Suomalaiset Stanley Cupin finaaleissa

Detroit Red Wingsin Valtteri Filppula näkyy olleen viime yönä hurjana Pittsburghin kaadossa, maali ja syöttö sekä +2 tehoissa. Chris Osgood Detroitin maalissa pelaa uskomatonta sarjaa, jo kaksi nollapeliä, mikä on sama määrä finaalinollauksia kuin legendaarisella Ken "The Game" Drydenilla koko urallaan. Jarkko Ruutu jäi varsin pienelle peliajalle pingviinien puolella, eikä tällä kertaa ehtinyt saalistaa edes jäähyä.

Sinivalkeat silmälasit päässä näitä taalaliigan finaalejakin tietysti katsotaan. Siispä vähän historiaa, jo senkin osoittamiseksi, että Filppulan viimeöinen temppu ei ole ihan jokapäiväistä kauraa suomalaispelaajille.

Stanley Cupin finaaleissa esiintyneet suomalaiset

Kovimmat statistiikat lyö pöytään tietenkin kaikkien aikojen suomalainen NHL-stara Jari Kurri. Hän pelasi urallaan peräti seitsemän kertaa finaalisarjassa, kuusi kertaa Edmonton Oilersin ja kerran Los Angeles Kingsin riveissä, voittaen niistä viisi (Oilers 1984, 1985, 1987, 1988, 1990). Otteluja tuli yhteensä 36, joissa 39 tehopistettä (15 maalia + 24 syöttöä), eli huima yli piste per peli keskiarvo. Jäähyminuutteja 16.

Hyvänä kakkosena tulee pest-osaston legenda Esa Tikkanen, hänellä finaalisarjoja kuusi, neljä Edmonton Oilersissa sekä yksi New York Rangersissa ja Washington Capitalsissa kummassakin, voittoja viisi (Oilers 1985, 1987, 1988 ja 1990, Rangers 1994). Yhteensä 31 ottelua, 15 tehopistettä (9+6) ja jäähyjä roolituksesta kertovat komeat 54 minuuttia.

Kolmanneksi tehokkain suomalainen finaaleissa on ollut Jere Lehtinen, joka on pelannut kannusta kahdesti Dallas Starsin paidassa, tuloksena yksi voitettu (1999) ja yksi New Jersey Devilsille hävitty (2000) sarja. 12 ottelua, tehopisteitä 8 (2+6), 2 minuuttia jäähyjä.

Tikkasen jalanjäljillä kansainvälisen tason vaatimukset täyttävänä ärsyttäjänä kulkenut Ville Nieminen on pelannut finaaleja kahdesti, kerran Colorado Avalanchen ja kerran Calgary Flamesin riveissä, tuloksena mestaruus Coloradossa (2001) ja häviö Tampa Bay Lightningille Calgaryssa (2004). Yhteensä 13 ottelua, tehopisteitä viisi (2+3)ja rouheat 23 jäähyminuuttia.

Improvisoivan puolustuspelin mestari Jyrki Lumme pääsi yrittämään Stanley Cup-voittoa kerran Vancouver Canucksin paidassa vuonna 1994, mutta tiukan sarjan voiton vei Tikkasen New York Rangers. 7 peliä, tehoja 4 pistettä (0+4), 6 jäähyminuuttia.

Muuten urallaan maaliverkkoa urakalla pöllytellyt Teemu Selänne ei päässyt (nyt kai voi jo puhua imperfektissä) finaaleissa maalia juhlimaan. Yksi sarja ja mestaruus Anaheim Ducksissa vuodelta 2007, viisi ottelua, tehoja 3 pinnaa (0+3), jäähyjä kaksi minuuttia.

Kertaalleen finaaleissa esiintyi myös Raimo Summasen suosikkikalakaveri Janne Niinimaa, Philadelphia Flyersissa kaudella 1996-1997, mutta finaalit päättyivät Detroit Red Wingsille suoraan 4-0. Niinimaalle neljä ottelua, 3 tehopistettä (0+3) ja nolla jäähyminuuttia.

Sami Kapanen pelasi mestaruudesta Carolina Hurricanesin paidassa kaudella 2001-2002, mutta vielä tällöin hurrikaani ei puhkunut voittoon saakka Detroitia vastaan. Kapaselle viisi ottelua, kaksi tehopinnaa (0+2), ei jäähyjä.

