Lisätutkimukset Venäjän uudesta KHL-liigasta tuottivat mielenkiintoista saalista, joka osoittaa, että tässä kohtaa kannattaa nousta tuolta jään tasolta tarkastelemaan asiaa vähän ylempää ja kauempaa, eli KHL:ää myös Venäjän ulkopolitiikan välineenä. Parhaiden neuvostotraditioiden hengessä tietysti tässäkin mennään, olihan punakone vuosikymmenet Kremlin kenties tärkein propaganda-ase urheilun alalla. Mielenkiintoisena paralleelina KHL:n laajentumispyrkimyksille voi nähdä Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin Helsingissä parhaillaan käynnissä olevassa ETYJ-kokouksessa esittämät puheet Venäjän kaavailemista laajoista uusista eurooppalaisista turvallisuusjärjestelyistä. Venäjä hakee ulkopolitiikassaan uutta aktiivista roolia laajalla rintamalla, ja maan perinteinen mahtilaji jääkiekko tarjoaa tähän tarkoitukseen mitä parhaimman apuvälineen. Siksi myös hallituksen on syytä olla KHL:stä kiinnostunut, ja kyllä se onkin.
8. lokakuuta Gazprom-pomo ja uuden KHL-liigan presidentti Aleksander Medvedev oli yhdessä Venäjän maajoukkueen päävalmentajan Vjatseslav Bykovin kanssa tapaamassa pääminsteri Vladimir Putinia. Keskustelun aiheena oli nimenomaan uusi KHL-liiga ja liigan toivomus saada lisätukea valtion budjetista. Kokonaisuudessaan keskustelusta annettu julkilausuma löytyy englanniksi käännettynä täältä.
Keskustelun alkajaisiksi Medvedev kehaisi liigan lupaavaa alkua ja urheilullisesti hyvää tasoa. Hän painotti voimakkaasti sitä, että liiga haluaa palvella maajoukkuetta, ja että liigan korkea taso auttaisi parantamaan myös maajoukkueen iskukykyä. Medvedev alleviivasi Sbornaia-kytkentää useaan otteeseen, minkä tarkoituksena oli tietysti antaa perusteluja sille, miksi hallituksen olisi lähdettävä tukemaan liigaa. Maajoukkueen menestys loisi maailmalla myönteistä Venäjä-kuvaa, toisi maalle arvostusta ja pitäisi kansan iloisena. Kun muistaa, kuinka paljon Venäjällä viime kevään MM-kullasta rumpua lyötiin ja kuinka näkyvästi valtiojohto oli bileissä mukana (niin kuin, jälleen kerran, silloin ennen), ymmärtää, että kiekkoileva kaasumies oli miettinyt tulokulmansa huolellisesti ja viisaasti.
Bykov kertoi saman asian vähän toisella tavalla. Kilpailu maajoukkuepaikoista on pelaajien välillä kovaa, ja siksi KHL-joukkueihin on tullut myös paljon venäläisiä NHL-pelaajia. KHL-liigassa itse Moskovan TSKA:ta valmentava Bykov korosti liigan ja Venäjän jääkiekkoliiton tekevän yhdessä kaikkensa sen varmistamiseksi, että maajoukkueen valmentautuminen olisi parasta mahdollista. Bykov lopetti mahtipontisesti: "Me olemme maailmanmestareita, ja joukkueemme tulee olemaan huomion keskipisteessä. Meidän tulee valmistautua perinpohjaisesti osoittaaksemme, että menestyksemme on kiistatonta. Tulemme näyttämään, että aiomme olla kärjessä pitkän aikaa."
Medvedev esitti, että jääkiekko voisi saada rahaa valtiollisesta fyysisen kunnon ja urheilun kehittämisohjelmasta. Maajoukkue olisi vain jäävuoren huippu, lajia kehitettäisiin joka tasolla koulujoukkueista veteraaneihin. Jääkiekon valintaa valtiollisen tuen kohteeksi Medvedev perusteli toteamuksella, joka englanniksi käännettynä saisi monet kanadalaiset vetämään purut nokkaansa pahemman kerran: "This is indeed our game."
Putinin vastaus osoittaa, että jääkiekko on Venäjällä todella iso asia, niin kuin tietysti itsessään jo sekin, että pääministeri ylipäätään käy tällaisia keskusteluja. Kaikkein mielenkiintoisinta oli kuitenkin se, kuinka Putin kytki jääkiekkoa apunaan käyttäen nykytilanteen ja neuvostoajat toisiinsa:
"Voimme keskustella budjettirahoituksesta erikseen.
