Alemmasta kivestä en onnistunut saamaan ihan tarkkaa kuvaa, joten kerrataan selvyyden vuoksi, mitä siinä lukee:
HUHTALA
NIKOLAI VILHELM
* 8.12.1916 + 31.8.1944
OLIT SANKARI,
TAISTELIJA JALO.
FASCISTIEN KUULISTA
SAMMUI SYÖMESI PALO
Kun katsotte tarkkaan, huomaatte vielä, että nimen yläpuolelta löytyvät päällekkäin kommunismin symboli punatähti sekä Neuvostoliiton sirppi ja vasara. En voi väittää, että yhtä erikoista hautakiveä olisi tullut vastaan.
Molemmat kivet löytyvät Turun pohjoisen kaupunginosan Paattisten, joka vielä kivien pystyttämisen aikaan oli oma kuntansa, hautausmaalta. Ylempi Eenokki Huhtalan ristinmuotoinen kivi löytyy sankarihaudan puolikaaresta muiden kaatuneiden paattislaisten kanssa. Nikolain kivi taas sijaitsee normaalissa hautarivistössä viitisenkymmentä metriä itään kohti Vähäjokea.
Nikolai Huhtala oli paattisten metsäkaartilaisia, jotka viettivät koko jatkosodan ajan Tortinmäen ja Yläneen välisissä metsissä. Hän oli talvisodan veteraani, joka palvelukseenastumismääräyksen kesällä 1941 vastaanotettuaan ilmoitti saaneensa sotimisesta tarpeekseen jo edellisellä kerralla.
Metsäkaartilaiset kävivät poliisin kanssa kissa ja hiiri -leikkiä kolmen vuoden ajan. Piileskelijät saivat apua ruuan ja vaatteiden muodossa samalla seudulla asuneilta sukulaisiltaan, joita poliisit kävivät tasaisin väliajoin ahdistelemassa. Kiinnijääminen oli lähellä monta kertaa, mutta aina elokuun viimeiseen päivään 1944 saakka metsäkaartilaiset onnistuivat välttelemään virkavaltaa.
Tuolloin asiasta vinkin saanut poliisipartio yhytti kaksi rintamakarkuria näiden ollessa käymässä Huhtalan kotona. Toinen antautui suosiolla kiinniotettavaksi, mutta Nikolai Huhtala karkasi ikkunan kautta pihalle ja lähti juoksemaan pellon poikki kohti metsää. Kun hän ei noudattanut pysäytymiskäskyjä, toinen poliiseista, nuorehko helsinkiläislähtöinen konstaapeli, ampui häntä kohti sarjan konepistoolilla. Huhtala sai juostessaan selkäpuolelle osuman useammasta luodista ja kuoli välittömästi. Aselepo astui Suomen ja Neuvostoliiton välillä voimaan neljä päivää myöhemmin, 4.9. aamulla.
Eenokki Huhtala, jonka risti siis ylemmässä kuvassa näkyy, oli poliisin surmaaman Nikolain pikkuveli, syntynyt 8.1.1924. Kesän 1944 suurhyökkäyksen aikana hän palveli tykkimiehenä Kevyt Patteristo 16:sta ensimmäisessä joukkueessa ja kaatui Antreassa 27.6.1944. Kesällä 1944 tuli Huhtalaan siis kaksi luonteeltaan hyvin erilaista suruviestiä. Ensimmäisessä kerrottiin 20-vuotiaan Eenokin sankarikuolemasta kannaksen teräsmyrskyssä, kahta kuukautta myöhemmin tulleessa taas hänen isänmaan petturiksi ryhtyneen 27-vuotiaan isoveljensä koruttomasta lopusta. Tai mitään viestiä ei tarvinnut toimittaa, koska omaiset olivat paikan päällä todistamassa tapahtunutta.
Sodan jälkeen Nikolain tapauksesta tehtiin poliisitutkinta ja ampunutta poliisia vastaan nostettiin syyte. Jonkinlainen tuomio annettiin, joskaan minulla ei ole asiasta tarkempia tietoja. Hautakiven valitsi ja sen tekstin suunnittelivat turkulaisen työväenyhdistyksen aktiivit, joissa oli monia vuoden 1918 punaisia veteraaneja. Työväenyhdistys myös rahoitti kiven hankinnan järjestämällään keräyksellä. Omaisilla ei kuulemani mukaan ollut sana- ja symbolivalinnan kanssa mitään tekemistä.
