keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2007

Parlamentaarista nyrkkeilyä

Kaikkea sitä tv-lupamaksun maksamalla saakin. Maanantai-illalla Voimala-ohjelmassa (TV1, 22.30, uusintana tänään keskiviikkona klo 16.10) Sport-lehden päätoimittaja ja kirjailija, Me Naiset -lehteä 18 vuotta päätoimittanut Ulla-Maija Paavilainen väitti naama peruslukemilla, että eduskunnan mieskansanedustajista 20 prosenttia pahoinpitelee aviopuolisoitaan. Ohjelma oli otsikoitu "Rakennekynsillä vallan kahvaan", ja keskustelun pääteemana oli käsitellä naisen menestymismahdollisuuksia työelämässä. Muina keskustelijoina olivat vaaleissa eduskunnasta pudonnut Arja Alho ja mediatutkija Iiris Ruoho, joka mainitsee erikoisaloikseen mm. journalistisen tv-kritiikin ja feministisen mediatutkimuksen.

Paavilaisen väite, jonka mukaan siis nykyisessä eduskunnassa on 23 vaimoaan hakkaavaa miestä, painui keskustelussa ässänä kenttään. Sitä eivät vaivautuneet kommentoimaan, kyseenalaistamisesta puhumattakaan, sen paremmin toimittajat kuin muut vieraatkaan. Episodi oli oireellinen tasa-arvokeskusteluun pesiytyneestä poliittisen korrektiuden ilmapiriistä. Naisiin kohdistettu väkivalta on syystä yksi feministisen yhteiskuntakritiikin peruspilareista, mutta aika usein näkee hyvää asiaa edistettävän kyseenalaisilla, osin jopa pöyristyttävillä argumenteilla. Paavilaisen väitteen sylttytehdas lienee moneen kertaan diskreditoitu mutta silti yhä tiuhaan siteerattu taannoinen Amnestyn "Joku raja" -kampanja, jonka mukaan viidennes eli 20 prosenttia suomalaisnaisista elää väkivaltaisessa parisuhteessa.

Aiheen todellinen asiantuntija, rikosylikonstaapeli ja väkivaltarikostutkija Marja Vuento on useampaan otteeseen esittänyt julkisuudessa teräviä kommentteja suomalaisesta väkivaltakeskustelusta. Hänen seuraava toteamuksensa auttaa ymmärtämään ja selittämään, miksi Voimala-ohjelmassa esitettyjen väitteiden kaltaisia syytöksiä voidaan meillä esittää niin kevyesti ja perustelematta:

Julkisessa keskustelussa väkivallasta on paljolti vallalla feministinen maailmankuva, jonka mukaan väkivalta on ilmaus sukupuolten välisestä valtasuhteesta yhteiskunnassa, ja miehinen väkivalta on mekanismi, jonka avulla miehet sekä ryhmänä että yksilöinä kontrolloivat naisia ja pitävät yllä valta-asemaansa. Feministisen väkivaltatutkimuksen heikkous on se, että se on uhrifeminismiä, jossa nainen nähdään passiivisena uhrina. Naiset ovat sen mukaan avuttomia ressukoita ja uhreja ja kaikki miehet ovat potentiaalisia väkivallan tekijöitä ja raiskaajia.

Samaa henkeä on aistittavissa esimerkiksi Naisasialiitto Unionin periaatejulistuksessa, jonka mukaan "naisiin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa ei nähdä sen laajoista vaikutuksista huolimatta yhteiskunnallisena epäkohtana eikä toteutumattoman tasa-arvon ilmentäjänä, vaan yksityisasiana, vaikka väkivallantekijä lähes poikkeuksetta on mies ja uhri nainen". Yksiulotteinen näkemys tekijöiden ja uhrien jakautumisesta sukupuolen mukaan vahvistaa Vuennon näkemyksen. Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksella on tehty asiasta tutkimusta, jonka mukaan perheväkivalta on paljon monimuotoisempi ilmiö kuin mitä yleensä ajatellaan, ja että niin tekijöinä kuin uhreinakin on sekä miehiä että naisia.

Unionin periaateohjelmassa todetaan lisäksi, että "vaikka 40 % suomalaisista naisista on jossain elämänsä vaiheessa joutunut väkivallan kohteeksi, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ei suhtauduta yhtä vakavasti kuin muuhun väkivaltaan". Väitteet, jonka mukaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tietoisesti vähäteltäisiin "naista alistavien ja kontrolloivien yhteiskunnan valtajärjestelmien" vuoksi, leimaavat yliampuvuudessaan koko suomalaisen yhteiskunnan. Kyllä ainakin minun maalaisjärkeni sanoo, että pahoinpitelyn uhriksi joutuneeseen naiseen suhtaudutaan Suomessa huomattavasti suuremmalla vakavuudella kuin baaritappelussa, kadulla tai nakkikioskin jonossa turpiinsa saaneeseen mieheen, vaikka tämäkin olisi joutunut väkivallan uhriksi täysin sivullisena ja itse tapahtumia provosoimatta. Jos naisista väkivallan uhriksi elämänsä aikana joutuu 40 prosenttia, on sama luku miesten osalta huomattavasti korkeampi, luultavasti 80-90 prosentin luokkaa. Vuentokin toteaa yksiselitteisesti, että "suurin riski joutua vakavan väkivallan uhriksi Suomessa on miehillä". Sinänsä tällainen kilpailu prosenteilla on tietysti typerää, mutta asiat on hyvä pitää oikeassa perspektiivissä.

