Kyllä sitä aikuinen mieskin mielenkiintoisista asioista liikuttuu. Viime päivät olen selostanut Eurosportilla soudun MM-kisoja ja viime lähetyksessä tuli todellinen kisojen huippukohta. Frida Svensson Ruotsista tuli naisten yksikkökisassa todella från bakom trädet ja otti ensimmäisen soudun maailmanmestaruuden Ruotsiin sitten Maria Brandinin Tampereen MM-kisoissa 1995 voittaman yksikkökullan. Svensson veteli jo välierässä sellaista kyytiä, että uskoin hänen samalla meiningillä voivan nousta jopa palkintopallille. Ekaterina Karstenia pidin kuitenkin niin kovana luuna, etten hänen vauhtiinsa uskonut olevan Fridalla saumoja. Svensson oli kuitenkin päättänyt toisin. Yhdellä nopeimmista koskaan näkemistäni starteista hän otti ensimmäisellä sadalla metrillä veneenmitan kaulan muihin, ja piti johtopaikan hallussaan maaliin saakka. Hän pystyi vastaamaan niin monelle vuosien saatossa kohtalokkaaksi koituneeseen Karstenin 1250 metrin nostoon, joka tälläkin kertaa niitti kumoon Tshekin Mirka Knapkovan. Viimeisellä 200 metrillä sekä Karsten että kotiyleisön kannustuksella todelliseen hurmioon päässyt Emma Twigg rynnistivät kangistuvaa Svenssonia kohti, mutta maalilinja armahti. Eroa jäi 0.18 sekuntia! Yksikin teknisesti huono veto Svenssonilta olisi pudottanut hänet kakkoseksi, mutta hän ei sulanut paineessa.
Jälkikäteisesti voi jossitella, että ilman tuota hämmästyttävää starttia Svensson olisi ollut hopealla tai jopa pronssilla. Ruotsalainen on selvästi kevyempi ja pienikokoisempi kuin Karsten tai Twigg, ja tämän vuoksi hän pääsee liikkeelle nopeammin. 29-vuotias Svensson on 172 senttiä pitkä ja painaa 73 kiloa, 38-vuotias Karsten 185 senttiä ja 82 kiloa, 23-vuotias Emma Twigg puolestaan 181 senttiä ja 80 kiloa, neljänneksi tullut 30-vuotias Mirka Knapkova 181 senttiä ja 67 kiloa. Vertailukohdaksi Uuden Seelannin MM-kisoissa esiintyneistä voisi vielä heittää naisten ip-kaksikon puolelta soutajan fyysisen arkkityypin, Yhdysvaltain Zsusanna Francian 188 senttiä ja 82 kiloa.
Svenssonin ennätys 2000 metrin ergosoudussa on 6:49.1, joka on kyllä kova mutta ei astronominen. Vertailuna voisi mainita, että ranskalainen 183-senttinen ja 73-kiloinen yksikkösoutaja Sophie Balmary (parhaimmillaan neljäs MM-kisoissa) on vetänyt 6:28.4, pariaironelosen kaksinkertainen maailmanmestari britti Sarah Winckless (190 cm, 83 kg) 6:28.8, kaksinkertainen olympiavoittaja Georgina Evers-Swindell (178 cm, 78 kg) 6:28.6, ja Karapirolla naisten kevyen kaksikon B-finaaliin jäänyt USA:n Ursula Grobler 6:54.7. Suomessa Laila Finska on vetänyt avoimessa 7:02.1 ja Minna Nieminen kevyessä 7:03.8.
Svensson osoittaa, että myös verrattain normaaleilla fyysisillä ominaisuuksilla varustetut voivat menestyä soudussa. Hän fyysinen suorituskykynsä perustuu vuosikausien kovaan työhön, ei ylivoimaiseen geeniperimään. Voitettuaan vuonna 2006 yllättävän MM-pronssimitalin hän ei pystynyt vakiinnuttamaan tasoaan vaan putosi vuosiksi B-finaalitasolle. Vuodet ovat kypsyttäneet myös psykologisesti. Kansainvälisen soutuliiton nettisivuilta löytyvässä videoprofiilissa Svensson toteaa ilmeenkään värähtämättä "My goal is to win. I want to be the best, I want to be the number one". Esimerkiksi viime vuonna MM-kisojen yhdeksännen sijan jälkeen toteamus saattoi tuntua vähän ylimitoitetulta, mutta nyt tuli sanoille katetta. Kerrassaan upeaa!
5 kommenttia:
Muutama täsmennys...
Minna Nieminen veti 2007 maaliskuussa 2000m testissä n. 63kg:n painoisena 7:00,0.
En tiedä mistä löysit Fridan ennätyksen, mutta puhuin Fridan valmentajan Johan Flodinin kanssa jossain vaiheessa ja ellei muistini tee todellisia tepposia, mainitsi hän Fridan 6:45 ergoilijaksi, joka on myös tänä kesänä ollut kevyemmässä kunnossa kuin aiemmin joten tuo 72kg on hieman yläkanttiin.
Tuo 6:49 syntyi Ruotsin mestaruuskisoissa, ja uutisoinnissa mainittiin, että se olisi ollut ennätys. Minnan osalta tuo on se tulos joka rankingista löytyy. Tuo tasan seiska testissä oli minulta unohtunut.
Sophie Balmaryn osalta kerrotaan, että jossain maajoukkuetestissä olisi mennyt 6:24.4! Se olisi tätä nykyä kovaa valuuttaa sisäsoudun SM-kisojen miesten lähdössäkin.
Mitä muuten sanot kisoista, oliko yllätyksiä? Kuinka paljon ekana finaalipäivänä radat 1 ja 2 hyötyivät kelistä? En ehtinyt tehdä mitään tilastolaskelmia, mutta perstuntumalta sanoisin, että noilta radoilta tuli tavallista enemmän mitalisteja, ja vastaavasti yllättävän monet nelosradan etukäteen kovat venekunnat jäivät himmeämmille mitaleille tai kokonaan palkintopallin ulkopuolelle (vrt. GBR 4-).
Joo, kisat ja testit on tietty erikseen, joten parhaat tulokset jäävät monesti pimentoon.
Kyllähän se niin on että kelit vaihtelevat ja suosivat eri ratoja aina silloin tällöin. Sille ei valitettavasti voi mitään, mutta se on kovin harmillista joukkueiden kannalta. Olisi pitänyt olla paikalla jotta tietäisi miten homma nyt meni. Toivotaan että Etonissa parin vuoden päästä radat ovat saman arvoiset...
Ja Bledissa 2011 Veikko, olemme lähdossä sinne Päivin kansa autolla, Eestin kaksikko oli hyvin vihäinen siksi laitetiin heitä kuudes rata S/Fssa ja oli mahdotonta souta.
Carlos
Sorry, rata viitonen oli Eestin pojat
Lähetä kommentti