nelosen maailmanennätysaika, vaikka kevyiden soutajien laskennallisesti tulisi veneluokasta riippuen olla 10-15 sekuntia raskaita kilpakumppaneitaan hitaampia. ME-aika 5:45.60 syntyi Luzernin maailmancupissa kesällä 1999. Vuosina 1998 ja 1999 kevyttä luokkaa ylivoimaisesti dominoineet juutit ottivat Henleyn regatassa mittaa myös tuon ajan raskaan luokan parhaasta joukkueesta, legendaarisen Steven Redgraven kipparoimasta brittinelosesta. Britit voittivat, mutta kummallakin kerralla ero jäi vajaaksi veneenmitaksi eli vain 2-3 sekunniksi.

Yhteinen nimittäjä tanskalaisnelosen kaikille 13 arvokisamitalille löytyy nykyisen kokoonpanon tahti-istuimelta. Eskild Ebbesen on soutanut tässä joukkueessa syksyn 1993 ensimmäisistä aironvedoista lähtien. Vuodet 2005-2006 koko joukkue oli telakalla, mutta kun tanskalaiset kesällä 2007 palasivat kilparadoille, istui uransa Ateenan olympialaisten jälkeen jo kertaalleen lopettanut Ebbesen ns. moottoripaikalla toisena keulasta. Viime vuoden MM-kisoista tuloksena oli perinteiden valossa vaatimaton kuudes sija, mutta tärkeintä oli olympiapaikan varmistuminen. Täksi vuodeksi mukaan liittyi vielä toinenkin vanha sotaratsu, vuodet 1997-2004 joukkueessa soutanut Thomas Ebert. Ensimmäisestä maailmancupista Münchenistä tuomisina oli seitsemäs sija, mutta sen jälkeen palaset loksahtivat kohdalleen, ja Luzernissa tanskalaiset olivat jo hopeapallilla, vain 0.44 sekuntia voittaneille kiinalaisille hävinneinä.

Yksi joukkueen tavaramerkeistä on ollut jatkuvasti kohti kauden pääkisaa koventuva vauhti, ja Pekingiin tanskalaiset lähtevät yhtenä voittajasuosikeista. Ebbesen ja Ebert ovat lukemattomia kertoja osoittaneet olevansa kivikovia kilpailijoita ja kääntäneet tiukkoja loppukiritaisteluja säännönmukaisesti edukseen. Erityisesti Ebbesenillä on jotain sellaista, mitä englanniksi kuvataan termillä "presence". Kun hän on mukana, kaikki kilpailijat tietävät ja tuntevat sen takaraivossaan. Vastustajat tietävät, ettei niin turvallista eroa viimeisen viidensadan metrin alkaessa olekaan, etteikö omintakeisella todella aggressiivisella tyylillään soutava Ebbesen sitä pystyisi sitä kuromaan kiinni. Joukkuetoverit taas voivat luottavaisina katsella Ebbesenin v-selkää ja luottaa siihen, että kun miestä aletaan tosissaan mitata, tahtiairo pystyy vastaamaan haasteeseen ja vielä korottamaankin. Se ei vaadi kuin hurmoksen, ja siihen Ebbesen saa itsensä ja joukkueensa psyykatuksi aina.

Painakaa mieleenne: Eskild Ebbesen, 36 vuotta, 184 senttiä, 72.5 kiloa (kilpailukauden ulkopuolella 80 kilon tietämissä), 2000 metrin ergometrisoutuennätys 6:03.2 vuonna 1999 ja vielä yli kolmekymppisenäkin 6:06.4 vuonna 2004. Minun ja varmasti monen muunkin soutuihmisen mielestä yksi kaikkien aikojen parhaista urheilijoista ellei paras.Mikäli Thomas Poulsenin välilevy ei olisi poksahtanut kesällä 2000 vain kolme kuukautta ennen Sydneyn olympialaisia, Ebbesen olisi jo nyt kolminkertainen olympiavoittaja. Pekingissä sarjalle tulee ainakin jonkinväristä jatkoa, ja iän puolesta Ebbesen voi olla mukana vielä Lontoossakin vuonna 2012. Todellista voittamisen kulttuuria!