lauantaina, tammikuuta 16, 2010

Väkivaltainen Suomi?

Sellon murhien jälkeen suomalaisessa julkisuudessa on keskustelu paljon joukkumurhien syistä, ja vallitsevana trendinä tuntuu olevan syyttää suomalaisen kulttuurin väkivaltaisuutta. Toimijana tässä kulttuurissa esiintyy ennen kaikkea suomalainen mies, jonka patoutumat, estot, turhautumat ja kunnian tarve purkautuvat väkivaltana, kun ei rakentavampia ratkaisumalleja ole tarjolla.

Huolimatta siitä, että edellinen kirjoitukseni käsitteli suomalaista väkivaltaa, en tunnista kuvaa, en kokemani, en näkemäni, en kuulemani, en tietämäni, enkä lukemani perusteella. Minua häiritsee keskustelussa kilpailu erilaisilla luvuilla ja numeroilla, joiden lähteet ja laskentaperusteet ovat hyvin hämäriä ja kyseenalaisia. 12.1. Itä-Suomen yliopiston sosiaalitutkimuksen menetelmien professori Pertti Töttö esitti Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalla tervetulleen puheenvuoron, jossa hän pyrki osoittamaan liioitelluksi käsitykset Suomesta ns. itäeurooppalaisen väkivaltakulttuurin maana.

Töttö käytti lähteenään oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkoraporttia 12/2009. Sen tietojen mukaan Euroopan maat jakautuivat väkivallan suhteen kolmeen ryhmään. Vertailukohtana Töttö käytti Saksaa, Euroopan vähiten väkivaltaista maata, jossa aikavälillä 2003-2007 surmattiin vuodesssa 0,6 naista ja 0,7 miestä sataatuhatta henkeä kohti.

Väkivaltaisimmassa ryhmässä oli yksin Venäjä, jossa surmattiin vuosittain sataatuhatta henkeä kohden 12 naista ja 43 miestä, eli 20 ja 60 kertaa enemmän kuin Saksassa.

Keskiryhmässä olivat Ukraina, Valko-Venäjä, Latvia, Viro, Liettua ja Moldova. Ryhmän mediaaniarvona oli 5 surmattua naista (8xSaksa) ja 15 miestä (21xSaksa) sataatuhatta asukasta kohti.

Kolmannessa ryhmässä olivat kaikki loput 29 Euroopan maata, mukana Suomi, jossa luvut olivat naisilla 1,2 ja miehillä 3,2. Ryhmän keskiarvot olivat 1,0 ja 2,0, eli jonkin verran Suomea pienemmät. Siltä näkökulmalta Suomen luvut kyllä ovat isoja, että päästääkseen tähän keskiarvoon suomalaisten olisi vähennettävä surmatöitään vuodessa naisten osalta 17 prosenttia ja miesten osalta 38 prosenttia, eli tapettava vuosittain 10 naista ja 60 miestä vähemmän. Tästä huolimatta Suomesta ei näiden tilastojen valossa voi puhua itäeurooppalaisen (sen paremmin maantieteellisesti kuin poliittisesti määriteltynäkään) väkivaltakulttuurin maana ainakaan henkirikosten osalta.

Toisin kuin joidenkin Suomen läpikotaista väkivaltaisuutta alleviivaavien keskustelijoiden puheenvuoroista voisi päätellä, verityöt eivät myöskään jakaannu tasaisesti koko yhteiskuntaan ja maahan. Jos olet Kainuussa asuva alkoholin väärinkäyttäjä, todennäköisyytesi joutua henkirikoksen uhriksi nousee hyvinkin venäläisiin lukemiin. Toisaalta Helsingin kantakaupungissa asuvan korkeastikoulutetun ja terveitä elämäntapoja noudattavan ihmisen osalla mahdollisuus on häviävän pieni.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsauksessa 11/2009 käsitellään naisiin kohdistuvaa henkirikollisuutta. Siinä todetaan mm. seuraavat asiat:

* naisten kuolleisuus henkirikoksiin on kuluvalla vuosikymmenellä ollut selvässä laskussa

* aikuisiin naisiin kohdistuvat henkirikokset liittyvät läheisesti osapuolten
keskinäiseen alkoholinkäyttöön. Vuosina 2002–2007 rikoksista 53 prosentissa kumpikin osapuolista oli rikoshetkellä alkoholihumalassa ja 55 prosentissa päihteiden vaikutuksen alainen.

* alkoholin väärinkäyttäjiä aikuisista naisuhreista oli 40 % ja heidän surmaajistaan 44 %.

* naisten henkirikoskuolleisuus ei kohdistu tasaisesti tai satunnaisesti eri väestöryhmiin, vaan kasaantuu sosiaalisesti huono-osaisiin, työelämästä syrjäytyneisiin ryhmiin. Työttömien naisten riski joutua surmatuksi on moninkertainen verrattuna työllisiin.

* naisten kuolleisuus henkirikoksiin on Suomessa tällä hetkellä Euroopan unionin yhdenneksitoista korkein, kun miesten kuolleisuus on unionin seitsemänneksi korkein.