Säilyäkseen hengissä yli kolme vuotta metsissä viettäneen Nikolain olisi tarvinnut vältellä etsintäpartiota enää neljä päivää, koska aselevon tultua menettelytavat metsäkaartilaisten suhteen muuttuivat ja akuutti hengenvaara väistyi. Vaikka rintamakarkuruutta ei käykään puolusteleminen, nuoren poliisin virkaintoisuus enää sodan tässä vaiheessa ihmetyttää. Olisi antanut karkurin mennä, olisi säästynyt ottamasta ihmishenkeä omalletunnolleen. Niinkin asiaa voi ajatella, että omalta rintamapalvelukselta poliisin toimensa vuoksi säästynyt nuori mies tuli nyt suolanneeksi talvisodan veteraanin.
Sitä olen joskus miettinyt, missä vaiheessa Nikolai sai tietää Eenokin kaatumisesta. Kovinkaan usein karkurit eivät voinee kylillä käydä, joten sekin on mahdollista, että tieto pikkuveljen kuolemasta tavoitti hänet tuon saman, hänen omaan ampumiseensa päättyneen käynnin aikana.
36 kommenttia:
Mistä poliisi olisi tiennyt, kuinka pian sota päättyy?
Toimiko poliisi mielestäsi jollain tavalla lainvastaisesti?
Ei tietysti tarkkaan voinut tietääkään, olet oikeassa. Mutta silti, suurhyökkäys oli loppunut jo heinäkuun puolivälissä ja Mannerheimin tultua presidentiksi Rytin tilalle ilmassa oli odotusta jonkin suuremman muutoksen tapahtumiseksi. Saksalaiset perääntyivät Baltiasta ja Saksan keskinen armeijaryhmä oli romahtanut. Asiaa seuraaville oli selvää, että Suomen oli tehtävä ratkaisunsa pikapuoliin.
Pitäisi käydä lukemassa tapauksen tutkintapöytäkirjat ja oikeusaineisto, jotta tuohon lainvastaisuuteen voisi jotain sanoa. Jotakin sellaista kiinniottotilanteessa kuitenkin tapahtui, että oikeus katsoi poliisin ylittäneen valtuutensa asetta käyttäessään. Sekin on tietysti otettava huomioon, että siinä vaiheessa kun käräjiä tapauksesta istuttiin, oikeuskäytäntö oli erilainen.
Ko. poliisi kuitenkin tiesi perheen historian eli sen, että kahta kuukautta aiemmin oli pikkuveli kaatunut suurhyökkäyksessä. Inhimilliseltä kannalta ajateltuna voisi kuvitella, että olisi tällä tiedolla monella jäänyt liipasisormi koukistamatta.
Asiaan on tietysti monta mahdollista näkökulmaa. Saattaahan olla, että poliisilla oli omia läheisiä kaatuneita, ja hän ajatteli, että täällä nämä saatanat metsissä piileskelevät samaan aikaan kuin toiset puolustavat maata henkensä kaupalla. Näin ajateltuna jonkinlainen rankaisumentaliteetti olisi ymmärrettävää sekin.
Itse en kannata asevelvollisuutta, mutta mielestäni tuon poliisin sanominen fascistiksi on kommunistien propagandaa.
Kaikissa toiseen maailmansotaan osallistuneissa maissa oli asevelvollisuus. Tuo tapaus olisi voinut sattua missä tahansa toiseen maailmansotaan osallistuneessa maassa, kuten esim. Englannissa tai USA:ssa tai Kanadassa tai Australiassa.
Sinun tutkimuksia ja kirjoituksiasi taitaa tavan takaa vaivata sama helmasynti: arvostellaan Rytiä tai tuota poliisimiestä sellaisen perusteella, josta he eivät voineet tekohetkellä olla tietoisia.
Tiesikö Ryti 22.6.1944, että sotatoimet päättyvät syksyllä ja miehtystä ei tullutkaan. Ja siksi turhaan teki Ribbentrop-sopimuksen.
Tai tuon poliisimiehen, joka teki oikean ratkaisun, tietoisuus sotatoimien päättymisestä 4/5.9.44 saati näiden käpykaartilaisten myöhemmästä armahtamisesta ja palkkioista.
Äskettäin Teemalla esitetyssä Evakon taival videodokumentissa Salmin Karkun kylästä siiviilisotavangiksi talvisodan alussa jäänyt ja Vasojärven luostarissa sodan ajan vankina ollut Antero Kauppinen kertoi, että seitsemän kylän perhettä jäi NL:oon sodan päätyttyäkin.
"Miksi jäivät?" kysyi haastattelija. "Eivät uskaltaneet tulla Suomeen." "Miksi eivät uskaltaneet?" "No, kun olivat niitä kommunisteja."
