Edellisessä viestiketjussa puhuttiin vaikenemisesta tai oikeammin väitetystä sellaisesta toisen maailmansodan tapahtumiin liittyen. Tämän päivän Hesaria lukiessa panin ilolla merkille, että erään toisen, väittäisin maailmansotaa suuremman tabun ympäriltäkin alkavat jäät iloisesti lähteä. Kyseessä olivat HS-raadin eli maan virallisen älykkölistan kannanotot siihen, tarvitaanko nykyisen kaltaista ammattiyhdistysliikettä tulevaisuudessa.
On varmasti aloja, joilla työntekijä-työnantaja-yhtälö on niin selväpiirteinen ja potentiaalisesti epätasa-arvoinen sekä palkkauskuviot niin yksinkertaisia, että ay-liikkeellä on siellä tilausta. Toisaalta on kuitenkin kasvava määrä aloja ja työtilanteita, jolla perinteisiinsä linnottautunut ay-liike on pihalla kuin lumiukko. Tai oikeastaan ei edes pihalla, vaan lähtökohtaisesti ei-kiinnostunut ja itsensä koko kuviosta jäävännyt.
Raadinkin näkemyksistä käy hyvin ilmi se skeptisyys, joilla monet epätyypillisissä pätkä-, osa-aika- ja päällekkäistöissä toimivat ihmiset suhtautuvat ay-liikkeen kykyyn omien etujensa valvojina. Raatilaisilla oli asiasta osuvia kommentteja. Muusikko A.W. Yrjänän mukaan ay-liike on "hyvin toimeentulevien keski-ikäisten elintasonkohotusautomaatti", toimittaja Timo Harakka halusi haudata tupo-juntan molemmat osapuolet, säveltäjä Lotta Wenäkoski katsoi ay-liikkeen linnoittautuneen puolustamaan ansiosidonnaista sosiaaliturvaa, kirjailija Juha Seppälän mukaan ay-liike on hyvin toimeentulevien vakinaisessa työsuhteessa olevien ihmisten etuja ajava iltaruskon instituutio. Seppälän mukaan SAK:n taannoinen vaalimainos olisi ollut osuvampi, mikäli Oiva Lohtanderin tilalla olisi ollut paperiliiton Jouko Ahonen.
Yliopistoltakin löytyy ay-aktiiveja ja tiedostavassa tutkijakunnassa järjestäytymisaste lienee korkea. Akateemisen edunvalvonnan uskottavuus vaan ei ole kaksisessa kuosissa. Hyviä työnäytteitä ovat yliopistojen henkilöstön mittavista ruohonjuuritason protesteista huolimatta läpi runnottu uusi palkkausjärjestelmä ja tietysti uusi yliopistolaki, jossa opetusministeriö hautasi ammattijärjestöjen lausunnot suoraan ö-mappiin. Perustuslakivaliokunnan eilisen lausunnon yhteydessä joku kysyi ihan osuvasti, miten on mahdollista, että esityksen perustuslainvastaisuuteen puututtiin vasta tässä vaiheessa.
Nykyisessä talousdeterminismissä rivien välissä vallitseva asenne työmarkkinoilla tuntuu olevan se, että oikeata työtä on vain se, jossa tuotetaan jotain, joka voidaan aidoilla markkinoilla myydä, eli jossa työntekijän työpanoksen ja hänelle maksettavan palkan välillä vallitsee konkreettinen ja kiinteä kytkentä. Tässä mielessä yliopistoissa ei tehdä oikeata työtä. Yliopistot ovat itse pyrkineet ratkaisemaan tätä dilemmaa retorisin keinoin, synnyttämällä "tuottavuuden", "laadun" ja "tehokkuuden" kaltaisia termejä vilisevän uuskielen ja omaksumalla "liiketaloudellisiksi" väitettyjä ja miellettyjä johtamismalleja.
