Kellarista kajahtaa

Viime aikoina olen kohdentanut blogin kirjoittamiseen yleensä kuluvaa työaikaa mm. NHL-, SM-liiga- ja Mestis-jääkiekon ja hiihdon MM-kisojen seuraamiseen sekä hiihtoon (pian 1000 km kasassa ja lähes kaikki Turussa, global warming my ass) ja soutuun (virtuaalinen Oxford-Cambridge haastesoutu sunnuntaina 29.3. aamulla, vedän itse, kisa Eurosportilla samana päivänä klo 17.30 alkaen, selostan), mikä selitykseksi radiohiljaisuudelle.

Surrealismin nälkä on Lex Nokiaa ja uutta yliopistolakia seuratessa pysynyt kurissa. Mannerheim oli kesällä 1944 sillä kannalla, että Rytin-Ribbentropin -sopimukselle oli saatava eduskunann hyväksyntä, ei niinkään demokratian vaatimusten vuoksi vaan siksi, että näin annettu lupaus näyttäisi saksalaisten silmissä uskottavalta. Samalla marsalkka kuitenkin esitti, että raktaisevasta äänestyksestä jäisi taktisesti pois suuri määrä edustajia, ettei sopimus hyväksyttäisiin alle sadalla jaa-äänellä. Näin olisi myöhemmin voitu vedota siihen, ettei sopimus ollut kansan todellinen tahto, koska se ei saanut taakseen ehdotonta enemmistö mahdollisesta 200 äänestä. Jotain samanlaista näytti olevan meneillään Arkadianmäellä eilen. Lex Nokia hyväksyttiin äänin 96-56, poissa peräti 47 kansanedustajaa.

Hitler tyytyi kesällä 1944 Rytin hallituksessa käsiteltyyn henkilökohtaiseen lupaukseen ja antoi asetoimitusten jatkua. Sekin kyllä tuli etukäteen suurella todennäköisyydellä selvitetyksi, ettei sopimus olisi mennyt eduskunnassa läpi. Kokoomuslainen pääministeri Edwin Linkomies otti tämän kuultuaan ohjat käsiinsä ja hoiti asian ilman eduskuntaa, jolloin lupauksesta oli myös myöhemmin helpompi luistella irti. Kun nyt oli panssarintorjunta-aseiden ja syöksypommittajien sijaan vaakalaudalla matkapuhelimet, hallitus ei katsonut ilman lakia selvittävän ja eduskuntakin taipui. Sen, mikä riitti kansallissosialistiselle diktaattorille, ei katsottu riittävän matkapuhelinvalmistajalle. Nokia osoittautui Hitleriä pelottavammaksi.

Historialliset analogiat näyttävät olevan suosiossa muutenkin. Turun yliopisto käynnisti oman rahanhankintakampanjansa pistämällä YouTubeen kaksi melkoisen erikoista klippiä, jossa seinälle hologrammina heijastettu Urho Kekkonen esittää yliopiston hämärään kellariin kokoontuneelle etujoukolle (Keijo Virtanen, Tapio Reponen, Esko Valtaoja ja, of course, Suojelupoliisin päällikkö Ilkka Salmi!) "avunpyynnön tulevaisuudesta":

Kansalaiset!

Tämä on avunpyyntö. Tämä tulee tulevaisuuden Suomesta, vuodesta 2098. Vain te voitte auttaa meitä. 90 vuotta teidän jälkeen suomalainen yhteiskunta on romahtanut. Syynä ovat ratkaisut, jotka te teitte. Te romutitte sen, minkä isämme rakensivat. Te lyhytnäköiset ja itsekkäät, te saatanan tunarit!

Vuonna 1920 suomalaiset yksityiset kansalaiset keräsivät varat Turun yliopiston perustamiseksi. Heitä oli 22 040. He eivät olleet rikkaita eikä ajat olleet parempia kuin nyt teillä, mutta he tekivät sen. Heidän kaukonäköisyytensä on tuottanut teidän onnenne. Suomalainen terveydenhoito, koulutus, oikeuslaitos ja yritystoiminta on rakentunut sille. Nyt on teidän vuoronne. Kantakaa vastuunne, jotta me, tulevaisuuden suomalaiset, voisimme ajatella myös teitä kiitollisuudella. Yksi euro Turun yliopistolle on kolme ja puoli euroa Suomen tulevaisuudelle!"