Kova on Suomen pelko ollut, jos 30-luvun Stalinin suomalaisvainojen jälkeen pelotti siellä kuitenkin vähemmän.
Valkosuomalainen: historiantutkimuksen tehtävä ei ole arvostella tehtyjä päätöksiä, mutta kylläkin selvittää niiden seurauksia. Rytin suhteen yritin selvitin ensiksi sitä, minkälaisen pohdinnan seurauksena hän päätyi tuon sopimuksen allekirjoittamaan 26.6., toiseksi sitä, mitä tästä allekirjoituksesta seurasi. Se, että selvitetään, mitä apua ja kuinka paljon sopimuksen nojalla tuli, ei ole arvostelua, vaan ihan keskeisesti tutkimukseen kuuluva tehtävä. Niinkuin sekin, että katsotaan, mikä tämän avun rooli oli suurhyökkäyksen pysäyttämisessä. En tiedä, mihin perustat käsityksesi, että olisi Rytiä jotenkin "arvostellut". Nimenomaan totean hänen päätöksensä tapahtuneen sen mukaan, minkä hän katsoi hallussaan olevien tietojen mukaisesti olevan maan etu.
Anonyymi: noilla Suomen-peloilla on rajaseuduilla saattanut olla jotain tekemistä esimerkiksi niiden tietojen ja huhujen kanssa, mitä tihkui kuuden tammikuussa 1940 teloitetun suomussalmelaisen miehen kohtalosta. Selustaan jääneet ja puna-armeijan määräyksestä tiedusteluretkelle lähteneet miehet jäivät kiinni ennen kuin ehtivät aloittaakaan vihollisen hyväksi vakoilua. Pikaoikeus teloitti heidät, vaikka myöhemmin ihan oikeita vakoilijoitakin selvisi lievemmillä tuomioilla. Näistä Suomussalmen teloituksista on ollut viime vuosina keskustelua, mm. MOT teki niistä jutun ja tuolla Agricolan keskustelupalstalla on asiaa myös pohdittu. Google: Suomussalmi teloitukset talvisota niin löytyy
"Vaikka rintamakarkuruutta ei käykään puolusteleminen,"
Ihan okei, en mä olis lähteny natsien ja natsi-liittolaisten, tähän Hitlerin julistamaan sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Tuo mieshän oli enemmän isänmaallinen kuin natsimieliset.
NL ei halunnut enää mitään, eikä edes sodan voitettuaan vienyt itsenäisyyttä.
Natsikätyrien tuomiotkin olivat lieviä.
RINTAMAKARKURIN KARKUUN PAASTAMINEN SOTA-AIKANA
Inhimillisestihan asia on just kuten bloginpitaja esittaa. --- Mutta
mitenkahan oli sota-aikana karkuunpaastamisten kanssa?
Oliko sota-aikana poliisilla ase vain itsesuojelua varten vai pitiko sen avulla saada karkuri pysahtymaan? Olisiko hyva juoksija voinut laskea sen varaan, etta poliisi ei kayta asettaan.
ALOITTAA VAKOILU VIHOLLISEN HYVAKSI...
Alkaako vakoilu vasta sitten kun jotain on viholliselle toimitettu??
Vai onko teloitettava vakoilija
tuloksiin katsomatta, jos kuuluu vihollisen vakoiluorganisaation (Smertsi esim.), eli on on ottanut vihollisorganisaation tehtavan vastaan eli sitoutunut vakoilemaan, tullut rajan yli siina tarkoituksessa, kulkee siviilipuvussa jne.
Olisiko tallaisella "contrahti/ammattivakoilijalla" kovempi kohtalo sodan aikana kuin jollain siltarumpuja laskevalla idealistilla?
Enpä oikein usko, että huhuja suomussalmelaisten teloituksista olisi Salmiin kiirinyt. Matkaa oli kuitenkin melko paljon, ja vielä rintamalinjatkin välissä.
Seitsemän Interposolkaan jäänyttä perhettäkin kuulostaa aika kovalta määrältä, kun ei sinne pitänyt jäädä kuin seitsemän salmilaista. Suojärveläisiä kylläkin sitten enemmän.
Nuo Suomussalmen teloitukset johtuivat pitkälti siitä, että miehet jäivät kiinni ns. rysän päältä. Sotatoimialue, sota-aika ja sotilaat hoitivat koko oikeusprosessin. Kuten lainkin mukaan piti, miehet pantiin pikaoikeuteen, jonka kokoamisen ehtona oli nimenomaan se, että teko oli sellainen, että siitä voitiin määrätä kuolemantuomio. Kaikki teloitetut tunnustivat, mutta seitsemäs, joka kiisti, sai myöhemmin vankeustuomion.
