Virtuaalimaailman ihmeellisyyksiä - palikat kohdalleen

1980- ja 1990-luvulla yhteiskuntatieteissä alettiin ennustella aivan uudenlaisen, verkostomaisen organisaatiokulttuurin syntyä ja ennustettiin sen informaatio- ja viestintäteknisen vallankumouksen myötä ulottavan vaikutuksensa niin työ- ja siviilielämään kuin ylipäätäänkin inhimillisen sosiaalisen järjestäytymisen tapoihin. Kun ennen organisoituminen oli pitkälti sidoksissa yksittäisen ihmisen tai kollektiivitoimijan maantieteellisen sijaintiin, irrottivat satelliittikanavat mutta erityisesti sähköposti ja internet ihmiset vuosituhantisista fyysisen sijaintinsa kahleista. Tällä on ollut yhtään liioittelematta vallankumouksellisia vaikutuksia aivan tavallistenkin ihmisten elämään.

Esimerkkinä voi käyttää jostain spesifistä valtavirran ulkopuolelle jäävästä harrastuksesta kiinnostuneita ihmisiä. Aikaisemmin he saattoivat hyvällä tuurilla tuntea muutaman samanhenkisen yksilön omalta lähiseudultaan, mutta silloisessa viestintäympäristössä organisoituminen yhteisten intressien ympärille pysähtyi useimmissa tapauksissa tälle muutaman hengen pikkuporukoiden tasolle. Internetin ja hakukoneiden tultua on mahdollista löytää muutamassa sekunnissa kymmenien ja satojenkin samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kotisivuja ja myös yhteystietoja, vaikka nuo asiat olisivat vähän erikoisempiakin. Mitä ihmeellisempien kiinnostuksenkohteiden ympärille on rakentunut sähköpostilistaa, blogirinkiä, globaalisti luettuja webbisivustoja ja niin edespäin.

Viime syksynä Zürichissä käydessä kiinnitin huomioitani siihen, että useampikin paikallinen hyvin varusteltu leluliike satsasi markkinoinnissaan aikuisväestöön ei vain myymiensä tuotteiden maksajina vaan myös käyttäjinä. Pienoisrautatiet ovat tästä tietysti klassinen esimerkki, mutta Zürichin varttuneempien leikkijöiden markkinoilla vaikuttivat kuuminta hottia olevan todella suuret ja monimutkaiset sekä tietysti kalliit erikoisräätälöidyt Lego-rakennussarjat. Löytyi totta kai rautatietä, mutta myös kaupunginkeskustaa, laivoja, autoja ja lentokoneita, satoja tai jopa tuhansia palikkoja nielevinä custom-made pakkauksina. Kuulin myöhemmin tällaisten rakennussarjojen olevan erityisesti burnouttiin ajautuneiden pankkiirien ja muiden business-haiden suosiossa. Lepovuosi vierähtää nopeasti ja ajatukset tyhjenevät franginpyörittämiseen liittyvistä asioista kuin itsestään vaikkapa 2000 palikasta koostuvan toisen maailmansodan aikaisen liittoutuneiden pommikonelaivueen Lego-pienoismallien kimpussa ahertaessa.

Kokemus on muistunut viime aikoina mieleeni usein, kun minulla itsellänikin on lähes neljännesvuosisadan tauon jälkeen taas eräänlaisen projektipäällikön ominaisuudessa ollut tilaisuus uppoutua Lego-rakentelun mukaansatempaavaan maailmaan. Etsiessäni valmistajan perusseteistä poikkeavia malleja rakennettavaksi ajattelin, että heavy-duty -aikuisharrastajia varmasti löytyy muualtakin kuin Sveitsistä. Loogisen aloituspisteen tarjosivat tietysti valmistajan omat sivut, joista löytyy tuhansittain harrastajien sinne lähettämiä malleja kuvin ja rakennusohjein varustettuna yksinkertaisista parinkymmenen palikan pikkurakennelmista aina useiden tuhansien palikoiden suuruisiin megalomaanisiin pilvenpiirtäjä- ja avaruusalusmalleihin. Harrastuksen state of the art -asteesta kertoo paljon se, että tarjolla on varta vasten Lego-rakenteluun tehty upea graafisen suunnittelun ohjelma Lego Digital Designer, jonka jokainen halukas voi downloadata omalle koneelleen ilmaiseksi.