Kuten tiedätte, maailma keskustelee tällä hetkellä akuuteista taloudellisista ongelmista. Sama pätee meidänkin maahamme. Elämän ei kuitenkaan tulisi rajoittua tähän, vaikka vain viisi minuuttia sitten keskustelinkin kollegoideni kanssa näistä samoista ongelmista.
Mitä tulee KHL:ään, uskon, että se ei ole pelkkä urheiluprojekti. Se tekee mahdolliseksi harkita vakavasti yhden yhteisen sosiaalisen ja kulttuurisen tilan palauttamista entisen Neuvostoliiton alueelle, koska jaettu kiinnostus jääkiekkoon tulee yhdistämään entisten neuvostotasavaltojen ihmisiä. Jääkiekko oli suosittua Neuvostoliitossa. Jos onnistumme houkuttelemaan liigaan Keski-Euroopan, Skandinavian ja muun Euroopan maita, se saa eurooppalaisen rakenteen.
On sanomattakin selvää, että tämä on tekee hyvää suhteillemme lähinaapureihimme ja kumppaneihimme. Tasoittakaamme tietä laajalle yhteistyölle urheilun alueella. Tämä on hyvä aloite ja olemme valmiit tukemaan sitä. Keskustelkaamme yksityiskohtaisemmin siitä, mitä teidän tulisi tehdä, ja kuinka me voimme teitä auttaa."
Näin Putin siis suoraan ja kiertelemättä toteaa, että Venäjän on KHL:n kautta mahdollista laajentaa otettaan maan rajojen ulkopuolelle koko entisen Neuvostoliiton alueelle. Avoin puhe halusta luoda koko kommunistisen supervallan entisen alueen kattava "yksi yhteinen sosiaalinen ja kulttuurinen tila" on melkoista tekstiä, toki kyllä aika lailla sopusoinnussa sen kanssa, mitä Putinista ja hänen ajattelustaan tiedämme. Harvoin kuitenkaan kuulee huippupoliitikkojen suusta näin kaunistelematonta tarinaa urheilun valjastamisesta poliittisiin tarkoitusperiin. Venäjä on omanlaisensa tässäkin suhteessa.
KHL:n kuolinkelloja ei siis kannata soittaa ihan vielä, vaikka monilla seuroilla dramaattisilta kuulostavia talousvaikeuksia onkin. Kun Kremlistä näin avoimesti ilmoitetaan liigan olevan symbioottisessa sopusoinnussa valtion intressien kanssa, saattaa olla, ettei ennustuksia sarjan tulevaisuudesta kannata tehdä pelkkä talousoppikirja kädessä. Pelissä on muutakin kuin business, ja jos Putinia kuuntelee, tärkein tavoite saattaa olla paljon isompi kuin vain NHL:n urheilullinen haastaminen. KHL:n ja maajoukkueen yhdistelmästä ollaan hiomassa propagandanyrkkiä ja täsmäinstrumenttia Venäjän ulkopolitiikan työkalupakkiin. Älkääkä käsittäkö väärin, tarkoitukseni ei ole moralisoida ja vaahdota urheilun tarhaamisesta. Päinvastoin, ihan tässä tulee vanhat hyvät ajat mieleen.
Synkkenevät talousnäkymät ovat tosiasia, joka varmasti tulee vaikuttamaan KHL:n ja sen joukkueiden tulevaisuuteen. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että Gazpromin liikevoitto vuonna 2007 oli 15 miljardia US dollaria. Koko KHL:n yhteenlasketut tämän kauden palkat ovat 290 miljoonaa dollaria, eli yhden vuoden liikevoitollaan maailman suurin kaasuyhtiö pitäisi kaikkien 24 joukkueen pelaajat leivässä 51 vuotta ja rapiat päälle.
Suomessa hyvä vertrailukohde on tappiolliseen Espoon Bluesiin vuosikausia rahojaan syytänyt Jussi Salonoja. Ihan puolta vuosisataa ei sentään makkaramesenaattikaan jaksanut setelinuotiotaan kohennella, mutta on hyvä esimerkki siitä, että kun riittävän isot arvot ovat pelissä, tunnetila kohdallaan ja lompsasta pesee, raha on sivuseikka. Gazpromin ruplat ja Kremlin julkisesti ilmaistu poliittinen tahto on sellainen yhdistelmä, että kyllä sillä luulisi nyt yksi vaivainen kiekkoliiga pyörivän.
