torstaina, joulukuuta 14, 2006

Aloite sotasyyllisyystuomioiden purkamiseksi

Tänään hieraisin Helsingin Sanomia lukiessani silmiäni. Lehdessä julkaistiin asianajotoimisto Kari Silvennoinen Ky:n ilmoitus, jossa pyydettiin vuonna 1946 annettuihin sotasyyllisyysoikeudenkäynnin tuomioihin tavalla tai toisella asianosaisia ottamaan yhteyttä. Tarkoituksena on aloittaa prosessi tuomioiden kumoamiseksi. Alla ilmoitus kokonaisuudessaan:

Sotasyyllisyystuomion purkaminen

Sotasyyllisyysoikeus tuomitsi sotaan syyllisinä 21.2.1946 seuraavat miehet:

Risto Heikki Ryti, Johan Wilhelm Rangell, Edwin Johan Hildegard Linkomies, Carl Henrik Wolter Ramsay, Väinö Alfred Tanner, Tyko Henrik Reinikka, Toivo Mikael Kivimäki, Antti Kukkonen.

Olen tullut siihen tulokseen, että oikeuden päätös perustuu mitä ilmeisimmin oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:ssä mainituin tavoin seikkoihin, joiden perusteella tuomio voidaan purkaa:

1. oikeuden jäsenten, virkamiesten tai syyttäjän rikolliseen menettelyyn, jonka voidaan otaksua vaikuttaneen jutun lopputulokseen;
2. todisteina käytettyihin vääriin asiakirjoihin, asianosaisten, todistajien tai asiantuntijoiden tahallaan antamiin perättömiin lausumiin, joiden voidaan otaksua vaikuttaneen lopputulokseen;

Lisäksi on tullut ilmi:

3. uusia seikkoja ja todisteita sekä uusia erittäin painavia syitä, jotka aikanaan ilmi tullessaan olisivat johtaneet syytteiden hylkäämiseen;
4. että tuomio perustuu väärään lain soveltamiseen.

Korkeimman oikeuden tulee purkaa sotasyyllisyystuomio. Pyydän ensi sijassa tuomittujen sukulaisia ottamaan yhteyttä purkuhakemuksen laatimista varten.

Totean että sotasyyllisyystuomiolla on prejudisoivia vaikutuksia aina Karjalan kysymyksestä Suomen Nato-jäsenyyteen saakka, mistä syystä tuomion purkaminen on myös välttämätöntä. Näiden prejudisoivien syiden takia asianosaisten piiri saattaa olla sukulaispiiriä laajempi.

Yhteydenotot pyydän osoittamaan mieluiten kirjallisesti toimistooni (sähköpostilla, faxilla tai kirjeitse). Purkuhakemuksen laatimisesta ja asian ajamisesta laskutetaan toimeksiantajalta normaali asianajopalkkio.

Helsingissä 14. joulukuuta 2006

Kari Silvennoinen, asianajaja, varatuomari
Helsingistä

Asianajotoimisto Kari Silvennoinen Ky
Korkeavuorenkatu 19 A, 00130 Helsinki, Finland
Puh. 09-650 407, telekopio 09-650 408
Tel. +358 9 650 407, fax +358 9 650 408
Gsm 0500-705 716, +358 500 705 716
E-mail kari.silvennoinen@kolumbus.fi
Web www.silvennoinen.fi


Silvennoisen nimi oli julkisuudessa vähän vastaavassa asiassa jo aiemmin tänä vuonna, kun hän ryhtyi käynnistämään oikeustoimia Venäjän valtiota vastaan liittyen talvi- ja jatkosodissa pakkoluovutettujen alueitten kiinteistöjen omistusoikeuksiin. Silvennoisen mukaan alueiden siirtyminen toisen valtion hallintaan ei sammuttanut näitä omistusoikeuksia.

