Ampumahiihtäjä, ex-maastohiihtäjä Kaisa Varista epäillään taas vaihteeksi dopingista, eikä tällä kertaa toisin kuin vuonna 2006 olla enää pelkkien huhujen asteella. 2003 kävi käry Val di Fiemmestä EPOsta, ja nyt ollaan kovaa vauhtia menossa samaa alamäkeä: 6.1. Oberhofissa kisatun maailmancupin jälkeen otetun testin A-näytteestä oli löytynyt kiellettyjä aineita. Parhaillaan on meneillään aina niin arvokas ja lukemattomista esityskerroista tuttu näytelmä: urheilija kiistää, kaikki tahot korostavat kyseessä olevan vasta epäilyn ja kehottavat odottamaan B-näytettä, mutta taustalla on käynnissä kauhea luistelu pois mahdollisesta vastuusta jne. A- ja B-näytteiden yleisen suhteen ja Variksen historian huomioiden oddsit ovat aika lähellä nollaa, että berttapissa (vai oliko kyseessä verinäyte, sitä ei uutisista selvinnyt) osoittautuisi yhtään vähemmän väkeväksi kuin ensimmäinenkään lirautus.Kansainvälistä julkisuutta Varis on uusimmasta uroteostaan saanut jo konsanaan enemmän kuin parin viikon takaisesta maailmancupin osakilpailun voitostaan Ruhpoldingissa. Varsinkin Ruotsissa, joka on tottunut menestymään naisten ampumahiihdossa, alan piireissä on päällä varsinainen lynkkausmieliala. Lajin ex-tähti ja nykyinen tv-kommentaattori Magdalena Forsberg päivitteli kirosanojen saattelemana Variksen tyhmyyttä ja totesi tapahtuneen jälleen kerran osoittavan, että dopingista olisi langetettava elinikäinen kilpailukielto. Lisäksi Forsberg kertoi ihmetelleensä Ruhpoldingissa sitä, ettei suomalaishiihtäjä maaliin tultuaan voitosta huolimatta vaikuttanut kovinkaan iloiselta. Olisiko jo silloin tiennyt, mitä on tulossa...
Ruotsin maajoukkuevalmentaja Wolfgang Pichler on alusta saakka suhtautunut hyvin kielteisesti Variksen ilmestymiseen ampumahiihtoympyröihin. Variksen voiton jälkeen hän totesi, ettei voinut tuntea tämän menestyksestä minkäänlaista iloa, ja on nyt tietysti antamissaan lausunnoissa ollut vahvasti "mitä minä sanoin" -linjoilla. Ruotsin mitalitoivoihin Östersundin MM-kisoissa kuuluva Helena Jonsson peräänkuulutti myös elinikäistä kilpailukieltoa. Maajoukkuekollega Anna-Maria Nilsson totesi toivovansa, että Varis saisi kilpailukiellon eikä voisi saapua Östersundiin pilaamaan kisoja. Hän totesi, ettei voinut käsittää Variksen toimintaa ja toivoi tämän nyt lopulta pistävän sukset naulaan.
Sportexpressenin nettisivuilla oli äänestys siitä, pitäisikö doping-rikkeestä antaa elinikäinen kilpailukielto. Kello 23 äänestämässä oli käynyt liki 12000 henkilöä ja prosenttijakauma oli murskaava: 91 prosenttia elinikäisen pannan puolesta, vain 9 prosenttia lempeämmän rankaisun kannalla. Dagens Nyheter heitti nettisivuillaan peliin mielenkiintoisen tiedonjyvän: ilman uskomattoman huonoa tuuria Varis olisi kenties selviytynyt Oberhofin keikastaan puhtain paperein. Hänen sijoituksensa siellä olivat nimittäin 20. ja 28., eikä tätä ynnä muut -osastoa yleensä testata. Varis sai testikomennuksensa arvalla, jonka jälkeen häntä vietiin yhdessä mitalistien kanssa pissauskoppiin. Se arpa tiesi paikkansa.
