Oxford-Cambridge ennakkotunnelmia

(Jos etsit tietoa Oxford-Cambridge sisäsoutuhaasteesta, kelaa kaksi kirjoitusta alaspäin)

Eilen järjestettiin perinteinen joukkueiden punnitus, jonka tulosten perusteella jotkut ovat valmiita tekemään pitkällekin meneviä johtopäätöksiä. Nyt vaa'at näyttivät historiallisia tuloksia, sillä keskipainon 99.7 kg saavuttanut Oxfordin joukkue on painavin joukkue koko kilpailun historiassa. Paljon kevyemmäksi ei jäänyt kilpailijakaan, sillä Cambridge pysäytti viisarit keskimäärin lukemaan 96.1 kg. Alla yksittäisten soutajien tulokset.

CAMBRIDGE
Weitemeyer 79.6 kg
Pelly 95.4 kg
McEachern 96.8 kg
Marsland 103.4 kg
Ransley 97.4 kg
Cubasch 103.8 kg
Monaghan 95.2 kg
Stafford 97.2 kg

Keskipaino 96.1 kg

OXFORD
Plotkowiak 97.8 kg
Smith 87.0 kg
Hearne 97.8 kg
Harrison 106.4 kg
Hamburger 101.8 kg
Solesbury 99.2 kg
Bridgewater 104.4 kg
Kusurin 103.0 kg

Keskipaino 99.7 kg

Ero ei ole iso, kun ottaa huomioon, että Cambridgen riveissä soutaa alle 80-kiloinen Weitemeyer, joka laskee keskiarvoa. Ylipäätään punnitus on enemmän traditiota ja show-meininkiä. Olen kuullut soutajien juovat suuret määrät vettä ennen punnitusta saadakseen vaa'asta mahdollisimman miehekkäät lukemat, ja väitän, että herrojen oikea paino ja varsinkin kisapaino on kilokaupalla pienempi kuin nyt nähdyt lukemat. Uskon enemmän biografisissa tiedoissa (ks. edellinen kirjoitus) mainittuihin lukemiin.

Pienellä haulla löysin myös soutajien sisäsoututuloksia, jotka kertovat suorituskyvystä huomattavasti painoa enemmän. Ellei vuotta ole mainittu, kyse on tämän kauden tuloksista.

CAMBRIDGE
McEachern 5:53.9
Marsland 5:55.2
Ransley 5:56.9
Cubasch 6:02.7 (2002)
Weitemeyer 6:09.3
Monaghan 6:09.3

OXFORD
Bridgewater 5:47.6 (2005)
Hamburger 5:54.0 (2004)
Solesbury 5:58.3 (2006)
Plotkowiak 6:03.0 (2007)
Smith 6:12.5 (2005)

Mitään radikaalia eroa joukkueiden välillä ei näyttäisi sisäsoututulosten suhteen siis olevan, mutta huomionarvoista on se, että Cambridgella on kaksi 6.10-tasoista kaveria. Kevyeltä Weitemeyerilta tulos on hyvä, mutta 15 kiloa painavammalle Monaghanille vauhti on vaatimatonta. Oxfordissa vain Colin Smithin tulos on hitaampi, mutta se on tehty lähes neljä vuotta sitten. Sen jälkeen Smith on petrannut vauhtiaan avovesillä huimasti ja otti Pekingissä brittien kahdeksikossa olympiahopeaa, joten tällä hetkellä kunto lienee kuuden minuutin paikkeilla tai alle.

Cambridgen isokokoisella moottoriosastolla (veneen keskipaikkojen soutajat) tulokset ovat komeita, mutta niin ovat vaakalukematkin. Kun painoa löytyy sata kiloa tai yli, pitää kuuden minuutin kansainvälisen tason soudussa alittuakin. Oxfordilla on sisäsoutuvertailussa heittää peliin omilla lukemillaan oleva Bridgewater, ja uskon myös isokokoisten ilman tulosta olevien Kusurinin, Hearnen ja Harrisonin olevan 5:50-6:00 tason miehiä.

Painojen ja sisäsoututulosten suhteen veikkaus siis kallistuu samaan suuntaan kuin soutajien kansainvälisiä meriittilistoja tutkaillessa eli Oxfordin hyväksi. Jos kummatkin joukkueet pystyvät sellaiseen suoritukseen, kuin mitä soutulaskuopin mukaan heidän pitäisi pystyä, Oxford voittaa kisan selvästi. The Boat Racen historiassa on kuitenkin nähty, että ennakkokaavailut eivät aina pidä paikkaansa, eli ei julisteta vielä voittajaa.

Mikäli Cambridge osoittautuisi soututekniikaltaan ja harmonialtaan selkeästi Oxfordia paremmaksi, fyysisen puolen ero kapenee ja saattaa kumoutuakin. Myös taktiikka ja perämiestyöskentely saattavat antaa aseita cambridgeläisille. Joukkue on valmistautumiskisoissa osoittanut pystyvänsä lähtemään liikkeelle todella räjähtävästi ja soutamaan ensimmäisen kilometrin hurjaa vauhtia. Mikäli Cambridge onnistuisi saavuttamaan yli veneenmitan johdon matkan alussa, perämiesnainen Dowbiggin voisi sitten ohjata veneen suoraan vastustajan eteen. Tällöin Oxfordin olisi ohittaakseen lähdettävä kiertämään optimaalisen ajolinjan ulkopuolelta, jossa eteenpäin kuljettava myötävirtaus on huomattavasti heikompi ja vauhdin eteen on tehtävä enemmän töitä. Tätä Cambridge yritti viime vuonna, mutta ei onnistunut.

Ajolinjoja haettaessa veneet ovat välillä todella lähellä toisiaan. Airojen yhteen kolisemisia ja törmäyksiäkin on kilpailun historiassa nähty usein. Perämieheltä kysytään kovaa kanttia kilpailtaessa parhaasta ajolinjasta. Tässä suhteessa kolmatta kertaa matkaan lähtevä ja Thamesin salat tarkoin tunteva Cambridgen Dowbiggin on selvässä etulyöntiasemassa verrattuna neitsytmatkalleen starttaavaan Groshongiin verrattuna.