tiistaina, helmikuuta 26, 2008

Joku raja

Ohjaaja Katariina Lillqvistin Uralin perhonen -animaatioelokuvasta ryöpsähtänyt keskustelu alkaa hetki hetkeltä muistuttaa yhä enemmän taannoista Muhammed-pilakuvista käytyä kiivailua. Aamulehti ja Ilta-Sanomat ovat taitavilla vastakkainasetteluilla rakentaneet asetelmasta samanlaisen sananvapaus vastaan pyhät arvot -kiistan, jossa toinen osapuoli peräänkuuluttaa taiteeseen olennaisesti kuuluvaa oikeutta tarkastella asioita yllättävistä ja provosoivistakin näkökulmista, toiset taas vaativat, että kyllä se raja sentään johonkin on vedettävä. Kuten asiaan Mannerheimin suhteen kuuluu, sotaveteraanit on vedetty näkyvästi mukaan, puhuipa tämän suureksi osaksi jo manan majoille siirtyneen ryhmän puhetorveksi nostettu Mannerheim-ristin ritari Pentti Iisalo jopa "haudoissa kääntymisestä".

Mannerheimin homoseksuaalisuudella spekulointi on jo pitkään ollut suosittu suomalainen ajanviete, vaikka osa kansalaisista tällaiset ajatusleikit täysin kerettiläisinä ja suoranaisina pyhänhäväistyksinä ankarasti tuomitseekin. Väittäisin rankempiakin Mannerheim-tulkintoja nähdyn, vaikkapa kirjailija Juha Seppälän loisteliaassa Suomen historia -teoksessa (1998).

Aiheesta herneet nenäänsä vetäneille taiteen vapaa tulkinnallisuus ja intertekstuaalisuus eli vuorovaikutus ja -puhelu muiden aiheesta esitettyjen puheenvuorojen kanssa vaikuttavat olevan täysin tuntemattomia ilmiöitä, tai ainakin sellaisia, joita ei saa Mannerheimin kyseessä ollessa käyttää. Kun tiedotusvälineet ovat köyttä tarjonneet, ovat Mannerheim-kuvan koskemattomuutta ja pyhyyttä varjelevat tahot siihen mielihyvin tarttuneet. Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että taiteen sallittujen ilmaisukeinojen rajoja ovat meille opettamassa puolustusvoimien ex-komentaja Gustav Hägglund ja ylipormestari Raimo Ilaskivi. "Saisi hävetä", totesi Hägglund ohjaajalle, Ilaskivi puolestaan vaati tekijöiden "päitä pölkylle" (ainakin toistaiseksi sentään vielä kuvaannollisesti) ja "mediassa kaiken kansan nähtäväksi". Totesipa Hägglund asemansa tuomalla arvovallalla vielä senkin, että tuskin Mannerheim sentään helvettiin joutui, niin kuin animaatiossa esitetään.

Jo klassiseksi argumentiksi on muodostunut todeta jotakin siihen suuntaan, että jos Neuvostoliiton suurhyökkäystä ei olisi torjuttu kesällä 1944, ei näidenkään hihhuleiden ja kulttuurivasurien tarvitsisi täällä edistyksellisiä mielipiteitään esitellä, ja että mielipiteenvaihto vieläpä todennäköisesti tapahtuisi venäjän kielellä. Tähän voisi varovana vastahuomautuksena todeta, että kai sentään pahimmat vaaran vuodet jo alkavat olla takana päin, kun Puna-armeijan syksyllä 1944 valtaansa alistamat baltitkin ovat jo olleet 17 vuotta itsenäisiä ja viro, latvia ja liettua ovat tätä nykyä EU:n virallisia kieliä.

Jokaisella on oikeus näkemykseensä, niin Lillqvistillä, Hägglundilla, Iisalolla kuin Ilaskivelläkin. Sen sijaan siinä vaiheessa, kun aletaan vaatia toisia sulkemaan suunsa, on syytä hälytyskellojen alkaa soida. Vähän provosoiden voisi kehottaa niitä, jotka nyt ovat syvällä rintaäänellä syyttämässä Lillqvistiä ja muita historiallisen ikonien suhteen taiteellisia vapauksia ottaneita "historian vääristelystä", miettimään oikein tarkkaan ja hartaasti, minkä puolesta kesällä 1944 lopulta oikein taisteltiin. Väittäisin, että aika selkeästi enemmän siellä kamppailtiin Lillqvistin sanan- ja mielipiteenvapauden puolesta kuin sen hyväksi, että Ilaskivi, Hägglund, Iisalo tai kukaan muukaan saisi tulevaisuudessa määrätä oikeaoppisten näkemysten sisällön sekä sallitun kritiikin ja huumorin rajat. Viimeksi mainittu taisi olla enemmän silloisen vastustajan erikoisalaa.

YLEä on kiistassa kovasti syytetty siitä, että se on ollut resursseillaan tukemassa suurimman suomalaisen muistoa häpäisevän tuotoksen tekoa. Kritiikki pitää sisällään ajatuksen siitä, että on olemassa "oikeata taidetta", johon kansallisen yleisradioyhtiön tulisi roponsa sijoittaa. Tätäkin ajatusta jalostaessa hyviä historiallisia esikuvia voisi hakea Moskovan ja Berliinin suunnilta. Itse olen sen verran optimisti, etten usko suomalaisen elämänmuodon, kansallisen olemassaolon ja itsetunnon olevan niin heikoissa kantimissa, että sen pönkittämiseksi tarvittaisiin mitään yhtä ainoaa oikeaa patrioottista tarinaa maan historiasta, vaikka sellaisen perään tässäkin keskustelussa kovasti on haikailtu.