Aloite sotasyyllisyysoikeudenkäynnin tuomioiden mitätöimiseksi on mielenkiintoinen. Uskoakseni Silvennoisen aloite kytkeytyy nimenomaisesti tähän kiinteistökysymykseen, koska sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä todettiin Suomen johdon syyllistyneen "rikoksiin rauhaa vastaan". Käsittääkseni nämä Silvennoisen viittaamat "prejudisoivat vaikutukset" liittyvät siihen, että sotasyyllisyysoikeuden mukaan Suomen käymistä sodista ainakin jatkosota oli luonteeltaan rikollista hyökkäyssotaa. Tällaisen tulkinnan valossa on tietysti vaikeaa lähteä peräämään Suomen oikeuksia millään tavalla, vaikka ne sitten liittyisivätkin vain yksittäisten kiinteistöjen omistamiseen.

Juridisen puolen lisäksi sotasyyllisyysoikeudenkäynnin tuomioiden mahdolliseen purkamiseen liittyy muitakin näkökohtia. Olen itsekin ottanut asiasta käytyyn keskusteluun osaa esimerkiksi Säätytalon suuressa sotasyyllisyysseminaarissa marraskuussa 2005 ja Porin lyseossa 10.5.2006 pidetyssä Risto Ryti -juhlaseminaarissa. Mielestäni mihinkään virallisiin toimiin tuomittujen kunnianpalauttamiseksi ei tarvitse ryhtyä, koska yleisen mielipiteen silmissä he eivät koskaan kunniaansa menettäneetkään. Kollektiivisessa historiatietoisuudessa oikeudenkäynnin vaikutus oli pikemminkin täysin päinvastainen, eli kansan enemmistön silmissä sotasyyllisistä tuli marttyyreja ja poliittisista syistä uhrattuja kansallissankareita. Porissa samalla kannalla olivat myös emeritusprofessori Heikki Ylikangas ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg. Puhemies Paavo Lipponen, joka myös oli läsnä, sen sijaan ei lausunut kantaansa asiassa.

Sekin nykynäkökulmasta vähän kiusallinen asia tuppaa keskustelussa usein unohtumaan, että sotaan syyllisten rankaiseminen perustui eduskunnan hyväksymään lakiesitykseen. Siinä mielessä kyseessä siis oli kansan tahto. En ole juridiikan asiantuntija, mutta voisin kuvitella, että silläkin olisi "prejudisoivia vaikutuksia", mikäli korkein oikeus nyt 62 vuotta myöhemmin lähtisi näitä silloisen eduskunnan päätöksiin pohjtautuvia tuomioita purkamaan. Historiapolitiikan kannalta taas on hyvä pohtia sitä, kuinka mielekäs veto tällaisen uuden huomion keskittäminen tutkimuksen jo ajat sitten läpikotaisin poliittiseksi osoittamaan prosessiin olisi.

Vaikka Silvennoisen aloitteen välittömänä syynä todennäköisesti on tarve vaikuttaa tuohon luovutettujen alueiden kiinteistöjen omistusoikeuksien selvittämiseen tähtäävään prosessiin, sisältää tiedotus varsin mielenkiintoisen viittauksen myös "Karjalan kysymykseen" ja "Suomen Nato-jäsenyyteen". On kuitenkin hyvä muistaa, että Suomen nykyiset rajat hyväksyttiin ja vahvistettiin Pariisin rauhansopimuksessa 1947, ei sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Itselleni ei oikein aukea sekään, miten ihmeessä vuonna 1946 annetut tuomiot voisivat liittyä Suomen mahdolliseen jäsenyyteen vuonna 1949 perustetussa sotilasliitossa. Näiden syiden takia joka tapauksessa Silvennoinen katsoo asianosaisten piirin mahdollisesti olevan sotasyyllisinä tuomittujen sukulaisia laajempi. Odotettavissa onkin, että Silvennoisen saa ilmoituksensa perusteella yhteydenottoja.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen samaa mieltä.

Olen joutunut ottamaan asiaan kantaa julkisesti ja olen juristina jokseenkin varma, että purkuhakemus kaatuisi siihen, ettei sotasyylisyystuomio perustunut lain väärään soveltamiseen.