Ja tuosta MOT:n jutusta nyt voisi sanoa paljonkin, mutta olkoon. Kannattaa lukaista ensin se jutun blogin kommenttiosio.
"Toinen antautui suosiolla kiinniotettavaksi, mutta Nikolai Huhtala karkasi ikkunan kautta pihalle ja lähti juoksemaan pellon poikki kohti metsää. Kun hän ei noudattanut pysäytymiskäskyjä, toinen poliiseista, nuorehko helsinkiläislähtöinen konstaapeli, ampui häntä kohti sarjan konepistoolilla."
Kyllä minä katsoisin kuoleman olevan ensisijassa Nikolain omaa hölmöyttä, jopa kaksinkertaista. Hän olisi voinut antautua toverinsa tavoin tai ainakin pysähtyä, kun kuuli pysähtymiskäskyn.
No minä laitan referenssit kun Jussi itse kainosteli. Noista Suomussalmen teloituksista saa parhaiten tietoa Jussi Kämäräisen Joensuun yliopistossa tehdystä gradusta ”Kun ’ryssänhaju’ suomussalmelaisiin tarttui – Siviilit puna-armeijan miehittämällä Suomussalmella talvella 1939–40” tai vaikkapa nettiosoitteesta http://heninen.net/raatteentie/joukkoviesti/ks26032003_f.htm.
Sen perusteella mitä itse olen näistä suomussalmen teloituksista lukenut, vaikuttaa tuo "vakoilu"-termi tässä tapauksessa yliampuvalta, vaikka se varmasti juridisesti oikea olikin. Miesten toiminta vaikuttaa aika lailla päämäärättömältä harhailulta.
Tuo MOT:n juttu löytyy taas osoitteesta:
http://blogit.yle.fi/mot/talvisodan-kuolemantuomiot
Tuo "haahuilu" on aika tulkinnanvaraista. Kaikki teloitetut menivät sodan syttyessä Neuvostoliittoon vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisesti he myös värväytyivät asiamiehiksi, ja vapaaehtoisesti tulivat Suomeen. Kuten jo mainitsin, vain yksi kiinnijääneistä kiisti syytökset, jolloin pikaoikeus jätti kuolemantuomion langettamisen sikseen. Myöhemmin mies tuomittiin kenttäoikeudessa ja sai vankeusrangaistuksen.
Sinänsä mielenkiintoinen seikka on myös se, että ainakin yksi miehistä (kertomansa mukaan) oli saanut jo ennen sotaa SKP:n salaisessa koulutuksessa vakoojakoulutusta Kajaanissa. Sattumalta tuli sitten lähteneeksi Neuvostoliittoon sodan syttyessä ja sattumalta sitten antautui vakoilutehtäviin.
Ja vaikka aiheeseen ei suoranaisesti liitykään, voi tietysti myös muistaa, että Suomussalmella neuvostoviranomaiset vangitsivat ja teloittivat 14 suomussalmelaista siviiliä. Tuo on sinänsä poikkeuksellista, että esim. Suojärvellä pidätettyjen määrä jäi huomattavasti pienemmäksi.
Toinen huomionarvoisa seikka on tietysti se, että pidätykset sitten ilmeisestikin toteutti nimenomaan Neuvostoliiton turvallisuuskoneisto, eikä Suomen Kansanvaltaisen tasavallan turvallisuuskoneisto, jonka edustajia myös Suomussalmella oli sodan aikaan. Olisi ollut jotenkin loogista, että Suomen Kansantasavallan alueella olisivat toimineet sen omat viranomaiset ja paikallisten aktiivien olisi annettu ottaa näkyvämpi rooli kansanvihollisten paljastamisessa ja tuomitsemisessa.
Tuo MOT:n juttu löytyy taas osoitteesta:
http://blogit.yle.fi/mot/talvisodan-kuolemantuomiot
Tuo "haahuilu" on aika tulkinnanvaraista. Kaikki teloitetut menivät sodan syttyessä Neuvostoliittoon vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisesti he myös värväytyivät asiamiehiksi, ja vapaaehtoisesti tulivat Suomeen. Kuten jo mainitsin, vain yksi kiinnijääneistä kiisti syytökset, jolloin pikaoikeus jätti kuolemantuomion langettamisen sikseen. Myöhemmin mies tuomittiin kenttäoikeudessa ja sai vankeusrangaistuksen.
Sinänsä mielenkiintoinen seikka on myös se, että ainakin yksi miehistä (kertomansa mukaan) oli saanut jo ennen sotaa SKP:n salaisessa koulutuksessa vakoojakoulutusta Kajaanissa. Sattumalta tuli sitten lähteneeksi Neuvostoliittoon sodan syttyessä ja sattumalta sitten antautui vakoilutehtäviin.