Vaikka eri tiedekunnat ja oppiaineet tietysti ovat "liiketaloudelliselta", ts. "tutkimustulosten kaupallisen hyödynnettävyyden" kannalta hyvin eri asemassa, se tosiasia on ja pysyy, että akateeminen tutkimus ei ole bisnestä eikä yliopistoissa "tuoteta" mitään sellaista, jonka voisi ihan oikeasti "myydä". Tässä mielessä se näkemys, että yliopistoissa ei tehdä "oikeaa" tuottavaa työtä, on ihan oikea. Samalla on piirretty myös akateemisen ay-toiminnan mahdollisuuksien, tarpeellisuuden ja uskottavuuden rajat. Jotkut ovat iloinneet siitä, että virkasuhteiden muuttuessa työsuhteiksi uuden yliopistolain myötä yliopistoväen käytössä olevien työtaistelukeinojen arsenaali laajenee huomattavasti, esim. lakkomahdollisuuteen pääsykokeiden alla, mutta kyllä tällainen ajattelu on utopiaa.
Olen itse ollut akateemisessa työssä toistakymmentä vuotta, ja pisimmät työsopimukset ovat olleet kaksivuotisia. Kokonaisansiot ovat muodostuneet erilaisen projektirahoituksen, apurahojen, sivutoimisen opetuksen ja yliopiston ulkopuolella tehtyjen free lance -tyylisten toistuvien tai kertaluontoisten suoritusten tilkkutäkistä. Vastaavassa tilanteessa oleville, joita on jatkuvasti yhä enemmän, ay-liikkeen tarjonta on heikkoa. Jäsenmaksuja olen maksellut, joskin ammattijärjestön lehteä lukiessa tulee usein mieleen, että sen toiminta pikemminkin heikentää kuin parantaa omaa asemaani, niin viranhaltijoiden etujen valvomiseen keskittyvää se näyttää olevan. Sama jako tietysti näkyy myös yliopistoissa itsessään, jossa viranhaltijat kasvavasta työmäärästään huolimatta ovat määräaikaisia sekä erilaisilla projekti- ja apuraharahoituksilla työskenteleviä paremmassa asemassa.
Yhä useampi ihminen elää yksityisyrittäjyyttä muistuttavassa Minä Oyj -todellisuudessa, jota ay-liikkeen ryhmäkantainen edunvalvonta ja koko vanha tupo-meininki ei kosketa oikeastaan millään lailla. Tällaisten ihmisten näkökulmalta jäsenistönsä palkankorotuksia ja etuisuuksia maksimoimaan pyrkivä ay-liike on pikemminkin vihollinen kuin ystävä. Siksi on hyvä, että HS-raadin keskustelun kaltaista mielipiteenvaihtoa käydään. Ay-liike pyrkii paistattelemaan kauan sitten päättyneiden taisteluvuosien tuoman sädekehän romantisoidussa valossa ja nauttii monia sellaisia tupo-aikana saatuja oikeuksia ja puhevaltuuksia, jotka eivät enää nykyisessä työmarkkinatodellisuudessa ole perusteltuja, hyvänä esimerkkinä SAK:n ja STTK:n toiminta Lex Nokian yhteydessä. 2000-luvun ay-liike ja sen jäsenkunta ovat jotain ihan muuta kuin 1950-luvulla. Maailma on muuttunut, talous on muuttunut, työmarkkinat ovat muuttuneet.
HS-raadissa istuvan kulttuuriyrittäjä Raoul Grünsteinin ajatus työntekijöiden edustustehtävän aidosta kilpailuttamisesta ei välttämättä ole pöllömpi idea. Työttömyysturvan tarjoamisen osalta se on jo toteutunut jäsenmääräänsä jatkuvasti kasvattaneen ammattiliittoihin sitoutumattoman yleisen työttömyyskassan ("Loimaan kassa") muodossa. Vaikka ei menisikään yhtä pitkälle kuin kollega Markku Ruotsila, joka HS:ssa totesi ykskantaan, että "mitä nopeammin ay-liike näivettyy pois, sitä paremmin voi suomalainen demokratia, talous ja jokainen omaa vapauttaan ja päätäntävaltaansa arvostava yksilö", on ihan kohtuullista esittää kysymys, keiden etuja nykymuotoinen ay-liike ajaa, minkä päämäärien eteen se toimii ja kenen valtakirjalla se voi oikeutetusti väittää esiintyvänsä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
17 kommenttia:
Markku Jokisipilä loihe lausuman: Yliopistoltakin löytyy ay-aktiiveja [Nostaa käden] Joo, tunnustan kuuluvani mainittuihin. Istun varajäsenenä Tampereen Yliopiston Tietentekijäin hallituksessa.
