Budapest palaa

Yleensä rauhallinen sukulaiskansamme unkarilaiset ovat vetäneet paprikan nenäänsä ja ryhtyneet mellakoimaan oikein kunnolla. Tuhansia ihmisiä on jo usean päivän ajan kerääntynyt Budapestin kaduille osoittamaan mieltään pääministeri Ferenc Gyurcsanya vastaan. Myös oppositiopuolueet ovat vaatineet herran eroa. Näin tulista csárdásia ei pustalla olekaan veivattu sitten kommunismin romahduksen. Mielenosoittajat sytyttivät autoja palamaan, ottivat yhteen poliisien kanssa ja pyrkivät väkivalloin sisään valtiollisen televisioaseman tiloihin. Zoltanien heitellessä kiviä ikkunoihin poliisi vastasi vesitykein ja kyynelkaasulla sekä mellakkapoliisien ratsuosastoilla.

Rähinän lähtöpisteenä oli julkisuuteen vuotanut taltiointi Gyurcsanyn oman sosialistipuolueensa kokouksessa pitämästä puheesta, joka oli lievästi sanoen erikoinen ja varomaton. Alatyylisyyksien ja kiroilun täyttämässä vuodatuksessaan Gyurcsany ylsi poliittisessa inhorealismissaan sfääreihin, joita yleensä tapaa vasta katkeroituneiden vallasta syrjäytettyjen poliitikkojen muistelmista. Normaalit retoriset kiiltokuvakikkailut ja ontto sanahelinä loistivat poissaolollaan, kun Gyurcsany pyrki piiskaamaan kaadereihinsa edessä olevan talousreformin vaatimaa kovapintaisuutta ja kylmyyttä. Hän maalasi politiikasta äärimmäisen raadollisen kuvan loppumattomana petosten, valehtelun ja aatteelisen huoraamisen ketjuna. Hän tunnusti suoraan valehdelleensa sekä edellisen hallituskauden että sen päättäneen vaalikampanjan aikana salatakseen suurelta yleisöltä asioiden todellisen, lähes katastrofaalisen laidan.

Alla käännös pisimmästä puheotteesta, jonka netistä löysin. Ajatelkaapa vaikka Matti Vanhasta tai Paavo Lipposta antamassa samanlaista todistusta hallituskaudestaan ja kampanjataktiikoistaan. Tony Halmeelta tällaistä läppää kyllä voisikin lähteä, mutta ei kyllä vastuunalaisilta poliitikoilta. Ei tule ihan heti Suomen poliittisesta historiasta mieleen mitään vastaavaa. Toisaalta Gyurcsanyn politiikan todellisuudesta antama koruton kuva on puhutteleva. Tällaistako se ylevä "yhteisten asioiden hoito" sitten todellisuudessa on? Joka tapauksessa Gyurcsanyn puheen varsinainen kärki, eli kipeiden taloudellisten reformien välttämättömyys, meni valehtelun näin avoimesta tunnustamisesta raivostuneelta yleisöltä koko lailla ohi.

Kommunistisen puolueen nuorisojärjestöissä poliittisen kasvatuksensa saanut Gyurcsany siirtyi 1990-luvulla yrityselämän palvelukseen ja keräsi siellä miljoonaomaisuuden. Erityisesti oppositiopiirit ovat liittäneet hänen nimensä myös rahanpesuun ja muihin hämäriin liiketoimiin. Hän on aikaisemminkin tullut puhuneeksi julkisuudessa sellaista, mitä hän on saanut myöhemmin katua, kuten esimerkiksi helmikuussa 2005 vitsaillessaan Saudi-Arabian jalkapallomaajoukkueesta terroristikoplana. Gyurcsany sai hyvää harjoitusta poliittisten skandaalien hoidossa Ateenan olympialaisten aikaan kesällä 2004 toimiessaan urheilusta vastaavana ministerinä, kun sekä moukarinheiton kultamitalisti Adrian Annus että kiekonheiton voittanut Robert Fazekas yrittivät laistaa kisan jälkeisen dopingtestin ja tuomittiin kilpailukieltoon. Saa nähdä, miten Gyurcsany selviää nostamastaan myrskystä.


