maanantaina, syyskuuta 14, 2009

Kaasuputki


Huomenna Radio Ylen Ykkösellä aloittaa uusi Jan Erolan isännöimä ohjelma Ajankohtainen Ykkönen. Blogin pitäjällä on kunnia päästä vieraaksi ensimmäiseen lähetykseen, joka kuullaan kello 12.15-13.00. Aiheena on Nord Streamin kaasuputkihanke ja tarkemmin ottaen se, miksi Baltiassa, Puolassa ja Ruotsissa monenlaisia epäilyjä herättänyt projekti ei Suomessa ainakaan johtavien poliitikkojen mukaan ole missään määrin turvallisuuspoliittinen kysymys. Tyynnyttelyn pohjathan vetäisi vähän aikaa sitten pääministeri Matti Vanhanen, jonka mukaan kaasuputki ei ole missään nimessä Suomelle turvallisuuskysymys eikä juuri edes ympäristökysymys, vaikka se Suomen alue- ja talousvesillä toteutuessaan tulisikin kulkemaan. Laitan tähän vähän omaa tajunnanvirtaani aiheesta.

Puolassa puolustusministeri, nykyinen ulkoministeri Radoslav Sikorski vertasi Venäjän ja Saksan kahdenvälisenä projektina käynnistynyttä ja valmisteltua hanketta elokuun 1939 Molotov-Ribbentrop -sopimukseen. Sikorskin mukaan Berliini ja Moskova ovat jälleen sopimassa koko Eurooppaa koskevista asioista Saksan ja Venäjän välisen alueen maiden tahdosta piittaamatta ja niiden yli kävellen. Ruotsissa on pelätty Venäjän voivan käyttää Gotlannin edustalle tulevaa putken väliasemaa vakoilutarkoituksiin. Ympäri Itämeren rantavaltioita on kuultu mielipiteitä, joiden mukaan putken ympäristöriskit ovat paljon suuremmat kuin Nord Stream -yhtiö, josta venäläinen maakaasujätti Gazprom omistaa määräävät 51 prosenttia, Venäjä tai Saksa ovat halunneet myöntää. Yhdysvalloista Eurooppaa taas on varoiteltu joutumasta energiansaannissaan riippuvuussuhteeseen Venäjästä, jolla businessintressien lisäksi on valvottavanaan monenlaisia muitakin etuja Euroopan suunnalla.

Jos muualla ollaan näin huolissaan, miten voi olla, että Suomen poliittiselle eliitille putki on suoranainen epäkysymys? Onko tosiaan niin, ettei 375 kilometrin matkalta Suomen rannikolla kulkevalla putkella, jonka valvojaksi ja suojelijaksi pääministeri Vladimir Putin on nimenomaisesti ja kiertelemättä todennut Venäjän Itämeren-laivaston, ole maallemme minkäänlaisia turvallisuuspoliittisia vaikutuksia? Onko Venäjän motiivien perään kyselemisessä vain kyse Kylmän sodan tai peräti toisen maailmansodan juoksuhautoihin jämähtäneiden russofobistien horinoista?

Vastaukset tuntuvat riippuvan täysin siitä, keneltä kysyy. Kokeillaanpa ja tehdään blogin virtuaalisen ulkomaanreportterin kuvitteellinen kyselykierros niillä seuduilla, joihin putkella on vaikutusta.

Haastateltavana Dmitri, Punainen tori, Moskova:

"Vastarinnassa on kyse uuden putken myötä vaille transitomaksuja jäävien ja perinteisesti venäläisvihamielisten itäeurooppalaisten kroonisesta vinkumisesta. He haluaisivat myös jatkossa pitää itsellään sen mahdollisuuden, että voisivat tilanteen niin vaatiessa pitää omien alueidensa kautta maanpäällisissä putkissa Länsi-Eurooppaan matkaavan venäläisen kaasun ikään kuin panttivankina omien intressiensä ajamiseksi. Venäjä haluaa palvella asiakkaitaan mahdollisimman hyvin, ja Länsi-Euroopan kaasuvarmuus nousee aivan uusiin sfääreihin Itämeren putken avulla. Venäjä on energiasuurvalta, eikä se voi antaa poliittisesti ailahtelevien Itä-Euroopan pikkuvaltioiden häiritä liiketoimiaan."

