Lisävalaistusta noottikriisiin

Tätä ei Juhani Suomi Kekkosesta tiedä, tai jos tietää, niin ei ainakaan ole suostunut kertomaan: Nikita Hrushtshev värväsi neuvostojääkiekon legendaarisen gurun Anatoli Tarasovin taivuttelemaan Suomen presidenttiä yhteistyöalttiimpaan mielentilaan vuoden 1961 noottikriisin yhteydessä. Taivuttelu tapahtui siperialaisessa saunassa ja Hrushtshev oli lopputulokseen tyytyväinen.

Neuvostoliitto vaati YYA-sopimukseen perustuvia sotilaallisia konsultaatioita 30. lokakuuta vedoten Länsi-Saksan taholta nousevaan sotilaalliseen uhkaan ja huoleensa Suomen ulkopolitiikan suunnasta. Aloitteella oli tiivis kytkentä Suomen vuoden 1962 presidentinvaaliin, jossa Honka-liitto oli ajamassa Olavi Honkaa Kekkosen vastaehdokkaaksi. Asiaa palloteltiin vajaa kuukausi ulkoministeritasolla, mutta tunnelmat pysyivät happamina. Lopulta Kekkonen päätti lähteä selvittämään asian suoraan suden luolaan miesten kesken. Kekkosen ja Hrushtshevin keskustelut käytiin 24. marraskuussa Novosibirskissä. Kylmän sodan meininkiä pittoreskeimmillaan siis.

Vaikka pienestä Suomesta tulikin, Kekkonen ei neuvostojohdon laskelmissa ollut mikä tahansa piissari. Varoitusaika oli lyhyt, mutta vierailua valmisteltiin intensiivisesti ja huolella. Hänet majoitettiin samaan Novosibirskin laidalla sijaitsevaan vierasmajaan, jossa Richard Nixon oli heinäkuussa 1959 yöpynyt kierrellessään neuvostojen maassa USA:n varapresidenttinä. Kekkosta varten isännät halusivat edelleen nokittaa paikan palvelutasoa siitä, mitä Dickille oli tarjottu. Kreml oli antanut määräyksen saunan rakentamisesta vierasmajan yhteyteen. Kylpylaitos oli rakennettava laadusta tinkimättä, mutta nopeasti. Aikaa oli annettu vain pari viikkoa.

Kekkonen saapui Novosibirskiin lentäen myöhään illalla 23.11. ja painui tavoilleen uskollisena lähes suorinta tietä saunaan. Pelmeeni-illallisen jälkeen uni maittoi, ja syytä olikin, sillä koko seuraava päivä oli varattu neuvotteluille Hrushtshevin ja muun neuvostojohdon kanssa. Kommunistisen puolueen pääsihteeri puolestaan saapui kaupunkiin seuraavana aamuna, osana jo paljon aikaisemmin sovittua Aasian-puoleisen Neuvostoliiton tarkastusmatkaansa. Alkuperäisen ohjelman mukaan hänen tuli tavata Novosibirskissä 3000 maatalousjohtajaa, mutta nyt saivat punaiset farmaripamput väistyä kalenterista Suomen presidentin tieltä.

Hrushtshevin ja Kekkosen ensimmäinen keskustelu käytiin jo tunnin kuluttua siitä, kun ensin mainitun Tselinogradista tullut juna oli puksuttanut Novosibirskin asemalle. Juttutuokio oli lyhyt, tulkkauksineen vain runsaan tunnin mittainen. Ottaen huomion Hrushtshevin tavan eksyä pitkiin ja rönsyileviin monologeihin Kekkonen ei varmasti ehtinyt tässä juttutuokiossa kovinkaan pitkälle omia näkemyksiään kehitellä. Tähän saakka tarinan voi lukea myös Juhani Suomen Kriisien aika - Urho Kekkonen 1956-1962 -teoksesta (sivut 521-524), mutta tämän aamupäivän keskustelun ja myöhemmin päivällä isommalla porukalla käydyn neuvottelun välillä tapahtui varsin mielenkiintoinen episodi, josta Suomi vaikenee.

Hrushtshev ei ollut tyytyväinen ensimmäisen keskustelun sujumiseen. Kekkonen oli ollut sitkeä, eikä ollut suostunut muuttamaan kantojaan neuvosto-osapuolelle mieleisemmiksi. Keskustelun lopuksi oli sovittu, että ennen keskustelujen jatkamista pidettäisiin kolmen tunnin tauko. Hrushtshev kutsui puheilleen kenraali Gleb Baklanovin (kuvassa), joka otti osaa keskusteluihin Kekkosen kanssa Siperian sotilaspiirin komentajan ominaisuudessa. Pääsihteeri oli saanut ajatuksen, että tauon aikana saunaentusiasti Kekkonen vietäisiin tutustumaan aitoon venäläiseen saunaan eli baniaan, ja nyt hän kehotti Baklanovia järjestämään asian.

