Aika lailla murskaavasti äänestämään vaivautunut lukijakunta oli sitä mieltä, että Vanhasen hallituksen työllisyyspaketin vaikutukset jäävät kosmeettisiksi. Siis:
Uskotko Vanhasen hallituksen viimeaikaisten työllisyysaloitteiden, erityisesti työn perässä muuttaville maksettavien tukien ja verovähennyksiin oikeuttavien työmatkakulujen maksimimäärän nostamisen, vähentävän työttömyyttä?
Ei 41 (85.4 %)
Kyllä 7 (14.6 %)
Ääniä yhteensä 48
Kyllä sitä itsekin kallistuu ensimmäisen vaihtoehdon kannalle. Heinäluoman sinänsä täysin tarpeellisesti esille nostama ns. kohtaannon ongelma eli se, että siellä missä on avoimia työpaikkoja, ei ole työnhakijoita, ja siellä missä on työnhakijoita, ei ole työpaikkoja, ei kyllä taida ratketa nyt tarjolla olevilla suolarahoilla. Näin muutama viikko sitten tv-haastattelun, jossa Voikkaalta työttömäksi jäävä paperityöläinen sanoi aivan suoraan, ettei hänellä ole minkäänlaista kiinnostusta vaihtaa Kuusankoskella sijaitsevaa 200 neliön omakotitaloaan pääkaupunkiseudulla sijaitsevaan kerrostalokaksioon. Lisäksi olisi mielenkiintoista nähdä tutkittua tietoa siitä, kuinka paljon ihan oikeasti keskusten ulkopuolella asustaa sellaista pätevää (ja myös työnantajatahojen sellaiseksi katsomaa) työvoimaa, joka olisi valmis vaihtamaan työn perässä maisemaa. Jotenkin tuntuu siltä, että tämän porukan pääjoukon takavalot vilkkuivat landella jo 1990-luvulla lamavuosista toivuttaessa.
Sitten on tietysti myös kysymys yhdenvertaisuudesta. Asuinpaikan vaihto on vain yksi sellainen venymisen laji, jota ihmiset joutuvat työpaikkansa eteen harjoittamaan. Kuka määrittää, mitä kaikkea valtion rahoista tulisi työllistymisen edistämiseksi kustantaa ja mitä ei? Joku irvileuka voisi todeta, että kyllä tämä kohtaantopulman maantieteellinen alalaji ratkeaa viimeistään siinä vaiheessa, kun sitä 200 neliön omakotitaloa joutuu ylläpitämään työttömyysturvan peruspäivärahalla.
Tärkeämpää mielestäni olisi pohtia tätä ongelmaa koulutuksen näkökulmasta. Ihmisten asumista "väärässä" paikassa paljon suurempi ongelma kun ainakin minun mielestäni on se, että tällä hetkellä työmarkkinoiden tarjonnasta suuri osa muodostuu sellaisista koulutustaustoista, jotka vain eivät kerta kaikkiaan täytä kysynnän kohteena olevia ammattitaitovaatimuksia. Itselläni onneksi on työtä riittänyt, mutta tiedän varsin hyvin marginalisoineeni itseni varsin monesta hommasta juuri koulutukseni takia. Vuosikausia tutkimustyönsä parissa viettänyt valtiotieteiden tohtori kun ei keskivertotyönantajan näkökulmasta todellakaan ole mikään lupausten täyttymys, vaan pikemminkin riski ja vielä kallis sellainen. Enpä tiedä palkkaisinko itsekään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti