Gazprom Hockey

Nyt meni pahemman kerran tutkivan journalismin puolelle - tällä kirjoituksella riittää mittaa - aiheena uusi venäläinen jääkiekkoliiga KHL (Kontinental Hockey League).

Tänä syksynä olen päässyt pariinkin otteeseen luennoimaan urheilusta Kylmän sodan kaudella, kerran yleisellä tasolla ja toisen kerran jääkiekosta erityisesti. Jos jotakuta erityisesti kiinnostaa, esitykset löytyvät pdf-muodossa täältä ja täältä. Aihepiiri on kiinnostanut minua pitkään, koska erityisesti jääkiekon saralla Kylmän sodan viimeisen vuosikymmenen tapahtumia tuli seurattua tarkkaan Lake Placidin olympialaisista aina punakoneen Suomen 1991 MM-kisoissa tapahtuneeseen viimeiseen esiintymiseen saakka. Muutama blogitekstikin on aiheesta syntynyt.

Kylmä sota oli nationalistisen ja ideologisen urheilun kulta-aikaa. Neuvostoliiton ja DDR:n areenalta poistumisen jälkeen samanlaista tunnelatausta ei kansainvälisissä kilpailuissa enää ole ollut aistittavissa. Vapaan maailman mainetta ei tarvitse enää erikseen puolustaa, kun kaksinapaisen maailman poliittiset kädenväännöt ovat huippu-urheilussa korvautuneet lähes fukuyamalaisella yksimielisyydellä kapitalistisen liberaalidemokratian ylivertaisuudesta.


Jääkiekossa venäläiset huiput ovat pian jo kahden vuosikymmenen ajan pelanneet pohjoisamerikkalaisissa NHL-seuroissa parhaiden kanadalaisten ja yhdysvaltalaisten kiekkoilijoiden seura- ja jopa ketjukavereina. Tällaisista asetelmista on vaikea vakavalla naamalla repiä vanhaan hyvään aikaan niin usein esitettyjä korvikesotatulkintoja.

Toisaalta nimenomaan jääkiekossa saattaa olla odotettavissa hyvinkin mielenkiintoisia muutoksia, jossa Venäjän vahvat (neuvostoliittolaiset) kiekkotraditiot voivat näytellä suurta roolia. Taitavimmat yksilöt tulevat edelleen Venäjältä (Aleksandr Ovetskin, Jevgeni Malkin, Sergei Gontshar), ja vanhat punakonemiehet (Igor Larionov, Vjatseslav Fetisov) ovat olleet aktiivisina lanseeraamassa Venäjälle uutta KHL-liigaa, josta odotellaan jopa NHL:n haastajaa.

Neuvostotraditiot ovat Kontinental Hockey Leaguessa kunniassa: voittopokaali on nimeltään Gagarin Cup, ja liigan neljä alueellista divisioonaa on nimetty punakoneen legendojen mukaan (Vsevolod Bobrov, Anatoli Tarasov, Valeri Harlamov ja Arkadi Chernyshev). Urheiluministerinä toimii Fetisov, jääkiekkoliittoa johtaa Vladislav Tretjak ja maajoukkuetta komentaa CCCP-paitojen viimeisen huippusukupolven kirkkaimpiin tähtiin kuulunut Vjatseslav Bykov.

Liiga on tietysti vasta alkuvaiheissa, mikä näkyy esimerkiksi vertaillessa NHL.com -sivustoa KHL:n vastaaviin. Englanninkielistäkin informaatiota alkaa kuitenkin löytyä, joskin esimerkiksi video-osastolla pelataan vielä pelkillä kyrillisillä. Toisaalta englanninkielisen palvelun köyhyys on sopusoinnussa sen itseriittoisuutta hipovan omanarvontuntoisuuden kanssa, jolla uusi liiga on lanseerattu. Eipä silti, ei venäläisten tarvitse jääkiekkoasioissa paljon ketään kumarrellakaan.

Vaikka NHL tietysti yhä on kirkkaasti kovin kiekkosarja maailmassa ja parhaat pelaajat pääsääntöisesti pelaavat siellä, on kilpailutilanne varsinkin venäläisistä, valkovenäläisistä, latvialaisista ja ukrainalaisista, osin jopa tshekkiläisistä pelaajista kiristynyt. Rohkenen väittää, että vielä 1990-luvun lopulla Danis Zaripovin, Alexei Morozovin, Sergei Mozyakinin ja Sergei Zinovjevin tasoiset pelaajat olisivat ehdottomasti pelanneet NHL:ssä ja vain siellä.