Väkivalta kaikissa muodoissaan on tuomittavaa. On sääli, että feminismin nimissä käydään julkisuudessa tällaista sotaa oikeudesta uhrin statukseen. Lähtökohdat järkevän keskustelun käymiseen ovat olemattomat, jos 50 prosentille väestöstä on tarjolla vain kollektiivista syyllisyydentunnetta ja potentiaalisen raiskaajan roolia. Pohjimmiltaan Paavilaisen kommentin kaltaiset ulostulot eivät ole juuri muuta kuin ärsyttävää oman lähtökohtaisen paremmuuden asettamista näyteikkunaan kaikkien ihailtavaksi.

15 kommenttia:

solid kirjoitti...

Nyt puhuit asiaa...

Suomessa parisuhdeväkivaltaa kyllä harrastavat molemmat sukupuolet. Miehet eivät ole siinä mitenkään syyttömiä mutta kyllä naisistakin löytyy.
Sinänsä tärkeä aihe kyllä tämä parisuhdeväkivalta on (myös henkinen, että siitä pitää keskustella ja tämmöiset kärjistykset kyllä asioita pintaan nostavat.
Olikohan tarkoituksena?

Pekka Eskimo kirjoitti...

No jos Paavilaisen väittämä on totta, niin siinä on muhevia lehtijuttuja parikymmentäkappaletta sen kun vain kyttää vähän edustajien vaimoja ja odottaa eroja tai mustelmia.

Aika ärsyttävä perinteinen myyttisiä hyväveliverkostojen kritisointi tuntui olevan kantavana voimana. Ehkä olen turhan nuori mies, mutta mikään hyvävelijärjestelmä ei ole vielä minun uraani auttanut. Yhden kerran isu antoi hyvä-poika-verkostollaan apua kesätöiden hankkimisessa.

Anonyymi kirjoitti...

En osaa tarkoin eritellä miksi, mutta minua loukkasi kirjoituksesi sävy. On totta, että julkisessa keskustelussa heitetään perhe- ja parisuhdeväkivallasta puhuttaessa toisinaan kovia väitteitä ilman tarkkoja perusteluja, mutta minusta on hyvä, että melkoiseksi hupilaatikoksi muuttuneessa televisiossa puhutaan ääneen myös elämämme julmista asioista, vaikka keskusteluun osallistujat välillä syyllistyisivätkin huteihin.

Kopioin tähän kaksi osoitetta, joiden paljastama viesti on selvä: perhe- ja parisuhdeväkivalta on tosiasia. Yksikin lyönti on liikaa.

---> http://www.haaste.om.fi/29085.htm

---> http://www.stat.fi/til/polrik/2005
/polrik_2005_2006-04-04_tie_001.html

Anonyymi kirjoitti...

Tässä on pakko siteerata yhtä
kaikkein pöyristyttävimmistä
kannanotoista asian tiimoilta.
Tommy Lindgren:

"Miesaktivistien" reaktioita selittänee jonkinlainen yliherkkä sukupuoliylpeys. Siihen ei mahdu ajatus kollektiivisesta syyllisyydestä. En ole koskaan pahoinpidellyt ketään, mutta kun kuulen miten yleistä suomalaisten miesten väkivaltaisuus on, tunnen pahoinvointia ja häpeää. Siksi haluan osallistua kampanjointiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan – jotta jonain päivänä ei enää tarvitsisi hävetä. Sitä päivää eivät suhteettomat vastaväitteet naisten väkivaltaisuudesta ja naisten oikeuksia puolustavan työn vähättely tuo yhtään lähemmäksi.

Kollektiivinen syyllisyys on peräti vaarallinen käsite.

Anonyymi kirjoitti...

Kollektiivisesta syyllisyydestä: Eivätkös saksalaisetkin tunne kollektiivista syyllisyyttä natsien hirmuteoista, vaikka moni ei edes elänyt niiden aikana...?

Tiedostaminen on hyvä juttu, syyllisyydestä en niin tiedä.

****

Nakkikioskijono- yms. väkivalta on kauheaa, mutta kyllä minusta kaikkein kauheinta on omassa kodissa koettu väkivalta. Ei omassa kodissa pitäisi joutua pelkäämään. Nakkikioskin jonossa tai baarikahakoissa (omat) lapset eivät ole silminnäkijöinä.

Anonyymi kirjoitti...

Hemmetin asiallinen artikkeli löytyy täältä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perhev%C3%A4kivalta

Paljon tutkimusviitteitä.

