sunnuntaina, heinäkuuta 16, 2006

Pelastusoperaatio vai ennalta valmisteltu offensiivi?

Monet Lähi-Idän asiantuntijat ovat sitä mieltä, että puheet Gazan kaistalla ja Libanonin vastaisella rajalla kidnapattujen kolmen sotilaan pelastamisesta ovat vain savuverhoa Israelin puolustusvoimien (IDF) jo pitkään haluamalle ja valmistelemalle lopulliselle sotilaalliselle ratkaisulle Lähi-Idässä. Esimerkiksi Israelin laajalevikkisimpään Yehiod Aharonot -lehteen kirjoittavan sotilaskysymysten asiantuntija Alex Fishmanin mukaan IDF oli valmistellut hyökkäystä Gazaan jo kuukausikaupalla. Eskalaation viimeisin vaihe alkoi 8. kesäkuuta, kun IDF tappoi ilmaiskulla Hamas-hallituksen korkean virkailijan Abu Samhadanan ja lisäsi rakettihyökkäyksiään Gazan kaistalla sijaitsevia kohteita vastaan. Israelin hallitus antoi valtuutuksen laajamittaisen sotilasoperaation toteuttamiseen jo 12. kesäkuuta, mutta määräsi sitä viivytettäväksi palestiinalaissiviilejä tappaneen ilmaiskun herättämän maailmanlaajuisen paheksunnan vuoksi. Sotilas Gilad Shalitin kidnappaus muutti tilanteen kertaheitolla suosiolliseksi operaation käynnistämiselle, ja 28. kesäkuuta alkaen IDF on tuhonnut Gazan infrastruktuuria ja pidättänyt suuren joukon Hamas-hallinnon poliitikkoja ja virkamiehiä. Kaikki perustui jo viikkoja aiemmin laadittuihin tarkkoihin suunnitelmiin.

Sama kuvio toistui vähän myöhemmin Libanonia vastaan, joskin sotilaallisesti huomattavasti voimakkaampana ja seurauksiltaan mahdollisesti paljon kauaskantoisempana. Israelin ulkoministeri Tzipi Livni totesi Israelin televisiossa 13.7., että kahden Hizbollahin kaappaamaan sotilaan saaminen takaisin edellyttää Beirutin lentokentän tuhoamista maan tasalle. Haastattelijan huomautettua, että voivathan kaappaajat pyrkiä siirtämään uhrejaan myös autolla, vastasi Livni, että siksi on tuhottava myös kaikki Libanonista ulos johtavat tiet. Israelilaiskenraalien puheissa on jo kuultu vain heikosti rivien väliin kätkettyjä vihjauksia nykyisen operaation laajentamisesta myös Syyrian ja mahdollisesti Iraninkin vastaiseksi. IDF, jolla nyt on kidnappausten seurauksena tukenaan poliitikkojen ja yleisön tuki, haluaa toisin sanoen ratkaista vuosikausia jatkuneen pattitilanteen nyt lopullisesti.

Samainen Alex Fishman, jolla on erinomaiset kontaktit IDF:een ja jonka ennustukset osuvat oikeaan huomattavan usein, kirjoitti 5.7., että päivää aiemmin tehty Qassam-rakettihyökkäys Askhelonin kaupunkia vastaan on vain osa Hamasin laajempaa sotasuunnitelmaa Israelia vastaan ja jatkoi:

On tullut aika pudottaa hanskat. On tullut aika myöntää, että Hamas on julistanut meille sodan. Israelin valtion on alettava puolustaa itseään tehokkaasti. - - - Hanskojen pudottaminen tarkoittaa päätöksen tekemistä - jo tänään - salamurhaiskuille asetettujen rajoitusten poistamisesta. - - - Pitkässä juoksussa emme voi suhtautua välinpitämättömästi Hamasin yrityksiin haastaa Israelin sotilaallinen pelotevoima. Jos emme hoida asiaa tänään, meidän on pakko tehdä se huomenna. Jo nyt puhumme huomattavasti suuremmasta sotilasoperaatiosta kuin mitä armeija aiemmin oli ennakoinut. - - - Meidän on lakattava hautaamasta päämme hiekkaan.

Tämän aamun teksti-tv kertoi Israelin laajentaneen operaatioitaan pohjois-Libanoniin ja pommittaneen palestiinalaisten ulkoministeriön Gazassa maan tasalle. Asiat näyttävät siis kulkevan Fishmanin haluamaan suuntaan.