Ja vaikka aiheeseen ei suoranaisesti liitykään, voi tietysti myös muistaa, että Suomussalmella neuvostoviranomaiset vangitsivat ja teloittivat 14 suomussalmelaista siviiliä. Tuo on sinänsä poikkeuksellista, että esim. Suojärvellä pidätettyjen määrä jäi huomattavasti pienemmäksi.
Toinen huomionarvoisa seikka on tietysti se, että pidätykset sitten ilmeisestikin toteutti nimenomaan Neuvostoliiton turvallisuuskoneisto, eikä Suomen Kansanvaltaisen tasavallan turvallisuuskoneisto, jonka edustajia myös Suomussalmella oli sodan aikaan. Olisi ollut jotenkin loogista, että Suomen Kansantasavallan alueella olisivat toimineet sen omat viranomaiset ja paikallisten aktiivien olisi annettu ottaa näkyvämpi rooli kansanvihollisten paljastamisessa ja tuomitsemisessa.
VAILUORGANISAATIOON KUULUVAN VAKOILIJAN KOHTALO SOTA-AIKANA
Ylla Jussi Kamarainen selvittaa Suomussalmen olosuhteita. --Tuntuu aika selvalta jutulta.
Keikyan kunnan Pehulan kylaan tuli sota-aikana Smertsin agentti ja piiloutui paikallisen kommunistin kaappiin. Poliisi ja nimismies tulivat paikalle ja nimismies ampui taman Smertsin miehen lapi kaapin ovien. Vainaa tuli! -- Onko Markku J. sita mielta, etta tassakin taas tapettiin syyton haahuilija?
"NL ei halunnut enää mitään, eikä edes sodan voitettuaan vienyt itsenäisyyttä."
Siis jos puhutaan NLn haluamisista Talvisodan jälkeen niin onhan näyttöä siitä että Talvisodan rauhansopimuksen jälkeinen painostus NLn osalta sekä Suomen sisäisiin asioihin puuttuminen oli laajaa , myös on näyttöä siitä Että NLn ulkomisteri Molotov pyysi Saksalta lupaa Suomen asian loppuunviemiseksi l. miehittämiseen ribbentrop sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan
perusteella.
Eli kyllä voi sanoa että NLlä jotain haluja oli suomen suhteen
Puhuin "harhailusta" (kaverithan eksyivät), en "haahuilusta", ja syyttömyydestä en lausunut sanaakaan. Olisihan sitä rangaistusasteikkoa piisannut teloittamisen alapuolellakin. Mutta tunnen tapausta heikosti, eli Jussi Kämäräinen on tässä kysymyksessä auktoriteetti. 70 vuotta myöhemmin on tietysti helppo olla armollinen, mikä toisaalta pistää vähän ihmettelemään muutamien kommentaattorien ehdottomuutta.
Minua nyt ei kannata pitää auktoriteettina missään asiassa. Ja tuo "haahuilu" oli oma virheeni.
Tuosta eksymisestä sen verran, että kun tuo kahden miehen partio eksyi matkallaan Kuusamon tielle, niin he palasivat takaisin toimeksiantajiensa luo. Uudemmalla reissulla he sitten jäivät kiinni.
Rangaistusasteikosta taas se, että pikaoikeuden käyttö oli kai pitkälti se, mikä ratkaisi miesten kohtalon. Kun koko pikaoikeuskäytännön idea oli se, että sitä käytettiin "kiireellisissä" tilanteissa, sellaisissa rikoksissa, joista voitiin antaa kuolemantuomio, niin kyllähän syytetyt aika heikoilla olivat. Muunkinlainen toiminta olisi varmasti ollut mahdollista, mutta toiminta kuitenkin oli ihan voimassa olleen lain mukaista.
Kommenttien ehdottomuushan on nettikeskustelujen kulmakivi. Sinäkinhän olet joidenkin mukaan natsi, koska olet teilannut Ylikankaan. Toisen mukaan taas olet kommunisti, kun et ole ymmärtänyt "Suuren kansallisen kertomuksen" loukkaamattomuutta.
No, itsehän kannan ylpeänä Rudolf Sykiäisen antamaa arvonimeä "nuori suomalainen fasisti". Ei entinen Stalinin tulkki fasistiksi ole jokapoikaa leimannutkaan. Ja tämä vielä ensimmäisellä tapaamiskerralla, ilman että sanaakaan olisi vaihdettu.
