Urkintalaki

Yritin kantaa korteni kekoon Lex Nokian (mikä muuten lakiesityksen kutsumanimenä on paha understatement, kuten tekstistä toivottavasti ilmenee) vastustamisessa. Alla tämän päivän kolumnini Turun Sanomista. Lakiesityksen teksti perusteluineen FinLex-tietokannassa, Electronic Frontier Finland puheenjohtajan ja ylihuomenna teknologiaoikeudesta tohtoriksi väittelevän Ville Oksasen avaavat kommentit täällä. Lyhyesti tiivistettynä uutisointia asiasta esim. Uuden Suomen sivuilla.

_______________

Turun Sanomat 10.12.2008

Eihän rehellisellä kansalaisella ole mitään pelättävää

Tuore Finlandia-voittaja Sofi Oksanen arvosteli eduskuntaa kyvyttömyydestä tietoliikennesuojaan liittyvissä kysymyksissä. Erityisesti hänen maalitaulunaan oli niin sanottu Lex Nokia. Tämä lakiesitys eli HE 48/2008 vp ”sähköisen viestinnän tietosuojalain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta” on herättänyt keskustelua erityisesti siksi, että se antaisi yrityksille oikeuden käsitellä työntekijöidensä sähköpostin tunnistetietoja. Lain tarpeellisuutta on perusteltu yrityssalaisuuksien vuotamisen estämisellä.

Tunnistetietojen seuraamisoikeus toisi työnantajille poliisia suuremmat valtuudet ilman oikeuden käyttöön liittyviä virkavastuun suitsia. Poliisin on pyydettävä lupaa tuomioistuimelta, ja sillä on oltava esittää uskottava rikosepäilys. HE 48/2008:n mukaan työnantaja ei tarvitsisi seurannan aloittaakseen edes täsmällistä epäilyä tietovuodosta.

*

Kaiken lisäksi sähköpostin tunnistetiedot ovat vain pieni osa Lex Nokiaa. Yritysvakoilun torjumisen nimissä se mahdollistaisi yksilöjen vakoilemisen sekä viestinnän luottamuksellisuuden ja yksityisyyden suojan murtamisen tavalla, jolle ei löydy vertauskohtaa Suomen lainsäädännön historiasta. Oikeusoppineiden tyrmäävät kommentit ja kansalaisjärjestöjen huolestuneet kannanotot eivät kuitenkaan ole onnistuneet pysäyttämään esityksen etenemistä.

Eduskunnan ja viranomaisten saavutukset tietoverkkoon liittyvissä asioissa eivät todellakaan ole omiaan herättämään kansalaisten luottamusta. Epäselvä ja niin sananvapauden kuin yleisen oikeustajunkin kannalta kyseenalainen Lex Karpela (HE 28/2004) laajensi tekijänoikeuksien suojaa suuryritysten hyväksi kuluttajien kustannuksella. Lapsipornon estämiseksi säädettyä lakia toteuttaessaan kompastellut keskusrikospoliisi puolestaan osoitti, etteivät sen tekninen asiantuntemus ja toimintatavat ole laajennettujen valtuuksien vaatimalla tasolla.

*

Viimeisimmän lommon kilpeen toi kunnallisvaaleissa toteutettu sähköisen äänestyksen kokeilu, joka epäonnistui 232 äänen jäätyä kirjaamatta kokonaan. Järjestelmää etukäteen testannut arviointiryhmä joutui tekemään sen toimittaneen yrityksen kanssa vaitiolosopimuksen, mikä on huomattavasti hankaloittanut asian jälkiselvittelyä. Ilkeästi voisi todeta, että liikesalaisuuden varjeleminen tuntuu olevan oikeusministeriölle tärkeämpi arvo kuin kansalaisten demokraattisten perusoikeuksien toteutuminen.

Kaikille tapauksille yhteistä on se, että lainsäätäjien ja viranomaisten epäonnistumisia ja tietotaidon puutteita ei ole suoraan myönnetty, vaan päinvastoin asiasta vastanneet ministerit (Tanja Karpela, Suvi Lindén ja Tuija Brax) ovat kukin vuorollaan vastailleet esitettyyn kritiikkiin vähätellen, totuutta valikoiden ja jopa ylimielisesti.

*

Tähän saakka nähty on kuitenkin pientä verrattuna siihen, mitä tapahtuu, jos Lex Nokia menee läpi. Sähköpostiliikenteeseen keskittynyt uutisointi on ollut harhaanjohtavaa, sillä tosiasiassa laki antaisi kaikille ns. yhteisötilaajille eli mille tahansa verkkoyhteyttä tarjoaville tahoille oikeuden valvoa ja tarkkailla kaikkea Internet-liikennettä verkoissaan. Näin esimerkiksi taloyhtiön verkon ylläpitäjä voisi seurata sitä, mitä asukkaat verkosta latailevat, kirjastot ja koulut tarkkailla koneitaan käyttävien surffailutottumuksia, tai yliopiston ATK-keskus selvittää, kenen näppäimistöltä opetusministeriötä kritisoivat anonyymit nettikirjoitukset ovat lähtöisin.

*

Lex Nokiassa ei todellakaan ole kysymys pelkästä yrityssalaisuuksien varjelusta tai työnantajan ja työntekijän suhteesta. Valveutuneet ovat nimittäneet sitä täysin oikeutetusti yleiseksi urkintalaiksi. Verkkolainsäädäntö on herkkää tasapainoilua oikeudellisten vaatimusten, teknologian mahdollisuuksien ja liiketaloudellisten intressien ristipaineessa. Nyt teknologisesti asiantuntemattomat ja taloudellisten intressien suojelun tärkeimmäksi tehtäväkseen mieltävät päättäjät uhkaavat vetää verkkoa käyttävän yksilön oikeudet pyntystä alas.