Nyt herrat tahkovat ruplia (vai dollareita?) KHL:ssä eivätkä he näytä varsinaisesti olevan lähdössä minnekään. Paitsi tietysti Venäjän maajoukkueeseen, jos ja kun käsky Bykovilta käy. Viime keväänä Venäjän paidassa MM-kultaa ottaneen joukkueen 25 pelaajasta 15 pelaa tätä nykyä KHL:ssä. Se kertoo jotain, kun ottaa huomioon, että loppuottelussa kaatuneen Kanadan riveissä luisteli sellaisia pelaajia kuin Dany Heatley, Rick Nash, Ryan Getzlaf, Jason Spezza, Martin St. Louis, Shane Doan, Eric Staal ja Chris Kunitz.

Tällä hetkellä joukkueita on liigassa yhteensä 24, joista 21 tulee Venäjältä ja yksi Latviasta, Kazakstanista ja Valko-Venäjältä kustakin. Alun perin mukaan piti tulla myös Jekaterinburg Avtomobilist, mutta talousvaikeudet siirsivät sen liigaan liittymistä vuodella eteenpäin. Ensi kaudella mukaan odotetaan myös ensimmäistä tshekkiläistä joukkuetta, HC Energie Karlovy Varyita.

Kuhina liigan mahdollisen jatkolaajenemisen ympärillä käy parhaillaan kuumana, ja Ruotsia kaavaillaan seuraavaksi askeleeksi. Färjestad ja Frölunda ovat jo saaneet kutsun, ja myös Kievin Sokolin (Ukraina), Kölner Haien (Saksa), Eisbären Berlinin (Saksa), EC Red Bull Salzburgin (Itävalta) ja Oulun Kärppien liittymisestä on KHL:n taholta puhuttu. Valkovenäjän jääkiekkoliitto on ilmoittanut aikovansa tulla mukaan peräti neljällä lisäjoukkueella, mukana ainakin minskiläiset Keramin ja Junost.

Jos nämä hurjat suunnitelmat toteutuisivat, KHL:ssä pelaisi peräti 37 joukkuetta kymmenestä eri maasta, eli se olisi suurempi kuin NHL (ei ole ihan pieni tuo nykyinenkään maantieteellinen kattavuus, vrt. kartta ylempänä). Liigan puuhamiehet ovat jakaneet tietoja suunnitelmistaan säästeliäästi ja niin Suomessa kuin Ruotsissakin on suhtauduttu skeptisesti julkisuudessa esitettyihin huimiin kaavailuihin, mutta ilmiselvästi keskustelut ovat moneen suuntaan jo käynnissä. Se on selvää, ettei venäläisiltä ainakaan puutu rohkeita visioita ja itseluottamusta.

Venäläisten öljy- ja kaasumiljardöörien rahoittaman liigan joukkueilla ei ole puutetta sen paremmin pelimerkeistä kuin arvovallastakaan. Takana on kuusi valtion omistamaa isoa yhtiötä ja kaksi yksityistä. Liigan johtokunnasta löytyy Gazpromin hallituksen puheenjohtaja Alexander Medvedev (vetää kuvassa kamoja päälle!) ja maan hallituksen varapääministeri Sergei Narishkin. Joukkueita on koottu isolla rahalla, ja rostereista löytyykin lähes sata entistä NHL-pelaajaa! Kattavaa listaa Pohjois-Amerikan ja Venäjän välisestä pelaajaliikenteestä en ole nähnyt, mutta ainakin seuraavat entiset änärimiehet ovat tehneet sopimuksen Venäjälle:

Ak Bars Kazan: Wade Dubielewicz, Oleg Petrov, Niko Kapanen, Jukka Hentunen, Nikita Alexeev, Aleksei Morozov, Sergei Zinovjev

Atlant Mytischi: Ray Emery, Magnus Johansson, Dmitri Bykov, Aleksandr Korolyuk, Esa Pirnes, Jan Bulis, Denis Arkhipov, Igor Korolev

Amur Khabarovsk: Bryce Lampman, Kyle Wanvig, Tyler Moss, Nolan Pratt

Avangard Omsk: John Grahame, Jaromir Jagr, Aleksandr Svitov, Jakub Klepis, Pavel Rosa

Barys Astana: Josef Stumpel, Branislav Mezei, Kevin Dallman, Trevor Letowski, Tomas Kloucek

CSKA Moscow: Jussi Markkanen, Ivan Khomutov, Oleg Saprykin, Peter Schastlivy, Jonathan Hedström

