maanantaina, kesäkuuta 02, 2008

Nuorissa on tulevaisuus

Katsokaapa näitä herroja. Ikää 19-23 vuotta, kotimaa Australia ja kutsumuksena rock'n'roll sanan varsinaisessa merkityksessä. Kombon nimi on Airbourne ja jos AC/DC olisi uskonto (taitaa se ollakin), on jannuilla itseoikeutettu paikka myöhempien aikojen ylipappeina. Mukana on runsaasti huumoria ja Spinal Tap -tyylistä itseironiaa, mutta kieli poskessa -touhua ei vedetä överiksi saakka. Asenne on tiukka ja biisit omassa tyylilajissaan loistavia. Varsinkin vokalisti Joel O'Keeffe hoitaa tonttinsa sellaisella katu-uskottavuudella ja suoraviivaisuudella, joka väistämättä tuo mieleen Bon Scottin ja varsinkin Brian Johnsonin.

Tällainen rempseä ilmakitarahevi on tietysti tehty livesoittoa varten. Tässä mielessä ei nyt tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, sillä Airbourne potkaisee tulevana perjantaina käyntiin Sauna Open Air -festivaalin Tampereella päälavalla kello 15. Jos ette usko, että huonomminkin voisi viikonloppunsa käynnistää, katsokaa itse.

Diamond In The Rough

Running Wild (kukas siellä rekan puikoissa istuukaan...)

On kuulemma AC/DC:ltäkin tulossa uusi levy loppuvuodesta...

6 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

"On kuulemma AC/DC:ltäkin tulossa uusi levy loppuvuodesta"

AC/DC:n uusinta ei ole kannattanut odottaa enää vuosiin. Toisaalta miksi pitäisi muuttaa hyvää reseptia, jos se kerran toimii. Ja AC/DC toimii aina livenä. Levyjen kuuntelun tosin voi jättää, koska parhaimmat biisit ovat kuluneet kuuntelukelvottomiksi jo ajat sitten. Mitään uutta ja mielenkiintoista AC/DC ei ole tarjonnut 25 vuoteen.

Itselleni oli suuri järkytys, kun jossain Iltasanomien tai Iltalehden jutussa kerrottiin Lenita Airiston diggaavan AC/DC:tä. Suhteeni AC/DC:n musiikkiin ei ole toipunut tästä kolauksesta koskaan.

Anonyymi kirjoitti...

AC/DC:tä kuuluu kuunnella kasetilta. Ei vinyyliltä, eikä varsinkaan CDltä. Itselläni oli kaikki High Voltagelta Razors Edgeen alkuperäisinä kasetteina.

Miksi 18-vuotiaana ei osaa hymyillä omalle historialleen vaan sen ottaa liian vakavasti? Kaikki parhaat jutut on tuhottu tuolloin.

Lavakoreografiaan kuului että Anguksen kauhkoamisen ohella veli Malcolm ja se basisti (?) ottivat keikan aikana molemmat ehkä yhteensä viisi askelta. Parhaat albumit: Back in Black ja se seuraava (?). Eräs suosikkini on myös albumi vuodelta -88 (kannessa Angus räimii TV-ruudun?).

Olisiko Lenitalla sattunut tulemaan randomilla juuri tämän bändin nimi mieleen? Se on aika kätevä lausua nimittäin.

T.J. kirjoitti...

Suuret kiitokset tästä postauksesta, jonka seurauksena raahauduin Sauna Open Airiin juuri ja juuri kolmeksi katsomaan Airbournen livekunnon ja olihan se sen arvoista. Aivan loistava bändi!

Markku Jokisipilä kirjoitti...

Itse olen kyllä vannoutunut Bon Scott -kauden fanittaja, joskin For Those About to Rock on kyllä kova kuin mikä. Jaa että Lenita ja AC/DC? On tainnut olla heitto lonkalta.

AC/DC:n resepti on yksinkertaisuudessaan nerokas, ja koko tuotanto eräänlaista hormoniruokittua Johnny Be Goodea.

Timo: olen otettu siitä, että vinkkini kelpasi ja sai sinut lähtemään paikan päälle. Mikä hienointa, Airbourne hoiti homman kotiin!

Vasarahammer kirjoitti...

Lenita ja AC/DC

Iltasanomat

T.J. kirjoitti...

Olisin mennyt toki Saunaan muutenkin, mutten vielä kolmeksi :)