* ajanjaksolla 2002-2007 henkirikoksen uhreista joutuneista miehistä 65 prosenttia oli päihteiden väärinkäyttäjiä

* niin naisiin kuin miehiinkin kohdistuva henkirikollisuus on tällä hetkellä selvästi sosiaalisesti eriytynyttä ja keskittyy työelämän ulkopuolella olevaan
työikäiseen väestöön.

Näiden tietojen perusteella suomalaisen henkirikollisuuden ylivoimaisesti tyypillisimpänä motiivina näyttäisi olevan alkoholiongelmaan yhdistynyt sosiaalinen syrjäytyneisyys, ei mikään erityinen "suomalainen väkivallan kulttuuri". Esimerkiksi Stakesin erikoistutkija Esa Österberg on arvioinut erojen Suomen ja muiden pohjoismaiden väkivaltarikollisuuden välillä selittyvän lähes kokonaisuudessaan erilaisilla alkoholinkäyttötavoilla. Kännissä ja/tai aineissa olevien tekijöiden motiiveja ei mielestäni kannata lähteä liikaa psykologisoimaan.

Tilastotietojen valossa henkirikollisuutta saataisiin vähennetyksi yksinkertaisesti ehkäisemällä ihmisten syrjäytymistä ja ajautumista päihteiden väärinkäyttäjäksi. Tämän tehtävän haasteellisuudessa, varsinkin alkoholismin vähentämisessä, suomalainen kulttuuri varmasti on haasteellisempi kuin moni muu Euroopassa. Takaisin lähtöruutuun: miksi Jeppe ja Jenna juovat? Rupesivatko he juomaan saatuaan kenkää työpaikalta, ja vai olivatko lähtöpassit seurausta ryyppäämisen aiheuttamasta työkyvyn alenemisesta? Hakevatko he alkoholista jonkinlaista ratkaisua ongelmiinsa, vai onko kyse pyyhkeen kehään heittämisestä ja kemiallisesta todellisuuspaosta? Onko asialle tehtävissä mitään?

Tämän päivän Hesarin yleisönosastossa psykoterapeutti ja filosofian tohtori Mikael Saarinen vastaa Tötölle kirjoituksessaan "Suomessa vahvat perinteet erilaisille väkivallan muodoille". Lähdettä mainitsematta Saarinen kirjoittaa, että "Suomessa joka kuudes minuutti joku kokee perheessä väkivaltaa, ja 250 naista pahoinpidellään joka päivä". Vuositasolle muutettuna Saarisen luvut ovat melkoisia: 88.000 perheessä väkivaltaa kokenutta ja 91.000 pahoinpideltyä naista.

Saarinen ei esitä, kuinka paljon ryhmissä on päällekkäisyyttä, mutta hirveitä lukuja joka tapauksessa. Varsinkin kun ottaa huomioon, että poliisin tietoon tulleesta väkivaltarikollisuudesta 63 prosenttia on perheen ulkopuolella tapahtuvaa miehen toiseen mieheen kohdistamaa (perheväkivaltaa 12 %), eli sellaista, joka jää Saarisen lukujen ulkopuolelle. Jos kaiken rikollisuuden jako noudattaisi samaa prosenttia ja otettaisin Saarisen luku lähtökohdaksi, tarkoittaisi se, että vuodessa 460.000 miestä joutuisi toisen miehen väkivallan uhriksi.

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos myöntää, että muissa väkivaltarikoksissa kuin henkirikosissa pääosa rikoksista jää tulematta ilmi. Todellisia määriä on pyritty arvioimaan kansallisten uhritutkimusten avulla. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitosten näihin tutkimuksiin perustuvan raportin (1/2007) mukaan vuonna 2006 suomalaisista 9,4 prosenttia joutui väkivallan tai uhkailun kohteeksi.Fyysistä väkivaltaa oli kokenut 5,3 prosenttia suomalaisista eli noin 280.000 ihmistä. Poliisin tietoon tulleesta rikollisuudesta 2000-luvulla (vuosikymmenellä) vuosittain n. 30.000 oli pahoinpitelyjä ja 2.200 törkeitä pahoinpitelyjä.

Suomalaisessa henkirikollisuudessa pääosa tapauksista liittyy keski-ikäisten työelämän ulkopuolella olevien miesten keskinäiseen alkoholinkäyttöön. Tilastokeskuksen mukaan vuosina 2002–2007 71 %:ssa aikuisten välisiä henkirikoksia kaikki osapuolet olivat rikoshetkellä humalassa, 85 %:ssa rikoksia ainakin yksi osapuolista oli humalassa. 2000-luvulla henkirikoksia tehneiden määrä pyöri vuositasolla 130-150:n tietämillä. Jos vaikka laskettaisiin yhteen kymmenen vuoden aikana henkirikoskia tekevät, tämä porukka edustaa koko väestöstä vajaata kolmea promillen kymmenesosaa. Yhtä tappajaa kohti katuja kuluttaa 3500 muuta suomalaista. Voiko henkirikollisiin nojautuen lausua mitään yleispätevää suomalaisesta yhteiskunnasta tai kulttuurista?

