Digitaaliseen keskiaikaan?

Viime viikolla uutisoitiin, että liikenne- ja viestintäministeriössä on valmisteilla lakimuutosesitys, jonka mukaan työnantajat saisivat huomattavasti tähän astista laajemmat valtuudet työntekijöidensä sähköpostiliikenteen tarkkailuun. Tätä sähköisen viestinnän tietosuojalain muutosta on valmisteltu jo jonkin aikaa, ja työmarkkinajärjestötkin ovat jo päässeet antamaan ehdotuksesta lausuntonsa. Luettuani esitystekstin läpi ymmärrän kyllä, että se on miellyttänyt Elinkeinoelämän Keskusliitto EK:ta, mutta sitä jäin kovasti ihmettelemään, että myös toimihenkilöjärjestö STTK ja keskusjärjestö SAK:kin ovat ilmoittautuneet muutoksen kannattajiksi.

Liikenne- ja viestintäministeriön suunnitelmien mukaan muutosesitykset tulisivat eduskuntaan jo syyskuussa. Muutosten kiireellistä aikataulua on perusteltu ennen kaikkea sillä, että nykyinen lainsäädäntö ei toimi riittävänä suojana yrityssalaisuuksien vuotamista vastaan. Esim. ministeri Susanna Huovinen on perustellut muutostarvetta yrityssalaisuuksien suurella kansantaloudellisella merkityksellä. Uuden lain nojalla työnantaja pystyisi tietovuotoepäilytapauksissa ottamaan välittömään seurantaan epäilyjen alaisten henkilöjen viestiliikenteen tunnistetiedot, eli sähköpostiviesteissä lähettäjän, vastaanottajan, lähetysajan ja mahdollisen liitetiedoston tallennusmuodon.

Nykyisessä asussaan muutos on sellainen, että siitä on syytä olla todella huolissaan. Suomeksi sanottuna kysymys on siitä, että työnantaja ovat saamassa melko lailla avoimen valtakirjan todella laajaan sähköpostiurkintaan. Vallitseva tilannehan on se, että työnantaja saa kyllä hakea ja avata jonkin kiireellisten töiden hoitamiseen ehdottoman välttämättömästi tarvittavan viestin työntekijänsä sähköpostista. Lain mukaan näin saa toimia kuitenkin vain todellisissa force majeure -tilanteissa, ja asiasta on laadittava viestin hakemiseen ja avaamiseen osallistuneiden henkilöiden selvitys siitä, miksi ja milloin viesti on avattu. Teleyritystenkin on tunnistetietoja käsitellessään tallennettava yksityiskohtaiset käsittelytiedot. Lakimuutosehdotuksessa tällaiset elintärkeät rajaukset ja täsmennykset puuttuvat kokonaan.

Muutoksen ongelmallisuus kiteytyy lain pykälässä 13, jonka syntyhistoria on mielenkiitoinen: se on työmarkkinajärjestöjen keskenään sorvaama ehdotus, jonka valmistelussa valtiovalta ei ole ollut mukana. Demokratian kannalta jo ehdotuksen korporatistinen syntytapa on äärimmäisen arveluttava, mutta vieläkin huolestuttavammaksi asian tekee ehdotuksesta henkivä tietämättömyys ja/tai välinpitämättömyys yksityisyyden suojaan liittyvistä perusoikeuksista ja ylipäätään Suomen perustuslaista. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa oikeusministeriön lainvalmisteluosaston muistioon tästä pykälästä. Siitä käy selkeästi ilmi, kuinka kauaskantoisesta asiasta nyt on kysymys ja kuinka suuresti esitetyt muutokset poikkeavat vallitsevasta suomalaisesta lainkäytöstä ja oikeusnormeista. Ajatelkaapa itse, mitä kaikkea seuraava tarkottaisi käytännössä:

Yhteisötilaaja voi käsitellä tunnistamistietoja rikoslain 12 luvun 5-9 §:ssä
tarkoitetun vakoilun, turvallisuussalaisuuden paljastamisen ja luvattoman
tiedustelutoiminnan sekä rikoslain 30 luvun 4-6 §:ssä tarkoitetun yritysvakoilun, yrityssalaisuuden rikkomisen ja yrityssalaisuuden väärinkäytön havaitsemiseksi, estämiseksi ja selvittämiseksi sekä esitutkintaan saattamiseksi, jos mainitut rikokset saattavat vahingoittaa Suomen sisäistä tai ulkoista turvallisuutta, maanpuolustusta tai poikkeusoloihin varautumista, Suomen suhteita toiseen valtioon tai kansainväliseen järjestöön, julkistaloutta taikka yksityisen huomattavan arvokasta liike- tai ammattisalaisuutta tai muuta tähän rinnastettavaa erittäin merkittävää yksityistä taloudellista etua.

Näin työnantajat saisivat televalvonnan kaltaisen valtuudet puuttua perustuslain takaamaan viestinnän luottamuksellisuuteen ja yksityisyyden suojaan. Tunnistetietojen käsittely olisi sallitua jo rikosten havaitsemiseksi, eli esimerkiksi televalvonnassa edellytettyä täsmällistä ja yksilöityä rikosepäilyä ei vaadittaisi. Valtuudet olisivat siis todella laajat ja soisivat työnantajalle lähes kontrolloimattomat oikeudet tunnistetietojen käsittelyyn. On hyvä pitää mielessä sekin, että "käsittely" on erittäin laaja termi ja voi tarkoittaa tunnistetietojen keräämistä, tallentamista, järjestämistä, käyttöä, siirtämistä, luovuttamista, säilyttämistä, muuttamista, yhdistämistä, suojaamista, poistamista jne.

Oikeusministeriön mukaan ehdotus merkitsisi, että työnantajat saisivat valvontaoikeuden, joka "ylittäisi tuntuvasti poliisin ja muiden esitutkintaviranomaisten toimivallan puuttua yksityisyyden suojaan ja viestinnän salaisuuteen rikoksen havaitsemiseksi, ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi". Lisäksi kiinnitetään huomiota myös siihen, että ehdotus on huomattavassa ristiriidassa yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain kanssa.

Toisin sanoen työmarkkinajärjestöjen aloitteesta sekä liikenne- ja viestintäministeriön suosiollisella virka-avulla ollaan nyt yrityssalaisuuksien varjelun nimissä vetämässä pyntystä alas työntekijän perusoikeuksia viestintänsä luottamuksellisuuteen. Asia ei todellakaan ole mikään tekninen ongelma, koska muutos toteutuessaan sallisi työnantajalle rajoittamattoman urkintaoikeuden työntekijöiden sähköpostiliikenteen tunnistetietoihin. Valvonta saisi olla jatkuvaa, sitä voisi suorittaa lähes kuka tahansa työnantajan valitsema taho, sitä ei tarvitsisi perustella eikä siitä tarvitsisi valvonnan kohteelle edes ilmoittaa.

Ja lopuksi vielä ihan maalaisjärkinen kysymys muutoksen perusteluista: kuvittelevatko ehdotuksen tekijät tosiaan, että jos joku haluaisi vuotaa yrityksensä liikesalaisuuksia kilpailijalle, hän tekisi sen lähettämällä tiedot omissa nimissään firman sähköpostia käyttäen? Väitän, että puheet yrityssalaisuuksien suojaamisesta ovat pelkkää savuverhoa, jonka tarkoituksena on kätkeä muutosehdotuksen todellinen tarkoitus: työnantajan käytössä olevien lain sallimien kontrolli- ja pelotekeinojen radikaali lisääminen. Ihmiset, katsokaa mitä työmarkkinajärjestöissä nimissänne puuhataan, ja olkaa kiinnostuneita myös siitä, millaisia aloitteita ministeriöt tuottavat näennäisen neutraalina ja teknisenä lainvalmistelutyönä. Jos tämä muutos menee läpi, siirrymme sähköpostiviestinnässä digitaaliseen keski-aikaan.