sunnuntai, heinäkuuta 23, 2006

Hizbollah - terroristeja vai vapauttajia?

Se ei ole jäänyt kenellekään epäselväksi, että USA ja Israel pitävät Hizbollah-järjestöä yksiselitteisesti terroristiorganisaationa, jolla on yhteydet al-Qaidaan ja joka muodostaa yhden tärkeimmistä vastustajista terrorisminvastaisesta sodasta. Israel perustelee hyökkäystään Libanoniin nimenomaan Hizbollahin toimintaedellytysten murskaamisella ja läntisessä uutisoinnissa pyritään korostamaan sitä, ettei järjestöllä ole laajaa kannatusta libanonilaisen siviiliväestön keskuudessa. Tämäkään asia ei kuitenkaan ole aivan näin mustavalkoisen yksinkertainen.

Hizbollah perustettiin vuonna 1982 shiiaenemmistöisessä Etelä-Libanonissa. Järjestön esikuvana, edeltäjänä ja innoittajana oli iranilainen uskonoppinut, imaami Moussa Sadr ja hänen 1960-luvulla ja 1970-luvun alkupuolella Libanonin eteläosissa operoinut sorrettujen ja köyhien oikeuksia puolustanut liikkeensä, jolla oli myös sotilaallinen siipi. Hizbollahin välittömänä tavoitteena oli vuonna 1982 alkaneen israelilaismiehityksen vastustaminen ja pidemmällä aikavälillä Etelä-Libanonin shiiamuslimien elinolojen parantaminen.

Libanonin sisällissota jatkui läpi koko 1980-luvun ja Hizbollahin valta lisääntyi. Järjestön Israelin miehitysjoukkoja vastaan käymä armoton sissisota oli suurin yksittäinen syy siihen, että Israel heinäkuussa 2000 vetäytyi Libanonista. Tämä saavutus muodostaa Hizbollahin maineen ja suosion kivijalan, ja siksi sillä on ihailijoita ja kannattajia ympäri arabimaailmaa.

Hizbollah on kuitenkin myös paljon muuta kuin pelkkä sotilaallinen siipensä. Se on myös merkittävä poliittinen ja sosiaalinen toimija. Israelilaismiehityksen aikana Libanonin hallitus tunnustui järjestön legitiimiksi vastarintaorganisaatioksi, ja tätä nykyä se on edustettuna puolueena parlamentissa (23 edustajaa 128:sta) ja yhden ministerin vähemmistöpuolueena myös hallituksessa. Omat sairaalat, koulut ja erilaiset avustusvirastot ovat tehneet Hizbollahista myös merkittävän terveys-, sosiaali- ja koulutuspalvelujen tarjoajan. Järjestöllä on myös oma tv-kanava. Päämajaansa järjestö pitää Beirutin eteläosissa ja sen vahvinta tukialuetta on Etelä-Libanon eli juuri ne alueet, jotka nyt ovat joutuneet Israelin massiivisten hyökkäysten kohteeksi.

Libanonissa ja muualla arabimaailmassa monet tavalliset muslimit näkevät Hizbollahin yhtenä niistä harvoista tahoista, jotka uskaltavat ja pystyvät vastustamaan Israelia. Israelin meneillään oleva hyökkäys on varmasti heikentänyt Hizbollahin materiaalisia toimintaedellytyksiä, mutta samalla on entisestään lisännyt järjestön kannatusta. Monet katsovat Hizbollahin käyvän täysin oikeutettua puolustustaistelua Israelin imperialistista aggressiota vastaan.

Hizbollahin tekee vaikeaksi kysymykseksi juuri sen kaksijakoisuus. Siihen ei voi yksiselitteisesti suhtautua sen paremmin pelkkänä terroristijärjestönä kuin normaalina poliittis-sosiaalisena organisaationakaan. Se on saanut aikaan paljon sekä hyvässä että pahassa. Iskut sotilaallista siipeä vastaan vahingoittavat myös järjestön myönteistä panosta, ja päinvastoin tuki sen terveys- ja sosiaalipalveluja tuottaville alaosastoille koituu myös sen sotilaallisen siiven hyödyksi. Täten Hizbollah on hyvin samankaltaisella tavalla ongelmallinen kuin liittolaisensa Hamas palestiinalaisaluilla.

Kaiken lisäksi Hizbollahin läheiset kontaktit Syyriaan ja Iraniin sekä sen näistä maista saama tuki tekevät sitä vastaan suunnatuista operaatioista myös kansainvälispoliittisesti arvaamattomia. Hizbollahin johto osaa myös taitavasti käyttää kaksijakoisuuttaan ja taustakytkentöjään taktisina aseina. Israelilaisasiantuntijat ovatkin sitä mieltä, että Hizbollah on maalle paljon suurempi sotilaallinen ja strateginen uhka kuin monet alueen arabivaltioista.

Asian ironia piilee siinä, että Israelin voi itse nähdä synnyttäneen koko järjestön vuonna 1982 alkaneella ja tuhansia siviiliuhreja vaatineella "Rauha Galileaan" -operaatiollaan. Alkumenestyksen jälkeen operaatio kääntyi poliittiseksi tappioksi eikä onnistunut tuottamaan tavoiteltua lopputulosta, Israeliin pohjoisesta suuntautuvan sotilaallisen uhan lopettamista. Päinvastoin Libanonin raunioista nousi uusi uhka, järjestö, joka tuli osoittautumaan mahtavammaksi vastustajaksi kuin mitkään Israelin aiemmista haastajista alueella.

Hizbollahin infrastruktuuri on nyt pommitettu hajalle, mutta sen ideologinen ja poliittinen vetovoima arabien ja muslimien keskuudessa on huipussaan. Hizbollahilla ei ehkä pian enää ole Kassam- ja Katyusha-raketteja ammuttavaksi Israelin puolelle, mutta syitä sotilaallisen vastarintaan Israelia vastaan on tämän operaation loputtua entistä enemmän. Ja hyvin todennäköisesti myös kannatuspohjaa.

Beirutin palaessa ongelmien todellinen syy ja alkupiste, konflikti Israelin ja palestiinalaisten välillä, näyttää menevän yhä pahempaan umpisolmuun. Palestiinalaisille Hamas on demokraattisilla vaaleilla valtaan valittu legitiimi poliittinen voima, Israelille terroristijärjestö ja sotilaallinen vihollinen. Kahden valtion ratkaisu näyttää tällä hetkellä niin etäiseltä, että sinne pääsemiseksi aletaan tiekarttojen sijaan tarvita tähtikarttaa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Best regards from NY! Professor harold video flash cards addition