Ei niin että olisin varsinainen vakaumuksellinen ay-aktiivi. Ensi motiivini liittyä TATTEn jäseneksi oli vain halu ottaa selvää, miten helvetissä yliopiston työelämä ja muut systeemit oikein käytännössä toimivat. Laitoksella sitä ei kukaan suostunut pallo hukassa olevalle apurahatutkijalle kertomaan, niin että piti etsiä muita väyliä.
ja tiedostavassa tutkijakunnassa järjestäytymisaste lienee korkea.Itse asiassa järjestäytymisaste Tieteentekijäin liitossa on vain jossain kolmenkymmenen prossan tienoilla, siis varsin matala. Toisaalta, esimerkiksi vaikka Professoriliitossa se onkin muistini mukaan jo 70% (korjatkaa, jos muistan päin honkia).
Akateemisen edunvalvonnan uskottavuus vaan ei ole kaksisessa kuosissa. Hyviä työnäytteitä ovat [...] uusi yliopistolaki, jossa opetusministeriö hautasi ammattijärjestöjen lausunnot suoraan ö-mappiin. Anteeksi? Perustuslakivaliokunnan lausunnon huomiot on kyllä ainakin TATTEn piirissä tulkittu siten, että liiton esittämät kommentit ovat tuottaneet välillisesti tulosta. Toisaalta, Tampereella yliopistolaki pyrittiin näkemään enemmänkin mahdollisuutena, ja lain suhteen haluttiin esittää vain muutamia keskeisiä korjausehdotuksia. Ehdotukset koskivat yliopiston hallituksen vastuullisuutta ja kokoonpanoa, virka- ja työsuhteita sekä muuta vastaavaa, mihin valiokunta nyt onkin puuttunut.
Muilla tahoilla, kuten Helsingissä, lakiin otettiin kantaa vähemmän rakentavasti - lähinnä vain vanhastaan tutun koinsyömän retoriikan pohjalta, missä toistuivat demonisoivat avainsanat "uusliberalismi" ja "markkinavoimat", enemmän tai vähemmän mielivaltaisessa järjestyksessä. Huvittavin taisi olla hesalaisten pukkaama julkilausuma, jossa kauhisteltiin tulosvastuuperiaatetta tyyliin "mitä hittoa? Siis pitäisikö uudessa systeemissä tutkimukset ihan oikeasti _saada valmiiksi_? Eri epistä!"
Paradoksaalista koko asiassa oli se, että AKAVA - joka siis on myös Tieteentekijäin liiton kattojärjestö - kannatti lämpimästi yliopistolakia sellaisenaan, alusta asti.
... mutta joo, sitä siis en kiistä, etteikö akateeminen edunvalvonta voisi olla paremmassakin kunnossa. Itse näkisin suurimpana ongelmana Jokisipilänkin mainitsemat akateemisen maailman sisäiset ristiriidat, jossa yliopiston henkilökunta keskittyy etupäässä vain nokkimaan toisiaan. Harvinaisen monet professorit tuntuvat suhtautuvan avoimen vihamielisesti tutkijoiden (käytännössä vaatimattomaan) ay-toimintaan ja järjestäytymiseen, mikä tietysti saattaa tuoreimman esityksen Professoriliiton ja Tieteentekijäin liiton yhdistymisestä hiukan outoon valoon.
Toinen ongelma on tietysti ammattiyhdistysten omat hallinnolliset kuviot, ja Liittotasolla tulevat esille vielä alueelliset ja asenteelliset erot eri yliopistojen välillä. Yhdistysten keskinäinen politisointi saattaa aina välillä jyrätä sen oletetun solidaarisuuden, mutta sellaistahan elämä on.
Jäsenmaksuja olen maksellut, joskin ammattijärjestön lehteä lukiessa tulee usein mieleen, että sen toiminta pikemminkin heikentää kuin parantaa omaa asemaani, niin viranhaltijoiden etujen valvomiseen keskittyvää se näyttää olevan. Mihin nimenomaiseen organisaatioon kuulut, jos saa kysäistä?