Kaksi israelilaistoimittajaa joilla Fishmanin tavoin on läheiset suhteet IDF:een, Raviv Drucker ja Ofer Shelah, ovat analysoineet Israelin strategista ajattelua monissa kirjoituksissaan. Heidän mukaansa israelilaisten sotilaallinen ajattelu on pitkään perustunut täysimittaisen sodan skenaarioihin. Ennen toisen Intifadan alkua ajateltiin, että uusi kansannousu miehitetyillä alueilla johtaisi ensin valtaisiin mellakoihin ja sitten suoraan aseelliseen yhteenottoon asioihin sekaantumaan pyrkivien naapuruston arabivaltioiden kanssa. Vaikka näin ei sitten käynytkään, strategiaa ei ole revisioitu. Niinpä suunnitelmat ovat osoittautuneet hyödyttömiksi, kun taistelun arki on koostunut kamppailusta itsemurhapommittajia, väkivaltaisia mielenosoittajia, sala-ampujia sekä kiviä ja Molotovin cocktaileja heitteleviä teinipoikia vastaan. IDF:n massiivinen sotakone on ollut voimaton tässä ns. matalan intensiteetin konfliktissa eikä ole päässyt testaamaan kynsiään "oikeassa" sodassa. Näin ajateltuna Libanonia vastaan käydyn sodan laajentaminen monen rintaman sodaksi myös Syyriaa ja (yhdessä USA:n kanssa) Irania vastaan soisi IDF:n kenraaleille mahdollisuuden testata vuosikausia hiottuja strategioitaan käytännössä ja osoittaa Israelin ehdoton sotilaallinen herruus Lähi-Idässä.

Lähiviikot ja -kuukaudet näyttävät, kuinka oikeaan Fishman, Drucker ja Shelah ovat spekulaatioissaan osuneet. Se joka tapauksessa lienee selvää, että Israelin agendalla on paljon ja suurimmaksi osaksi jotain muuta kuin kolmen kaapatun sotilaan kohtalo.

7 kommenttia:

theokratie kirjoitti...

Kiitos kiinnostavasta ja hyvin jäsennellystä kirjoituksesta.

Republikaanien johtamien Yhdysvaltojen läsnäolo Irakissa taitaa tuoda melkoisesti turvantunnetta Israelin puolustusvoimille: Bagdadista ei sada kosto-ohjuksia, eikä Iran tai Syyria uskalla tämänhetkisessä tilanteessa millään puuttua hyökkäykseen.

Eräiden arvioiden mukaan Israel ei kuitenkaan ole järin halukas tekemään varsinaista invaasioita. Kuinka tilanne siis tulee ratkeamaan? Pommitukset eivät liene järin tehokas väline Hizbollahin nujertamiseen, eivätkä Israelin aseman Lähi-idässä vahvistamiseen.

P kirjoitti...

Erinomainen kirjoitus todellakin.

Mediassa on puhuttu paljon siitä, että Iran on omalta osaltaan hyötynyt kriisistä (tukea ääriajattelulle, huomio pois ydinkiistasta, jne.), mutta lieneekö tilanteen kärjistyminen sittenkin kaikkien toiveissa? Kirjoituksestasi käynee selväksi, että myös Israelille tilanne on toivottu.

Kenties sama on mielessä myös Yhdysvalloilla, jonka uhittelu Iranille muistuttaa muutaman vuoden takaisia Irak-lausuntoja. Jos Israelin toiminta provosoi Syyrian ja/tai Iranin mukaan kriisiin, niin Yhdysvalloilla on epäilemättä intressinsä tukea liittolaisteen ja mahdollisesti myös osallistua itse sotilastoimiin. Todennäköisimmin kriisi laajenisi silloin, jos Israel laajentaisi toimintaansa Syyrian puolelle.

Kuinka todennäköisenä pidät itse tällaista vaihtoehtoa?

Markku Jokisipilä kirjoitti...

Vielä ennen Irakia lännen sotilaallista ajattelua hallitsivat Persianlahdelta ja Bosniasta saadut opit kaukosodankäynnistä ja satelliittien avulla tehdyistä täsmäiskuista, ja maajoukkojen peliin heittämisen esteenä tuntui olevan vielä vahvasti Vietnam-syndroomaa. Irakissa tehtiin toisin, mutta kokemukset eivät tälläkään kertaa ole kovin rohkaisevia. Uskoisin, että tämä hillitsee myös Israelin halua täysimittaiseen invaasiosodankäyntiin kuten myös USA:n halua aloittaa taistelu Irania vastaan. Syyria ei ehkä ole ihan sama asia kuin Iran, joten siellä ehkä. Shiiojen hallitsema Iran ehkä voisi jopa olla tyytyväinen sunnienemmistöisen Syyrian joutuessa jyrän alle. Toisaalta halu vastustaa USA:n vaikutusvallan kasvua alueella voisi ajaa islamin sisäisten kiistojen ohi. Mene ja tiedä. Kahta asiaa pidän selvänä: 1) jos kriisi laajenee myös Syyrian ja Israelin väliseksi, eskalaatio ei lopu siihen, ja 2) USA:n rooli kasvaa sitä suuremmaksi, mitä isommaksi kriisi paisuu.

Anonyymi kirjoitti...

Jotenkin tästä kirjoituksesta tulivat mieleen intternetin lukuisat salaliittoteoreetikot. Mitä muuten tulee tuohon Gazan veriseen "raketti-iskuun" niin sehän paljastui sittemmin arabien oman miinan räjähtämiseksi.

PS. Voisiko mitenkään olla mahdollista, ettette kirjoittaisi enää koskaan "pitkässä juoksussa"? Kts.

Anonyymi kirjoitti...

Here are some links that I believe will be interested

Anonyymi kirjoitti...

Hey what a great site keep up the work its excellent.
»

Anonyymi kirjoitti...

Greets to the webmaster of this wonderful site. Keep working. Thank you.
»