Jos olen teille rehellinen, voin sanoa että olemme täynnä epäilyksiä. Että itsevarmuuden takaa löytyy tuskaa ja ahdistusta. Voin kertoa teille tasan tarkkaan ettei kaikki, mitä teemme, suinkaan ole täydellistä...

Viime kuussa teimme minkä voimme. Edeltävinä kuukausina teimme salassa kaiken mikä oli mahdollista, varmistaen, etteivät paperit valmistelemistamme asioista päätyisi julkisuuteen vaalikampanjan viimeisinä viikkoina.

Säilytimme salaisuuden, vaikka tiesimme ja tekin tiesitte, että jos vaalivoitto tulee, meidän on vakavasti käytävä työhön ja ettei meillä koskaan aiemmin ole ollut sellaista ongelmaa.

Viime kesän jälkeen olemme varjelleet poliittista yksimielisyyttämme ja, taustalla, ammatillista poliittista yhtenäisyyttämme lujemmin kuin milloinkaan viime vuosina...

Ei ole paljoa valinnanvaraa. Sitä ei ole, koska olemme mokanneet. Emme vähän vaan paljon. Mikään maa Euroopassa ei ole mokannut yhtä pahasti kuin me. Se voidaan selittää. Olemme ilmiselvästi koko ajan valehdelleet viimeisen puolentoista tai kahden vuoden ajan. Oli täysin selvää, että se mitä sanoimme, ei ollut totta.

Olemme ylittäneet maan mahdollisuudet siinä määrin, ettemme voineet aiemmin käsittää, että sosialistien ja liberaalien yhteishallituksesta tulisi mitään. Ja sillä välin emme itse asiassa tehneet yhtään mitään neljään vuoteen. Emme mitään.

Ei voida mainita yhtään ainoata hallituksen toimenpidettä, josta voisimme olla ylpeitä, paitsi sen, että lopulta saimme hallinnon vedetyksi ylös paskasta. Ei yhtään. Jos joudumme antamaan maalle selvityksen siitä, mitä olemme tehneet kuluneen neljän vuoden aikana, mitä aiomme sanoa?

On selvää, ettei hallituksen työ etene mukavasti, viileästi tai pikkutarkasti. Ei, ei. Sitä tehdään hullun kuumeisella vauhdilla, koska emme voineet hetkeen tehdä sitä lainkaan pelosta, että se tulisi julki, ja nyt meidän täytyy tehdä sitä niin epätoivoisesti, että olemme lähes murtumispisteessä. Ja sitten lopulta olemme tuomitut kaatumaan, koska emme pysty pitämään sellaista vauhtia yllä. Tämä on tilanne. Toistaiseksi meidän on kuitenkin päästävä sopimukseen vapaiden demokraattien kanssa, koska meillä yhä on ministeriongelmia - kuten tiedätte.

Kuulkaapa. Homman nimi on se, ettei meillä lyhyellä aikavälillä ole valinnan varaa. [Finanssiministeri] Jani Veres on oikeassa. Voimme vielä jahkailla vähän aikaa mutta emme kauaa. Totuuden hetki on saapunut nopeasti.

Jumalainen sallimus, rahan paljous maailmantaloudessa, ja sadat temput, joista teidän ei tarvitse olla julkisesti tietoisia, ovat auttaneet meitä selviämään tästä hengissä. Tämä ei voi jatkua. Ei kerta kaikkiaan voi. Ja totta kai voimme pohtia pitkän aikaa, ja kauhea läjä analyysejä voidaan toteuttaa sen selvittämiseksi, millaisia vaikutuksia tällä on eri sosiaaliryhmille, sen voin sanoa.

Kaverit, emme voi jatkaa analysointia viikkokausia, emme vaan voi. Meidän on ensimmäisenä päivänä kerrottava, mitä on tehtävä sen varmistamiseksi, että mukauttaminen voidaan toteuttaa tänä vuonna ja että tietyt verotussäännökset astuvat voimaan 1 syyskuuta.