Kenen etuja palvelee erilaisten lähteiltään, määritelmiltään ja tieteellisyydeltään täysin hämärien valtavan suurten lukemien jatkuva toistaminen julkisuudessa? Mihin lopulta pyritään esimerkiksi viime viikkojen puheilla suomalaisten miesten vinksahtaneista kunniakäsityksistä ja sisäsyntyisestä väkivaltaisuudesta? Saadaanko tällaisella kauhistelulla ja kansallisella itseruoskinnalla puututtua ongelmien todellisiin syihin ja sitä kautta vähennetyksi väkivaltaa Suomessa?

27 kommenttia:

Valkosuomalainen kirjoitti...

Kenen etuja - - mihin pyritään - -vaikuttavuus?

Sosiaalisten järjestöjen, sosiaalisten yritysten sekä sosiaalisen tutkimuksen ja niissä mukana olevien ihmisten toimeentulo ja elinkeino perustuvat propagandaan ja myyttiin suomalaisesta väkivaltakulttuurista ja erityisesti suomalaisen miehen väkivaltaisuudesta.

Rahasta on viime kädessä aina kysymys.

Ja yleensä alkoholi- ja päihdeongelmaisia miehiä ei kukaan halua auttaa.

Sen sijaan moni on kyllä höveli perheväkivallan uhreille, naisille ja lapsille, maahanmuuttajille jne

SIILI kirjoitti...

Perin pätevä Selitys alkoholin liikakäytölle on alkoholismi sairauskäsitteenä ; sietokyky nousee , määrät lisääntyvät.

Pohjoismaat , Suomi ja Norja ovat niitä harvoja maita joissa Päihteiden liikakäyttö käsitetään yhtenä monista sosiaalisista ongelmista , sitä sanoo jo sanankin ; päihdehuolto , jossa on tuo huoltamisen tematiikka jo valmiina.
Sen sijaan monissa muissa maissa käsitetään liikakäyttö sairautena .

Arhi Finnsanity kirjoitti...

Muistan, kuinka 1982 psykologi huusi minulle, lapselle, kun olin jopa kaksi minuuttia kertonut masennuksestani - ja miksi hän huusi minulle? Koska minulla oli keskiarvoa paremmat arvosanat. Minussa ei siis voinut olla vikaa. Valitin turhaan. Hän kieltäytyi kuuntelemasta, että yhteisön arvostamassa perheessä olisi väkivaltaa. Yksinkertaisesti kieltäytyi. 

Suomessa on paljon  perinnemätää ja valheita. Itsensä tappaneiden luvut runsain määrin fiksattuja alaspäin  - lääkeyliannokseen kuoleva merkitään harvoin itsensä tappaneeksi.

"Pohjoismaissa parhaiten voivat ruotsalaislapset ja huonoiten suomalaislapset.

Suomalaisten 15-24-vuotiaiden tyttöjen itsemurhakuolleisuus on toiseksi korkeinta maailmassa."


Väkivallan määrää ei pinnalla kelluva eliitti ja uraputkessa sukeltava ymmärrä.

Valtaosa tytöistä ilmoitti kyselyssä olleensa seksuaalisesti ahdisteltu - kuinka moni ei uskaltanut kyselyssä kertoa rehellisesti kaikkia kokemuksiaan?

Seksuaalinen häirintä tuttua teini-ikäisille

Anonyymi kirjoitti...

Loukkaantuminen toisen puolesta kannattaa taloudellisesti, mikäli loukkaantumisen ympärille saa rakennettua jonkin julkisen vallan rahoittaman projektin tai järjestöviritelmän, joka vielä organisoi rahankeräyksiä yleisöltä.

Itse itseään ruokkiva kritiikitön, sisällyksetön ja subjektiivinen medianarratiivi mahdollistaa toiminnan jatkamisen ja kasvattamisen, ja erityisesti on huomattava, että ongelmiin puuttuminen yksilöiden tai yhteisöjen tasolla on viimeinen asia, mihin tämä itseorganisoituva kompleksi pyrkii.

Ongelmien lievittäminenkin, puhumattakaan ratkaisuehdotuksista, näkyisi välittömästi elinmahdollisuuksia heikentävästi, avustukset vähenisivät jo seuraavassa budjetissa, ja harvempi on niin altruistinen julkisesta viestinnästään täysin riippumatta, että lähtisi sahaamaan omaa oksaansa.

Ei että tällä sektorilla päästäisiin esimerkiksi poliittisiin puolueisiin kytkeytyvän järjestötoiminnan tuloihin, mutta sekä tavallisten ihmisten poliittisina eläiminä että akatemian edustajien tieteenharjoittajina olisi syytä analysoida kriittisesti näitä jälkimodernismiin assosioituvia kehityskulkuja.

Asianosaisintressit julkisessa keskustelussa runtelevat metodin kuin metodin tunnistamattomaksi.

Aivan kuten on käymässä historiasta käytävälle keskustelulle erinäisten presidenttifoorumien ja muiden areenoiden toimesta. Eikä asiaa voi selittää pelkästään valtapelinä tai jokaisen sukupolven haluna kirjoittaa ja arvioida historia uudelleen, kysymys on myös kertomusten entistäkin pidemmälle viedystä huomiotalousaspektista.