Lillqvist ja hänen kriitikkonsa eivät loppujen lopuksi taida käydä edes samaa keskustelua. Isänmaallisuuden ja suhteellisuudentajun mahdollisia kitkapintoja voi miettiä vaikkapa Lillqvstin seuraavaa kommentia vasten:

Absurdeinta taistossa on se tosiseikka, että ylintä esivaltaa edustava raskaan sarjan haukka käy täysin vakavissaan 30-senttisen, raudasta ja paperimassasta rakennetun surrealistisen nuken kimppuun.

Ilmaisuvapauteen kuuluu oikeus esittää sellaisiakin mielipiteitä, jotka joidenkin toisten mielestä voivat olla epämiellyttäviä ja täysin vääriäkin. Tähän oikeuteen eivät muodosta poikkeusta sen paremmin marsalkat kuin profeetatkaan, ja hyvä niin.

43 kommenttia:

Jouni kirjoitti...

Kyllä, juuri näin. Ilaskivien sun muiden reaktioita kohtaan tunsin ihan ensimmäisenä myötähäpeää, jostain syystä.

En ole taiteen asiantuntija, mutta nähdäkseni eräs taiteen "tehtävistä" on herättää ajatuksia ja kenties saada aikaan jonkinlainen kvalitatiivinen muutos vastaanottajan kokemustilassa, eli osoittaa erilaisten perspektiivien olemassaolo.

Mannerheim (ja hänestä tehdyt muotokuvat, patsaat, yms.) ovat vissiin vieläkin symboli sellaiselle uskonnollisisänmaalliselle hurmokselle, johon ei saa koskea. Valitettavasti.

Itse olen kovasti kriittinen kollektiivisia kansalliskonstruktioita kohtaan, mutta mielestäni 'suomalaisuus' on nimenomaan sitä, että asioista voidaan keskustella avoimessa ilmapiirissä ilman tabuja sun muita kiihkouskovaisuutta muistuttavia hörhellyksiä. Tässä mielessä voidaan sanoa, että jo Uralin perhosen herättämä keskustelu legitimoi animaation.

Mutta nyt täytyy lopettaa tai Hägglundin setä antaa luunapin...tai jopa piiskaa.

IDA kirjoitti...

Omasta mielestäni kansalaisilla on täysi oikeus kyseenalaistaa se millaista taidetta valtio rahoittaa. Valtion rahoituksen rajoittaminen ei ole millään muotoa ilmaisuvapauden rajoittamista.

Ennemmin me päädymme Neuvostoliitossa vallinneeseen tilaan, jos kansalaiset istuvat hiljaa katselemassa valtion rahoittamaa taidetta vailla oikeutta kyseenalaistaa sen olemassaoloa.

Itse olen kuullut ihan kovaa Mannerheim kritiikkiä lapsesta asti, enkä ole huomannut ketään ammutun sen vuoksi. Ja koko asiaa en kyllä pysty tabuna näkemään. Enemmän vaikuttaa siltä, että siitä taas ollaan väkisin tekemässä "tabua" ja hillitöntä myrskyä vesilasissa.

Jouni kirjoitti...

Toki on oikeus kyseenalaistaa, sehän sisältyy jo tuohon ekaan kommenttiini.

Toisaalta, kyllähän tietynlaisen tabun olemassaoloon nämä eräiden tahojen kommentit vähän viittaisivat, eikös vaan?

Mutta rahoitus liittyy aina ilmaisunvapauteen. Minusta on naiivia olettaa, että ilman julkista rahoitusta taide pystyisi toteuttamaan funktiotaan. Julkinen rahoitus on oltava olemassa ja vieläpä mahdollista saada, vaikka kansalaisilla sen takia joskus menisivätkin herneet palkoineen nenuliin. Muutoin taide alistuu liian orjallisesti markkinatalouden mekanismien ohjaukseen, mikä ei laajassa kuvassa ole ollenkaan hyvä asia.

Tapsa P kirjoitti...

Ilmoitan heti olevani Tali-Ihantala-jäärä, sillä seuraavat mielipiteeni ovat hieman kerettiläisiä:

Eikö ketään kiinnosta totuus, eli oliko Mannerheim homo vai ei? Onko kukaan mahdollisista rakastajista koskaan ilmoittautunut?

Ellei ole, niin rohkenisin epäillä koko teoriaa. Onkohan Manu homo, kun hänestä ei kierrä naisjuttuja, eikä ole vaihtanut edes nuorempaan?

Homoksi haukkuminenhan on se kaikkein alkeellisin primitiivireaktio niin öykkäreiden kuin kakaroidenkin suusta.

Sitä paitsi Ceaserikin haukuttiin homoksi. Näin viime vuonna elokuvan, jossa Aleksanteri Suuri esitettiin ilmihomona. Hitleriä väitettiin teeveessä perverssiksi ja Bushia haukutaan harva se päivä idiootiksi.

Toisaalta luulisi näiden isokenkäisten taidekriitikkojen jo oppineen esim. Tuntemattomasta, ettei kannata ihan heti provosoitua.

En tarkoita Smedsin versiota, vaan ihan Linnan. Sekin oli ihan alussa karmea suomalaisen sotilaan häväistys, jota vastaan jyrähti jopa itse Kaunis-Aatu Ehnrooth. Armeija ei suostunut edes avustamaan elokuvan teossa.

Mutta eipä mennyt kauaakaan, kun teos olikin jo oppikirjana Kadettikoulussa. Tämä prosessi tuppaa unohtumaan nykyään.

Jäitä hattuun siis Suomen herrat, taas kerran.

IDA kirjoitti...

"Toisaalta, kyllähän tietynlaisen tabun olemassaoloon nämä eräiden tahojen kommentit vähän viittaisivat, eikös vaan?"

Totta, niin tekijöiden kuin vastustajienkin puolelta. Tabuja on kuitenkin eri asteisia. Väitän, että Mannerheimin pilkkaaminen/kyseenalaistaminen ei ole mikään vakava tabu. Se on voinut olla sitä vakavassa historiantutkimuksessa, siitä en tiedä, mutta taiteessa se ei ainakaan ole ollut sitä enää aikoihin.

"Mutta rahoitus liittyy aina ilmaisunvapauteen. Minusta on naiivia olettaa, että ilman julkista rahoitusta taide pystyisi toteuttamaan funktiotaan."

Joka tapauksessa joudutaan tekemään valinta mille taiteelle julkista rahoitusta annetaan. Kaikelle ei voi antaa. Päätöksen pitäisi, kuten kaiken muunkin julkisen rahoituksen suhteen, olla avoimen kansalaiskeskustelun ja demokraattisten päätösten tulos.

Alkuunhan tästä vielä uutisoitiin jossain, että teos esitettään Yleisradiossa itsenäisyyspäivänä, joten tuohtumuskin on vähintäänkin ymmärrettävää.

"Julkinen rahoitus on oltava olemassa ja vieläpä mahdollista saada, vaikka kansalaisilla sen takia joskus menisivätkin herneet palkoineen nenuliin. Muutoin taide alistuu liian orjallisesti markkinatalouden mekanismien ohjaukseen, mikä ei laajassa kuvassa ole ollenkaan hyvä asia."

Voi olla taidetta, jolla on julkinen rahoitus, ja voi olla taidetta, joka toimii itsenäisesti. Julkinen rahoitus ei voi olla mikään ilmaisuvapauden edellys, joten ei voi puhua ilmaisuvapauden rajoituksista, muun kuin sen suhteen mitä valtio suostuu rahoittamaan. Ja se taas on kaikissa tapauksissa muutenkin rajattua. Eri asia, jos savianimaation tekeminen ja esittäminen olisi kielletty.

Tuon Mannerheim-kuunnelman, johon animaatio pohjautuu, käsikirjoitus on verkossa ilmaiseksi luettavana, mikä on ihan hyvä asia. En ole taidearvostelija, joten en kuitenkaan kommentoi sisältöä ;)

Jouni kirjoitti...

"Julkinen rahoitus ei voi olla mikään ilmaisuvapauden edellys, joten ei voi puhua ilmaisuvapauden rajoituksista, muun kuin sen suhteen mitä valtio suostuu rahoittamaan."

-> Pointtini on, että mahdollisuus on oltava olemassa. Ei voi olla niin, että kriittinen taide jää marginaali-ilmiöksi, koska valtio ei suostu tukemaan sitä.

"Joka tapauksessa joudutaan tekemään valinta mille taiteelle julkista rahoitusta annetaan. Kaikelle ei voi antaa. Päätöksen pitäisi, kuten kaiken muunkin julkisen rahoituksen suhteen, olla avoimen kansalaiskeskustelun ja demokraattisten päätösten tulos."

-> Valinta on itsestäänselvyys, kun jaetaan niukkuutta. Saattaa vaikuttaa elitismiltä, mutta olen sitä mieltä, että puhtaasti noin toteutettuna liu'utaan yhä enemmän kohti keskiarvotouhuilua, massasotkua ja kitschiä.

Petja Jäppinen kirjoitti...

Otetaan aluksi tuo korsetti.
Minä syvästi ihmettelen, jos paroni Mannerheim ei olisi käyttänyt korsettia.

Toinen kysymys on se, kenen on syytä loukkaantua? Eikö Suomen homoilla olisi aihetta pahastua, kun tämän valapaton ja quislingin homoseksuaalisuus paljastetaan ja näin esitetään saatetaan huonoon valoon homot ja annetaan heistä epäluotettava kuva.

Minusta näitten tekijöitten pitäisi hieman selitellä ja esittää anteeksi pyyntö vaikkapa Setalle.

Paavo kirjoitti...

Luin hägglundin jutun, enkä muista että siinä olisi vaadittu esityksen kieltämistä tai muuta sensuuria. Hänen mielipiteensä olivat mielestäni aivan oikeutetut. Saa taiteilijalle sanoa että tämän pitäisi hävetä.

kyllä juustopäidenkin pitäisi hävetä lyhyttä musiikkiuraansa. Siis mielestäni.

julkinen rahoitus ei millään tavalla takaa riippumattomuutta tai kriittisyyttä. Sen sijaan, että jokainen päättäisi millaiselle kriittiselle taiteelle on tarvetta niin nyt virkamies päättää minkälaista taidetta minun rahoillani on tuotettava. Miksi hän tietäisi minua paremmin?

veikkaanpa ettei yleltä liikenisi rahaa theo van goghin tyylisille kriitikoille. Yle ei siis takaa kritiikin moninaisuutta.

Mannerheimia saa toki panetella, mutta tuollaisia lapsellisia tuotoksia en haluaisi olla rahoillani kustantamassa. Ylen ongelma on se ettei sen tarvitse välittää asiakkaistaan. Tv-maksu on maksettava vaikka mikä olisi.

pitäähän siis toki keskustella siitä mitä yle tuottaa. Kansalaiset saavat vaatia ettei yle rahoittaisi elokuvia joista kansa eivät pidä. On eri puuttua omilla rahoillaan tuottavien taiteilijoiden tuotoksiin.

älähtäisin esim jos yle tuottaisi hardcore-pornoa. Se ei tarkoita että vaatisin pornon kieltävää sensuuria.

Anonyymi kirjoitti...

Loistava kirjoitus!(taas)

Blogi lisätty suosikkeihin.

Jouni kirjoitti...

Nykyilmapiirissä YLE:ä on ilmeisen kiva mollata.

Kyse on kuitenkin paljon laajemmin siitä, miten sananvapautta yritetään suitsia uusliberalismin varjolla - niin paradoksaaliselta kuin se voi vaikuttaakin.

Taide tulee aina olemaan siinä mielessä marginaalissa, että se tarvitsee erilaisia julkisen rahoituksen muotoja, myös muita kuin YLE:n. Kokonaan "omilla rahoilla" tehty taide saattaa lakata hyvin pian olemasta taidetta ja muuttuu liukuhihnatuotteiksi massoille. Ja tällä tavoin sananvapaus kaventuu lisää.

Ja missä se 'kansa' on joka ei pidä jostain? Ei yhtään missään. Eikä tässä kukaan keskustelua ole halunnut lopettaa, päinvastoin...paitsi ehkä nämä Hägglundit sun muut patriootit.

Anonyymi kirjoitti...

Taitaa olla myrsky vesilasissa koko homma. Kuka jaksaa enää nykyään kiinnostua koko äijästä puhumattakaan tästä itse "taideteoksesta".

Väsynyt juttu ja vain,koska lehdistöllä ei ole enää oikeita toimittajia tekemässä juttuja oikeista aiheista.

Toiselta kantilta katsottuna Suomi on jännä maa: ollaan niin suopeita niille tanskalaisille, jotka vasiten haluavat häväistä muslimeja. Toisaalta ei siedetä tippaakaan, jos omaa sankaria häväistään.
Jossain on jotain mätää - vai näinkö tämä homma vain kulkee?

IDA kirjoitti...

"Taide tulee aina olemaan siinä mielessä marginaalissa, että se tarvitsee erilaisia julkisen rahoituksen muotoja, myös muita kuin YLE:n. Kokonaan "omilla rahoilla" tehty taide saattaa lakata hyvin pian olemasta taidetta ja muuttuu liukuhihnatuotteiksi massoille. Ja tällä tavoin sananvapaus kaventuu lisää."

-Olen ihan samaa mieltä, että julkista rahoitusta tarvitaan. Sitä voi myös kehittää. Ei ole kuitenkaan sananvapauden rajoittamista, jos julkista rahoitusta vaille jää. Itsellänikin olisi tilaisuus spammata vaikka tähän omaa surrealismiani. Tosin se ei varmaan kauaa eläisi ;).

En ole mitenkään varma pitäisikö tämä Kentauri-teos jättää julkisen rahoituksen ulkopuolelle. Pitäisin kuitenkin äärimmäisen mauttomana ja törkeänä, jos se esitettäisiin julkisilla rahoilla tehtynä julkisilla varoilla ylläpidetyllä julkisen palvelun kanavalla Suomen itsenäisyyspäivänä. Taiteellisen provokaation, jollainen on yleensä aina ok, tekisi silloin tavallaan valtio kansaa vastaan mikä ei olisi ok.

"Ja missä se 'kansa' on joka ei pidä jostain? Ei yhtään missään. Eikä tässä kukaan keskustelua ole halunnut lopettaa, päinvastoin...paitsi ehkä nämä Hägglundit sun muut patriootit."

- Joo. On tietenkin selvä, että mikäli julkinen rahoitus olisi täysin kansanvaltaista, niin järjestelmiä pitäisi kehittää todella paljon. Ja kansaan mahtuu mielipiteitä ja näkemyksiä joka junaan.

Kuitenkin tietynlainen yleinen käsitys siitä mikä on sopiva tapa käsitellä tällaisia asioita on olemassa. Minusta kysymys onko valtion rahoituksella rikottava tuota kaanonia on ainakin yleisellä tasolla mielenkiintoinen ja omasta mielestäni vastaus on, että ei suuremmin pitäisi.

Jouni kirjoitti...

"Kuitenkin tietynlainen yleinen käsitys siitä mikä on sopiva tapa käsitellä tällaisia asioita on olemassa. Minusta kysymys onko valtion rahoituksella rikottava tuota kaanonia on ainakin yleisellä tasolla mielenkiintoinen ja omasta mielestäni vastaus on, että ei suuremmin pitäisi."

- OK, ymmärrän pointtisi. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että "kaanonia" nimenomaan pitäisi ravistella ja niin sanotusti häiriköidä, koska kyse on kuitenkin siitä, silloin valtio osoittaa olevansa uusiutumiskykyinen ja tavallaan näyttää mallia, miten monimuotoisuutta voidaan "sietää".
Tosin sitä itsenäisyyspäivänä esittämistä kyllä minäkin miettisin pitkään ja hartaasti.

Paavo kirjoitti...

Taiteen rahoitus pysyy siis riippumattomana jos rahoituksesta päättävä taho ei käytä rahoitukseen omia rahojaan. Omituinen näkemys. Miksi ylen virkamies tietää niin paljon paremmin mikä on taidetta kuin minä. Olen luullut että taidekokemus on subjektiivinen.

Taide jää marginaaliin jos sitä ei haluta. Miksi siis pitää pakkomaksuilla ohittaa yleisön tahto ja rahoittaa taidetta jota ei koeta tarvittavan. Miksi tarvitaan virkamiehiä päättämään mitä taidetta kansalle on tuputettava varsinkin kun monen taideteoksen julkilausuttu tavoite on ärsyttää ja provosoida.

minä en kaipaa ketään päättämään millaisia provokaatioita minä kaipaan. Hägglund esitti kritiikkiä ei vaatinut sensuuria. Miksi hänet on yksilöity suureksi sensuuriroistoksi?

Jouni kirjoitti...

"Taiteen rahoitus pysyy siis riippumattomana jos rahoituksesta päättävä taho ei käytä rahoitukseen omia rahojaan. Omituinen näkemys. Miksi ylen virkamies tietää niin paljon paremmin mikä on taidetta kuin minä. Olen luullut että taidekokemus on subjektiivinen."

- Näin ei ole väitetty missään. Älä tee olkinukkeja, ne kuuluvat muille palstoille.

Virkamiesantipatioihin en ota kantaa. Kyse on kuitenkin laajemmasta ilmiöstä taiteen kohdalla kuin pelkästä YLE-mörköilystä. Eiköhän YLE:kin käytä asiantuntijoita päätöstensä tukena.

Nykyään tämä tiedostava kuluttaja -paradigma on tunnettu joka paikkaan niin, että oksettaa. Sille kyllä on tilausta tiettyyn rajaan asti, mutta väitän silti, että keskivertojantterilla ei ole kapasiteettia arvioida syvemmin esimerkiksi taidetta (tai tutkimusta). Seurauksena on massakulttuurin diktatuuri.

Kokemus on aina subjektiivinen, mutta kaikki ei silti ole taidetta, vaikka joku räpellys subjektiivisesti tuntuisikin "taiteelta". (Tämä tietysti toimii puolin ja toisin.)

Tässä suhteessa vaikkapa Tomas Kulkan esseet ovat tutustumisenarvoisia.

Ruzaccho kirjoitti...

Vanha yleisradiohyve on tarjota kansalle "mitä tarvitaan" (30-luvulla uskontoa ja isänmaata, 60-luvulla informaatiota), ei "mitä halutaan". Markkinavetoisen taiteen ongelma on se, että se korruptoituu. Taidehan ei voi olla kannattavaa kuin erittäin vaikeasti.

Vaaditaan julkista rahaa tai pyyteetön avokätinen mesenaatti, jotta haastava, vaativa, "epämiellyttävä" taide saisi sijaa silmissämme ja alkaisi siten muuttua pikkuhiljaa miellyttäväksi.

Puolueita tuetaan (ja virkamiehille maksetaan palkkaa) verovaroin, jotta lahjonnan mahdollisuus vähenisi. Emme luottaisi byro- ja demokratiaamme sekuntiakaan, jos poliisi joutuisi elättämään itsensä asiakkailta kerätyillä juomarahoilla.

Miksi vaatisimme tätä taiteelta? Julkinen rahoitus turvaa sellaisenkin taiteen ja tutkimuksen olemassaolon, jolla ei ole välitöntä ostajakuntaa. HISTORIA on tämän taiteen tuomitseva.

männistön muori kirjoitti...

Kiitos ansiokkaasta kirjoituksesta MJ:lle. Tapsa p:n kommentti fokusoi mielipidepuurosta asian ytimen. Idan opastamana luin po. tekstin, joka oli hyvin vaikuttava kooste / tulkinta / representaatio kansanperinteenä tallentuneesta paikan muistista. Jään kiinnostuneena odottamaan esitystä.

Anonyymi kirjoitti...

Mahtava kirjoitus, naulan kantaan. On melkein surkuhupaisaa, kuinka helppoa Suomessa on "piirtää profeetta".

Luin väitöskirjasi pari vuotta sitten, se teki suuren vaikutuksen.

Kaisa

Vasarahammer kirjoitti...

"Taide tulee aina olemaan siinä mielessä marginaalissa, että se tarvitsee erilaisia julkisen rahoituksen muotoja, myös muita kuin YLE:n. Kokonaan "omilla rahoilla" tehty taide saattaa lakata hyvin pian olemasta taidetta ja muuttuu liukuhihnatuotteiksi massoille. Ja tällä tavoin sananvapaus kaventuu lisää."

Kun taide niin kovasti pyrkii marginaaliin, herää luonnollisesti kysymys, kiinnostaako sellainen muita kuin pientä omissa kuvioissaan pyörivää, itseään eliittinä pitävää poppoota. Onko veronmaksajalla tai lupamaksun haltijalla velvollisuus tukea tuota puuhastelua ja onko tuolla puuhastelulla oikeasti mitään itseisarvoa?

Ilmeisesti tämä kyseinen taiteilija halusi, että hänen teoksensa herättäisi laajempaa huomiota. Siksi hän manipuloi kohun vähän samaan tapaan kuin Kansallisteatterin Tuntemattoman ohjaaja Kristian Smeds.

Jouni on selkeästi ymmärtänyt sananvapauden käsitteen täysin väärin, kun pitää kaivaa uusliberalismimörkö ja ikiaikainen rillumarei vs. eliitin taide -vastakkainasettelu kaapista. Myös jutussa käsitelty taiteilija haluaa tehdä itsestään "sensuurin uhrin" ja "sananvapauden marttyyrin", vaikka se näyttäisi kuinka valheelliselta tahansa.

Jopa länsimaissa elää ihmisiä, joiden henki on oikeasti uhattuna, koska he ovat erehtyneet käyttämään sananvapauttaan. Siksi narsistisen taiteilijan yritys esiintyä uhrina (vrt. edellinen kirjoitus) tuntuu niin vastenmieliseltä.

Jouni kirjoitti...

Olen tähänkin asti ollut nimimerkki "vasarahammerin" kanssa käytännössä jokaisesta asiasta eri mieltä, joten eiköhän jatketa samalla linjalla! ;)

Enempää en tähän aiheeseen kuitenkaan kommentoi ajanpuutteen vuoksi. Kantani asiaan lienee tullut selväksi.

lahtari kirjoitti...

Täällä

http://arawni.blogspot.com/2008/02/sananvapauden-soturinna.html

on julkaistu Katariina Lillqvistin sitvasin postituslistalle lähettämä itsekehuviesti.

Tapsa P kirjoitti...

Minua alkoi kiinnostaa tämä Pispalan kirgiisiperhosen tapaus. Onko sitä tutkittu tai onko siitä muita tietoja kuin Salaman kertoma?

Ihan lähdekriittisistä syistä suhtautuisin hieman varovaisesti punaisessa Pispalassa liikkuneisiin tarinoihin lahtarikenraalin seksuaaalisesta suuntautumisesta ja lempikirgiiseistä.

Kuulostaa Pispalan urbaanilegendalta. Eli onko tästä mitään faktaa tiedossa?

Vasarahammer kirjoitti...

"Olen tähänkin asti ollut nimimerkki "vasarahammerin" kanssa käytännössä jokaisesta asiasta eri mieltä, joten eiköhän jatketa samalla linjalla! ;)"

Jounin kunniaksi on sanottava, että hän on aina käyttäytynyt asiallisesti.

Kyllä jopa minäkin ymmärrän tuon taidetta pitää tukea -argumentin enkä minä sitä suoraan tuossa tyrmännyt, jos huomasit.

Korkeakulttuurin julkisen tukemisen puolustajat tuppaavat vain joka kerta rakentamaan tuon saman uhkakuvan, eli rillumarei tulee ja tappaa, jos tukea ei heru.

Markku Jokisipilä kirjoitti...

Näkyy Lillqvist kommentoineen asiaa viestiketjussa aiemmin mainitussa tiedotteessaan seuraavasti:

"Ohjaajaja vertaisin tilannetta ja oikeistovallan pönäkän perinnelinnakkeen diktatuuria fundamentalistisen islamilaisvaltion
sensuuriin. Henkilökohtaisesti olen saanut kahden vuorokauden aikana yli sata puhelinsoittoa joista suurin osa riemastuneita; jopa vanhat työväenliikkeen veteraanit ovat jaksaneet soittaa ja nostaa "konjakit Murha-Kustaan " kaatajalle."

Tiedotteen lukeminen tuotti aikamoisen pettymyksen sikäli, että kun Lillqvist aiemmin alleviivasi tehneensä nukkeanimaation ja käyttäneensä taiteen kieltä, hän nyt jälkikäteisesti vetää puheenvuoroaan osaksi perinteistä ja pölyistä suomalaista oikeisto-vasemmisto-nokittelua. Kritiikin rinnastaminen fundamentalistisen islamilaisvaltion sensuuriin on älytöntä, enkä kyllä oikein tiedä mistä hän puhuu käyttäessään termiä "oikeistovallan pönäkän perinnelinnakkeen diktatuuria". Se, että joku peräänkuuluttaa sensuuria ja pyhien asioiden luokkaamattomuutta, ei vielä tarkoita sensuurikoneiston olemassaoloa.

Olisi antanut asian olla ja antanut taideteoksen puhua puolestaan. Nyt hän itse syyllistyy samaan kuin syyttäjänsä eli liimaa taiteellisen tulkinnan päälle poliittisia merkityksiä sen kuin ehtii. Animaation liittäminen näin jälkikäteisesti osaksi jotain romantisoitua perinteistä vasemmistolaisuutta vihjaa nyt siihen suuntaan, että Lillqvist on yhtä lailla historiallisten päähänpinttymien ja "oikeiden" tarinoiden vankina kuin kriitikkonsakin.

männistön muori kirjoitti...

Hyvää Kalevalanpäivää!
Kyselläänkö, kuka tai mitä miehiä oli Väinämöinen, Kullervo tai Lalli? Kansantarinat ovat luovan mielikuvituksen tuotetta, ja niiden innoittamana on tehty monen genren taidetta. Tätä yksinkertaista argumentointia kyllä häpäisee Lillkvistin oma kommentointi. Sääli!

Jouni kirjoitti...

Kommentoidaan nyt sen verran vielä, että ymmärtääkseni tuossa on kuitenkin kyse läpeensä punaisesta tulkinnasta kliseistä ilmaisua käyttääkseni.

Mielestäni se on ihan ok, kunhan tosiaan ei ryhdytä olettamaan, että yksivärinen näkökulma olisi se ainoa oikea. Perspektiivejä lienee yhtä paljon kuin värikartalla värejä...osa paremmin, osa huonommin perusteltuja.