Sama jako tietysti näkyy myös yliopistoissa itsessään, jossa viranhaltijat kasvavasta työmäärästään huolimatta ovat määräaikaisia sekä erilaisilla projekti- ja apuraharahoituksilla työskenteleviä paremmassa asemassa. Yliopiston sisäisen hierarkian jyrkkenemistä tulikin jo ylhäällä kommentoitua, ja näinhän se tosiaan on. Siinä, missä alemmankin portaan viranhaltija voi olla huolissaan vaikkapa palkkaeduistaan tässä uudessa systeemissa, saattaa esimerkiksi apurahatutkijan suurin ongelma olla se, maksetaanko hänelle ylipäätään mitään palkkaa laitoksen mahdollisesti teettämistä ylimääräisistä hallintoon tai vastaavaan liittyvistä hommista.
(Opetustehtävät eivät kuulu näiden ylimääräisten töiden kategoriaan, sillä ne tukevat tutkimusta; esimerkiksi Suomen Akatemia käsittääkseni suorastaan edellyttää, että apurahalla työskentelevän tutkijan pitää olla valmis osallistumaan myös opetukseen. Tampereella historiatieteen laitoksen käytäntö on velvoittaa rahoituksella toimivaa tohtoriopiskelijaa pitämään tarpeen vaatiessa yksi luento lukukaudessa; post-doc-tutkijalta voidaan edellyttää jo kokonaista luentosarjaa. Mielestäni tämä on ihan OK, sillä kuten sanottu, opetushan tukee tutkimusta, ja jatko-opiskelijat ovat resurssi, jota kannattaa hyödyntää. Yhden hassun luennon pitäminen ei ole sen rankempi homma kuin joku seminaari- tai konferenssimatka, jollaisia tohtoriopiskelijat muutenkin tekevät säännöllisesti.)
Jokisipilän kommenttien kanssa olen varsin pitkälle samaa mieltä, ja oma työhistoriani on muotoutunut vastaavalla tavoin free-lance-töiden ja apurahoituksen yhdistelmäksi. Siitä tosin muistuttaisin, että yliopistojen ammattijärjestöjä ei välttämättä ole perusteltua rinnastaa SAK:n tai STTK:n kaltaisiin puoli-peronistisiin linnakkeisiin. Tai no, ehkä Professoriliiton kohdalla näin voisi tehdäkin.
Cheers,
Jussi Jalonen
fil. lis.
Historiatieteen laitos
Tampereen Yliopisto
e-mail: jussi.jalonen@uta.fi
Epäilen josko Yleistä Työttömyyskassaa "loimaan kassaa" olisi olemassakaan ilman AY-liikettä ; YTK on tavallaan vapaamatkustaja nykyisessä järjestelmässä....
SIILIn kommenttia sivuten, tuskin nykyisin mitään työttömyyspäivärahaa kenellekään mistään maksettaisiin ilman ay-liikettä!
SIILI ja Oblomov: en kiistä, mutta toisaalta, kuinka paljon nykyisellä ay-liikkeellä on tekemistä vuoden 1971 vastaavan (työttömyyspäiväraha) tai edes vuoden 1985 version (ansiosidonnainen) kanssa? 1990-luvun alun lama jakoi kortit työmarkkinoilla aika lailla uusiksi, eikä edunvalvonta enää sen jälkeen ole ollut entisensä.
Kuinka paljon nykyisellä ay-liikkeellä on tekemistä sen kanssa, että sinullakin virattomana apurahatutkijana on nyt sosiaaliturva?
Johanna: en ole apurahatutkija, viraton tai muullainenkaan, joten siltä osin menee ohi. Asemani työmarkkinoilla on sellainen, ettei mitään ylitsevuotavaa kiitollisuudenvelkaa ole ay-liikkeen suuntaan päässyt muodostumaan. Taas tietysti taisteluvuodet poislukien, mutta kuinka monta vuosikymmentä niiden vuoksi pitää kumartaa, ja kenelle? Asetelma käy helposti vähän samanlaiseksi kuin silloin, kun sodan jälkeen syntyneet maanpuolustusaktivistit pyrkivät vetoamaan sotaveteraanien uhrauksiin määritelläkseen isänmaallisuuden oikean sisällön.
Sen verran itse asiasta kuitenkin totean, että on harhaanjohtavaa väittää muitta mutkitta, että "apurahatutkijalla on sosiaaliturva". Asiassa on tapahtunut jonkinlaista kehitystä, mutta kauhean isoa sulkaa ei nykyisen ay-liikkeen kannata siitä hattuunsa sovitella.