Tuli varmaan siitä "ryssänhajusta", joka taitaa olla jo proseminaarityössäni. Se taas tuli väitetystä lausahduksesta Mieslahden karanteenileirillä "Nyt pestään juntusrantalaisista ryssänhaju pois."
", myös on näyttöä siitä Että NLn ulkomisteri Molotov pyysi Saksalta lupaa Suomen asian loppuunviemiseksi l. miehittämiseen ribbentrop sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan
perusteella."
Ja myös siitä, että NL:lla oli näin tarvetta testailla jotenkin tiedustelutietojaan natsi-Saksan muuttuneista asteista: se valmisteli sotaa (Suomen kanssa) itseään vastaan.
"Ja myös siitä, että NL:lla oli näin tarvetta testailla jotenkin tiedustelutietojaan natsi-Saksan muuttuneista asteista: se valmisteli sotaa (Suomen kanssa) itseään vastaan."
Tästä näytöstä mä oisin kiinnostunut enemmänkin.....
Mutta sille välirauhan painostukselle ja kotikommunistien tukemiselle en löydä muuta syytä kuin sovietin pyrkimyksen pitää Suomi varpaillaan ; Toverin pelossa....
Joskin harrastihan Neukut sitä kommari tukemista jo ennen talvisotaa , itsenäistymisestä lähtien .
mutta oliko se mittavampaa välirauhan aikana ?
Neuvostoliiton /Venäjän omassa historiassa voi löytyä kiistanalaisia kohtia, mutta myös sellaista aivan konventionaalista tietoa mm. juuri "erillissotaan" johtaneista tapahtumista, jota ei meillä ole revitelty, tuskin edes käännetty.
Sellainen maailmanapa meininki muutenkin - heppuja tulee muualta kylään, esittelemme entisiä presidenttejämme pönöttämässä Hitlerin kanssa kuin ei mitään.
Rouva pressa Halonen tulee ja sanoo, se oli erillissota.
Se on epäselvää, mitähän NL olisi oikein sitten saanut tehdä, kun laajamittainen sotilas- ja rotuhygieniajärjestelmää valmisteleva yhteistyö Suomen ja natsi-Saksan välillä oli niin selvää pässiä, että sen näki sokea reettakin.
Sinänsä hyvä että tämä alkaa kiinnostaa.
Jussi Kämäräinen kirjoitti: "vain yksi kiinnijääneistä kiisti syytökset, jolloin pikaoikeus jätti kuolemantuomion langettamisen sikseen. Myöhemmin mies tuomittiin kenttäoikeudessa ja sai vankeusrangaistuksen."
Oliko syytetyillä minkäänlaista avustajaa, joka olisi kertonut, mitä myöntämisestä/kieltämisestä seuraa ja neuvonut mitä tehdä?
Pikaoikeuden luonne on kai sellainen, ettei siinä välttämättä pohdita, mitä tuomioita on vastaavista rikoksista annettu.
Anonyymi kysyi, mitä NL olisi voinut tehdä toisin.
Ainakin enemmän kuin Suomi, koska suurvaltana sillä oli enemmän valinnanvaara.
NL olisi voinut
1. antaa ennen hyökkäystä ultimaatumin, jolloin Suomen hallitukselle olisi tullut selväksi, että kyse on sodasta
2. jättää Terijoen hallituksen pois ja julistaa tavoitteekseen vain raja-alueet
3. ottaa rauhanteossa vain ne alueet, jotka se oli vallannut
4. heti talvisodan jälkeen NL olisi voinut tyytyä siihen, mitä sai rauhansopimuksessa, mikä olisi todistanut suomalaisille, ettei sen taholta ole mitään pelättävää (lainattu Halstin muistelmista)
No, kaikki tämä on sellaista, joihin Stalin ei kyennyt ihan psykologista syistä (hän ei osannut muita keinoja kuin pakottamisen) tai koska se oli vastoin propagandaa että "puna-armeija tuli kaikkialle vapauttajana". Tai koska hän ei luottanut muihin kuin niihin, jotka olivat täysin hänen vallassaan.
Pian toki syntyi välirauhan aikana molemmin puolinen kierre, jossa toisen osapuolen teot ruokkivat toisen epäluuloja mikä johti omiin tekoihin.
Marjolle
En nyt saa käsiini luotettavaa esitystä pikaoikeuden kokoonpanosta. Siispä joudun turvautumaan suomussalmelaisten tapausten pöytäkirjoihin.