5 kommenttia:
Lueskeltuani jonkin matkaa nuoren tutkijan kirjoitusta venäläisestä jääkiekkoliigasta, piti tarkistaa ja tuplatarkistaa, etten vain lukenutkin jotakin vuosikymmeniä sitten kirjoitettua Mikki Hiiren seikkailua taistelusta maailman valloitukseen pyrkivää pahista vastaan.
Totean vakavana, että useallakin taholla lienee omia pyrkimyksiään KHL-liigaa kohtaan, mutta ei se itse liigan luonnetta muuta mihinkään.
Emmehän me - Pyhä Isä - myöskään NHL-liigaa arvioitse sen mukaan, mitä sen avulla arvellaan saatavan vaikkapa Valkoisessa talossa Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain Washingtonissa.
KHL on, kuten NHL, omistajainsa taholta aiottu ensisijaisesti rahanteon ja jossakin määrin arvovallan kasvattamisen välineeksi, ei minkään entisen imperiumin jälleenrakentamiseksi.
Mikäli Venäjän viralliset tahot lähtevät muokkaamaan liigaa, ja liiga tämän sallii, liiga menettää vetovoimaisuutensa. Siksi liiga saattaa toki ottaa rahat, mutta ei se ota poliitillisia, saatikka suurvaltapoliitillisia päämääriä omaksensa.
Teidän nöyrin,
P.Tärkeä
Vielä lisäkommentti siitä, kuinka ulkomaankielinen teksti on tullut tulkituksi.
Kun ulkomaankielellä ystävällisesti todetaan, että:
"It goes without saying that this will be good for our relations with next-door neighbours and partners.", on mielestäni vähintäänkin omituista tämä tulkita muodossa "laajentaa otettansa".
Jos me suomalaiset kehitämme suhteitamme vaikkapa Viroon, niin laajennammeko me silloin otettamme Virosta?
Muotoilen toisin. Jos Venäjän suhteet vaikkapa Suomeen paranevat ja Venäjä siten muka laajentaa otettansa Suomesta, niin laajennammeko mekin sitten otettamme Venäjästä, koska suhteiden pareneminen aina on molemminpuolinen prosessi?
Teidän nöyrin,
P.Tärkeä
Arvon P. Tärkeä: jääkiekostahan tässä kirjoitetaan, joten aina pitää vähän olla kieli poskella. Pari kommenttia kuitenkin: jääkiekon asema Yhdysvalloissa (viittasit Valkoiseen taloon) on on todella heiveröinen Venäjään verrattuna. NHL on baseballin, jenkkifutiksen ja koripallon jonkinsorttinen maalaisserkku, maantieteellisestä laajenemisestaan huolimatta näihin verrattuna selkeästi pienemmän kategorian touhua, josta suurella osalla amerikkalaisia ei ole hajuakaan. Olisi vaikea kuvitella Gary Bettmania puhumassa George W. Bushin tai Barack Obaman kanssa siitä, kuinka Yhdysvallat valtiona voisi hyötyä jääkiekosta.
Tuo pointtisi siitä, että KHL:n poliittinen omiminen voi lakastuttaa koko liigan suosion, on paikallaan. Emme elää enää Kylmän sodan kautta, ja se koko Putin-Medvedev-Bykov tapaamisesta niin erikoisen tekeekin. Tässä kohtaa ainakin minun mieleeni väistämättä johtuvat vanhat hyvät ajat ja punakoneen vastaanotot Kremlissä juhlittuina sankareina.
Anatoli Tarasovin, neukkukiekon kehittäjän, kautta ideologia oli punakiekossa läsnä alusta saakka. Tavoitteena oli kehittää pohjoisamerikkalaisen lätkän kanssa kilpaileva, perusolemukseltaan täysin toisenlainen neuvostoliittolainen ja kommunistinen tapa pelata jääkiekkoa, näin Tarasov itse asian määritteli. NHL taas on ollut bisnestä ja ammattilaisurheilua historiansa alkuhämäristä saakka.
KHL:n rahoitusta ei mielestäni myöskään voi muitta mutkitta pitää samanlaisena kuin NHL:n. Venäjän valtio omistaa Gazpromista yli puolet, ja kuudesta KHL:n takana olevasta yrityksestä neljä on valtionyhtiöitä. Kytkentä valtioon ja poliittisiin intressitahoihin on siten huomattavasti läheisempi kuin NHL:ssä.