Norjassa Verdens Gang oli haastatellut Norjan maajoukkuevalmentaja Audun Svartdalia, joka hänkin ihmetteli sitä, kuinka Varis saattoi olla niin tyhmä, ettei ryhtyi kiellettyihin konsteihin vaikka oli jo kertaalleen aiemmin niistä narahtanut. "Vaikuttaa siltä, ettei hän ymmärrä mistään mitään", kiteytti norjalaiskoutsi. Ampujahiihtäjä Solveig Rystad puolestaan oli todennut jo Ruhpoldingissa, ettei hän oikein tiedä, mitä mieltä Variksen voitosta pitäisi olla.
Variksen käryn noteerasivat myös mm. neuvostoaikoina legendaarinen ja yhä samalla nimellä ilmestyvä Sovetski Sport ja saksalainen Bild. Frankfurter Allgemeine Zeitung otsikoi uutisensa nokkelasti "Uusi laji, vanhat synnit", Jyllands-Posten puolestaan "Suomalaisen tyhmyys ihmetyttää". Suomenlahden etelärannalla tapahtuneet panivat merkille niin Postimees kuin Eesti Päevalehtkin.
Päivän härskeimmästä jeesustelusta menevät pisteet kuitenkin kotimaahan. MTV3:n haastattelema hiihtoliiton toimitusjohtaja Jari Piirainen pohti Variksen käryn mahdollista vaikutusta Lahden MM-kisahakuun vuodelle 2013. Hän ei nähnyt mitään suoranaista vaikutussuhdetta, koska "tapaus ei koske maastohiihtoa ja FIS:ia". Sitä hän valitteli, että tapaus "lokaa suomalaisten mainetta, kun Suomi-kuvasta tulee maailmalla epärehellinen", ja totesi uutisen olevan surullinen ampumahiihdolle ja urheilulle yleensäkin. Lopuksi hän vielä pahoitteli sitä, että "maastohiihdon maksamista oppirahoista ei ole otettu opiksi".
Näin Piirais-Jari yritti maalata maastohiihdosta jonkinlaista suomalaisen urheilun marttyyria, joka nyttemmin on tehnyt parannuksen ja on suorastaan esikuvallinen. Tosiasia kuitenkin on, että niin Varis kuin häntä ilmeisesti yhä valmentava Kari-Pekka Kyrökin ovat nimenomaan maastohiihdon valmennus- ja koulutusmyllyn tuotteita. Variksen uusi käry ei ole mitään muuta kuin Lahden 2001 skandaalin etäispesäke, perillinen ja toivottavasti vihdoin myös päätepiste.
Lahden MM-kisoista oli tarkoitus tulla 1980- ja 1990-luvuilla kukoistuskauttaan eläneen sekä suuren osan tieteellisen valmennuksen opeistaan, toimintametodeistaan ja moraalifilosofiastaan DDR:stä omaksuneen suomalaisen kilpahiihtokulttuurin lopullinen kruunu, mutta vippaskonstien käytössä osoitettu amatöörimäisyys teki niistä sen konkurssin ja hautausmaan. Jos joku on urheilussa suomalaisten mainetta loannut ja Suomi-kuvaa tahrannut, se on nimenomaan maastohiihto. Pienen lajiliiton palveluksessa 2000-luvulla olleena tiedän, että näiden kihujen sokeudesta ja hölmöilyistä joutui suomalainen urheilu kärsimään vuosikausia.