Pikaoikeudessa mainitaan olleen puheenjohtaja (sotatuomari) ja kahdeksan jäsentä. Näyttäisi täsmäävän Wikipedian tietojen kanssa. Avustajasta ei ole puhetta. Pöytäkirjan mukaan tilaisuudessa on luettu syyte ja syyttäjän rangaistusvaatimus. Sen jälkeen syytettyjä on kuultu, jonka jälkeen (ainakin osassa tapauksista) syytettyjen poistuttua, tuomioistuin on äänestänyt tuomiosta.
Ne myöntämiset ja kieltämiset olisi pitänyt tehdä kuulustelujen yhteydessä. Nyt 6/7 suomussalmelaisesta ei käyttänyt tätä korttia hyväkseen, mitä ihmettelen. Tosin tapaukset ovat melkoisen selviä, mutta silti.
Pikaoikeuden "juju" oli käsittääkseni nimenomaan se, että se voitiin perustaa (joka kerta erillisellä käskyllä) ainoastaan rikoksesta, jonka rangaistuksena saattoi olla kuolemantuomio. Kun (jos) syyte todettiin äänestyksessä toteennäytetyksi ja kuolemanrangaistus oikeutetuksi, se tuli panna täytäntöön 24 tunnin kuluessa. Nimensä mukaisesti siis pikainen oikeus. Kyseisen oikeuden perustaminen oli rajattu sangen tarkasti ja vakoilu sotatoimialueella oli yksi niistä tapauksista, joissa sitä voitiin käyttää.
Pikaoikeudessa ei siis katsottu kuin se, katsotaanko syyte toteennäytetyksi ja rangaistus oikeutetuksi, eli tuomitaanko syytetty kuolemaan vai ei. Kun seitsemäs suomussalmelainen ei tunnustanut, häntä ei katsottu voitavan tuomita (pikaoikeudessa) kuolemaan, joten asia siirrettiin kenttäoikeudelle, jonka tuomio oli vankeusrangaistus.
Asiasta enemmän ja asiantuntevammin Satu Heikkilä:
http://helda.helsinki.fi/handle/10138/13065
ja tietysti Jukka Lindstedt väitöskirjassaan.
HYOKKAYS ULTIMAATUMI-MAHDOTTOMUUS
Marjo listaa, etta NL olisi voinut antaa hyokkaysultimaatumin. Eihan se ollut mahdollista! Sovietin armeijat siirtyivat Viron ja Suomen rajan yli aivan samassa mielessa. Kun ne oli armeijoita, niin niilla oli taysi taisteluvalmius. Virossa olivat hyvin viisaita, eivat alkaneet ammuskelemaan, jolloin ei sotaa syttynyt. Miehitys kylla seurasi!
Se oli aivan suomalaisten syyta kun alkoivat ammuskelemaan.
MARJO, EIHAN NL TYHMA OLLUT !
Viela kiehtoo mieltani Marjon mielenkiintoiset poitit 1-4 (ylla).
Raja-alueet: Eihan NL mihinkaan raja-alueisiin tahdannyt. Ei ne NL:n joukot ihan raja-alueilla olleet; eipa kai se Joutsijarvi (siis kaytannossa Kemijarvi) ollut
raja-aluetta. Toisekseen eihan NL niin eparehellinen voinut olla, etta olisi sanonut tavoitteekseen Marjon tarkoittamat raja-alueet.
Miksi ihmeessa edes paastaa mieleensa jotain raja-alueita, kun NL surkeasti tarvitse lahtoalueita Suomeen, niin Sortavalan pohj.puolella kuin Karjalan Kannaksella.
Miten ihmessa NL olisi voinut tyytya rauhansopimukseen, kun tilanne muuttui. Saksmanni poisti ranskalis-englantilaisen riskin, ja
NL:lla oli suurvaltojen (kahden suurvallan) valinen sopimus, etta Suomi kuuluu heille. Suomalaisethan niita rettelijoita olivat kun eivat hyvalla uskoneet mita isot pojat oli sopineet!
NL toimi vain liian hitaasti ja Suomen muodostama tukialue joutuikin Aatun kayttoon!!
Ei kai tama mitaan psykologiaa ollut, vaan pieni pala suurvallan isossa strategissa (Grand Strategy), jota pirun suomalaiset sotkivat joka kaanteessa.
Marjo,
"Pian toki syntyi välirauhan aikana molemmin puolinen kierre, jossa toisen osapuolen teot ruokkivat toisen epäluuloja mikä johti omiin tekoihin."
Miten siten, Marjo, tätä arvioisit, ylireagoiko NL natsi-Saksan uhkaan, ottaen huomioon esim. selvästi militääripainotteisen trafiikin määrän Suomen ja tuon hirmuhallinnon välillä ?
Jokisipilä:
"historiantutkimuksen tehtävä ei ole arvostella tehtyjä päätöksiä, mutta kylläkin selvittää niiden seurauksia."