Mitä käännökseeni tulee, otteen laajentaminen viittasi kohtaan "restoration of a single social and cultural space on post-Soviet territory", ei puheisiin suhteiden parantamisesta. Kyllä tässä ekspansio haisee, vaikka sitten olisikin luonteeltaan vain kultturista ja sosiaalista.
Tarkoituksenani ei ollut myöskään todeta mitään siitä, onko KHL hyvä vai paha. Ennen kaikkea Venäjän viimeaikaiset kiekkovirtaukset ovat mielestäni mielenkiintoisia, varsinkin, kun liittymäkohtia vanhaan neuvostokiekkoon on toimintatapojen ja henkilöiden tasolla niin helppo löytää.
Ei meidänkään opetusministeriömme ole vapaa pyrkimyksistä käyttää urheilua poliittisiin tarkoituksiin, vaikka tämä hyödyntäminen luonteeltaan ja ilmiasultaan onkin sen verran laimeampaa, että sanan "propaganda" käyttö ehkä on liikaa. Mutta kyllä poliittinen eliitti on ihan oikeasti huolissaan esimerkiksi hiihtoliiton touhuista, varsinkin siellä yhdessä puolueessa. Jos urheilu olisi pelkkää urheilua, asia ei varmasti olisi näin.
KHL:n ympärillä pyörivä kohu ja liigan taustavoimien suurisuuntaiset suunnitelmat ovat jälleen yksi osoitus siitä, että Venäjä nykyisin on toinen maa kuin mitä se oli vaikeuksien täyttämällä 1990-luvulla.
Markun analyysi on oikeansuuntainen ja varsin pitkälle menevä. Eli näinhän tämä on nähtävä. Erinomaista saada näin analyyttinen ja naapurin toimintakuviosta lähtevä analyysi. Onkin ottanut päähän tuo viistoilu ja naureskelu, mitä Suomessakin on esiintynyt. KHL on todellakin bolshoi-juttu naapurissa. Ja näiden, venäläisittäin suoraan ja näyttävästi tehtyjen ulostulojen jälkeen, viimeistään, se on myöskin arvovaltakysymys. Ihan pienestä nämä kärryt eivät kaadu, enää ja tuskin koskaan. Kaksi asiaa, jotka kannattaa noteerata tässäk(kin) yhteydessä: Ensinnäkin todella harmittavaa, miten vähän ja pinnallisesti Suomessa seurataan itänaapurin elämää, pintauutisoinnin takaa ja alta. Kyllähän tämäkin KHL-juttu oli nähtävä, ei yksittäisenä bisneshankkeena, vaan tosiaan kansallisena juttuna, suorastaan kärkiprojekteihin kuuluvana. Toisekseen; todella fiksuja ne jotka heti tässä ensiaallossa ottavat vakavasti liigan mahdollisuudet ja hyödyt, näin suomalaisittain.
Veikko-setä
Haluaisin edelleen tarkennettavan tätä "yhteisen sosiaalisen ja kulttuurisen tilan" käyttöä muka otteen laajentamisessa.
Mielestäni asia on aivan päinvastoin. Mitä enämpi kansalaisyhteiskunnalla on näitä muiden maiden kanssa yhteisiä tiloja, sitä heikompi on valtiovallan mahdollisuus yhtään minkäänlaiseen otteeseen.
Yleensähän valtiot pikemminkin rajoittavat näitä tiloja.
Jotta voisimme katsella asiaa objektiivisesti, tiedustelen, mitenkä tämä kiekon yhteinen sosiaalinen ja kulttuurinen tila mahtaakaan erota muista?
Meillähän jo on mm. Mestarien liiga, Uefa, Euroviisut, kiekon MM-kisat jne. Kuka laajentaa otettansa ja minne?
Oma analyysini julkistetusta puheesta on seuraava: Venäjän Federaation pääministeri, aito Suomen ja suomalaisuuden ystävä, Vladimir Putin, on tullut yrittäneeksi maalailla kiekosta kuvaa laajalla pensselillä näyttääksensä itse muka suurten kuvioiden taitajalta.
Mitä tulee Etyjiin ja Venäjän yritykseen nostaa profiiliansa siellä, on tämä analyysi oikea. Venäjä mielestänsä ansaitsee Euroopan asioista päätettäessä edes lähelle saman roolin, kuin Yhdysvalloilla on.
Teidän nöyrin,
P.Tärkeä
Lähetä kommentti