Tohtori Jokisipilän osalta on todettava kyllä ihmetyksellä, että hyvästä alusta huolimatta ei ilmeisesti huomiotalous ole täysin miestä vienyt, vaikka viime vuosisata tutkimuskohteena kenties mahdollistaisi paljon pidemmällekin viedyt troll... huomiotaloudellisten aspektien "sisällyttämiset" dispositioon kuin dispositioon.

Marjo kirjoitti...

Arhi Finnsanity kirjoitti: "Valtaosa tytöistä ilmoitti kyselyssä olleensa seksuaalisesti ahdisteltu - kuinka moni ei uskaltanut kyselyssä kertoa rehellisesti kaikkia kokemuksiaan?"

Yhtä hyvin voi kysyä, kuinka moni tulkitsi seksuaaliseksi ahdisteluksi jonkun pikkujutun, josta entisajan tytöt ja naiset osasivat selvitä omin neuvoin?

Mikko Ellilä kirjoitti...


Sellon murhien jälkeen suomalaisessa julkisuudessa on keskustelu paljon joukkumurhien syistä, ja vallitsevana trendinä tuntuu olevan syyttää suomalaisen kulttuurin väkivaltaisuutta. Toimijana tässä kulttuurissa esiintyy ennen kaikkea suomalainen mies, jonka patoutumat, estot, turhautumat ja kunnian tarve purkautuvat väkivaltana, kun ei rakentavampia ratkaisumalleja ole tarjolla.


Esim. joku missi nimeltä Tanja Karpela syytti SUOMALAISIA MIEHIÄ islamilaisen maahanmuuttajan tekemästä joukkomurhasta.

Tällainen suomalaisvihamielinen diskurssi on mielisairaus, joka tuntuu vaivaavan suomalaisten poliitikkojen, virkamiesten ja toimittajien enemmistöä.

Marjo kirjoitti...

Arhi Finnsanity, kysehän ei ole siitä, ettei mainitsemiasi ongelmia olisi ja ettei uhreja pitäisi auttaa. Vaan siitä *mistä* ongelmat johtuvat. Jos taustalla ei olekaan "suomalaisuus" tms., niin rahat voivat mennä (ainakin osaksi) väärää kohteeseen.

Marjo kirjoitti...

Valkosuomalainen kirjoitti: "Ja yleensä alkoholi- ja päihdeongelmaisia miehiä ei kukaan halua auttaa."

Ai ei kukaan? Mitähän sitten on esim. A-klinikat, AA ja myllyhoito?

Tosin parhaat mahdollisuudet saada apua lienee ei-syrjäytyneillä miehillä. Tosin monet työpaikat lienevät vieläkin liian lepsuja puuttumaan asioihin.

Marjo kirjoitti...

Kyllä kai yksi syyllinen on se, että tutkimuksia referoidaan laiskasti tyyliin "joka toinen avioliitto päättyy eroon", vaikkei saman vuoden aikana avioituneiden ja eronneiden lukuja voida suoraan verrata.

Kiitos siis Jokisipilälle hyvästä kirjoituksesta.

Aina näkyy olevat johon stiiknafuulia jonka perässä sopulilauma menee.

Yleinen tasa-arvo kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Yleinen tasa-arvo kirjoitti...

http://www.foorumi.info/miestentasaarvo/viewtopic.php?t=231

Lukekaapa tuo ketju läpi piruuttanne -asioita kun voi tarkastella niin monella tapaa.


Esimerkiksi 600 pahoin vaurioitunutta FAS lasta joka vuosi pitäisi ottaa mukaan törkeiden pahoinpitelyjen tilastoihin. Lisäksi näistä lapsista kuolee 50-100 hieman ennen synnytystä tai synnytyksen jälkeen, koska vammaisuus on niin pahaa. Pitäisikö nämä lapset olla mukana naisten henkirikos tilastoissa? Humalassahan miehetkin nämä tekonsa tekee -ja paljon vähemmän harkiten, kuin FAS lapsen äiti toistuvan juomisensa.


Lisäksi voisi kysyä, että miten sama maa voi vaatia samoilta ihmisiltä täydellistä väkivallattomuuden ihannetta ja pakollista "lähitaistelu ja massamurha velvollisuutta"? Eikö sen itse pitäisi lopettaa tällainen väkivaltaisuus ensin?

Markku Jokisipilä kirjoitti...

Yleinen tasa-arvo: tuo FAS-asia on hämmästyttävän vähän puhuttu juttu meillä. Miehen naiseen kohdistamaa väkivaltaa pidetään yleisesti ottaen erityisen tuomittavana asetelmaan liittyvän fyysisen epätasa-arvon (ei varmaan oikea termi tässä, mutta ymmärrätte kyllä) takia. Tuo äidin syntymättömälle lapselleen päihteitä käyttämällä tuottama kehitysvamma tai kuolema on asetelmana vielä jotain aika paljon karumpaa.