Väärin. Ainakin suomalaisen historiantutkimuksen yleisin trendi viimevuosikymmeninä on ollut suorastaan vainoharhaisesti etsi "myyttejä" ja "traumoja". Tuntuu kuin koko historiantutkimuksen armeijakunta olisi valjastettu näitä hankkeita varten.
Ja jos tutkija liiallisen rehellisyytensä takia ei niitä löydä saa hän välittömästi leiman otsaansa jossa lukee: "asenteellinen, armeijaa lähellä oleva tutkija".
Tietyllä tavalla suomalainen historiantutkimus on jäänyt pahasti suomettuneisuuden ja jälkistalismin juoksuhautoihin. Tästä osoituksena se vimmainen tutkimus jossa voitaisiin löytää edes yksi todella massiivinen sotarikos jotta voitaisiin väittää että myös joku poliittinen johtajamme olisi pitänyt tuomita Nurnbergissä. Ketään heistä ei näytä kiinnostavan sekään kun NKVD aloitti yhteistyönsä Gestapon ja SS:n kanssa jo niinkin varhain kuin 1937 (ellei löydy sitten uutta tietoa joka osoittaisi yhteistyön olleen tätäkin vanhempaa perua).
Terveisiä vain kaikille nykyisille ja tuleville "myytinmetsästäjille" sekä muille traumatohtoreille.
Käpykaartilaiset kokivat ikävän yllätyksen sodan jälkeen kun valvontakomission neuvostoliittolaiset suhtautuivat heihin suorastaan vihamielisesti. Eräskin toiveikkaana heitä lähestynyt sai puna-armeijan upseerilta tylyn kommentin:
"Neuvostoliitossa teidät olisi jo ammuttu". Ja toisaalta, turha on myöskään kuvitella että eteenkin suomalaisessa kyläyhteisössä käpykaartilaisiin olisi suhtauduttu suopeasti. Heistä tuli sodan jälkeen tyyppejä, joihin ei suhtauduttu vakavasti. Siksi käpykaartilaiset eivät niin mielellään noita aikoja muistelleetkaan. Eikä kukaan vähänkään normaali ihminen innosti isoisästään joka oli "paskahousu".
Kotikunnassani (teollisuuspaikkakunta) oli kommunisti A. Kun kutsu kapykaartiin kavi, niin kokoontuminen oli metsakulmalla, mutta sinne ei ilmestynyt muita kuin A. Ei tullut mitaan; tannerilaiset voitti ja A lahti kohti Rautjarvea!
MUTTA elokuussa 1941 kavi kasky, etta epaluotettavimmista olisi hyva paasta eroon ennen isompia operaatioita. Kommunisti A:n kuolinpaiva on elokuulla 1941, jolloin oli hyokkaysvaihe alkamassa.
Leski ja paikkakuntalaiset tiesivat, etta A:n ampuivat suojeluskuntalaiset halkopinon taakse. --
ELA TUNNUSTA
Eipa kai se, etta ei tunnustanut vakoilupuuhia, ollut mitenkaan kovin olennaista.
Jos pikaoikeudessa on kahdeksan jasenta, niin kyllapa kai paattajat katsovat, etta naytto vakoilusta on riittava. Tunnustus ei riita naytoksi. Vastaavasti ei kaverin henkea olisi pelastanut vakoilun kiistaminen, jos riittava toiminta ja naytto olisi ollut hanta vastaan.
"MUTTA elokuussa 1941 kavi kasky, etta epaluotettavimmista olisi hyva paasta eroon ennen isompia operaatioita. Kommunisti A:n kuolinpaiva on elokuulla 1941, jolloin oli hyokkaysvaihe alkamassa."
On suorastaan uskomatonta millaista käpykaartilegendaa ja muuta paskaa ihmiset jaksavat tällekin blogille suoltaa. Oletteko koskaan kuulleet puhuttavan ns. salaliittoteorioista ja niihin luottavista ihmisistä?
Linux Man hei !
Ei suojeluskunta kai mikaan salaliitto ollut!
Onhan paradoksaalista, että kommunismin ja fasismin yhtäläisyydet on jälkikatsannossa myönnetty.
Hautakiven tekstiä määriteltäessä kannattaa olla todella tarkkana.
Poliisimies olisi ansainnut Mannerheim-ristin ansiokkaasta teostaan. Olen toista mieltä tutkijan kanssa poliisin omallatunnolla ei ole yhtään ihmishenkeä. Oikeudenkäynti sodan jälkeen on ollut lievästi sanottuna kyseenalainen.
Lähetä kommentti