Suomessa kenties vähän aliarvostettu puolustaja Reijo Ruotsalainen esiintyi Edmontonin paidassa finaaleissa sekä 1987 että 1990, tuloksena kaksi mestaruutta, 12 ottelua, kaksi tehopinnaa (0+2), jäähyjä 6 minuuttia.

Ilkka Sinisalo pelasi finaalisarjassa kahdesti, kausilla 1984-1985 ja 1986-1987 Philadelphia Flyersin paidassa. Kummallakin kerralla oli tuloksena tappio Kurrin ja Tikkasen (1987 myös Ruotsalaisen) Oilersia vastaan. Yhteensä Sinisalolle 10 ottelua, yksi tehopinna (1+0), kaksi jäähyminuuttia.

Toni Lydman pelasi yhdessä Ville Niemisen kanssa Miikka Kiprusoffin huipputorjuntojen finaalin nostaman Calgary Flamesin riveissä finaaleissa 2004, mutta seitsemään otteluun venyneen sarjan vei nimiinsä Tampa Bay Lightning. Loukkaantumisten vaivaamalle Lydmanille 3 ottelua, tehopinnoja yksi (0+1), 0 jäähyminuuttia.

Harvoin muistetaan, että myös Matti Hagman on pelannut finaalisarjassa, kaudella 1976-1977 Boston Bruinsissa, tosin ilman voittoa ja vain pikakomennuksena. Hagmanilla yksi ottelu ja nollat sekä maaleissa, syötöissä, pinnoissa että jäähyissä.

Pistetään vielä suomalaisten top-vitoset eri kategorioista:

Finaaliottelut
1. Jari Kurri 36 ottelua
2. Esa Tikkanen 31 ottelua
3. Ville Nieminen 13 ottelua
4. Jere Lehtinen 12 ottelua
4. Reijo Ruotsalainen 12 ottelua

Tehopisteet
1. Jari Kurri 39 pistettä (15+24)
2. Esa Tikkanen 15 pistettä (9+6)
3. Jere Lehtinen 8 pistettä (2+6)
4. Ville Nieminen 5 pistettä (2+3)
5. Jyrki Lumme 4 pistettä (0+4)

Maalit
1. Jari Kurri 15 maalia
2. Esa Tikkanen 9 maalia
3. Jere Lehtinen 2 maalia
3. Ville Nieminen 2 maalia
5. Ilkka Sinisalo 1 maali

Jäähyt
1. Esa Tikkanen 54 minuuttia
2. Ville Nieminen 23 minuuttia
3. Jari Kurri 16 minuuttia
4. Jyrki Lumme 6 minuuttia
4. Reijo Ruotsalainen 6 minuuttia

Maalivahteina suomalaisia on pelannut finaaleissa vain kaksi, ja voittava veskari on yhä haussa.

Miikka Kiprusoff jäi kaudella 2003-2004 liian yksin, ja voitto meni Tampa Baylle huolimatta häikäisevän alhaisesta päästettyjen maalien keskiarvosta (en tarkistanut, mutta lienee kaikkien aikojen alhaisin lukema finaalit hävinneelle joukkueelle). Kiprusofilla seitsemän ottelua, kolme voittoa, neljä tappiota, 454 minuuttia, 13 päästettyä maalia, yksi nollapeli, päästettyjen maalien keskiarvo 1.72 per ottelu.

Kaudella 2005-2006 Jussi Markkanen sai kakkosveskarin paikalta yllätyskomennuksen tolppien väliin Dwayne Rolosonin loukkaannuttua ensimmäisessä finaalipelissä ja oli Kiprusoffin tavoin lähellä torjua kotiin koko sarjan. Markkasella 6 ottelua, kolme voittoa, kolme tappiota, 361 minuuttia, 14 päästettyä maalia, yksi nollapeli ja keskimäärin 2.33 päästettyä kassia per ottelu.

Stanley Cupin finaaleista lisätietoa kaipaaville suosittelen lämpimästi sivustoa 2008 Stanley Cup. Mitä et sieltä löydä, et todennäköisesti tarvitsekaan.