Baklanov oli omalla tahollaan ajatellut samaa jo ennen Kekkosen tuloa, ja oli ehtinyt tehdä valmistelujakin. Sopiva bania löytyi aivan vierasmajan lähettyviltä, Siperian sotilaspiirin jääkiekkojoukkueen hiljattain rakennetusta harjoituskeskuksesta. Novosibirskin SKA:ta valmensi tuohon aikaan neuvostokiekon isä ja maajoukkueen entinen päävalmentaja Anatoli Tarasov, joka saanut tehdä punakoneen ohjaimissa tilaa Arkadi Chernysheville Squaw Valleyn olympiaturnauksen päätyttyä CCCP:n osalta pronssimitaleihin helmikuussa 1960. Baklanov ja Tarasov olivat ystäviä ja tunteneet toisensa jo 1940-luvun lopulta, kun ensin mainittu oli tullut Neuvostoliiton armeijan urheilujoukkojen johtajaksi.

Baklanov oli ajatellut, että persoonaltaan räiskyvässä ja maanläheisessä Tarasovissa oli Kekkoselle hyvä saunakaveri. Herrat olivat sopineet, että Tarasov lähtisi baniaan Kekkosen mukaan. Hänen tuli kertoa olevansa Novosibirskissä jääkiekkovalmentajana ja tulleensa tunnettuna venäläisen saunan asiantuntijana opastamaan Suomen presidenttiä banian saloihin. Tarasov modifioi suunnitelmaa niin, ettei puhunut jääkiekosta sanaakaan, vaan esiintyi paikallisena asukkaana. Kiuas kihisi ja juttu luisti.

Kun keskustelut iltapäivällä jatkuivat, Kekkonen oli erinomaisella tuulella. Isäntäosapuolen kuvauksen mukaan hän osoitti yhteistyöhaluaan kaikin tavoin ja kehui Neuvostoliittoa maana. Hän kiitteli venäläistä vieraanvaraisuutta ja mainitsi nimenomaisesti erinomaisen visiittinsä paikalliseen saunaan. Maljapuheessaan hän ylisti neuvostokansan kulttuurista kehittyneisyyttä, josta oli saanut oivan osoituksen saunakumppaniltaan, eräältä paikalliselta. Kekkonen kertoi keskustelujen tämän kanssa liikkuneen mitä erilaisimmissa aiheissa niin kulttuurin, historian, taiteen kuin urheilunkin alalla. Presidentti totesi olleensa täydellisen äimistynyt miehen valtavasta tietomäärästä. Jos kaukaisessa Siperian kylässä eli tällaisia ihmisiä, on Hrushtshevin pakko olla oikeassa - Neuvostoliitossa todella on tapahtunut kulttuurin vallankumous, kiteytti Kekkonen.

Hrushtshev kuunteli ylistyspuhetta hivenen ihmeissään, hänellä kun ei ollut selvää kuvaa siitä, millaisessa seurassa Kekkonen väliaikana oli saunonut. Tyytyväisenä vieraansa tunnelman kohoamisesta hän kuitenkin vastavuoroisesti kohotti maljansa - neuvostokansan historiallisesti ainutlaatuisesti kulttuurisen tason nousulle! Gleb Baklanovin poika Andrei, jolta kertomus on lähtöisin, piti mahdollisena, että nopeaälyisenä miehenä Kekkonen oli kyllä saattanut nähdä Tarasovin esiintymisen läpikin ja ymmärtää, ettei tällaista saunakaveria sentään Siperian laidoilla ihan sattumalta seuraksi osunut. Niin tai näin, keskustelut jatkuivat hyvässä hengessä ja noottiasiakin saatiin pois päiväjärjestyksestä.

Pientä ajallista klaffia Suomen ja Baklanovin versioista kyllä löytyy, mutta tarina on joka tapauksessa äärimmäisen mielenkiintoinen. Sitä se ei valitettavasti kerro, nauttivatko Kekkonen ja Tarasov saunassa löylyjuomia. Mielenkiintoinen yksityiskohta Tarasovin uralla on se, että hänen vaelluksensa epäsuosion alhossa päättyi 22. marraskuuta 1961, siis päivää ennen, kun Kekkonen saapui Novosibirskiin. Tuolloin hänet nimitettiin takaisin vanhaan pestiinsä Moskovan TSKA:n päävalmentajaksi. Saman tien aukeni myös tie takaisin punakoneen penkin taakse. Luonteensa ja ulkomuotonsa yhdistelmän ansiosta "tulivuoreksikin" kutsuttu Tarasov pääsi siis ottamaan jäähyväislöylyt Siperialle seurassa, joka korkeudeltaan oli hetken juhlallisuuteen hyvin sopivaa. Kumpikaan herroista ei varmasti jäänyt suuremmin Novosibirskiä ikävöimään.

Laajemman kuvauksen tarkkoine lähdeviitteineen voitte myöhemmin lukea kirjasta. In the meantime, boys and girls, jos huomenna tie vie Nordenskiöldinkadulle päin, siellä nähdään! Rock out!