Googlettamalla pääsi nopeasti valmistajasta riippumattomien Lego-harrastuspiirien ja kovan luokan rakentelijoiden jäljille. Suurin ja kaunein yhteenliittymä lienee LegoFan-sivusto, jolta löytyy mm. 26 asialle omistautunutta erilaista keskustelufoorumia, artikkeleita, uutisia, Lego-yhtiön työntekijöiden blogeja, kuvia ja tietoja tulevista tapahtumista. Vakavaa rakentelua harrastava ei myöskään voine ohittaa maailmanlaajuista Lego Users Group Networkia. En voi kieltää yllättyneeni, kun huomasin maailmalta löytyvän koko joukon Lego-rakentelulle omistautuneita ja ilmeisesti itsensä myös sillä elättäviä taitelijoita, esimerkiksi Anders Gaasedal, TODELLA suurikokoisiin rekka- ja nosturipienoismalleihin erikoistunut tanskalainen. Hänen kotisivuiltaan löytyy kuvattuna esimerkiksi 1.80 metriä korkea suhteella 1:40 tehty pienoismalli lastaussatamissa käytettävästä Konecranesin 60 tonnin konttinosturista! Kannattaa tsekata myös kuusi vuotta ammatikseen legomalleja rakennelleen Eric Harshbergerin yli 200 työtä käsittävä portfolio, josta löytyy mm. oheinen Conan O'Brienin pää sekä mm. noin neljä metriä korkean Eiffel-tornin ja legoversio Mona Lisasta. Maailman kuuluisin ja arvostetuin legomies lienee Nathan Sawaya, joka on pistänyt mm. Vincent van Goghin Tähtiyön palikoiksi. Kovasti kohua palikkafanaatikkojen piirin ulkopuolellakin muutama vuosi sitten herätti puolalaistaitelija Zbigniew Libera, jonka kaasukammioilla, vartiotorneilla ja luurangonlaihoiksi maalatuilla palikkaukoilla sekä täysin aidonnäköisellä pakkauksella varustettu Lego-keskitysleiri kiersi taidenäyttelyitä ympäri maailmaa.

Kuten nykyään asiaan kuuluu, myös legorakenteluun kohdistuvaa tiedon- ja elämyksenjanoaan pääsee sammuttamaan joukossa aiheelle omistettuja blogeja, mm.

The Unofficial Lego Builder's Blog
ZemiDotNet
Jake's Lego Blog
Steve Witt

Virtuaalinen kadonneen palikan metsästykseni tuotti tuloksesi muutamia lähes käsittämättömiä löydöksiä. Vai mitä itse pidätte tästä USA:n armeijan Harry S. Truman -lentotukialuksen "pienoismallista":

Rakensin pojilleni panssarivaunun (pasifistina hävettää tunnustaa, mutta sanoin sen olevan ihmiset hyvälle tuulelle tekevää rakkauskaasua ampuva hippivaunu), jossa on 360 astetta kääntyvä tykkitorni ja keulalla kaksipiippuinen it-konekivääri. Hyvin käytetyn lomapäivän kunniaksi ajattelin jopa julkaista sen kuvan tässä, mutta tutustuttuani netin legoharrastustarjonnan hedelmiin päätin lopettaa henkselien paukuttelun vähin äänin.

Maailma on muuttunut. Enää ei tarvitse kirkonkylän vakavamielisimmänkään palikoitsijan nyhertää harrastustaan häpeillen yksin nurkassa, vaikka ikääkin olisi kertynyt. Kontaktipintaa löytyy paljon ja laajasti, ja vielä pahemmin hurahtaneita löytyy takuuvarmasti jostain päin palloa. Tämä pätee legoilun ohella mihin tahansa erityisharrastukseen, vaikkapa esimerkiksi nuoruusvuosien kuntopiikkien ja kovien tulosten muistelemisesta käyttövoimansa saavaan, ulkopuolisten silmissä ehkä säälittävältäkin näyttävään mutta harrastajalle itselleen rakkaaseen veteraaniurheiluun. Itse taidan aktiivisen legorakentelun uudelleen aloittamisen sijaan tyytyä nostalgisena seuraamaan sivusta. Siihen voin virittäytyä esimerkiksi tuijottelemalla seuraavia rakennuspiirustuksia, jotka 25 vuotta sitten löytyivät monen muun 1970-lukulaisen tavoin minunkin työpöydältäni: