Turkulainen kiekkomestaruus

Eilen TuTo palasi Mestiksen finaaleissa omalle tasolleen ja niisti vieraskentällä Kajaanin Hokin 6-2. Joukkueiden tasoerosta kertoo paljon se, että puoli tusinaa lättyä pamahti pussiin siitäkin huolimatta, että Hokin veskari Ari Reunanen pelasi hyvin ja esitti koko joukon paraatitorjunta, mm. torjuessaan Pasi "Pablo" Järvisen rankkarin. Onnittelut mestareille ja sääli, että mahdollisuus pelata liiganoususta kabinettipelin tuloksena karkasi joukkueen ulottumattomille. Ensi kauden TuTo on eri joukkue, ja tämän tason pitäminen on vaikeaa ellei mahdotonta, jos ja kun pari kentällistä ukkoja lähtee muualle. Varsinkin ykköskentän otteet olivat jotain sellaista, jota varmasti tullaan myöhemmin nostalgisesti muistelemaan. Ajatelkaapa nyt, pudotuspelien pistepörssissä koko viisikko seitsemän parhaan joukossa!

Se, mikä kaikkien aikojen parhaaksi Mestis/divari-joukkueeksikin nyt ylistetyn TuTon suvereeniudessa yllättää, on joukkuen halpuus. Turun Sanomien mukaan palaajabudjetti tälle kaudelle oli 105.000 euroa, Jatkoaika.com taas puhui "parista sadasta tuhannesta eurosta". Näillä pelimerkeillä ei paljon voida ammattilaisuudesta puhua. SM-liigapelaajien keskimääräinen ansio on tällä hetkellä 66.000 euroa, tähtipelaajien huomattavasti enemmän. TuTon pelaajabudjetilla olisi siis saatu kahdesta kolmeen keskitason liigakiekkoilijaa tai yksi ykkösketjun kaveri. Mestikseenkään tuo TuTon roster ei mitenkään ihmeellisen hintava ole, sillä siellä pelaajien keskiansio pyörii 6.500 euron tuntumassa.

Ismo Lehtonen ja kumppanit tekivät eräänlaiset käänteiset New York Rangersit, pelasivat taskurahoilla sellaista kiekkoa, jolla uskoakseni olisi päättymässä olevan kauden liigassa pystytty pistämään kampoihin ainakin Ässille ja Kalpalle, mahdollisesti myös HPK:lle, Saipalle ja Tepsille. Eri sarjatasoja on tietysti mahdotonta verrata, mutta on vaikea uskoa Mestiksen ja SM-liigan tasoeron olevan niin suuri, etteikö alemmalla sarjatasolla tähän tyyliin dominoinut joukkue pystyisi liigan alakastin porukoita ainakin haastamaan. Syväsalmen, Virpiön ja Lindlöfin kohtaloiden ohella on mielenkiintoista seurata sitä, pitävätkö huhut Lehkosen siirtymisestä ensi kaudeksi Jokereihin Glen Hanlonin oikeaksi kädeksi paikkansa.

SM-liigan puolella Jokerien ja Bluesin välieräsarjasta tuli sitten seitsemän pelin todellinen klassikko. Kuudesta ottelusta neljä on ratkennut vasta jatkoerässä. Eilisessä pelissä Bluesin Ben Eaves nöyryytti jokeripuolustusta samalla tavoin kuin narrien Clarke Wilm espoolaisia kolmannessa ottelussa. Molemmat ratkaisivat ottelun jatkoerässä todellisilla tahtomaaleilla vääntäen kiekon itselleen kulmassa ja painuen puolustusmuurin läpi vastustamattomalla tavalla maalille. Joukkueet ovat todella tasaisia, mutta kyllähän omaa Rangers-tyylistä kiroustaan vuosikausia poteneelle Bluesille tuon finaalipaikan jo soisi. Seitsemännen ottelun ratkaisumaalin voisi jatkoerässä lapioida vaikkapa Erkki Rajamäki.