Tässä nyt vähän kamerakännykän satoa taannoisilta Motörhead-keikoilta Helsingistä, Tampereelta ja Oulusta. Jälki on kieltämättä tuhruista, mutta fanillehan kelpaa karumpikin asu. Viereisen taideotoksen nappasi Paattisten lahja Suomen hiihdolle Hannu Koivusalo, loput ovat omasta luuristani. Viimeisessä kuvassa näkyy yhden päivittäin framilla olevan suomalaisen tv-julkkiksen selkä kuvattuna Nordenskiöldinkadun hallissa, oikein arvanneelle lupaan palkkioksi yhden kappaleen Sodan totuudet -kirjaa. Keikat olivat taattua laatua, joskin ainakin Helsingissä tuppasivat jälleen kerran soundit puuroutumaan volyymin vuoksi. Tuo "Let's make one thing clear, is it LOUD enough?" -juttu alkaa olla vähän väsynyt, varsinkin kun se usein johtaa siihen, että laulu alkaa jäädä yleisen meluvallin alle. Tampereella keskittymistä taas haittasi eturiveillä holtittomasti nyrkit ja kyynärpäät ojossa heilunut isokokoinen kaljupäinen nuorimies, joka tykkäsi töniä toisia mutta veti herneet nenään saatuaan samalla mitalla takaisin (ei minulta). Hän taisi mm. tintata heiluessaan tajuttomaksi yhden nuoren naisen ja kaatoi useampia ihmisiä vaivautumatta nostamaan näitä takaisin jaloilleen, mikä kyllä ainakin minusta kuuluisi asiaan. Fyysisyys kyllä kuuluu Motörhead-kokemukseen, mutta aggressioitaan ei kannata lähteä ulkoiluttamaan.
Lisäksi voisi tuon rumpusoolonkin pikku hiljaa heivata. Sacrifice oli jäänyt pois ohjelmistosta, mutta nyt kannujenpaukutusmachoilu nähtiin keskellä All in the Name of Tragedy -biisiä, millä onnistuttiin kyllä raunioittamaan hieno kappale pahemman kerran. No, Lemmy oli Lemmy ja hauskaa oli jälleen kerran. Menen uudestaankin...
Lämppärinä soitellut Hanoi Rocks, jonka tosin ehdin nähdä paremmin vasta Oulussa, oli positiivinen kokemus sekin.
Set list (kaikkina iltoina identtinen):
Dr. Rock
Stay Clean
Be My Baby
Killers
Metropolis
Over The Top
One Night Stand
I Got Mine
Born To Raise Hell
Sword Of Glory
Rosalie
All in the Name of Tragedy
Just 'cos You Got The Power
Going To Brazil
Killed By Death
Iron Fist
---------------
Whorehouse Blues
Ace Of Spades
Overkill
6 kommenttia:
Aiemmassa ketjussa oli youtubekuvaa jonka katsoin päivänä muutamana kotona. 11kk vanha tyttäreni, joka jo ultrassa näytti keskisormea, villintyi siitä ihan täysin: heilutti päätä, taputti ja kiljui. Isukki oli yht'aikaa ylpeä ja huolestunut.
Kuva-arvaus: Pekka Pouta.
Matti
www.valt.helsinki.fi/blogs/majutila
Pekka Poutahan tuo on. Harmi, että en ehtinyt ensin... :( T. Basso
Lämppärit tietysti ei saa soittaa yhtä lujaa kuin pääesiintyjä, mutta Hanoit vakuuttivat silti energisellä esiintymisellään. Sen sijaan ensimmäinen lämppäri, eli kahdella entisellä Peer Güntin jäsenellä varustettu bändi (jonka nimeä en muista) ei vakuuttanut.
Motorhead on käynyt Suomessa melko usein, joten Helsingin vanha jäähalli ei ollut läheskään täynnä. Ehkä Tampereen ja Oulun keikatkin vaikuttivat tähän. Kaksi t-paitaa tarttui matkaan, toinen hallin ulkopuolella päivystäneeltä ilmeisen laittomalta trokarilta.
Kun näin Motörheadin edellisen kerran livenä, Wurzel oli vielä mukana. Miehen lähtö ei kauheasti ole muuttanut mitään ainakaan huonompaan suuntaan. Kun katsoo settia, ei siinä kovin montaa uutta biisiä ole, mikä oli omalta kannaltani hyvä, koska ne uudet biisit eivät oikein tahdo jäädä mieleen.
Olisin tiennyt myös tuon Pekka Poudan. Mutta eipä hätää, minulle kelpaa mikä kirja tahansa ;)
http://www.myspace.com/kypck
Jaa, onko P. Poutakin Lemmyn faneja? Itse olen nähnyt Mötörheadin Suomen ekallla keikalla Puhkaharjulla 1980 ja Lappeenrannan raviradalla 1982. The Official Mötöheadbanger since 1981, mutta keikoille en ole jaksanut mennä vaimon toiveesta. Levyjä kuuntelen viikoittain
Lähetä kommentti