Lain perustuslainmukaisuuden tutkiminen ei kuulunut tuomioistuimen oikeuksiin 1940-luvulla.

Juristin kiinteistöhankkeet kaatuvat samaan - eivät kuulu suomalaisen tuomioistuimen ratkaistaviin asioihin.

Asianharrastaja kirjoitti...

Mielipiteenne on hyvä ja looginen.

Kommentoin tähän vain sitä, että Karjalan palautusta ajavien teemat eivät tahdo vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Kestoteemojahan ovat
- lähialueyhteistyön arvostelu
- sotakorvauksien palauttamisvaatimus
- välirauhansopimuksen perusteella lakkautettujen järjestöjen kunnianpalautus
- Tarton rauhansopimuksen mukaisten rajojen palauttaminen
- ns sotasyyllisyystuomioiden ja asekätkentätuomioiden kumoaminen.

Kolme vuotta täyttänyt Pro Karelia lienee ajatellut, että kun mainitut asiat tuodaan esille, alkaa kansa ärhäkästi vaatia hyvitystä. Tässä ielessä saavutettu tulos on pyöreä nolla.

Syynä ei liene se, etteikö suurin osa suomalaisista olis sisnänsä yhtä mieltä siitä, että viime sotien perusteella maamme joutui nielemään koko joukon epäoikeudenmukaisuuksia. Syynä siihen, ettei Karjalan palautus kiinnosta, lienee lähinnä se, ettei asialle nähdä olevan mitään tarvetta. Myöskään mitään poliittisia tai etnisiä hankaluuksia ei haluta. Tai niitä ei pidetä järkevinä verruttuna saavutettavaan etuun.

Jouni kirjoitti...

Minusta tämä haiskahtaa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen "rehabilitoidun" talvisodan sankarimyytin elvyttämiselle. Sotasyyllisyysoikeudenkäynti on oma mielenkiintoinen lukunsa, mutta menneisyyspolitiikan kannalta katsottuna jotenkin tuntuu, että laajemmin tässä olisi kyse jälleen kerran sellaisen konstruktion elvyttämisestä, jossa pieni ja sankarillinen Suomi on joutunut kärsimään suurvaltojen puristuksessa, koska sillä ei ole ollut vaihtoehtoja. Saattaa olla kaukaa haettua, mutta tällaisen vaikutelman tuosta ilmoituksesta sain.

Karjala takaisin kirjoitti...

Ilmoittaudun Karjalan palautuksen kannattajaksi, mutta siitä huolimatta olen sitä mieltä että Silvennoisen touhu on puhtaaksiviljeltyä kusetusta.

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on kokemusta mainitusta asianajajasta, joka kusetti minulta rahaa, ja halusi tehdä sitä yhä lisää, mutta lopetin hänen palveluksensa. Sitä vastoin mies ei hoitanut perusasioita oikeudessa, että päämies saisi kulujaan lain mukaisesti takaisin. Olkaa varovaisia oman kukkaronne avaamisessa!

Kirjallisuutta kirjoitti...

Kirjoittajat lienevät suurin piirtein samaa ikäluokkaa kuin minä , sodan jälkeen syntyneitä.meidän sukupolvelta on sotaa käyneet visusti lukinneet arkistot ja pomat tietonsa, joten parhainkaan historioitsija ei tiedä miski Suomi on nykymuodossaan olemassa, sehän on sinänsä ihme. Karjalan palautus ei ole aiheellista muuten kuin maakauppana rahalla ja sovinnolla jos se on tarpeen ja miellyttää Venäjää.Nykyinen Suomi pitää tehdä osavalloiksi, jotka ovat itsenäisempiä kuin läänit nykyisin ja hallitus liittohallitukseksi. Muuten katkeaa ja halkeaa, kun aikaa kuluu. Mennyt on lähellä. useamman tulee olla hallituksellisesti pätevä ja ko-operaatiokykyinen ja ensisijaisesti suomalainen.