Urani turkulaisen Aamuset-lehden kolumnistina päättyi ainakin toistaiseksi seuraavaan järjen voittoa käsittelevään kaunapläjäykseen. Pestin loppumisen syynä ei suinkaan ollut tämä kolumni, vaan arkisemmin päällekkäisten kiinnitysten välttäminen.
Aamuset 21.5.2008
Paavon taikamoukari heilahti
Ex-pääministeri Paavo Lipponen antaa mm. allekirjoittaneelle oikein isän kädestä tuoreessa kirjassaan "Järki voittaa". Demarimooseksen kivitaululta saavat aimo ripityksen niin kaunadosentit, viherpiipertäjät, mediapellet kuin kaikki muutkin vainoharhaisia salaliittoteorioitaan kehittelevät nilkit ja satraapit sekä utopistisiin haihatteluihinsa tikahtuvat hipit.
Lipponen ei ole tyytyväinen keskustelun tasoon, vaan kaipaa "rentoa herjanheittoa" ja "ranskalaista älymiekkailua". Itse hän kuitenkin käy taistoon vuosikausien patoutuneesta kiukusta valetulla moukarilla. Vastustajilleen hän ei soisi mitään hammastikkua järeampää asetta, joskin onnistuu loukkaantumaan verisesti niistäkin saamistaan pikku pistoista. Ajoittain hän vihtoo ruoskallaan siihen malliin, että sählykaverinikin jo epäili hänen nuoruudessaan harrastaneen vesipallon sijaan uppopalloa.
Jälkimaine yhtenä maan historian poliittisesti painavimmista pääministereistä ei riitä Lipposelle. Hän haluaa kansakunnan kaapin päälle myös älykkönä. Pyrkyä on kuin taannoin EU:n komission johtoon, mutta arvostelujen ja kommenttien perusteella noste jää tälläkin kertaa vajaaksi. Tiitisen lista pysyy lukkojen takana, mutta korvaavana tuotteena saamme nyt Lipposen listan maan intellektuaaleista ja älykääpioistä.
Entinen internationalisti hilaa Suomen lippua salkoon rystyset valkoisina ja käskee meitä olemaan historiastamme ja identiteetistämme ylpeitä. Kansallista menneisyyttä kriittisesti tarkastelevia hän syyttää oman pesän likaamisesta ja alemmuudentunnosta. Sitä hän ei havaitse, etta hän itse glorifioi toista maailmansotaa ja väistelee kysymyksiä Kylmän sodan kauden politiikasta tavalla, jonka perusteella luulisi hänen saaneen menneisyydenhallintaoppinsa jossain päin Balkania.
Rennon herjan vaatija käy itse totista taistoa oikeassa olemisen ja Totuuden puolesta. Ellei sitten kirjoittanut opustaan nimeä myöten kieroksi vitsiksi. Piruuttaan, niin kuin Lipponen itse sanoisi. Nahkurin orsilla tavataan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Hyvä pläjäys, voimahyökkääjä Jokisipilä antoi kolumneillaan niin vahvat näytöt, että kasvattajaseura Aamuset ei voinut kuin taipua, kun Ison Liigan ökyseura kaappasi nousevan tähden. Olisivat edes maksaneet siirtokorvausta...
Paavo-pukarin pitkän karriäärin ehkä vähiten onnistunut iskusana lienee "ranskalainen älymiekkailu".
No hyvä, otetaan sitten Ranska esimerkiksi:
Sielläkin pinnallisuus riivaa julkisuutta - sielläkin kumarrellaan "valtiomiehiä".
Takaan silti, ettei edes kollegiaalinen sääli Ranskassa riittäisi pitämään tämänkaltaista kirjaa kiinnostavana. Tai henkevänä.
Mutta monikaan ei hae vertailukohdetta Ranskasta, vaan nykyisestä pääministeristämme. Silloin säteilee Lipponenkin.
En ole koskaan pitänyt oikeistodemareista. Keitä ne oikein kuvittelevat kusettavansa?
Katseleekohan anonyymi oikeistodemareita oikealta vai vasemmalta kyselessään keitä ne kuvittelevat kusettavansa?
Näkeekö hän tämän tanner-lipposlaisen klikin piilokommareina vai työväen luokkapettureina?
Ehkäpä oikeistodemarit ainoastaan kieltäytyivät kusettamasta itseään - kapitalismia pitää suitsia ja sosialismia kavahtaa?
Olisipa näin tervejärkisiä enemmänkin.
ad Tapio,
Kansalaisten ohella on joukko poliitikkoja -vasemmalla ja oikealla- jotka kaipaisivat selkeämpää parlamentaarista kenttää jonka hahmottamiseen ei tarvittaisi erinäisten kepulointien ohitusmoodia. Tilanne ei olisi kärjistävä vaan selkeyttävä ja suunta olisi tuolloin kohti yleiseurooppalaisempaa perinnettä.
"Kapitalismia pitää suitsia ja sosialismia kavahtaa"
Vai pitäisiköhän sittenkin olla toisin päin puhuttaessa sosialidemokraattisesta liikkeestä?
Niin tuosta seikasta, että P. Lipponen glorifioi II maailmansotaa, ainakin Suomen osuutta. Luonnehti kerran, kuinka puna-armeija pysäytettiin "Suomen nykyiselle itärajalle". Vähän väärä käsitys rintaman kulusta, tai kenties sitä ei nyt niin tarkka tarvitse olla. Sittenhän v. 2000 Apu-lehdessä oli Lipposen kaksiosainen kolumni "Suomen lyhyt historia I-II." Vaikutti snobbailulta.
Tällaista on akateeminen "älyllinen" keskustelu Suomessa.
Tämä Jokisipilä vs. Lipponen ja eritoten Jokisipilän osuus siinä on melkein sitä perustasoa kun sosiologi haukkuu ekonomit ja ekonomi haukkuu sosiologit.Siis vailla mitään aidosti rakentavia kannanottoja menneisyyden hallinnasta.
Anonyymille: ja se on sitä kirkkainta ja älykkäintä keskustelua, että paheksutaan ja valitetaan debatin matalaa tasoa, esittämättä, mikä siinä on vialla, omien fiksumpien pointtien esille tuomisesta puhumattakaan. Kun nyt vaan on niin huonoa.
Informaatioarvo on sama kuin jos menen taidenäyttelyyn, seison taulun edessä tovin ja totean sitten "kyllä on huono maalaus" tai jotain muuta vastaavaa.
Kerro nyt tyhmälle, mitä tai millaisia ne "aidosti rakentavat kannanotot menneisyyden hallinnasta" ovat? Jos vaikka keskustelun taso piirun verran nousisi.
Lähetä kommentti