Anonyymi kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=hRc6mHS9PjE&mode=related&search=



http://www.youtube.com/watch?v=yalRn12UzSQ&mode=related&search=



http://www.youtube.com/watch?v=O_hCTHDK4cs&mode=related&search=

http://www.youtube.com/watch?v=dACnVo-s06c

Anonyymi kirjoitti...

"Yksikin lyönti on liikaa." Joopa-joo. Tällaisella ajatuksella voidaan varmaan syyllistää koko ihmiskunta. Kun vaimo on vittuillut kolme vuotta ja sitten ei krapulassa jaksa enää kuunnella niin siinä se liikaa sitten tuli. Ero. Ja "väkivaltaisen maine".

En muuten puhunut tuossa itsestäni. Minä jaksoin vain puoli vuotta.

Anonyymi kirjoitti...

No meinas ihan unohtua toi parlamentti;

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1343644

Panu kirjoitti...

Femiinistit ovat yksinkertaisesti pahoja ja hirveitä ihmisiä, jotka haluavat tuhota ihmisten onnen. Mitenkään muuten feminismiä ei voi selittää. Feministit ovat Barad-dûrin käskyläisiä, hiisiä ja örkkejä. Sellainen silmitön pahuus ja valehtelu ei ole inhimillistä. Feminismi on murskattava säälimättä, jotta demokratia, länsimainen kulttuuri ja inhimillinen sivistys säilyisivät.

Panu kirjoitti...

Aika ärsyttävä perinteinen myyttisiä hyväveliverkostojen kritisointi tuntui olevan kantavana voimana. Ehkä olen turhan nuori mies, mutta mikään hyvävelijärjestelmä ei ole vielä minun uraani auttanut.

Sitä vastoin naisilla on omat "verkostot", joita ei tietenkään saa kutsua niiden oikeilla nimillä mafiaksi.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Kun vuosikymmeniä - ehkä vuosisatoja kytenyt "ressentimentti" kasaa voimansa, se nousee esiin esimerkiksi kommunismin, natsismin tai äärifeminismin muodossa.

Anonyymi kirjoitti...

Käsittääkseni miesten kokema parisuhdeväkivalta on paljon vaietumpaa kuin naisten. Vaimoltaan turpiin ottava mies on lähinnä vitsin aihe. Ei siinä paljon hakeuduta kriisiryhmiin.

Toisaalta ihmetyttää nämä erot erityyppisten rikosten ymmärtämisessä: varkaudet johtuvat köyhyydestä, huumeiden käyttö henkisestä hädästä, nuorisorikollisuus vanhempien "poissaolosta", maahanmuuttajien rikollisuus rasismista jne., mutta miesten väkivalta ja tissibaareissa asiointi johtuu aina ja joka tapauksessa vain itse valitusta pahuudesta.

Luulisi, että joko kaikki rikokset ovat "yhteiskunnan" vika tai sitten eivät mitkään, mutta että vain tietyt "vääräntyyppisten" ihmisten pahat teot ovat oma vika... siinä haiskahtaa tarkoitushakuisuus.

Anonyymi kirjoitti...

"Käsittääkseni miesten kokema parisuhdeväkivalta on paljon vaietumpaa kuin naisten. Vaimoltaan turpiin ottava mies on lähinnä vitsin aihe. Ei siinä paljon hakeuduta kriisiryhmiin."

Olen ollut sosiaalivirastossa (ja maahanmuuttotyössä) lähes kymmenen vuotta. Nuorena ja sinisilmäisenä miehenä oli melkoinen kokemus olla katsomassa kun toimistoon tuli vaimonsa täysin siniseksi hakkaama mies. Toimiston naisten, joita oli ja on edelleen n. 95% (missä mieskiintiöt lol), kommentit olivat lähinnä halveksivaa naurua miestä kohden. Yksi naurajista mm. kertoi, että hän lyö miestään säännöllisesti mm. halolla, mikäli tämä ei tee niin kuin hän haluaa.

Sosialistihörhöjen ja monikulttuuriuskovaisten vuoksi olen (kuinka ilmeistä) radikalisoitunut HC-libertaristiksi, joka halveksii kaikkia julkisen sektorin sosiaaliämmälaumia ja heidän mädätysroskaansa. Toivon vilpittömästi, että sosiaalivaltio tuhoutuu ja näin sosiaaliämmät joutuvat kerrankin oikeaan työhön.

Kuten yllä mainittiin. On mielenkiintoista, että samat sosiaaliämmät, jotka haukkuvat suomalaisia miehiä maailman väkivaltaisimmiksi siokisi, ovat aivan innoissaan islamilaisen kulttuurin käsityksestä siitä mitä naisen aseman on. Ehkä käsitys muuttuu kun täälläkin otetaan käyttöön saksalainen tyyli (oikeus totesi, että naisen pahoinpitely on ok kun kyseessä on muslimi).

Rauno Rasanen kirjoitti...

Platonin Valtion avioliittopolitiikka siis pätee erinomaisesti tänäkin päivänä, mikäli halutaan, ettei parisuhdeväkivaltaa esiinny läheskään siinä määrin kuin nyt..(?)