Haastateltavina Lech ja Jaroslaw, Lazienki-puisto, Varsova:

"Venäläiset haluavat energiatoimitustensa avulla lisätä valtaansa Länsi-Euroopassa ja alistaa kaasutoimituksistaan riippuvaiset Itä-Euroopan maat mielivaltansa alle. Venäjän ja Ukrainan välisen kaasusodan toistumista lännempänä Euroopassa on toistaiseksi estänyt se, että katkaisemalla toimituksensa esim. Puolaan, Slovakiaan tai Tshekkiin Venäjä olisi samalla tullut katkaisseeksi myös samoja putkia käyttävät kaasutoimitukset Länsi-Eurooppaan. Kun se nyt saa Itämeren-putkensa, voi se kurmottaa itäeurooppalaisia mielensä mukaan läntisten toimitusten jatkuessa häiriöttä. Ukrainan ja Valko-Venäjän esimerkit osoittavat, ettei Kreml epäröi käyttää Gazpromia poliittisena käsikassaranaan tilanteen niin vaatiessa."

Haastateltavana Gerhard, Unter den Linden, Berliini:

"Länsi-Euroopan ja Venäjän toisiinsa ensimmäistä kertaa kytkevä pohjoinen kaasuputki on upea ja historiallinen hanke. Toimitusväyliä lisätessään se parantaa merkittävästi Euroopan energiariittävyyttä ja onhan maakaasu myös monia muita energiamuotoja huomattavasti ekologisempi. Lisätessään suoria ja konkreettisia taloudellisia kytköksiä Euroopan ja Venäjän välillä se myös lisää vakautta alueella ja ehkäisee vaarallisten poliittisten kriisien syntyä. EU:n on sidottava Venäjä eurooppalaiseen kehitykseen ja eurooppalaisiin arvoihin, ja energiayhteistyö palvelee tätä tarkoitusta mitä parhaiten. Kaasuputkihanke avaa uuden ajanjakson eurooppalais-venäläisissä suhteissa ja niiden kehittämisessä. Nord Streamin suorittamat mittavat merenpohja-analyysit ja muut tutkimukset osoittavat, että hankkeeseen liittyvät ympäristöriskit ovat paljon pienemmät kuin jos olisi kyse esimerkiksi uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta."

Haastateltavana Mikael, Sergel Bageriet, Tukholma:

"Venäjä verhoaa energiaretoriikkaansa kaasuputkihankkeen todelliset motiivit, jotka ovat poliittisia ja sotilaallisia. Kaasuputken teknistä infrastruktuuria voidaan käyttää aivan yhtä hyvin myös Itämeren rantavaltioiden vakoiluun, ja kun Venäjän laivasto vartioi putkea, heilahtaa turvallisuuspoliittinen tasapainotila Itämerellä merkittävästi Venäjän suuntaan. Energiasupervalta Venäjä pyrkii luonnonvarojensa avulla nyt palauttamaan myös sen poliittisen ja sotilaallisen vallan, joka sillä Kylmässä sodassa Neuvostoliiton kaudella oli. On huomionarvoista, että uudella kaasuputkellaan se haluaa kiertää Viron, Latvian ja Liettuan sekä Puolan, jotka ovat perinteisesti kuuluneet sen valtapiiriin, ensin tsaari-Venäjän osina ja sitten Kylmän sodan kauden neuvostotasavaltoina (Baltian maat) ja kansandemokratiana (Puola). Saksa on nyt omien taloudellisten intressiensa nojalla uhraamassa Itämerta ja sen alueella vaivoin saavutettua voimatasapainoa arvaamattoman Venäjän armoille. Se, että Venäjän kaasuvaroihin johtaa Euroopasta yksi putki lisää, on tärkeäksi tavoitteeksi nostetun tuontienergian monipuolistamisen näkökulmasta pikemminkin heikennys kuin parannus. Saksan ja Venäjän yhteistyö vetää täysin maton alta kaikilta niiltä puheilta, joissa on peräänkuulutettu yhteisen eurooppalaisen energiapolitiikan tärkeyttä."