Mainoksen takana oli samanlaisia markkinointitaktiikoita mm. kokoomuspuolueen hyväksi sommitellut mainostoimisto Bob Helsinki. Ensireaktioni olivat sekalaiset. On tietysti hyvä, että yritetään jotain uutta ja erikoista, mutta näinkö asiantuntijaimagonsa uskottavuudesta ja vakuuttavuudesta huolta kantava laitos todella haluaa esiintyä ulospäin? Mainos on lievästi sanoen ristiriidassa yliopiston perinteisen tiedotuslinjan kanssa. Paradoksaalisuuden huippu on se, että huhut kertovat yliopiston nyt sensuroineen verkkolehdestään henkilökunnan mainoksesta esittämiä kriittisiä kommentteja.

Mainos herättää monenlaisia kysymyksiä ja ajatuksia. Millaisessa kuosissa on laitos, jonka etujoukko koostuu hämyisessä kellarissa salaseuraansa pitävistä keski-ikäisistä äijistä? Mitä ihmettä tekee kokoomuksen jäsenkirjaa heiluttava Suojelupoliisin päällikkö autonomiallaan, riippumattomuudellaan ja kriittisen ajattelun vapaudellaan ylpeilevän instituution tilannehuoneessa, sen ohella että suorittaa vastapalvelusta valinnastaan vuoden alumniksi?

Toisaalta mainoksessa voi nähdä myös harvinaista valmiutta itsekritiikkiin, puhutteleehan Kekkonen kokoontunutta etujoukkoa juuri niiksi saatanan tunareiksi, jotka mokasivat koko homman. Mutta miksi ihmeessä jumalaiseksi henkiolennoksi muuttunut ja siinä roolissaan tulevaisuuden suomalaisia edustava Kekkonen antaisi pelastustehtävän niille, jotka kertaalleen jo ryssivät (heh heh) koko homman?

Onko mainoksen poliittinen viesti se, että Kekkosen Suomessa kaikki oli paremmin, ja että sinne meidän pitäisi pyrkiä takaisin, kun kerran tulevaisuuden suomalaisetkin jonkinlaisessa vuoden 1973 poikkeuslain scifi-versiossa ovat hänet edustajakseen valinneet? Toisaalta mainoksen takana häärineen tiimin vahva kokoomuslainen väri panee epäilemään moista tulkintaa, mutta saattaahan olla kyse tietämättömyydestäkin. ZZ Top-Valtaojan mukanaolo kenties on vinkki siihen suuntaan, että mainokseen koodatun viestin aukaisemiseen saatetaan tarvita jos ei nyt astrologisia niin ainakin astronomisia teorioita.

Mainoksen puolustukseksi on totta kai todettava, että yliopistomaailman nykyisessä myllerryksessä oppilaitoksen on otettava kovat konstit käyttöön saadakseen viestinsä läpi. Edessä ovat kovat ajat. Oma markkinarako on luotava ja ajan henkeä seurattava, eikä kriisiviestintätaidoistakaan ole haittaa. Kenties sittenkin on niin, että yliopiston ylikuormitetusta budjetista irrotettu shekki, joka epäilemättä oli kirjoitettu vähän toiselle summalle kuin aamulla allekirjoittamani tuntiopetusmääräykset, lähti oikeaan osoitteeseen. Turun yliopiston ja Kokoomuksen lisäksi Bob Helsinki on tehnyt mainoksia mm. urkintalaista tunnetulle Nokialle, asiakkaiden salakuuntelusta tunnetulle Sampo Pankille, asiakkaiden niskaan myymälän katosta pudonneesta ulosteesta ja vanhaksi menneen jauhelihan myynnistä tunnetulle Stockmannille sekä johtajien sikailusta varustamon omalla laivalla tunnetulle Tallink Siljalle.

Pistetään toivotalkoot pystyyn, että seuraava YouTube -klippi ilmestyy näkyville pikapuoliin. Yksi euro Bob Helsingille on vähintään femma Suomen tulevaisuudelle! In hoc signo vinces ja rahantuloa ei voi estää! Sillä välin, ei muuta kuin kalaa leivänpaahtimeen!