Sosiaaliturvaan luetaan mm. eläkevakuutus, sairauspäiväraha, perus- ja ansioturva työttömyyden varalta, työtapaturmavakuutus, asumistuki, toimeentulotuki, työterveyshuolto ja kuntoutus. Lue lista läpi uudelleen apurahatutkijan näkökulmasta ja kysy ratkaiseva kysymys: kuka maksaa?
Se on tietysti ihan oman pohdintansa aihe, kuinka laajaa sosiaaliturvaa apurahatutkijalle ylipäätään tulisi tarjota. Silloin kuitenkin kannattaa pistää hälytyskellot soimaan, kun väitetään ay-liikkeen pistäneen apurahatutkijoiden sosiaaliturvan kuntoon.
Apurahatutkijan sosiaaliturva on nyt huomattavasti parempi kuin vielä runsas vuosi sitten. Sivusta koko prosessia seuranneena voin sanoa, että nykyinen tilanne on ay-liikkeessä tehdyn kovan työn tulos, joka ei syntynyt pelkästään blogia pitämällä.
Paremminkin asiat voisivat olla, mutta elämme yhteiskunnassa, jossa on eri, ihan legitiimejä intressiryhmiä, jotka kamppailevat oman etunsa puolesta. Seurauksena on, ettei kaikkea voi saada heti, nyt ja mielellään jo eilen.
Markku Jokisipilä loihe lausuman:
Sen verran itse asiasta kuitenkin totean, että on harhaanjohtavaa väittää muitta mutkitta, että "apurahatutkijalla on sosiaaliturva". Asiassa on tapahtunut jonkinlaista kehitystä, mutta kauhean isoa sulkaa ei nykyisen ay-liikkeen kannata siitä hattuunsa sovitella.
Tässä luonnehdinnassa on nyt eräs perustavaa laatua oleva ongelma, mikä näkyy myös Johannan kommentissa. Nimittäin tuo viittaus "nykyiseen ay-liikkeeseen" ikään kuin jonain monoliittisena instituutiona, jossa niputetaan kaikki työntekijäin etujärjestöt samaan pakettiin.
Apurahatutkijain eläkevakuutusta ajoi tasan yksi liitto, nimittäin Tieteentekijäin liitto, joka sai tässä asiassa tavoitteensa suht hyvin lävitse. Kelle se sulka hattuun eläkevakuutuksen toteutumisesta kuuluu, ellei juuri mainitulle liitolle? Iki-ihanalle Sinikka Mönkäreelle, vai?
Sosiaaliturvaan luetaan mm. eläkevakuutus, sairauspäiväraha, perus- ja ansioturva työttömyyden varalta, työtapaturmavakuutus, asumistuki, toimeentulotuki, työterveyshuolto ja kuntoutus.
Satun olemaan apurahatutkija, joten pystyn kommentoimaan tätäkin. Jos aivan rehellisiä ollaan, niin eläkevakuutus ei henkilökohtaisesti ole minua koskaan kiinnostanut - tapaan ajatella tätä päivää, ja jos joskus 2040-luvulla olen tosiaan niin seniili, etten pysty tekemään tutkijan työtä, minulle saa tehdä suosiolla eutanasian (ellei ilmastonmuutos ole tappanut meitä jo sitä ennen). Mutta eläkevakuutus nyt kuitenkin on järjestetty MELAn kautta.
Työttömyysturvani on ollut aina kunnossa silloin kun rukkaseni olen olosuhteiden pakosta joutunut naulaan iskemään; Tampereella ei työvoimatoimisto ole koputtanut nokkaansa apurahatutkijoille, tai ei ainakaan meikäläiselle. Mitä asumistukeen tulee, KELA myöntää sitä tietääkseni kaikille pienituloisille henkilöille, riippumatta siitä mitä duunia on tullut tehtyä vai onko tehty mitään - itse asiassa asumistuella taitaa olla aika vähän tekemistä ay-asioiden kanssa. Sama pätee myös toimeentulotukeen; sossun luukulla kaikkia kohdellaan tasavertaisesti.