Yksi kysymys askarruttaa: miksi Kaisa Varis ei ollut vuonna 2001 Hemohesistä kärynneiden joukossa, vaikka K-P Kyrö häntä valmensikin? Asiaa kysyttiin Kyröltä joskus suoraankin, jolloin hän vastasi "Miksi minä olisin pilannut Kaisan mahdollisuudet kultamitaliin?" Ei tullut kultaa, ja mahdollisuudet kyllä ehdittiin vielä ryssiä moninkertaisesti myöhemminkin. Suomalaismedia maalasi Kyröstä natsivääpelin ja maanpetturin, mutta ainakin minä uskon hänen olleen pikemminkin puhdasverinen ja huippuunsa jalostettu 1980- ja 1990-lukujen suomalaisen huippuhiihdon valmennuskulttuurin tuote kuin mikään kaidalta tieltä omaa moraalittomuuttaan poikennut musta lammas. Se täytyy myöntää, että selkärankaa miehellä oli, toisin kuin monella muulla. Kakan lennettyä tuulettimeen luistelumestareita kyllä löytyi, mutta perinteisen miehiä ei.
3 kommenttia:
Muistelen että ns. amatöörien puuhastelun yhteydessä sanottiin selvästi, että kusinäyte dopingtestissä jaetaan kahtia a- ja b-näytteeksi. Kyseessä olisi siis sama kusi kummassakin testissä ja tällä eliminoidaan mahdollinen mittausvirhe tai muu epäselvyys. On siis tavallaan turha odottaa b-näytteen tulosta siinä mielessä että se voisi "pelastaa" doping-rikkeestä epäillyn.
Hiihdossa päätettiin, että maailman kärjen vauhdissa pysytään. Päinvastaista esimerkkiä nähtiin yleisurheilussa, joka 80-luvun häpeällisen Vainio-jupakan jälkeen pyrki aktiivisesti siistimään lajia. Osittain tiukan doping-politiikan (ja kv. järjestön löysän) seurauksena Suomen yleisurheilu hiljalleen näivettyi ja menestys rajoittui lähinnä keihäänheittoon.
Kari-Pekka Kyrö sanoi aikanaan, että pyöräily on suurin kestävyyslaji, jossa kaikki harmaan vyöhykkeen keinot kehitetään. Pienemmät lajit kopioivat keinot sieltä.
Suomessa tiedettiin Jyväskylän yliopiston ansiosta kestävyysurheilun olennaiset menestystekijät. 90-luvulla tämä tarkoitti veren hapenkuljetuskyvyn maksimoimista.
Koska EPO:a ei tuolloin pystytty testaamaan, sitä mitä todennäköisimmin käytettiin melko laajalti. Tästä kertoi mm. hemoglobiinirajojen tulo kv. hiihtokisoihin. EPO paransi veren hapenkuljetuskykyä ratkaisevasti.
On paljon mahdollista, ettei 90-luvulta löydy kestävyyslajeista yhtään menestynyttä urheilijaa, joka ei olisi käyttänyt kyseistä ainetta. Kestävyysjuoksuissa joku voi huvikseen käydä katsomassa, miten maailmanennätykset kehittyivät 5000 ja 10000 metrin juoksuissa.
Nykyisin EPO:sta jää kiinni, kuten myös hemoglobiinia tilapäisesti alentavista ja palautumista edistävistä suonensisäisistä aineista (Hemohes).
Viimeksi purkkiin kusaissutta ja kiinnijäänyttä ampumahiihtäjää voi vain pitää tyhmänä. Ei sitä oikein jaksa moralisoida.
Osittain näistä syistä en enää oikein jaksa innostua mistään pääasiallisesti fyysistä suorituskykyä vaativasta lajista muutoin kuin harrastuspohjalta. Lajina ei hiihdossa, soudussa tai kestävyysjuoksussa ole mitään vikaa.
Huippu-urheilijoitakaan ei kannata pitää yli-ihmisinä. Samalla tavalla he ovat alttiina houkutuksille kuin ketkä tahansa muut. Parempia esikuvia he silti ovat kuin monet muut.
Jahas, ja hiihtoliiton piina jatkuu.
"Hiihtoliitto ei vastaa doping-syytöksiin oikeustoimilla" -otsikointi haiskahtaa siltä, ettei kompostia haluta turhan päiten pöyhiä. Piiraisen väite siitä, ettei mitään tiedä tuntuu hyvin epäuskottavalta. Mahtaa puntit tutista hiihtopuolella...
Lähetä kommentti