Kaverit, emme ole täydellisiä. Emme todellakaan. Emme myöskään tule olemaan. En voi sanoa teille, että kaikki järjestyy...

Se tiimi, jolle olette tämän puolen johtajuuden uskoneet, on suurin piirtein kelvollinen... se pystyy määrittelemään ohjelman. Saattaa olla olemassa toinen tiimi, joka osaa tehdä jotain muuta. Emme voi, emme kerta kaikkiaan pysty tekemään mitään enempää tai parempaa kuin tämän. Siihen emme ole kykeneväisiä.

Vaikka raataisimme itsemme näännyksiin. Teemme hienoa ja kelvollista työtä keskenämme. Meidän täytyy. En puhu Uudesta Unkarista, kehitysnäkymistä, ulkounkarilaisista, suhteesta kirkkoihin, tai muista tuhannesta asiasta, koska ne eivät ole etusijalla verrattuna isoon kuvaan.

Meillä on huomattavia, merkittäviä ja perustavaa laatua olevia ehdotuksia niihin kaikkiin. Muutamat niistä ovat yllättäviä. Mutta verrattuna kokonaisuuteen, mikä meidän on itsemme päätettävä, tämä ei ole tärkeintä. Uudistus tai epäonnistuminen. Ei ole mitään muuta. Ja kun sanon epäonnistuminen, puhun Unkarista, vasemmistosta, ja hyvin rehellisesti sanottuna, teistä ja myös minusta...

Toistan tämän vain kerran: on hienoa olla politiikassa. Fantastista. On hienoa johtaa maata. Henkilökohtaisesti olen pystynyt käymään läpi viimeiset puolitoista vuotta, koska yksi asia on inspiroinut ja kannustanut minua eteenpäin: mahdollisuus palauttaa vasemmiston usko itseensä, usko siihen, että se pystyy suoriutumaan asioista ja voittamaan. Että vasemmiston ei tarvitsee painaa päätään tässä pirun maassa. Että sen ei tarvitse paskantaa housuihinsa [oppositiojohtaja] Viktor Orbanin tai oikeiston edessä, ja että sen pitäisi oppia mittaamaan itseään suhteessa maailmaan pikemminkin kuin heihin.

Tämä antoi minulle uskon siitä, että savotta on vaivan väärti. Se oli hieno asia. Rakastin sitä. Se oli elämäni kohokohta. Nyt usko kumpuaa siitä, että olen tekemässä historiaa. En historian kirjoja varten, niistä en piittaa paskaakaan. En välitä tippaakaan siitä mainitaanko meidät tai minut henkilökohtaisesti niissä. En tippaakaan.

Tulemmeko tekemään jotain suurta? Tulemmeko sanomaan, piru vie, ne tulivat, jotka uskalsivat ja jotka eivät jääneet miettimään sitä, kuka hoitaisi matkakulut, paskat niistä. Ne tulivat, jotka eivät välittäneet siitä, saisivatko he paikan lääninhallituksessa, koska he ymmärsivät tässä saatanan maassa olevan kyse jostain muusta. He pystyvät ymmärtämään, että on vaivan väärti olla poliitikko täällä 2000-luvun alussa, koska me voimme luoda erilaisen maailman. Vain tästä syystä. Elannon voi tienata monella tavalla.

Tiedän, että minun on helppo sanoa näin. Minä tiedän. Älkää enää jauhako siitä minulle. Kuitenkin tämä on ainoa syy, miksi tämä vaiva kannattaa nähdä. Oli vähällä tuhoutua, kun minun oli viimeisen puolentoista vuoden aikana teeskenneltävä, että homma oli meillä hallussa.

Päinvastoin, valehtelimme aamut, päivät ja illat. En halua enää jatkaa sitä. Joko teemme sen ja meillä on siihen sopivat ihmiset, tai sitten toiset tekevät sen. En ikinä anna sellaista haastattelua, jonka jälkeen eroaisimme riidoissa. En koskaan. En tule koskaan vahingoittamaan Unkarin vasemmistoa. En koskaan.