Mitä taas noihin muihin kohtiin tulee, niin... sairauspäivärahan ja etenkin työtapaturmavakuutuksen relevanssi apurahatutkijalle on jokseenkin kyseenalainen. Työterveyshuoltoon apurahatutkija ei tunnetusti ole oikeutettu, mitä voi tietysti halutessaan pitää puutteena; itse olen poikennut yksityisellä lääkärillä aina silloin kun tarvetta on ollut, mutta perusteltua tietysti olisi, jos yliopisto tarjoaisi myös apurahatutkijoille työterveyshuollon... mutta kun se nyt vain on niin helvetin kallista, kuten Jokisipilä aivan oikein vihjaisi.
Silloin kuitenkin kannattaa pistää hälytyskellot soimaan, kun väitetään ay-liikkeen pistäneen apurahatutkijoiden sosiaaliturvan kuntoon.
Eihän se kunnossa ole, eikä siitä kunnia tietenkään koko ay-liikkeelle kuulu. Mutta parannuksia on tapahtunut, ja niitä tuskin olisi tapahtunut ellei nimenomaan Tieteentekijäin liitto olisi ollut aloitteellinen.
Cheers,
J. J.
Johanna: "kovan työn tulos, joka ei syntynyt pelkästään blogia pitämällä"??? Ylittyikö joku henkilökohtainen kipuraja kun pitää ruveta tällaisia heittelemään? Jos en nyt ihan väärin muista, niin ay-liike taitaa myös kerätä jonkinlaisia jäsenmaksuja? Ja miten se onkaan näiden maksujen verovähennyskelpoisuuden laita? Tai se, että ay-liike pääsee sanomaan sanottavansa esimerkiksi lainsäädäntötyössä koko työntekijäpuolta edustaen? Jos lähtötilanne on tuollainen, kyllä sitä jotain pitää saada aikaankin.
Esitä mieluummin käytännön euromääräinen esimerkki apurahatutkijan tilanteesta nyt ja vuosi sitten, joten voimme arvioida, kuinka kiitollisia apurahatutkijoiden nyt tulisi ay-liikkeelle olla. Ja osoita konkreettisesti, missä kohtaa sosiaaliturvan muutokset johtuivat nimenomaan ja ainoastaan ay-liikkeen panoksesta, niin kuin asian esität.
Ei tässä mikään kipuraja ylittynyt jo ihan siitä syystä, että en ollut missään vaiheessa prosessissa mukana. Olin ainoastaan sivustaseuraaja. Sitä vaan, että on kaksi eri asiaa olla kaikkitietävä blogisti ja sillai oikeesti tehdä työtä asioiden eteen.
Jussi on oikeassa siinä, että se oli TTL, joka ajoi uudistusta.
En muuten väittänyt, että "sosiaaliturvan muutokset johtuivat nimenomaan ja ainoastaan ay-liikkeen panoksesta". Muutokset saatiin aikaan neuvottelemalla ja yhteistyöllä eri osapuolten kesken. Mutta ei uudistusta olisi saatu aikaan ilman TTL:oa.
Sen sijaan, että tuotan numeroita, sinun kannattaisi kuunnella apurahatutkijoita, joista monet ovat tyytyväisiä siihen, että tilanne on nyt parempi kuin ennen. Eivät tietenkään kaikki ole tyytyväisiä. Koskaan.
Todisteena siitä, että minä, kaikkitietävä blogisti, en ole asioiden suhteen täysin yksisilmäinen, jaan auliisti ay-liikkeelle kiitosta siitä, että pääsemme tänään viettämään palkallista vapaapäivää (ks. seuraava kirjoitus). Sen kyllä sanon, että kyllä "sillai oikeesti tehdä työtä asioiden eteen" on mahdollista muualtakin kuin ay-liikkeestä käsin, ja että vaikka ay-liike "sillai oikeesti tekeekin työtä asioiden eteen", aina ei tule pelkkää vitossaumaa eikä ulkopuolisille välttämättä ole selvää, mitä nämä "asiat" ja tämä "työ" ovat. Tupon hautausmaalla ay-liikkeellä on edessään paha legitimiteettikriisi, ellei se pysty perustelemaan tarpeellisuuttaan.