Dinamo Minsk: Ben Clymer, Richard Lintner, Brian Muir, Igor Ulanov, Jeff Giuliano, Mike Maneluk, Jeff Ulmer, eilisestä alkaen myös Hannes Hyvönen

Dinamo Moscow: Karel Rachunek, Denis Tolpeko, Alexei Zhitnik, Daniil Markov, Dmitri Afanasenkov, Erik Landry, Mattias Weinhandl, Vitali Yachmenev, Sergei Vyshedkevich, Peter Cajanek

Dinamo Riga: Martin Prusek, Marcel Hossa, Matt Ellison, Ronald Petrovicky, Duvie Westcott, Mark Hartigan, Filip Novak

HC MVD Balashika: Michael Garnett, Jeff Jillson

Khimik Voskresensk: Viktor Gordijuk, Aleksei Smirnov

Lada Togliatti: Antti-Jussi Niemi, Mike Fountain

Lokomotiv Yaroslavl: Josef Vasicek, Vitali Vishnevski, Aleksei Jashin, Marcus Nilson, Alexei Kudashov

Metallurg Magnitogorsk: Karel Pilar, Konstantin Pushkarev, Stanislav Chistov

Metallurg Novokuznetsk: Maksim Galanov

Neftekhimik Nizhnekamsk: Ladislav Kohn

Salavat Yulaev UFA: Alexander Radulov, Steve McCarthy, Oleg Tverdovsky, Aleksander Perezhogin, Vladimir Vorobiev, Konstantin Koltsov

Severstal Cherepovets: Joel Kwiatkowski

Sibir Novosibirsk: Dmitri Jushkevits, Aleksandr Skopintsev

SKA St. Petersburg: Robert Esche, Sergei Gusev, Andrei Zyuzin, Sergei Brylin, Darius Kasparaitis, Nils Ekman, David Nemirovsky, Denis Shvidki, Ray Giroux, Mark Popovic, Kirill Safronov, Timofei Shishkanov, Maxim Sushinski

Spartak Moscow: Martin Prusek, Ivan Baranka, Branko Radivojevic, Stefan Ruzicka

Torpedo Nizhni Novgorod: Mika Noronen, Juri Butsaev, Aleksander Haritonov, Artem Chubarov, Pavel Brendl

Traktor Chelyabinsk: Andrei Nikolishin, Oleg Kvasha

Vityaz Podolsk: Chris Simon, Derrick Walser, Brian Berard, Igor Radulov, Nathan Perrott

Jagria lukuunottamatta todellisia supertähtiä Pohjois-Amerikasta ei ole kuitenkaan Venäjälle siirtynyt. Keskimäärin ovat kyseessä NHL:n ja farmin tai kotimaansa väliä sahanneet, urallaan 50-200 NHL-ottelua pelanneet nykyisin kolmekymppiset tai vanhemmat pelaajat, parhaimmisto tuollaisia 20-50 pisteen miehiä. Paljon on myös sellaisia pelaajia, jotka ovat pelanneet useita vuosia AHL:ää ja muita farmisarjoja onnistumatta kuitenkaan murtautumaan minkään NHL-joukkueen pelaavaan kokoonpanoon.

On kuitenkin huomattava, että kyseessä on ensimmäinen vuosi, ja että venäläisten lisäksi rostereista löytyy niin kanadalaisia, amerikkalaisia, tsekkiläisiä, slovakialaisia, latvialaisia, ukrainalaisia, valkovenäläisiä, ruotsalaisia, suomalaisia, saksalaisia, kazakstanilaisia ja itävaltalaisia pelaajia. Puhutaan Suomessa ja Ruotsissa mitä puhutaan, kyseessä on kova ja kansainvälinen ammttilaissarja, jonka parhaiden joukkueiden kyydissä SM-liigan ja Elitserienin kärkijoukkueet olisivat helisemässä.

NHL ja KHL ovat vääntäneet kättä pelaajasopimusten sitovuudesta erityisesti sen jälkeen, kun viime kaudella Nashville Predatorsissa pelannut Alexander Radulov siirtyi kesken sopimuksensa pelaamaan KHL:n Salavat Yulejev UFA:n riveihin. Toiseenkin suuntaan on vedetty. Kun Los Angeles Kings teki sopimuksen Vjateslav Voinovin ja Andrei Loktionovin kanssa, KHL ilmoitti, että näillä on voimassa olevat sopimukset Tsheljabinskin ja Jaroslavlin kanssa. Pohjois-Amerikassa kiistat sopimusten kunnioittamisesta ovat saaneet osan kiekkojournalisteista jopa ennakoimaan uuden kaltaisen kylmän sodan syttymistä kahden liigan välille.