Pertti Töttö kommentoi tämän päivän Hesarin yleisönosastolla ("Väkivaltaisuuden päivittely ei ehkäise väkivaltaa") Eero Backmanin ja Mikael Saarisen kirjoituksia: "Kuvitellun suomalaisen väkivaltakulttuurin julkinen märehtiminen ei minusta ole väkivallan ehkäisyä. Naisjärjestöjen paasaus Suomesta naisille vaarallisena maana lihottaa lähinnä järjestöjen valtionapuja, mutta perheväkivallan ehkäisyyn olisi tehokkaampiakin keinoja. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vähennettäisiin parhaiten vähentämällä miehiin kohdistuvaa väkivaltaa. Syrjäseutujen työttömät ja alkoholisoituneet miehet ovat nimittäin päävastuussa myös parisuhdeväkivallasta."

Valkosuomalainen kirjoitti...

Ad marjo: Ai ei kukaan? Mitähän sitten on esim. A-klinikat, AA ja myllyhoito?

Voe tokkiisa het´kyllä viran/ toimen puolesta ja rahan takia.

Tarkoitin lähinnä vapaa- ja omaehtoista apua päihderiippuvaisille, niille humalikkalle, rähiseville ja haiseville.

Tomi Ahti kirjoitti...

Hyvä, että tähän asiaan aletaan puuttua. Valtiotieteilijät voisivat vielä pohtia esimerkiksi sitä, miten negatiivinen vaikutus tällä vihanlietsonalla on suomalaiseen sosiaaliseen pääomaan. Pyrkivätkö jotkut suomalaista miestä lokaamalla tahallaan heikentämään suomalaisuutta rakentaakseen kenties tilalle mielestään parempaa yhteiskuntaa? Enkä nyt tarkoita yllättäen kommunisteja tai edes vapaamuurareita ;-)

Muitakin kielteisiä vaikutuksia on helppo keksiä. En tiedä onko myönteisiä. Toki pelon lietsominen saattaa saada aikaan toimenpiteitä, mutta onko niistäkään iloa, jos ne ohjautuvat väärän tiedon perusteella, kuten ne ovat nyt perheväkivallan osalta ohjautuneet?

Väkivallan yleisyydestä Euroopassa/EU:ssa on tietääkseni vain kaksi suht' luotettavaa vertailua: ESS (www.europeansocialsurvey.org) ja EU ICS (http://www.europeansafetyobservatory.eu). Molemmat perustuvat haastatteluihin eli ovat niin sanottuja uhritutkimuksia. Poliisitilastoja ei nimittäin pidetä luotettavina kuten ei myöskään henkirikostilastoja (syistä joista itse kertoilet yllä).

Mainittujen tutkimusten perusteella näyttäisi siltä, että Suomi ei missään nimessä ole kovin väkivaltainen maa. Etenkin ESS:n luvut kertovat osin milteipä ylivoimaisesta väkivallattomuudesta.

Tässä esimerkki ESS:n sivuilta (http://nesstar.ess.nsd.uib.no/webview/) kerätystä datasta.

Kysymys: Worry about becoming victim of violent crime has effect on quality of life

Vastausvaihtoehdot: Serious effect on quality of life; Some effect;
No real effect on quality of life

Otin pois joitakin etäisempiä Itä-Euroopan maita. Järjestin maat sen mukaan miten suuri osa väestöstä ei ole kokenut väkivallan käytännössä vaikuttaneen elämäänsä:

Finland 1.6; 15.6; 82.9
Denmark 1.9; 21.7; 76.5
Sweden 1.7; 23.1; 75.1
Norway 1.7; 23.7; 74.5
Netherlands 5.0; 24.6;70.5
Belgium 5.5; 27.6; 66.9
United Kingdom 3.9; 29.8; 66.3
Germany 3.7; 30.7; 65.5
Switzerland 4.5; 30.5; 65.1
France 7.8; 33.0; 59.1
Poland 4.5; 36.5; 59.0
Spain 4.3; 37.6; 58.1
Estonia 9.1; 41.2; 49.8
Portugal 7.8; 57.9; 34.3
Russia 11.2; 56.3; 32.5

Koska perheväkivallan yleisyyttä vertailevia tutkimuksia ei ole saatu aikaan (metodologisten kiistojen takia, veikkaan), tässä on yksi tapa arvioida myös perheväkivallan yleisyyttä Suomessa.

Tomi Ahti kirjoitti...

Pistetään nyt vielä tulemaan äskeisen taulukon luvut vain naisten ja viimeisen vastausvaihtoehdon osalta (näiden taulukoiden väsääminen on aika työlästä kun ne eivät kauniisti kopioidu sieltä ESS:n sivulta). Järjestys määräytyy edellisen taulukon eli kokonaisosuuden mukaan.

Finland 80.7
Denmark 74.1
Sweden 71.0
Norway 70.5
Netherlands 72.0
Belgium 62.8
United Kingdom 64.0
Germany 62.4
Switzerland 61.4
France 57.4
Poland 57.3
Spain 56.2
Estonia 48.3
Portugal 30.2
Russia 30.6

Tämän kyselyn ja kysymyksen mukaan "perinteinen väite" Suomen poikkeuksellisen korkeista perheväkivaltamääristä kääntyy täysin päälaelleen.

Pitää kuitenkin muistaa, että tämäntyyppisten tutkimusten tulokset heittelevät paljon mm. kysymyksistä ja otoksista riippuen. Ehkä Suomen ei kuuluisi sentään ylivoimaisesti johtaa?

Aika väkivallattomia kuitenkin ollaan, sitä on aika mahdoton kieltää. Suomalainen kulttuuri ja suomalaisten miesten kulttuuri siinä sivussa onkin arkikokemuksen mukaan hyvin maltillista (jopa luonnottoman nyhveröä joidenkin mielestä).

Amatööripohjalta veikkaan, että kovien huumeiden harvinaisuus vaikuttaa myös etenkin katuväkivallan vähäisyyteen (EU ICS:n pääkaupunkivertailuja voi tulkita niin, että Suomen kadut ovat EU:n väkivallattomimpia).

Sitten ihan kuiskaamalla pitää lisätä, että mamujen pieni osuus varmasti myös rauhoittaa. Suomessa nyhveröt rulettaa! :D

Anonyymi kirjoitti...

FAS lapsiin liittyen -lukekaapa ajankuluksenne tuo läpi.

Hyvä on myös huomioida että asia oli pakkohoidon ym piirissä ennen Suomessa mutta feministit lopettivat nämä lait "halutessaan vapautua".

Ja se on hyvä huomioida että esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa on olemassa pakkohoitolait ym tämän lapsiin kohdistuvan rikollisuuden kohdalla.

http://www.foorumi.info/miestentasaarvo/viewtopic.php?t=214&start=15

Suomi on sairas feministivaltio?

Marjo kirjoitti...

Jokisipilä kirjoitti: "Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vähennettäisiin parhaiten vähentämällä miehiin kohdistuvaa väkivaltaa."

Varmaan muutaman sukupolven tähtäimellä. Mutta ei kai ole tarkoitus, että nykyiset uhrit jätetään pulaan?

Marjo kirjoitti...

FAS-lapsista sekä muista alkoholin lisääntyneistä terveyshaitoista puhui mm. Markku Häikiö esitellessään Alkon historiaansa.

Juttelin esityksen jälkeen erään miehen kanssa. Liberaalina henkilönä hän kuitenkin oli kaikkea pakkoa vastaan.

Useimmat tapaamani henkilöt ovat olleet sitä mieltä, että heidän oma oikeutensa saada helpolla ja (suhteellisen) halvalla alkoholia on tärkeämpää kuin kanssaihmisten terveys. "Jokainen vastaa itsestään" jne.

Glowing_ kirjoitti...

Sylttytehtaalta laki- ja oikeusasioiden korkeimpaan päätöksentekokäytäntöihin:

-Nykyinen lakiasiain valiokunnan puheenjohtaja, vihreä feministi Janina Andersson oli taannoin läsnä Amnesty Internationalin järjestämässä keskustelutilaisuudessa naisiin kohdistuvasta väkivallasta:


"Tilaisuuden puheenjohtaja Pia Puu Oksanen Amnestyn Suomen osastolta sanoi, että kaikki kyllä puhuvat tästä teemasta tällä hetkellä, mutta nyt pitäisi laittaa tapahtumaan myös käytännössä kuntatasolla
...
Puhuimme siitä, miten väkivaltainen maa Suomi on
...
190 000 lasta näkee vuosittain, kun heidän äitiään pahoinpidellään.
...
Sain myös viemisinä terveisiä Tuija Braxille oikeusministeriöön"

http://janina.vuodatus.net/blog/1336619


- Ja eipä aikaakaan kun vihreä feministi Tuija Brax, nykyinen oikeusministeri piti puheen eduskunnassa:

”Sitten, arvoisa puhemies, vielä perheväkivalta-termistä. Oikeusasiamies on tässä sanonut, että termi on kiistanalainen, mutta päätynyt kuitenkin ihan hyvillä perusteluilla tässä käyttämään sanaa ”perheväkivalta” muun muassa sen takia, että se kuvaa silloin, jos oikein ymmärsin, sitä, että siinä on usein lapsesta kysymys, jonka perheessä tapahtuu väkivaltaa, ja on todella syytä korostaa, niin kuin oikeusasiamieskin teki, että ne lähes 200 000 suomalaista lasta, jotka vuosittain todistavat, kun äitiä lyödään, ovat myös väkivallan uhreja. Voi olla hyvin traumaattista nähdä, kun kotona lyödään.
….
”Aivan viimeisenä, arvoisa puhemies, palaisin vielä näihin lähes 200 000 suomalaiseen lapseen, jotka näkevät, kun heidän äitiään hakataan - melkein Tampereen asukasluku.”
- Tuija Brax
www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/trip?${APPL}=utpptk&${BASE}=faktautpPTK&${THWIDS}=0.14/1254153194_92970&${TRIPPIFE}=PDF.pdf
(linkki on jostain syystä saatettu toimimattomaan tilaan..."page expired")


- Huoh.... jos arvioidaan, että perheessä on keskimäärin 1,5 lasta niin vuosittain pahoinpideltyjä naisia on siis pyöreät 126 000.
…Siis sellaisia joilla On lapsia ja lapset Ovat Nähneet kun isä lyö.
Kuinka suuri lienee sellaisten pahoinpideltyjen ja hakattujen naisten määrä, joilla ei ole lapsia tai lapset eivät näe hakkaamista?
Jos arvataan vähän alakanttiin tuosta luvusta 126 000….. vaikkapa 80 000 niin päästään vuosittaiseen pahoinpitelylukuun 206 000.
Suomalaiset miehet siis hakkaavat vuosittain reippaasti yli 200 000 naista parisuhteissaan.
Tämä tekee about 540 naisenhakkaamista, pahoinpitelyä/päivä.
Sen päälle tulevat vielä ne 15 000 - 45 000 raiskattua naista....

Marjo kirjoitti...

Tänään Hesarissa brittiläinen ex-poliisi arvosteli suomalaisen poliisin lepsua suhtautumista aseisiin ja uhkauksiin. Varmaan ihan syystä.

Minusta on kuitenkin liioiteltua sanoa, että tämä *johti* Sellon tapahtumisiin. Ampuja ne murhat teki, ei kukaan muu.

Toki jotain on systeemissä vialla, jos ihmisen pitää elää vuosikausia pelossa, kun poliisi ja tuomioistuin ei voi uhkaajalle mitään.

Mutta kannattaa pohtia sitäkin, mihin valvonnan ylenmäärääminen lisääminen johata. Varsinkaan kun aina valvontakaan ei onnistu.

Glowing_ kirjoitti...

Vihreät miehet ry:n jäsen Hanna-Kaisa Lähde antoikin vastauksen yllä ihmettelemääni Tuija Braxin naisten hakkaamislukuihin:

Hanna-Kaisa Lähde:
“...uskon, että ministerillä on käytössään tutkittua tilastotietoa...Hänhän (Brax) työskentelee siinä viitekehyksessä, jossa ko. aihealueen tietoa yhteiskunnassamme kerätään, tutkitaan ja jalostetaan?”
http://hksummanen.wordpress.com/2007/09/30/sovinistinainen-onkin-feministi/

- Vastaus on vallan erinomainen ja kuvaa hyvin maamme päätöksentekojärjestelmää.
Mikäli Tuija Brax ei ihan pokkana valehtele eduskunnassa niin Hanna-Kaisa Lähteen esittämä mahdollisuus (asiantuntijat toimittavat päätöksentekijöille jalostettua tietoa) pitää ilmeisesti paikkansa.

Ketkä sitä "jalostettua" tietoa toimittavat väkivalta- ja tasa-arvo-asioissa päätttäjille?
Olisiko Tasa-arvoaisain neuvottelukunta, naistutkijat....?

Tässäpä Tasa-arvoaisain neuvottelukunnan kaikki asiantuntijatahot:

Naisasialiitto Unioni ry
Naisjärjestöjen Keskusliitto
Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry
Miessakit ry
Profeministimiehet
Suomen Unifem ry
Eurooppanaiset ry

Sukupuolentutkimus
Naistutkimuksen yliopistoverkosto Hilma
Minna, valtakunnallinen naistutkimus- ja tasa-arvoportaali
Helsingin yliopisto, Kristiina-instituutti
Tampereen yliopisto, naistutkimus
Åbo Akademi, Institutet för kvinnoforskning
Oulun yliopisto, naistutkimus
Jyväskylän yliopisto, naistutkimus
Joensuun yliopisto, naistutkimus
Lapin yliopisto, naistutkimus
SUNS, Suomen Naistutkimuksen Seura ry
SUMS, Suomen Miestutkimuksen Seura ry
Naistutkimus – Kvinnoforskning -lehti
Akka-info

Keskusta – Suomen Keskustanaiset ry
Kokoomus – Kokoomuksen Naisten Liitto
Kristillisdemokraatit – Suomen Kristillisdemokraattiset (KD) Naiset ry
SDP – Sosiaalidemokraattiset Naiset
Svenska folkpartiet – Svenska Kvinnoförbundet
Vasemmistoliitto – Vasemmistonaiset
Vihreä Liitto – Vihreät naiset ry



Tähän yhteyteen sopii vallan hienosti Heidi Hautalan kirjoitus:
“…lait ja ohjelmat saavat lopullisen muotonsa asiantuntijalausuntojen pohjalta. Asiantuntijoiden sukupuolijakauma havaittiin epätasaiseksi, mikä on omiaan vinouttamaan päätöksentekoa”
http://www.heidihautala.fi/2009/10/tasa-arvon-pitaa-nakya/comment-page-1/

Glowing_ kirjoitti...

Hakkaamiseksi ”jalostettua” tietoa.

Seuraavassa ote naisille suunnatun kyselytutkimuksesta kysymyksistä. Kyse on siis “väkivallasta”. Vastausten perusteella feministit puhuvat hakkaamisesta ja pahoinpitelyistä:
Onko puolisosi…
- murjottanut tai kieltäytynyt puhumasta asioista
- ollut töykeä/epämiellyttävä ystäviäsi kohtaan
- vaatinut sinua tilille siitä, miten olet käyttänyt rahaa
- tehnyt taloudellisia päätöksiä neuvottelematta kanssasi
- epäillyt ja syyttänyt sinua pettämisestä/toisesta suhteesta
- kritisoinut sinun lasten hoitoasi ja äitiyttäsi
- uhannut soittaa poliisille sinusta
- kritisoinut työtäsi kotona (ruoanlaittoa, pyykinpesua, siivousta yms.)
- pidättäytynyt hellyydenosoituksista
- pidättäytynyt seksistä kanssasi
- ei ole huomioinut tarpeitasi ja halujasi
- tönäissyt esim. pöytää sinun läsnäollessasi

Markku Jokisipilä kirjoitti...

Tuo valtiorahoitteinen järjestövetoinen tasa-arvokoneisto, jossa tasa-arvolla tarkoitetaan pelkästään sukupuolten välistä tasa-arvoa ja melkein pelkästään naisten hyväksi tehtävää työtä, on kieltämättä aika massiivinen.

Joku voisi laskea yhteen näiden järjestöjen veronmaksajilta saaman tuen määrän ja miettiä vaihtoehtoisia tapoja käyttää sama raha ongelmien ratkaisuun. Populistisesti voisi kysyä, onko toiminta ollut tuloksellista, kun julkisen keskustelun perusteella Suomi tai suomalaiset miehet näyttävät vaan koko ajan muuttuvan väkivaltaisemmiksi. Toisaaltahan tietysti asian voi sitten kääntää niin, ettei rahaa ole syydetty tarpeeksi.

Kun katsoo Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan kokoonpanoa, ei ihme, että sen kautta päättäjille välittyvä informaatio on yksipuolista. Poliittisen korrektiuden nimissä on luotu tilanne, jossa feminismistä on tullut veronmaksajien rahoittama ammatti. Koneisto, joka ylläpitää ja kasvattaa itseään "tutkimustuloksilla", ideologisella propagandalla, kollektiivisella syyllistämisellä ja valehtelulla.

Anonyymi kirjoitti...

Mikael Saarisen Hesarissa esittämä tilastotieto pahoinpidellyistä naisista perustunee Usko, toivo, hakkaus - tutkimukseen. UTH:ssa esitettiin laajaan väkivallan käsitteeseen perustuva kysymyssarja uhriutumisesta. Tuloksena oli, että edellisen vuoden aikana 7 prosenttia (1,3 miljoonasta parisuhteessa elävästä naisesta, eli noin 90 000 henkeä) oli joutunut jonkin esitetyn väkivallan muodon kohteeksi. Yleisin noista muodoista oli kiinni pitäminen ja kulun estäminen, kuten UTH:n johdannossakin kerrotaan.

Kuitenkin jo tuolloin ja vuosia jatkuneessa keskustelussa mainitun laajan väkivallan käsitteen mukaiset uhriutumiset yleistettiin tarkoittamaan "hakkaamista", eli väkivallan muotoa, joka yleisessä puheessa vastannee suunnilleen "pahoinpitelyä".

Mainitussa kysymyssarjassa kohtaan "lyöminen" vastasi 1,8 prosenttia naisista, joka UTH:n oman laskelman mukaan, koko parisuhteessa elävään naisväestöön projisoituna vastasi noin 22 000 tapausta vuodessa.

Naisuhritutkimuksen jatko-osa julkistettiin vuonna 2005. Sen mukaan lyömistä puolison taholta oli kokenut 0,8 prosenttia, eli noin 10 000 tapausta vuodessa.

Sanotun mukainen kuva todellisesta naisiin kohdistuvasta varsinaisesta väkivallasta syntyy myös tarkastelemalla poliisin tietoon tulleiden kaikkien puolisopahoinpitelyjen tasoa. Lievät, perusmuotoiset ja törkeät yhteen laskien naisiin kohdistuvia tekoja ilmoitetaan noin 2000 kappaletta vuodessa. Ilmoitusalttius on nykyisin noin 15 prosentin luokkaa ja nousee jatkuvasti.

Syntynyt väkivaltaisuuden kuva on tietenkin yksipuolinen, koska miesten uhrikokemuksia ei ole tutkittu vertailukelpoisesti. Tiedetään toki, että miesten ilmoitusalttius on huomattavasti naisia pienempi. Hieman yli kymmenen prosenttia poliisin tietoon tulleista puolisotapauksista oli miesuhritapauksia. Mutta törkeiden tapausten kohdalla miesuhreja onkin jo keskimäärin 40 prosenttia 12 vuoden aikajaksona (1997-2008).
Uudet tutkimustiedot lasten todistamasta vanhempien keskinäisestä väkivallasta, tyttöjen väkivaltaisuuden esilletuonut nuorisotutkimus sekä varusmiehille kohdistetun kyselyn tulokset viittavat samaan suuntaan.

21.1.2010
Hannu T. Sepponen

Anonyymi kirjoitti...

ENTA HENKINEN VAKIVALTA?

Ei nay blogissa eika kommenteissa juuri mitaan henkisesta vakivallasta, joka saattaapi olla monasti syy ruumiilliseen vakivaltaan. Toki on vaikea aihe.

Kannatan kovasti sita, etta yleisessa mielipiteessa saadaan ruummiillinen vakivalta yha selvemmin tuomittua. Mutta jotenkin pitaisi paasta kiinni myos henkiseen vakivaltaan!?

Anonyymi kirjoitti...

Hi, guantanamera121212

Anonyymi kirjoitti...

не факт