Haastateltavana Paavo, kauppatori, Helsinki:

"Turvallisuus- ja ympäristöriski? Höpö höpö - käsittämätöntä hysteriaa ja kaunaista piipertämistä. Pulinat pois ja usvaa putkeen!"

Ota näistä sitten selko. Se on kuitenkin selvää, että energiansaanti on modernin yhteiskunnan normaalin toiminnan kannalta aivan keskeinen tekijä, jonka häiriytymisestä aiheutuu monenlaista pahaa. Energia on koulukirjaesimerkki strategisesta resurssista, ja historiankirjoja selaamalla löytyy helposti esimerkkejä tilanteista, jossa energiansaanti, sen puuttuminen tai siitä kilpailu ovat johtaneet varsin dramaattisiin poliittisiin ja sotilaallisiin seurauksiin.

Suomelle lienee jonkinlainen luottamuksen osoitus, että meidät toisin kuin Baltian maat on kelpuutettu putken alusmaaksi. Toisaalta voi miettiä, mitä tarkoittaa Suomen strategiselle asemalle sekä Suomen ja Venäjän suhteille se, että aivan rajan pinnassa sijaitsisivat sekä Venäjän suurin öljynvientisatama Primorsk (ex-Koivisto) sekä Länsi-Eurooppaan 55 miljardia kuutiometriä maakaasua toimittavan merenalaisputken alkupiste.

Gazpromin päämajassa kiertää suosittu vitsi, jonka mukaan "kun täällä katkaisijaa napsauttaa, sammuvat valot Frankfurtissa". Mutta Suomessa putki on pelkkä putki eikös juu.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voiko legitiimiä intressiä rakennella, vai onko minulla putkinäkö ?

-rh kirjoitti...

Saksan ja Venäjän yhteistyö mukamas "vetää täysin maton alta kaikilta niiltä puheilta, joissa on peräänkuulutettu yhteisen eurooppalaisen energiapolitiikan tärkeyttä. "

Kyllä Paavo on tässä oikealla linjalla. Näet eristämällä Venäjää ulos vain luodaan ongelmia - mutta valittavasti löytyy niitäkin, jotka nimenomaan omiin propagandistisiin tarkoituksiinsa tarvitsisivat noita tuon ilmansuunnan ongelmia.

Marjo kirjoitti...

Ad -rh:

Ei kai se tarkoita Venäjän eristämistä, jos EU tekee näin tärkeät päätökset yhdessä eikä kukaan sooloile. Normaali avoimmuskin edellyttää, että tällaisesta hankkeesta neuvotellaan *etukäteen* niiden valtioiden kanssa joita se koskee.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, sanoisin, ilman vähäisintäkään vahingoniloa, että nyt Eurooppa niittää sitä mitä se on kylvänyt 1970-luvulta lähtien. Kun ei se ole osannut valita, tihenevän eurooppalaisen yhteistyön ja ohenevan paneurooppalaisen yhteistyön välillä. Nyt on haluttu mukaan niin osmannit kuin muut laidat. Seuraus: kun tuuli vähän kääntyy, ja voimapolitiikalla on jotain tekoa, niin se tasan kaksi, eli Saksa ja Venäjä, jotka jakavat Euroopan. Menetetty mahdollisuus.. Ei voi olla vaikuttamatta myös meille. Suomen poliittisen eksistenssin ikuisuuskysymys: kannattaako ja miten taistella tutkainta vastaan, ne puskevat sen putken kuitenkin, vai sovittautua peesiin melkein kuin idea olisi meiltä lähtöisin.
Kumpi muuten on turvallisempaa, että energia kulkee pintaa pitkin vai pinnan alla?
Veikko-setä

-rh kirjoitti...

Marjo, voiko näiden Baltian pienien, konkurssikypsien räyhävaltioiden kanssa neuvotella?

Itse näen vain yhden reitin: Uncle Sam sanoo niille edeltä, että tämä olisi ihan hyvä idea, että Eurooppa saa tarvitsemaan energiaa Venäjältä.
Wanhana unionistina, niin vanhana, voisin puhua peruskirjamme periaatteista näille muiden ohessa omaan jalkaansa ampuville russofobikoille.