KHL:n tulevaisuus riippuu tietysti paljon siitä, kuinka kestävällä pohjalla uuden liigan rahoitus on. Avaintekijä ovat öljy-, kaasu- ja metallimarkkinoiden kehitystrendit. Göran Stubbin mukaan viimeaikaiset hintaromahdukset ovat jo nyt johtaneet siihen, ettei osa KHL:n joukkueista ole pystynyt maksamaan pelaajilleen lainkaan palkkaa. Tämä pitää paikkansa ainakin Metallurg Novokuznetskin osalta, jonka pääsponsori Evrazholding nosti kytkintä jääkiekosta. Juhani Tamminen, jolla itsellään on pelaajana kokemusta NHL:n toistaiseksi vakavimmaksi haastajaksi vuosina 1972-1979 nousseesta WHA-liigasta, ennusti KHL:n kaatuvan omaan mahdottomuutensa parissa vuodessa.

Kävi miten kävi, mistään ihan vaatimattomasta puuhastelusta KHL:ssä ei ole kyse. Viime talvena jääkiekkoa seuraavat ihmiset eri maissa varmasti hieraisivat silmiään, kun maailmalle levisi tieto, jonka mukaan Venäjän superliigan rikkaimman seuran AK Bars Kazanin pelaajabudjetti olisi 60 miljoonaa dollaria. Mikäli tämä tieto piti paikkansa, oli Kazanin joukkue ei enempää eikä vähempää kuin maailman kallein, sillä NHL:ssä 2005 voimaan astunut palkkakatto asetti limitin viime kaudelle 50 miljoonaan dollariin. Kun KHL julkisti joukkueidensa pelaajabudjetit lokakuussa, luvut olivat maltillisempia mutta silti kärkiyhdeksikön osalta erittäin kovaa luokkaa:

1. Lokomotiv Yaroslavl - 19.800.000$
2. Avangard Omsk - 18.100.000$
3. Atlant Mytishchi - 18.000.000$
4. Severstal Cherepovets - 17.300.000$
5. Metallurg Magnitogorsk - 16.600.000$
6. Salavat Yulaev - 16.300.000$
7. SKA Saint Petersburg - 16.300.000$
8. Ak Bars Kazan - 16.290.000$
9. CSKA Moscow - 15.300.000$
10. HC Lada Togliatti - 13.600.000$
11. Torpedo Nizhny Novgorod - 13.500.000$
12. Barys Astana - 12.900.000$
13. Dynamo Moscow - 12.000.000$
14. Spartak Moscow - 10.000.000$
15. Sibir Novosibirsk - 9.200.000$
16. Neftekhimik Nizhnekamsk - 8.800.000$
17. Metallurg Novokuznetsk - 8.700.000$
18. Vityaz Chekhov - 8.500.000$
19. Traktor Chelyabinsk - 8.100.000$
20. MVD - 7.900.000$
21. Amur Khabarovsk - 7.900.000$
22. Dinamo Riga - 6.200.000$
23. Dinamo Minsk - 4.600.000$
24. Khimik Voskresensk - 4.500.000$

USA:n dollarin arvon jatkuvan heikkenemisen vuoksi NHL on nostanut palkkakattoaan tälle kaudelle 57 miljoonaan dollariin, eli KHL:n kalleimmat joukkueet pulittavat tästä noin kolmasosan verran. Tosin kaikki pohjoisamerikkalaiset joukkueet eivät ole lähelläkään kattoa, esimerkiksi Nashville Predators maksaa (linkin takaa löytyvät NHL-seurojen palkkatiedot) pelaajilleen 45 miljoonaa dollaria ja Los Angeles Kings vain 43 miljoonaa dollaria. KHL:n toiminnan mittaluokkaa arvioidessaan voi näitä lukemia verrata vaikkapa dollareiksi muutettuun SM-liigan kolmen kärkeen: Kärpät 3.8 miljoonaa, Jokerit 3.6 miljoonaa ja HIFK 3.1 miljoonaa. Yksikään ei siis yllä edes KHL:n pahnanpohjimmaisen Khimik Voskresenskin lukemiin.

Eli summa summarum, tätä alempaa lajia taitaa olla tulossa lisää. Jääkiekon MM-kisoille hieno hetki, jotain uutta, jotain vanhaa jne. Sitä jäin miettimään, että lauloivatko Tretjak ja Bykov uusilla vai vanhoilla sanoilla. Noin suurissa ja mahtavissa tunnelmissa lienee ollut samantekevää.