Selvyyden vuoksi todettakoon vielä, että Tieteentekijöiden liitto on papukaijamerkkinsä apurahatutkijoiden asiassa ansainnut. On kuitenkin syytä olla täsmällinen, kun puhutaan uudistuksen konkreettisista vaikutuksista.
Blogistina ja apurahalain tekijänä totean, että kyllä se vaati helvetillisesti neuvotteluja, tuhansia tunteja argumettien hiontaa ja mikä parasta yhteisöllistä yhteen hiileen puhaltamista. TTL:n soturyhmä (Tuuli Vänskä, Outi Alanko-Kahiluoto, Eeva Rantala, Anu Suoranta pj.) on tietoinen oman työnsä arvosta, sitä ei Jokisipilän bloginatinat hetkauta.
Se, että apurahahärdelli itsessään on melko absurdi tapa järjestää ammattityötä, on ihan tajunnassa. Se vaan Markku maailma on sellainen, että edunvalvonta on pitkäjänteistä työtä ja asioita otetaan askel kerrallaan. Uusimpana askeleena voit tarkastela SAK:n valtuuston pj:n Tuire Santamäki-Vuoren avauslinjapuheenvuoroa http://www.sak.fi/suomi/ajankohtaista.jsp?lang=fi&location1=1&id=33286 ja verrata sitä blogiini http://anusuora.blogspot.com/ koottuu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
T: Anu
Ja vielä ihan uteliaisuutta vanhaa laitosta kohtaan. Mikä virka sulla on?
"TTL:n soturyhmä (Tuuli Vänskä, Outi Alanko-Kahiluoto, Eeva Rantala, Anu Suoranta pj.) on tietoinen oman työnsä arvosta, sitä ei Jokisipilän bloginatinat hetkauta", tätä en epäile hetkeäkään, ja tämähän se tietysti on mitä elegantein tapa lähestyä avointa pohdintaa harjoittavaa jäsenistöä.
Onnittelut väitöskirjasta, tuhansia tunteja oli argumentteja hiottu silläkin saralla. Voisit sitä tulla Turkuun joskus esittelemään ja vanhoja hyviä muistoja verestämään. Jos ei muuten niin vaikka ay-liikkeen ulkopuolisia mielipiteitä sondeeramaan.
Virkaa ei "vanhalla laitoksella" ole, kun eivät ole antaneet. En ole kyllä enää aikoihin pyytänytkään, mutta en tiedä olisivatko antaneet, vaikka olisin pyytänytkin. Pätevämpiä hakijoita on liikkeellä sen verran runsaasti. Apurahallakaan en ole, joten mistä lie äijä rahansa repinyt, siinäpä kryptinen yhtälö. Olisikohan voittanut pitkässä vedossa tai joutunut menemään ihan töihin, vai onko Amerikan täti jättänyt perinnön?
Jäsenistö on tervetullut milloin vaan TTL areenoille ja pohdintoihin, kotikäyntejä en tee.
Anu Suoranta loihe lausuman:
Jäsenistö on tervetullut milloin vaan TTL areenoille ja pohdintoihin, kotikäyntejä en tee.
"Vuori ja Muhammed"-kompleksi? Suloisen ironinen repliikki henkilöltä, joka on julkisesti itse valitellut, miten ay-liike ei kuuntele kentän ääntä.
Tasavallan presidentti tekee rutiininomaisesti maakuntamatkoja, mutta ammattiyhdistysaktiivi ei piru vieköön suostu vastaamaan jäsenistön vierailukutsuun. Elämme hauskoja aikoja.
Mainittakoon vielä toistamiseen, että itse siis olen mukana ay-kuvioissa - ja tuon äskeisen repliikin perusteella suosittelen, että Suorantakin ottaa muutaman rauhoittavan.
Cheers,
J. J.
Suoranta on täysin cool. Se ei tarvitse mömmöjä. Olen vaan kyllästynyt Markun jatkuvaan natinaan ay-liikkeen ulkopuoleta. Jos haluaa vaikuttaa, niin tervetuloa koettamaan sisäpuolelle.
Valittaminen - eikä pelkästään se, vaan action - on tuottanut tulosta. Se sama tyyppi on saanut sen ison laivan alkamaan kuuntelemaan kenttää. Terveisiä vaan maan suurimman keskusjärjestön viime viikkoisista ympyröistä...
Lähetä kommentti