Markku Jokisipilä kirjoitti...

Onnistuessaan taiteellinen tulkinta herättää uudenlaisia ajatuksia ja jättää tilaa vastaanottajan tulkinnoille. Taiteellinen esitys tietysti sisältää aina myös sen riskin, että vastaanottajan tulkinta on aivan toisenlainen kuin se, mitä tekijä mahdollisesti on ennakoinut. Liika selittäminen, tapahtui se sitten kriitikon, ylistäjän tai taiteilijan itsensä toimesta, harvemmin onnistuu tekemään muuta kuin vesittämään alkuperäisen elämyksen. En muista esim. Kristian Smedsin lähteneen näin vahvasti tyrkyttämään mitään oikeaoppista tulkintaa näytelmästään niin kuin Lillqvist nyt em. tiedotteensa perusteella näkyy tekevän. Taiteilijalla on ilmaisullinen vapautensa, yleisöllä tulkinnallinen. Kun taide-esitys on riittävän voimakas, se alkaa elää omaa elämäänsä. Jos taitelijan täytyy antaa teokseensa jotain luku-ohjeita, hän ei luota sen paremmin teoksensa puhutteluvoimaan kuin yleisönsä ajattelukykyynkään.

Tapsa P kirjoitti...

Markku on ihan harvinaisen oikeassa: miksi itse sortua selittämään, kun taide puhuu puolestaan paljon paremmin.

Männistön muorille: sitten ei enää kysellä mitä Kustaa ja kirgiisi ovat miehiään, kun molempien faktinen olemassaolo kielletään Lallin ja Henrik-piispan tavoin.

Siihen mennee vielä muutama sukupolvi.

(Täytyy varmaan kohta lukea se Lillqvistin tiedotekin, kun ehdin jo valita sen suhteen puolenikin.)

Anonyymi kirjoitti...

Vähän provosoiden voisi kehottaa niitä, jotka nyt ovat syvällä rintaäänellä syyttämässä Lillqvistiä ja muita historiallisen ikonien suhteen taiteellisia vapauksia ottaneita "historian vääristelystä", miettimään oikein tarkkaan ja hartaasti, minkä puolesta kesällä 1944 lopulta oikein taisteltiin. Väittäisin, että aika selkeästi enemmän siellä kamppailtiin Lillqvistin sanan- ja mielipiteenvapauden puolesta kuin sen hyväksi, että Ilaskivi, Hägglund, Iisalo tai kukaan muukaan saisi tulevaisuudessa määrätä oikeaoppisten näkemysten sisällön sekä sallitun kritiikin ja huumorin rajat. Viimeksi mainittu taisi olla enemmän silloisen vastustajan erikoisalaa.

Hyvä pointti. Nyt jo edesmennyt isoisäni, sotaveteraani, veti lopullisesti pisteet kotiin minun silmissäni, kun 15 vuotta sitten kommentoi päätöstäni mennä sivariin: "Senhän takia silloin tapeltiin että sinä voisit valita".

Mannerheim-kohusta: niin kauan kuin Ilaskiven "päät pölkylle" on kuvainnollinen, vertaus Muhammed-pilakuvakohuun on ehkä vähän yliampuva (toisaalta, onhan Lillqvist saanut oikeitakin tappouhkauksia). Mutta selvästi Ilaskivi haikailee Turkin mallia, jossa Atatürkin kritisointi on lailla kielletty.

Tapsa P kirjoitti...

Sananvapaushan ei tarkoita sitä, etteikö sanomisistaan voisi ja saisi joutua vastuuseen.

Siinä vaiheessa sitten riippumaton oikeuslaitos nousee arvoonsa.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus Jokisipilältä. Kyllä on kummallinen tuo marskin varjo Suomen yllä. Aina vaan saa aikaan keskustelua ja uusia ilmenemismuotoja. Ja musta näyttää, että se vaan kasvattaa myyttiä tai ilmiötä entisestään.

Tapsa P kirjoitti...

Mannerheim oli maan murroskohdissa mies paikallaan, miesten mies... hmmm.

Nythän hänestä vasta aidosti keskustellaankin. Onneksi Koiviston tekemisiä ruoditaan jo nyt. Meinaan, että vaikka itse muistan koko hänen kautensa, niin yllättäviä näkökantoja saavat esitettyä.

Heikki kirjoitti...

Iltasanomien keskustelussa on toisaalta tuotu esille sekin näkemys, että Salama ja Lillqvist yrittävät naurettavalla tavalla tehdä itsestään marttyyrejä, vaikka tietävät varsin hyvin ettei heitä suinkaan odota Salman Rushdien tai tanskalaisten kohtalo.

Oikeastaan enempi minua kiinnostaa tämän nartun näkemys vuoden 1918 "valkoisesta valheesta". Tämähän on täyttä puppua. Valkoisen valheen esillenostaminen on vähän sama kuin , kuten Osmo Jussila lainasi erästä yleisönosaston kirjoitusta, " jo pitkään kuolleena olleen hevosen potkimista".

Valkoinen valhe on ajat sitten lakannut olemasta. Salama ja Lillqvist, tai kuka tahansa, voisi sen sijaan aivan vakavasti pohtia sitä mahdollisuutta, mitä punaisten voitto olisi tuonut tullessaan. Mikä olisi ollut Suomen kohtalo?