Jussi Jalonen kirjoitti...

Virtuaalihaastattelujen oheen sopii mainita myös sitaatti Matti Klingen esitelmästä eduskuntatalon auditoriossa toissapäivänä. Tämä on sitten jokseenkin vapaasti ja ulkomuistista:

"Venäjä ja Preussi, nuo kaksi Itämeren alueen historiallista suurvaltaa, ovat jälleen löytäneet toisensa, tällä kertaa kaasuputken merkeissä, ja se on Itämeren vakauden ja turvallisuuden kannalta erinomainen asia."

(Koska Klinge on Klinge, hän totta kai ääntää sen Proissi.)

Paljonkohan Ruotsin ja Puolan kaasuputkea koskevissa kannanotoissa on "historiallisen suurvallan" mentaliteettia? Molemmat maat olivat Itämeren alueen todellisia suurvaltoja vielä silloin kun Berliini ja Moskova olivat vain tuppukyliä, ja tälläkin hetkellä voisi todeta Ruotsin ja Puolan olevan vahvasti nousussa Saksaan ja Venäjään verrattuna.


Cheers,

J. J.

Jussi Jalonen kirjoitti...

-rh kysyi:

Marjo, voiko näiden Baltian pienien, konkurssikypsien räyhävaltioiden kanssa neuvotella?

Voi. Seuraava kysymys?

Valtioiden "eristäminenhän" synnyttää niitä ongelmia, vai kuinka?


Cheers,

J. J.

-rh kirjoitti...

Kyllä, ja etenkin se kokee suuria ja suurvaltoja.

Skorpioni kirjoitti...

Mitä ns. russofobiaan tulee, niin aakkosellinen luettelo Venäjän lähinaapureiden kohtaloista viimeisen 150 vuoden ajalta
1. Afganistan
2. Armenia
3. Azerbaitzan
4. Bulgaria
5. Georgia (Gruusia)
6. Japani
7. Kazakstan
8. Kiina
9. Kirgisia
10. Latvia
11. Liettua
12. Moldova
13. Puola
14. Romania
15. Suomi
16. Tadzikistan
17. Tsekkoslovakia
18. Turkmenistan
19. Ukraina
20. Unkari
21. Uzbekistan
22. Viro
kertoo karua kieltään. Kaikkien kanssa Venäjä (NL) on sotinut. Suuren osan (pienimmät) se on valloittanut ja osan yrittänyt valloittaa.

Ei löydy naapuria, joka ei olisi kokenut Venäjän sotaisuutta. No löytyy kaksi poikkeusta; Norja ja Pohjois-Korea. Mutta Norjassa onkin vastassa Nato, joka rauhoittaa kummasti Venäjän sotaisuutta. Pohjois-koreassa taas on jo valmiina diktatuuri.

Venäjää ja sen aikeita voi syystä suuresti epäillä ja jopa pelätä - ainakin pienten valtioiden.

Kaasuputki on sen uusi yritys hallita Eurooppaa. Jospa se olisi edes demokratia, mutta kun ei.

Anonyymi kirjoitti...

Skorpioni:

Noiden 22:n maan lisäksi joukkoon lukeutuvat myös Saksa ja Itävalta(-Unkari)

m.H.ki kirjoitti...

Eikös tuossa kaasu hommassa ole samoista juttuista kysymys kuin öljy hommissakin; ostamisessa ja myymisessä. Eli; niin kuin leipä kaupassa mustaa vaikko vaaleata leipää. Sitten on sekin vaihtoehto; ettei kumpaakaan. Mutta; kun niitä autoja ja muita kulutus tarvikkeita pitäis myyntiin saada niin tarviis sitten potkua tehtaitten sähkö pääkaappiin. Ja Venäläisillä sitä "halpaa" kaasua; ymmärtääkseni, niin kuin vaihto ehdoksi. Ydinvoimala vaihtoehtohan tuntuu olevan vähän niin kuin lohivoileipä kaikilla herkuilla vaihtoehto; vain Suomella ja Saudi-Arabialla varaa ...