Bush ja Blair sanailivat Pietarissa

Pietarin G8-kokouksessa sattui eilen George W. Bushin ja Tony Blairin kannalta kiusallinen asia, kun päälle jätetty pöytämikrofoni sieppasi heidän kahdenkeskiseksi tarkoitetun keskustelunsa. Vain hetkeä myähemmin kansainväliset tv-kanavat näyttivät Lähi-Idän tilannetta käsitelleen juttutuokion uutislähetyksissään. Poimin tallentuneen vuoropuhelun kokonaisuudessaan CNN:ltä:

BUSH: What about Kofi Annan?
I don’t like the sequence of it. His attitude is basically ceasefire and everything else happens.
BLAIR: I think the thing that is really difficult is can’t stop this unless you get this international presence agreed. (unintelligible)
BUSH: She’s going. I think Condi’s going to go pretty soon.
BLAIR: Well that’s all that matters. If you see, it will take some time to get out of there. But at least it gives people—
BUSH: It’s a process I agree. I told her your offer too.
BLAIR: Well it’s only…or if she’s gonna or if she needs the ground prepared as it were. Obviously if she goes out she’s got to succeed as it were, where as I can just go out and talk.
BUSH: See the irony is what they need to do is get Syria to get Hezbollah to stop doing this shit and it’s over.
BLAIR: Cause I think this is all part of the same thing…What does he think? He thinks if Lebanon turns out fine, if he gets a solution in Israel and Palestine, Iraq goes in the right way, he’s done it. That’s what this whole things about. It’s the same with Iran.
BUSH: I feel like telling Kofi to get on the phone with Assad and make something happen. We’re not blaming Israel…and we’re not blaming the Lebanese government.

Osin keskustelun tarkkaa sisältöä ja merkitystä joutuu arvailemaan, mutta alla suomennokseni ja hakasulkeissa muutama selventävä kommentti:

BUSH: Entäs Kofi Annan? En pidä siitä miten asiat menevät. Hänen asenteensa tuntuu pohjimmiltaan olevan, että aselepo ratkaisee kaiken kuin itsestään.
BLAIR: Uskon, että se mikä on todella vaikeata on se, ettei tätä saada loppumaan ilman yhteisymmärrystä kansainvälisestä läsnäolosta. (kohta Blairin puheessa, josta on mahdotonta saada selvää)
BUSH: Hän [USA:n ulkoministeri Condoleezza Rice] tulee menemään sinne. Uskon, että Condi tulee menemään sinne melko pian.
BLAIR: No sehän on ainoa asia, millä on väliä. Ymmärrät varmasti, että tilanteesta pois pääsy tulee viemään jonkin aikaa. Mutta ainakin se antaa ihmisille—[tässä kohtaa Bush keskeyttää Blairin töykeähkösti]
BUSH: Se on prosessi, olen samaa mieltä. Kerroin hänelle [ulkoministeri Ricelle] myös sinun tarjouksesi.
BLAIR: No sehän on vain…tai jos hän aikoo mennä tai jos hän tarvitsee ikään kuin maaperän valmistelua. Ilmiselvästi jos hän menee hänen on tavallaan pakko onnistua, kun taas minä voin vain mennä ja käydä keskusteluja.
BUSH: Katsopas ironista tässä on se, että mitä on heidän on tehtävä on se, että heidän on saatava Syyria pistämään Hizbollah lopettamaan tämä paska ja koko homma on ohi.
BLAIR: Koska minä näen että tämä kaikki on osa samaa asiaa…Mitä hän [keskustelu palaa Kofi Annaniin] ajattelee? Hän uskoo, että mikäli asiat Libanonissa kääntyvät parhain päin, jos hän saa aikaan ratkaisun Israelissa ja Palestiinassa, Irakin kehitys menee oikeaan suuntaan, silloin hän on tehnyt sen. Juuri tästä koko asiassa on kysymys. Samaa pätee myös Iraniin.
BUSH: Minusta tuntuu, että käsken Kofia soittamaan Assadille [Syyrian presidentti Bashar al-Assad] ja saamaan jotain aikaiseksi. Me emme syytä Israelia…ja emme myöskään Libanonin hallitusta.

Tässä kohtaa kuva, joka keskustelun alkupuolella kiertää kokoussalia näyttäen mm. Javier Solanaa, Angela Merkeliä ja Junichiro Koizumia, on jo jonkin aikaa näyttänyt Blairia ja Bushia. Bushin viimeisen kommentin kohdalla Blair vaikuttaa tajuavan mikrofonin olevan päällä ja kurottaa ikään kuin painamaan sulkemisnappulaa pöydästä. Samalla Bush peittää edessään olevan mikrofonin käsillään luoden nopean ja hätääntyneen oloisen vilkaisun ympärilleen. Herrat ilmiselvästi tajusivat lörpötelleensä hivenen aiottua suuremmalle yleisölle.

Keskustelun sisältö on mielenkiintoinen. Siitä käyvät ilmi mm. Bushin ja Blairin antipatiat Kofi Annania kohtaan, Blairin nöyristelyä hipova käyttäytyminen Bushin kanssa, suunnitelma Condoleezza Ricen neuvottelumatkasta, Blairin tarjous lähteä itse pohjustamaan keskusteluja Libanoniin/Israeliin, Bushin näkemys todellisesta syyllisestä tapahtumien takana (Hizbollah ja ennen kaikkea sen tärkein taustavoima Syyria, Israel ei millään tavoin) sekä se, että Bush ei pidä Libanonin hallitusta vastuussa tapahtumista. Seuraavaksi siis Bush aikoo antaa määräyksen Kofi Annanille umpisolmun avaamisesta käynnistämällä keskustelut Syyrian presidentin kanssa.

Sattumalta tallentunut keskustelu tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman siihen, kuinka maailmanpolitiikkaa hoidetaan. Muutamassa minuutissa vedetään läpi koko maailmaa tällä hetkellä eniten askarruttavat asiat hyvin vapaamuotoiseen tyyliin ja paalutetaan tulevan toiminnan suuntaa. Bush ei ota Blairiin kunnolla edes katsekontaktia ja näyttää mutustelevan leipää koko keskustelun ajan. Blair seisoskelee puoliksi hänen takanaan vähän oppipojan oloisena ja pälyilee ajoittain ympärilleen ikään kuin olisi pahanteossa.