Luultavasti tässä vaiheessa hyvin moni rehellinen vasemmistolainenkin myöntää, ettei tuo valkoisten voitto ehkä sittenkään ollut niin paha juttu, olkoonkin että tyylipisteet nyt eivät olleet todellakaan niitä komeimpia, mutta kuten tunnetaan makuasioista ei voi kiistellä.

Jokisipilälle vielä yksi neuvo. Selvitäppä vielä kerran tuo Paasosen tiedusteluraportin sisältö. ETKÖ HAVAINNUT VAKAVIA PUUTTEITA TIEDUSTELURAPORTIN SISÄLLÖSSÄ?

Paasosella ei näyttänyt olevan hajuakaan siitä, että 15.6.33 piti olla Suomen Kannaksella olleen armeijan tuomiopäivän, koska sinä päivänä ei NL:n strategian mukaan noita joukkoja enää pitänyt olla olemassakaan.

Ja toinen juttu. Paasosen raportista havaitaan, että NL:n joukkojen vahvuudet arvioitiin 5-6 divisioonaan heikommiksi kuin ne olivatkaan?

Vaikuttiko tämä millään tavalla siihen, että Paasonen oli niin RAUHALLINEN?

Heikki kirjoitti...

Korjaus. Siis Suomen kohtalonpäivän piti olla Kannaksella 15.6.44. Viisi päivää hyökkäyksen alkamisesta ei Suomella pitänyt olla puolustusta alueella enää lainkaan eikä paikalle olisi ennättänyt ensimäisiäkään reservejä.

Markku Jokisipilä kirjoitti...

Poliittisen historian kannalta kenties mielenkiintoisinta Heikin mainitsemassa raportissa on se käännös, jonka Mannerheim samana päivänä tekee. Samaan aikaan kun hallitus päättää tiedustella rauhanehtoja Moskovasta, Mannerheim kehottaa luopumaan kaikista aikeista vaihtaa hallitusta ja pyytämään Saksasta lisää apua.

Anonyymi kirjoitti...

Mannerheimilla ja sotiemme perinnöllä on edelleen kaikkien huomattavissa oleva turvallisen lenseä, psykologis-kollektiivinen nojauspinta. Jos kerätään randomilla toistakymmentä suomalaista miestä ja lähdetään seuraamaan mihin asenteisiin, näkemyksiin ja mytologioihin siinä saunaillassa luultavasti tukeudutaan niin ei lopputulos kovin mieltäylentävä ole. Meidän on kovin helppo tukeutua sydänalaa lämmittävään nostalgiaan jonka koemme jostain syystä miehekkääksi ja isänmaalliseksi.

Tapsa P kirjoitti...

Anonyymin näkemys on oikeansuuntainen, mutta täysin riittämätön:

Tämä "miehekkyys ja nostalgisuus" -tarve pätee kaikkien maiden miehiin kaikissa ilmansuunnissa.

Et ole sattunut huomaamaan?

Dr. PRo kirjoitti...

Sanokaapas historian asiantuntijat; pitääkö paikkansa, että M. täyttää sotarikollisen kriteerit siinä mielessä, että v. 18 hän hyväksyi etniset puhdistukset eli venäläisten murhaamisen kansallisuuden perusteella? Jostakin on jäänyt mieleeni kuvaus siitä, kuinka M. käski ammuttaa Viipurissa venäläisen upseerin tämän v:mon vetoomuksista huolimatta, en muista mistä.

Anonyymi kirjoitti...

Fasismi on ihmeellinen asia. Sen ymmärtämisenä pidetään sen historiallisten ilmentymien tuntemusta. Se ei auta koska se versoo aina uusilla kastelujärjestelmillä joille olemme sokeiksi tuomitut.

Marjo kirjoitti...

Hyvä postaus Markulta. Sitähän sodassa tosiaan puolustettiin, että saa sanoa mitä haluaa.

Tapsa p kirjoitti: "Ceaserikin haukuttiin homoksi. Näin viime vuonna elokuvan, jossa Aleksanteri Suuri esitettiin ilmihomona."

Aleksanterin kohdalla tuskin on epäilystä, eihän hän mitenkään salannut suhteitaan eikä ollut syytäkään, Kreikassahan tapa oli yleinen. Caesarin kohdalla syyte, miksi hän onnistui neuvotteluissa erään kuninkaan kanssa, on voinut olla poliittista mustamaalausta.

Sinänsä ihmisen seksielämällä ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, miten hänen julkista toimintaansa arvioidaan. Jostain syystä se vain painaa enemmän kuin kaikki muu, joten kuviteltukin kelpaa aseeksi. Myös oikeistolle, kuten vuoden 2000 presidentinvaaleissa nähtiin.

Jouni kirjoitti...

No niin, Hägglundin setä riensi Kustaan avuksi. Näin se homma käy! ;)

Asessori kirjoitti...

"Homoksi haukkuminenhan on se kaikkein alkeellisin primitiivireaktio niin öykkäreiden kuin kakaroidenkin suusta. "

Minulle M:n suuntautuminen on EVVK, ja toisaalta näen mielelläni M:n tarkoitushakuisenkin häpäisykampanjan kohteena. Mutta miksi homoseksuaalisuus? Jos L:n tarkoitus oli tuoda esiin M:n hirmuteot, ja "pimeä puoli", kuten sanoo, niin miten homous liittyy tähän mitenkään?

atronii kirjoitti...

En itse olisi pitänyt Marskia homona. Animaatio ei ole viihdettä, vaan kulttuuria.